Sanomia sodista * Messages about wars

 Matt. 24: 6, 7, 8:ssa on tallennettuna Jeeshuan vastaus opetuslasten kysymykseen maailman lopun ja Hänen tulemuksensa merkistä: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.”

Matt. 24: 6, 7, 8 records Jeshua’ answer to the disciples' question about the sign of the end of the world and His coming: ”And ye shall hear of wars and rumours of wars: see that ye be not troubled: for all these things must come to pass, but the end is not yet. For nation shall rise against nation, and kingdom against kingdom: and there shall be famines, and pestilences, and earthquakes, in divers places. All these are the beginning of sorrows."

Maailman uutisia on hallinnut jo kuukauden ajan Venäjän joukkojen suorittama brutaali sota Ukrainaa ja sen siviiliväestöä vastaan. Suunnattomat ihmisjoukot eri puolilla maailmaa ovat rukoilleet ukrainalaisille apua ja varjelusta taivaallisilta joukoilta. Ja ihmeellisiä pelastumisia on todella tapahtunut, mutta suuri media ei kerro niistä mitään. 

For months now, world news has been dominated by the brutal war waged by Russian forces against Ukraine and its civilian population. Enormous crowds around the world have been praying for help and protection from the heavenly forces for Ukrainians. And miraculous salvations have indeed taken place, but the great media say nothing about them.

Miksi tällaista ”täytyy tapahtua”? Onko Jumala raakuuksien ja julmuuksien suunnittelija ja toimeenpanija? Ei, ehdottomasti ei ole! Jumala, joka kirjoitti omalla sormellaan Mooseksen kivitauluun sanat לא תרצח ÄLÄ TAPA ( 2. Moos. 20: 13), ei voi koskaan olla sotasuunnitelmien laatija.

Why "these things must come to pass”? Is God the designer and executor of atrocities and cruelty? No, definitely not! God, who wrote with his own finger on the stone tablet of Moses the words לא תרצח THOU SHALT NOT KILL (Exodus 20:13), can never be the author of war plans.

Ainoa järkeen käyvä selitys sotien sallimiselle tällä ihmisten asuttamalla maapallolla on se, että Jumalan universumin ainoa ja todellinen Murhaaja (Joh. 8: 44) tulisi kaikille tunnetuksi. Osa ihmiskunnasta on valinnut isäkseen Saatanan/Perkeleen ja haluavat toteuttaa hänen tahtoaan.  Saatana on perusolemukseltaan murhaaja, ja totuus on hänelle täysin vieras asia. Jeeshuan sanojen mukaan ”kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä”. Saatanan isäkseen valinneet muuttuvat itsekin esikuvansa kaltaisiksi murhaajiksi ja valehtelijoiksi.

The only reasonable explanation for allowing wars on this inhabited earth is for the one and true Murderer of God's universe (John 8:44) to become known to all. Some of humanity has chosen Satan/the Devil as their father and want to do his will. Satan is essentially a murderer, and the truth is completely foreign to him. According to Jesus, “when he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar and the father of it”. Those who have chosen Satan as their father will themselves become murderers and liars like their role model.

Kun profeetta Elia kehotti kansaa valitsemaan Jumalan ja Baalin välillä (1. Kun. 18: 21), kansa ei vastannut hänelle mitään. Näinkö vaikea meidän on tehdä valintamme kahden täysin erilaisen vaihtoehdon... Jumalan ja Saatanan... välillä! Meidän valintaamme Jumala on kärsivällisesti odottanut jo näin kauan aikaa! Kummanko esikuvan mukaan haluamme muuttua?

When the prophet Elijah exhorted the people to choose between God and Baal (1 Kings 18:21), the people answered him nothing. How difficult is it for us to make a choice between two completely different options ... God and Satan! God has been patiently waiting for our choice for so long! According to which example do we want to change?

Näissä mietteissä olen selannut kuluneen viikon aikana Raamattuani aiheena sota. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että universumin ensimmäisestä sodasta kerrotaan vasta Raamatun viimeisessä kirjassa ja sielläkin vain kolmen jakeen verran (Ilm. 12: 7 - 9). Kreikan kielen sana πολεμοζ polemos merkitsee erimielisyyttä, riitaa, taistelua, sotaa. Nuo sanat kertovat osuvasti sen, miten Luciferissa löydetty vääryys (Hes. 28: 15) kehittyi hänessä; erimielisyys kasvoi riidaksi ja taisteluksi, kunnes taivaassa oli syttymässä kaiken tuhoava sota. Siihen Luciferille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Mutta miten paljon ja kuinka usein hän onkaan sylkenyt raivoaan täällä maan päällä tuhoten maata ja kiduttaen ihmisiä!

In these thoughts, I have browsed my Bible over the past week on the subject of war. It seems somehow strange that the first war of the universe is only reported in the last book of the Bible, and even there only in three verses (Rev. 12: 7-9). The Greek word πολεμοζ polemos means disagreement, strife, struggle, war. Those words aptly tell how the injustice found in Lucifer (Ezek. 28:15) developed in him; the controversy grew into a quarrel and a struggle until an all-consuming war broke out in heaven. However, Lucifer was not given the opportunity to do so. But how much and how often he has spit out his rage here on earth, destroying the earth and torturing people!

Uuden Testamentin hepreannoksen tehnyt Franz Delitzsch on käyttänyt Ilm. 12: 7:ssa kreikan polemos-sanan tilalla heprean sanaa מלחמה milchama, joka merkitsee aseellista yhteenottoa, taistelua, sotaa.

In Revelation 12: 7, Franz Delitzsch, who made the Hebrew version of the New Testament, used the Hebrew word מלחמה milchama instead of the Greek word polemos, and that Hebrew word means armed confrontation, battle, war.

Kyseinen milchama-sana esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa, jossa kerrotaan eteläisen Mesopotamian alueilla hallinneiden neljän kuninkaan hyökkäyksestä viittä Suolameren alueen kaupunkivaltioiden kuningasta vastaan. Suuret valtiaat löivät pienempänsä, ryöstivät heidän kaupunkinsa ja ottivat sieltä sotavankeja saalikseen.

The word milchama appears for the first time in the Old Testament in Genesis 14, which describes the attack of the four kings who ruled the southern Mesopotamian region against the five kings of the cities of the Saltsea areas. The great rulers struck down their smaller ones, looted their cities, and took prisoners of war from there.

Lieneekö tämä sota ollut ensimmäinen tämän maan päällä käyty aseellinen yhteenotto? Abram eli 1948 - 2123 jälkeen luomisen. Voisiko olla mahdollista, että Telluksen ensimmäiset 2000 vuotta kuluivat ilman sotia? Tuskin! Mutta ehkä vedenpaisumus (1656 j.l.) hiukan rauhoitti ihmisten sotaintoa.

Was this war the first armed confrontation on this earth? Abram lived from 1948 to 2123 after creation. Could it be possible that Tellus' first 2000 years were spent without wars? Hardly! But perhaps the Flood (1656 AD) somewhat calmed the people and their desire for wars.

Abramin veljenpoika Loot oli yksi sotavangiksi joutunut. Kun Abramille kerrottiin asiasta, hän varusti omat miehensä matkaan. Abramin johtama 318 miehen joukko voitti neljän kuninkaan joukot ja toi takaisin kaikki sotavangit ja sotasaalina viedyn tavaran. Kuulostaa suorastaan helpolta ollakseen totta!

Lot, Abram's nephew, was one prisoner of that war. When Abram was told, he equipped his own men for the trip. A group of 318 men led by Abram defeated the forces of the four kings and brought back all the prisoners of war and the goods taken as spoils of war. Sounds downright easy to be true!

Abramin kerrotaan ajaneen mesopotamialaisia valloittajia takaa aina ”Daaniin saakka”. Tästä nousee mieleen kysymys, milloin tuo jae tai koko Genesis on kirjoitettu, kun Daan (Abramin pojanpojanpoika) ei ollut vielä pitkään aikaan olemassakaan. No, myöhemmin Daanin heimon hallinnoimia alueita oli Damaskoksen suunnalla, mitä kautta parhaat tieyhteydet kulkivat Mesopotamian suuntaan.

Abram is said to have pursued the Mesopotamian conquerors all the way to “Dan”. This raises the question of when that verse or the whole of Genesis was written when Dan (the grandson of Abram) did not exist for a long time. Well, later the areas administered by the Dan tribe were in the direction of Damascus, through which the best road connections passed to Mesopotamia.

Myös tuo miesten lukumäärä pysäytti minut miettimään asiaa hiukan pidempään. 318... miksi juuri tuollainen lukumäärä! Näyttää ilmeiseltä, että noiden numeroiden taakse kätkeytyy viesti siitä, miksi Abramin joukot voittivat niin helposti Sinearin kuninkaan, Kedorlaomerin, ja kolme muuta kuningasta. Heprean sanojen אל יעזר lukuarvo on 318, ja nuo sanat merkitsevät Jumalan apu/Jumala on apu. 

That number of men also made me thinking about it a little longer. 318 ... why just such a number! It seems obvious that behind those numbers lies a message as to why Abram's troops so easily defeated the king of Shinar, Kedorlaomer, and three other kings. The numerical value of the Hebrew words אל יעזר is 318, and those words mean God's help/God is help.

Abramin ollessa paluumatkalla kohti Hebronia Melkisedek (מלכי צדק melki-zedeq = vanhurskas kuninkaani/kuninkaani on vanhurskas), Saalemin/Jerusalemin kuningas ja Jumalan Korkeimman pappi, tuli häntä vastaan tuoden leipää ja viiniä. Daniel Brecher kirjoittaa, että Abramin ja Melkisedekin liittoaterian paikalle rakennettiin myöhemmin Jerusalemin kultainen portti, josta Jeeshua ratsasti aasilla, ja että Iisakin sijaislampaan uhripaikka oli "vähän ylempänä”. Liittoaterian paikka oli Daavidin rakennuttamassa kaupungissa, jonka keskellä sijaitsi Öljymäki, jossa myöhemmin tapahtui taivaassa alkaneen sodan jatkonäytös, kun Juudas Iskariotin johtamat roskajoukot vangitsivat maailman Vapahtajan. Melkisedekin siunaus todistaa sen puolesta, että Jumalan apu oli Abramin joukkojen puolella!

And it came to pass, when Abram returned to Hebron, that Melchizedek (מלכי צדק melki-zedeq = my righteous king/my king is righteous) king of Jerusalem and the priest of the most high God, brought bread and wine. Daniel Brecher writes that the Golden Gate of Jerusalem (the golden gate from which Jeshua rode on the donkey) was later built on the site of the covenant meal between Abram and Melchizedek, and that the sacrificial site for Isaac's vicarage was “a little higher.” The place of the covenant meal was in the city built by David, in the center of which was the Mount of Olives, where a follow-up to the war that began in heaven was seen later, when Judas Iscariot and his troops captured the Saviour of the world. Melchizedek's blessing testifies that God's help was on Abram's side!

Neljästä hyökkäykseen käyneestä kuninkaasta kaksi ovat painuneet historian hämäriin, mutta kahdesta tiedetään jotakin myös Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Arjok, Ellasarin kuningas, ja Tidea Gojimin kuningas edustivat ilmeisesti pienempiä alueita kuin Kedorlaomer, Eelamin kuningas, ja Amrafel, Sinearin kuningas. Eelamin alueet olivat Persian lahden itärannalla ja Sinear/Sumer käsitti laajan alueen Eufrat ja Tigris-jokien suistossa Mesopotamian eteläosissa. 

Of the four kings who attacked, two have fallen into the darkness of history, but two are also known from sources outside the Bible. Arjok king of Ellasar and Tidea king of Gojim apparently represented smaller areas than Kedorlaomer king of Elam and Amrafel king of Shinar/Sumer. The regions of Eelam were on the eastern shore of the Persian Gulf, and Shinar covered a large area in the estuary of the Euphrates and Tigris rivers in southern Mesopotamia.

Nooan pojanpojanpoika Nimrod, jota kehutaan ”mahtavaksi metsämieheksi Herran/Jahven edessä”, rakensi Sinearin maahan ensimmäiset kaupungit Baabelin, Erekin, Akkadin ja Kalnen (1. Moos. 10: 9, 10). Nimrod oli siis Sinearin kuningas. Joissakin lähteissä Amrafel yhdistetään Nimrodiin. Voisiko se olla mahdollista? Vallan mainiosti ainakin ajan puolesta, sillä jopa Nooa eli 58 vuotta samaan aikaan Abramin kanssa, miksi sitten ei Nimrod! Jos näin on, Abrahamin ratkaisema sota olikin mielenkiintoinen taistelu ”Jumalan” (אל) ja ”Jahven” (יהוה) välillä.

Noah's grandson, Nimrod, who is praised as “a mighty hunter before the Lord/Yahweh,” built the first cities in the land of Shinar, Babylon, Erek, Akkad, and Calneh (Gen. 10: 9, 10). So, Nimrod was then king of Shinar. In some sources, Amrafel is associated with Nimrod. Could it be possible? Quite well, at least for the time, for even Noah lived 58 years at the same time as Abram, so why not Nimrod! If so, the war resolved by Abraham was an interesting battle between “God” (אל) and “Yahweh” (יהוה).

 Vanhassa Testamentissa käytetään termejä כי האלהים המלחמה ”Jumalan sota” (1. Aik. 5: 22) ja קדשו עליה מלחמה ”pyhä sota” (Jer. 6: 4; Jooel 4: 9; Miika 3: 5). Siunaako Jumala siis verenvuodatuksen sodissa? Ei varmasti!

The Old Testament uses the terms כי האלהים המלחמה “the war of God” (1 Chron. 5:22) and קדשו עליה מלחמה “holy war” (Jer. 6: 4; Joel 4: 9; Micah 3: 5). So does God bless bloodshed in wars? Surely not!

4. Moos. 21: 14:ssa puhutaan kyllä ”Herran sotien kirjasta” (ספר מלחמת יהוה), mutta sellaisesta kirjasta ei ole kuitenkaan mitään näyttöä edes juutalaisissa lähteissä. Mutta vuosina 1288 - 1344 elänyt Levi Ben Gerson (Gersonides) on kirjoittanut juuri tuon nimisen kirjan vuosina 1317- 1329. Jälleen on kysyttävä, milloin tuo kyseinen Mooseksen kirjan jae ja koko kirja on kirjoitettu!

Numbers 21:14 does speak of the “book of the Lord’s wars” (ספר מלחמת יהוה), but there is no evidence of such a book, even in Jewish sources. But Levi Ben Gerson (Gersonides), who lived between 1288 and 1344, wrote between 1317 and 1329 just the book called by the same name. Again, one has to ask when that verse of Numbers and the whole book of Numbers was written!

Jeeshua, joka tuli ilmoittamaan meille Isän luonteen, Isän ajatukset, sanat ja teot, sanoi Öljymäellä tapahtuneen kiinnioton yhteydessä miekkaansa turvautuneelle Pietarille: ”pistä miekkasi tuppeen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt. 26: 52).

Jeshua, who came to reveal to us the character of the Father, the thoughts, words, and deeds of the Father, said to Peter, who had taken his sword during his capture on the Mount of Olives: ”Put up again thy sword into his place: for all they that take the sword shall perish with the sword” (Matt. 26: 52).

Jumalan aseet eivät ole tuhon aseita, sillä Jumala toimii aina pelastajana/puolustajana. Jumalan ”sotajoukot” ovat enkeleitä ja luonnonvoimien avulla Hän pystyy estämään vihollisen pahimmatkin suunnitelmat (Jes. 13: 10; 24: 17 - 13; Ilm. 6: 13; 8: 12). Sodan melskeitten keskellä Jumalan lapsi saa aina luottaa siihen, että Jumala on hänen turvansa (Jes. 25: 4, 5, 9).

God’s weapons are not weapons of destruction, for God always acts as a saviour/defender. God's "armies" are angels, and by the forces of nature He is able to thwart the worst plans of the enemy (Isa. 13:10; 24: 17-13; Rev. 6:13; 8:12). In the midst of war, the child of God can always trust that God is his safety (Isa. 25: 4, 5, 9).

Jumala loi kaiken hyväksi ja kauniiksi, mutta Saatana haluaa tuhota sen kaiken.

God created everything good and beautiful, but Satan wants to destroy it all. 

Avoimin kasvoin * With open face

 Apostoli Johannes kirjoittaa evankeliumissaan, ettei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh. 1: 18), mutta Vanhan Testamentin puolella on useita tapauksia, joissa jonkun ihmisen kerrotaan saaneen nähdä ja kohdata Jumala. Mitä tämä ristiriita merkitsee?

The Apostle John writes in his gospel that no one has ever seen God (John 1:18), but there are several instances in the Old Testament where someone is said to have seen and encountered God. What does this contradiction mean?

Heprean sana פנה פנים paane/paanim merkitsee kasvoja, mutta sen lisäksi se merkitsee myös päätä/etupuolta ja itse persoonaa. Jumalan kohdalla Hänen kasvonsa edustavat itse Jumalaa. Kun Jumala rohkaisi Eliaa, Hän näyttäytyi tälle vain takaapäin (1. Kun. 19: 12), ja Moosekselle Jumala sanoi ”minun kasvojani ei voi kenkään katsoa” (2. Moos. 33: 22, 23).

The Hebrew word פנה פנים pane/panim means face, but it also means the head/front and the personality itself. In the case of God, His face represents God Himself. When God encouraged Elijah, He appeared to him only from behind (1. Kings 19:12), and God told Moses “no man can see my face” (Exodus 33:22, 23).

Silmät ovat se kasvojen osa, johon huomio kiinnittyy ensiksi. Sanotaan, että ”silmät on sielun peili”. Silmä/silmät on hepreaksi עין ajin, joka on myös heprean toisen ääntymättömän konsonantin (ע) nimi. Vanhan Testamenin tekstissä sana עין voi merkitä silmien lisäksi myös koko ulkomuotoa.

The eyes are the part of the face that gets attention first. It is said that “the eyes are the mirror of the soul”. The eye (s) in Hebrew is עין ajin, which is also the name of the second unvoiced consonant (ע) in Hebrew. In the text of the Old Testament, the word עין can mean not only the eyes but also the whole appearance.

                                  Ajin-konsonantissa on silmät, nenä ja suu  

                                  The Ajin consonant has eyes, a nose, and a mouth

Silmät kertovat omistajastaan todella paljon; jopa sellaistakin, minkä suu kenties kieltää. Silmistä voidaan nähdä, milloin ihminen pysyy totuudessa ja milloin hän puhuu omiaan. Suu on hepreaksi פה pe, joka myös on sanan ensimmäisen konsonantin (פ) nimi. Vanhassa Testamentissa sana פה voi merkitä myös (miekan) terää (vrt. Uuden Testamentin symboliikka Hper. 4: 12; Ilm. 1: 16; 2: 12). Lisäksi sana פה voi merkitä myös käskyä/määräystä. Jumalan kasvoissa Hänen silmänsä ja suunsa antavat aina samansuuntaisen viestin, eivätkä ne ole koskaan ristiriidassa keskenään. 

The eyes really say a lot about their owner; even things that the mouth may deny. One can see with the eyes when a person stays in the truth and when he speaks his own. The mouth is in Hebrew פה pe, which is also the name of the first consonant (פ) of the word. In the Old Testament, the word פה can also mean the sword/blade of a sword (cf. New Testament symbolism in Hebrews 4:12; Revelation 1:16; 2:12). Moreover the word פה can also mean a command. In the face of God, His eyes and mouth always give a parallel message, and they never contradict each other.

Kasvojen keskellä on nenä, joka on hepreaksi אף אפים af/apajim.  Tämäkin VT:n sana saattaa viitata koko kasvoihin. Mutta se merkitsee myös vihaa (Dan. 11: 20), ja sen vastakohtana armoa/kärsivällisyyttä/pitkämielisyyttä (2. Moos. 34: 6; Snl. 16: 32) muodossa ארך אפים erek apajim eli pitkä nenä.

In the middle of the face is a nose, which is  in Hebrew אף אפים af/apajim. Even this OT word may refer to the whole face. But it also means anger (Dan. 11:20), but also its opposite grace/patience/long-suffering (Exodus 34: 6; Proverbs 16:32) in the form of ארך אפים Erek apajim, or long nose.

Kukaan ihminen ei voi paeta Jumalan kasvojen edestä, koska Hän on meidän Luojamme ja aina läsnä kaikkialla (Ps. 139: 7 - 13). Jumalan läsnäolo ilmenee Hänen kasvojensa kautta. Mooses pyysi Jumalaa osoittamaan armonsa käytännössä niin, että Hän sallisi kasvojensa kulkea Israelin kanssa (2. Moos. 33: 15 - 17). Uskonsa vahvistukseksi Mooses pyysi saada nähdä Jumalan, ja Jumala vastasi hänen pyyntöönsä kulkemalla hänen ohitseen, mutta Jumala huomautti hänelle ”minun kasvojani ei kukaan saa nähdä” (2. Moos. 33: 18 - 23). 

No man can escape the face of God because He is our Creator and always present everywhere (Ps. 139: 7-13). God’s presence is manifested through His face. Moses asked God to show His grace in practice so that He would allow His face to go with Israel (Exodus 33: 15-17). As a confirmation of his faith, Moses asked to see God, and God responded to his request by walking past him, but God pointed out to him, “My face shall not be seen” (Exodus 33: 18-23).

Luvussa 2. Moos. 34 kerrotaan, miten Jumala kulki sitten Mooseksen ohitse ja vakuutti hänelle armoaan, uskollisuuttaan ja pitkämielisyyttään. Jakeessa 34: 6 esiintyy juuri tuo aikaisemmin mainitsemani ”pitkä nenä” ארך אפים erek apajim.

Chapter 34 in Exodus describes how God passed then by Moses and assured him of His mercy, faithfulness, and long-suffering. In verse 34: 6 it is precisely that “long nose” ארך אפים erek apajim that I mentioned earlier.

Esrahilaisen Eetanin mietevirressä, joka on rukous Daavidille annettujen armolupausten täyttymisestä, Eetan kirjoittaa ”Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä (Ps. 89: 15).

In the meditation of Ethan the Ezrahite, a prayer for the fulfilment of the promises of mercy given to David, Ethan writes, “Righteousness and justice are the foundation of thy throne, and grace and truth go before thy face” (Ps. 89:14).

Vihassa Jumala peittää kasvonsa (Jes. 54: 8). Mutta Hänen kasvonsa peittyvät meiltä myös meidän omien  syntiemme vuoksi (Jes. 59: 2). Tehtyään suuren rikoksen Jumalaa ja omaa veljeään vastaan, Kain joutui poistumaan Jumalan kasvojen edestä (1. Moos. 4: 16). Koska synti on vaanimassa meitä joka hetki, ja meillä on jatkuvasti se vaara, että Jumala kääntää meille selkänsä tai peittää armolliset kasvonsa, meitä kehoitetaan etsimään alati Jumalan kasvoja (1. Aik. 16: 11; Ps. 105: 4).

In anger, God covers his face (Isaiah 54: 8). But His face is also covered with us because of our own sins (Isa. 59: 2). After committing a great crime against God and his own brother, Cain had to leave before God's face (Gen. 4:16). Because sin is lurking in us at all times, and we are constantly in danger of God turning our backs on us or covering His gracious face, we are exhorted to seek God's face always (1 Chron. 16:11; Ps. 105: 4).

Raamatussa mainitaan nimeltä muutamia Jumalan erityisen armon omalla kohdallaan kokeneita miehiä; Hanok (1. Moos. 5: 24; Hepr. 11: 5), Nooa (1. Moos. 6: 9), Daniel (Dan. 10: 18, 19), Job (Job 1: 8; Hes. 14: 14), Hesekiel (Hes. 1. luku), Jesaja (Jes. 6: 1), Jaakob (1. Moos. 32: 30), Mooses (2. Moos. 3: 6), Elia (1. Kun. 19: 11 - 13) ja apostoli Johannes sai nähdä Jumalan Pojan silmät, jotka olivat kuin tulen liekki (Ilm. 1: 14).

The Bible mentions by name a few men who have experienced in themselves the special grace of God; Enoch (Gen 5: 24; Hebr. 11: 5), Noah (Gen. 6: 9), Daniel (Dan. 10: 18, 19), Job (Job. 1: 8; Ezek. 14:14), Ezekiel (Eze. chapter 1), Isaiah (Isa. 6: 1), Jacob (Gen. 32:30), Moses (Ex. 3: 6), Elijah (Gen. 32: 30), 19: 11-13) and the apostle John saw the eyes of the Son of God, which were like a flame of fire (Rev. 1:14).

Daavid totesi psalmissaan ”Totisesti vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä” (Ps. 140: 14). Ns. Rakkauden korkeaveisussa Paavali vakuuttaa, että kaikki vajavainen tulee kerran loppumaan ja silloin pelastetut saavat katsella Jumalaa ja Hänen Poikaansa ”kasvoista kasvoihin” (1. Kor. 13: 12). 

In his psalms, David said, "Surely the righteous shall give thanks to thy name, and the righteous shall dwell in thy presence" (Psalm 140: 13). In the song of love, Paul assures that all that is deficient will one day come to an end, and then the saved will see God and His Son “face to face” (1 Cor. 13:12).

Mutta tämän autuaallisen tilan saavuttaminen edellyttää ”avoimia kasvoja”, joita synti ei peitä, sillä katselemalla peittämättömin kasvoin jumalallista kirkkautta, syntinen ihminen voi muuttua kirkkaudesta kirkkauteen. (2. Kor. 3: 18; 1. Joh. 3: 2, 3). Tämän ihmeen voi saada aikaan yksin Herramme ja Vapahtajamme, Jeeshua, joka on todellinen Puolustajamme (Joh. 14: 16, 26; 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1).

But achieving this blissful state requires an “open face” that is not covered by sin, for by looking at the divine glory with an uncovered face, a sinful person can change from glory to glory. (2 Cor. 3:18; 1 John 3: 2, 3). This miracle can be accomplished only by our Lord and Savior, Jeshua, who is our true Comforter (John 14:16, 26; 15:26; 16: 7; 1 John 2: 1).

Sydämen aarre * Treasure of the heart

Viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana koko maailma on ollut pakotettu seuraamaan mieletöntä ja raivopäistä tuhoamista; sotaa, jota kutsutaan erityisoperaatioksi, joka tuhoaa juuri sitä kansaa, jota sen väitetään suojaavan. Hulluus on todellakin saavuttanut huippunsa!

During the past two weeks the whole world has been forced to follow the insane and furious destruction; a war called a special operation that destroys the very people it is claimed to protect. Madness has indeed reached its peak!

Sydäntä raastavien julmuuksien edessä mieleni on kurottunut katsomaan siihen maailmaan, joka oli vasta vain viikon ikäinen, ja josta itse sen Tekijä sanoi ”se oli sangen hyvää” (1. Moos. 1: 31). Silloin koko luomakunnan täytti suuri rauha, ääretön puhtaus ja kauneus ja luotujen kiitollisuus ja kunnioitus Luojaansa kohtaan!

Before the heartbreaking atrocities, my mind is stretched out to look upon a world that was only a week old, and of which the Creator himself said “it was very good” (Gen. 1:31). Then all creation was filled with great peace, infinite purity and beauty, and the gratitude and reverence of creatures for their Creator!

Kuningas Salomo, jonka nimi on johdettu sanasta ’rauha’ (shalom), lienee hänkin kaivannut luomakunnan alkupäivien neitseelliseen puhtauteen. Miettiessään elämän tarkoitusta, kaiken määräaikaa ja turhuutta, hän kirjoitti Luojasta ja ihmisistä näin: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua” (Saar. 3: 11).

King Solomon, whose name is derived from the word ‘peace’ (shalom), must also have longed for the virgin purity of the early days of creation. Reflecting on the purpose of life, special times of everything, and the futility of all things, he wrote of the Creator and men like this, “He hath made every thing beautiful in his time: also he hath set the world in their heart, so that no man can find out the work that God maketh from the beginning to the end”(Ecc. 3:11).

Mihin tahansa silmämme osuvatkin tässä maailmassa, kaikesta siitä on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkittua tietoa, eikä kuitenkaan mistään ole vielä saatu lopullista viisautta. Ja tämän kaiken Jumala teki Sanansa voimalla yhdessä viikossa (Ps. 33: 6, 9)! Mitä me siitä ymmärrämme? Emme alkua emmekä loppua!

Whatever we see in this world, of everything it has been written shelf-meter researched knowledge, and yet no final wisdom has yet been obtained. And all this was done by the power of God's Word in one week (Ps. 33: 6, 9)! What do we understand about that? Not the beginning nor the end!

Eikö ymmärtämättömyytemme Jumalan luomistekojen tutkimisessa pitäisi saada meidät tuntemaan nöyryyttä suuren Luojamme edessä! Mutta onko meillä ymmärrystä edes sen verran, että pystyisimme myöntämään oman ymmärtämättömyytemme ja tunnustamaan Jumalan absoluuttisen suuruuden? Ymmärryksen puute nimittäin näkyy; se näkyy ulospäin kunnioituksen puutteena.

Shouldn’t our incomprehension in studying God’s creations make us feel humble before our great Creator! But do we have the understanding even enough to admit our own incomprehension and acknowledge the absolute greatness of God? Namely, the lack of understanding is evident; it shows outwardly a lack of respect.

Apostoli Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa, miten keskitaivaalla lentävistä kolmesta enkelistä ensimmäinen kutsuu kaikkia maailman kansoja kumartamaan ”häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet” ja antamaan sillä tavalla Jumalalle kuuluva kunnia (Ilm. 14: 7).

In the Book of Revelation, the Apostle John writes how the first of the three angels flying in the midst of heaven invites all nations of the world to worship “him that made heaven, and earth, and the sea, and the fountains of waters”and thus to give honor to God (Rev. 14: 7).

Mutta millä tavalla ihminen voi antaa kunnian Jumalalle ja kumartaa Häntä, jota ei edes näe (Joh. 1: 18)? Tässäkin kysymyksessä meidän on parasta kääntyä maailman suurimman opettajan, Jeeshuan, puoleen ja kuunnella Hänen neuvojaan.

But in what ways can man give glory to God and worship Him who is not even seen (John 1:18)? Again, it is best for us to turn to Jeshua, the greatest teacher in the world, and listen to His counsel.

Puhuessaan viimeisestä tuomiosta Jeeshua osoitti taivaallisen tuomioistuimen kriteerinä olevan sen, miten ihmiset kohtelevat toinen toistaan (Matt. 25: 31 - 46).

Speaking of the Last Judgment, Jeshua showed that the criterion of heavenly judgment is how people treat one another (Matt. 25: 31-46).

Vuorisaarnassaan Jeeshua opetti kuulijoitaan kohtelemaan toisiaan samalla tavalla kuin he itse haluaisivat tulla kohdelluiksi (Matt. 7: 12; Luuk. 6: 31). Tämän ei pitäisi olla vaikea periaate! Jokainen ihminen tietää sydämessään, miten haluaa tulla kohdelluksi! Oikea mittari on pantu jo luomisessa jokaisen sydämeen.

In his Sermon on the Mount, Jeshua taught his hearers to treat one another as they would like to be treated (Matthew 7:12; Luke 6:31). This should not be a difficult principle! Everyone knows in their heart how they want to be treated! The right gauge has already been put in creation in everyone’s heart.

Jeeshua antoi myös ns. kultaisen säännön, joka löytyy Joh. 13: 34:stä ja kuuluu näin: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.”

Jeshua also gave the so-called the golden rule found in John 13:34 and reads, “A new commandment I give unto you, That ye love one another; as I have loved you, that ye also love one another.”

Rakkauden periaatteet Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan on ilmaistu ihmiskunnalle jo Siinailla  kymmenessä käskyssä, sillä ensimmäisen laintaulun neljä käskyä (2. Moos. 20: 2 - 11; 5: Moos. 5: 6 - 15) edustavat rakkautta Jumalaan, ja toisen laintaulun kuusi käskyä rakkautta lähimmäiseen (2. Moos. 20: 12 - 17; 5. Moos. 5: 16 - 21).

The principles of love for God and neighbour are already expressed to mankind in the Ten Commandments in Sinai, for the four commandments of the first table (Exodus 20: 2-11; Deuteronomy 5: 6-15) represent love to God, and the six commandments of the second table represent love to the neighbours (Exodus 20: 12-17; Deuteronomy 5:16-21).

Jeeshuan antama 'uusi käsky’, kreikaksi εντολην καινην (entoleen kaineen), ei ole uusi/juuri säädetty/tuore käsky (mikä on kreikaksi νηοζ neos), sillä tekstissä on kreikan sana καινοζ kainos.  Kainos merkitsee asiaa/tapaa, jota ei ole vielä ennen tunnettu eikä siitä syystä myöskään käytetty tai toteutettu. Jeeshua teki uuden päivityksen Jumalan lakiin, joka oli jo ilmoitettu aikaisemmin. Jeeshuan antama malli lähimmäisen rakastamisesta tuli tunnetuksi vasta Hänen inhimillisen elämänsä kautta. Jeeshuan inhimillinen elämä oli demonstraatio rakkaudesta, joka täyttää jokaisen käskyn Jumalan Siinailla antamasta laista aivan sen viimeistä piirtoa myöten, sillä Jumalan tahto täytti Jeeshuan sydämen (Joh. 4: 34; 5: 30; 6: 38, 39).

The 'new commandment' given by Jeshua, in Greek εντολην καινην (entoleen kaineen), is not a new/just prescribed/fresh commandment (which is in Greek νηοζ neos), for the text has the the Greek word καινοζ kainos. Kainos means something not yet known and therefore not used or implemented. Jeshua made another update to God’s law already known from Sinai. The model given by Jeshua for loving one's neighbor became known only through His human life. Jeshua's human life was a demonstration of love that fulfills every commandment of God's law given in Sinai right down to its last drawing, for God's will filled Jeshua' heart (John 4:34; 5:30; 6:38, 39).

Kun Perkele vei Jeeshuan erämaahan kiusattavaksi ja johdatti Hänet noiden 40 paastopäivän aikana korkealle vuorelle ja näytti Hänelle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston” ja lupasi lahjoittaa sen kaiken Hänelle yhdestä kumarruksesta (Matt. 4: 8, 9), Jeeshua ajoi hänet pois muistuttamalla häntä ainoasta todellisesta kumartamisen ja palvonnan kohteesta, taivaan ja maan Luojasta. Ilman Luojaa ei maan päällä olisi ainoatakaan valtakuntaa kaikkine loistoineen! 

When the Devil took Jeshua to the wilderness to be tempted and led Him to the high mountain during those 40 days of fasting and showed Him “all the kingdoms of the world and their glory” and promised to give it all to Him by one bow (Matthew 4: 8, 9), Jeshua drove him away by reminding him the only real object of worship and honor, the Creator of heaven and earth. Without the Creator, there would be no kingdom on earth with all its glory!

Koska Perkele alias Lucifer on saanut ennen kapinaansa käyskennellä Jumalan valtaistuimen edessä, hänen täytyy olla tietoinen myös siitä, että tämän maailman valtakuntien loisto ei ole yhtään mitään taivaallisten salien loiston ja kirkkauden rinnalla. Jumala loi kaikki enkelit ikuisiksi olennoiksi, mutta tottelemattomuutensa vuoksi langenneet enkelit ovat kadottaneet sydämistään ikuisuuden, ja sen tilalle on jäänyt vain tämä maailma, sen loisto ja kunnia, ja heidän kohtalonsa tulee olemaan kuolema ja lopullinen tuho.

Because the Devil alias Lucifer has been allowed to walk in the heaven halls before his rebellion, he must also be aware that the glory of the kingdoms of this world is nothing at all alongside the glory of the heavenly halls. God created all the angels to be eternal beings, but the angels who fell because of their disobedience have lost eternity from their hearts, and it has been replaced only by this world, its glory, and their destiny will be death and final destruction.

Kuningas Salomon sanoissa Saar. 3: 11:ssa on heprean sana העלם ha-oolam, joka on suomennettu sanalla ’ikuisuus’. Sama sana on käännetty kuningas Jaakon käännöksessä sanalla ’world’ eli ’maailma’. Miten kummassa ’ikuisuus’ ja’ maailma' voidaan kääntää samasta sanasta? Mutta niin se vain on!

The words of King Solomon in Ecc. 3:11 contains the Hebrew word העלם ha-oolam, translated into Finnish ’eternity'. The same word has been translated in the version of King James by the word ‘world’. How can ’eternity' and ’world' be translated from the same word? But that's just the way it is!

Heprean sana עולם oolam merkitsee ’maailma’. Se voidaan kirjoittaa myös Holem-vokaalin kanssa ja ilman Wau-konsonanttia muodossa עלם. Sana לעלם le-oolam, jossa ensimmäinen kirjain ל on prepositio, merkitsee ’ikuisesti’.

The Hebrew word עולם oolam means ’world’. It can also be written with the vowel Holem and without the consonant Waw in the form עלם. The word לעלם le-oolam, where the first letter ל is a preposition, means ‘forever’.

Näin heprean sana ’oolam’ osoittaa, että ellei luomisessa asetettu ’ikuisuus’ saa täyttää ihmissydäntä, sen valtaa tämä ’maailma’. Ikuisuuden periaatteet on ilmoitettu meille rakkauden laissa ja käskyissä, joista Jeeshua antoi meille mallin ja esimerkin omalla elämällään. Perkele puolestaan on antanut oman mallinsa niille, joiden sydämessä on vain tämä maailma! Ja se malli on surullista, rumaa ja irvokasta katsottavaa!

Thus the Hebrew word ‘oolam’ indicates that unless the ‘eternity’ set in creation is allowed to fill the human heart, it is ruled by this ‘world’. The principles of eternity have been revealed to us in the law and commandments of love, of which Jeshua gave us a pattern and example in his own life. The devil, on the other hand, has given his own model to those whose hearts contain only this world! And that pattern sad, ugly and lewd to watch!

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” - Snl. 4: 23

”Keep thy heart with all diligence; for out of it are the issues of life.” - Prov. 4: 23

Isämme *Our Father

Lukiessani evankelistojen tallentamia Jeeshuan puheita huomioni on kiinnittynyt siihen seikkaan, että Jeeshua ei käytä Jumalasta mitään nimeä kuin yhden ainoan kerran. Lääkäri Luukas on tallentanut tuon poikkeuksellisen kerran, jolloin Jeeshua käytti Isästä nimeä Korkein (Luuk. 6: 35), kreikaksi υψιστοζ ypsistos, hepreaksi עליון elyon ja arameaksi עליא elaja.

As I read Jeshua’ speeches recorded by the evangelists, my attention is drawn to the fact that Jeshua  does not use any name for God except once. Dr. Luke recorded that exceptional time when Jeshua used the name of the Most High of the Father (Luke 6:35), the Greek υψιστοζ ypsistos, the Hebrew עליון elyon, and the Aramaic עליא elaja.

Luukas on tallentanut myös kertomuksen enkelin vierailusta Mirjamin (muutettu nimi Maria) luona ja enkelin sanat koskien Maailman Vapahtajan nimitystä. Enkeli sanoi: ”häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi” (Luuk. 1: 32).

Luke has also recorded the account of the angel's visit to Miriam (renamed Mary) and the angel's words concerning the name of the Savior of the World. The angel said, "He is called the Son of the Most High" (Luke 1:32).

Muistan, miten syvästi lapsena ihmettelin, kun kuulin erään itseäni muutamaa vuotta vanhemman tytön kutsuvan äitiään etunimellä eikä sanalla ”äiti". Minulle tuli heti sellainen ajatus, että ovatko nuo kaksi ollenkaan oikeasti äiti ja tytär.

I remember how deeply I wondered as a child when I heard a girl a few years older calling her mother by her first name and not by the word “mother.” I immediately had the idea that aren’t those two really mother and daughter at all.

Taivaallisessa perheessä Isä kutsuu poikaansa Pojaksi, ja Poika kutsuu isäänsä Isäksi. Opettaessaan seuraajiaan antaumuksellisesta lähimmäisen rakkaudesta (Luuk. 6: 27 - 36) Jeeshua tahtoi opastaa heidät taivaallisen perheen jäseniksi eli ”Korkeimman lapsiksi”.

In the heavenly family, the Father calls his son the Son, and the Son calls his father the Father. Through His teaching about the devotional love (Luke 6: 27-36), Jeshua wanted to instruct His followers as members of the heavenly family, or "children of the Most High."

Jeeshua käytti puheissaan usein muotoa ”minun Isäni”, mutta antaessaan opetuslapsilleen mallin rukouksesta Hän käytti muotoa ”meidän Isämme” (Matt. 6: 9). Tämä osoittaa, että Jeeshua rinnasti itsensä täysin ihmisyyteen ja meidän veljeksemme. Jeeshuan puheet Isästä ovat sydäntä lämmittäviä. Mitä kaikkea meidän "Veljemme” (Hepr. 2: 11, 17) sanoikaan Isästämme, eli miten Poika esitteli Isän? Seuraavaksi muutamia poimintoja evankelistojen tallentamista Pojan sanoista.

Jeshua often used the form “my Father” in his speeches, but in giving His disciples a pattern of prayer, He used the form “our Father” (Matthew 6: 9). This shows that Jeshua fully equated himself with humanity and our brother. Jeshua's talk about the Father is heartwarming. Whatever our "brethren" (Heb. 2:11, 17) said of our Father or how the Son introduced the Father? Here are some excerpts from the words of the Son recorded by the evangelists.

Isä on Pojan yläpuolella (Joh. 10: 29; 14: 28), aivan samoin kuin inhimillisessä perheessä isä on ennen poikaansa. Isä on itsestään oleva ja elävä, אהיה EHJEE (Joh. 5: 26), ja Poika on tullut Isänsä nimessä (Joh. 5: 43). 

The Father is above the Son (John 10: 29; 14: 28), just as in the human family the Father is before his son. The Father is self-living and excisting, אהיה EHYEH (John 5: 26), and the Son has come in the name of his Father (John 5: 43).

Isä, joka Jeeshuan sanojen mukaan ”tekee yhä työtä” (Joh. 5: 17), on maan ja taivaan luoja, ja siksi Hän on myös maan ja taivaan Herra (Matt. 11: 25).

The Father, who, in the words of Jeshua, “still laboreth” (John 5:17), is the Creator of the earth and the heavens, and therefore He is also the Lord of the earth and the heavens (Matt. 11: 25).

Isä on pyhä ja täydellinen (Matt. 5: 48), Hän tuntee ja tietää kaiken (Matt. 6: 8) myös jokaisen ihmisen salaisimmat ajatukset (Matt. 6: 1), ja Hän on hyvyydessä ja armossa ylittämätön (Matt. 7: 11; 11: 13).

The Father is holy and perfect (Matt. 5: 48), He knows and sees everything (Matt. 6: 8) even the most secret thoughts of every human being (Matt. 6: 1), and He is unsurpassed in goodness and grace (Matt. 7: 11; 11: 13).

Isä ei tahdo kenenkään hukkuvan (Matt. 18: 14). Isä, joka on armollinen kaikille, edellyttää armollisuutta myös kaikilta armahdetuilta (Matt. 6: 15), ja siksi Hän on siksi armoton armottomille (Matt. 18: 35).

The Father does not want anyone to perish (Matt. 18:14). The Father who is merciful to all requires mercy also from those who have got mercy from Him (Matt. 6:15), and therefore He is ruthless to the unforgiving (Matt. 18:35).

Isä, joka on tasapuolinen kaikille (Matt. 5: 45) odottaa luoduiltaan tahtonsa tekemistä (Matt. 7: 21), ja Hän on tarkka ”istutuksistaan” (Matt. 15: 13). 

The Father who is equal to all (Matt. 5:45) expects His creatures to do His will (Matt. 7:21), and He is careful of His “plantings” (Matthew 15:13).

Isä tuntee Pojan, ja Poika tuntee Isän (Matt. 11: 27). Isä on painanut oman sinettinsä Poikaansa (Joh. 6: 27), jonka kautta Hän antaa maailmalle ”totisen leivän” (Joh. 6: 32). 

The Father knows the Son, and the Son knows the Father (Matt. 11:27). The Father has set His own seal on His Son (John 6:27), through whom He gives the world “true bread” (John 6:32).

Isä on antanut kaikki Poikansa käsiin (Joh. 13: 3), ja siksi myös tuomiovalta kuuluu Pojalle (Joh. 5: 22).

The Father has delivered all things into the hands of his Son (John 13: 3), and therefore the Son also has authority to judge (John 5:22).

Isä ja Poika toimivat yhdessä ihmiskunnan auttamiseksi ja pelastamiseksi; Isä vetää ihmisiä Poikansa tykö (Joh. 6: 44), ja vain Pojan kautta kulkee tie Isän luo (Joh. 14: 6). Isä vaikuttaa ihmisissä rakkauden syntymisen Poikaansa (Joh. 8: 42). Isä vastaa heidän rukouksiinsa Poikansa kautta (Matt. 7: 11; 18: 19; Joh. 14: 14).

The Father and the Son work together to help and save mankind; The Father draws people to His Son (John 6: 44), and only through the Son does the path pass to the Father (John 14: 6). The Father influences the birth of love to His Son in men (John 8:42). The Father answers their prayers through His Son (Matt. 7:11; 18:19; John 14:14).

Isä saa aikaan ihmisen hyvät teot (Matt. 5: 16) ja Hän puhuu omiensa kautta (Matt. 10: 20).

The Father accomplishes the good works of man (Matt. 5:16) and He speaks through His own (Matt. 10:20).

Isä huolehtii luomakuntansa pienimmistäkin; Hän huolehtii linnuista ja kedon kukkasista (Matt. 6: 26, 28; 10: 29), ja Hän näyttää kasvonsa ”pienten enkeleille” (Matt. 18: 10).

The Father takes care of even the smallest of His creation; He takes care of the birds and the flowers of the field (Matt. 6:26, 28; 10:29), and He shows His face to the angels of the little ones (Matt. 18:10).

Isä tietää Poikansa paluun hetken (Matt. 24: 36), ja Hän saapuu Poikansa kanssa kirkkaudessa (Matt. 16: 27).  Isä herättää kuolleet yhdessä Poikansa kanssa (Joh. 5: 21) ja Isä määrää ylösnousseitten ja pelastettujen istumapaikat siinä oikeudessa, joka tapahtuu taivaassa 1000 vuoden aikana (Matt. 20: 23).

The Father knows the moment of His Son's return (Matt. 24:36), and He will come with His Son in glory (Matt. 16:27). The Father and the Son raise the dead together (John 5:21) and the Father orders the seats of the resurrected and saved in the jury that will take place in heaven during 1,000 years (Matt. 20:23).

Isä antaa kunnian Pojalleen (Joh. 8: 54), ja Isä kunnioittaa niitä, jotka palvelevat Poikaa (Joh. 12: 26). Isän koti tulee olemaan pelastettujen yhteinen Koti (Joh. 14: 1; 17: 24).

The Father honors His Son (John 8:54), and the Father honors those who serve the Son (John 12:26). The Father's home will be the common home for the saved (John 14: 1; 17:24).

Ole Turvassa * Be Safe

                         5. Moos. 33: 27; Ps. 46: 2; 68: 8, 9; 71: 5; Joh. 11: 25; 1. Joh. 2: 28