Alef ja Tav * Alef and Taw

Kreikkalaiset kirjaimet α ja ω lienevät tuttuja kaikille. Suomenkielisessä tekstissä alfaa ja omegaa vastaavat A ja O (Ilm. 1: 8), vaikka loogisuuden mukaan vastineet pitäisi olla A ja Ö, sillä ovathan alfa ja omega kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, kuten A ja Ö meillä.

The Greek letters α and ω are probably familiar to everyone. In the Finnish text, alpha and omega correspond to A and O (Rev. 1: 8), although logically the equivalents should be A and Ö, for alpha and omega are the first and last letter of the Greek alphabet, like we have A and Ö.

Aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain symboloivat alkua ja loppua (Ilm. 21: 6; 22: 13). Siinä on vertauskuva Kaikkivaltiaasta Jumalasta, jonka vallassa on kaiken alku eli luominen ja kaiken loppu eli tuomio.

The first and last alphabet symbolise the beginning and the end (Rev. 21: 6; 22: 13). It has a metaphor of the Almighty God, who has the power of the beginning, or creation, and the end of all, or judgment.

Heprean ensimmäisellä ja viimeisellä aakkosella on syvempi merkitys. Heprean aakkosten ensimmäinen kirjain on Alef, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa äärimmäisenä oikealla kolmella eri tavalla kirjoitettuna; ylimmällä rivillä varhaisimmilla seemiläisillä aakkosilla, keskirivillä paloe-heprealla ja alimmalla rivillä nykyisin käytössä olevalla neliöfontilla.

The first and last alphabet of Hebrew have a deeper meaning. The first letter of the Hebrew alphabet is Alef, which appears in the following picture at the far right, written in three different ways; on the top line in the earliest Semitic alphabet, in the middle line in Paleo-Hebrew and on the bottom line in the square font currently in use.

                                         taulukko: Kauko Allén

Toisessa kuvassa näkyy heprean aakkosten viimeinen kirjain, Tav, äärimmäisenä vasemmalla myös kolmella eri tavalla kirjoitettuna.

The second picture shows the last letter of the Hebrew alphabet, Taw, on the far left also written in three different ways.

Kuten ensimmäisestä taulukosta näemme Alefin varhaisin kirjoitusasu muistuttaa härän päätä. Tästä johtuen myös neliöfontin Alef merkitsee kuvallisena härkää. Alefissa on edelleen härän sarvet. Härkä on uhrieläin, ja siksi se on suora viittaus Jeshuaan, jonka uhria jokainen ilmestysmajaan ja temppeliin uhriksi tuotu härkä symbolisesti kuvasi. 

As we can see from the first table, Alef's earliest writing is reminiscent of a bull's head. Due to this, the square font Alef also marks the bull as pictorial. Alef still has bull horns. The bull is a sacrificial animal, and therefore it is a direct reference to Yeshua, whose sacrifice was symbolically portrayed by each bull given as a sacrifice in the tabernacle and temple. 

Heprean aakkosten viimeinen kirjain, Tav, on varhaisimmassa muodossaan risti, joka muuntui paleo-hepreassa rastiksi. Vaikka neliöfontin Tav ei muistuta muodoltaan enää kumpaakaan, se sisältää kuitenkin viestin alkuperäisestä rististä. Siksi Tav symboloi edelleenkin liittoa ja merkkiä, jolla se sinetöidään. 

The last letter of the Hebrew alphabet, Taw, is in its earliest for a cross that was turned to the side in Paleo-Hebrew. Although the square font Taw no longer resembles either of them, it does contain the message of the original cross. Therefore Taw still symbolises the covenant and and the sign with which it's sealed.

Juutalaissyntyinen Daniel Brecher kirjoittaa kirjassaan Juutalaisin silmin (sivuilla 9 ja 13) Tav-rististä näin:

"Risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin Israelin ovien päälle, verellä. Kun Jumalan Nimi oli sinetöity kaikkiin israelilaisten oviin, heidän täytyi pysyä sen takana, 'Nimen alla', jotta voisivat olla suojassa. Siksi ei 'kukaan saa tulla ulos talonsa ovesta.' (2. Moos. 12: 22). Kirous ja kuolema olivat Jumalan Nimen edessä, oven ulkopuolella, mutta siunaus ja turva oven takana, sisällä. Myös Jerusalemin Temppeli rakennettiin samalla periaatteella: sen edessä olivat pakanakansat Edom, Moab, Amon sekä Arabian aavikon heimot, mutta takana Israelin maa ja kansa."

"Liiton arkin kantaminen nimenomaan leirin edellä, kolmen päivän matkan turvaetäisyydellä ei ollut sattumaa, vaan tarkoituksellinen menetelmä. Liiton arkin päällä oli Jumalan Nimen merkki. Kuten Egyptissä ovien päällä, tämä merkki toimi kahdella tavalla: heille, jotka olivat Jumalan Nimen takana (Raamatun sanoin 'Nimen alla'), se oli suojamerkki. Mutta heille, jotka olivat sen edessä (Raamatun sanoin 'Jumalan kasvojen edessä'), Nimi oli kirous, joka johti kuolemaan. Kun israelilaiset pysyivät liiton arkin takana, se suojeli heitä ja tuhosi heidän vihollisensa: 'Kaikki maan kansat näkevät, että Herran Nimi on päällänne (edellänne, vihollisenne edessä) ja pelkää teitä' (5. Moos. 28: 10)."

Jewish-born Daniel Brecher writes in his book (Through the Jewish Eyes) of the Taw cross as follows:

The cross was the Name of God, inscribed on the doors of Israel, with blood. Once the Name of God was sealed to all the doors of the Israelites, they had to stay behind it, 'Under the Name', to be sheltered. Therefore 'no one should come out of the door of their house' (Ex. 12: 22). The curse and death were before the Name of God, outside the door, but the blessing and safety behind the door, inside the house. Even the temple of Jerusalem was built on the same principle: in front of it were the nations of Edom, Moab, Amon and the tribes of the wilderness of Arabia, but behind of it the land and people of Israel."

Carrying the ark of the covenant precisely before the camp, at a safety distance of three days, was not a coincidence but a deliberate method. On the Ark of the Covenant was the sign of God's Name. As in Egypt on the doors, this sign worked in two ways: for those who were behind the Name of God (in the words of the Bible 'Under the Name') it was a sign of protection. But for those who were in front of it (in the words of the Bible 'before the face of God'), the Name was the curse that led to death. When the Israelites stayed behind the Ark of the Covenant, it protected them and destroyed their enemies: 'All the nations of the earth shall see the Name of the Lord be upon you (before you, before your enemies) and fear you' (Deut. 28: 10).

Risti on siis Jumalan NIMI ja sen MERKKI. Paavalin suurin kerskauksen aihe oli risti (Gal. 6: 14). 

The cross is thus the NAME of God and its SIGN. Paul's greatest cause for boasting was the cross (Gal. 6: 14). 

Samalla kun ristin muoto on häivytetty neliöfontin Tav-kirjaimesta, sen muoto on tullut esiin neliöfontin Alef-kirjaimessa.

While the shape of the cross has been faded from the letter Taw, its shape has emerged in the letter Alef in the square font.

Koska Alef on heprean aakkosten ensimmäinen kirjain, sen lukuarvo on 1 (yksi). Mutta joku neropatti on väittänyt, että Alef merkitsee myös lukua 26 (tetragrammin lukuarvo) sillä perusteella, että siinä on muka kaksi Jodia (10+10) ja yksi Vau (6).  Voi, voi, näin huvittavan epätoivoista on valheen vääntäminen, kun halutaan todistella, että Jumalan nimi on יהוה.

Mutta Jumalan Nimi on ristinmerkissä +

Because Alef is the first letter of the Hebrew alphabet, its numeric value is 1 (one). But some genius has claimed that Alef also denotes the number 26 (the numerical value of the Tetragrammaton) on the grounds that it supposedly has two Yods (10+10) and one Waw (6). Oh, oh, so amusingly desperate is to twist the lie when you want to prove that God's name is יהוה.

But God's Name is in the sign of the cross  +

Alef komeilee ensimmäisenä Jumalan Moosekselle ilmoittamassa nimessä אהיה, Ehjee. 

Kun nimi אהיה jaetaan kahteen osaan seuraavalla tavalla: א  - היה, siinä on härkä ja sanat "Hän on" tai risti ja sanat "se on". Risti ja sillä annettu uhri tulee ratkaisemaan aikakausia kestäneen taistelun hyvän ja pahan välillä.

Alef is the first to glorify the name God revealed to Moses אהיה, Ehyeh. When the name אהיה is divided into two parts as follows: א  - היה, it has a bull and the words "He is" or a cross and the words "it is". The cross and the sacrifice given by it will resolve the age-long struggle between good and evil.

Luomisessa kaikki sai alkunsa Jumalan Sanasta, ja viimeisellä tuomiolla Jumala tulee sanomaan ratkaisevan Sanansa. Vain Jumala tietää kaiken, mitä alun ja lopun välillä on tapahtunut koko ihmiskunnan elämän aikana. Hän asetti elämän ehdot, ja siksi Hän on kaiken oikea tuomari.

"Minä olen Alef ja Tav" (Ilm. 1: 8).

א  ja   +

In creation, everything began with God's Word, and at the final judgment God will say His last Word. Only God knows what has happened between the beginning and the end throughout the human life. He set the conditions for the life, and therefore He is the right judge of all things.

I Am Alef and Taw (Rev. 1: 8).

א  and  +

********************

Vieläkö Jumalan verimerkki suojaa Maata? Kuinka kauan?

Is God's blood sign still protecting the Earth? How long?

https://www.livescience.com/arctic-ozone-hole-closes.html?fbclid=IwAR1pLx_1H7QMzqIcjIYCsf_masARBJ2zZdyZjtO_f9M2_HMGeXbi4yYvjfQ

"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät" (Luuk. 21: 25, 26).

"And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring. Men's hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth: for the powers of heaven shall be shaken" (Luke 21: 25, 26).

Siunaus ja rukous * Blessing and Prayer

Yksi asia johtaa aina toiseen asiaan. Niin kävi kohdallani, kun aloin miettiä väitettä, että "Herran päivä" on sunnuntai (kts. edelliset kirjoitukseni). Sanomattakin on selvää, että kirkollisena johtajana paavin olisi syytä perustella tämä väite Raamatulla.

One thing always leads to another. That's what happened to me as I began to think about the claim that "the Lord's day" is Sunday (see my previous writings). Needless to say, as an ecclesiastical leader, the Pope should argue/justify this claim in the Bible.

Mutta todennäköisesti tuo kirkollinen mahti alkaa todistella, että paavi on Jumalan sijainen maan päällä, ja että hallitsijoiden ja hallitusten valta tulee suoraan Jumalalta, ja että sunnuntai on nimenomaan tämän vallan merkki.

But it is likely, that the ecclesiastical power will begin to prove that the Pope is God's substitute on earth, that the power of rulers and governments comes directly from God, and that Sunday is precisely the sign of that power.

Mutta muistakaamme, että Jeshua on "sapatin herra" (Matt. 12: 8; Mark. 2: 28; Luuk. 6: 5)! Hän ei ole siis sunnuntain herra, eli se herra, jonka päiväksi sunnuntaita nimitetään. On ilmeistä, että samalla tavalla kuin "sunnuntai" on tuotu Raamatun lehdille sapatin korvikkeena, samoin on tapahtunut myös sen herran nimelle.

But let us remember that Yeshua is "the lord of the Sabbath" (Matthew 12: 8; Mark 2: 28; Luke 6: 5)! He is therefore not the lord of Sunday, that is, the lord whose day Sunday is called. It is evident  that just as Sunday has been brought on the pages of the Bible as a substitute for the Sabbath, so has the Lord's name, too. 

Raamatussa esiintyy tuhansia kertoja sana "Herra", jonka perustana on tetragrammi, יהוה. Se tapa, miten sunnuntaita väännetään nyt Jumalan Eedenissä siunaamaksi lepopäiväksi, muistuttaa hyvin paljon sitä vääntämistä, joka liittyy nimeen יהוה, Jahve/Jehova. Nimien Jahve/Jehova ja Ehjee sekoittamiseksi on toistamiseen väitetty, että heprean verbit היה (hajah) ja הוה (havah) ovat yksi ja sama asia, ja että יהוה (Jahve/Jehova) merkitsee samaa kuin אהיה (EHJEE). Vaan näin ei ole!

The word "Lord" based on the Tetragrammaton, יהוה, appears thousands of times in the Bible. The way in which Sunday is now turned into a day of rest blessed by God in Eden is very much reminiscent of the twist associated with the name יהוה, Yahweh/Jehovah. To confuse the names Yahweh/Jehovah and Ehyeh, it has been repeatedly argued that the Hebrew verbs היה (hajah) and הוה (havah) are one and the same thing, and that יהוה (Yahweh/Jehovah) means the same as אהיה (Ehyeh). But it is not the case!

Viimeaikaisia tapahtumia seuratessani satuin lukemaan lehtikirjoituksen, jossa vedottiin Sauli Niinistöön, että hänkin asettaisi sunnuntain kansalliseksi rukouspäiväksi Suomessa, niin kuin Donald Trump teki USA:ssa 14. 3. 2020. Kirjoituksen lopussa siteerattiin Herran siunausta.

Following recent events, I happened to read a newspaper article appealing to Sauli Niinistö to make Sunday the National Day of Prayer in Finland, as Donald Trump did in USA on March 14, 2020. At the end of the article, the Lord's Blessing was quoted.

Aaronin siunauksena tunnettu rukous löytyy 4. Moos. 6: 24 - 26:sta. Tetragrammi esiintyy siinä kolme kertaa ikään kuin pyhän kolminaisuuden sinettinä. Nykyään kolminaisuuden tunnussanoiksi on noussut fraasi "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Kyseisellä fraasilla avataan ja päätetään kaikki jumalanpalvelukset ja hengelliset tilaisuudet ja niiden rituaalit. Tämä fraasi lisätään yleensä myös Herran siunauksen loppuun, vaikka sellaista siinä ei alunperin ollut. Vahvistaako kolminkertainen tetragrammi kolminaisuuden Aaronin siunauksessa? Liittyvätkö tetragrammi ja kolminaisuus toisiinsa?  Lausuiko Aaron tuon siunauksensa Israelin kansalle, kun he tanssivat kultaisen vasikan ympärillä, ja kun he viettivät "Herran juhlaa" (2. Moos. 32: 5... Herran juhla = חג ליהוה)? Antoiko Aaron, kultaisen vasikan valaja, meille kolminaisuuden sinetin?

This blessing, known as Aron's blessing is found in Num. 6: 24 - 26. The Tetragrammaton appears in it three times, as if the seal of the Holy Trinity. Nowadays, the phrase "in the name of the Father and the Son and the Holy Ghost" has emerged as the slogans of the Trinity. This phrase opens and closes all worships and spiritual occasions and the rituals in them. This phrase is usually also added to the end of the Lord's blessing, even though it was not originally there. Does the triple Tetragrammaton confirm the Trinity in Aron's blessing? Are the Tetragrammaton and the Trinity related? Did Aron read that blessing to the Israelis when they were dancing around the golden calf, and when they had "a feast to the Lord" (Ex. 32: 5...  a feast of the Lord = חג ליהוה)? Did Aron, the artist of the golden calf, give us the seal of the Trinity?

Ryhdyin tarkemmin miettimään tuota Aaronin siunausta ja vertaamaan sitä Jeshuan opettamaan Isä meidän -rukoukseen (Matt. 6: 9 - 13; Luuk. 11: 2 - 4).
* Yleensäkin Jeshuan opetuksen rukouksesta voisi tiivistää sanoihin: rukoile Isää Jeshuan nimessä (Matt. 7: 11; Joh. 11: 22; 14: 14; 15: 16; 16: 23)
* Isä meidän -rukouksessa
- osoitetaan kunnioitusta kaikkien yhteiselle Isälle, kaikkeuden Luojalle
- alistutaan Hänen valtaansa ja hallintaansa ja nähdään se parhaaksi koko luomakunnalle
- uskotaan Hänen tahtonsa sisältävän kaiken, mitä tarvitsemme, ja antaudutaan Hänen viisaaseen
  johdatukseensa
- anotaan jokapäiväistä leipää ja toimeentuloa
- tunnustetaan oma syntisyytemme ja turvaudutaan Isän anteeksiantamukseen
- asennoidutaan armollisesti kanssaihmisiämme kohtaan
- anotaan vapautusta kaikesta pahasta
* Isän meidän -rukouksen rinnalla Herran siunaus vaikuttaa äkkiseltään yhden ja saman asian toistamiselta hiukan vaihtelevin sanakääntein. Tuleepa suorastaan mieleen, mitä Jeshua sanoi tyhjän hokemisesta (Matt. 6: 7 juuri ennen Isä meidän -rukousta). Mieleeni nousee myös Genesiksen sanat: Eenoksen aikaan "ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä" (1. Moos. 4: 26b).
* Onko mahdollista, että inhimillinen pappi voisi jakaa pyhän Jumalan siunausta kohottamalla kätensä ja lausumalla Aaronin siunauksen?

I began to think more closely about the Blessing of Aron and to compare it to Lord's Prayer thought by Yeshua (Matthew 6: 9 - 13; Luke 11: 2 - 4).
In general, Yeshua's teaching on prayer could be summed up in the words: pray to the Father in the name of Yeahua (Matthew 7: 11; John 11: 22; 14: 14; 15: 16; 16: 23).
* In the Lord's Prayer (in Finnish the Prayer of Our Father... there is not at all the word "Lord"!)
- we pay homage to the Father of all, the Creator of the universe
- we submit to His power and control and see it as the best for all creation
- we believe His will contains everything we need and we surrender to His wise leadings
- we ask for daily bread and a livelihood
- we confess our sinfulness and resort to the Father's forgiveness
- we have a gracious attitude towards our fellow human beings
- we ask for release from all evil
* Alongside Our Father's Prayer, the Lord's Blessing suddenly seems like a repetition of the same thing in slightly different phrases. Come to mind what Yeshua said about repeating the empty words (Matthew 6: 7 just before "Our Father's Prayer"). I am also reminded of these words in Genesis: that in the times of Enos men began to call upon the name of the Lord (Gen. 4: 26b).
* Is it possible that a human priest could share the blessing of the holy God by raising his hand and reciting the blessing of Aron?





Herran siunaus Jeshuan opetusten valossa:
Lord's blessing in the light of Yeshua's teachings:


"HERRA SIUNATKOON TEITÄ".... (4. Moos. 6: 24a)

Jeshua puhui "Isän siunatuista" ja tiesi, minkälaisia he ovat (Matt. 25: 34). Jeshua kuvailee heitä näin: "Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni... kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle" (Matt. 25: 35, 36, 40).
Miten usein tässä maailmassa onkaan nähty, kuinka juuri kätensä Herran siunaukseen kohottanut pappi kulkeekin sitten jonkun vähäisemmän lähimmäisensä ohi samoin, kuin tapahtui kerran aikaisemmin Jerikoon johtavalla tiellä (Luuk. 10: 30 - 37).
Jumalan siunaus on Jumalan lahja niille, joiden sydän on kuuliainen Hänen tahdolleen.
Jumalan siunaus ei tule osaksemme papin käden kohotuksella tai sanoilla, vaan elävän jumalasuhteen seurauksena.


"THE LORD BLESS THEE"... (Num. 6: 24a)

Yeshua spoke of "the Father's blessed ones" and knew what they were like (Matthew 25: 34). Yeshua described them this way: "For I was an hungred, and ye gave me meat: I was thirsty, and ye gave me drink: I was stranger, and ye took me in: Naked, and ye clothed me: I was sick, and ye visited me: I was in prison, and ye came unto me... Inasmuch as ye have done it unto one of the least of these my brethren, ye have done it unto me" (Matthew 25: 35, 36, 40).
How often in this world it has been seen that a priest who has raised his/her hand to the blessing of the Lord passes then by one of the lesser neighbours, as has once happened on the road to Jericho (Luke 10: 30 - 37).
God's blessing is a gift from God to those whose hearts are obedient to His will. The blessing of God does not come to us by the words or exaltation of priest's hand, but as a result of a living relationship with God.





... "JA VARJELKOON TEITÄ" (4. Moos. 6: 24b)

Ylimmäipapillisessa rukouksessaan Jeshua sanoi Isälle "varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut" (Joh. 17: 11).
Jeshua tuli ilmoittamaan taivaallisen Isän ihmiskunnalle (Joh. 1: 18). Erämaassa Jeshua ilmestyi Moosekselle enkelinä (2. Moos. 3: 2) ja ilmoitti hänelle Jumalan nimen, אהיה, Ehjee = MINÄ OLEN. 
Jeshua käytti moneen kertaan tuota samaa nimeä, MINÄ OLEN (Joh. 4: 26; 6: 20; 8: 18, 24, 28, 58; 13: 13; 18: 5, 6, 8 vrt. 5. Moos. 32: 39).
Joh. 5: 43:ssa Jeshua sanoi: "Minä ole tullut Isäni nimessä" (543 = אהיה אשר אהיה = ehjee asher ehjee = minä olen joka minä olen - 2. Moos. 3: 14). Jumalan varjelus tulee osaksemme Hänen oikeassa nimessään!


... "AND KEEP THEE" (Num. 6: 24b)

In His high priestly prayer, Yeshua said to the Father, "keep through thine own name... thou hast given me (John 17: 11 this is how the Finnish translation says it).
Yeshua came to reveal His Heavenly Father to mankind (Joh. 1: 18). In the wilderness, Yeshua appeared to Moses as an angel (Ex. 3: 2) and revealed to him the name of God, אהיה = Ehyeh = I AM.
Yeshua used many times the same name, I AM (John 4: 26; 6: 20; 8: 18, 24, 28, 58; 13: 13; 18: 5, 6, 8 compare Deut. 32: 39).
In John 5: 43 Yeshua said: "I am come in my Father's name" (543 = אהיה אשר אהיה ehyeh asher ehyeh = I am that I am - Ex. 3: 14). God's protection comes to us in His right name!




"HERRA VALISTAKOON KASVONSA TEILLE"... (4. Moos. 6: 25a)

 Kun Jumala astui alas Siinaille, koko vuori tärisi (Ps. 68: 9) ja kansa vapisi pelosta (2. Moos. 19: 16, 18). Mitä Aaron mahtoi siis tarkoittaa "Jumalan kasvojen valistamisella"!
Syntiin langennut ihmiskunta ei kestä Jumalan kasvojen kirkkautta ilman Jeshuan tarjoamaa vanhurskauden suojaa. Mutta onneksemme Messias astui "Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme" (Hepr. 9: 24). Jumala valistaa meille kasvonsa Jeshuassa!


"THE LORD MAKE HIS FACE SHINE UPON THEE"... (Num. 6: 25a)

When God descended on Sinai, the whole mountain trembled (Ps. 68: 8) and the people trembled with fear (Ex. 19: 16, 18). So what might Aron mean by "make His face shine upon thee"!
Mankind who has fallen into sin cannot stand the glory of God's face without the protection of rightousness provided by Yeshua. But fortunately the Messiah "appeared in the presence of God for us" (Hebrews 9: 24). God enlightens us His face in Yeshua!





... "JA OLKOON TEILLE ARMOLLINEN" (4. Moos. 6: 25b)

Paavali toisti saman tosiasian, jonka Jumala sanoi aikanaan jo Moosekselle: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan" (Room. 9: 15 - 18).
Kukaan ihminen ei voi jakaa Jumalan armoa... ei edes pappi.
Jumalan armon kohteista ei kukaan ihminen voi päättää. Siunauksen ja armon saaminen edellyttää henkilökohtaista suhdetta Jumalaan. Kaikkivaltias Jumala tietää, kenen sydän on altis Hänen totuudelleen ja armolleen!


..."AND BE GRACIOUS UNTO THEE" (Num. 6: 25b)

Paul repeated the same fact that God said already to Moses: "I will have mercy on whom I will have mercy, and I will have compassion on whom I will have compassion" (Rom. 9: 15 - 18). 
No man can share God's grace... not even a priest. No man can decide the objects of God's grace. Receiving blessing and grace requires a personal relationship with God. Almighty God knows whose heart is subject to His truth and mercy.





"HERRA KÄÄNTÄKÖÖN KASVONSA TEIDÄN PUOLEENNE"... (4. Moos. 6: 26a)

Jokainen ihminen on suuressa kiitollisuuden velassa Jumalalle siitä, että Hän ei kääntänyt kasvojaan pois Jeshuasta tämän suurimman tuskan hetkellä, jolloin Jeshua huusi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit" (Matt. 27: 46; Mark 15: 34). Meidän syntejämme ja syyllisyyttämme kantaen Jeshua sai nähdä Isänsä kasvot (Ps. 16: 8 - 11; Ap.t. 2: 25 - 28). Jumalan kasvojen kirkkaus säteilee Jeshuan kasvoilta meille (2. Kor. 4: 6).  Siihen ei papin siunaus. vaikuta mitään.


"THE LORD LIFT UP HIS COUNTENANCE UPON THEE"... (Num. 6: 26a)

Every man owes a great debt of gratitude to God for not turning His face away from Yeshua at the time of His greatest pain, when Yeshua cried out "My God, my God, why hast thou forsaken me" (Matthew 27: 46; Mark 15: 34). Carrying out our sins and quilt, Yeshua was allowed to see the face of His Father (Ps. 16: 8 - 11; Acts 2: 25 - 28). The brightness of God's face radiates from Yeshua's face to us (2. Cor. 4: 6). It is not affected by any blessing read by the priest.





..."JA ANTAKOON TEILLE RAUHAN" (4. Moos. 6: 26b)

Jeshua jätti seuraajilleen oman rauhansa (Joh. 14: 27). Tuo rauha sisältyy Jeshuan sanoihin ja opetuksiin (Joh. 16: 33). Ellemme halua seurata Jeshuan opetuksia ja olla kuuliainen Hänen sanoilleen, mikään ulkopuolinen siunaus ei tuo meille rauhaa taivaan Jumalalta.


..."AND GIVE THEE PEACE" (Num. 6: 26b)

Yeshua left His own peace to His followers (John 14: 27). That peace is contained in the words and teachings of Yeshua (John 16: 33). Unless we want to follow Yeshua's teachings and be obedient to His words, no outside blessing will bring us peace from the God of heaven.







Sen sijaan, että uskomme perustuisi kirkollisiin traditioihin ja uskonnollisiin seremonioihin, sen on perustuttava Jumalan puhtaaseen sanaan (jota ei ole väännelty ja käännelty) ja Jeshuan täytettyyn työhön.

Instead of our faith being based on ecclesiastical traditions and religious ceremonies, it must be based on the pure word of God (which has not been twisted) and the completed salvation of Yeshua.

Mikä Herra ja mikä Jumala * What Lord and what God

Mediassa puhutaan nyt totuuden jälkeisestä ajasta, eikä syyttä. Olemme tulleet aikaan, jolloin valhetta sekoitetaan häpeilemättä totuuteen, ja näin saatua Babylonin sekoitusta jaetaan kansalle informaationa. Ellemme halua itse selvittää, mikä on totta ja mikä valhetta, joudumme välittömästi harhaan. Kohtaamme muunnettua totuutta kaikkialla, jopa paikassa, jonka luulisi olevan totuuden majakka, sillä kirkollisiinkaan julkaisuihin ei ole aina luottamista. Ja taitaapa olla jopa niin, että kirkko on näyttänyt suorastaan mallia valheen opettamisessa. Otetaanpa kaksi esimerkkiä molemmat paavi Benedictus XVI:lta vuosilta 2007 ja 2008.

The media is now talking about the time after the truth and without reason. We have come to a time when lies are shamelessly mixed with truth, and the resulting Babylonian mixture is distributed to the people as information. If we do not want to find out for ourselves what is true and what is a lie, we are immediately misled. We encounter transformed truth everywhere, even in a place that would seem to be a beacon of truth, for even ecclesiastical declarations are not always trusted. And I guess it may even be the case that the church has even shown a model in teaching lies, Let's take two examples, both from Pope Benedict XVI in 2007 and 2008.

"Without the Lord's day, we cannot live, that meeting with the Lord only occurs on the specific day of Sunday, that life does not flourish without Sunday, and that Sunday is a day of rest, of freedom and equality for all the world." (Eucharistic Celebration Homily of Pope Benedict XVI , Saint Stephen's Cathedral, Vienna, Sunday, September 9, 2007.)

"The world has greater need of hope for peace, justice and freedom, which can never be delivered without obedience to the law of God [Sunday holiness]."
 (Video-Message of the Pope Benedict XVI to Catholics and People of the United States of America on the Occasion of the Upcoming Apostolic Journey, April 15-21, 2008.)

Tällaiset paavien lausunnot eivät ole ainutkertaisia, eivätkä nämä lainaukset niistä ensimmäisiä, sillä paavinistuimen näkökanta on ollut alusta alkaen, että sunnuntai on Herran päivä, ja Jumalan laki edellyttää sunnuntain pyhittämistä. 

Such statements by the popes are not unique, and the above quotations are not the first of them, for the view of the papacy from the beginning has been that Sunday is the day of the Lord, and the Law of God requires the sanctification of Sunday.

Mutta jokainen, joka on tutkinut itse Raamattua, tietää, että näin asia ei suinkaan ole! On siis kysyttävä, mikä Herra ja mikä Jumala paavinistuinta johtaa ja hallitsee!

But anyone who has studied the Bible by himself/herself knows that this is by no means the case! So the question is, which Lord and which God leads and rules the papacy!

Kun apostoli Johannes sai Patmoksella näkynsä, hän kirjoitti siitä "minä olin hengessä Herran päivänä" (Ilm. 1: 10). Ottaen huomioon Johanneksen ajan tapahtumat (mm. Jeshuan ylösnousemus) ja koko Ilmestyskirjan sanoman (lopunaikaa koskevat näyt), on loogista ajatella, että Johannes viittasi joko siihen kirjaimelliseen aamuun, jolloin enekelit sanoivat haudalle tulleille naisille:"Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?" (Luuk. 24: 5) tai siihen Vanhassa Testamentissa ennustettuun ajanjaksoon (Joel 1: 15; 2: 31; Aam. 5: 20; Ob. 15; Sef. 1: 7, 14; 14: 2; Mal, 4: 4), joka käsittää Jeshuan paluun ja elämän ylösnousemuksen, tuhannen vuoden jakson (jolloin Saatana on sidottuna, kaikki jumalattomat kuolleina ja pyhät tutkimassa Jumalan kirjoja ja päättämässä lopullisesta tuomiosta) sekä Jeshuan ja pyhien laskeutumisen Uuden Jerusalemin kanssa alas, tuomion ylösnousemuksen eli jumalattomien herättämisen (Joh. 5: 29), Saatanan vapauttamisen, viimeisen tuomion, jumalattomien viimeisen hyökkäyksen Jumalaa, Karitsaa ja pyhiä vastaan ja pahuuden joukkojen tuhon. 

When the Apostle John saw his vision on Patmos, he wrote of it "I was in the spirit on the Lord's day" (Rev. 1: 10). Considering the events of John's day (the resurrection of Yeshua) and the message of the whole Book of Revelation (end-time visions) it is logical to think that John referred either to the literal morning when the angels said to the women who came to the tomb"Why seek ye the living among the dead" (Luke 24: 5), or to the period of time predicted in the Old Testament (Joe 1: 15; 2: 31; Amos 5: 20; Ob. 15; Seph. 1: 7, 14; 14: 1; Mal. 4: 4), which includes the return of Yeshua and the resurrection of life, the thousand-year period (when Satan is pound, all the wicked are dead and the saints are studying God's books and deciding the final judgment) and the descent of Yeshua and the saints with New Jerusalem, the resurrection of the wicked (John 5: 29), the deliverance of Satan, the final judgment, the last attack of the wicked against God, the Lamb and the saints and the destruction of evil forces.

Nämä kaksi vaihtoehtoa ovat ilmeisiä tulkintoja "Herran päivälle", ja varsinkin jälkimmäinen vaihtoehto on kaikkein loogisin tulkinta Ilmestyskirjan sanoman pohjalta. Mutta paavit väittävät, että "Herran päivä" tarkoittaa sunnuntaita ja sen pyhittämistä sapatin sijaan. 

These two options are obvious interpretations of "the Lord's day", and the latter option is particularly the most logical on the basis of the message of Revelation. But the popes claim that "the Lord's day" means Sunday and that we must keep it holy instead of Sabbath.

Tällainen paavillinen väitös on kirjattu suomalaisen vuoden 1992 raamatunkäännöksen loppuun - Raamatun ajanlasku ja juhla-ajat/Uusi Testamentti: "Herran päivä sunnuntai (Ilm. 1: 10)". 

Such a papal claim is written in the end of the Finnish Bible 1992: the Lord's day Sunday (Rev. 1: 10).

Muistan vieläkin oman reaktioni, kun näin tuon selityksen ensimmäisen kerran juuri hankkimassani uudessa raamatunkäännöksessä. Mutta olin onnellisen tietämätön siitä, ettei tuo suinkaan ollut ensimmäinen törkeys Raamatun kansien sisällä. Nimittäin jo vuoden 1776 käännöksessä lukee: "Minä olin hengessä yhtenä sunnuntaina", ja vieläkin aikaisemmin ilmestyneessä ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa, Bibliassa, vuodelta 1642 on sama teksti hieman vanhemmalla suomella "Minä olin hengesä yhtenä sunnundaina."

 I still remember my reaction when I saw that explanation in the new Bible version I just got. But I was happily unaware of that this lie was by no means the first outrage within the covers of the Bible. Already in the Bible translation 1776 it reads: I was in the Spirit one Sunday, and also the first Finnish Bible published in 1642 has the same words.

Kun siis paavi arvovaltaisesti väittää, että sunnuntai on Herran päivä, se sapatti, jonka pyhittämistä Jumalan laissa muistutetaan, on kysyttävä, mistä Herrasta ja mistä Jumalasta on oikein kysymys! 

So when the pope authoritatively claims that Sunday is the day of the Lord, the Sabbath, reminded in God's law to be observed, we must ask what Lord and what God is really in question!

HERRA:

Sana "Herra" esiintyy Uudessa Testamentissa laskujeni mukaan 669 kertaa, joista 195 tapauksessa se  on johdettu tetragrammista יהוה, ja kysymyksessä on silloin yleensä lainaus Vanhasta Testamentista. Mutta 474 jakeessa Herra-sanaa vastaa heprean אדון (adon).

Opetuslapset puhuttelivat Jeshuaa nimellä "Herra", joka on hepreaksi אדון adon -> adonai = minun Herrani,  ja arameaksi מר mar ->mari = minun Herrani, maran = meidän Herramme. 

LORD: 

The word "Lord" appears in the New Testament 669 times, according to my calculation, of which in 195 cases it is derived from the Tetragrammaton יהוה, and it is usually then a quotation from the Old Testament. But in 474 verses, the word "Lord" corresponds the Hebrew word אדון (adon). 

The disciples called Yeshua "Lord", in Hebrew אדון adon -> adny = my Lord, and in Aramaic מר mar -> mari = my Lord, maran = our Lord.

KAKSI JAETTA UT:STA:

1.  Ilmestyskirjan 1: 10  hepreaksi:

     ותהי עלי רוח ביום האדון ואשמע אחרי קול גדול כקול שופר

     Jom ha-adon = Herran päivä ====>  Kun kerran Jeshua on
     Herra eli Adon, silloin Herran päivä = 
     Jeshuan päivä

   

2.  Jeshua sanoi olevansa Sapatin Herra (Matt. 12: 8; Mark. 2:
      28; Luuk. 6: 5).

      Mark. 2: 28 hepreaksi:

      לכן אדון בן האדם גם לשבת

     Kun Jeshua sanoo olevansa adon le-shabat eli sapatin
     Herra, on selvää, että sapatti on silloin  

     Herran päivä eli Jeshuan päivä.

Tuossa Markuksen tekstissä on hauskasti pieni sana גם (gam) = myös, Jeshua on siis sapatinkin Herra, eikä ainoastaan opetuslastensa Herra. 

Kun Jeshua on Sapatin Herra, Hän ei ole silloin sunnuntain Herra, eikä sunnuntai ole hänen päivänsä!

TWO VERSES FROM THE NEW TESTAMENT: 

1.   Rev. 1: 19 in Hebrew

      ותהי עלי רוח ביום האדון ואשמע אחרי קול גדול בקןל שןפר
       Jom ha-adon = the Lord's day ====> When Yeshua is the
       Lord or Adon, then the Lord's day =
       Yeshua's day 

2.  Yeshua said He is the Lord of the Sabbath (Matthew 12: 8;
      Mark2: 28; Luke 6: 5)
      Mark 2: 28 in Hebrew:
      לכן אדון בן האדם גם לשבת 
      When Yeshua says He is adon le-shabat or the Lord of
      the Sabbath, it is clear that the Sabbath 

There is a little word in Mark, גם gam meaning "also", so Yeshua is also the Lord of the Sabbath, not only the Lord of the disciples.

When Yeshua is the Lord of the Sabbath, he is not then the Lord of Sunday, and Sunday is not His day!

ADONAI ja LAKI:

Jeshuan eli ADONAIN suhde Jumalan lakiin tulee varsin selväksi evankeliumeissa.

Matt. 5: 17, 18: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut."

Jaakob, Jeshuan veli, sanoo laista ja sen rikkomisesta näin:

"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdissa" (Jaak. 2: 10).

ADNY and the LAW: 

The relationship of Yeshua, ADNY, to the law of God becomes quite clear in the gospels.

Matthew. 5: 17, 18: "Think not that I am come to destroy the law, or the prophets: I am not come to destroy, but to fulfil. For verily I say unto you, Till heaven and earth pass, one jot or one tittle shall in no wise pass from the law, till all be fulfilled." 

James, Yeshua's brother, says of the law and its transgression:

"For whosoever shall keep the whole law, and yet offend in one point, he is guilty of all" (James. 2: 10).

JUMALA ja LAKI:

Jumala on muuttumaton, ja sellaiset ovat myös Hänen sanansa ja käskynsä. Kaikki muutokset, mitä on tehty Kymmenen käskyn lakiin (2. Moos. 20: 2 - 17; 5. Moos. 5: 6 - 21) , on ihmisten tekemiä. Decalogista on poistettu toinen käsky kokonaan, minkä seurauksena seuraavien käskyjen numerointi on muuttunut, ja kymmenluvun säilyttämiseksi viimeinen käsky on jaettu kahtia. Lisäksi sapatti-käskyä on typistetty kovalla kädellä. 

GOD and the LAW: 

God is unchanging, and so are His words and commandments. all changes that have been made to the law of the Ten Commandments (Ex. 20: 2 - 17; Deut. 5: 6 - 21) are manmade. The second commandment has been completely removed from the Decalogy, as a result of which the numbering of the following commands has been changed, and the last command has been divided in two. In addition, the Sabbath commandment has been truncated with a hard hand.

TETRAGRAMMI ja HERRA:

Olen kirjoittanut tetragrammista vaikka kuinka paljon, mutta tässä yhteydessä on pakko kysyä, jos sunnuntai on "Herran päivä", niin kuka silloin on sunnuntain Herra! Totesin juuri edellä, että sunnuntain Herra ei ole ainakaan Jeshua/Adon/Adonai/Mar/Maran. Kuka siis on sunnuntain Herra? Sitä paavi ei ole vielä paljastanut, sillä salailun taakse on helpointa kätkeytyä. Myös nimi בעל Baal merkitsee Herraa. Ainoaksi mahdolliseksi vastaukseksi jäänee nimi יהוה. Mutta siinäpä vasta nimi, joka on täynnä loputonta epäselvyyttä ja muunnettua totuutta, kuten olen yrittänyt kirjoituksissani tuoda esille vuodesta 2008 alkaen.

On selvää, että Saatana ymmärsi suuressa viisaudessaan (Hes. 28: 12), että hänen on syytä kätkeytyä valepukuun ja keksiä itselleen peitenimi, jos mielii onnistua harhauttamaan ihmiset luulemaan häntä Jumalaksi. Eipä taitaisi Käärmeeltä onnistua avoin lähestyminen tyyliin: Hei kaverit, minä ole Saatana, korkein Jumalanne, tässä on käskyni, seuratkaa niitä. Saatanan palvonnassa, satanismissa, tuollainen avoimmuus  onnistuu, mutta Saatanan tarkoitus on harhauttaa nekin jotka vilpittömästi etsivät totuutta ja oikeaa Jumalaa. Koska tällaiset henkilöt tutkivat kirjoituksia, Saatana on ovelasti sujauttanut sinnekin omia valheitaan. 

TETRAGRAMMATON and the LORD: 

I have written very much of the Tetragrammaton, but in this context it's forced to ask, if Sunday is the Lord's day, so who is the Lord of Sunday then! I stated just above that the Lord of Sunday is not at least Yeshua/Adon/Adny/Mar/Maran. So who is the Lord of Sunday? It has not yet been revealed by the pope, as it is easiest to hide behind secrecy. The name בעל Bael means also the "Lord". The only possible answer is probably the name יהוה. But that's only the name which is full of endless confusion and modified truth, as I have tried to bring out in my writings since 2008.

It is clear that Satan understood in his great wisdom  (Eze. 28: 12) that he should hide in a disguise and come up with a pseudonym if he wanted to succeed in misleading people into thinking he was God. I don't think that the Snake can succeed in an open approach saying like this: Hi guys, I am Satan, your supreme God, these are my commandments, follow them. In Satan worship, Satanism, such openness succeeds, but the purpose of the Satan is to deceive even those who sincerely seek the truth and the true God. Because such individuals study the scriptures, Satan has cleverly slipped his own lies even in them.

****************



https://www.youtube.com/watch?v=8e2Wfdi5aR0&feature=share&fbclid=IwAR30sTlb-oNhxUvzEzsX8-iu_ArLBUjk8WpKKI8E2mdNF2nqqNyH7SPnbSw




Vastaus esittämääni kysymykseen löytyykin tästä:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artolehkamo/presidentti-julista-kansallinen-rukouspaiva/

Rukous, joka tuolla videolla näkyy, sisältää alkukielellä sanan יהוה peräti kolme kertaa. Sunnuntain Herra on siis יהוה!

Paavali ei kumonnut sapattia * Paul did not overturn the Sabbath

Jotkut "sunnuntaisapatin" puolustajat vetoavat Paavalin sanoihin Kol. 2: 16:ssa ja väittävät, että sapatti on kumottu... sapatti ei velvoita meitä enää... sapatin viettäjät ovat lain alla... sapatti kuului vain Vanhaan Liittoon jne. Heillä näyttää olevan niin kiire ja kiihkeä vimma puolustaa omaa kantaansa, että he eivät jaksa lukea Paavalin sanoja loppuun saakka eikä hänen opetustaan kokonaan.

Some proponents of the "Sunday-Sabbath" cite Paul's words in Col. 2: 16 and claim that the Sabbath has been annulled... the Sabbath is no longer binding on us... the Sabbath-keepers are under the law... the Sabbath belonged only to the Old Covenant etc. They seem to be in such a hurry and passionate frenzy to defend their own opinion that they cannot bear to read Paul's words to the end or his instruction as a whole.

Kyseisessä jakeessa Paavali puhuu "syömisestä, juomisesta"... eli ruuasta ja juomasta... "juhlista"... eli pyhistä vapaapäivistä, ja "uusistakuista ja sapateista"... siis monikossa. Mutta huomatkaamme, että virke jatkuu seuraavaan jakeeseen ja saman aihepiirin käsittely vielä luvun loppuun saakka!

In that verse Paul speaks of eating and drinking... it is "meat and drink"... the Jewish feasts... it is holy holidays... and the new moon and the sabbath days... in plural. But let us note that the sentence continues to the next verse and the treatment of the same subject until the end of the chapter!

Pelkästään tuo monikollinen muoto "sapateista" antaa ymmärtää, että kysymyksessä ei ole luomisen muistoksi asetettu viikottainen sapatti (yksikössä 2. Moos. 20: 8:ssa). vaan juutalaisten juhla-aikoihin liittyvistä vapaa-päivistä eli sapateista. Eihän juhlittaessa tehdä töitä! Samalla tavalla tekstissä mainitut  "uudetkuut" liittyivät juutalaisten juhliin ihan samoin kuin myös syömiset ja juomiset.

That plural form of "sabbaths" alone suggests that it's not a question of a weekly Sabbath (in singular in Ex. 20: 8) set aside to commemorate creation, but of the sabbaths or holidays associated with the Jewish feasts. People are not working when they are celebrating! Similarly, "the new moons" mentioned in the text were related to Jewish festivals, as were also eating and drinking... "meat and drink."

Jakeessa 16 alkava virke jatkuu 17. jakeeseen, joka alkaa relatiivipronominilla "jotka". On siis syytä lukea myös jae 17: "jotka vain ovat tulevaisen varjo, mutta ruumis on Kristuksen."

The sentence beginning in verse 16 continues to verse 17 starting with a relative pronoun "which". It's worth reading also verse 17: "which are a shadow of thing to come: but the body is of Christ."

Siis nuo Paavalin luettelemat asiat ovat vain varjo jostakin tulevasta. Mutta mistä tulevasta Paavali puhuu? Vastaus löytyy sanoista "mutta ruumis on Kristuksen." Paavali esittää Kristuksen ruumiin tulevaisten varjojen vastakohtana. Kaikki Messiaaseen viittaavat Vanhan Testamentin kuvat, olivatpa ne sitten nimiä, esineitä, käytäntöjä, seremonioita, rakennuksia, vaatteita, uhreja, juhlia tms., täyttyivät Kristuksessa = Hänen ruumiissaan.

So those things that Paul lists are just a shadow of something to come. But what is Paul speaking about? The answer is found in the words "but the body is of Christ." Paul presents the body of Christ as the opposite of the coming shadows. All images referring to Messiah in the Old Testament, be they names, things, practices, ceremonies, buildings, clothing, sacrifices, feasts, etc. were filled in Christ = in His body.

Luvattu Messias, Hänen elämänsä ja kuolemansa oli ennustettu ja kuvailtu audio-visuaalisesti vanhatestamentillisissa juhlissa, uhreissa, temppelissä, sen kalustossa ja rakenteissa, pappien vaatetuksessa ja heidän tehtävissään jne. Kaiken keskiössä oli uhraaminen ja siihen liittyen syöminen ja juominen. Uudenkuun aika oli olennainen, koska juhlat ajoitettiin kuun vaiheiden mukaan. Kaikki juhla-aikoihin liittyvät päivät olivat sapatteja eli pyhiä vapaapäiviä.

In the Old Testament we can see an audio-visual performance of the promised Messiah, His life and death in feasts, sacrifices, temple and its furniture and structure, the priestly clothing and duties, etc. At the heart of it all was offering and related eating and drinking. The time of the new moon was essential because the feasts were scheduled according to the phases of the moon. All days associated with the festivities were sabbaths or holy holidays.

Kaikki nämä esikuvat eli varjot täyttyivät juuri sillä hetkellä, kun temppelin esirippu repesi ylhäältä alas (Matt. 27: 51; Mark. 15: 38; Luuk. 23: 45). Jeshuan huutaessa ristillä "se on täytetty" (Joh. 19: 30) mikään "tulevaisen varjo" ei jäänyt täyttämättä. Varjot saivat siis loppua, koska ne olivat kohdanneet täyttymyksensä, Täyttäjänsä! Sinä hetkenä päättyi Vanha Liitto, ja Uusi Liitto alkoi.

All of these examples, or shadows, were fulfilled just as the veil of the temple was torn from top to bottom (Matthew 27: 51; Mark 15: 38; Luke 23: 45). When Yeshua cried out on the cross, "it is finished" (John 19: 30) no "shadow of the future" was left unfulfilled. So the shadows came to an end because they had faced their fulfilment, their Filler! At that moment, the Old Covenant ended, and the New Covenant began.

Mutta symbolisten juhlien ja niihin liittyvien sapattien päättyminen ei tarkoita viikottaisen Sapatin Päivän kumoamista, sillä se on merkki Jumala ikuisesta liitosta ihmisen kanssa. Tuon liiton päämäärä on kaiken ennallistaminen, ja sen toteutuminen on vielä edessäpäin. Jumala asetti sapatin Eedenissä siunaukseksi koko ihmiskuntaa varten (Mark. 2: 27). Koska Messias syntyi juutalaisista, Jumala vahvisti liittonsa Siinailla Israelin kanssa antamalla Moosekselle 10 käskyn Lain (2. Moos. 31: 16). Se on Jumalan Valtakunnan perustuslaki, joka koskee kaikkia ihmisiä, ja sen periaatteet kuuluvat kaikille luoduille.

But the end of the symbolic feasts and the associated sabbaths doesn't meen the abolition of the weekly Sabbath Day, for it is a sign of God's eternal union with man. The goal of that covenant is to restore everything, and its realisation is still ahead. God made the Sabbath a blessing in Eden for all mankind (Mark. 2: 27). Because the Messiah was born of the Jews, God ratified His covenant in Sinai with Israel by giving Moses the Law of the Ten Commandments (Ex. 31: 16). It is the constitution of the Kingdom of God that applies to all people, and its principles belong to all creatures.

Sapatti oli Aadamille ja Eevalle heidän ensimmäinen päivänsä, jonka he saivat viettää lepäämällä Jumalan täydellisessä luomakunnassa ja seurustelemalla kasvokkain itse Jumalan kanssa. Valitettavasti levosta alkanut elämä muuttui raadannaksi heidän omista valinnoistaan johtuen. Kuitenkin jokainen viikottainen sapatin päivä ja siihen kätketyt jumalalliset siunaukset ovat muistuttaneet heitä ja kaikkia heidän jälkeläisiään siitä lopullisesta Sapatin levosta, joka kerran on tuleva Jumalan kansalle (Hepr. 4: 1), sitten kun Luciferin kapina on lopullisesti ohi.

The Sabbath was for Adam and Eve their first day, which they were allowed to spend resting in God's perfect creation and socialising face to face with God Himself. Unfortunately, a life that began with rest turned into a scourge because of their own choices. However, each weekly Sabbath day and the divine blessings hidden in it have reminded them and all their descendants of the final Sabbath rest that will once come to God's people (Hebrews 4: 1), after the rebellion of Lucifer is finally over.

Jeshua kirkasti sapatin omalla esimerkillään, ja poisti kaikki sitä rasittavat inhimilliset säädökset, mutta Hän ei kumonnut sapattia. Opettamalla kansaa joka sapattina juutalaisten synagoogissa (Matt. 4 : 23; 9: 35; 12: 9; 13: 54; Mark. 1: 21, 29, 39; 3: 1; 6: 2; Luuk. 4: 15, 16, 44; 6: 6; 13; Joh. 18: 20) Jeshua osoitti kunnioittavansa sapattia merkkinä Jumalan ikuisesta liitosta (2. Moos. 31: 12 - 18).

Yeshua glorified the Sabbath by His own example, and removed all human ordinances that burdened it, but He didn't overturn the Sabbath. By teaching the people in synagogues every Sabbath day (Matthew 4: 23; 9: 35; 12: 9; 13: 54; Mark 1: 21, 29, 39; 3: 1; 6: 2; Luke 4: 15, 16, 44; 6: 13; John 18: 20) Yeshua showed respect for the Sabbath as a sign of God's eternal covenant (Ex. 31: 12 - 18).

Jeshua ei siis kumonnut sapattia, eikä sitä tehnyt Paavalikaan! Paavali, juutalaiselta nimeltään Saulus Tarsolainen, noudatti sapattia, juuri niin kuin vain juutalaisen kasvatuksen saanut ihminen voi tehdä. Siitä on todisteita Apostolien Teoissa (Ap.t. 13: 42; 17: 2; 18: 4).

Yeshua didn't annual the Sabbath, nor did it Paul! Paul, a Jew named Saul of Tarsus, observed the Sabbath, just as only a man of Jewish upbringing can do. There is evidence of this in the Acts of the Apostles (Acts 13: 42; 17: 2, 18: 4).

Tärkein perustelu sapatin ikuisuuden puolesta on Decalogi ja sen 4. käsky (2. Moos. 20: 8 - 11). Jumalan käskyt ovat Hänen valtakuntansa perustuslaki, joka ei muutu (Ps. 119: 89; Jes. 40: 8; Luuk. 21: 33), sillä niiden Säätäjäkään ei muutu (Jes. 41: 4). Yksikään käsky ei muutu, koska Jumala on säätänyt ne ikuisiksi. Yhtäkään Jumalan sanaa/käskyä ei saa mennä poistamaan eikä muuttamaan.

The main argument in favor of the Sabbath eternity is Decalogy and its 4th commandment (Ex. 20: 8 - 11). God's commandments are the constitution of His kingdom, which doesn't change (Ps. 119: 89; Isa. 40: 8; Luke 21: 33), for even their Adjuster does not change (Isa 41: 4). No commandment will change because God has ordained them eternal. No word/command of God may be removed or altered.

Monta muutosta on kuitenkin jo tehty ihmiskunnan toimesta Saatanan johdolla (Dan. 7: 25a). Mutta se on ollut turhaa! Lainmurtajat tulevat kokemaan vielä suuren yllätyksen viimeisellä tuomiolla, sillä Jumalan ikuinen laki tulee olemaan myös Jumalan tuomioistuimen lakikirja. Heidät ja koko ihmiskunta tullaan tuomitsemaan Jumalan Lain perusteella; saman lain, jonka he kuvittelivat voivansa murtaa ja muuttaa (5. Moos. 12: 32; 13: 1; Snl. 30: 6; Ilm. 22: 19)

However, many changes have already been done by mankind under the leadership of Satan (Dan. 7: 25a). But it has been in vain! Lawbreakers will still experience a great surprise at the final judgment, for God's eternal law will be even the law book of God's judgment. They and all mankind will be judged by the Law of God; the same law, they imagined they could break and change (Deut. 12: 32; 13: 1; Prov. 30: 6; Rev. 22: 19). 

Jumala itse kaiversi käskyt kerran kivitauluihin, ja niiden kopiota säilytetään taivaan holveissa! Vaikka Saatana onnistuisi tuhoamaan viimeisenkin piirron Jumalan laista, sen alkuperäinen kopio on ikuisesti tallessa Jumalan luona!

God Himself once engraved the commandments on stony tables, and a copy of them is kept in the vaults of heaven! Even if Satan succeeds in destroying the last drawing of God's law, its original copy will be forever preserved with God!



***************


https://www.youtube.com/watch?v=8e2Wfdi5aR0&feature=share&fbclid=IwAR30sTlb-oNhxUvzEzsX8-iu_ArLBUjk8WpKKI8E2mdNF2nqqNyH7SPnbSw