Tuonelan arvoitus * Hades mystery

Mitä merkitsevät sanat tuonela ja manala? Kävikö Jeesus tuonelassa? Jos kävi, saarnasiko hän siellä vankeina oleville hengille? Onko tuonela/manala vain haudan synonyymi, vai onko se itse tulijärvi eli helvetti? Näihin kysymyksiin yritän nyt etsiä vastauksia.

What is meant by Hades and underworld? Did Jesus visit Hades? If so, did he preach to the spirits in prison there? Is Hades /underworld only a synonym with the word tomb/grave or is it hell, the lake of fire? Now I try to find answers.

V. Vuorelan hakusanakirjaa apuna käyttäen löysin sanan tuonela Vanhan Testamentin (1933) puolelta 61 kertaa ja sanan manala 4 kertaa. Pääosin sana tuonela on käännetty heprean sanasta שאול (Sheol), mutta kerran myös sanoista באר שחת (Beer Shachat), ja yhden kerran sana Sheol on suomennettu sanalla kuolema. Suomentajat ovat seuranneet siis varsin hyvin heprean linjaa. Samaa ei voi sanoa englanninkielisistä käännöksistä (Webster, KJV), sillä Sheol on käännetty sanoilla hell, grave, pit, destruction ja dark. 

Using a Finnish lexicon I found "tounela" (Hades) 61 times and "manala" (underworld) 4 times in the Old Testament. The Finnish translators have followed Hebrew very well, for the word "tounela" has mostly been translated from the Hebrew word  שאול (Sheol). In English versions (Webster, KJV) it's otherwise, for the Hebrew Sheol has been translated with the words hell, grave, pit, destruction and dark. 

Näyttää siis varsin sekavalta, eikä Sheol-sanan etymologia tarjoa kovinkaan selkeitä vastauksia. Sheolia on pidetty paikkana, jossa kaikki kuolleet ovat; sekä vanhurskaat että jumalattomat. Mutta sitä on pidetty myös jumalattomien rangaistuspaikkana, niin kuin englantilainen käännös "hell" antaa ymmärtää. On arveltu, että sana Sheol olisi assyrialais-babylonialais laina sanasta "Shu'alu". Näyttää siis varsin todennäköiseltä, että kyseiseen sanaan liittyy inhimilliseen mielikuvitukseen pohjautuvia selityksiä.

Seems quite confusing and the etymology of the word Sheol doesn't give clear answers either. Sheol has been regarded as a place of the dead; both the righteous and the godless. But it has been regarded also as a place where the godless were punished... like hell. Is speculated that the word Sheol is derived from an Assyrian-Babylonian word "Shu'alu". Likely this word involves human images.





TUONELA ON HAUTA
Seuraavaksi muutama raamatun teksti esimerkiksi siitä, että tuonela/manala rinnastetaan raamatussa kuolemaan/hautaan eli kuolleiden leposijaan, missä he ovat ylösnousemukseensa saakka. Nämä tekstit osoittavat myös, että kuolemassa/tuonelassa vallitsee täydellinen hiljaisuus.

HADES IS THE GRAVE
Here are some Bible texts which show that Hades and grave likens and that Hades is a rest place for the dead... a place where they are until their resurrection. These texts indicate also that there is complete silence in Hades.

Ps. 6: 6
"Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa (Sheol)?"

Ps. 6: 5
"For in death there is no remembrance of thee; in the grave (Sheol) who shall give thee thanks?"

Ps. 30: 10
"Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan (Shachat) vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?"

Ps. 30: 9
"What profit is there in my blood, when I go down to the pit (Sachet)? Shall the dust praise thee? shall it declare thy truth?

Ps. 88: 11 - 13
"Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiitämään? Sela. Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa (Sheol) sinun uskollisuudestasi? Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?"

Ps. 88: 10 - 12
"Wilt thou shew wonders to the dead? shall the dead arise and praise thee? Selah. Shall thy lovingkindness be declared in the grave (Sheol) or thy faithfulness in destruction? Shall thy wonders be known in the dark? and thy righteousness in the land of forgetfulness?"

Ps. 115: 17
"Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista."

Ps. 115: 17
"The dead praise not the Lord, neither any that go down into silence."

Jes. 38: 18
"Sillä ei tuonela (Sheol) sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa."

Isa. 38: 18
"For the grave (Sheol) cannot praise thee, death can not celebrate thee: they that go down into the pit cannot hope for thy truth."



TUONELA ON LUCIFERIN KUOPPA
Jes. 14: 15
"Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan (Sheol), pohjimmaiseen hautaan."

HADES IS LUCIFER'S PIT
Isa. 14: 15
"Yet thou shalt be brought down to hell (Sheol), to the sides of the pit."




TUONELA ON HELVETIN ODOTUSHUONE
Ilm. 20: 13, 14
"Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema (Mavet) ja Tuonela (Sheol) antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema (Mavet) ja Tuonela (Sheol) heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi."

HADES IS HELL'S WAITING ROOM
Rev. 20: 13, 14
"And the sea gave up the dead which were in it; and death (Mavet) and hell (Sheol) delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works. And death (Mavet) and hell (Sheol) were cast into the lake of fire. This is the second death."




LOPPUPÄÄTELMÄT
Jos ja kun tuonela = hauta, Jeesuskin kävi siellä.

Uskontunnustuksessa minua kuitenkin ihmetyttää kohta, jossa Jeesuksen tuonelaan astuminen mainitaan erikseen sanojen "kuoli ja haudattiin" jälkeen, ikään kuin tuonelaan astumisella olisi joku erillinen merkitys.

Pietarin tekstin perusteella jotkut opettavatkin, että Jeesus olisi ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa välillä käynyt saarnaamassa "vankeudessa oleville hengille". Mutta kannattaa panna merkille, että 1. Piet. 3: 18 - 20:ssa ei ole lainkaan sanaa tuonela (Sheol)! Kysymyksessä täytyy olla siis Pietarin tekstin väärä tulkinta. Ja kukapa siinä hiljaisuuden maailmassa olisi edes kuunnellut Jeesuksen saarnaa!

Saarn. 9: 5, 6
"Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla."


SUMMARY
If and when Hades = the grave, even Jesus were there.

However I'm wondering the confess emphasising Hades after  Jesus' death and burial. Does it have some special message?

Yes, there are some people teaching on the base of Peter's text that Jesus was preaching to the spirits in prison between his crucifixion and resurrection. But it's worth noting that in 1. Peter 3: 18 - 20 there is not the word Hades (Sheol) at all! Therefore it must be a wrong reading of Peter's text! And who would have listened to his preaching in that world of silence!

Ecc. 9: 5, 6
"For the living know that they shall die: but the dead know not any thing, neither have they any more reward; for the memory of them is forgotten. Also their love, and their hatred, and their envy, is now perished; neither have they any more a portion for ever in any thing that is done under the sun."

Miksi Kirkkaus kirkastetaan * Why Brightness is glorified

Mielikuvani Jumalasta kiteytyy ehkä parhaiten sanaan KIRKKAUS. Hänen kirkkautensa on niin väkevä, että profeetat, jotka ovat olleet etuoikeutettuja kokemaan Jumalan läheisyyttä, kertovat mm. kumartuneensa maahan (Hes. 1: 28), kaatuneensa kuin kuolleena maahan (Ilm. 1: 17), ja menettäneensä voimansa (Dan. 10: 8) tuon jumallisen kirkkauden edessä. 

My vision of God in one word is BRIGHTNESS. His brightness is so powerful that the prophets who has been allowed to experience his closeness have told how they fell upon their face (Eze 1: 28), fell at their feet as dead (Rev. 1: 17), and lost their strength (Dan. 10: 8) before his divine brightness.

Syntinen ihminen ei kestä vanhurskaan Jumalan kirkkautta. Mooses taisi olla hiukan ymmärtämätön pyytäessään Jumalalta saada nähdä hänen kirkkautensa (2. Moos. 33: 18), mutta Jumala ymmärsi palvelijaansa ja antoi hänelle unohtumattoman kokemuksen. Kulkiessaan Mooseksen ohi Jumala armollisesti peitti hänet kämmenellään (2. Moos. 33: 22).

Sinners can't stand the glory of the righteous God. Maybe Moses was a little bit naive when he asked a possibility to see God's brightness (Ex. 33: 18), but God understood his servant and allowed him a memorable experience. When God passed Moses he covered him by his hand mercifully (Ex. 33: 22).

Uudessa Testamentissa Jeesus kuitenkin puhuu moneen otteeseen siitä, miten hänen tuli kirkastaa Isä, ja toisaalta myös siitä, miten Isä kirkastaisi hänet. Tarvitseeko Kirkkaus kirkastamista? Mistä tässä oikein on kysymys.

However in the New Testament Jesus is speaking many times how he should glorify his Father and on the other hand that the Father should glorify him. Does the Glory need to be glorified? What is it about?

Heprean sana, joka merkitsee kirkastamista on פאר, ja se merkitsee myös "kunniansa osoittamista". Vastaava heprean maskuliini merkitsee "päähinettä/ käärelakkia/ turbaania".

The Hebrew word meaning to glorify is פאר and it means also "to show ones glory/honour". The corresponding masculine means "headwear/turban".

Mikä olisi vähentänyt Jumalalle kuuluvaa kunniaa tai suistanut hänen päästään hänen asemaansa symboloivan päähineen? Olisiko joku asia voinut himmentää Jumalan kirkkautta luomakunnan edessä?

Which would have reduced God's honour or took away the headwear symbolising his position? Is there something that has extinguished God's brightness before the cosmos?

Ratsaessaan Jerusalemiin aasin selässä eräät kreikkalaiset halusivat tavata Jeesuksen kuultuaan, että hän oli herättänyt mm. Lasaruksen kuolleista. Mutta Jeesus vastasi häntä noutamaan tulleille opetuslapsille: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan" (Joh. 12: 23).

When Jesus was rinding to Jerusalem on an ass some Greeks wanted to see him when they have heard that he had raised Lazarus from death. But Jesus answered his disciples who came to get him: "The hour is come, that the Son of man should be glorified" (John 12: 23).

Jeesus tiesi, että hänen Isältä saamansa tehtävä alkoi olla lopussa. Tuon tehtävän päämäärä oli kirkastaa sekä häntä itseään että Isää. Edessä oleva finaali oli kuitenkin vaikein ja raskain. Siksi hän rukoili: "Isä, kirkasta nimesi" (Joh. 12: 28). 

Jesus knew that the mission he had got from his Father was coming to an end. His mission was to glorify both himself and his Father. However the final before him was the most difficult and ponderous. Therefore he prayed: "Father, glorify thy name" (John 12: 28).

Miten nimi voidaan kirkastaa? Heprean nimeä merkitsevä sana on שמ, joka merkitsee myös "mainetta/muistoa". Kysymyksessä on siis Jumalan kunnian ja maineen palauttamien eikä mikään nimikirjoituksen korostaminen tai nimikirjainten kiillottaminen. Yksinkertaisesti kysymys on Jumalan nimen merkityksestä ja sen antamasta uskon voimasta, jolla voitetaan kaikki Saatanan kiusaukset ja ansat. Jumalan nimi אהיה  EHJEH (2. Moos. 3: 14) on vahvin vakuutus ELÄMÄN puolesta kuolemaa ja tämän maailman Ruhtinasta vastaan.

How could a name be glorified? A Hebrew word meaning name is שמ and it means also "reputation/fame/memory". Therefore it's question about to give back God's honour and fame not to emphasize one's signature or to polish the initials. Simply it's question of the magnitude of God's name and of the powerful faith it gives over all Satan's temptations and traps. God's name EHYEH (Ex. 3: 14) is the most powerful insurance pro LIFE against death and the Prince of this world.

Hetkeä myöhemmin Jeesuksen sanoi: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse, nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos" (Joh. 12: 31). Lauseen viimeinen verbi on hepreaksi תוצה, joka merkitsee "jakaa kahtia". Oli siis tullut hetki, että Saatana jaetaan. Mitä se voisi tarkoittaa?

A moment later Jesus said: Now is the judgment of this world: now shall the prince of this world be cast out" (John 12: 31). The last verb in this sentence is תוצה meaning "divide into two/ halve".  Thus it was a moment to divide Satan into two. What is it about?

Luciferin kapina toi mukanaan KUOLEMAN, joka himmensi Jumalan, ELÄMÄN RUHTINAAN, kunniaa/mainetta/kirkkautta. Kapinalliset solvasivat Jumalan hallintoa epäoikeudenmukaiseksi ja hänen lakiaan mahdottomaksi pitää. Mutta IHMINEN, Jeesus Messias (1. Tim. 2: 5) tuli ja osoitti elämässään täydellistä kuuliaisuutta Jumalan tahdolle ja täytti Jumalan lain pienintä piirtoa myöten (Matt. 5: 17, 18). Näin Jeesus kirkasti Isän täydellisellä elämällään, ja hän luotti ja uskoi siihen, että Jumala, joka ON (EHJEH) aina ja ikuisesti voi pelastaa hänet KUOLEMASTA ja siten kirkastaa hänet.  Jeesuksen ylösnousemus palautti Jumalalle kuuluvan kunnian ja kirkkauden koko universaalin luomakunnan edessä. 

Lucifer's rebellion brought DEATH, which extinguished the honour/fame/brightness of God, THE PRINCE OF LIFE. The rebels abused that God's government is unjust and his law is impossible to obey. But a MAN, Jesus the Messiah (1. Tim. 2: 5) came and proved in his life perfect obedience to God's will and fulfilled the law... even in the smallest details (Matthew 5: 17, 18). In this way Jesus glorified the Father and he was trusting on that God, who IS (EHYEH) now and forever will save him from DEATH and thus glorify him. The resurrection of Jesus gave back the honour and brightness to God before the universal cosmos.

Saatana kiskoo ihmiskuntaa ALAS kuoleman laaksoon, mutta ylösnoussut Jeesus Messias vetää meitä takaisin YLÖS Isän luo. Jeesus sanoi: "Ja kun minut ylennetään maasta, minä vedän kaikki tyköni" (Joh. 12: 32). Ennen Jeesuksen ylösnousemusta lankeamattomien maailmojen asukkaista saattoi näyttää siltä, että painopiste Jumalan universumissa painuu koko ajan alaspäin, mutta Jeesuksen ylösnousemuksen tuoma voitto repäisi Saatanan vallan samalla tavalla kuin temppelin esirippu temppelissä repesi kahtia (Matt. 27: 51). Kunnia ja kirkkaus on palautettu kirkkauden Isälle, ja Saatanan osana on häpeä ja lopullinen kuolema.

Satan is dragging the mankind DOWN to the valley of death, but the resurrected Jesus is leading us back UPWARDS to the Father. Jesus said: "And I, if be lifted up from the earth, will draw all men unto me" (John 12: 32). It's possible that before the resurrection of Jesus the inhabitants of the cosmos, which have not fell down, saw that the focus of God's universe was continuously going downwards, but the victory of Jesus' resurrection tore Satan's power into two in the same way as the veil in the temple was torn (Matthew 27: 51). Honour and brightness have been given back to the Father and Satan's part is shame and final death.

Mettisen jäljillä

Luulen, että minun on nyt aika kääntää sivua. Vuodesta 2008 olen kirjoittanut eri blogeillani Ehjestä, Jahvesta ja kolminaisuudesta, mutta nyt se saanee minun osaltani riittää. Koskaan ei kuitenkaan kannata sanoa: ei koskaan!

Tämänkertainen kirjoitukseni sai alkunsa eräästä Kalevan lehtikirjoituksesta, joka koski toukomettistä. Kirjoituksesta kävi ilmi, että tuo runollinen sana löytyy jopa vanhimmasta suomenkielisestä raamatusta. Lieneekö tämäkin sana Mikael Agricolan lanseeraama!

Ja pitihän minun yrittää tarkistaa asiaa. Toukomettistä en kuitenkaan löytänyt kuningatar Kristiinan raamatusta (1642), mutta mettisen löysin.

Korkea Veisun tekstiä vuoden 1642 käännöksessä

Mettinen on käännetty heprean sanasta יונה (jona), joka tarkoittaa kyyhkystä. Vilho Vuorelan hakusanakirjasta löytyy vain 16 eli puolet Vanhan Testamentin 32 jona-teksteistä, mutta minusta sekin on varsin mielenkiintoista. Vuoden 1642 raamatunkäännöksessä heprean sana יונה (jona) on käännetty:

* 8 kertaa sanalla "mettinen" (Ps. 55: 6; 56: 1; L.L. 4: 1; 5: 12; Jes. 38: 14; 59: 11; 60: 8; Naah. 2: 7), 

* 4 kertaa sanalla "kyhkyinen" (1. Moos. 8: 8; Hes. 7: 16; Hoos. 7: 11; 11: 11), 

* 3 kertaa sanalla "kyhkyläinen"/"kyyhkyläinen" (L.L. 1: 15; 2: 14; 6: 9) 

* ja kerran sanalla kyyhkynen (Jer. 48: 28).

Rakkaalla lapsella näyttää olevan siis monta nimeä. Myöhemmissä suomenkielisissä käännöksissä heprean sanalle יונה (jona) löytyy vielä pari vaihtoehtoa lisää; kyyhky ja kyyhkysilmä.

Yksi ja sama lintu... kyyhkynen... lähinnä kai sepelkyyhky/uuttukyyhky... on otettu varsin vaihtelevien tunnetilojen symboliksi näissä V. Vuorilan luettelemissa 16 raamatuntekstissä. 

Raamatun tunnetuin kyyhky lienee Nooan tiedustelennolle lähettämä lintu, joka toi hänelle tärkeän tiedon vedenpaisumuksen jälkeisestä vesitilanteesta. Korkeaveisun/Laulujenlaulun ja Jeremian teksteissä kyyhkynen toimii rakkauden, kauneuden ja erityisesti kauniiden silmien symbolina. Psalmiteksteissä ja profeettojen teksteissä kyyhkynen nähdään taas arkana, säikkynä ja pelokkaana huhuilijana, ja siksi se kuvaa niissä inhimillistä pelkoa, ikävää, juurettomuutta, oikeuden kaipuuta, valitusta ja huokailua. Yhdessä Jesajan tekstissä on mainittu kyyhkysen lakka, joten kyyhkyjen hoitaminen lienee ollut Jesajalle tuttua puuhaa.

Niiniven profeettana tunnettu Joona on siis suomalaisittain Kyyhkynen. Mutta jos kyyhkynen on toukomettinen, niin Joona voisi olla sitten Touko Mettinen. No, leikki leikkinä.