Ainoa Valtias * The only Ruler

Viikko sitten kerroin kirjoituksessani, että sana ”ainoa” (hepr. יחד / יחיד jachid) liitetään Raamatussa sekä Isään että Poikaan. Kuluneen viikon aikana huomasin vielä yhden tekstin Juudaksen kirjeessä, jossa sana ”ainoa” esiintyy. Mutta viittaako Juudas tuolla sanalla Isään vai Poikaan?

A week ago, I told in my article that the word "only" (Heb. יחד / יקיד jachid) is associated with both the Father and the Son in the Bible. During the past week, I noticed one more text in the letter of Jude where the word "only" appears. But does Judas use that word to refer to the Father or the Son?

Juudas oli Jeeshuan ja Jaakobin veli. Hänen kirjeensä käsittää ainoastaan 25 jaetta, ja sana ”ainoa” esiintyy Juudaksen kirjeen ainoan luvun neljännessä jakeessa.

Jude was the brother of Jeshua and James. His letter consists of only 25 verses, and the word "only" appears in the fourth verse of the only chapter of Jude's letter.

Suomalainen 2012-käännös näyttää liittävän kyseisen sanan Jeeshuaan lauseessa: ”kieltävät ainoan Valtiaamme Jeesuksen Kristuksen.” Tämä niin kutsuttu Raamattu kansalle -käännös on tehnyt kuitenkin omia tulkintojaan Juudaksen tekstistä, sillä siitä on poistettu yksi sidesana, pieni mutta tärkeä ”ja”, joka näyttää esiintyvän kuitenkin kaikissa muissa teksteissä, jotka tarkistin.

The Finnish 2012 translation seems to connect the word in question to Jeshua in the sentence: deny our only King, Jesus Christ. However, this so-called "Bible for the People" -translation has made its own interpretations of Jude's text, because it has removed one conjunction, the small but important "and", which seems to appear in all other texts that I checked.

Juudaksen 4. jakeen loppu menee kreikaksi näin: μονον δεσποτεν και κυριον ημων Ιησοθν χριστον αρνουμενοι (monon despoten kai kyrion emoon Ieesoun Xriston arnoymenoi) = kieltävät ainoan Valtiaan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. Jumalattomilla on siis kaksi kieltämisen kohdetta!

The end of the 4th verse of Jude goes like this in Greek: μονον δεσποτεν και κυριον ημων Ιησοθν χριστον αρνουμενοι (monon despoten kai kyrion emoon Ieesoun Xriston arnoymenoi) = they deny the only King and our Lord Jesus Christ. So the wicked have two objects of denial!

Suomalainen sana ”valtias” tarkoittaa herraa, hallitsijaa, käskijää, isäntää. Täten se vastaa heprean sanaa אדון adon. Uudessa Testamentissa kreikan δεσποτηζ (despotees) on käännetty sanoilla ”isäntä” ja ”Herra/Valtias” (joko Jumalaan tai Jeeshuaan liittyen). 

The Finnish word ”valtias" means lord, ruler, commander, master. Thus it corresponds to the Hebrew word אדון adon. In the New Testament, the Greek δεσποτηζ (despotes) is translated by the words "master" and "Lord/Sovereign" (either in relation to God or Jesus).

Samasta kreikan sanasta δεσποτηζ (despotees) johdetaan myös sana despootti eli itsevaltias/hirmuvaltias. Universumin ainoa Jumala on luonnollisesti ”itsevaltias”, mutta pyhään ja vanhurskaaseen Jumalaan ei voida liittää sanaa ”hirmuvaltias”. Lucifer lienee kuitenkin väittänyt jotakin sellaista taivaan enkeleille saadessaan heistä kolmanneksen puolelleen.

From the same Greek word δεσποτηζ (despotes) is also derived the word despot. The only God in the universe is naturally "sovereign", but the word "terrible" cannot be associated with a holy and righteous God. However, Lucifer must have claimed something like that to the angels of heaven when he got a third of them to his side.

Suomen kielessä ”valtias” on Mikael Agricolan käyttämä sana. Suomalaiset sanat valta - valtias - valtikka - valtio - vallita - valtaistuin jne. ovat toistensa johdoksia, ja niitä on käytetty suomen kielessä 1500-luvulta alkaen. 

In Finnish, "valtias" is a word used by Mikael Agricola. The Finnish words valta - valtias - valtikka - valtio - vallita - valastuin etc. are derivatives of each other and have been used in the Finnish language since the 16th century.

Mutta liittikö Juudas sanan δεσποτηζ (despotees) Isään vai Poikaan? Täysin varmaa on se, ettei Juudas käyttänyt tuota kreikan sanaa lainkaan, sillä hän puhui ja kirjoitti arameaa. Siksi on syytä tarkistaa teksti arameasta. Aramean tekstissä lukee: מרא אלהא ומרן ישוע משיחא = (kieltävät) Herran Jumalan ja  Herramme Jeeshuan Messiaan. Suomen ”Valtiasta” vastaava kaksi aramean sanaa ”Herra Jumala". ”Valtias" on siis Isä-Jumala.

But did Jude attach the word δεσποτηζ (despotes) to the Father or to the Son? It is absolutely certain that Jude did not use that Greek word at all, because he spoke and wrote Aramaic. Therefore, it is worth checking the text in Aramaic. The Aramaic text reads: מרא אלהא ומרן ישוע משיחא = (deny) the Lord God and our Lord Jeshua the Messiah. The two Aramaic words ”Lord God” corresponding to Finnish "Valtias". "Valtias" is therefore God the Father.

Vanhimmat suomalaiset käännökset (1642/1776) sanovat näin: ”kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen”. Isä-Jumala on siis hallitsia/hallitsija/valtias tämänkin tekstin mukaan. Jumalattomat kieltävät siis sekä Isän, ainoan Valtiaan, että Pojan, Jeeshuan Messiaan.

The oldest Finnish translations (1642/1776) say like this: "deny God, who is the only ruler and our Lord Jesus Christ". Father God is therefore a ruler/sovereign according to this text as well. So the wicked deny both the Father, the only King, and the Son, Jeshua the Messiah.

Tämä sama rakenne esiintyy myös saksan kielessä, joka on ollut lähtökohtana ensimmäisille suomalaisille käännöksille: ”verleugnen unsern alleinigen Herrscher und Herrn Jesus Christus.”

This same structure also appears in the German language, which was the starting point for the first Finnish translations: "verleugnen unsern alleinigen Herrscher und Herrn Jesus Christus."

Vielä sama Juudaksen jakeen loppuosa kuningas Jaakon -käännöksestä (KJV): ”denying the only Lord God, and our Lord Jesus Christ.”

Still the same end of the Judas verse from the King James translation (KJV): "denying the only Lord God, and our Lord Jesus Christ."

Koska Poika on lähtöisin Isästä (Joh. 16: 28), ja koska Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30), ei ole edes mahdollista kieltää pelkästään toista heistä. Jeeshuan vihaaminen kohdistuu myös Isään (Joh. 15: 24) ja päin vastoin. Pojan kunnioittaminen on myös Isän kunnioittamista (Joh. 5: 23). Joka hylkää Messiaan, hylkää myös Hänen Lähettäjänsä (Luuk. 10: 16).

Since the Son proceeds from the Father (John 16: 28), and since the Father and the Son are one (John 10: 30), it is not even possible to deny only one of them. Jeshua's hatred is also aimed at the Father (John 15: 24) and vice versa. Honoring the Son is also honoring the Father (John 5: 23). Whoever rejects the Messiah also rejects His Sender (Luke 10: 16).

”Ainoa Valtias” on siis Isä, sillä Isä on suurempi (Joh. 14: 28) ja korkeampi (1. Kor. 15: 27, 28) kuin Poika. Isä on Kaikkivaltias = kaikki-valtias = valtias kaikessa.

The "Ainoa Valtias” (the Only Ruler) is therefore the Father, because the Father is greater (John 14: 28) and higher (1 Cor. 15: 27, 28) than the Son. The Father is Almighty.

Ainokainen Poika ja Ainoa Jumala * The Only Son and the Only God

Mieleeni on jäänyt erikoisella tavalla yksi heprean sana kymmenien vuosien takaa, ja sitä sanaa olen nyt tutkinut. Sana nousi aikoinaan esiin, kun perustelin 'yhtä Jumalaa' israelilaisten uskontunnustuksella, Shemalla (5. Moos. 6: 4), jossa esiintyy sana ”yksi” (hepreaksi אחד, echad). Eräs kolminaisuuden puolustaja ja minun ”vastaväittäjäni" (joka ilmeisesti tunsi hepreaa ainakin jonkin verran) sanoi silloin ”echad ei ole kuitenkaan jachid” eli ”yksi ei ole kuitenkaan ainoa”. Noihin aikoihin minä en osannut hepreaa vielä minkään vertaa, joten keskustelu tyssäsi siltä osin siihen.

One Hebrew word from tens of years ago has stuck in my mind in a special way, and I have now studied that word. The word came up once when I was justifying 'one God' with the Israelite creed, the Shema (Deuteronomy 6:4), where the word "one" (in Hebrew אחד, echad) appears. A trinity defender and my ”opponent" (who apparently knew at least some Hebrew) then said "echad is not jachid" meaning "one is not the only one". In those days, I still didn't know Hebrew like anything, so the conversation got stuck on that.

Kuluneella viikolla tuo sana jachid nousi mieleeni, ja päätin ottaa siitä selvää. Sana kirjoitetaan hepreaksi יחיד ja myös lyhyemmin יחד. Ellei tekstissä esiinny heprean vokaaleja jälkimmäinen muoto voi sekoittua sanaan jachad = yhdessä, joka kirjoitetaan konsonanteilla samalla tavalla. Asiayhteydestä voi kuitenkin päätellä, kumpi sana (ainoa vai yhdessä) tekstissä esiintyy. 

Last week, that word jachid came to my mind, and I decided to find out about it. The word is spelled in Hebrew as יחיד and also shorter as יהד. If there are no Hebrew vowels in the text, the latter form can be confused with the word jachad = together, which is written with consonants in the same way. However, the context can tell which word (only or together) appears in the text.

Sana יחיד, jachid, esiintyy Vanhassa Testamentissa 12 kertaa, ja tekstit ovat 1. Moos. 22: 2, 12, 16; Tuom. 11: 34; Ps. 22: 21; 25: 16; 35: 17; 68: 7; Sanal. 4: 3; Jer. 6: 26; Aamos 8: 10; Sak. 12: 10.

The word יקיד, jachid, appears in the Old Testament 12 times, and the texts are Genesis 22: 2, 12, 16; Judges 11:34; Psalm 22:20; 25: 16; 35: 17; 68: 6; Prov. 4: 3; Jer. 6:26; Amos 8:10; Zak. 12:10.

Sanakirjojen mukaan jachid merkitsee vain/ainoa/yksinäinen. Mainitsemistani VT:n teksteistä kuudessa jachid liittyy ainokaiseen lapseen. Viidessä tapauksessa kysymyksessä on ainokainen poika (1. Moos. 22: 2, 12, 16; Jer. 6: 26; Aamos 8: 10; Sak. 12: 10)  ja yhdessä ainokainen tytär/lapsi (Tuom. 11: 34). Oma henki voi olla myös ainokainen (Ps. 22: 21; 35: 17), ja yksinäinen/hylätty on ainokainen (Ps. 25: 16; 68: 7). Vanhempiensa ainokainen on luonnollisesti heidän silmäteränsä (Sanal. 4: 3).

According to dictionaries, jachid means only/the only one/solitary. In six of the OT texts I mentioned, jachid is associated with an only child. In five cases the question is the only son (Gen. 22: 2, 12, 16; Jer. 6: 26; Amos 8: 10; Zech. 12: 10) and in one the only daugher/child (Judg. 11: 34 ). One's own spirit can also be only (Ps. 22: 21; 35: 17), and the lonely/forsaken is only (Ps. 25: 16; 68: 7). The only child of the parents is naturally the apple of their eye (Prov. 4: 3).

Koska VT:n jachid-tekstit korostavat ainokaista lasta, jachid näyttää symboloivan Jumalan Poikaa. Jeeshua, Jumalan Ainokainen Poika koki ihmisenä ollessaan myös yksinäisen ja hylätyn osan (Luuk. 9: 18; Matt. 27: 46). 

Since the OT jachid texts emphasize the only child, jachi seems to symbolizes the Only Son of God. Jeshua, The Only Begotten Son of God also experienced a lonely and forsaken part when He was human (Luke 9: 18; Matt. 27: 46). 

Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch käyttää Jeeshuasta sanoja בן יחיד, ben jachid (epämääräisessä muodossa) tai הבן היחיד ha-ben ha-jachid (määrätyssä muodossa) jakeissa Joh. 1: 14, 18; 3: 16; 1. Joh. 4: 9. Mielenkiintoista on se, että juuri Johannes, Jeeshuan opetuslapsista rakkain, käytti Mestarista nimitystä Ainokainen Poika!

Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, uses about Jeshua the words בן יחיד, ben jachid (indefinite form) or הבן היחיד  ha-ben ha-jachid (definite form) in John 1: 14, 18; 3: 16; 1 John 4: 9. It is interesting that it was John, the beloved of Jeshua's disciples, who called the Master The Only Son!

Mainittakoon myös, että arameassa Joh. 1: 18:ssa käytetään Pojasta sanoja יחידיא אלהא הו דאיתוהי בעובא דאבוהי, ainoa Jumala, joka on Isän sylissä, ja Joh. 1: 14:ssa sana יחידיא esiintyy substantiivin tapaan (Ainokainen).

It should also be mentioned that in Aramaic in John 1: 18 the words יהידיא אלהא הי דאיתוהי בעובא דאבוהי are used for the Son meaning the only God who is in the Father's bosom, and in John 1: 14 the word יהידיא appears as a noun (the Only).

Sana ”ainosyntyinen” tulee kreikan sanasta μονογενηζ (monogenees) = ainoana syntynyt, ainoa lapsi, ainokainen. Sana esiintyy kreikassa kaikissa neljässä Johanneksen tekstissä. Joh. 1: 18:ssa kreikassa on sanat μονογενηζ θεοζ ”ainosyntyinen Jumala”. Kuningas Jaakon käännöksen (KJV) ”the only begotten son”seuraa kreikkaa. Suomalaisissa käännöksissä sana ”ainosyntyinen” ei esiinny lainkaan. Heprean jachid-sanaa vastaa kreikan sanaa μονω, monoo, mutta VT:n hepreassa ei ole vastinetta kreikan sanalle μονογενηζ, monogenees.

The word "only-begotten" comes from the Greek word μονογενηζ (monogenes) = only born, only child, only child. The word appears in Greek in all four texts of John. John 1:18 has the words μονογενηζ θεοζ "the only begotten God". The words "the only begotten son”in the King James Version (KJV) follow Greek. In the Finnish translations, the word "only-born" does not appear at all. The Hebrew word jachid corresponds to the Greek μονω, mono, but the OT Hebrew has no equivalent for the Greek μονογενηζ, monogenes.

Sana jachid esiintyy Ps. 86: 11:ssa lyhyemmässä muodossaan יחד, eikä jakeen suomenkielisistä käännöksistä käy selväksi, mihin se oikeastaan viittaa. Mutta kun otetaan huomioon jachid-sanan merkitys VT:ssä ja sen yhteys ennustettuun Messiaaseen, on selvää, että se liittyy myös tässä jakeessa Häneen, joka on Tie ja Totuus (Joh. 14:6).

122 / 5 000

KäännöstuloksetSana jachid esiintyy Ps. 86: 11:ssa lyhyemmässä muodossaan יחד, eikä kyseisen jakeen suomennoksissa käy selväksi, mihin se varsinaisesti viittaa. Mutta kun otetaan huomioon jachid-sanan merkitys VT:ssa ja sen kytkeytyminen ennustettuun Messiaaseen, on selvää, että se liittyy tässäkin jakeessa Häneen, joka on Tie ja Totuus (Joh. 14: 6), siis Jeeshuaan. 

The word jachid appears in Ps. 86: 11 in its shorter form יחד, and the Finnish translations of that verse do not make it clear what it actually refers to. But considering the meaning of the word jachid in the OT and its connection to the prophesied Messiah, it is clear that it in this verse is also connected to Him who is the Way and the Truth (John. 14: 6).

Mukaillen suomalaista 1933-käännöstä kääntäisin kyseisen psalmijakeen seuraavaan tapaan: neuvo minulle Tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun Totuudessasi. Kiinnitä sydämeni siihen Ainokaiseen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

Adapting from the Finnish 1933 translation, I would translate the verse in question in the following way: advise me your Way, Lord, that I should walk in your Truth. Fix my heart on the Only One, that I may fear your name.

Jeeshua on Jumalan Ainokainen Poika, samoin kuin Jeftan tytär oli hänen ainoa lapsensa, ja samoin kuin Iisak oli Saaran ja Aabrahamin ainoa yhteinen lapsi.

Jeshua is the Only Begotten Son of God, just as Jephthah's daughter was his only child, and just as Isaac was the only child of Sarah and Abraham.

Mutta sana יחיד/יחד jachid ei liity Raamatussa ainoastaan Jumalan Poikaan, vaan se liittyy myös Isä-Jumalaan. Samalla tavalla kuin Jeeshua on Jumalan ainoa Poika, Isä on koko maailmankaikkeuden ainoa Jumala. Tämän totuuden on kirjannut Raamattuun Jeeshuan veli, Juuda. 

But the word יחיד/יחד jachid is not only related to the Son of God in the Bible, but also to God the Father. In the same way that Jeshua is the only Son of God, the Father is the only God of the entire universe. This truth was recorded in the Bible by Jeshua's brother, Judah.

Lyhyen kirjeensä jakeessa 25 Juuda osoittaa Jeeshuan kautta majesteettisen ylistyksen ainoalle Jumalalle, joka on meidän pelastuksemme alkuunpanija: Juuda kirjoittaa: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen!”

In verse 25 of his short letter, Jude, through Jeshua, shows majestic praise to the only God who is the originator of our salvation: Jude writes: "to him, the only God and our saviour through our Lord Jesus Christ, to him be glory, majesty, power and authority before all ages and now and forever ! Amen!”

Mainittakoon, että kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on lisätty sana ”viisas” (to the only wise God), ja sitä on seurattu vanhimmassa suomalaisessa käännöksessä (ainoalle viisaalle Jumalalle). Tällä tavalla, on luotu mahdollisuus sille selitykselle, että Jumalia olisi enemmän kuin yksi. Tällä valheellisella lisäyksellä on seurattu Jumalan vastustajaa, Saatanaa, mutta samalla myös kaikki ylimääräiset jumalat on määritelty ”tyhmiksi”.

It should be mentioned that the word "wise" (to the only wise God) was added in King James Version (KJV), and it was followed in the oldest Finnish translation. In this way, a possibility has been created for the explanation that there is more than one God. With this false addition, God's adversary, Satan, has been followed, but at the same time all additional gods have also been defined as "fools".

"Ainoa Jumala” Juuda 25:ssä  on:

* hepreaksi: האלהים היחיד (ha-elohim ha-jachid) molemmissa sanoissa määräävä artikkeli

* kreikaksi: μονω θεω (monoo theoo)

"The only God" in Jude 25 is:

* in Hebrew: האלהים היחיד (ha-elohim ha-jachid) in both words the definite article

* Greek: μονω θεω (mono theo)

Heprean sana לבד (levad), yksin, on synonyymi sanalle יחיד, jachid, ja näiden kahden sanan käännökset ovatkin menneet ristiin joissakin teksteissä, koska ne merkitsevät samaa asiaa. Johannes käyttää levad-sanaa evankeliumissaan kirjatessaan muistiin Jeeshuan omat sanat Joh. 17: 3:ssa: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Hepreaksi: אתה האלהים לבדך (atta ha-elohim levaddeka) = sinä (olet) yksin Jumala.

The Hebrew word לבד (levad), alone, is synonymous with יקיד, jachid, and indeed the translations of these two words have crossed paths in some texts because they mean the same thing. John uses the word levad in his Gospel, recording Jeshua's own words in John 17:3: "But this is eternal life, that they know you, who alone are the true God, and him whom you have sent, Jesus Christ." " In Hebrew: אתה האלהים לבדך (atta ha-elohim levaddeka) = you (are) God alone.

Iankaikkinen elämä riippuu siis siitä, kuinka moneen Jumalaan me uskomme. Jeeshuan opetus on, että Isä on yksi ja ainoa Jumala! Ja pyhät seuraavat Jumalan käskyjä ja Jeeshuan uskoa (Ilm. 14: 12).

Eternal life therefore depends on how many Gods we believe in. Jeshua's teaching is that the Father is one and only God! And the saints follow God's commandments and Jeshua's faith (Rev. 14: 12).

Siis Poika on יחד / יחיד, jachid = ainoa, ja Isä on יחד / יחיד, jachid = ainoa, eikä ole suurta väliä, vaikka jälkimmäisen muodon sekoittaisi välillä muotoon jachad = yhdessä, sillä he molemmat ovat luoneet universumin, lunastaneet syntiinlangenneen ihmiskunnan ja istuvat nyt yhdessä taivaallisella valtaistuimella.

So the Son is יחד / יחיד, jachid = the only one, and the Father is יחד / יחיד, jachid = the only one, and it doesn't matter much, even if the latter form is sometimes confused with the form jachad = together, because they both created the universe, redeemed fallen humanity and now sit together on the heavenly throne.

Selvä ohjeistus Jumalalta * God’s clear instructions

Jumalan sapatille antama erityisasema viikon päivien joukossa on kiistaton. Varsin usein kuulee väitteen, että sapatti kuuluu pelkästään juutalaisille. Mutta olivatko Aadam ja Eeva heprealaisia tai juutalaisia. Eivät tietenkään, koska heidän kantaisänsä Eeber ja Juuda syntyivät vasta tuhansia vuosia myöhemmin. 

The special position God gave to the Sabbath among the days of the week is undeniable. Quite often you hear the argument that the Sabbath belongs only to Jews. But were Adam and Eve Hebrews or Jews. Of course not, because their ancestors Eber and Judah were not born until thousands of years later.

On totta kuitenkin, että Jumala opetti sapatin pyhyyttä heprealaisille/juutalaisille aivan erityisellä tavalla. Mutta olivathan he myös kansa, jonka keskuudesta itse Jumalan Poika syntyi. Siksi on täysin loogista, että heidän tuli tuntea Jumalan asetukset.

It is true, however, that God taught the holiness of the Sabbath to the Hebrews/Jews in a very special way. But they were also the people from among whom the Son of God himself was born. Therefore, it is perfectly logical that they had to know God's laws.

Israelin kansa sai teho-opetusta sapatin pyhyydestä manna-ihmeen kautta koko sen ajan, kun he kulkivat Egyptistä Kanaaninmaahan. Ilman mannaa koko kansa olisi kuollut hyvin pian nälkään, vaikka Egyptistä olisi tuotu evästä miten paljon hyvänsä. Kertomus mannasta lienee useimmille tuttu, mutta 2. Moos. 16. luvusta sen voi palauttaa mieleensä.

The people of Israel were intensively taught about the sanctity of the Sabbath through the miracle of manna throughout their journey from Egypt to the land of Canaan. Without the manna, the whole nation would have starved to death very soon, even if a lot of food had been brought from Egypt. The story about the manna is probably familiar to most people, but you can recall it from the 16th chapter of Exodus.

Kansa keräsi tuota maahan satanutta ihmeruokaa joka aamu yhden mitallisen kutakin perheenjäsentä kohti kukin oman tarpeensa mukaan. Viitenä viikonpäivänä mahdollinen ylijäänyt manna alkoi haista ja siihen ilmestyi matoja. Mutta viikon kuudentena päivänä tapahtui kuitenkin niin, että kaikki tulivat ikään kuin sattumalta keränneeksi itselleen kaksinkertaisen mannamäärän. Tämä yllättävä tapahtuma herätti kysymyksiä hämmentyneen kansan keskuudessa, ja päämiehet menivät kiireen vilkkaa kertomaan asiasta Moosekselle.

The people collected that miracle food that fell to the ground every morning, one measure for each family member, each according to their own needs. On the five days of the week, any leftover manna started to smell and worms appeared in it. But on the sixth day of the week, it so happened that everyone came, as if by chance, having gathered for themselves double the amount of manna. This surprising event raised questions among the confused people, and the leaders hastened to tell Moses about it.

Mooses rauhoitteli kansaa ja kertoi, että mannan tupla-annos kuului Jumalan suunnitelmaan, sillä seuraavana päivänä olisi sapatti eikä mannaa sataisi lainkaan. Viikon kuudentena päivänä kerätyn mannan oli määrä säilyä tuoreena seuraavankin päivän ajan, vaikka niin ei tapahtunut koskaan muina päivinä. Ja niin todella tapahtui sapattisin joka viikko. Mutta eihän tällainen läksy heti mennyt kovapäisen kansan mieleen, mutta 40 vuoden aikana sama opetus toistui 2080 kertaa.

Moses reassured the people and told them that the double portion of manna was part of God's plan, because on the next day, the Sabbath, no manna would rain at all then. The manna collected on the sixth day of the week was to remain fresh for the next day, although this never happened on other days. And so it really happened on the Sabbath every week. But such a lesson did not immediately go to the minds of the hard-headed people, but in 40 years the same lesson was repeated 2080 times.

Mooseksen perustelussa koskien viikon kuudennen päivän ihmettä ja seuraavan päivän juhlaa 2. Moos. 16: 23:ssa on sanat:  שבתון שבת קדש (shabaaton shabat qodesh). Sana שבתון (shabaaton) merkitsee sapattijuhlaa, ja yhdessä שבת-sanan kanssa, se merkitsee erityistä lepopäivää, jota ei voi sekoittaa muihin lomapäiviin. Kaiken lisäksi sanaan שבת (shabath) liittyy yhdysviivalla vielä sana קדש (qodesh), pyhä -> pyhä sapatti. Kolmen heprean sanan merkitys on siis: erityinen lepopäivä, pyhä sapatti.

In Moses' reasoning regarding the miracle of the sixth day of the week and the feast of the following day, Exodus 16:23 contains the words: שבטון שבת קדש (shabaton shabat qodesh). The word שבתון (shabaton) means a Sabbath celebration, and together with the word שבת, it means a special day of rest that cannot be confused with other holidays. In addition, the word שבת (shabath) is joined by a hyphen with the word קדש (qodesh), holy -> holy Sabbath. So the meaning of the three Hebrew words is: special day of rest, holy Sabbath.

Tuon erityisen lepopäivän, pyhän sapatin, Jumala tarkoitti siis jo luomisessa kaikille Aadamin ja Eevan jälkeläisille erityiseksi viikottain toistuvaksi juhlaksi. Jeeshuan sanojen mukaan "Sapatti on asetettu ihmistä varten” (Mark. 2: 27). Ja sapatti asetettiin luomisessa.

That special day of rest, the holy Sabbath, was therefore intended by God already in the creation for all the descendants of Adam and Eve to be a special weekly celebration. According to Jeshua "The Sabbath was made for man" (Mark 2: 27). And the Sabbath was instituted at creation.

Miten tuota juhlaa tulisi sitten viettää? Juhlien järjestäminen on usein työlästä! Jumalan antama juhla on kuitenkin lepoa ja rauhaa, eikä edes sen valmisteleminen edellytä väsyttäviä ponnisteluja.

So how should we celebrate that day? Organising parties is often a chore! However, the feast given by God is rest and peace, and even its preparation does not require tiring efforts.

Decalogin neljäs käsky (2. Moos. 20: 8; 5. Moos. 5: 12) alkaa sanoilla: זכור את יום השבת לקדשו (zaakor et-jom ha-shabaath le-qadsho) muista sapatin päivää (että) pyhität sen.

The fourth commandment of the Decalogue (Exodus 20: 8; Deuteronomy 5: 12) begins with the words: זכור את יום השבת לקדשו (zakor et-jom ha-shabath le-qadsho) remember the Sabbath day (that) you keep it holy.

Varsinainen sapatinhenki näyttää sisältyvän lauseen ensimmäiseen sanaan, verbiin זכר (zakar), ja sen johdannaisiin.

The actual spirit of the Sabbath seems to be contained in the first word of the sentence, the verb זכר (zakar), and its derivatives.

Itse verbi זכר (zakar) merkitsee 1. muistaa, palauttaa mieleensä 2. muistella, ajatella 3. ottaa huomioon. Sapatti tarjoaa levon ja rauhan ohella siis mahdollisuuden muistelemiseen, ajattelemiseen, henkiseen kasvuun.

The verb זכר (zakar) itself means 1. to remember, recall 2. to remember, to think 3. to take into account. In addition to rest and peace, Sabbath offers an opportunity for reminiscing, thinking, and spiritual growth.

Maskuliininen substantiivi זכר (zeeker) merkitsee 1. manintaa, muistamista, muistoa 2. Jumalan mainitsemista ja puhuttelemista 3. nimeä. Sapattina voimme siis seurustella Jumalan kanssa ja puhua Hänelle ja Hänen kanssaan.

The masculine noun זכר (zeker) means 1. calling, remembering, memory 2. mentioning and addressing God 3. name. So on the Sabbath we can socialise with God and talk to Him and with Him.

Toinen maskuliininen substantiivi זכר (zaakaar) merkitsee miestä, miespuolista henkilöä. Jumalan pelastussuunnitelmassa on vain yksi tärkeä Mies, Ihminen Jeeshua Messias (1. Tim. 2: 5). Hänessä riittää muistelemista, ajattelemista, ihmettelemistä!

Another masculine noun זכר (zakar) means a man, a male person. There is only one important Man in God's plan of salvation, the Man Jeshua the Messiah (1. Tim. 2: 5). In Him we have enough to remember, think about, and wonder about!

Verbistä זכר (zakar) on johdettu myös maskuliininen substantiivi זכרון (zikaaron), jonka yksi merkitys on muistopäivä. זכרון שבתון (zikaaron shabaaton) = muistopäivä sapattijuhla. Sapatti on luomisen ja lunastuksen muistopäivä.

The masculine noun זכרון (zikaaron) is also derived from the verb זכר (zakar), whose one meaning is a day of remembrance. זכרון שבטון (zikaron shabaton) = memorial day Sabbath celebration. The Sabbath is a memorial day of creation and redemption.

Manna-ihme on myös Jumalan lupaus ikuisesta  ja täydellisestä taivaallisesta siunauksesta ja Isän huolenpidosta: Jumala kykenee ruokkimaan uskolliset seuraajansa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.  

The manna miracle is also God's promise of eternal and perfect heavenly blessing and the Father’s provision: God is able to feed his faithful followers at all times and in all circumstances.

Ylistys Korkeimmalle!

Praise to the Most High!

Antikristus * Antichrist

 Sana ”antikristus" on kreikan kielen lainaa, sillä molemmat sanan osat ovat  kreikkaa; prepositio ”anti" (αντι) ilmaisee vastapäätä olemista ja ”kristos" (κριστοζ) on kreikan kielen vastine heprean sanalle ”messias”. Antikristus, vasta-kristus, on Jeeshuan vastustaja.

The word "antichrist" is a loan from the Greek language, because both parts of the word are Greek; the preposition "anti" (αντι) expresses being opposite and "kristos" (κριστοζ) is the Greek equivalent of the Hebrew word "messiah". Antichrist, Christ of opposition, is therefore Jeshua’s adversary.

Franz Delitzsch on kääntänyt sanan ”antikristus” hepreaksi kahdella tavalla: 

1. שטני המשיח = pirullinen messias

2. שוטן המשיח = saatana-messias

Franz Delitzsch has translated the word "antichrist" into Hebrew in two ways:

1. שטני המשיח  = diabolical messiah

2. שוטן המשיח = satan-messiah

Arameassa esiintyy kolme erilaista muotoa sanasta antikristus:

1. משיחא דגלא = väärä messias

2. משיחא הי דגלא = valheen messias

3. אנטיכריסטוס = antikristos

Three different forms occur in Aramaic from the word antichrist:

1. נשיחא דגלא =  wrong messiah

2. משיחא הי דגלא = messiah of lies

3. אנטיכריסטוס = antichrist

Uskonpuhdistaja Martti Luther tulkitsi, että antikristus tarkoittaa paavia. Voisiko Danielin kirjan ja Johanneksen Ilmestyskirjan ”peto” olla kuitenkaan sama kuin ”antikristus”? 

The religious reformer Martin Luther interpreted that the antichrist means the pope. Could the "beast" of the Book of Daniel and the Book of Revelation be the same as the "antichrist"?

Aihetta pitää tutkia, ja se käy helposti, sillä Raamatusta löytyy ainoastaan neljä jaetta, joissa kyseinen sana esiintyy. Ne kaikki ovat apostoli Johanneksen kirjoittamia ja löytyvät hänen kirjeistään: 1. Joh. 2: 18, 22; 4: 3; 2. Joh. 7.

The subject needs to be researched, and it is easy, because there are only four verses in the Bible where the word in question appears. They are all written by the apostle John and can be found in his letters: 1 John 2: 18, 22; 4: 3; 2 John 7.

1. Joh. 2: 18:

”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut, siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.”

- Paaveja on ollut monta, mutta Johanneksen aikaan ei ollut vielä ensimmäistäkään paavia. Pietari ei ollut paavi. Ensimmäinen virallinen paavi oli Pyhä Leo (440- 461), ja kaikki hänen edeltäjänsä on nimetty jälkikäteen.

1. John 2: 18:

”Little children, it is the last time: and as ye have heard that antichrist shall come, even now are there many antichrists; whereby we know that it is the last time.”

- There have been many popes, but in John's time there was not a single pope yet. Peter was not the Pope. The first official pope was Saint Leo (440-461), and all his predecessors are named afterwards.

1. Joh. 2: 22:

”Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (= Messias/Voideltu)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.”

- Isän ja Pojan kieltäminen tarkoittaa heidän määrittelemistä Raamatun ilmoituksen vastaisesti. Raamatun mukaan vain Isä on Jumala (5. Moos. 6: 4; Joh. 17: 3; 1. Kor. 8: 6), ja Poika on Isän Voideltu/Messias ja Lähettiläs/ Parakletos/ "ihmisen vierelle kutsuttu”.

- Kolminaisuusoppi sekoittaa Raamatullisen ilmoituksen, kun siinä Poika määritellään yhdenvertaiseksi Isän kanssa. Eihän Isä tullut ihmiseksi, eikä Isä kuollut, ainoastaan poika!

1. John 2: 22: 

”Who is a liar but he that denieth that Jesus is the Christ? He is antichrist, that denieth the Father and the Son.”

- Denying the Father and the Son means defining them contrary to the Bible's revelation. According to the Bible, only the Father is God (Deuteronomy 6: 4; John 17: 3; 1 Cor. 8: 6), and the Son is the Father's Anointed/Messiah and Messenger/ Parakletos/ "called to the side of man ”.

- The doctrine of the Trinity confuses the Biblical revelation when it defines the Son as equal to the Father. The Father did not become a man, and the Father did not die, only the Son did!

1. Joh. 4: 3:

”ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.”

- Antikristus on henki, joka vastustaa Isän ilmoitusta itsestään ja Pojastaan. Tuo Jumalan ilmoituksen vastainen henki on ollut vallalla jo Johanneksen aikana. Ajatus kolminaisuudesta... kolmesta Jumalasta... alkoi itää ja orastaa jo alkuseurakunnassa.

1. John 4: 3:

”And every spirit that confesseth not that Jesus Christ is come in the flesh is not of God: and this is the spirit of antichrist, whereof ye have heard that it should come; and even now already is it in the world.”

- The Antichrist is a spirit that opposes the Father's revelation of himself and his Son. That spirit contrary to God's revelation has been in power already in John's time. The idea of the Trinity... of three Gods... began to germinate and sprout already in the early church.

2. Joh. 1: 7:

”Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi (Messiaaksi/Voidelluksi), joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.”

- Messias on Hän, jonka Isä lähetti Ihmiseksi voittamaan synnin ja kärsimään kuoleman jokaisen ihmisen puolesta.

- Kolminaisuusopin kannattajat puhuvat kyllä Jeesuksesta ja Hänen ihmisyydestään (erityisesti seimen lapsesta), mutta he eivät tunnusta Häntä omaksi Vapahtajakseen, kun he korottavat Jeesuksen yhdenvertaiseksi Isän kanssa, eivätkä tunnusta Jeesuksen ihmisyyttä. Antikristuksen henki ei tunnusta ihmisen omaa syntisyyttä ja Jeesuksen täyttämän sovituksen tarvetta Isän edessä.

- Antikristuksen henki on Saatanan henki, valheellinen ja väärä henki.

2. John 1: 7:

”For many deceivers are entered into the world, who confess not that Jesus Christ (Messiah/Anointed) is come in the flesh. This is a deceiver and an antichrist.”

- The Messiah is the One whom the Father sent as Man to overcome sin and suffer death for every person.

- Trinitarians do talk about Jesus and His humanity (especially the child in the manger), but they do not recognize Him as their own Savior when they exalt Jesus as equal to the Father, and they do not recognize Jesus' humanity. The spirit of the Antichrist does not confess man's own sinfulness and the need for atonement fulfilled by Jesus before the Father.

- The spirit of Antichrist is the spirit of Satan, a lying and false spirit.

Antikristus on itse Saatana, joka jakaa halpaa armoa ja kuvitteellista pelastusta katumattomille syntisille. Hänen tavoitteensa on eksyttää ja kadottaa niin monta kuin mahdollista. Hänen viimeinen eksytyksensä tapahtuu aivan maailman lopussa ennen Jeeshuan paluuta kirkkaudessa ja kunniassa. Silloin antikristus Saatana-Messias tekeytyy ”valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14) ja esiintyy Jeeshuana.

The Antichrist is Satan himself, dispensing cheap grace and imaginary salvation to unrepentant sinners. His goal is to mislead and lose as many as possible. His final attempt to lead people astray will take place at the very end of the world before Jeshua's return in glory and honor. Then the antichrist Satan-Messiah will pretend to be an "angel of light" (2 Cor. 11:14) and appears as Jeshua.