Yhteenveto * Summary

Vuonna 2007 aloin aktiivisesti etsiä vastausta kysymykseen, mikä on tetragrammi, יהוה, ja mistä se on tullut. Samoihin aikoihin löysin nimen אהיה, ja sittemmin se on tullut minulle yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi.

In 2007 I started actively looking for an answer to the question of what is the tetragrammaton, יהוה, and where it came from. At the same time I found the word אהיה and since then it has became more and more important to me.

Kun Mooses sai Jumalalta kutsun mennä vapauttamaan israelilaiset Egyptistä, hän kysyi Jumalalta:
ואמאו לי מה שמו מה אמר אלהם = kun he kysyvät minulta, mikä (on) nimensä, mitä vastaan heille
1. Huom. hepreassa ei tarvita olla-verbiä tässäkään lauseessa
2. Huom. שם (shem) = nimi, שםו (shemu) = hänen nimensä, השם(ha-shem) = se tietty nimi (ה on heprean määräinen artikkeli)

When God called Moses to deliver the Israelis from Egypt, Moses asked God:
ואמרו לי מה שמו מה אמר אלהם = when they shall ask me, what (is) his name, what shall I answer them
1. Note. In Hebrew there isn't any verb "to be" even in this sentence
2. Note. שם (shem) = name, שמו(shemu),  השם (ha-shem) = the name

Jumala antoi Moosekselle suoran vastauksen:
אהיה אשר אהיה = ehjee asher ehjee = minä olen, joka minä olen
תאמר לבני ישראל אהיה שלחני אליכם = sano israelilaisille (Israelin pojille/lapsille), minä olen lähetti minut teidän luoksenne

God gave Moses a direct answer:
אהיה אשר אהיה = ehyeh asher ehyeh = I am that I am
תאמר לבני ישראל אהיה שלחני אליכם = say to the Israelis (the sons/children of Israel), I am send me to you

Heprean (היה) olla-verbin imperfektimuoto yksikön 1. persoonassa on Jumalan itselleen valitsema ilmaus, Hänen nimensä!
Näin ollen:

אהיה (ehjee) on השם (ha-Shem)!

The Hebrew verb היה (to be) in the first person, singular, in the Hebrew imperfect is the expression that God did choose to Himself, to His name!
Therefore:

אהיה (ehyeh) is השם (ha-Shem)!

Vuoden 2007 jälkeen olen löytänyt 47 ehjee-tekstiä, joista 32:ssa tekstissä sana אהיה voidaan katsoa tarkoittavan Jumalan nimeä, mutta 15 jakeessa tuo sana sisältyy jonkun ihmisen sanoihin ja viittaa hänen (inhimilliseen) olemiseensa.

After the year 2007 I have found 47 ehyeh-texts, and in 32 verses of them the word אהיה can be considered to mean God's name, but in 15 verses it is question about some people telling something about himself.

Heprean kieli on lyhyempää kuin suomi esimerkiksi, eikä olla-verbiä juurikaan tarvita. Sen tähden ihmettelen, miksi noissa 15 tekstissä ylipäätään käytetään tuota sanaa, jonka Jumala valitsi omaan käyttöönsä!

Hebrew is shorter than Finnish, for example, and very rarely the verb to-be is needed. Therefore I'm wondering those 15 verses, why the word God chose of Himself has been used in them at all!

Poimin nyt yhden esimerkin heprean kielestä Uuden Testamentin puolelta. Meillehän on opetettu, että Uusi Testamentti on kirjoitettu alunperin kreikaksi, mutta puuttumatta mitenkään tuohon väittämään, totean vain, että Uuden Testamentin hepreankäännös, josta poimin esimerkkitekstini, on saksalaisen teologin ja heprean tuntijan Franz Delitzschin (1813 - 1890) kääntämä, ja hän on seurannut käännöksessään arameankielisen Peshittan sanavalintoja.

Now I'll pick you a Hebrew example from the New Testament. We have been taught that the New Testament has been written in Greek at first, but without interfering in any way with that statement I say only that the Hebrew translation, from which I'll take my quotation, has been made by a German theology and Hebrew expert Franz Delitzsch (1813 - 1890), and he has followed the word choices of Aramaic Peshitta.

Esimerkkitekstini on jakeesta Matt. 6: 9:
אבינו שבשמים יקדש שמך = isämme/ isä meidän joka (olet) taivaassa, pyhitetty (olkoon) nimesi
Hepreaksi vain näin: isämme taivaassa, pyhitetty nimesi. Siis molemmat olla-verbit puuttuvat!

My example is from the verse Matthew 6: 9:
אבינו שבשמים יקדש שמך = our father which (art) in heaven hallowed (be) thy name 
In Hebrew so simply: our father in heaven, hallowed thy name. Both verbs (to be) are missing!

Tähän mainioon esimerkkiin tukeutuen ja Franz Delitzschin kielitaitoon luottaen uskallan väittää, että sanaa אהיה ei tarvitse/pidä kääntää olla-verbiksi niissä 32 jakeessa, joissa se sisältyy Jumalan omiin sanoihin/ilmoitukseen, sillä אהיה on השם (Ehjee on se nimi... se pyhä nimi), ja jo pelkkä nimi ilmaisee hepreassa omistajansa olemista/olemassa olemista!

On the base of this great example and relying on Franz Delitzsch's language skill I dare to claim, that the word אהיה must not be translated as a verb "to be" in all those 32 verses including to God's own words/information, for אהיה is השם (Ehyeh is the name... the holy name), and even a mere name indicates the presence/existence of its owner in Hebrew!

Tutkiessani parin kuukauden aikana kyseisiä tekstejä, olen saanut kokea ihmeellistä johdatusta ja runsasta taivaallista siunausta. Siitä kaikesta tahdon kiittää ja ylistää Jumalaani nimeltä אהיה! Toivon ja rukoilen Hänen edessään nöyrästi, että myös lukijani saisivat kokea samoja rikkaita ja kirkkaita ihmeitä!

When I have been studying these texts for a couple of months, I have experienced the miraculous guidance and abundant heavenly blessings. I thank and praise my God called אהיה of this all! I hope and pray humbly before Him that my readers would also experience the same rich and bright miracles!

Aika valita * Time to choose

Tässä kirjoituksessa tarkastelen Hoosean 1. lukua ja erikoisesti sen 9. jaetta.

In this blog text I'll look at the first chapter of the book of Hosea and especially it's verse 9.

Profeetta Hoosea toimi Israelin kuningaskunnan puolella vuosina 755/753 - 729/710 eKr. Samoihin  aikoihin ennen Assurin pakkosiirtolaisuutta Israelissa toimivat myös Aamos (760), Miika (740 - 700) ja Jesaja (750 - 630).

Prophet Hosea acted in the Kingdom of Israel 755/753 -729/710 BC. About the same time, before the Assyrian exile, there were also other prophets in Israel: Amos (760), Micah (740 - 700) and Isaiah (750 - 630).

Tuona aikana Israelia hallitsivat Jerobeam II (793 - 753), Sakarja (753 - 752), Sallum (752), Menahem (752 - 742), Pekah (752 - 732) ja Hoosea (732 - 722). Kuningas Hoosea oli Israelin kuningaskunnan viimeinen kuningas, ennen kuin Israel joutui Assyriin pakkosiirtolaisuuteen.

In that time Israel was ruled by the following kings: Jerobeam II (793 - 753), Zachariah (753 - 752), Shallum (752), Menahem (752 - 732), and Hoshea (732 - 722). King Hoshea was the last one on the throne of Israel before the Assyrian exile.

Kansa oli Jumalalle tottelematon, ja juuri sen vuoksi he joutuivat vieraan kansan ikeen alle. Mutta Jumala yritti vielä vedota heihin profeettojensa kautta. Hoosean tehtävänä oli osoittaa kansan luopumus symbolisesti omassa elämässään. Israelin uskottomuuden vuoksi Hoosea sai kehoituksen ottaa porton vaimokseen. Tämän haureellisen naisen synnyttämät kolme lasta nimitettiin Israelin kansan langennutta tilaa kuvaavilla nimillä.

The people were disobedient to God and that is why they fell under the yoke of a foreign people. But God was still trying to appeal to them through the prophets. The role of Hosea was symbolise the apostasy of the people in his own life. Because of the infidelity of Israel Hosea was told to take a harlot to his wife. Three children of that whore were named after the fallen state of Israel.

Ensimmäinen lapsi nimettiin Jisreeliksi, koska Jisreelin verivelat kostettaisiin Jeehun suvulle ja Israelin kuningaskunnasta tulisi loppu. Toinen lapsi nimettiin Lo-Ruhamaksi (לא רחמה = ei rakastettu), koska Jumalan rakkaus ja armo oli loppunut Israelia kohtaan. Kolmas lapsi nimettiin Lo-Ammiksi (לא עמי = ei kansa), koska Israel ei ollut enää Jumalan kansa.

The first child was called Jezreel, because the sins of Jezreel were answered to the family of Jehu, and the kingdom of Israel shall end. The second child was named Lo-ruhamah (לא רחמה = not beloved), because God's love and grace was ceased to Israel. The name of the third child was Lo-ammi (לא עמי = not a nation), because Israel was not God's people any more.

Monissa käännöksissä toisen ja kolmannen lapsen nimet ovat kaksiosaisia, ja ne on muodostettu kieltosanasta ja siihen liitetystä nimisanasta. Hepreassa näiden kahden sanan välillä ei ole mitään yhdistävää viivaa.
Esimerkkinä 9. jakeen alkuosa:
ויאמר קרא שמו לא עמי כי אתם לא עמי = ja (hän) sanoi: kutsu häntä nimellä lo ammi, sillä te ette ole minun kansani

In many translations the names of the second and the third child are two-part names, and they are formed from the prohibition word and the following noun. In Hebrew there is not any hyphen between these two words.
Example from the beginning of the verse 9:
ויאמר קרא שמו לא עמי כי אתם לא עמי = and (he) said: call him lo ammi, for you are not my people

Mutta sitten saman jakeen loppuosassa heprean tekstissä on yhdistetty kaksi sanaa toisiinsa väliviivalla. Hepreassa yhdysviiva on konsonanttien yläreunojen tasolla, mutta koska en saa sellaista viivaa toteutettua näppäimistölläni, laitan viivan tavalliseen tapaan:
כי לא -אהיה לכם

But then in the end of the same verse there is a hyphen in Hebrew between two words. In Hebrew a hyphen/line is at the top of the consonants, but because I can't make it with my keyboard, I'll make the line in the usual way:
כי לא -אהיה לכם

Heprean tekstissä on yhdistetty kieltosana (לא = lo = ei) ja Jumalan itsestään käyttämä sana (אהיה = ehjee = minäolen), kysymyksessä on siis nimi לא -אהיה, Lo-Ehjee. Yhdeksäs jae kuuluu kokonaisuudessaan näin:
ja (hän) sanoi: kutsu häntä nimellä Lo-Ammi, sillä te ette ole minun kansani, ja minä (olen) Lo-Ehjee teille.

In the Hebrew text there is a hyphen between a prohibition word (לא = lo = no/not) and the word God used of Himself (אהיה = ehyeh = I am), therefore it's a name לא -אהיה, Lo-Ehyeh. The whole verse goes like this: 
and (he) said: call him Lo-ammi, for you are not my people, and I (am) Lo-Ehyeh to you.

Hoosean 1: 9:ssä on siis Jumalan nimen variaatio. Jumala on  Ehjee uskollisille lapsilleen, mutta uskottomille Lo-Ehjee. Hämmästelen suuresti sitä, miten kääntäjät ovat onnistuneet tässäkin jakeessa kiertämään Jumalan nimen. He ovat kyllä osanneet yhdistää kaksi sanaa yhdysnimeksi jakeen alkuosassa, mutta jakeen loppuosassa he ovat jakaneet yhden nimen sanoiksi "minä en ole".

Hos. 1: 9 contains a variation of God's name. God is Ehyeh to his obedient children, but Lo-Ehyeh to the disobedient ones. I'm greatly surprised how the translators have succeeded once again to circumvent God's name. They have been able to combine two words together and in the beginning of the verse, but in the end of the verse they have divided one name into the words "I am not".

Siksi heidän on täytynyt keksiä käännöksiinsä lisäsanoja ja -ilmaisuja, joita ei heprean tekstissä ole. Sellaisia ovat: SV38:ssa "enkä minä tahdo olla teidän omanne", SV92:ssa "enkä minä ole teidän Jumalanne", SV12 "enkä minä tahdo olla teidän Jumalanne".

Because of that they had to make additional words to their translations. For example the text in the KJV goes like this: "Then said God, Call his name Lo-Ammi: for ye are not my people, and I will not be your God." The Hebrew verse doesn't contain the word אלהים =elohim = God! 

Tämän jakeen alkuosaan suomenkielisissä käännöksessä (SV 38, SV92, SV2012) on lisätty sana "Herra", vaikka vastaavaa tetragrammia ei heprean tekstissä ole.  Lisäksi luvun alkuosaa lukiessa syntyy 7. jakeen kohdalla omituinen mielikuva, ja herää kysymys, puhuuko "Herra" itsestään kolmannessa persoonassa, vai onko Juudalla eri Jumala kuin Israelilla.

The word "Herra" (Lord) has been added to the beginning of this verse in the Finnish versions (SV38, SV92, SV2012), although the Hebrew text contains no Tetragrammaton. In addition, when reading the beginning of the chapter, the seventh verse creates a strange image; is "the Lord" speakin of himself in the third person or is there a different God in Judah than in Israel.

Tässä yhteydessä ruotsinkielinen käännös (SFB98) ansaitsee kiitoksen, sillä se on tehty niin, että lukija huomaa yhteyden tämän jakeen ja 2. Moos 3: 14:n välillä. Lukija saa selvän käsityksen siitä, että nimet Ehjee ja Lo-Ehjee muodostavat parin. Ruotsalainen teksti menee näin:
"Då sade han: Ge honom namnet Lo-Ammi, ty ni är inte mitt folk och jag är inte 'Jag Är f'ör er." Lisäksi tähän jakeeseen on liitetty seuraavanlainen huomautus: "'Jag är'. Se 2. Mos. 3: 14."
Hyvin tehty ruotsintajat! Kiitos paljon!

In this context the Swedish translation (SFB98) deserves praise, for it has been done so, that a reader notes the connection between this verse and Ex. 3: 14. The reader gets a clear idea that Ehyeh and Lo-Ehyeh are a couple. The Swedish text goes like this: 
"Då sade han: Ge honom namnet Lo-Ammi, ty ni är inte mitt folk och jag är inte 'Jag Är' för er."
Moreover, a following note is attached to this verse: "'Jag är'. Se 2. Mos. 3: 14." 
Well done, Swedish translators! Tack så mycket!

Hoosean ajan Israel valitsi oman Jumalansa. Kun he olivat Jumalalle uskottomia, Jumala oli heille Lo-Ehjee, mutta kun he olivat Hänelle kuuliaisia, he saivat Ehjeen siunauksen ja varjeluksen. Sama valinta on meidänkin edessämme tänä päivänä. Kummanko Jumalan me valitsemme?

Israel in the days of Hosea chose their own God. When they were disobedient to God, God was Lo-Ehyeh to them, but when they were obedient to Him, they got Ehyeh's blessing and shelter. The same choice is before us even today. Which God do we choose?

Ehjee Hesekielin kirjassa * Ehyeh in the book of Ezekiel

Samoin kuin Jeremialla myös Hesekielillä löytyy viisi ehjee-tekstiä, ja niiden viesti on samanlainen kuin Jeremialla. Tekstit ovat Hes. 11: 20; 14: 11; 34: 24; 36: 28 ja 37: 23, ja kaikissa niissä on aiheena Jumalan ja Israelin välinen suhde. Jakeiden lähempi tarkastelu paljastaa jälleen mielenkiintoisia seikkoja.

Like in Jeremiah, there are five ehyeh-texts also in Ezekiel, bearing similar message as in Jeremiah. The texts are Exe. 11: 20; 14: 11; 34: 24; 36: 28 and 37: 23 and the topic in them all is the union/covenant between God and Israel. A closer look at the verses reveals interesting facts again.



1. Identtiset tekstit (11: 20, 14: 11 ja 37: 23):
והיו לי לעם ואני אהיה להם לאלהים
ja (he) ovat minun kansani ja minä EHJEE /minä MinäOlen heidän Jumalansa

Samalla tavalla kuin Jeremialla, myös näissä kolmessa Hesekielin jakeessa Israelin kansaan viittaava verbi היו on (heprean) perfektissä ja ilman persoonapronominia, mutta verbi אהיה on (heprean) imperfektissä, ja sitä edeltää persoonapronomini אני.

Kummallista, että kahden osapuolen liittosuhde voidaan ilmaista tällä tavalla! Eikö liiton kummaltakin osapuolelta pitäisi voida edellyttää samanlaista tulevaisuuteen suuntautuvaa sitoutumista! Näyttää kuitenkin siltä, että tämä liitto seisoo yksin Jumalan aktiivisuuden varassa.

1. Identical texts (11: 20, 14: 11 and 37: 23):
והיו לי לעם ואני אהיה להם לאלהים
and (they) are my people and I EHYEH /I Iam their God

Like in Jeremiah even in these three verses of Ezekiel the verb היו referring to the Israelis is in the (Hebrew) perfect and without personal pronoun, but the verb אהיה ehyeh is in the (Hebrew) imperfect, and personal pronoun אני is before it.

It is very strange that a bilateral union/covenant can be expressed in this way! Should not both sides of the union/covenant have a similar future-oriented commitment! However it seems to me that this union/covenant stands only on God's activity.



2. Rakenteeltaan samanlainen teksti (36: 28):
והייתם לי לעם ואנכי אהיה לכם לאלהים
ja (te) olette minun kansani, ja minä EHJEE /minä MinäOlen teidän Jumalanne

Samoin kuin edellellisissä teksteissä tässäkin jakeessa Israeliin viittaava verbi הייתם on perfektissä ilman persoonapronominia, mutta verbi אהיה on imperfektissä, ja sitä edeltää persoonapronomini אנכי.

Ja minulla jatkuu ihmettely; millaisesta liittosuhteesta on oikein kysymys, vai onko näillä Jeremian ja Hesekielin kirjan kielioppiseikoilla kikkailtu jotakin muuta?

2. A verse, similar in structure (36: 28):
והייתם לי לעם ואנכי אהיה לכם לאלהים
and (you) are my people, and I EHYEH /I Iam your God

Like in the previous texts the verb הייתם referring to the Israelis is in the perfect without the personal pronoun, but the verb אהיה is in the imperfect, and the personal pronoun אנכי is before it.

And I continue wondering; what kind of relationship/union is it, or do these grammatical facts of the books of Jeremiah and Ezekiel have some other meaning?



3. Jotakin kummallista ( 34: 24):
ואהי יהוה אהיה להם לאלהים
ja minä Herra olen heidän Jumalansa

Kas, näin helposti se käy! Lisätään vain tetragrammi (יהוה) persoonapronominin (אני) ja olla-verbin (אהיה) väliin. Tällä tavalla Jumalan itsestään käyttämä nimisana, אהיה, on sysätty tetragrammin, יהוה, tieltä ja muutettu pelkäksi olemista tarkoittavaksi verbiksi.

Minä näen tässä törkeän tekstimanipulaation ja Jumalan arvovallan vastustamisen, sillä tuon lauseen olisi voinut rakentaa myös ilman ehjee-verbiä samaan tapaan kuin jakeessa 34: 30 on tehty:
כי אני יהוה אלהיהם אתם
sillä minä Herra heidän Jumalansa olen heidän kanssanssa

Kannattaa huomioida, että tässä jakeessa (34: 30) Jahven oleminen ilmaistaan pelkällä persoonapronominilla אני ilman verbiä אהיה! Miksi niin ei ole tehty jakeessa 34: 24? Siksikö, että haluttiin korvata nimi אהיה nimellä יהוה?



3. Something strange/odd (34: 24):
ואני יהוה אהיה להם לאלהים
and I Yahweh am their God

Well well, it's so easy! Just to add the Tetragrammaton (יהוה) between the personal pronoun (אני) and the verb (אהיה). In this way the name that God used of himself, אהיה, has been pushed out before the Tetragrammaton, יהוה, and changed to an ordinary verbal meaning of being.

I think this is a bad text manipulation and resistance to God's authority, for it would be easy to make this sentence even without the verb ehyeh, as it has been done in Eze. 34: 30:
כי אני יהוה אלהיהם אתם
for I Yahweh, their God, am with them

It is worth to note that in this verse (34: 30) there is no verb אהיה but only a personal pronoun אני to express Yahweh's action! Why it has not been done in the verse 34: 24? Is that because the name אהיה was supposed to be replaced by the name יהוה?



4. Lisäesimerkki Hesekieliltä:
Hes. 37: 27 ei ole ns. ehjee-teksti, mutta se tarjoaa oivan mahdollisuuden tarkkailla Raamatun kirjoittajien, kääntäjien ja editoijien suhtautumista nimeen אהיה.

Olen ihmetellyt sekä Jeremian että Hesekielin kirjan teksteissä verbien erilaisia konjunkaatioita ja persoonapronomien erilaista käyttöä. Ainostaan Jer. 24:7:ssa molemmat verbit ovat imperfektissä, mutta tässäkin jakeessa persoonapronomini esiintyy vain Jumalaan viittaavan verbin kanssa.

Kaikissa muissa jakeissa (Jer. 11: 4; 30: 22; 31: 1; 32: 38; Hes. 11: 20; 14: 11; 36: 28; 37: 23) Israeliin viittaava verbi on perfektissä, ja Jumalaan viittaava verbi imperfektissä.

Mistä on kysymys; Jumalasta liiton toisena osapuolena vaiko Hänen pyhästä nimestään? Pelkkä liittosuhde voitaisiin ilmaista myös Jumalan kohdalla hajah-verbin perfektillä, niin kuin se on ilmaistu Israelinkin kohdalla. Näin Jumalan itsestään käyttämä sana (אהיה) olisi pyhitetty vain Hänen nimekseen.

Hesekielin jakeessa (37: 27) on esimerkki hajah-verbin perfektistä.
והייתי להם לאלהים
ja minä olen heidän Jumalansa



An extra example from Ezekiel:
Eze. 37: 27 is not an ehyeh-text, but it gives us a good opportunity to observe the attitude of the writers, translators and editors of the Bible to the name אהיה.

When studying the eheyh-texts of Jereamiah and Ezekiel I have been wondering the different use of the verbal conjugations and personal pronouns.  Jer. 24: 7 is the only verse, where both verbs are in imperfect, but even in this verse the personal pronoun occurs only with the verb referring to God.

In all other verses (Jer. 11: 4; 30: 22; 31: 1; 32: 38; Eze. 11: 20; 14: 11; 36: 28; 37: 23) the verb referring to the Israelis is in the perfect, and the verb referring to God in the imperfect. 

What is the question about: of God just as a party of a covenant or of His holy name? God's mere relationship in covenant could have been expressed in the perfect of the hajah-verb, as it has been done about the Israelis, too. In this way the word God used of Himself (אהיה), could have been sanctified as His name.

In Eze. 37: 27 there is an example of the hajah-verb in perfect:
והייתי להם לאלהים
and I am their God



"Tottumus on toinen luonne"
Tetragrammi on kiteytynyt useimpien mielissä Jumalan nimeksi. Siihen lienee syynä toistuva opetus ja tetragrammin runsas toisto Vanhassa Testamentissa (6828 kertaa). Hesekielissä toistetaan sanoja אדני יהוה (adonai adonai/Jahve), jotka on suomennettu sanoilla "Herra Herra". Jos tetragrammi todella olisi Jumalan pyhä nimi, eikö tuollainen hokeminen olisi jo 3. käskyn (2. Moos. 20: 7) rikkomista!

Aivopesuun tarvitaan yleensä riittävästi aikaa ja toistoja! Mainitsematta lainkaan Isän nimeä Jeshua opetti rukoilemaan "pyhitetty olkoon sinun nimesi" (Matt. 6: 9). Heprean sana קדש merkitsee "Jumalan omaan käyttöön omistamista/pyhittämistä."

Kun vuonna 2009 löysin ensimmäisen kerran heprean sanan אהיה, siitä tuli minulle välittömästi Jumalan oma merkki, pyhä merkki, nimi, jota haluan koko sydämestäni arvostaa ja kunnioittaa. Noissa neljässä heprean konsonantissa näen Jumalan nimen, joka merkitsee Hänen ikuista olemistaan!

Ehjee-tekstit ovat vahvistaneet minun uskoani siihen, että aina kun sana אהיה sisältyy Jumalan omiin sanoihin, se viittaa Hänen pyhään nimeensä!

"Habit is another nature"
The Tetragrammaton has been fixed as God's name in most minds. This may be due to the repetition of a similar teachings and the Tetragrammaton's appearance in the Old Testament (6828 times). In Ezekiel the words אדני יהוה (adny adny/Yahweh) are repeated again and again, translated in English by the words "the Lord God." If the Tetragrammaton were the real name of God, I think, this kind of repetition would even be breaking against the third commandment (Ex. 20: 7)!

Brainwashing usually requires sufficient time and repetition! Without mentioning the name of the Father Yeshua taught to pray "hallowed by thy name" (Matthew 6: 9). The Hebrew word קדש means "sanctify for God's own use."

When I found the word אהיה first time in 2009, it immediately became for me God's sign, holy sign, the name that I want to appreciate and respect with all my heart. In those four Hebrew consonants I can see God's name expressing His eternal existence!

The ehyeh-texts have confirmed my belief that whenever the word אהיה is included in God's own words, it refers to His holy name!

Ehjee Jeremialla * Ehyeh in the book of Jeremiah

Jeremian kirjassa sana אהיה (ehjee) esiintyy viisi kertaa; jakeissa 11: 4; 24: 7; 30: 22; 31: 1 ja 32: 38.
Noissa kaikissa jakeissa viesti on samantapainen; se koskee molemminpuolista liittoa Jumalan ja Israelin välillä. Lähemmin tarkasteltuna huomaan jakeissa mielenkiintoisia eroavuuksia.

In the book of Jeremiah the word אהיה (ehyeh) appears five times; in 11: 4; 24: 7; 30: 22; 31: 1 and 32: 28. The message is quite same in every verse telling about the bilateral union between God and Israel. In deeper study I find interesting differences in those verses.



Variaatio 1. 
"Te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne" (Jer. 11: 4 ja 30: 22)
והייתם לי לעם ואנכי אהיה לכם לאלהים

Variaatio 2.
"He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa" (Jer. 24: 7 ja 32: 38)
והיו לי לעם ואנכי אהיה להם לאלהים

Variaatio 3.
"Minä olen kaikkien Israelin sukukuntien Jumala, ja he ovat minun kansani" (Jer. 31: 1)
אהיה לאלהים לכל משפחות ישראל והמה יהיו לי לעם



Variation 1.
"so shall ye be my people, and I will be your God" (Jer. 11: 4 and 30: 22)
והייתם לי לעם ואנכי אהיה לכם לאלנים

Variation 2.
"they shall be my people, and I will be their God (Jer. 24: 7 and 32: 38)
והיו לי לעם ואנעי אהיה להם לאלהים

Variation 3.
"will I be the God of all the families of Israel, and they shall be my people (Jer. 31: 1)
אהיה לאלהים לכם משפחות ישראל והמה יהיו לי לעם



Ainoastaan 3. variaatiossa molemmat verbit (אהיה ja יהיו) ovat heprean olla-verbin imperfektimuotoja, ja ne molemmat esiintyvät ilman persoonapronominia  (אנכי/אני = minä, הם/המה = he).

Only in the variation 3 both verbs (אהיה and יהיו) are the Hebrew forms of the verb "to be" in imperfect, and both of them occurs without the personal pronoun (אהכי/אני= I, הם/המה= they).

Sen sijaan variaatioissa 1 ja 2 Jumalan tekemistä ilmaiseva sana אהיה on heprean imperfektissä, ja sitä edeltää persoonapronomini (אנכי/אני = minä), mutta israelilaisten tekemistä ilmaiseva verbi on heprean perfektissä ilman persoonapronominia (הייתם = olette, היו = ovat).

Instead in the variations 1 and 2 the word expressing God's action is in the Hebrew imperfect and it is preceded by the personal pronoun (אנכי/אני = I), but the verb expressing the action of the Israelis is in the Hebrew perfect without the personal pronoun (הייתם = you are, היו= they are).

Maallikkona minulle tulee tästä verbien ja persoonapronominien käytön vaihtelusta mieleen ainakin seuraavat kaksi seikkaa:
1. Kansan olemiseen viittaava heprean perfektimuotoinen verbi tekee heidän uskollisuutensa Jumalalle ikään kuin kyseenalaiseksi, koska heprean perfekti ilmaisee ns. "päättynyttä tekemistä". Mutta koska Jumalan oleminen ilmaistaan heprean imperfektissä, joka ilmaisee "jatkuvaa tekemistä", se todistaa, että Hänen liittosuhteensa on jatkuvaa, eteenpäin suuntautuvaa, varmaa ja vakuuttavaa.
2. Koska variaatioissa 1 ja 2 (jakeissa Jer. 11: 4, 24: 7; 30: 22 ja 32: 38) ei esiinny persoonapronominia "te" tai "he" puhuttaessa Isaraelin kansasta, mutta Jumalasta puhuttaessa persoonapronomini "minä" edeltää verbiä אהיה, kääntäisin noissa neljässä jakeessa (אנכי אהיה ja אני אהיה) minä Ehjee... eli minä MinäOlen...

As a layman at least two things come to my mind concerning this variation of the verbs and personal pronouns:
1. The verb in the Hebrew perfect referring to the action of the Israelis makes their faithfulness questionable befor God, because the Hebrew perfect is expressing action, which has been finished/completed. But because God's action is expressed with the Hebrew imperfect telling about action, which is still going on, it shows that His relationship is continuous, forward-looking, confident and convincing.
2. Because in the variations 1 and 2 (in verses Jer. 11: 4; 24: 7; 30: 22 and 32: 38) there is not any personal pronoun "you" or "they" when it's question about the Israelis, but about God there is the personal pronoun "I" before the verb אהיה, I'd like to translate in those four verses ( אהכי אהיה and אני אהיה) I Ehyeh... or  I/me Iam...

Toisin sanoen näen näissä Jeremian neljässä jakeessa Jumalan oikean nimen, אהיה Ehjee.
Ainoastaan Jer. 31: 1:ssä אהיה on käännettävä "minä olen".

In other words I see in these four verses of Jeremiah God's real name, אהיה Ehyeh.
Only Jer. 31: 1 must be translated "I am".

Isä Ja Poika ovat yksi * Father and Son are one

Sanal. 8: 30 on tämänkertainen ehjee-tekstini. Kyseinen jae on siitä erikoinen, että
1. sana אהיה (ehjee) esiintyy siinä kaksi kertaa,
2. sana אהיה (ehjee) liitetään siinä Viisauteen, joka edustaa Poikaa
3. sana אהיה (ehjee) on käännetty menneessä aikamuodossa, vaikka se hepreassa edustaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta

Prov. 8: 30 is my ehyeh-text today. This verse is special because
1. the word אהיה occurs twice in it
2. the word אהיה is connected to Wisdom representing the Son
3. the word אהיה has been translated in the past tense, although it represents the present and the future in Hebrew

Sanal. 8: 30 hepreaksi:
ואהיה אצלו אמוך ואהיה שעשועים יום יום משחקת לפניו בכל עת
 = ja minä olen hänen vieressä/luona hoidokki(na)
    ja minä olen ilo/riemu/ihastus joka päivä
    leikistä/naurusta/ilosta/riemusta hänen edessään kaiken aikaa

Prov. 8: 30 in Hebrew:
ואהיה אצלו אמוך ואהיה שעשועים יום יום משחקת לפניו בכל עת
= and I am beside him (as) a nursling/darling
   and I am joy/pleasure/delight every day
   from playing/laugh/joy/delight before his face all the time

Silloin kun Hän (Luoja) vetää syvyyden päälle maanpiirin ja kohottaa vuoret ja kukkulat (jakeet 25, 27), silloin kun Hän vahvistaa pilvet korkeudessa ja vesilähteet syvyydessä (jakeet 24, 28), silloin kun Hän asettaa merelle rajan, jonka yli vedet eivät kuohu (jae 29), silloin tämän luvun kertoja, Viisaus, on Hänen (Luojan) vierellä/sylissä (jakeet 27, 30) ja iloitsee erityisesti ihmisistä/ihmislapsista (jae 31).

When He (Creator) makes the earth over the depth and lifts up the hills and mountains (verses 25, 27), when He strengthens the clouds in the heigh and the fountains in depth (verses 24, 28), when He sets the border to the sea that the waters should not foam over it (verse 29), then the storyteller of this chapter, Wisdom, is beside Him (Creator), in His bosom (verses 27, 30), and is especially happy about people, the sons of man (verse 31).

Viisaus on (אהיה - ehjee) läsnä maailman luomisessa, koska hän on ollut jo ennen syvyyttä (jae 24 vrt. 1. Moos. 1: 2). Siksi Viisaus on Hänen (Luojan) vierellä/sylissä (vrt. Joh. 1: 1 - 3) jo maailman luomisessa.

Wisdom is (אהיה - ehyeh) present in the creation of the world, because he has already been before the depth (verse 24, compare Gen 1: 2). Therefore Wisdom is in His (Creator's) bosom, beside Him, already in the creation of the world.

אהיה-verbin kääntäminen ja ymmärtäminen on aina preesensissä, koska Jumala on "joka päivä" niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Ajassa ja ikuisuudessa ei ole päivääkään ilman Jumalaa ja Hänen Viisauttaan!

The translation and understanding of the verb אהיה is always in the present tense, because God is "every day" both in the past, the present and in the future. There is no day in time and eternity without God and His Wisdom!

Joh. 5: 43: ssa on Jeshuan sanat "minä olen tullut Isäni nimessä" (kts. Mielenkiintoinen yksityiskohta/4. 8. 2018). Missään muussa nimessä hän ei olisi voinut tullakaan, sillä poika/lapsi nimetään ihmistenkin maailmassa isänsä mukaan. Jeshua on kantanut Isänsä nimeä alusta alkaen. Isänsä nimessä, אהיה (ehjee), Poika on ilmestynyt jo Vanhan Testamentin patriarkoille ja johtajille, ja Isänsä nimessä hän myös syntyi ihmiseksi tänne ihmisten maailmaan. Nimessä אהיה (ehjee) Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30).

In John 5: 43 there are Yeshua's words "I am come in my Father's name" (look at An Interesting detail/4. 8. 2018). There is no other name in which he could have come, for every son/child is named after his father even in the human world. Yeshua has carried his Father's name from the very beginning. In his Father's name, אהיה (ehyeh), the Son has appeared already to the patriarchs and leaders in the Old Testament, and in his Father's name he was also born as a man to us in the human world. In the name אהיה (ehyeh) the Father and the Son are one (John 10: 30).

Jumalan Pojan alusta/lähtökohdasta on kiistelty uskovien keskuudessa; siitä onko hän luotu vai syntynyt. Sanal. 8: ssa luvussa näyttää olevan vastaus tähänkin kysymykseen. Sama vastaus löytyy jopa kaksi kertaa tässä luvussa. Jakeissa 24 ja 25 esiintyy heprean sana הוללתי = minä synnyin.

The believers have been discussed about the origin of God's Son; whether he was created or born. In the 8th chapter of Provers it seems to be an answer even to this question. The same reply occurs twice in this chapter. In the verses 24 and 25 there is a Hebrew word הוללתי = I was born.

Koko universumi on syntynyt (saanut alkunsa) Jumalan sanasta Hänen ajatustensa tuloksena. Sama sanan voima, joka kutsui esiin planeetat ja galaksit, auringon ja kuun, ruohon ja puut, linnut ja kalat, ihmiset ja maaeläimet, sama sanan voima synnytti itse Sanan/Viisauden/Pojan/Lähettilään. Ja kaikki on tapahtunut Jumalan oman aikataulun/ikuisuustaulun mukaisesti. Koko ihmiskunta ja tämä maapallo kaikkinensa luotiin Jumalan Sanassa, jotta Sana voisi tulla lihaksi (Joh. 1: 14). Koska maailman Vapahtaja on "vaimon siemen" (1. Moos. 3 : 15), hän ei olisi syntynyt ihmiseksi ilman ihmiskuntaa ja sen maailmaa. Siksi Viisauden ihastuksena ovat erityisesti ihmiset/ihmislapset (jae 31)!

The whole universe is born (has got it's beginning) from God's word as a result of His thoughts. The same power of word, which called forth the planets and galaxies, the sun and the moon, the grass and the trees, the birds and the fishes, the men and the animals, the same power of word gave also birth to the Word/Wisdom/Son/Messenger. Everything has happened according to God's own timetable/eternity-table. The whole mankind and the whole world were created in God's Word, that the Word could come in flesh (John 1: 14). Because the Redeemer of the world is "the seed of woman" (Gen. 3: 15), he couldn't be born without  the mankind and it's world. Therefore the Wisdom was especially happy about people, the sons of man (verse 31).

Jakeissa 13, 22 ja 35 esiinty tetragrammi יהוה. Siitä huolimatta minä en osaa vieläkään liittää tetragrammia ilman epäilyksiä siihen Jumalaan, jonka nimi ilmoitettiin Moosekselle palavasta pensaasta muodossa אהיה (ehjee). Tetragrammiin liittyviä epäselvyyksiä on ääretön määrä, enkä jaksa lähteä niitä selvittämään enää tässä. Mutta nimi אהיה (ehjee) on kirkas kuin lähde ja päivänpaiste. Siihen minä olen rakastunut! Mikä lienee tässäkin luvussa esiintyvien tetragrammien historia! Sen tietää yksin אהיה (Ehjee), sillä Hän on ollut ennen syvyyksiä!

In the verses 13, 22 and 31 there is the Tetragrammaton. In spite of that I can't even now connect the Tetragrammaton without suspicions to that God, whose name was announced to Moses in the form אהיה (ehyeh). There is an infinite amount of ambiguity in the Tetragrammaton, and I can't figure it out any more here. But the name אהיה is bright as a fountain and sunshine. I'm in love with it! Who knows what might be the history of the Tetragrammaton even in this chapter! Only אהיה (Ehyeh) knows, because He has been before the depth!


https://www.youtube.com/watch?v=YI8Ya9Qn3C4

Lyrics to David Phelps' song, The Dream: 

In a dream I was transported

By the spirit to the heavenly throne There stood I before the eternal

Lord, I begged, what is your name, he said I am, I am that I am I am wisdom, truth and mercy The almighty one, the Lord, your God I am, I am that I am Then arose a mighty Saints and angels sang before us Alleluia, alleluia Praise him, praise him, praise him Rising, his white light coursed outward With a mighty voice he spoke again I am, I am alpha and omega Who was and is and is still to come I am, I am that I am Amen, amen, amen