Meidän pelastuksemme toivo on siinä, että Jumala on meidän Isämme, joka rakastaa luotujaan niin kuin vanhemmat lapsiaan... itse asiassa vielä enemmän, sillä Hän antoi oman Poikansa meidän veljeksemme, joka on meidän Lunastajamme.
Vanhempina rakastamme lapsiamme ja osaamme armahtaa heitä heidän erheistään huolimatta. On kuitenkin totta, että meitä vanhempia on monenlaisia, mutta Jumala sanoo: "Unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni" (Jes. 49: 15, 16).
Isän sanoihin meillä on oikeus ja lupa uskoa ja luottaa, vaikka Saatana tekee kaikkensa horjuttaakseen uskoamme Jumalan lupauksiin!
Isä-Jumala siunasi ja pyhitti sapatin jo luomisessa merkiksi siitä, että Hän pyhittää ihmisen (Hes. 20: 12) Poikansa kautta, joka yksin voi palauttaa syntiinlankeemuksessa rikkoutuneen Jumalan kuvan takaisin ihmiseen. Jeeshua on se Ihminen, joka luotiin "Jumalan kuvaksi" (1. Moos. 1: 27), sillä Jeeshua on "vaimon siemen" (1. Moos. 3: 15) eli luvattu Messias luomisesta alkaen ja jopa ennen sitä (Ef. 1: 4).
Miten Jumalan kuva palautetaan ihmiseen, se on vain Jumalan/Savenvalajan tiedossa, sillä ihminen, joka on rikkoutunut saviruukku, ei kykene itseään korjaamaan. Mutta Jumala saa "Leevin pojat" puhdistumaan "ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois" (Mal. 3: 3).
Jos rukouksemme on: "Isä, puhdista minut", meidän on vain uskottava, että Hän tekee sen, sillä "kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt. 21: 22; Mark.11: 24).
Tällainen on "lapsen usko", jolle oppineet nauravat, mutta naurakoot. Sapatti, Jumalan pyhityksen merkki, oli jo ennen syntiinlankeemusta lupauksena siitä, että Isä hoitaa tämän taistelun.
❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️
The hope of our salvation lies in the fact that God is our Father, who loves His creatures like parents love their children ... in fact, even more, for He gave His own Son as our brother, who is our Redeemer.
As parents, we love our children and can forgive them despite their mistakes. However, it is true that there are many kinds of parents, but God says, ”Can a woman forget her sucking child, that she should not have compassion on the son of her womb? yea, they may forget, yet will I not forget thee. Behold, I have graven thee upon the palms of my hands; thy walls are continually before me”(Isaiah 49: 15, 16).
We have the right and permission to believe and trust in the words of the Father, even as Satan does his best to undermine our faith in God’s promises!
God the Father blessed and sanctified the Sabbath already in creation as a sign that He is sanctifying man (Ezek. 20:12) through His Son, who alone can restore the broken image of God to man. Jeshua is the Man who was created "in the image of God" (Gen. 1:27), for Jeshua is the "seed of the women" (Gen. 3:15), that is, the promised Messiah from the beginning and even before that (Eph. 1: 4).
How the image of God is restored to man is known only to God/the Potter, for a man who is a broken clay pot is unable to repair himself. But God will cause the sons of Levi to be cleansed, for ”He shall sit as a refiner and purifier of silver ; and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver"(Mal. 3: 3).
If our prayer is, "Father, cleanse me," we just have to believe that He will do it, for ”all things, whatsoever ye shall ask in prayer, believing, ye shall receive" (Matt. 21:22; Mark 11:24).
Such is the "faith of a child," to which scholars laugh, but let them laugh. The Sabbath, a sign of God’s sanctification, was already before the Fall a promise that the Father would take care of this battle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti