Jumalten kokous * The assembly of the gods

Psalmi 82 on Aasafin kirjoittama virsi, jonka teemana on jumalten kokous. Jumalten kokous on tuttu kielikuva myös Baalin palvonnassa, ja se on keskeinen teema babylonialaisissa ja kanaanilaisissa myyteissä ja kansansaduissa. Aihe lienee lainautunut sieltä myös heprealaisiin kansansatuihin. Kävin koko psalmin läpi hepreaksi sana sanalta, ja löysin monta mielenkiintoista seikkaa.

Psalm 82 is a hymn written by Asaph, the theme of which is the assembly of the gods. The assembly of the gods is a familiar figure of speech also in the worship of Baal, and it is a central theme in Babylonian and Canaanite myths and folktales. The subject may have been borrowed in Hebrew folktales, too. I went through the entire psalm word by word in Hebrew, and I found many interesting facts.

Aasaf oli leeviläinen ja kuului Kehatin sukuhaaraan. Hänen sukunsa oli vastannut laulamisesta Jumalan kunniaksi jo erämaavaelluksen aikaisessa Ilmestysmajassa (1. Aik. 6: 18 - 24). Kuningas Daavid (1011 - 971 eaa.) valitsi Asafin, Berekjan pojan, johtamaan kaikkia temppelilaulajia (1. Aik. 16: 5, 7).

Asaph was a Levite of the Kohathite family. His family had been responsible for singing to God at the Tabernacle during the wilderness journey (1 Chron. 6:18-24). King David (1011-971 B.C.E.) chose Asaph, the son of Berechiah, to lead all the temple singers (1 Chron. 16:5, 7).

Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että arkeologit ovat todenneet ns. teoforisten nimien käytön lisääntyneen juuri Daavidin aikana. Yksi esimerkki sellaisesta nimestä on Aasafin isän nimi: ברכיהו berekjahu. Nimi kertoo merkittävästä jumalasta, jonka palvonta laajeni tuohon aikaan.

It should also be mentioned in this context that archaeologists have noted that the use of so-called theophoric names increased precisely during the time of David. One example of such a name is the name of Asaph's father: ברכיהו berekjahu. The name indicates a significant god whose worship expanded at that time.

Toinen tärkeä jumaluus noihin aikoihin oli אל El. Suomalaisessa psalmin 82 käännöksessä tuota nimeä ei näy, vaikka se on heprean tekstissä ilmiselvästi tärkeällä paikalla. Ensimmäinen jakeen alkuosa menee hepreassa näin:

אלהים נצב בעדת אל, Elohim nizav ba-adat-El, Jumala seisoo Elin seurakunnassa/kokouksessa.

Another important deity at that time was אל El. The Finnish translation of the psalm 82 does not include that name, although it is clearly in an important place in the Hebrew text. The beginning of the first verse goes like this in Hebrew:

אלהים נצב בעדת אל, Elohim nizav ba-adat-El, God stands in the assembly/congregation of El.

Ensimmäinen sana אלהים, elohim, on käännetty sanalla ’Jumala'. Tulkitsen sen oikeaksi valinnaksi. Sanahan voitaisiin kääntää myös monikkomuodolla ’jumalat', niin kuin ensimmäisen jakeen loppuosassa ja jakeen 6 alkuosassa on tehty, kun viitataan jumaliin/epäjumaliin.

The first word אלהים, elohim, is translated as ‘God’. I interpret that as the right choice. The word could also be translated in the plural form ‘gods’, as is done in the latter part of first verse and in the beginning of verse six, when referring to gods/idols.

Sana אלהים, elohim, on käännetty myös jakeessa 8 sanalla ”Jumala”, joka viittaa ainoaan itsestään olevaan Jumalaan, josta jakeessa 6 käytetään nimeä עליון, Eljon, Korkein.

The word אלהים, elohim, is also translated in verse 8 as “God,” which refers to the one self-existent God, who in verse 6 is called עליון, Elyon, the Most High.

Mutta kun kerran on olemassa vain yksi ainoa todellinen Jumala, Korkein, mistä ihmeen jumalten kokouksesta tässä Aasafin virressä oikein puhutaan? Ottakaamme siitä selvää!

But since there is only one true God, the Most High, what kind of assembly of gods is this psalm of Asaph talking about? Let's find out!

Heprean sana אל, el, on yksikkömuoto, joka merkitsee 'jumala'... siis yksi jumala... ja sen monikkomuoto on אלהים elohim, ’jumalat’/ ainoa todellinen ’Jumala’, josta Aasaf käyttää nimeä Korkein.  Siis Korkein seisoo Elin seurakunnassa, jossa on muitakin nimeltä mainitsemattomia jumaluuksia. Heprean tekstissä sanat בעדת, ba-adat, seurakunnassa ja אל, el/El on sidottu yhteen tavuviivalla. On siis kysymys joko 'jumalan kokouksesta' tai 'Elin kokouksesta'. Valitsen jälkimmäisen tulkinnan, koska jumala/jumaluus nimeltä El tunnetaan myös Raamatussa.

The Hebrew word אל, el, is a singular form meaning 'god'... one god... and its plural form is אלהים elohim, 'gods'/ the only true 'God', of whom Asaph uses the name Most High. So the Most High stands in the congregation of El, where there are other unnamed deities, too. In the Hebrew text, the words בעדת, ba-adat, congregation, and אל, el/El are tied together by a hyphen. So it is either 'the assembly of god' or 'the assembly of El'. I choose the latter interpretation, because the deity named El is also known in the Bible.

Sana אל El esiintyy Vanhassa Testamentissa laskujeni mukaan 142 kertaa, ja joka kerta se on käännetty sanalla ’Jumala' antaen  ymmärtää, että kysymyksessä on Korkein. Näin on synnytetty todellinen jumalten sekamelska! Näyttää itse asiassa siltä, että varsinainen 'jumalten kokous' onkin Vanhan Testamentin teksteissä ja Raamatun sisällä!

The word אל El occurs in the Old Testament 142 times, by my count, and each time it is translated as 'God', implying that the Most High is in question. This has created a veritable mess of gods! It actually seems that the actual 'assembly of gods' is in the Old Testament texts and within the Bible!

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että erityisesti Kanaanin alueella suosittu Elin palvonta ja uskonto on kulkeutunut tuolle alueelle muinaisilta sumerilaisilta. Sumerilaisten Anunnaki käsitti 7 jumaluutta, jotka ovat saaneet uusia nimiä ja ominaisuuksia sitä mukaan, kun valloittajina toimineet kansat ovat omaksuneet aiheita voitettujen kansojen uskonnoista. El oli kanaanilaisten ylijumala, ja se merkitsi heille sekä Herraa että Jumalaa ja maailman luojaa. 

In the light of current research, it is known that the worship and religion of El, which was especially popular in the area of Canaan, was transmitted to that region from the ancient Sumerians. The Sumerian Anunnaki included 7 deities, who received new names and characteristics as the conquering peoples adopted themes from the religions of the conquered peoples. El was the supreme god of the Canaanites, and for them it meant both Lord and God and the creator of the world.

Voiko joku olla tekemättä tässä rinnastusta Raamatun alkulehdillä esiteltyyn Herra Jumalaan, יהוה אלהים, Jahve Elohimiin, joka myös esitellään maailman luojana. Sumerilaisten ja heprealaisten jumaluuden välisen linkin muodostaa muinaisheprealainen sana HYH/HWH, joka tarkoittaa 'syy olla olemassa' (vertaa nyky-heprean הוה, hvh). Kanaanilaisten kielellä 'el du yahwi saba ot' tarkoittaa 'El, joka luo sotajoukkonsa'. Heprealaisilla/juutalaisilla vastaava jumala on יהוה צבאות Jahve Sebaoth, Herra Sebaot. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että El ja Jahve ovat sulautuneet toisiinsa. Yhtenä perusteluna pidetään sitä, että Ashera on mainittu molempien vaimoksi/äidiksi.

Can anyone not make a parallel here with the Lord God, יהוה אלהים, Yahweh Elohim, presented in the first pages of the Bible, who is also presented as the creator of the world. The link between the Sumerian and Hebrew deities is formed by the ancient Hebrew word HYH/HWH, which means 'the reason for being' (compare modern Hebrew הוה, hvh). In the Canaanite language 'el du yahwi saba ot' means 'El, who creates his army'. The corresponding god among the Hebrews/Jews is יהוה צבאות Yahweh Sebaoth, the Lord of Hosts. Many scholars believe that El and Yahweh have merged. One argument is that Asherah is mentioned as the wife/mother of both.

Valhejumalten syy olla olemassa: Kun huomioidaan yhtä aikaa sekä muinais- että nykyheprean hwh/hvh-sanojen merkitykset (nykyhepreasta kirjoitin edellisessä kirjoituksessa), saadaan mielenkiintoinen selitys Jahven ja kaikkien epäjumalten olemassaololle ja niiden suosiolle ihmisten uskonnoissa. Tuhon tuottaminen Jumalan täydelliseksi luomassa maailmassa on mielihyvää ja nautintoa tuottava asia kaikille valhe-jumalille ja niiden suuri intohimo. Tuhon elementti täytyy vain peittää ihmisiltä kiihottamalla heidän mieliä ajatuksella kasvien, eläinten ja ihmisten hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä. Meidän ihmisten on jo korkea aika avata silmämme, katsoa, nähdä ja tunnustaa, että kaikkeen epäjumalanpalvontaan on aina liittynyt ja liittyy yhä edelleen demoninen seksin elementti. Valhejumalat onnistuvat ainoastaan sentähden, että ihmiset menevät heidän juoneensa mukaan.

The reason for the existence of false gods: When we consider the meanings of both the ancient and modern Hebrew hwh/hvh words (I wrote about modern Hebrew in the previous article), we get an interesting explanation for the existence of Yahweh and all idols and their popularity in human religions. Causing destruction in the world created by God as perfect is a matter of pleasure and enjoyment for all false gods and their great passion. The element of destruction must only be hidden from people by exciting their minds with the idea of ​​the fertility and reproduction of plants, animals and people. It is high time for us humans to open our eyes, to look, see and acknowledge that all idol worship has always been and still is connected to an element of demonic sex. False gods succeed only because people go along with their plot.

Nyt takaisin psalmiin 82: Kysymyksessä on siis kokous, jossa ovat mukana ainakin Raamatussa mainitut El ja Jahve, vaikka psalmissa ei esiinny lainkaan nimeä יהוה Jahve/Jehova.

Now back to the psalm 82: So we are talking about a meeting that includes at least El and Yahweh mentioned in the Bible, even though the name יהוה Yahweh/Jehovah does not appear at all in the psalm.

Toisessa jakeessa valhe-jumalille esitetään vakava kysymys, miten kauan he aikovat jatkaa vääryyttä ja jumalattomuutta, jatkaa vääriä tuomioita ja jumalattomien suosimista Korkeimman kasvojen edessä.

In verse two, a serious question is made to the false gods, how long will they continue to practice injustice and wickedness, to continue to pervert justice and to favour the wicked before the face of the Most High.

Toinen jae päättyy sanaan ”Sela”, jonka merkitys ei ole täysin selvä, mutta jotkut ovat kääntäneet sen sanalla ’välisoitto'. Vakavan kysymyksen jälkeen on siis tuumaustauko.

The second verse ends with the word “Selah,” the meaning of which is not entirely clear, but some have translated it as ’interlude’. So after the serious question, there is a pause.

Jakeissa 3 ja 4 valhe-jumalille annetaan ankaria kehoituksia, ja siksi molemmat jakeet voisivat päättyä huutomerkiin. Korkeimman nuhdesaarna koskee heikommassa olevien ihmisten oikeudenmukaista kohtelua, minkä valhe-jumalten joukko säännöllisesti laiminlyö.

In verses 3 and 4, the false gods are given stern admonitions, and therefore both verses could end with an exclamation point. The Most High's rebuke concerns the fair treatment of weaker people, which the group of false gods regularly neglects.

Jakeessa 5 valhejumalista todetaan loogisesti: "ei heillä ole älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä”. Jumalaton hallintatapa ja siihen liittyvät vääryydet johtavat väistämättä siihen, että ”maan perustukset horjuvat”. Elohimin saatua luomisen valmiiksi kaikki oli toisin, sillä kaikki oli siinä vaiheessa ”sangen hyvää” (1. Moos. 1: 31).

Verse 5 logically states about false gods: they have no wisdom, no understanding; they walk in darkness. The ungodly way of ruling and the injustices associated with it inevitably lead to the foundations of the earth being shaken. When Elohim completed creation, everything was different, for at that point everything was very good (Genesis 1:31).

Sitten jakeissa 6 ja 7 on vetoomuksen ja järkipuheen osuus. Sanat 'te olette jumalia (elohim) ja kaikki tyynni Korkeimman poikia' viittaavat siihen, että kaikki, jotka tekeytyvät Korkeimmaksi (El, Jahve...) ovat alunperin Korkeimman luomia. Vanhassa Testamentissa käytetään sanaa אלהים, elohim, myös ihmisistä mm. Mooseksesta (2. Moos. 7: 1). Olihan Elohimin päämäärä luomisessa tehdä ihmisestä oma kuvansa (1. Moos. 1: 27).

Then in verses 6 and 7 there is the part of the appeal and the argument. The words 'you are gods (elohim) and all of you are sons of the Most High' indicate that all who pretend to be the Most High (El, Yahweh...) are originally created by the Most High. In the Old Testament the word אלהים, elohim, is also used of humans, e.g. Moses (Exodus 7:1). After all, Elohim's goal in creation was to make man in his own image (Genesis 1:27).

Mutta valhe-jumalten inhimillisyys paljastuu siinä, että he kuolevat niin kuin kaikki ihmiset kuolevat. Jumala, Korkein, on ainoa, joka ei kuole! 

But the humanity of false gods is revealed in the fact that they'll die as all humans do. God, the Most High, is the only one who does not die!

Minä kääntäisin seitsemännen jakeen lopussa olevat sanat ('kuolette niin kuin kuka ruhtinas tahansa’): putoatte alas niin kuin eräs enkeliruhtinas. 

I would translate the words at the end of verse seven (you die like any prince): you fall down like an angel prince.

Nuo sanat ovat hepreaksi: וכאחד השרים תפלו ve-ca-echad ha-sarim tiplu. Heprean lukusana אחד merkitsee mm. yksi/sama/eräs/joku, ja maskuliini שר merkitsee johtajaa/kuninkaan virkamiestä/päällikköä/ruhtinasta mutta myös enkeliruhtinasta (Dan. 10: 20), ja verbimuoto תפלו voidaan kääntää myös (he) putoavat. 

Those words are in Hebrew: וכאחד השרים תפלו ve-ca-echad ha-sarim tiplu. The Hebrew numeral אחד means one/same/someone, and the masculine שר means leader/king's official/chief/prince but also angelic prince (Dan. 10: 20), and the verb form תפלו can also be translated (they) fall.

Jesajan kirjassa kerrotaan Kointähdestä, aamuruskon pojasta, joka halusi nousta Jumalan tähtiä korkeammalle ja tehdä itsensä Korkeimman vertaiseksi. Mutta hän putosi taivaalta ja tuli syöstyksi maahan, missä hän lopulta makaa kuin tallattu raato kaikkien kiviseen kuoppaan suistuneitten alla (Jes. 14: 14 - 19). Myös Ilmestyskirjan kirjoittaja tuntee tämän saman tapauksen. Johannes kirjoittaa: Vanha Käärme, jota Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan, heitettiin enkeleidensä kanssa taivaasta maan päälle (Ilm. 12: 9). Siinä putosi alas melkoinen joukko ex-enkeliruhtinaita.

The book of Isaiah tells of the son of the morning star, who wanted to rise higher than the stars of God and make himself equal to the Most High. But he fell from heaven and was cast down to the earth, where he finally lies like a trampled corpse under all those who have fallen into the rocky pit (Isaiah 14:14-19). The writer of the Book of Revelation also knows this same incident. John writes: The original serpent, called Satan and Devil, was cast out of heaven to the earth with his angels (Revelation 12:9). In that incident, quite a number of ex-angelic princes fell down.

Aasafin virren sanoma on se, että kaikille valhe-jumalille tulee käymään samoin kuin Lucifer-Saatanalle on tapahtunut ja lopulta tulee tapahtumaan.

The message of Asaph's psalm is that all false gods will suffer the same fate that has befallen Lucifer-Satan and will eventually suffer.

Psalmin 82 viimeisessä jakeessa Aasaf kiteyttää kaikkien niiden hartaan rukouksen, jotka odottavat Jumalan valtakuntaa ja Elohimin ennallistetun Eedenin paluuta: nouse, Jumala/Elohim, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki kansat/pakanat. Maailman todellisena Luojana ja Lunastajana tuomio on yksin Elohimin käsissä. 

In the last verse of Psalm 82, Asaph summarizes the fervent prayer of all who await the kingdom of God and the return of Elohim’s restored Eden: Arise, O God/Elohim, judge the earth, for you inherit all the nations/heathens. As the true Creator and Redeemer of the world, judgment lies solely in the hands of Elohim.

Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle (Joh. 5: 22). Franz Delitzsch käyttää Pojasta Johanneksen evankeliumissa heprean sanaa אלהים ELOHIM.

The apostle John writes: The Father himself judges no one, but has given all judgment to the Son (John 5:22). Franz Delitzsch uses the Hebrew word אלהים ELOHIM for the Son in the Gospel of John.

🙏 Rakas Jeshua, suuri Elohim, tule jo pian lopettamaan kaikki valheellinen uskonnollisuus ja palauta ainoan oikean Jumalan tuntemus!

🙏 Dear Yeshua, the great Elohim, come soon to end all false religiosity and restore the knowledge of the one true God!

Jahven viha ei ole Isän eikä Pojan vihaa * The wrath of Yahweh is not the wrath of the Father or the Son

Vanhaa Testamenttia lukiessa ei voi välttyä tiuhaan toistuvilta sanoilta ”Jahven viha”" (suomeksi: Herran viha). Vanhassa Testamentissa Jahven vihasta kertovia tekstejä on niin paljon, että Vilho Vuorelan toimittamassa Raamatun hakusanakirjassa viha-sanaan liittyviä tekstejä löytyy kolmen sivun verran VT:ssa, kun niitä Uuden Testamentin puolella on ainoastaan puoli sivua. Jo tämän seikan pitäisi kertoa meille, mitä viestiä Jeshua tuli tuomaan Isän helmasta tämän maailman pimeyteen!

When reading the Old Testament, one cannot avoid the frequently repeated words "Yahweh's wrath" (Finnish: Herran viha). There are so many texts in the Old Testament about Yahweh's wrath that in the Bible Dictionary edited by Vilho Vuorela, there are three pages of texts related to the word "wrath" in the OT, while there are only half a page of them in the New Testament. This fact alone should tell us what message Yeshua came to bring from the bosom of the Father into the darkness of this world!

Suomenkielinen sana ”viha” on käännetty useasta heprean sanasta, jotka merkitsevät alakuloa, kiihtymistä, suuttumista, kiukkua, raivoa ja vihaa. Niitä ovat esimerkiksi: כעס (ka’as) loukkaantuminen, paha mieli, suuttuminen, vihastuminen, זעם (za’am) olla vihainen, vihata, purkaa raivoa, kirota, suuttua, vihastua, olla alakuloinen, olla kalpea, חמה (chema) kiihtyminen, viha, kiukku, raivo, myrkky, שנאה (sina) viha, קצף (qezef) paha mieli, murhe, אף (af) nenä, kasvot, viha, זעף (za’af) viha, raivo ja (zaaef- samat konsonantit mutta eri vokaalit) olla alakuloinen.

The Finnish word "viha" is translated from several Hebrew words that mean sadness, agitation, anger, rage, fury and hatred. These include: כעס (ka’as) hurt, bad mood, anger, rage, זעם (za’am) to be angry, hate, vent anger, curse, get angry, be sad, be pale, חמה (chema) agitation, anger, rage, poison, שנאה (sina) hatred, קצפ (qezef) bad mood, sorrow, אף (af) nose, face, hatred, זעף (za’af) anger, rage and (zaaef- same consonants but different vowels) to be sad.

Suurin osa Vanhan Testamentin ’viha'-teksteistä on  käännetty sanasta אף (af), jonka pääasiallinen merkitys on ”nenä”. Nenän anatominen paikka on kasvoissa, ja nenän ja kasvojen väritys reagoi ihmisen psyykkisiin tuntemuksiin. Senhän me ihmiset tiedämme itsestämme. 

Most of the Old Testament 'anger' texts are translated from the word אף (af), whose main meaning is "nose." The anatomical location of the nose is on the face, and the coloring of the nose and face responds to a person's psychological feelings. After all, we humans know that about ourselves.

Koska "Jumala on henki” (Joh. 4: 24), tällaiset psykofyysiset kasvojen reaktiot ja värivaihtelut eivät koske häntä. Mutta Jahvehan on toinen juttu; hän on tämän maailman omavaltainen jumaluus, jonka voima ja toiminta rajoittuvat siihen, mitä Kaikkivaltias Jumala sallii hänen tehdä. Jahve Elohim esittää sekä kärsimätöntä (lyhytnenäistä) että pitkämielistä ja armollista (pitkämielistä) Jumalaa.

Since “God is spirit” (John 4:24), such psychophysical facial reactions and colour changes do not concern him. But Yahweh is another author; he is an arbitrary deity of this world, whose power and action are limited to what Almighty God allows him to do. Yahweh Elohim presents himself both an impatient (short of nose) God and a long-suffering and merciful (long of nose) God.

Jahve Elohim (Herra Jumala) hankki kannuksensa jo heti alkuun uhkailemalla kuolemalla (1. Moos. 2: 16, 17), ja sen jälkeen hän on jatkanut samaan malliin pelottelulla, vihan pidolla, kansojen ja yksilöiden alistamisella ja tuhoamisella. Hänen hallituksensa perustana ovat valhe ja murha (Joh. 8: 44). Tunkeutumalla Hyvän Paimenen lammastarhaan mistä tahansa muualta kuin Ovesta (Joh. 10. luku), joka on itse Jeshua, Jahve Elohim on valitettavasti onnistunut pettämään suuren osan Isä-Jumalan valtakuntaansa kutsumia yksilöitä.

Yahweh Elohim (the Lord God) gained his impetus from the very beginning by threatening with death (Genesis 2:16, 17), and he has continued in the same way by intimidation, hatred, subjugation, and destruction of nations and individuals. His government is based on lies and murder (John 8:44). By entering the sheepfold of the Good Shepherd from anywhere other than the Door (John 10), which is Yeshua Himself, Yahweh Elohim has unfortunately succeeded in deceiving a large portion of the individuals called by God the Father to His kingdom.

Kuten jo mainitsin Uudessa Testamentissa viha-jakeita on huomattavasti vähemmän kuin Vanhassa Testamentissa. Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjassa manitaan ainoastaan kuusi tekstiä, jotka löytyvät evankeliumeista, ja näistä vain kaksi jaetta näyttää liittyvän Jeshuan toimintaan. Katsotaanpa niitä nyt tarkemmin.

As I already mentioned, there are considerably fewer verses of hatred in the New Testament than in the Old Testament. Vilho Vuorela's Bible Dictionary only mentions six texts found in the Gospels, and of these, only two verses seem to be related to Yeshua's activities. Let's take a closer look at them.

📖 Mark 3: 4, 5: ”Ja hän sanoi heille (fariseuksille): ’Kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?’ Mutta he olivat vaiti. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: ’Ojenna kätesi’. Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.”

Kahdesta lihavoidusta lauseesta jälkimmäinen (myös allaviivattu) todistaa edellistä vastaan. Jeshua ei ollut vihainen vaan alakuloinen/murheellinen/surullinen fariseusten sydämen kovuuden tähden. Tässä tekstissä ovat sekoittuneet זעף (zaaef) olla alakuloinen, murheellinen ja  זעף (za’af) viha, raivo. Kuka jaksaisi murheellisena ja alakuloisena ryhtyä raivoamaan? Kenenkään sydämen kovuus ei pehmene vihalla eikä raivoamalla, ja sen Jeshua kyllä tiesi. 

📖 Mark 3: 4, 5: ”And he saith unto them (Pharisees), Is it lawful to do good on the sabbath days, or to do evil? to safe life, or to kill? But they held their peace. And when he had looked round about on them with anger, being grieved for the hardness of their hearts, he saith unto the man, Stretch forth thine hand. And he stretched it out: and his hand was restored whole as the other.”

Of the two bolded sentences, the latter (also underlined) proves against the former. Yeshua was not angry but rather grieved/sorrowful/sad because of the hardness of the Pharisees’ hearts. In this text, זעף (zaaef) to be sad, sorrowful and זעף (za’af) anger, rage are mixed up. Who would be able to rage when grieving or being sad? No one’s hardness of heart is softened by anger or rage, and Yeshua did know that.

📖 Joh. 3: 36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

”Jumalan viha” on hepreaksi אף אלהים af elohim. Kuten edellä kerroin ’af’ tarkoittaa nenää ja kasvoja. Jahve Elohimin kasvot ja erityisesti hänen nenänsä näyttää siis punoittavan. 

Kysymyksessä ei voi mitenkään olla Isä-Jumala eikä Poika, sillä he molemmat tarjoavat jokaiselle ihmiselle iankaikkista elämää vapaaehtoisena lahjana (Joh. 3: 16). Ellemme huoli Isän ja Pojan lahjaa, joudumme automaattisesti tyytymään siihen, mitä Jahve Elohim tarjoaa. Ja Jahve Elohim käyttää pakkoa!

Jahve Elohim on Isän ja Pojan täydellinen vastakohta kaikessa. Hänen lahjansa (= rangaistuksensa) on kuolema jokaiselle Adamin ja Eevan jälkeläiselle. Me kaikki ihmiset olemme esivanhempiemme kautta osallisia hyvän- ja pahan tiedonpuun hedelmään, jonka syömisestä seurasi kuolema, aivan niin kuin Jahve Elohim sanoi. 

Ellemme usko Poikaan, meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada iankaikkista elämää, vaan me pysymme Jahve Elohimin, Herra Jumalan, vihan alla, ja Jahve Elohimin viha pysyy päällämme.

📖 John 3: 36: ”He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.”

“The wrath of God” is in Hebrew אף אלהים af elohim. As I said above, ‘af’ means nose and face. So Yahweh Elohim’s face, and especially his nose, appears to be reddening.

This cannot possibly be God the Father or the Son, for they both offer eternal life to every person as a voluntary gift (John 3:16). If we do not care about the gift of the Father and the Son, we will automatically have to be content with what Yahweh Elohim offers. And Yahweh Elohim uses coercion!

Yahweh Elohim is the complete opposite of the Father and the Son in everything. His gift (= punishment) is death for every descendant of Adam and Eve. All of us humans, through our ancestors, are partakers of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil, which resulted in death if eaten, just as Yahweh Elohim said.

If we do not believe in the Son, we have no chance of eternal life, but we remain under the wrath of Yahweh Elohim, the Lord God, and the wrath of Yahweh Elohim remains upon us.

Otan tarkastelun kohteeksi vielä temppelin puhdistamisen, jonka perusteella jotkut puhuvat Jeshuan vihasta.

📖 Joh. 2: 13 - 25: Lue itse Raamatustasi.

On selvää, että kun karjaa ajetaan paikasta toiseen, siinä tarvitaan jotakin kättä pidempää. Siihen tarkoitukseen Jeshua teki itselleen naruista ruoskan. Ruoskaa tarvittiin härkien ja lampaiden ajamiseen pois temppelialueelta.

Pöytiensä ääressä istuvat rahanvaihtajat saatiin aktivoitua sillä, että heidän pöytänsä kaadettiin kumoon. Kyyhkysten myyjille Jeshua antoi kehoituksen viedä koreissa säilytettävät linnut pois.

Jos olisimme olleet Jeshuan paikalla, olisimme toimineet aivan varmasti hyvin samalla tavalla! Missä se vihainen Jeshua nähdään? Vain ihmisten mielikuvituksessa!

Tapahtumassa mukana olleiden opetuslasten mieleen muistui teksti psalmista 69, jonka 10. jakeessa sanotaan:  כי קנאת ביתך אכלתני (ki qinat beitka akalatni).

כי = sillä

קנאת = into, kiihko, kiivaus, mustasukkaisuus, kateus

ביתך = huoneesi

אכלתני = vie tilaa minussa, syö/ahmii/kuluttaa/tuhoaa minut

Juutalaisten reaktiosta voimme ymmärtää, että he näkivät temppelin puhdistamisessa symboliikkaa. Ja sitähän siinä nimenomaan olikin, koska Jeshua halusi antaa seuraajilleen mieliinpainuvan viestin häntä pian kohtaavasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta. 

Maallinen Jerusalemin temppeli ei liikuttanut Jeshuan sydäntä läheskään yhtä paljon kuin se hengellinen temppeli, jonka rakentaminen ja puhdistaminen oli Isän ja Pojan yhteinen hanke. Siihen kuului tärkeimpänä tapahtumana Jeshuan sijaiskuolema ihmiskunnan puolesta, joka merkitsi hänen itsensä tuhoamista (vertaa heprean verbi אכל) ja uudelleen rakentamista.

Jumalan hengellinen temppeli rakentuu Jeshuan seuraajista, jotka ovat siinä rakennuksessa ”eläviä kiviä" (1. Piet. 2: 5). Jeshuan seuraajien puhdistaminen on tämän symbolisen Jerusalemin temppelin puhdistamisen keskiössä, sillä Jumalan asuu henkensä kautta heissä (1. Kor. 3: 16, 17). Tässä tehtävässä Jeshua tietää, mitä pitää tehtä, sillä Hän jos kuka tietää ”mitä ihmisessä on”, eikä Hän ihmisen Luojana tarvitse kenenkään todistusta ihmisestä (Joh. 2: 25).

Tämä hengellinen puhdistus-toimenpide on Jeshuan mission päämäärä, sillä ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa (האדון ha-adon - Hepr. 12: 14). Tämän tehtävän täyttämiseen Jeshualla on into, kiihko ja kiivaus, sillä tämän mission suorittaminen pohjautuu Jumalan rakkauteen, joka on verrattavissa mustasukkaisuuteen ja kateuteen. Hän halajaa ”kateuteen asti” sitä henkeä, jonka Hän itse on asettanut seuraajiinsa asumaan (Jaak. 4: 5).

I will also examine the cleansing of the temple, on the basis of which some speak of Yeshua's wrath.

📖 John 2: 13 - 25: Read it yourself in your Bible.

It is clear that when driving cattle from one place to another, something longer than an arm is needed. For this purpose, Yeshua made himself a whip out of ropes. The whip was needed to drive oxen and sheep out of the temple area.

The money changers sitting at their tables were activated by having their tables overturned. Jesus told those selling doves to take away the birds that were kept in their baskets.

If we had been in Yeshua's place, we would have certainly acted in the same way! Where is that angry Yeshua seen? Only in people's imagination!

The disciples who were present at the event were reminded of a text from Psalm 69, verse 10 of which says: כי קנאת ביתך אכלתני (ki qinat beitka akalatni).

כי = for

קנאת = zeal, passion, jealousy, envy

ביתך = your house

אכלתני = takes up space in me, eats/devours/consumes/destroys me

From the reaction of the Jews, we can understand that they saw symbolism in the cleansing of the temple. And that is precisely what it was, because Yeshua wanted to give his followers a memorable message about his imminent death and resurrection.

The earthly temple in Jerusalem did not move Yeshua's heart nearly as much as the spiritual temple, the construction and cleansing of which was a joint project of the Father and the Son. It included, most importantly, Yeshua's vicarious death for humanity, which meant Yeshua's destruction (compare the Hebrew verb אכל) and rebuilding.

God's spiritual temple is built of Yeshua's followers, who are "living stones" in that building (1 Pet. 2:5). The cleansing of Yeshua's followers is at the center of this cleansing of the symbolic Jerusalem temple, for God dwells in them through His Spirit (1 Cor. 3:16, 17). In this task, Yeshua knows what must be done, for He, if anyone, knows "what is in man," and as the Creator of man, He does not need anyone's testimony about man (John 2:25).

This spiritual cleansing process is the goal of Yeshua’s mission, for without holiness no one will see the Lord (האדון ha-adon - Heb. 12:14). Yeshua has a zeal, passion for fulfilling this task, for the fulfilment of this mission is based on the love of God, which is comparable to jealousy and envy. He desires “to the point of jealousy” the spirit that He Himself has placed in His followers to dwell (James 4:5).

Kun "Jumalan viha” kohtaa kerran maan asukkaita, se tulee olemaan Jahve Elohimin eli Herra Jumalan vihaa. Hänen raivonsa tulee olemaan hirveä oman loppunsa edellä, sillä hänen valheellinen näytelmänsä ja teeskentelynsä ’Jumalana' tullaan paljastamaan koko ihmiskunnalle koko universumin lankeamattomien olentojen todistaessa tapahtumaa.

When the "wrath of God" once strikes the inhabitants of the earth, it will be the wrath of Yahweh Elohim, or the Lord God. His fury will be terrible before his own end, for his false show and pretense as 'God' will be exposed to all mankind, with the unfallen beings of the entire universe witnessing the event.

Kenelle kunnia kuuluu * To whom does the honor belong

Kunnia kuuluu

Luojallemme ja Lunastajallemme;

Ilman Isää ja Poikaa

missään ei olisi mitään elämää!

Alussa oli Sana Isän luona;

Poika oli Isän helmassa.

Sana tuli lihaksi;

Poika tuli ihmiseksi.

Pojassa luotiin kaikki

sekä taivaissa että maan päällä.

Pojassa on meidän  lunastuksemme;

syntien anteeksianto ja -saaminen.

Poika oli olemassa Isän kanssa 

ennen kaikkea muuta.

Poika pitää kaikkea koossa ja yllä;

Hän on Elämän Valtias.

Poika on kaiken pää;

Hän voitti kuoleman vallan.

Poika on Karitsa, jonka Isä antoi

sovittamaan maailman synnit.

Karitsa, joka on teurastettu,

on arvollinen saamaan

vallan, rikkauden, viisauden ja voiman,

kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.

Isälle, joka valtaistuimella istuu,

ja Karitsalle

ylistys ja kunnia, kirkkaus ja valta

aina ja iankaikkisesti!

************************************************

Glory belongs

to our Creator and Redeemer;

Without the Father and the Son

there would be no life anywhere!

In the beginning was the Word with the Father;

The Son was in the bosom of the Father.

The Word became flesh;

The Son became man.

In the Son were all things created

in heaven and on earth.

In the Son is our redemption;

the forgiveness and acceptance of sins.

The Son existed with the Father

before all things.

The Son holds and sustains all things;

He is the Prince of Life.

The Son is the head of all;

He conquered the power of death.

The Son is the Lamb whom the Father gave

to atone for the sins of the world.

The Lamb who was slain

is worthy to receive

power, riches, wisdom, and strength,

honor, glory, and blessing.

To the Father who sits on the throne,

and to the Lamb

be praise and honor and glory and power

for ever and ever!

Salattu vai ilmoitettu Isä * Hidden or revealed Father

Jesajan kirjassa (45: 15) sanotaan, että Jumala on ”salattu” (1933), tai että Jumala on ”salannut itsensä” (1992). Mutta Johanneksen evankeliumissa (1: 18) kerrotaan, että Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on ilmoittanut Isän. Onko tässä ristiriita?

The book of Isaiah (45:15) says that God is “hidden” (1933), or that God has “hidden himself” (1992). But the Gospel of John (1:18) says that the Only Begotten Son, who is in the bosom of the Father, has revealed the Father. Is there a contradiction here?

Kun Jesajan 45. lukua silmäilee laajemmin, voi huomata, että siinä esiintyy tetragrammi, יהוה, ainakin 16 kertaa. Jesajan tekstissä on siis kysymys Jahvesta/Jehovasta, jonka nimeen liittyy vaikka kuinka paljon salaperäistä ja piilotettua, niin kuin olen kirjoituksissani yrittänyt tuoda esiin (esim. edellinen kirjoitus). 

When you look at Isaiah chapter 45 more broadly, you can see that the Tetragrammaton, יהוה, appears at least 16 times there. Isaiah's text is therefore about Yahweh/Jehovah, whose name is associated with a lot of mystery and hiddenness, as I have tried to highlight in my writings (e.g. the previous article).

Mutta Johanneksen tekstissä on kysymyksessä Jeshuan oma Isä! On täysin varmaa, että Poika, joka on lähtenyt Isän helmasta, osaa parhaiten ilmoittaa meille Isän! Ristiriita ratkeaa ja poistuu, kun näemme ja ymmärrämme, että kysymyksessä on kaksi eri tekijää; Jahve ja Jeshuan Isä.

But in John's text, the question is about Yeshua's own Father! It is absolutely certain that the Son, who has come from the bosom of the Father, can best reveal the Father to us! The contradiction is resolved and disappears when we see and understand that there are two different authors in question: Yahweh and Yeshua's Father.

Tietäminen ja tiedon/ilmoituksen hankkiminen/saaminen, mikä merkitsee salaisuuksien paljastamista, on  keskeinen asia myös syntiinlankeemuksessa. 

Knowing and acquiring/obtaining information/revelation, which means revealing secrets, is also central to the Fall.

Syntiinlankeemusta edelsi luominen, josta meille on annettu kaksi hyvin erilaista kertomusta; kertomus Elohimin luomisviikosta ja kertomus Jahven yhdestä luomispäivästä. Kerrataanpa niitä hiukan saadaksemme taustaa Isä-Jumalan ja Jahven vastakkaisiin toimiin.

The Fall was preceded by creation, of which we have been given two very different accounts; the account of Elohim's week of creation and the account of Yahweh's one day of creation. Let us review them briefly to provide some background on the contrasting actions of God the Father and Yahweh.

Elohim loi sanan voimalla olemattomuudesta/tyhjyydestä (ברא bara = tehdä olemattomasta oleva) kaiken elämän Taivaissa ja maan päällä kuuden päivän aikana ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Elohim antoi ihmisparin ravinnoksi KAIKKI kasvit ja KAIKKI puut, joissa on siementä kantavat hedelmät (1. Moos. 1: 29). Elohim ei kieltänyt ihmisparilta minkään puun hedelmiä!

Elohim created by the power of the word out of nothingness/emptiness (ברא bara = to make something out of nothing) all life in the Heavens and on the Earth in six days and rested on the seventh day. Elohim gave the human pair ALL plants and ALL trees with seed-bearing fruit for food (Genesis 1:29). Elohim did not forbid the human pair from eating the fruit of any tree!

Oleva ja viisas Käärme osasi kuitenkin vierittää ihmisparin lankeemuksen syyn Elohimin harteille kysyessään Eevalta tahallisen johdattelevasti: ”Onko Elohim todellakin sanonut: älkää syökö KAIKISTA paratiisin puista?” (1. Moos. 2: 1).

However, the cunning and wise Serpent knew how to shift the blame for the fall of the human pair onto Elohim's shoulders when he asked Eve in a deliberately leading manner: Has Elohim really said, You shall not eat of EVERY tree of paradise?(Genesis 2:1).

Mahtoiko Käärmeen kauneus, puhetaito vai sen ohjaileva kysymys sekoittaa Eeva-paran ajatukset, kun hän sortui ensimmäiseen väärään todistukseen vastatessaan Käärmeelle:”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on ELOHIM sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi” (1. Moos. 2: 3). Eeva sortui suoranaiseen valheeseen vastauksessaan Käärmeelle, sillä Elohimin ei tuota kieltoa ollut antanut!

Could it be that the beauty, eloquence, or leading question of the Serpent confused the thoughts of poor Eve when she succumbed to the first false testimony in her answer to the Serpent: We may eat the fruit of the other trees in paradise, but of the fruit of the tree which is in the midst of paradise, ELOHIM has said, You shall not eat of it, neither shall you touch it, lest you die (Genesis 2:3). Eve succumbed to a direct lie in her answer to the Serpent, for ELOHIM had not given that prohibition!

Sen sijaan kielto oli tullut Jahve Elohimin (Jumalaa matkivan Vastustajan) suusta. "Jahve Elohim” on suomennettu sanoilla ”Herra Jumala”, ja näiden sanojen takana PIILEKSII יהוה, Jahve/Jehova! 

Instead, the prohibition had come from the mouth of Yahweh Elohim (the God-impersonating Adversary). "Yahweh Elohim" is translated as "Lord God," and behind these words HIDES יהוה, Yahweh/Jehovah!

Jahven luomiskertomus on esitetty Genesiksen toisessa luvussa (1. Moos. 2: 4 - 25). Jahven luominen on käsityöläisten tekemisiin rinnastettavaa puuhastelua, mikä tulee ilmi heprean verbeistä עשה asa ja יצר jazar, jotka molemmat ilmaisevat valmiin materian muokkaamista uudeksi. Jahve on siis todellinen DEMIURGI, käsityöläis-puolijumala!

The story of Yahweh's creation is presented in the second chapter of Genesis (Genesis 2:4-25). Yahweh's creation is comparable to working of a craftsman, as is evident from the Hebrew verbs עשה asa and יצר jazar, both of which express the transformation of finished matter into something new. Yahweh is therefore a true DEMIURG, a craftsman-demigod!

Jahven luominen kesti ainoastaan yhden päivän, sillä sanat, jotka on käännetty suomeksi ”siihen aikaan” on hepreaksi ביום beJom = sinä päivänä. Jahve sanoi Aadamille ja Eevalle: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1. Moos. 2: 16, 17). Siis, Jahve uhkasi kuolemalla Adamia ja Eevaa jo luomisessa!

Yahweh’s creation took only one day, for the words translated as “at that time” are in Hebrew ביום beYom = on that day. Yahweh said to Adam and Eve: You may freely eat from every tree of the garden, but you must not eat from the tree of the knowledge of good and evil, for in the day you eat from it you will surely die (Genesis 2:16, 17). So, Yahweh threatened Adam and Eve with death already at creation!

Syntiinlankeemuksessa ihminen kadotti itsestään ”Elohimin kuvan” ryhtyessään yhteistyöhön Jahven ja Käärmeen kanssa. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jahve totesi, että hyvän ja pahan tietävä/tunteva ihminen oli tullut Jahven ja hänen joukkojensa kaltaiseksi (1. Moos. 3: 22). 

In the Fall, man lost the “image of Elohim” in himself by entering into cooperation with Yahweh and the Serpent. After the Fall, Yahweh stated that man, knowing good and evil, had become like Yahweh and his hosts (Genesis 3:22).

Jahve karkotti Aadamin ja Eevan pois Eedenin puutarhasta (1. Moos. 2: 15; 3: 23) aiheuttaen heille ja heidän jälkeläisilleen kärsimystä, sairautta, kipua ja kuoleman. 

Yahweh expelled Adam and Eve from the Garden of Eden (Genesis 2: 15; 3: 23), causing them and their descendants suffering, sickness, pain and death.

Kuolema on täydellinen vastakohta Elohimin suunnittelemalle ikuiselle elämälle. Kaikkitietävä Jumala, Elohim, oli varautunut Jahven juonitteluihin jo ennen luomista antamalla ihmiskunnalle Pelastajan. Tuo Pelastaja, Valkeus/Valo ilmestyi ensimmäisenä päivänä (1. Moos. 1: 3). Tämä Valkeus/Valo takaa ihmisten ikuisen elämän (Joh. 1: 3).

Death is the complete opposite of the eternal life planned by Elohim. The omniscient God, Elohim, had prepared for Yahweh's machinations even before creation by giving humanity a Savior. That Savior, the Light, appeared on the first day (Genesis 1:3). This Light guarantees eternal life for humans (John 1:3).

Johtamalla ihmisen lankeamaan ja kuolemaan Jahve onnistui tuottamaan kuoleman myös Jumalan Pojalle. Se oli Jahven tärkein päämäärä. Jahve tiesi, että Jumala, joka on RAKKAUS, tulisi lähettämään oman Poikansa pelastamaan ihmisen (1. Joh. 4: 8, 9). Että ihminen voisi osallistua elämästä Jumalan Pojassa, tämän piti tulla osalliseksi ihmisen osaksi tulleesta kuolemasta. Jahve tavoitteli Jumalan Pojan ikuista kuolemaa.

By leading man to fall and die, Yahweh succeeded in bringing death to the Son of God, too. That was Yahweh's main goal. Yahweh knew that God, who is LOVE, would send his own Son to save man (1 John 4:8, 9). In order for man to share in the life of the Son of God, He had to become a partaker of the death that had become man's portion. Yahweh sought the eternal death of the Son of God.

Kun Jahven kaltainen puolijumala sekoitti Elohimin luoman hyvän ja täydellisen maailman (1. Moos. 1:31), tarvittiin Jumalan Poika, joka tuli suoraan Isän helmasta ilmoittamaan harhaan johdetuille ihmisille, millainen ainoa oikea Jumala todellisesti on!

When a demigod like Yahweh confused the good and perfect world created by Elohim (Genesis 1:31), the Son of God was needed, coming directly from the bosom of the Father to reveal to misled people what the one true God truly is!

Seuraavaksi muutama Uuden Testamentin jae koskien Jeshuan ilmoitustehtävää:

Here are a few New Testament verses regarding Yeshua's mission of revelation:

* Hän, joka saa Pojalta ilmoituksen Isästä, oppii todella tuntemaan Isän - ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin POIKA ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa” (Matt. 11: 27).

* He who receives revelation from the Son about the Father truly knows the Father - ”All things are delivered unto me of my Father: and no man knoweth the Son, but the Father; neither knoweth any man the Father save the Son, and he to whomsoever the Son will reveal him” (Matthew 11: 27)

* Jopa samarialainen nainen tiesi Vanhan Testamentin enustusten pohjalta, että Isän lähettämä Messias ilmoittaa meille kaiken - ”Nainen sanoi hänelle: ’Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi (= Messiaaksi/Voidelluksi); kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki” (Joh. 4: 25).

* Even the Samaritan woman knew, based on Old Testament prophecies, that the Messiah sent by the Father would reveal to us all things - ”The woman saith unto him, I know that Messias cometh, which is called Christ (= Messiah/the Anointed); when he is come, he will tell us all things” (John 4: 25).

* Jeshua lupasi ilmoittaa itsensä ja Isänsä sille, joka rakastaa Häntä ja pitää hänen käskynsä - ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle... Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh. 14: 21, 23).

* Yeshua promised to reveal himself and his Father to those who love him and keep his commandments- ”He that hath my commandments, and keepeth them, he it is that loveth me: and he that loveth me shall be loved of my Father, and I will love him, and will manifest myself to him... If a man love me, he will keep my words: and my Father will love him, and we will come unto him, and make our abode with him" (John 14: 21, 23).

* Jeshuan ilmoitus ystävilleen on kokonaisvaltaista ja täydellistä, hänen ilmoituksesta ei jää mitään puuttumaan - ”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni” (Joh. 15: 15)

* Yeshua's revelation to his friends is comprehensive and complete, nothing is missing from his revelation- ”Hebceforth I call you not servants; for the servant knoweth not what his lord doeth: but I have called you friends; for all things that I have heard of my FatherI have made known unto you” (John 15: 15).

* Jeshuan tärkein ilmoituksen kohde on Isän nimi, jonka Jeshua välittää Isän valitsemille ihmisille. He voivat löytää Isän nimen ottamalla vaarin Isän sanoista, jotka Jeshua on välittänyt - ”Minä olen ilmoittanut  sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin” (Joh. 17. 6). HUOM! Nimeä יהוה  Jahve/Jehova Jeshua ei ole milloinkaan ilmoittanut!

* Yeshua's main subject of revelation is the Father's name, which Yeshua conveys to the Father's chosen people. They can find the Father's name by heeding the Father's words that Yeshua has conveyed - ”I have manifested thy name unto the men which thou gavest me out of the world: thine they were, and thou gavest them me; and they have kept thy word” (John 17: 6). NOTE! The name יהוה Yahweh/Jehovah has never been revealed by Yeshua!