Luin jokin aika sitten Valittujen Palojen julkaisemaa kirjaa Raamatun salaisuudet - pyhien kirjoitusten arvoitukset avautuvat. Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut teologeja, historioitsijoita, arkeologeja ja monien alojen asiantuntijoita, ja kirja sisältää varsin monipuolista tietoa. Kirjassa tuodaan Raamatun tekstien rinnalle tarinoita ja tietoa myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä, jotka antavat paikoitellen lisäymmärrystä Raamatun kertomuksiin mutta toisin paikoin asettavat Raamatun kertomukset kyseenalaiseen valoon. Joku lukija voi kokea tällaisen menettelyn Raamatun tekstin rikastuttamiseksi joku toinen taas sen vesittämiseksi.
Some time ago I read a Finnish version of the book Mysteries of the Bible, published by The Reader’s Digest Association. Theologians, historians, archaeologists, and experts in many fields have been involved in writing the book, and it contains quite a wealth of information. In addition to biblical texts, the book also brings stories and knowledge from non-biblical sources that provide additional understanding about biblical stories in some places but put the biblical stories into questionable light in other places. One reader may experience such a procedure to enrich the text of the Bible and another to water it down.
Maailma on tietoa pullollaan, ja meidän aikanamme tiedon määrä on moninkertaistunut räjähdysmäisesti. Siksi on hyvä muistaa apostoli Paavalin sanat ”Ja vaikka... minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon... mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi” (1. Kor. 13: 2). Ja rakkaudesta puhuttaessa kannattaa muistaa apostoli Johanneksen opetus ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4: 8). Eli summa summarum: ilman Jumalaa, mikään tiedon määrä ei hyödytä mitään.
The world is full of information, and in our time the amount of information has exploded. That is why it is good to remember the words of the Apostle Paul, "And though I have the gift of prophecy, and understanding all mysteries, and all knowledge... and have not charity, I am nothing" (1 Cor. 13: 2). And as we speak of love, it is worth remembering the teaching of the Apostle John, "He that loveth not knoweth not God; for God is love" (1 John 4: 8). That is, without God, no amount of knowledge benefits anything.
Kaiken tiedon joukkoon voidaan lisätä myös täysin inhimillisiä mielipiteitä, joita lukija saattaa erehtyä luulemaan jopa tutkituksi tiedoksi. Joskus tuollainen inhimillisen mielipiteen lisäys voi olla tahatonta ja ilmentää paremman tiedon puutetta joskus taas tahallista ihmisten harhaanjohtamista. Kumpaako tässä kirjassa yritetään tavoitella, sitä en voi varmuudella sanoa, mutta eräs sapattia koskeva kappale pani minut tarkistamaan asioita.
Completely human opinions can also be added to all information, which the reader may mistake even for researched information. Sometimes such an increased human opinion can be unintentional and sometimes reflects a lack of better knowledge, sometimes deliberately misleading people. Whichever one this book is trying to achieve, I can’t say for sure, but one chapter about the Sabbath made me review things.
Seuraava lainaus on kirjan sivulta 17: Seitsemäs päivä, sapatti (sana perustuu heprean kielen lepoa tarkoittavaan sanaan), julistettiin pyhäksi tai pyhitettäväksi ajaksi; ajaksi joka kuuluu erityisesti Jumalalle. Sapatti ”kätkettiin luomisessa” ja tehtiin tiettäväksi Israelin kansalle vasta myöhemmin Siinainvuorella. Tämän jumalanpalveluksen päivän tuli antaa merkitys kaikille muille päiville. Sapatin pyhittäminen luomiskertomuksen huipentumana ja päätöksenä täyttää koko kertomuksen hartauden ja kunnioituksen ilmapiirillä. Se myös kutsuu ihmiset ylistämään Luojaansa, samoin kuin muut luodut tekevät eläessään Jumalan niille säätämällä tavalla. (Tekstin paksunnos ja alleviivaus minun)
The following quote is from page 17 of the book: The seventh day, the Sabbath (the word is based on the Hebrew word for rest), was proclaimed a holy or consecrated time; for a time that belongs especially to God. The Sabbath was “hidden in creation” and was not made known to the people of Israel until later in Mount Sinai. This day of worship was to give meaning to all other days. Sanctifying the Sabbath as the culmination and decision of the creation account fills the entire story with an atmosphere of devotion and reverence. It also invites people to praise their Creator, just as other creatures do in their lives as God has ordained for them. (Text bold and underlined from me)
Siis: sapatti ”kätkettiin luomisessa” ja tehtiin tiettäväksi Israelin kansalle vasta myöhemmin Siinainvuorella. Ihanko totta? Hetkinen!
That is, the Sabbath was “hidden in creation” and made known to the people of Israel only later in Mount Sinai. Really? Wait a minute!
Yritetäänkö tässä sanoa, että Jumala lepäsi, siunasi ja pyhitti sapatin ainoastaan itseään varten? On totta, että heprean pyhittää-verbi קדש qadash merkitsee myös ”omistamista Jumalan käyttöön”. Tuo tarkoitus koskee ilmeisesti kyllä Jumalan nimeä, mutta Jeeshuan sanojen mukaan "sapatti asetettiin ihmistä varten” (Mark. 2: 27). Samaan hengenvetoon Jeeshua totesi itse olevansa ”sapatin Herra” (Mark. 2: 28; Matt. 12: 8; Luuk. 6: 5)
Is this trying to say that God rested, blessed, and sanctified the Sabbath only for himself? It is true that the Hebrew verb קדש qadash also means “devotion to the use of God”. That purpose seems to apply to the name of God, but according to Jeshua “the Sabbath was instituted for man” (Mark 2:27). In the same breath, Jeshua declared himself to be “the Lord of the Sabbath” (Mark 2:28; Matthew 12: 8; Luke 6: 5)
Jumalan Poika on Sana (Joh. 1: 1 - 3, 14), ja Jumala loi kaiken Sanalla (1. Moos. 1: 3, 6, 9, 11, 14, 24, 26). Eloshistisen luomiskertomuksen ברא bara-verbi edustaa nimenomaan sanan voimalla luomista. Jumalan Poika oli siis itse mukana kaiken luomisessa (Kol. 1: 16, 17), ja jo ihmisen luomisessa Jumalan Poika sitoutui ihmisyyteen, tulemaan Ihmisen Pojaksi. Siksi Jeeshua, ihmisten Herra, on myös sapatin Herra.
The Son of God is the Word (John 1: 1-3, 14), and God created everything with the Word (Gen. 1: 3, 6, 9, 11, 14, 24, 26). The verb ברא bara in the Elohistic creation story represents precisely the creation by the power of the word. The Son of God himself was involved in the creation of all things (Col. 1:16, 17), and already in the creation of man the Son of God was committed to humanity, to become the Son of Man. Therefore Jeshua, the Lord of men, is also the Lord of the Sabbath.
Kun ajattelen Adamin ja Eevan ensimmäistä päivää, joka oli juuri luodun maailman ensimmäinen sapatti, näen sieluni silmin rakkaille lapsilleen omistautuneen taivaallisen Isän viettämässä laatuaikaa koko ihmiskunnan esivanhempien kanssa, joiden pelastuksen takuumieheksi Jumalan oma Poika oli juuri sitoutunut ottaessaan Isältään vastaan taivaallisen lunastustehtävän. Kun muistelen omia tuntemuksiani ja kokemuksiani omien lasteni kanssa varsinkin heti heidän syntymänsä jälkeen, koen että Isä-Jumala halusi suuressa ja hellässä rakkaudessaan siunata ja uudelleen siunata, pyhittää ja uudelleen pyhittää juuri luotua ihmisparia, joissa Kaikkivaltias Jumala näki jo ennalta jokaisen ihmisen, joka kerran syntyisi tähän maailmaan, ja joiden synnit Jumalan Poika sitoutui sovittamaan.
As I think of the first day of Adam and Eve, the first Sabbath of the newly created world, I see with the eyes of my soul a devoted Heavenly Father spending quality time with the ancestors of all mankind whom God's own Son had just pledged to save as a guarantor of salvation. As I recall my own feelings and experiences with my own children, especially immediately after they were born, I feel that God in His great and tender love wanted to bless and re-bless, sanctify, and re-sanctify the newly created human couple in which Almighty God foresaw every human being who would ever be born to this world, and whose sins the Son of God pledged to be reconciled.
Miten tuollainen rakkauspäivä, sapatti, olisi voinut tulla unohdetuksi ja kätketyksi? Ei mitenkään... ei todellakaan mitenkään, ei ainakaan Jumalan puolelta! Tuona ensimmäisenä sapattina Isä-Jumala nosti jo katseensa siihen sapattiin, joka on Jumalan kansalle kerran tuleva ennallistetussa paratiisissa, kun syntiä ja sen Ruhtinasta ei enää ole. Jumala näki Eedenistä Eedeniin... Sapatista Sapattiin. Aika ei rajoita Jumalaa millään tavalla, sillä Hänelle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä (2. Piet. 3: 5).
How could such a day of love, the Sabbath, have been forgotten and hidden? Not in any way ... not really in any way, at least not on God's side! On that first Sabbath, God the Father already looked up to the Sabbath that will once come to God's people in a restored paradise, when sin and its Prince will no longer exist. God saw from Eden to Eden ... from the Sabbath to the Sabbath. Time does not limit God in any way, for to Him one day is like a thousand years and a thousand years is like one day (2 Peter 3: 5).
On totta, että sen jälkeen kun sapatin asettamisesta kerrotaan ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa (1. Moos. 2: 1- 3), sapatti mainitaan seuraavan kerran vasta Exoduksessa eli toisessa Mooseksen kirjassa, kun Jumala antoi ohjeita mannan keräämisestä (2. Moos. 16: 23). Pitäisikö tästä saada sellainen käsitys, että luomisesta kului noin 2500 vuotta ennen kuin Jumala teki sapatin tiettäväksi Israelin kansalle? Olisivatko kaikki 10 patriarkkaa Aadamista Nooaan samoin kuin Israelin kantaisät Aabraham, Iisak ja Jaakob olleet täysin tietämättömiä sapatista?
It is true that after the Sabbath is told at the end of the first creation story (Gen. 2: 1-3), the next Sabbath will not be mentioned until Exodus, the second book of Moses, when God instructed the Israelis to gather manna (Exodus 16:23). Should this give the impression that it took about 2,500 years after creation before God made the Sabbath known to the people of Israel? Would all the 10 patriarchs from Adam to Noah as well as the descendants of Israel, Abraham, Isaac, and Jacob, have been completely ignorant of the Sabbath?
Tällaista ajatusta minä en voi allekirjoittaa. Perustelunani on vain yksi sana, joka löytyy Siinailla Israelin kansalle annetun lain neljännen käskyn alusta (2. Moos. 20: 8 - 11). Tuo yksi sana riittää, sillä se on ”muista". Vain neljäs käsky alkaa muistutuksella, ja se osoittaa, että Jumalan luomisessa säätämä lepopäivä, sapatti, oli täysin unohdettu ihmisten toimesta. Dekalogin käskyt on toistettu myös Deuteronomiumissa, viidennessä Mooseksen kirjassa, missä neljäs käsky alkaa sanoilla ”ota vaari lepopäivästä” (5. Moos. 5: 12 - 15/1933), ”pidä lepopäivä mielessäsi” (5. Moos. 5: 12 - 15/1992). Tuollaiset muistukset viittaavat siihen, että ihmiskunta oli unohtanut jotakin ainutlaatuisen tärkeää!
I cannot sign such an idea. My justification is just one word found in the beginning of the fourth commandment of the law given to the people of Israel in Sinai (Exodus 20: 8-11). That one word is enough, for it is “remember.” Only the fourth commandment begins with a reminder, and it shows that God's day of rest, the Sabbath, was completely forgotten by men. The commandments of the Decalogue are also repeated in Deuteronomy, the fifth book of Moses, where the fourth commandment begins (in Finnish) with the words “keep the sabbath day” (Deut. 5: 12-15/1933), “keep the sabbath day in mind” (Deut. 5: 12-15/1992). Memories like that suggest that humanity had forgotten something uniquely important!
Noin 1500 vuotta Siinain jälkeen Eedenissä luvattu ”vaimon siemen” (1. Moos. 3: 15) syntyi Israelin kansan keskuudessa. Luomisessa mukana ollut ”Sana” tuli lihaksi kantaen juutalaista/heprealaista perimää (Joh. 1: 1 - 3, 14; 4: 22; Matt. 1: 1 - 17; Luke 3: 23 - 38). Olisipa ollut varsin kummallista, jos tuo kansa, jonka keskuudesta ”sapatin Herra" syntyi, ei olisi tuntenut sapattia. Johtaessaan Israelin pois Egyptin orjuudesta (synnin orjuus) Jumalalla oli tilaisuus juurruttaa liittonsa merkki (pyhityksen merkki) noihin Aabrahamin jälkeläisiin, ennen kuin Maailman Vapahtaja syntyi heidän keskuudestaan.
About 1,500 years after Sinai, the “seed of the woman” promised in Eden (Gen. 3:15) was born among the people of Israel. The “Word” involved in creation became flesh, belonging to the Jewish/Hebrew genealogy (John 1: 1-3, 14; 4:22; Matt. 1: 1 - 17; Luke 3: 23 - 38). It would have been quite strange if that nation, from among which the “Lord of the Sabbath” was born, had not known the Sabbath. In leading Israel out of the bondage of Egypt (the bondage of sin), God had the opportunity to root the sign of His covenant (the sign of sanctification) on those descendants of Abraham before the Saviour of the World was born among them.
Hesekiel kirjoittaa: ”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” (Hes. 20: 12). Luomisessa Jumalan nimenomaan siunasi ja pyhitti viikon seitsemännen päivän merkiksi siitä, että vain Hän voi pyhittää ihmisen. Ihmisen pyhittäminen edellytti sitä, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, kantoi ihmisten syyllisyyden, kärsi heidän rangaistuksensa ristillä ja nousi kuolleista voittaen kuoleman vallan. Vain Ihmisen Poika voi palauttaa Jumalan kuvan ihmiseen!
Ezekiel writes, “Moreover also I gave them my sabbaths, to be a sign between me and them, that they might know that I am the Lord that sanctify them” (Ezekiel 20:12). In creation, God specifically blessed and sanctified the seventh day of the week as a sign that only He can sanctify man. The sanctification of man required that the Son of God become man, bore the guilt of men, suffered their punishment on the cross, and rose from the dead, overcoming the power of death. Only the Son of Man can restore the image of God to man!
Mutta valitettavasti Israelin kansa oli niskurikansa (4. Moos. 20: 10; 5. Moos. 10: 16; 2. Kun. 17: 14; 2 Aik. 30: 8; Neh. 9: 16), ja he rakensivat oman pyhitysjärjestelmänsä. Heille ei riittänyt Jumalan Siinailla antamat kymmenen käskyä, vaan he keksivät lisää omia pykäliä ja perinnäissääntöjä, joita eivät sitten enää itsekään jaksaneet noudattaa (Mark. 7: 3, 4; Matt. 23: 13 - 36).
But unfortunately the people of Israel were rebels (Numbers 20:10; Deuteronomy 10:16; Exodus 17:14; Exodus 30: 8; Neh. 9:16), and they built their own system of sanctification. The ten commandments of God in Sinai were not enough for them, but they invented more of their own verses and traditional rules, which even they could no longer follow themselves (Mark 7: 3, 4; Matt. 23: 13-36).
Juutalaisuudessa granaattiomena kuvaa vanhurskautta, koska sen kuvitellaan sisältävän yhtä monta siementä kuin Toorassa on käskyjä (613) (todellisuudessa granaattiomena sisältää aina eri määrän siemeniä). Eipä ole ihme, että kansa oli raskautettu (Matt. 23: 4) kaikkien käskyjen, määräysten ja säädösten alla. Koko maallisen elämänsä ajan Jeeshua pyrki vapauttamaan kansaa isien perinnäissäänöistä ja tarjoamaan heille ”elävää vettä” (Joh. 4: 10 - 14) eli pyhitystä Hänen veressään (Matt. 26: 28; Luuk. 22: 20; Joh. 6: 53 - 55), sillä ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Jumalaa (Hepr. 12: 14).
In Judaism, pomegranate describes righteousness because it is imagined to contain as many seeds as there are commandments in the Torah (613) (in reality, a pomegranate always contains a different amount of seeds). It is no wonder that the people were burdened (Matt. 23: 4) under all the commandments, statutes, and ordinances. Throughout his worldly life, Jeshua sought to deliver the people from the tradition of the fathers and to provide them with “living water” (John 4: 10-14), or sanctification in His blood (Matt. 26:28; Luke 22:20; John 6: 53-55). ), for without sanctification no one can see God (Heb. 12:14).
Ilmestyskirjan kolmesta keskitaivaalla lentävästä enkelistä (Ilm. 14: 6 - 13) ensimmäinen kuuluttaa kaikille kansoille seuraavaa sanomaa:”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.”
Of the three angels flying in the midst of the sky (Rev. 14: 6-13), the first proclaims to all nations the following message: “Fear God, and give glory to him; for the hour of his judgment is come: and worship him that made heaven, and earth, and the sea, and the fountains of waters. "
Taivaan ja maan, meren ja vesien lähteitten (1. Moos. 1: 1, 10) Luoja on אלהים Elohim- Jumala. Elohistisessa luomiskertomuksessa jokainen luomispäivä on eritelty ja kuusi päivää kestäneen luomistyön jälkeen אלהים Elohim-Jumala asetti sapatin levon, siunauksen ja pyhityksen päiväksi luomaansa ihmistä varten. Viikkorytmi, 6 päivää työtä ja 1 päivä lepoa, on peräisin Elohimin luomistyöstä ja sapatista. Kuukautta määrittää ja mittaa kuu ja vuotta puolestaan aurinko, mutta viikko on Elohim-Jumalan ikuinen asetus, joka tulee pysymään vielä Uudessa Maassakin (Jes. 66: 23).
The Creator of the fountains of heaven and earth, the sea, and the waters (Gen. 1: 1, 10) is God, Elohim. In the Elohistic creation story, each day of creation is specified, and after six days of creation, אלהים Elohim-God set the Sabbath as a day of rest, blessing, and holiness for man He created. The rhythm of the week, 6 days of work and 1 day of rest, comes from Elohim’s creative work and the Sabbath. The month is defined and measured by the moon and the year by the sun, but the week is the eternal ordinance of the Elohim-God, and that will even remain in the New Earth (Isa. 66:23).
Valittujen Palojen teksti on kovin ristiriitainen, sillä jos sapatti olisi kätketty luomisen jälkeen ja ilmoitettu vasta 2500 vuotta myöhemmin, niin myös kuudelta muulta viikonpäivältä olisi kadonnut merkitys, ja kaikki ”hartaus” ja ”kunnioituksen ilmapiiri” olisi haihtunut luomiskertomuksesta saman tien. Tuollaisen ajattelun myötä ihmiskunnalta olisi kulunut noin 2500 vuotta ilman elämän tarkoitusta ja merkitystä, kunnes se olisi löytynyt Siinailla... mutta vain juutalaisille. Kovin ajattelematonta tekstin tekemistä!
The text of the Reader’s Digest is very contradictory, for if the Sabbath had been hidden after creation and proclaimed only 2,500 years later, the other six days of the week would also have lost meaning, and all “devotion” and “atmosphere of reverence” would have vanished from creation immediately. With that kind of thinking, it would have been about 2,500 years without the purpose and meaning of life for humanity to have been found in Sinai ... but only for the Jews. Very thoughtless text making!
Jeeshuan sanojen mukaan siis ”sapatti annettiin ihmistä varten" (Mark. 2: 27). Heprean sana אדם adam, on ensimmäisen miehen nimi, mutta se merkitsee sekä ihmistä että ihmiskuntaa. Näin ollen koko ihmiskuntaa muistutetaan sapatin tärkeydestä juutalaisille annetun lain kautta.
Thus, according to Jeshua, “the Sabbath was given to man” (Mark 2:27). The Hebrew word אדם adam is the name of the first man, but it signifies both man and mankind. Thus, all mankind is reminded of the importance of the Sabbath through the law given to the Jews.
Ote Nehemian katumusrukouksesta: ”Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava. Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta. Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja sinä hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Ja sinä käskit heidän mennä ottamaan omaksensa maan, jonka sinä olit kättä kohottaen luvannut heille antaa. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekojasi, jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteen. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt” (Neh. 9: 12 - 17).
Excerpt from Nehemiah's prayer of repentance: ”Moreover thou leddest them in the day by a cloudy pillar; and in the night by a pillar of fire, to give them light in the way wherein they should go. Thou camest down also upon mount Sinai, and spakest with them from heaven, and gavest them right judgments, and true laws, good statutes and commandments: And madest known unto them thy holy sabbath, and commandments them precepts, statutes and laws, by the hand of Moses thy servant: And gavest them bread from heaven for their hunger, and broughtest forth water for them out of the rock for their thirst, and promisedst them that they should go in to possess the land which thou hadst sworn to give them. But they and our fathers dealt proudly, and hardened their necks, and hearkened not to thy commandments, And refused to obey, neither were mindful of thy wonders that thou didst among them; but hardened their necks, and in their rebellion appointed a captain to return to their bondage: but thou art a God ready to pardon, gracious and merciful, slow to anger, and of great kindness, and forsookest them not” (Neh. 9: 12 - 17).
Kiitos Jumalalle Hänen pitkämielisyydestään ja armostaan koko ihmiskuntaa kohtaan. Käsittämättömän pitkään Jumala on sietänyt oman asetuksensa ja säädöksensä tallaamista! Maailman kansoista vain harvat tunnustavat Jumalan siunaaman päivän omaksi lepopäiväkseen. Mutta sapatin hylkääjät tekevät valintansa vain omaksi tappiokseen, sillä minkään toisen päivän pyhittäminen ei tuo mukanaan sitä Jumalan siunausta, jonka Hän luomisessa sapatille asetti.
Thank God for His patience and mercy for all mankind. For an incomprehensibly long time, God has endured trampling on His own ordinance and commandments! Few of the nations of the world recognize God-blessed day as their own day of rest. But those who reject the Sabbath will make their choice only to their own detriment, for the consecration of any other day will not bring the blessing of God which He placed on the Sabbath in creation.
Profeetta Danielille näytettiin näyssä Jumalaa vastaan taisteleva inhimillinen valta, joka tulisi tuhoamaan ”Korkeimman pyhiä”, muuttamaan Jumalan lain ja erityisesti sen juhla-aikaa, sapattia, koskevan käskyn (Dan. 7: 25). Daniel ennusti tämän uskonnollis-poliittisen vallan nousevan neljännen maailmanvallan, Rooman, raunioista. Pienellä historian kertauksella jokainen löytää vastauksen kysymykseen, minkä vallan Daniel sai nähdä, ja miten pitkälle hänen näkynsä on jo toteutunut.
The prophet Daniel was shown in a vision a human power fighting against God, who would destroy the “saints of the Most High,” change the law of God, and especially its commandment for the feast day, the Sabbath (Dan. 7:25). Daniel predicted that this religious-political power would rise from the ruins of the fourth world power, Rome. With a little review of history, everyone finds the answer to the question of what power Daniel was allowed to see, and how far his vision has already come true.
Apostoli Johannes ennusti tuon saman vallan/pedon/olennon saavan ”kuolinhaavan” mutta paranevan siitä (Ilm. 13: 3, 12) ja johtavan sen jälkeen sotaa ”pyhiä vastaan” (Ilm. 13: 7). Meidän päivinämme Danielin ja Johanneksen näyistä ainoastaan loppunäytös on enää näkemättä. Uskonnonvapauteen ja yksilölliseen vapauteen tottunut yhteiskunta taipuu hitaasti totalitarismin kannattajaksi, mutta sillä tiellä olemme kuitenkin menossa jo hyvän matkaa. Uusimmat uutiset maailmalta kertovat siitä, että nyt seitsemännen päivän sapatti aiotaan todella kätkeä.
The apostle John prophesied that the same power/beast/being would receive a “death wound” but be healed from it (Rev. 13: 3, 12) and then lead the war “against the saints” (Rev. 13: 7). In our day, of the visions of Daniel and John, only the final show is left unseen. A society accustomed to religious and individual freedom is slowly becoming a supporter of totalitarianism, but we are already well on the way. The latest news from around the world says that now the seventh-day Sabbath is really going to be hidden.
Jumalan siunausta ja varjelusta jokaiselle, joka haluaa noudattaa Jumalan tahtoa ja seurata Hänen asetustaan! Jumala on uskollinen seuraajilleen!
God’s blessing and protection for anyone who wants to obey God’s will and follow His ordinance! God is faithful to His followers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti