In this blog text I'll look at the first chapter of the book of Hosea and especially it's verse 9.
Profeetta Hoosea toimi Israelin kuningaskunnan puolella vuosina 755/753 - 729/710 eKr. Samoihin aikoihin ennen Assurin pakkosiirtolaisuutta Israelissa toimivat myös Aamos (760), Miika (740 - 700) ja Jesaja (750 - 630).
Prophet Hosea acted in the Kingdom of Israel 755/753 -729/710 BC. About the same time, before the Assyrian exile, there were also other prophets in Israel: Amos (760), Micah (740 - 700) and Isaiah (750 - 630).
Tuona aikana Israelia hallitsivat Jerobeam II (793 - 753), Sakarja (753 - 752), Sallum (752), Menahem (752 - 742), Pekah (752 - 732) ja Hoosea (732 - 722). Kuningas Hoosea oli Israelin kuningaskunnan viimeinen kuningas, ennen kuin Israel joutui Assyriin pakkosiirtolaisuuteen.
In that time Israel was ruled by the following kings: Jerobeam II (793 - 753), Zachariah (753 - 752), Shallum (752), Menahem (752 - 732), and Hoshea (732 - 722). King Hoshea was the last one on the throne of Israel before the Assyrian exile.
Kansa oli Jumalalle tottelematon, ja juuri sen vuoksi he joutuivat vieraan kansan ikeen alle. Mutta Jumala yritti vielä vedota heihin profeettojensa kautta. Hoosean tehtävänä oli osoittaa kansan luopumus symbolisesti omassa elämässään. Israelin uskottomuuden vuoksi Hoosea sai kehoituksen ottaa porton vaimokseen. Tämän haureellisen naisen synnyttämät kolme lasta nimitettiin Israelin kansan langennutta tilaa kuvaavilla nimillä.
The people were disobedient to God and that is why they fell under the yoke of a foreign people. But God was still trying to appeal to them through the prophets. The role of Hosea was symbolise the apostasy of the people in his own life. Because of the infidelity of Israel Hosea was told to take a harlot to his wife. Three children of that whore were named after the fallen state of Israel.
Ensimmäinen lapsi nimettiin Jisreeliksi, koska Jisreelin verivelat kostettaisiin Jeehun suvulle ja Israelin kuningaskunnasta tulisi loppu. Toinen lapsi nimettiin Lo-Ruhamaksi (לא רחמה = ei rakastettu), koska Jumalan rakkaus ja armo oli loppunut Israelia kohtaan. Kolmas lapsi nimettiin Lo-Ammiksi (לא עמי = ei kansa), koska Israel ei ollut enää Jumalan kansa.
The first child was called Jezreel, because the sins of Jezreel were answered to the family of Jehu, and the kingdom of Israel shall end. The second child was named Lo-ruhamah (לא רחמה = not beloved), because God's love and grace was ceased to Israel. The name of the third child was Lo-ammi (לא עמי = not a nation), because Israel was not God's people any more.
Monissa käännöksissä toisen ja kolmannen lapsen nimet ovat kaksiosaisia, ja ne on muodostettu kieltosanasta ja siihen liitetystä nimisanasta. Hepreassa näiden kahden sanan välillä ei ole mitään yhdistävää viivaa.
Esimerkkinä 9. jakeen alkuosa:
ויאמר קרא שמו לא עמי כי אתם לא עמי = ja (hän) sanoi: kutsu häntä nimellä lo ammi, sillä te ette ole minun kansani
In many translations the names of the second and the third child are two-part names, and they are formed from the prohibition word and the following noun. In Hebrew there is not any hyphen between these two words.
Example from the beginning of the verse 9:
ויאמר קרא שמו לא עמי כי אתם לא עמי = and (he) said: call him lo ammi, for you are not my people
Mutta sitten saman jakeen loppuosassa heprean tekstissä on yhdistetty kaksi sanaa toisiinsa väliviivalla. Hepreassa yhdysviiva on konsonanttien yläreunojen tasolla, mutta koska en saa sellaista viivaa toteutettua näppäimistölläni, laitan viivan tavalliseen tapaan:
כי לא -אהיה לכם
But then in the end of the same verse there is a hyphen in Hebrew between two words. In Hebrew a hyphen/line is at the top of the consonants, but because I can't make it with my keyboard, I'll make the line in the usual way:
כי לא -אהיה לכם
Heprean tekstissä on yhdistetty kieltosana (לא = lo = ei) ja Jumalan itsestään käyttämä sana (אהיה = ehjee = minäolen), kysymyksessä on siis nimi לא -אהיה, Lo-Ehjee. Yhdeksäs jae kuuluu kokonaisuudessaan näin:
ja (hän) sanoi: kutsu häntä nimellä Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani, ja minä (olen) Lo-Ehjee teille.
In the Hebrew text there is a hyphen between a prohibition word (לא = lo = no/not) and the word God used of Himself (אהיה = ehyeh = I am), therefore it's a name לא -אהיה, Lo-Ehyeh. The whole verse goes like this:
and (he) said: call him Lo-ammi, for you are not my people, and I (am) Lo-Ehyeh to you.
Hoosean 1: 9:ssä on siis Jumalan nimen variaatio. Jumala on Ehjee uskollisille lapsilleen, mutta uskottomille Lo-Ehjee. Hämmästelen suuresti sitä, miten kääntäjät ovat onnistuneet tässäkin jakeessa kiertämään Jumalan nimen. He ovat kyllä osanneet yhdistää kaksi sanaa yhdysnimeksi jakeen alkuosassa, mutta jakeen loppuosassa he ovat jakaneet yhden nimen sanoiksi "minä en ole".
Hos. 1: 9 contains a variation of God's name. God is Ehyeh to his obedient children, but Lo-Ehyeh to the disobedient ones. I'm greatly surprised how the translators have succeeded once again to circumvent God's name. They have been able to combine two words together and in the beginning of the verse, but in the end of the verse they have divided one name into the words "I am not".
Siksi heidän on täytynyt keksiä käännöksiinsä lisäsanoja ja -ilmaisuja, joita ei heprean tekstissä ole. Sellaisia ovat: SV38:ssa "enkä minä tahdo olla teidän omanne", SV92:ssa "enkä minä ole teidän Jumalanne", SV12 "enkä minä tahdo olla teidän Jumalanne".
Because of that they had to make additional words to their translations. For example the text in the KJV goes like this: "Then said God, Call his name Lo-Ammi: for ye are not my people, and I will not be your God." The Hebrew verse doesn't contain the word אלהים =elohim = God!
Tämän jakeen alkuosaan suomenkielisissä käännöksessä (SV 38, SV92, SV2012) on lisätty sana "Herra", vaikka vastaavaa tetragrammia ei heprean tekstissä ole. Lisäksi luvun alkuosaa lukiessa syntyy 7. jakeen kohdalla omituinen mielikuva, ja herää kysymys, puhuuko "Herra" itsestään kolmannessa persoonassa, vai onko Juudalla eri Jumala kuin Israelilla.
The word "Herra" (Lord) has been added to the beginning of this verse in the Finnish versions (SV38, SV92, SV2012), although the Hebrew text contains no Tetragrammaton. In addition, when reading the beginning of the chapter, the seventh verse creates a strange image; is "the Lord" speakin of himself in the third person or is there a different God in Judah than in Israel.
Tässä yhteydessä ruotsinkielinen käännös (SFB98) ansaitsee kiitoksen, sillä se on tehty niin, että lukija huomaa yhteyden tämän jakeen ja 2. Moos 3: 14:n välillä. Lukija saa selvän käsityksen siitä, että nimet Ehjee ja Lo-Ehjee muodostavat parin. Ruotsalainen teksti menee näin:
"Då sade han: Ge honom namnet Lo-Ammi, ty ni är inte mitt folk och jag är inte 'Jag Är f'ör er." Lisäksi tähän jakeeseen on liitetty seuraavanlainen huomautus: "'Jag är'. Se 2. Mos. 3: 14."
Hyvin tehty ruotsintajat! Kiitos paljon!
In this context the Swedish translation (SFB98) deserves praise, for it has been done so, that a reader notes the connection between this verse and Ex. 3: 14. The reader gets a clear idea that Ehyeh and Lo-Ehyeh are a couple. The Swedish text goes like this:
"Då sade han: Ge honom namnet Lo-Ammi, ty ni är inte mitt folk och jag är inte 'Jag Är' för er."
Moreover, a following note is attached to this verse: "'Jag är'. Se 2. Mos. 3: 14."
Well done, Swedish translators! Tack så mycket!
Hoosean ajan Israel valitsi oman Jumalansa. Kun he olivat Jumalalle uskottomia, Jumala oli heille Lo-Ehjee, mutta kun he olivat Hänelle kuuliaisia, he saivat Ehjeen siunauksen ja varjeluksen. Sama valinta on meidänkin edessämme tänä päivänä. Kummanko Jumalan me valitsemme?
Israel in the days of Hosea chose their own God. When they were disobedient to God, God was Lo-Ehyeh to them, but when they were obedient to Him, they got Ehyeh's blessing and shelter. The same choice is before us even today. Which God do we choose?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti