perjantai 26. kesäkuuta 2020

Elämän takuuksi annettu * Given as a guarantee of life

Pienoisevankeliumi, Joh. 3: 16, tiivistää muutamaan sanaan Jumalan suorittaman pelastusteon Pojassaan Jeesuksessa. Maailmassa lienee lukemattomia yksilöitä, jotka ovat saaneet elämänsä ensimmäisen uskon kokemuksen juuri tämän tekstin kautta.

The miniature gospel, John 3: 16, summarises in a few words God's work of salvation in His Son Jesus. There are probably countless individuals in the world who have had the first experience of faith in their lives through this text.

Mutta olenpa kuullut myös aivan päinvastaista. On ihmisiä, jotka pitävät kyseistä jaetta Raamatun irvokkaimpana tekstinä. Heidän mielestään tämä teksti on kirjoitettu kannustamaan vanhempia Jumalan esimerkkiä seuraten antamaan omat poikansa uhreiksi esim. isänmaataan puolustamaan. Heidän mielestään poikansa uhraaminen on liian groteskia ollakseen rakkautta.

But I have also heard quite the opposite. There are people who consider that verse to be the most grotesque text in the Bible. They think this text have been written to encourage parents, following God's example, to sacrifice their own sons, for example, to defend their homeland. They think sacrificing their son is too grotesque to be be called love.

On myönnettävä, että Raamatun tekstien siteeraaminen sotarintamalla on varsin yleistä. Tietyt Raamatun tekstit Jahven kostosta ja vihasta saavat sodan tuntumaan suorastaan pyhältä ja vähintäin oikeutetulta.

Admittedly, quoting Bible texts on the war front is quite common. Certain biblical texts on Yahweh's revenge and hatred make the war feel almost sacred and at least justified. 

Ovatko kääntäjät syyllistyneet virheisiin tämän jakeen kohdalla? Tarkistin vastaavia heprean ja aramean tekstejä, mutta en löytänyt mitään oleellista eroavaisuutta. Hepreassa ajatus kulkee tähän tapaan: Jumalan rakkaus oli niin suuri, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon (siihen asti), että antoi ainoan Poikansa, ettei kukaan Häneen (Poikaan) uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Hepreassa on tyypillistä toistaa samaa seikkaa (tässä tekstissä: rakkaus ja rakastaminen)

Have the translators been guilty of errors in this verse? I checked the corresponding Hebrew and Aramaic texts, but found no significant difference. In Hebrew, the idea goes this way: God's love was so great that God loved the world so much (until then) that He gave His only Son that no one who believed in Him (the Son) would be destroyed, but have eternal life. In Hebrew, it is typical to repeat the same thing (in this text: love and to love).

"Ainoa Poika" on avain jakeen ymmärtämiselle. Jumalalla on yksi ja ainoa Poika, mutta Pojalla on monta eri tehtävää, ja niiden myötä myös monta erilaista nimeä:

The "Only (begotten) Son" is the key to understand the verse. God has one and only Son, but the Son has many functions, and with them many different names:

1. הדבר (ha-davar) eli Sana... oli mukana universumin luomisessa (Kol. 1: 16, 17)
    הדבר (ha-davar) or the Word... was involved in creation of the universe (Col. 1: 16, 17)

2.  ישוע (Jeeshua) eli Jeesus... pelastaa kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1: 21; 9: 6)
    ישוע (Jeshua) or Jesus... saves His people from their sins (Matthew 1: 21; 9: 6)

3.  בן האדם (ben ha-adam) eli Ihmisen Poika... kärsi (Matt. 8: 20; 17: 12; Mark. 8: 31), joutui ihmisten käsiin (Matt. 17: 22; 20: 18), kuoli ja tuli haudatuksi (Matt. 12: 40; 26: 24), Hän pelastaa kadonneita/pelastaa kadotukselta (Matt. 18: 11) ja toimii tuomarina (Joh. 5: 27) ja palaa noutamaan omansa (Matt. 16: 28; 24: 27, 30; 25; 31; Luuk. 21: 36; Ilm. 14: 14)
    בן האדם (ben ha-adam) or the Son of Man... suffered (Matthew 8: 20; 17: 12; Mark 8: 31), fell into the hands of men (Matthew 17: 22; 20: 18), died and was buried (Matthew 12: 40; 26: 24), He saved the lost/saves from perdition (Matthew 18: 11) and acts as a judge (John 5: 27) and returns to pick up His own (Matthew 16: 28; 24: 27, 30; 25: 31; Luke 21: 36; Rev. 14: 14)

4.  בן האלהים (ben ha-elohim) eli Jumalan Poika... Hänen tehtävänä on Perkeleen voittaminen (1. Joh. 3: 8), ylösnousemus ja kuoleman voittaminen (Room. 1: 4), kuolleitten herättäminen (Joh. 5: 25), ikuisen elämän turvaaminen (1. Joh. 5: 12), uskon yhteyden luominen ja ymmärryksen antaminen (Ef. 4: 13; 1. Joh. 5: 20) ja ylipappina toimiminen (Hepr. 4: 14)
    בן האלהים (ben ha-elohim) or the Son of God... His mission is to conquer the Devil (1. John 3: 8), to be resurrected and to overcome death (Rom. 1: 4), to raise the death (John 5: 25), to secure eternal life (1. John 5: 12), establishing a connection of faith and giving understanding (Eph. 4: 13; 1. John 5: 20) and acting as a high priest (Heb. 4: 14)

Jumala siis antoi ainoan Poikansa VOITTAMAAN KUOLEMAN ja TAKAAMAAN IKUISEN ELÄMÄN. Tämä tehtävä ja tavoite on suunnattomasti suurempi kuin vain uhriksi ja uhrattavaksi alistuminen. Tällaista tehtävää ei ole ollut yhdelläkään sotilaspojalla.

Thus, God gave His only Son to OVERHEAD DEATH and GUARANTEE ETERNAL LIFE. This task and goal is vastly greater than just submitting to be a sacrifice and to be sacrificed. No military boy has had such a role.

Paavali kirjoitti korinttolaisille, että "Jumala oli Kristuksessa... Messiaassa... ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5: 19).  Isä-Jumala ei siis jäänyt istuskelemaan mukavasti valtaistuimelleen ja katselemaan Poikansa uhraamista, ei, vaan Hän oli itse kaikessa mukana. 

Paul wrote to the Corinthians that "God was in Christ... the Messiah... and reconciled the world to Himself (2. Cor. 5: 19). So God the Father was not left to sit comfortably on His throne and watch the sacrifice of His Son, no, but He Himself was involved in everything.

Jumalan ja Hänen Poikansa vastustajana oli Perkele, itse Kuoleman Ruhtinas. Kuoleman voi kohdata vain kuolemassa, ja kuolema voidaan voittaa vain joutumalla sen käsiin ja karkaamalla sieltä ulos. Juuri niin tapahtui, kun Jeesus kuoli pitkäperjantaina ristillä ja nousi kuolleista heti sapatin jälkeen. Kuolemattoman ja ikuisen Isä-Jumalan ja Hänen ihmisyyteen sitoutuneen Poikansa täydellinen ja saumaton yhteistyö tuotti täydellisen voiton. Se on riemullista! Kuolema on nielty ja voitto saatu (1. Kor. 15: 54).

The adversary of God and His Son was the Devil, the Prince of Death himself. Death can only be encountered in death, and death can only be overcome by falling into its hands and escaping from there. This is exactly what happened when Jesus died on the cross on Good Friday and rose from the death right after the Sabbath. The perfect and seamless cooperation of the immortal and eternal Father God and His Son committed to humanity brought complete victory. It's joyful! Death is swallowed and victory is gained (1. Cor. 15: 54).

Kukaan inhimillinen isä ei ole lähtenyt poikansa avuksi taistelutantereelle. Irvokas tulkinta pienoisevankeliumista johtuu sen sanoman puuttellisesta ymmärtämisestä. Jumala antoi/lähetti Poikansa voittamaan kuoleman ja hankkimaan takuut ikuiselle elämälle! Sen tehtävän Jumalan Poika suoritti täydellisesti ikuisen Isänsä kanssa! Jeesus kuoli, mutta Hän elää aina ja iankaikkisesti, ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm. 1: 18). Sen tähden Poikaan uskovat eivät joudu kadotukseen.

No human father has gone to the battlefield to help his son. The grotesque interpretation of the miniature gospel is due to a lack of understanding of its message. God gave/sent His Son to overcome death and obtain guarantees for eternal life! The Son of God performed that task perfectly with His eternal Father! Jesus died, but He lives for ever and ever, and He has the keys of death and hell (Rev. 1: 18). Therefore, believers in the Son will not perish.

Jumalan ja Hänen Poikansa erikoinen suhde tulee hienosti esille Johanneksen evankeliumin alkusanoissa: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli Sana (heprean tekstin mukaan). Jumala on kaiken alku, ja Sana lähtee Hänestä. Hän takaa oman Sanansa toteutumisen. Luomisessakin Jumala (itse) puhui/sanoi/käytti Sanaa!

The special relationship between God and His Son is nicely highlighted in the opening words of the gospel of John: In the beginning was the Word, and Word was with God, and God was the Word (according to the Hebrew text). God is the beginning of everything, and the Word comes out from Him. He guarantees the fulfilment of His own Word. Even in creation, God (Himself) spoke/said/used the Word!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Messias on KALLIO * The Messiah is ROCK

Toinen minua suututtava tulkinta koskee seurakunnan perustaa. Jeeshua kysyi opetuslapsiltaan erään kerran: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" Opetuslapset vastasivat sen mukaan, mitä olivat kuulleet: "Johannes Kastaja", "Elia" ja "joku profeetta" (Matt. 16: 13, 14; Mark. 8: 27, 28).

Another interpretation that angers me concerns the foundation of the congregation. Jeshua once asked His disciples: "Whom do men say that I am?" The disciples answered according to what they have heard: "John the Baptist", "Eliah" and "some Prophet" (Matthew 16: 13, 14; Mark 8: 27, 28).

Tuo kysymys lienee ollut pohjustusta tulevaan, sillä seuraavaksi Jeeshua esitti opetuslapsille suoran ja haastavan kysymyksen: "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Ainavalmiilta Pietarilta tuli suora vastaus suoraan kysymykseen: "Sinä olet Messias" (Matt. 16: 15, 16; Mark. 8: 29). Jeeshua tunnusti Pietarin vastauksen oikeaksi ja vakuutti Pietarin saaneen tuon tiedon suoraan Isältä (Matt. 16: 17).

That question must have been the basis for what was to come, for Jeshua went on to ask the disciples a direct and challenging question: "Who do you think I am?" Peter was immediately ready to answer: "You are the Messiah" (Matthew 16: 15, 16; Mark 8: 29). Jeshua acknowledged Peter's answer and assured Peter that he had received that information directly from the Father (Matthew 16: 17).

Tässä yhteydessä Jeeshua kutsuu oikean vastauksen antanutta opetuslasta tämän oikealla nimellä "Simon Barjona/Simon Joonaan poika" (Matthew 16: 17; Mark. 1: 29; Luuk. 4: 38; Joh. 1: 40, 41). Mutta Jeeshua oli antanut hänelle nimen "Keefas" eli "Pietari" (Joh. 1: 42).

In thin context, Jeshua calls the disciple who gave the correct answer his proper name "Simon, Barjona/Simon the son of Jonah" (Matthew 16: 17; Mark 1: 29; Luke 4: 38; John 1: 40, 41). But Jeshua have given him the name "Cephas" or "Peter" (John 1: 42).

Koska Simon Joonaan poika/Keefas/Pietari oli juuri tunnistanut ja tunnustanut Jeeshuan Messiaaksi, myös Jeeshua paljasti Pietarista jotakin oleellista. Sen hän teki sanaleikin ja kenties myös sormileikin muodossa. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa kaksi sanaa kreikan tekstistä.

Since Simon Barjona/Cephas/Peter, had just recognised Jeshua as the Messiah, Jeshua also revealed something essential about Peter. He did it in the form of a word game and perhaps also a finger game. At this point, it is worth checking two words from the Greek text.

Jeeshua sanoi Pietarille (Matt. 16: 18):
"Sinä olet πετροζ (PETROS = VIERIVÄ KIVI) - sormi kohti Pietaria,
ja tälle πετρα'lle (PETRALLE = KALLIOLLE) - sormi itseään kohti - minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita"

Jeshua said to Peter (Matthew 16: 18):
"You are πετροζ (PETROS = A ROLLING STONE) - finger towards Peter,
and upon this πετρα (PETRA = ROCK) - finger towards Himsef - I will build my congregation, and the gates of hell will not prevail against it."

Jeeshua kutsui Pietaria PETKOKSEKSI eli VIERIVÄKSI KIVEKSI kuvaten hänen spontaania luonnettaan, joka vei milloin aaltoihin, milloin tarttumaan miekkaan, milloin valheellisiin tunnustuksiin yms. Uskon, että Jeeshua teki tämän analyysin rakastamastaan opetuslapsesta hänen itsensä vuoksi mutta myös kaikkien muiden seuraajiensa vuoksi. Sillä jokainen Jeeshuan seuraaja joutuu ottamaan kantaa seurakunnan perustaan. Sehän ei voi olla "VIERIVÄ KIVI" eli Pietari, vaikka meille on niin väitetty jo 2000 vuoden ajan.

Jeshua called Peter PETROS or A ROLLING STONE describing his spontaneous nature, which sometimes led to waves, sometimes to seize the sword, sometimes to tell false confessions etc. I believe that Jeshua made this analysis of a disciple He loved not only for his sake but also for all His other followers' sake. For every follower of Jeshua must take a stand on the foundation of the congregation. The foundation cannot be the "ROLLING STONE", or Peter, although we have been told such a lie already for 2000 years.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan samasta tapahtumasta hiukan eri tavalla (Mark. 8: 27 - 33). Markuksen kertomus paljastaa meille syyn, miksi Jeeshua joutui tekemään selvän eron "vierivän kiven" ja "kallion" välillä.

The gospel of Mark tells of the same event in a slightly different way (Mark 8: 27 - 33). Mark's story reveals to us the reason why Jeshua had to make a clear distinction between "rolling stone" and "rock".

Tuosta hetkestä alkaen Jeeshua alkoi paljastaa, mikä järkyttävä kohtalo Häntä odottaisi. Mutta Pietari veti Jeeshuan erilleen muista ja asettui vastustamaan ja estelemään Jeeshuan ennustamia tapahtumia. Silloin Jeeshua joutui nuhtelemaan Pietaria ankarin sanoin ja kutsui häntä nimellä "saatana"  eli "vastustaja" (Mark. 8: 33).

From that moment on, Jeshua began to reveal what shocking fate awaited Him. But Peter pulled Jeshua away from others and settled down to oppose and prevent the events predicted by Jeshua. Then Jeshua had to rebuke Peter with harsh words and called him "satan" or "adversary" (Mark 8: 33).

Ei "Saatana" eikä "vierivä kivi" voi olla seurakunnan perustuksena eikä päänä. Seurakunnan (εκκλησια = ekklesia =uloskutsutut) perustana on alusta saakka ollut PETRA = KALLIO!

Neither "Satan" nor "the rolling stone" can be the foundation or the head of the congregation. The congregation (εκκλησια) has been based on PETRA = ROCK from the beginning!

Apostoli Paavali tiesi varsin hyvin, kuka tuo "Kallio" on.
Paavali kirjoitti korinttolaisille (1. Kor. 10: 4) "Sillä he joivat hengellisestä KALLIOSTA, joka heitä seurasi; ja se KALLIO oli Kristus"... eli MESSIAS.

The Apostle Paul knew quite well who that "Rock" is.
Paul wrote to the Corinthians (1. Cor. 10: 4) "for they drank of that spiritual ROCK that followed them: and that Rock was Christ"... or the MESSIAH.

Lisää Paavalin tekstejä seurakunnan päästä:
Ef. 1: 22 "Ja kaiken hän (Jumala, kirkkauden Isä) on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle"
Ef. 4: 15 "... että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus"
Kol. 1: 18 "Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen"
Kol. 2: 9, 10 "Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää"

Some more Paul's texts of the head of the congregation:
Eph. 1: 22 "And (God) hath put all things under his feet, and gave him to be the head over all things to the church"
Eph. 4: 15: " But speaking the truth in love, may grow up into him in all things, which is the head, even Christ"
Col. 1: 18: "And he is the head of the body, the church: who is the beginning, the firsborn from the dead: that in all things he might have the preeminence"
Col. 2: 9, 10: "For in him dwelleth all the fulness of the Godhead bodily. And ye are complete in him, which is the head of all principality and power"

Kun MESSIAS on seurakunnan perusta ja pää, silloin tuonelan portit eivät sitä voita!

When the MESSIAH is the foundation and the head of the congregation, then the gates of hell will not overcome it!






torstai 18. kesäkuuta 2020

Kivet huutavat

Arkeologiset kaivaukset Levantin alueella ovat tuoneet päivänvaloon vanhoja tekstejä, jotka valottavat sitä, mikä JAHVE on aikaisemmin ollut, ja miten tuolla alueella asuneiden ihmisten ajattelu Jahvesta on muuttunut aikojen saatossa.

Vuonna 2015 Tiede-lehdessä asiasta kirjoitti kaivauksiin osallistunut eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtorina toimiva Juha Pakkala. Kirjoitus löytyy seuraavan linkin kautta.

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/raamatun_sana_on_niin_kuin_luetaan

Verkosta löytyy myös Juha Pakkalan toimittama Suomen eksegeettisen seuran laajempi julkaisu nimellä Tekstejä rautakauden Levantista. Kannattaa lukea!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Vähintäinkin ärsyttävää * Least annoying

Jatkaessani eilen Valittujen Palojen julkaiseman kirjan lukemista, sivuilla 283 ja 284 tuli eteeni asioita, jotka nostivat raivoni ylimmilleen. Kirjoittajat opettavat joko vastoin parempaa tietoaan, tai sitten he ovat tehneet valinnan valheen puolelle.

As I continued reading the book published by Reader's Digest yesterday, on pages 283 and 284 came things that raised my rage to the top. The authors either teach against their better knowledge or they have made a choice on the side of a lie.











ENSIKSI - paikkansapitämätön väite:
"Nimi JHVH tarkoittaa 'minä olen se joka olen'

Sanat, jotka Mooses kuuli palavan pensaan luona ovat hepreaksi:
אהיה אשר אהיה = ehjee asher ehjee, eli suomeksi "minä olen joka minä olen"

Sana אהיה (ehjee) on heprean olla-verbin (היה =hjh/hajah) 1. persoonan taivutusmuoto Imperfektissä, jolla ilmaistaan jatkuvaa/päättymätöntä tekemistä/toimintaa
Siis sana אהיה (ehjee) merkitsee "olen" -> minä olen
Sana אשר (asher) on relatiivipronomini "joka"

Näin ollen sanat אהיה אשר אהיה merkitsevät "(minä) olen joka (minä) olen"

JHVH on hepreaksi יהוה (kukapa tietäisi, miten se pitäisi lausua!)
Näyttääkö samanlaiselta kuin edellinen lause? Ei, ei lainkaan!
Miten ihmeessä אהיה אשר אהיה voisi olla sama kuin יהוה?

Tetragrammin muoto יהוה ei ole mikään heprean olla-verbin (hjh/hajah) konjukaatio, ei Imperfektissä eikä Perfektissä! Tetragrammi יהוה ei siis liity heprean olla-verbiin!

Meille väitetään myös, että tetragrammi on johdettu heprean verbistä הוה (hvh/havah), joka merkitsee "tulla joksikin - olla jonakin"/"jäädä paikoilleen"/"pyrkiä joksikin"/"hyötyä - tulla hyödyksi". Mutta onko todella näin?

Epäilen suunnattomasti tuota väitettä, sillä en ole löytänyt ainuttakaan varmaa vahvistusta asialle. Eräs heprean asiantuntija Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vastasi kieltävästi suoraan kysymykseeni tetragrammin ja havah-verbin yhteydestä. Ja eräs toinen oppinut vastasi ihmettelyyni Jahve-nimestä, "Jahve on akateeminen sopimus Jumalan nimestä."

Tetragrammi יהוה eli JHVH ei merkitse myöskään "herra/Herra", sillä herra-sanan vastine on hepreassa אדון (adon/adonai).

Mikä tetragrammi sitten on, ja mitä se merkitsee?????????????????????
* Okkultismissa tetragrammia käsitellään anagrammin tapaan, ja siitä muodostetaan 12 erilaista sanaa/muotoa, jotka liitetään eläinradan 12 merkkiin.
* Lieneekö tetragrammi myös joku akronyymi, ja viittaavatko sen neljä konsonanttia neljään salattuun sanaan???????????????????


FIRST - a false claim:
The name YHWH means ' I am that I am'

The words that Moses heard at the burning bush are in Hebrew:
אהיה אשר אהיה = ehyeh asher ehyeh, or in English "I am that I am"

The word אהיה (ehyeh) is the first-person conjugation of the Hebrew be-verb (היה hjh/hajah) in the Imperfect, expressing continuous/endless doing/activity
So, the word אהיה (ehyeh) means "I am"
The word אשר (asher) is the relative pronoun "which"

Thus, the words אהיה אשר אהיה mean "I am that I am"

JHWH is in Hebrew יהוה (who would know how it should be pronounced!)
Does it look similar to the previous sentence? No, not at all!
How on earth אהיה אשר אהיה could be the same as יהוה?

יהוה, the form of the Tetragrammaton is not any conjugation of the Hebrew be-verb (hjh/hajah), neither Imperfect nor Perfect! So, the Tetragrammaton יהוה is not related to the Hebrew be-verb!

We are also told that the Tetragrammaton is derived from the Hebrew verb הוה (hvh/havah), which means "to become something - to be something"/ "to stay in place"/ "to strive for something"/ "to benefit - to be useful".  But is that really the case?

I have great doubts about that argument, for I have not found a single definite confirmation of the matter. In addition, a Hebrew expert from the Faculty of Theology at the University of Helsinki answered negatively my direct question about the connection between the Tetragrammaton and the havah-verb. And another scholar responded to my wonder of the name Yahweh, "Yahweh is an agademic agreement on the name of God."

The Tetragrammaton יהוה or JHWH does not mean "lord/Lord" either, as the equivalent of lord-word in Hebrew is אדון (adon/adonai).

What is the Tetragrammaton then, and what does it mean???????????????????
* in occultism, the Tetragrammaton is treated like an anagram and it is formed into 12 different words/forms that are appended to the 12 characters of the zodiac.
* Is the Tetragrammaton also some acronym, and do its four consonants refer to the four encrypted words???????????????






TOISEKSI - vain puoliksi tosi väite:
"Evankeliumeissa sanan JHVH korvaa säännönmukaisesti kreikan kielen sana 'kyrios' eli 'Herra'."

Sana 'kyrios' korvaa Uudessa Testamentissa sekä tetragrammin יהוה että heprean sanan אדון (adon/adonai = Herra), mitä nimeä opetuslapset käyttivät Jeeshuasta. Omien laskujeni mukaan Uudessa Testamentissa kreikan 'kyrios' korvaa tetragrammin 195 kertaa ja sanan adon/adonai 474 kertaa.

Esimerkki
Fil 2: 11 hepreaksi:
וכל לשון תודה כי אדון ישוע המשיח לכבוד אלהים האב
ja suomeksi:
"ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra"
HUOM! Heraa-sanan paikalla on אדון (adon/adonai), ja Kristus-sanan paikalla on המשיח (Messias)!
==> Jeeshua Messias on Adonai/Herra!




SECOND - only half true statement:
"In the Gospels, the word JHWH is regularly replaced by the Greek word 'kyrios' or 'Lord'."

The word 'kyrios replaces in the New Testament both the Tetragrammaton יהוה and the Hebrew word אדון (adon/adonai = Lord), which the disciples used to name Jeshua. According to my own calculations, in the New Testament, the Greek 'kyrios' replaces the Tetragrammaton 195 times and the word adon/adonai 474 times.

Example
Phil 2: 11 in Hebrew:
וכל לשון תודה כי אדון חשוע המשיח לכבוד אלהים האב
and in English:
"And that every tongue should confess that Jesus Christ is Lord, to the glory of God the Father."
NOTE! The word 'Lord' is replaced by אדון (adon/adonai), and the word 'Christ' is replaced by המשיח (the Messiah)!
==> Jeshua the Messiah is Adonai/the Lord!









JEESUAN NIMI:
Jeeshuan nimi kirjoitetaan Raamatussa hepreaksi ישוע

Esimerkki
Matt. 1: 21 hepreaksi:
והיא ילדת בן וקראת את שמו ישוע כי הוא יושיע את עמו מהטאתיהם
ja suomeksi:
"ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneitsänsä"

ישוע = Jeeshua/Jeesus
יושיע = pelastaa/vapahtaa
הוא = hän

Matteuksen tekstissä ei ole tetragrammia, joten ei voida kääntää "Herra pelastaa", vaan "hän pelastaa/vapahtaa"

Joosuan nimi kirjoitetaan Raamatussa hepreaksi יהושע


JESUA'S NAME:
The name of Jeshua is written in the Bible in Hebrew ישוע 

Example
Matthew 1: 21 in Hebrew:
והיא ילדת בן וקראת את שמו ישוע כי הוא יושיע את עמו מהטאתיהם
and in Ebglish:
"And she shall bring forth a son, and thou shalt call his name Jesus: for he shall save his people from their sins"

ישוע = Jeshua/Jesus
יושיע = save
הוא = he 

There is no Tetragrammaton in the text of Matthew, so one cannot translate "Lord saves" but "he saves"

Joshua's name is written in the Bible in Hebrew יהושע












lauantai 13. kesäkuuta 2020

Miksi neljä evankeliumia * Why four gospels

Lueskelin tänään Valittujen Palojen julkaisemaa kirjaa Raamatun salaisuudet, jossa etsittiin vastausta kysymykseen, miksi kirkko tunnusti ainoastaan Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, kun vielä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla tunnettiin useampia evankeliumeita.

Today I read a book, Mysteries of the Bible, published by Reader's Digest, which sought an answer to the question of why the Church recognised only the gospels of Matthew, Mark, Luke and John when more gospels were known in the first and second centuries.

Lopullista vastausta kysymykseen ei tunnu löytyvän. Muutama sitaatti kuitenkin aiheen johdattelusta:
* Ilmeisesti kirkon ratkaisuun vaikutti se, että näiden kertomusten uskottiin olevan peräisin joko Jeesuksen opetuslapsilta, tai kuten Markuksen ja Luukkaan tapauksessa, ensimmäisten apostolien kumppaneilta.
* Yhteenkään varhaisimmista kreikankielisistä evankeliumikäsikirjoituksista ei sisälly kirjoittajan allekirjoitusta tai esipuhetta, jossa olisi maininta kirjoittajasta.
* Vaikka eräät meidän aikamme tutkijat ovatkin sitä mieltä, että evankeliumit sisältävät silminnäkijäaineistoa, niin tuskin ketkään uskovat enää kaikkien neljän kirjan olevan Jeesusta jo hänen elinaikanaan seuranneiden ihmisten käsialaa.
* Evankeliumien kertomuksia tapahtumista ja Jeesuksen puheista muokattiin vuosien mittaan sekä suullisesti että kirjallisesti ennen kuin saivat lopullisen muotonsa.
* Markuksen evankeliumi päättyi alun perin 16. luvun jakeeseen kahdeksan, eli siihen ei sisältynyt jaksoa, jossa ylösnoussut Jeesus ilmestyy lähimmilleen.
* Vuonna 1992 käyttöön otetussa suomalaisessa raamatunkäännöksessä todetaan, että "joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla."

The final answer to the question does not seem to be found. However, a few quotes from the text:
* Apparently the solution of the Church was influenced by the fact that these Gospels were believed to have come either from the disciples of Jesus, or, as in the case of Mark and Luke, from the companions of the first apostles.
* None of the earliest Greek gospel manuscripts includes the author's signature or preface mentioning the author.
* Although some scholars of our time believe that the Gospels contain eyewitness accounts, hardly anyone believes that all four books are the handwriting of the people who have followed Jesus in their lifetime.
* The Gospel accounts of events and the words of Jesus were modified over the years, both orally and in writing, before they took their final form.
* The Gospel of Mark originally ended in verse eight of chapter 16, that is, it did not include the period in which the risen Jesus appears to His fellowmen.
* The Finnish translation of the Bible, introduced in 1992, states that "an early Christian writer has supplemented the presentation of the evangelist with a tradition known elsewhere that is considered reliable."

Kaikesta edellä luetusta totean sen, että eipä ihme, jos Raamatun tekstejä editoidaan, muutetaan, poistetaan ja lisätään jokaisen raamatunkäännöksen yhteydessä vieläkin, kun sellaista on tehty alusta alkaen! Onneksi universumissa on Jumala, joka kirjaa kaikkien tekemiset omaan kirjaansa. Viimeinen tuomio paljastaa mitä miehiä tai naisia kaikki tekstien muuttelijat ovat olleet!

From all of the above, I can only say that it is no wonder that Bible texts are edited, changed, deleted and added with every translation of the Bible still today, when such has been done from the beginning! Fortunately there is the God in the universe, who records everyone's actions in His own book. The final judgment reveals what men or women all the texts changers have been!

Valitettavasti jokainen tekstimuutos vähentää tekstien pyhyyttä ja uskottavuutta. Siksipä pyhyyttä ja uskottavuutta on yritetty myös lisätä. Eräs sellainen yritys on ollut evankelistojen symbolien valitseminen. Kirjoituksessa todetaan juhlallisesti, että "evankelistojen vertauskuvahahmojen juuret juontavat Heskielin näkyyn." No, Hesekiel ei maininnut kyllä sanallakaan yhtäkään neljästä evankelistasta, eivätkä evankelistat ole itse tunnuksiaan valinneet Hesekieliltä, kun eivät jättäneet edes omaa signeerausta teksteihinsä.

Unfortunately, every change of the text reduces the sanctity and credibility of the texts. Therefore, attempts have also been made to increase holiness and credibility. One such attempt has been the choice of evangelist symbols. The scripture solemnly states that "the roots of the symbolism of the evangelists date back to the vision of Ezekiel." Well, Ezekiel did not mention a word of any of the four evangelists, and the evangelists themselves did not choose their symbols from Ezekiel when they did not even leave their own signature in their texts.

Hesekiel kuvasi näyssään neljää olentoa, jotka hän näki Jumalan valtaistuimen osina (Hes. 1: 10), ... eikä Uuden Testamentin evankelistoina. Myös apostoli Johannes näki omassa näyssään samat neljä olentoa Jumalan Valtaistuimen yhteydessä (Ilm. 4: 7). Olennoista yksi on ihmiskasvoinen, toinen leijonan-, kolmas härän- ja neljäs kotkankasvoinen. Jos kysymyksessä olisi neljä evankelistaa, olisihan Johanneksen pitänyt tunnistaa edes itsensä!

In his vision, Ezekiel described the four beings he saw as parts of the throne of God (Eze. 1: 10)... and not as New Testament evangelists. The apostle John also saw in his own vision the same four beings in connection with the throne of God (Rev. 4: 7). One of the creatures is human-faced, the second is lion-faced, the third is ox-faced and the fourth is eagle-faced. If there were four evangelists in question, John should have identified himself!

Neljä ihmeellistä olentoa lienevät korkeinta, mitä ihminen on koskaan päässyt näkemään Jumalan valtaistuinsalista. Lieneekö Luciferkaan nähnyt itse Jumalaa noiden neljän olennon muodostaman taivaallisen valtaistuimen yläpuolella!

The four miraculous beings are probably the highest man has ever been able to see from the throne room of God. Did Lucifer either have seen God Himself above the celestial throne formed by those four beings!

Mieleeni muistuu myös kuva Jehovantodistajien julkaisemasta kirjasesta, jossa itse Jumala rinnastetaan noihin neljään olentoon. Samoin tekivät jo muinaiset kulttuurikansat Babyloniassa ja Egyptissä, sillä noista neljästä olennosta koostuvat sfinksit koristivat Babylonin portteja ja Egyptin pyramideja.

I remember also a picture of a booklet published by Jehovah's Witnesses in which God Himself is equated with those four beings. Even the ancient Babylonians and Egyptians did the same, for the sphinxes consisted of those four creatures were standing in their gates and before the pyramids.

Tärkeintä lienee se, että nuo neljä olentoa voidaan vaikeuksitta liittää tetragrammiin ja sen neljään konsonanttiin. Siksi kai evankeliumejakaan ei voitu kelpuuttaa Raamattuun enempää kuin neljä. Tetragrammin alkuperä ei tule Raamatussa täysin selväksi, ja ehkä sen selvittäminen on tehty suorastaan mahdottomaksi kaikilla jälkikäteen lisätyillä merkityksillä.

Perhaps most important is that those four creatures can easily be associated with the Tetragrammaton and its four consonants. Therefore, I guess no more than four gospels could be qualified in the Bible. The origin of the Tetragrammaton does not become entirely clear in the Bible, and perhaps its elucidation has been made downright impossible with all the meanings added afterwards.

"Kuten maa jakaantuu neljään neljännekseen... ja ilmansuuntia on neljä, ja kuten kirkko on levittäytynyt yli maan, ja evankeliumi on kirkon tukipilari ja varustus..., on siis soveliasta, että kirkolla on tukipilareita neljä" (kirkkoisä Irenaeus Lyonilainen 147 - 202).
Mutta juuri noinhan ajatellaan okkultismissakin, ja siinähän tetragrammi on keskeinen asia!

"As the earth is divided into four quarters... and there are four directions of the air, and as the church is spread over earth, and the gospel is the mainstay and equipment of the church... it is fitting that the church should have four pillars" (father Irenaeus of Lyon 147 - 202).
But that's exactly what occultism is all about, and that's where the Tetragrammaton is central!




lauantai 6. kesäkuuta 2020

Tradition lahja * The gift of tradition

klikkaa ja suurenna
click and zoom



Katolinen hiippakuntalehti, Fides, 10/2007
Catholic Diocesan Magazine, Fides, 10/2007

Muuttuuko sunnuntai Jumalan siunaamaksi pyhäpäiväksi sillä, että me ihmiset annamme sille toinen toistaan komeampia nimiä? Tässä lehtikirjoituksessa sellaisia on viisi:
1. Herran päivä
2. Kristuksen päivä
3. Kirkon päivä
4. Ihmisen päivä
5. Päivien päivä

Will Sunday become a holy day blessed by God because we humans give it more glorious names? There are five of these in this paper:
1. the Day of the Lord
2. the Day of Christ
3. Church Day
4. Human Day
5. the Day of Days

1. Herran päivä
Millä Raamatun tekstillä voidaan perustella sitä, että Herran päivä on nimeomaan sunnuntai?
Vanhassa Testamentissa nimitys "Herran päivä" esiintyy montakin kertaa (Jes. 13: 6, 9; Jer. 46: 10; Hes. 30: 3; Jooel 1: 15; 2: 11, 31; Aam. 5: 20; Ob 12; Sef. 1: 7, 14; Sak. 14: 1; Mal. 4: 5 = 3: 23), mutta mikään niistä ei liity erityisesti mihinkään tiettyyn viikonpäivään vaan suurempaan ajanjaksoon, johon liittyy Jeeshuan paluu Kuninkaana omiaan noutamaan (2. tulemus) ja Hänen tulonsa Tuomarina maan päälle (3. tulemus) jumalattomia tuomitsemaan. Ilmestyskirjan mukaan näiden tapahtumien välillä on 1000 vuotta (Ilm. 19. ja 20. luku), ja 1000 vuotta Jumalan edessä on kuin yksi päivä (2. Piet. 3: 8).

1. The Day of the Lord
What biblical text can justify the Lord's day being Sunday? In the Old Testament, the term "the day of the Lord" appears many times (Isa. 13: 6, 9; Jer. 46: 10; Eze. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11, 31; Amos 5: 20; Ob. 12; Zeph. 1: 7, 14; Zech. 14: 1; Mal. 4: 5 = 3: 23). but none of them relate specifically to any particular day of  the week but to the greater period, involving the return of Jeshua as a King to retrieve (2nd coming) and His coming as a Judge of the earth (3rd coming) to judge the wicked. According to the book of Revelation, there are 1000 years between these events (chapters 19 and 20 in Revelation), and 1000 years before God is like one day (2. Peter 3: 8).

* Jesaja ennustaa, että Herran päivä tulee tekemään maan autioksi ja hävittämään sen syntiset
* Jeramia kutsuu Herran päivää "koston päiväksi"
* Hesekiel kuvaa Herran päivää "myrskypilven päiväksi" ja "kansojen tuomion hetkeksi"
* Jooel sanoo Herran päivän olevan "sangen peljättävä" ja päivä, jonka edellä aurinko muuttuu pimeydeksi
* Aamos ennustaa Herran päivän olevan "ilman valon häivää"
* Obadja sanoo Herran päivän tuovan "koston kaikille pakanakansoille"
* Sefanja kuvaa sankarien "huutavan haikeasti" Herran päivänä
* Sakarja vakuuttaa Herran päivän tulevan pian ja Jerusalemin joutuvan jaettavaksi ja ryöstettäväksi
* Malakia vahvistaa pelottavan Herran päivän tulevan profeetta Elian ilmestymisen jälkeen.

* Isaiah prophesies that the day of the Lord will make the earth desolate and destroys its sinners 
* Jeremiah calls the day of the Lord the day of vengeance
* Ezekiel describes the day of the Lord as the day of the storm and the hour of the judgment of the nations
*Joel says the day of the Lord will be very frightening and the day before which the sun will turn into darkness
* Amos prophesies that the day of the Lord will be totally without light
* Obadiah says Lord's day will bring revenge on all Gentiles
* Zephaniah describes the heroes crying longingly on the day of the Lord
* Zechariah assures that the day of the Lord will soon come and that Jerusalem will be divided and plundered 
*Malachi confirms the frightening day of the Lord coming after the appearance of the prophet Elijah

Ainoassakaan Vanhan Testamentin tekstissä Herran päivää ei liitetä millään tavalla viikottaiseen sunnuntaihin! Sen sijaan profeetta Jesaja kirjoittaa 58. luvun jakeessa 13 "Herran pyhästä päivästä" (1992)/ "Herran pyhäpäivästä" (1933) ja liittää sen sapattiin eli viikon seitsemänteen päivään.

Not a single Old Testament text associates the day of the Lord in any way with weekly Sundays! Instead, the prophet Isaiah writes in 58: 13 about the holy day of the Lord and associates it with the Sabbath, the seventh day the week.

Mainittakoon jälleen tässä yhteydessä, että Suomessa sunnuntai siirrettiin vuoden 1974 kalenterissa viikon seitsemänneksi päiväksi. Samalla alkuperäisestä viikkojärjestyksestä muistuttavasta keskiviikosta tuli viikon kolmas päivä oltuaan aikaisemmin nimensä mukaisesti viikon neljäs eli keskimmäinen päivä.

It should be mentioned again in this connection that in Finland Sunday was relocated to the seventh day of the week in the 1974 calendar. At the same time, Wednesday, reminiscent of the original order of the week, became the third day of the week, having previously been the forth or middle day of the week, as its name (in Finnish: middle-week) implies.

Apostoli Johannes sai Jeeshualta ilmestyksen Patmoksella (Ilm. 1: 1, 9). Aloittaessaan  kertomuksensa Aasian seitsemälle seurakunnalle tuosta enkelin välityksellä saamastaan apokalyptisestä näkyjen sarjasta hän sanoi olleensa "hengessä Herran päivänä" (Ilm. 1: 10). Johanneksen saamat näyt kuvaavat laajemmin samoja tapahtumia, joista Vanhan Testamentin profeetat ennustivat vain muutamalla sanalla. 

The apostle John received a revelation from Jeshua on the isle of Patmos (Rev. 1: 1, 9).  Beginning his account to the seven churches in Asia of the series of the apocalyptic visions he received through an angel, he said he was in the spirit on the day of the Lord (Rev. 1: 10). The visions John received describe more broadly the same events that the Old Testament prophets foretold in just a few words.

Siksi on täysin selvää, että Johannes tarkoitti nimellä "Herran päivä" juuri samaa tuomion ja tilinpäätöksen tapahtumaa kuin kaikki Vanhan Testamentin profeetatkin. Tuskin lienee mahdollista, että Johannes olisi kestänyt valtavaa ylimaallisten näkyjen sarjaa yhdellä kerralla "yhtenä sunnuntaina". Jumalallisten näkyjen saaminen on suuri fyysinen ja henkinen koetus ihmiselle, joka on lihaa ja verta. Siitä on antanut todistuksensa esim. Daniel (Dan. 10: 9, 10, 16, 18, 19). Johannes sai useita näkyjä, ja on varsin todennäköistä, että siinä kului aikaa... useita päiviä.

Therefore, it is quite clear that John meant by the day of the Lord exactly the same event of judgment as all the Old Testament prophets. It is hardly possible that John would have endured a huge series of transcendental visions at the same time on one Sunday. Gaining divine visions is a great physical and mental test for a person who is flesh and blood. Daniel has given his own testimony of this (Dan. 10: 9, 10, 16, 18, 19). John received several visions, and it is quite likely that it took time... several days.

Suomalaisessa Bibliassa vuodelta 1642 ja vielä vuoden 1776 käännöksessä lukee Ilm. 1: 10:ssa "minä olin hengessä yhtenä sunnuntaina",  ja vuoden 1992 käännöksen selitysosassa on teksti "Herran päivä sunnuntai (Ilm. 1: 10)", mutta "sen on vihamies tehnyt" (Matt. 13: 28).

In the Finnish BIBLIA from 1642 and still in the 1776 translation, Rev. 1: 10 reads "I was in the spirit one Sunday", and the explanatory note in the 1992 translation has a text "Lord's day Sunday (Rev. 1: 10)", but it is done by the Enemy (Matthew 13: 28).

Salaperäinen tetragrammi יהוה ja sen käännöksenä käytetty sana "Herra" näyttää liittyvän "Vihamiehen" (Matt. 13: 28) juhlapäivään!

The mysterious Tetragrammaton יהוה and the word "Lord" used in its translation seem to be associated with the feast of the Enemy (Matthew 13: 28).


2. Kristuksen päivä
Kun nimi "Messias" on jokaiseen kieleen ja jokaisen suuhun sopiva sana, ihmettelen, miksi tuo kaunis nimi on pitänyt muuttaa kreikkalaiseen muotoon "Kristus"! Yleensä kaikki omituiset asiat ja tapahtumat saavat selityksensä ajan kuluessa. Ja siltä näyttää myös tämän asian suhteen. Vaikka vanhassa rallatuksessa lauletaan, että "nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään", koen yhä vahvemmin, että Messias-Kristus -nimimuutos liittyy Vihamiehen juoniin.

2. The day of Christ
When the name "Messiah" is a word that fits every tongue and every mouth, I wonder why that beautiful name has had to be transformed into the Greek form "Christ"! Usually, all strange things and events get their explanation over time. And it also seems to be on this point. While it is sung in the old rally that names only change, and they cover up that nothing changes and man remains the same, I feel more and more strongly that the name-change of the the Messiah-Christ is related to the plots of the Enemy.

Jeeshua on Messias, ja opetuslapset kutsuivat Häntä Herraksi/Adonaiksi, ja Jeeshua itse sanoi olevansa "sapatin herra" (Matt. 12: 8).

Jeshua is the Messiah, and the disciples called Him Lord/Adonai, and Jeshua Himself said He is lord of the Sabbath (Matthew 12: 8).

Jumala loi kaiken sanalla (Ps. 33: 6, 9)... ja Sana/Poika tuli lihaksi (Joh. 1: 14)... "ja Hänessä (Pojassa) luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen"... ja Hän on ennen kaikkea, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol. 1: 16, 17).

God created everything with the Word (Ps. 33: 6, 9)... and the Word/Son was made in flesh (John 1: 14)... and in Him (the Son) all that is in the heavens and the earth was created, visible and invisible, be they thrones or dominions, governments or powers, all are created through Him and into Him... and He is above all, and in Him all things remain (Col. 1: 16, 17).

=> Jumalan sapatille antama siunaus pysyy ikuisesti voimassa Jeeshuassa!
=> Jeeshua antoi oman vakuutuksensa viipymällä haudassa juuri sapatin yli... perjantain auringonlaskusta (Luuk. 23: 54 - 56) sunnuntain auringonnousuun (Luuk. 24: 1).

=> God's blessing on the Sabbath will remain forever in Jeshua!
=> Jeshua gave His own assurance when He stayed in the tomb just over the Sabbath... from Friday sunset (Luke 23: 54 - 56) to Sunday sunrise (Luke 24: 1).

3. Kirkon päivä
Vaikka sanalla "kirkko" tarkoitetaan nykyään rakennuksen lisäksi myös siinä kokoontuvaa kansanjoukkoa, en koe tuon sanan merkitsevän "Hyvän Paimenen" (Joh. 10: 11) johtamaa laumaa nimeltä ecclesia (ulos kutsutut).
Konstantinus Suuri lopetti Messiaan seuraajien ("kristittyjen") vainon ja antoi kristinuskolle tasavertaisen aseman pakanauskontojen rinnalla vuonna 313 ja alkoi suosia sitä poliittisista syistä Rooman yhteisenä uskontona. Mulviuksen sillan taistelun (311 - 312) jälkeen Konstantinus lahjoitti Rooman piispalle alueen, jolle rakennettiin Lateraanikirkko. Kymmenen vuotta myöhemmin (321) Konstantinus antoi ensimmäisen sunnuntailain, joka määräsi sunnuntain yleiseksi pyhä-/lepopäiväksi Rooman valtakunnassa.

3. Church Day
Although the word "Church" today refers not only to the building but also to the crowds that gather in it, I do not feel that the word means a herd led by the Good Shepherd (John 10: 11) called ecclesia (called out).
Constantine the Great put an end to the persecution of the Messiah' followers (Christians) and gave Christianity an equal status alongside the pagan religions in 313 and began to favour it for political reasons as the common religion of Rome. After the Battle of Mulvius (311 - 312) Constantine donated to the Bishop of Rome the area on which the Lateran Church was built. Ten years later (321) Constantine ordered the first Sunday law, which made Sunday a public holy-day in the Roman Empire.

4. Ihmisen päivä
Mikä nimitys voisikaan paremmin kuvata ihmisen kapinaa Luojaansa vastaan!

4. Human Day
What name could better describe man's rebellion against his Creator!

5. Päivien päivä
Vain Vihamies (Matt. 13: 28) voi keksiä tällaisia nimityksiä omalle juhlapäivälleen!

5. The Day of Days
Only the Enemy (Matthew 13: 28) can come up with such designations for his own feast day!




Fides-lehden viimeisen kappaleen alussa todetaan, että sunnuntai on päivä, jonka TRADITIO on antanut ihmiskunnalle. Totta! Mutta haluammeko palvella jumalaa nimeltä traditio?

The beginning of the last paragraph of Fides magazine states that Sunday is the day that TRADITION has given to mankind. True! But do we want to serve a god called tradition"






Lehtikirjoituksen kuva väreissä: Georges Seurat - Sunnuntai iltapäivän viettoa
Magazine image in colours: Georges Seurat - Sunday afternoon celebration




https://www.youtube.com/watch?v=y9OFL9rGnF0&feature=youtu.be&fbclid=IwAR2sDXdhkAc58YYBZ2m8WxB9Le4t6g075neWc0GapdoAKImBA7S6KgK4UmA