Olen pitänyt vuodesta 2007 alkaen Jahven palvelemisen alkuna Enoksen aikaa (235 - 1140 jälkeen luomisen) ja perustellut kantaani 1. Moos. 4. luvun viimeisellä jakeella. Kyseinen jae on käännetty todella monella tavalla, ja tuskin mistään toisesta jakeesta on yhtä paljon eriäviä mielipiteitä.
Tänään satuin katsomaan Vulgatasta Hieronymuksen käännöksen tuosta jakeesta. Käännös on yksinkertaisen selvä.
latinaksi: Sed et Seth natus est filius, quem vocavit Enos: iste cœpit invocare nomen Domini.
suomeksi: Mutta Seet synnytti myös pojan, jolle hän antoi nimen Enos; hän alkoi rukoilla Herran nimeä.
Annetaanpa heprean selvittää vielä pari merkitystä:
Enosh kirjoitetaan hepreaksi אנוש, ja sana merkitsee ’ihminen, ihmiset, ihmiskunta, ihmislapsi’. Täsmälleen samoilla kirjaimilla kirjoitetaan adjektiivi אנוש ’anash’, joka merkitsee ’ parantumaton, tuhoava, turmiota tuottava’.
************************************
Since 2007, I have considered the beginning of serving Yahweh to be the time of Enos (235 - 1140 after creation) and justified my position with the last verse of Genesis 4. The verse in question has been translated in many different ways, and hardly any other verse has as many different opinions.
Today I happened to look at Jerome's translation of that verse in the Vulgate. The translation is simple and clear.
in Latin: Sed et Seth natus est filius, quem vocavit Enos: iste cœpit invocare nomen Domini.
in English: But Seth also gave birth to a son, whom he named Enos: he began to invoke the name of the Lord.
Let's clear up a couple more meanings from the Hebrew:
Enosh is spelled אנוש in Hebrew, and the word means 'man, people, mankind, human child'. The adjective אנוש 'anash' is written with exactly the same letters, which means 'incurable, destructive, causing havoc'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti