Yksi Jumalan nimistä on קדוש Qadosh, Pyhä. Yleensä heprealaiset nimet kuvaavat kantajansa ominaisuuksia, ja pyhyys on Jumalan olennaisin ominaisuus. Apostoli Johannes kirjoittaa "sinä yksin olet pyhä" (Ilm. 15: 4). Tuo nimi kuvaa Jumalan vanhurskautta/oikeamielisyyttä, sillä Hänessä ei ole mitään vääryyttä, valheellisuutta eikä saastaisuutta.
One of the names of God is קדוש Qadosh, Holy. In general, Hebrew names describe the qualities of their bearer, and holiness is the most essential quality of God. The Apostle John writes, "Thou alone art holy" (Rev. 15: 4). That name describes God's righteousness/righteousness, for there is no unrighteousness, lies or uncleanness in Him.
Taivaasta alas maailmaan ihmiseksi tullut (Joh. 1: 14) Jumalan Poika edustaa jumalallista pyhyyttä kaikessa täyteydessä (Joh. 1: 18). Luciferin kapinaan yhtynyt ja siksi pyhyytensä kadottanut saastainen henki tunnisti Jeeshuan pyhyyden ja lausui sen julki Kapernaumin synagoogassa kutsuessaan Häntä "Jumalan Pyhäksi" (Mark. 1: 24).
The Son of God who became man (John 1:14) represents divine holiness in all its fullness (John 1:18). The unclean spirit, united in the rebellion of Lucifer and therefore lost his holiness, recognised the sanctity of Jeshua and expressed it in the synagogue of Capernaum, calling Him "the Holy One of God" (Mark 1:24).
Jumalan pyhyyden läsnäolo ilmenee valtavana kirkkautena, jota syntinen ihminen ei voi kestää ilman Jumalan Pojan lahjoittamaa vanhurskauden suojaa. Jeeshuan paluu taivaan pilvissä tulee olemaan suunnaton spektaakkeli, sillä Hän ilmestyy silloin sekä omassa, kaikkien enkelien että Isänsä kirkkaudessa (Matt. 16: 27; 25: 31). Pietari kirjoittaa, että tuon ylenpalttisen taivaallisen kirkkauden voimasta "taivaankappaleet palavat ja hajoavat" (2. Piet. 3: 10/1992) ja "alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2. Piet. 3: 10/1938). Niinpä Pietari antaa vakavan kehoituksen: "Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä" (2. Piet. 3: 14).
The presence of God’s holiness manifests itself in a tremendous glory that sinful man cannot endure without the protection of righteousness bestowed by the Son of God. Jeshua's return in the clouds of heaven will be a tremendous spectacle, for He will then appear in His own glory, in all the angels, and in the glory of His Father (Matt. 16:27; 25:31). Peter writes that by the power of that abundant celestial glory the heavens shall pass away and be burned (2 Peter 3: 10) and the elements shall be burned up from the heat, and the earth and all things that are done therein shall burn (2 Peter 3 : 10). Thus Peter makes a serious exhortation: "Wherefore, beloved, seeing that ye look for such things, be diligent that ye may be found of him in peace, without spot, and blameless" (2 Peter 3:14).
Pietarin kehotus ei ole uusi eikä ennen kuulumaton, sillä jo Israelin kansalle annettiin kehotus: "pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (3. Moos. 11: 44; 19: 2; 20: 7; 21: 6). Pietari oli varsin hyvin tietoinen Israelille erämaassa annetuista kehotuksesta, sillä hän siteerasi sitä sanasta sanaan 1. Piet. 1: 16:ssa: "Sillä kirjoitettu on: 'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.'"
Peter's exhortation is not new nor unprecedented, because for the people of Israel were given an order: "ye shall be holy; for I am holy" (Leviticus 11: 44; 19: 2; 20: 7; 21: 6) . Peter was quite well aware of the exhortation given to Israel in the wilderness, for he quoted it word for word in 1. Peter 1: 16: "Because it is written: 'Be ye holy, for I am holy.'"
Psalmissa 24 Daavid mietiskelee kysymystä "kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa" (jae 3), ja hän antaa tuohon kysymykseen myös oman vastauksensa "se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin" (jae 4). Myös lyhyessä psalmissaan (Ps. 15) Daavid käsittelee samaa teemaa ja luettelee Jumalan eteen oikeutetun ihmisen tuntomerkkejä seuraavasti (Ps. 15: 2 - 5/1992): "Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan, vaikka omaksi vahingokseen. Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää."
In Psalm 24, David meditates on the question "who shall ascend into the hill of the Lord, who shall stand in his holy place" (verse 3), and he also gives his own answer to that question "he that hath clean hands, and a pure heart; (verse 4). Also in his short psalm (Ps. 15), David deals with the same theme and lists the characteristics of a man entitled to God as follows (Ps. 15: 2 - 5): "He that walketh uprightly and worketh righteousness, and speaketh the truth in his heart. He that backbiteth not with his tongue, nor doeth evil to his neighbour, nor taketh up a reproach against his neighbour. In whose eyes avile person is contemned; but he honoureth them that fear the Lord. He that sweareth to his own hurt, and changeth not. He that putteth not out his money to usury, nor taketh reward against the innocent. He that doeth these things shall never be moved."
Emme tiedä, missä järjestyksessä Daavid on psalmejaan kirjoittanut, mutta edellisessä psalmissa (Ps. 14) Daavid näkee ihmisten mahdollisuudet pyhän Jumalan edessä täysin olemattomiksi, sillä hän toteaa kaikkien poikenneen pois ja tulleen kelvottomiksi, eikä hän löydä yhden yhtäkään, joka tekisi sitä, mikä on hyvää. Apostoli Paavali tunsi tämän Daavidin tekstin, sillä hän siteerasi näitä Daavidin sanoja Room. 3: 10- 12:ssa.
We do not know the order in which David wrote his psalms, but in the previous psalm (Ps. 14) David sees the possibilities of men before the holy God completely non-existent, for he finds that everyone has departed and become unworthy, and he finds none that would do what is good. The Apostle Paul knew this text of David, for he quoted these words from David in Rom. 3:10-12.
Paavali kehoitti seuraajiaan vangitsemaan jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle/Messiaalle/Jumalan Pojalle (2. Kor. 10: 5). Jumalallinen pyhyyden taso on korkea ja vaativa, sillä Uuteen Jerusalemiin ei ole pääsevä mitään epäpyhää (Ilm. 21: 27). Miten tämä mahdoton ongelma ratkaistaan: kaikki ovat kelvottomia, joka ainoa, ja Pyhän Jumalan eteen pääsevät vain pyhittyneet yksilöt!
Paul exhorted his followers to capture every thought in obedience to Christ/the Messiah/Son of God (2 Cor. 10: 5). The divine level of holiness is high and demanding, for nothing unholy can enter the New Jerusalem (Rev. 21:27). How to solve this impossible problem: everyone is unworthy, the only one, and only consecrated individuals can come before the Holy God!
Onneksi Jumala rakasti meitä ensin (1. Joh. 4: 10)! Jumala tiesi jo edeltä, mihin tilaan syntiinlankeemus johtaisi ihmiskunnan, ja minkälaista apua ihmiset tarvitsisivat Saatanan kurimuksessa.
Fortunately, God loved us first (1 John 4:10)! God already knew in advance what state the fall would lead humanity to, and what kind of help people would need in Satan’s chastisement.
Jumala kutsuu meitä Jesajan kautta peseytymään ja puhdistautumaan, panemaan pois pahat tekomme ja lopettamaan pahan tekemisen ja korvaamaan ne hyvillä oikeuden teoilla. Jumala kutsuu meitä käymään oikeutta kanssaan, ja Hän lupaa, että vaikka syntimme olisivat veriruskeat tai purppuranpunaiset, ne tulevat lumivalkoisiksi (Jes. 1: 16 - 18). Tähän Jesajan antamaan lupaukseen myös Daavid vetosi katumuspsalmissaan (Ps. 51: 9) jäätyään Jumalan edessä kiinni aviorikoksesta Batseban kanssa ja tämän aviomiehen, Uurian, tapattamisesta taistelukentällä (1. Sam. luvut 11 ja 12).
God calls us through Isaiah to wash and purify, to put away our evil deeds, and to stop doing evil and replace them with good deeds of justice. God calls us to do justice with Him, and He promises that even if our sins are blood brown or purple, they will become snow-white (Isa. 1: 16-18). This promise made by Isaiah was also appealed to by David in his psalms of repentance (Ps. 51: 9) after being caught before God for adultery with Bathsheba and the killing of this husband, Uriah, on the battlefield (1 Sam. Chapters 11 and 12).
Ihmisen vanhurskauttaminen edellyttää Jumalalta sekä ihmisen menneiden syntien anteeksiantamista että tämän pyhittämistä jumalallisen voiman avulla kaikkia Saatanan tulevia viettelyksiä vastaan. Vanhurskauttaminen ja pyhittäminen kuuluvat molemmat Jumalan pelastussuunnitelmaan. Kun Jeeshua paransi sairaita ja antoi heidän syntinsä anteeksi, Hän sanoi heille: "mene, äläkä enää tee syntiä" (Joh. 5: 14; 8: 11). Jeeshua on hankkinut omalla täydellisellä ja synnittömällä elämällään meille voiman syntiä ja saastaisuutta vastaan, ja kuolemallaan Hän vapautti meidät synnin tuomiosta, kuolemasta.
The justification of man requires both the forgiveness of man's past sins and the sanctification of man by divine power against all the coming seductions of Satan. Justification and sanctification are both part of God’s plan of salvation. When Jeshua healed the sick and forgave their sins, He said to them, "Go, and sin no more" (John 5:14; 8:11). By His own perfect and sinless life, Jeshua has provided us with strength against sin and filth, and by His death He freed us from the judgment of sin, from death.
Jeeshuan täytetyn työn merkitys näkyi etukäteen jo luomisviikon ensimmäisessä sapatissa, joka julisti sitä lepoa, joka on kerran Jumalan kansalle tuleva (Hepr. 4: 9) Uudessa Maassa. Tuo Eedenissä luvattu lepo toteutuu lopullisesti, kun synnin aiheuttaja, Saatana, on pysyvästi kukistettu. Sapatti on ollut alusta alkaen Jumalan merkki siitä pyhitystyöstä, jota Hän tekee lastensa hyväksi (Hes. 20: 12). Sapatti, Jumalan pyhitysmerkki on säilynyt runsaat 6000 vuotta, vaikka sitä ei ole sidottu mihinkään aurinkokunnan valoihin, niin kuin vuosi ja kuukausi on sidottu, ja vaikka viikon pituutta on yritetty muuttaa monet kerrat ihmiskunnan historian aikana. Sapatti on muistutus siitä, että Jumala pystyy pyhittämään syntiset!
The significance of Jeshua's fulfilled work was foretold already on the first Sabbath of the week of creation, which proclaimed the rest that would once come to God's people (Heb. 4: 9) in the New Earth. That rest promised in Eden will be finally fulfilled when the cause of sin, Satan, is permanently defeated. From the beginning, the Sabbath has been a sign of God's sanctification work for His children (Eze. 20:12). The Sabbath, the mark of God’s sanctification, has survived for more than 6,000 years, though it is not tied to any lights of the solar system, as the year and month are tied, and although attempts have been made to change the length of the week many times in human history. The Sabbath is a reminder that God can sanctify sinners!
Ainoa ongelma, joka liittyy täydelliseen pyhitykseen, on oma tahtomme... minun tahtoni. Jumala ei käytä pakkoa, ja Hän odottaa meidän tahdonilmaustamme pyhityksen tiellä. Ellemme halua alistua puhdistettavaksi ja pyhitettäväksi, Jumala ei tee sitä puolestamme. Elleivät maalliset tavat, kaksimielisyys ja kaikenlainen saasta tule meille vastenmielisiksi, emme ole todellisesti edes halunneet seurata Vapahtajaamme. Kukaan kerran kadotukseen joutuvista ihmisistä ei voi syyttää Jumalaa, sillä ratkaiseva tekijä on jokaisen oma tahto. Jos vain haluamme päästä eroon kaikista saastaisuuksistamme, Jumala puhdistaa meidät mielellään. Jumalan pyhyys meissä on ainoa suoja, joka estää meitä tuhoutumasta yhdessä tämän maailman kanssa, kun Ihmisen Poika ilmestyy kirkkaudessaan.
The only problem with the complete sanctification is our own will... my will. God does not force anyone, but He is waiting for us to express our will on the path of sanctification. Unless we want to submit to be cleansed and sanctified, God will not do it for us. Unless worldly customs, ambiguity, and all kinds of filth become the most repulsive, we really have not even wanted to follow our Savior. No man who is once lost can blame God, the decisive factor is everyone’s own will. If we just want to get rid of our filth, God will gladly cleanse us. The holiness of God in us is the only protection that will save us from destruction together with this world when the Son of Man appears in glory.
Malakian kirjassa kysytään: "Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua" (Mal. 3: 2). Tullessaan noutamaan omiaan Isän kotiin Jeeshua ei enää toimi kultaseppänä eikä pesijänä, sillä silloin on tuomion hetki, jolloin Hän tuo meille jokaiselle palkan sen mukaan, miten olemme valinneet elää (Matt. 16: 27).
The book of Malachi asks, "But who may abide the day of his coming, and who shall stand when he appeareth? For he is like a refiner's fire, and like fullers' sope" (Mal. 3: 2). When He comes to bring His own to the Father's home, Jeshua will no longer serve as a goldsmith/refiner or a nester, for then will be the moment of judgment when He will bring rewards to each of us according to how we have chosen to live (Matt. 16:27).
Mutta tänään on vielä otollinen aika peseytymiseen ja puhdistautumiseen Jumalan edessä. Malakian kirjassa vakuutetaan: "Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa" (Mal. 3: 3).
But today is still a good time to wash and cleanse before God. The book of Malachi declares, "And he shall sit as a refiner and purifier of silver: and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver, that they offer unto the Lord an offering in righteousness" (Mal. 3: 3).
Jesaja vakuuttaa, ettei Jumalan sana palaa Hänen luokseen tyhjänä, vaan se täyttää sen tehtävän, joka sille on annettu (Jes. 55: 11). Kun Jumala sanoi "olkaa pyhät", se on kuin Hänen luomissanansa ensimmäisenä päivänä. Silloin Jumala sanoi: יהי אור jehii oor, "olkoon valkeus"... ja valkeus oli. Luomisessa käytetty olla-verbin käskymuoto on saman hajah-verbin muoto, josta tulee myös nimi אהיה, Ehjee. Kun Hän kehoittaa seuraajiaan olemaan pyhät, Hänen sanoihinsa on kätketty voima, joka saa pyhittymisen aikaan niissä, jotka valitsevat tulla pyhitetyiksi.
Isaiah affirms that the word of God does not return to Him in vain, but fulfills the mission given to it (Isa. 55:11). When God said "be holy," it is like His creation on the first day. Then God said, יהי אור jehii oor, "Let there be light" ... and there was light. The command form of the verb to be used in creation is the form of the same hajah-verb, which also becomes the name אהיה, Ehjee. When He exhorts His followers to be holy, there is a power hidden in His words that causes sanctification in those who choose to be sanctified.
Händelin Messias-oratorion osat Malakian tekstiin Mal. 3: 2 ja Mal. 3: 3:
Parts of Handel's Messiah Oratorio to the Malachi Text Mal. 3: 2 and Mal. 3: 3:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti