Kaikkivaltias, אל שדי El-Shaddai, on Jumalan ainutkertaista ja ylivertaista kaikkivoipaisuutta kuvaava nimi. Nimi on samassa muodossa אל שדי El-Shaddai tai שדי Shaddai sekä hepreassa että arameassa Vanhassa Testamentissa. Nimi ”Kaikkivaltias" esiintyy Vanhassa Testamentissa lähes 50 kertaa.
The Almighty, אל שדי El-Shaddai, is a name describing God’s unique and superior omnipotence. The name is in the same form אל שדי El-Shaddai or שדי Shaddai in both Hebrew and Aramaic in the Old Testament. The name "Almighty" appears in the Old Testament almost 50 times.
Ensimmäisen kerran nimi esiintyy jakeessa 1. Moos. 17: 1, joka avaa kertomuksen liitosta, jonka Jumala teki Abramin kanssa. Abram oli tuolloin 99-vuotias, kun Jumala ilmestyi hänelle, kehoitti häntä vaeltamaan nuhteettomasti ja lupasi antaa hänelle paljon jälkeläisiä. Lupauksensa vakuudeksi Jumala muutti Abramin nimen Abrahamiksi, joka tarkoittaa ”kansojen paljouden isää”, ja myös Saarain nimi muuttui Saaraksi, joka tarkoittaa ”ruhtinatarta”. Liiton merkiksi asetettiin miehiä koskeva ympärileikkaus.
The name first appears in Genesis 17: 1, which opens the account of the covenant God made with Abram. Abram was 99 at the time when God appeared to him, exhorted him to walk blamelessly, and promised to give him many descendants. As a guarantee of his promise, God changed Abram's name to Abraham, meaning "the father of many nations”, and Sarai's name was also changed to Sarah, meaning ”princess”. The covenant was marked by male circumcision.
Valittujen Palojen julkaisemassa kirjassa Raamatun Salaisuudet - Pyhien kirjoitusten arvoitukset avautuvat kerrotaan ympärileikkauksesta näin: ”Muinaiset israelilaiset tiesivät, että ympärileikkaus kuului monien heidän naapurikansojensa tapoihin. Tavan alkuperä on tuntematon, mutta israelilaisille ympärileikkaus oli merkki Jumalan liitosta heidän kanssaan.”
In the book The Mysteries of the Bible published by The Reader’s Digest Association the circumcision is described as follows: “The ancient Israelites knew that circumcision was part of the customs of many of their neighbours. The origin of the custom is unknown, but for the Israelites, circumcision was a sign of God's union with them. ”
On hämmentävää todeta, että myös 1. Moos. 15. luvussa kerrotaan Jumalan ja Abramin välisestä liitosta, ja silloinkin Abramille luvattiin jälkeläisiä yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä. Tuossa kertomuksessa Jumalaa kutsutaan nimellä יהוה Jahve, joka on suomennettu sanalla ”Herra”.
It is confusing to note that Genesis 15 also tells of the covenant between God and Abram, and even then Abram was promised as many descendants as there are stars in heaven. In that account, God is called יהוה Yahweh, which is translated “Lord”.
Heprean tekstissä 15. luvun jakeissa 1 ja 8 lukee אדני יהוה adonai jahve (hepreassa ei ole isoja alkukirjaimia). Suomalaisessa vuoden 1933-käännöksessä lukee ”Herra Herra”, vuoden 1992-käännöksessä ”Herra, minun Jumalani” (vaikka heprean tekstissä ei ole sanaa אלהים Jumala), ja vuoden 2012-käännöksessä lukee ”Herra HERRA”. Tetragrammi יהוה esiintyy 15. luvussa 8 kertaa, ja 17. luvussa vain kerran. Sana אלהים elohim esiintyy 17. luvussa 9 kertaa.
In the Hebrew text, verses 1 and 8 of chapter 15 read אדני יהוה Adonai yahwe (Hebrew does not have capital letters). The Finnish translation of 1933 reads “Lord Lord”, the 1992 translation reads “Lord, my God” (although there is no word אלהים God in the Hebrew text), and the 2012 translation reads “Lord LORD”. The Tetragrammaton יהוה appears 8 times in chapter 15, but only once in chapter 17. The word אלהים Elohim occurs 9 times in chapter 17.
Luvuissa 15 ja 17 kerrottujen tapahtumien välillä syntyi Ismael. Ja vaikka Iisakin syntymästä kerrotaan vasta luvussa 21, hänen nimensä mainitaan jo luvussa 17 (jae 21). Tuskin Saaran synnyttämän pojan nimeä tiedettiin vielä tuolloin (ennen Sodoman ja Gomorran hävittämistä), kun sekä Abraham että Saara pitivät silloin yhteisen lapsen syntymää mahdottomana.
Between the events described in chapters 15 and 17, Ishmael was born. And although Isaac's birth is mentioned in chapter 21, his name is already mentioned in chapter 17 (verse 21). The name of the son born to Sarah was hardly known at that time (before the destruction of Sodom and Gomorrah), when both Abraham and Sarah considered the birth of a common child impossible.
Kuitenkin Abraham ja Saara saivat yhteisen pojan taivaallisen ilmoituksen mukaan, ja vanhemmat valitsivat pojalle nimen יצחק Iisak (21: 3), joka koostuu heprean sanoista יצא tulla ulos/syntyä ja חק etukäteen määrätty tehtävä/urakka => ennustettu syntymä.
However, Abraham and Sarah had a common son according to heavenly revelation, and the parents chose the son the name יצחק Isaac (21: 3), which consists of the Hebrew words יצא to come out/be born and חק a predetermined task => a predicted birth.
On siis ilmeistä, että Raamatun tekstiä on käsitelty jälkeenpäin. Se selittänee osittain myös ristiriitaisuuksia Jumalan nimien kohdalla. Kun esim. 1. Moos. 15: 7:n mukaan Jumala sanoi Abramille ”Minä olen Herra (Jahve)”, niin 2. Moos. 6: 3:ssa sanotaan ”Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta nimeäni Jahve minä en ole heille ilmoittanut” (1992).
It is obvious, then, that the text of the Bible has been dealt with afterwards. It may also partly explain the contradictions in the names of God. When, for example, according to Genesis 15: 7, God said to Abram, “I am the Lord (Yahweh),” then Exodus 6: 3 says, “I have appeared to Abraham, to Isaac, and to Jacob, in the name of God Almighty, but I have not revealed my name Yahweh to them ”(1992).
Mitä tästä nimien sekamelskasta pitäisi ajatella?! Ehkä yhden vinkin antaa kuitenkin Abrahamin omat puheenvuorot Jumalalle, sillä hän kutsui Jumalaa nimellä אדני Adonai, Herra (1. Moos. 18: 3, 27, 30, 31, 32).
What should you think of this jumble of names?! Perhaps one tip, however, has been given in Abraham's own words to God, for he called God אדני Adonai, the Lord (Gen. 18: 3, 27, 30, 31, 32).
2. Moos. 6: 3 on linjassa muun kerronnan kanssa, sillä Jumala esittäytyi Abrahamille nimellä Kaikkivaltias (1. Moos. 17: 1), Iisak siunasi pakomatkalle lähtevän Jaakobin Kaikkivaltiaan nimeen (1. Moos. 28: 3), ja tähän samaan nimeen Jaakob siunasi rakkaan Joosefinsa (1. Moos. 49: 25) ja tämän molemmat pojat, Efraimin ja Manassen (1. Moos. 48. luku... koko luvussa ei esiinny ainuttakaan tetragrammia).
Exodus 6: 3 is in line with the rest of the narrative, for God introduced himself to Abraham as Almighty (Gen. 17: 1), Isaac blessed the outgoing Jacob in the name of Almighty (Gen. 28: 3), and to this same name Jacob blessed his beloved Joseph (Gen. 49:25) and his two sons, Ephraim and Manasseh (Gen. 48 ... there is not a single Tetragrammaton in the entire chapter).
Vanhan Testamentin kirjoista vanhimpana pidetyssä Jobin kirjassa nimi שדי Shaddai esiintyy kaikkein runsaimmin, kaikkiaan 30 kertaa. Jobin kirjan alku (luvut 1 ja 2) ja loppu (luvut 38, 40 ja 42) poikkeavat kaikesta muusta Jobin kirjan tekstistä siinä, että niissä esiintyy tetragrammi. Tulee väkisin mieleen ajatus, että joku ”deutero-job” tai ”pseudo-job” on kirjoittanut Jobin kirjan alun ja lopun, sillä kaikissa muissa luvuissa esiintyy vain nimet אלהים Elohim ja שדי Shaddai.
In the book of Job, considered the oldest of the books of the Old Testament, the name שדי Shaddai appears most abundantly, a total of 30 times. The beginning (chapters 1 and 2) and the end (chapters 38, 40, and 42) differ from all other text in the book of Job in that they contain the Tetragrammaton. The idea that someone “deutero-job” or “pseudo-job” has written the beginning and end of the book of Job comes to mind, for in all other chapters only the names אלהים Elohim and שדי Shaddai appear.
Myös Bileam tunsi nimen Kaikkivaltias (4. Moos. 24: 4). Tämä Jumala pani aasinkin puhumaan ja esti Bileamia kiroamasta Israelia, vaikka Mooabin kuningas, Baalak, oli palkannut hänet nimenomaan siihen tehtävään. Kirousten sijasta Bileam lausui ( עליון Elyonin) Korkeimman ja (שדי Shaddain) Kaikkivaltiaan nimessä yhden uljaimmista messiasennustuksista (4. Moos. 24: 16, 17 ->).
Balaam also knew the name Almighty (Num. 24: 4). This God made a donkey speak and prevented Balaam from cursing Israel, even though Balak the king of Moab had hired him specifically for that task. Instead of curses, Balaam recited in the name of (עליון Elyon) the Most High and (שדי Shaddai) the Almighty one of the highest messianic prophecies (Num. 24:16, 17 ->).
Kaikkivaltiaan nimen tunsi myös Noomi (Ruut. 1: 20, 21), joka oli muuttanut miehensä Elimelekin kanssa muukalaiseksi Mooabin maahan, mutta miehensä kuoltua palasi myös leskeksi jääneen miniänsä, Ruutin, kanssa takaisin kotimaahansa. Kun Booas otti Ruutin vaimokseen, heille syntyi Oobed-niminen poika, josta tuli Daavidin isoisä (Ruut 4: 13 - 22). Näin Ruut liittyy Jeeshuan esivanhempiin.
The name Almighty was also known to Naomi (Ruth 1:20, 21), who had moved with her husband Elimelech to the land of Moab, but also returned to her homeland with her daughter-in-law, Ruth, who was also a widow. When Boaz took Ruth's wife, they had a son named Obed, who became David's grandfather (Ruth 4: 13-22). Thus Ruth relates to the ancestors of Jeshua.
Kuningas Daavid oli soittaja, laulaja ja runoilija, ja Psalmissa 68 hän ylistää ja kiittää אלהים Elohim- Jumalaa. Daavidin psalmissa esiintyy sana אלהים Elohim Jumala 28 kertaa, שדי Shaddai Kaikkivaltias yhden kerran, אב Isä yhden kerran, אדני Adonai Herra 7 kertaa ja tetragrammi יהוה Jahve kaksi kertaa ja tetragrammin lyhennetty muoto יה Jah yhden kerran.
King David was a musician, singer, and poet, and in Psalm 68 he praises and thanks the God of אלהים Elohim. The word אלהים Elohim appears 28 times in the Psalms of David, שדי Shaddai Almighty once, אב Father once, אדני Adonai Lord 7 times and the Tetragrammaton יהוה twice and the abbreviated form of the Tetragrammaton יה Jah once.
Joku tuntemattomaksi jäänyt runoilija on kirjoittanut uskoa ja luottamusta kohottavan psalmin 91 ja ylistää Jumalaa nimillä עליון Elyon Korkein ja שדי Shaddai Kaikkivaltias. Profeetoista Jesaja (13: 6) ja Hesekiel (1: 24) tunsivat nimen Kaikkivaltias.
Some unknown poet has written the psalm 91 that elevates faith and confidence and praises God as עליון Elyon the Most High and שדי Shaddai Almighty. Of the prophets, Isaiah (13: 6) and Ezekiel (1:24) knew the name Almighty.
Uudessa Tetsamentissa nimi Kaikkivaltias esiintyy ainoastaan Johanneksen Ilmestyskirjassa, jossa se esiintyy 8 kertaa (1: 8; 4: 8; 11: 17; 15: 3; 16: 7, 14; 19: 6; 21: 22). Kaikissa noissa jakeissa vastaava kreikan sana on παντοκρατωρ pantokrator. Aramean teksteissä em. jakeissa puhutaan 'Jumalasta, joka ylläpitää kaiken’.
In the New Testament, the name Almighty appears only in the Book of Revelation, where it appears 8 times (1: 8; 4: 8; 11:17; 15: 3; 16: 7, 14; 19: 6; 21:22). In all those verses, the corresponding Greek word is παντοκρατωρ Pantokrator. In Aramaic those verses speak of ‘God who sustains all’.
Mutta ihmettelen, onko Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch, unohtanut tai ollut tietämätön heprean oikeasta vastineesta sanalle Kaikkivaltias, vai onko hän halunnut sekoittaa Jumalan nimiä entisestään. Delitzsch on käyttänyt nimiä יהוה אלהים Jahve Elohim, יהוה אלהים צבאות Jahve Elohim Zebaoth, אלהי הצבאות Elohei ha-Zebaoth, אלהינו יהוה צבאות Eloheinu Jahve Zebaoth.
But I wonder if Franz Delitzsch who translated the New Testament into Hebrew, forgot, or was ignorant of the Hebrew correct word for Almighty, or whether he wanted to confuse the names of God even further. Delitzsch has used the names יהוה אלהים Yahweh Elohim, יהוה אלהים צבאות Yahweh Elohim Zebaoth, אלהי הצבאות Elohei ha-Zebaoth, אלהינו יהוה צבאות Eloheinu Yah.
Nimi ’Sebaot’ tuntuu todella oudolta valinnalta Delitzschin käännöksissä. Tuo nimi esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran 1. Sam. 1: 3:ssa ja sen jälkeen Juudan ja Israelin sodista kertovissa Samuelin kirjoissa ja Aikakirjoissa. Sebaot on sotajoukkojen Jumala. Erityisen runsaasti Sebaot-nimeä ovat käyttäneet Jeremia, Sakarja ja Malakia. Mutta Uudessa Testamentissa Sebaot, joka on kreikaksi σαβαωθ sabaooth, esiintyy vain kaksi kertaa (Room. 9: 29; Jaak. 5: 4).
The name ’Sabaoth’ seems like a really weird choice in Delitzsch’s translations. That name first appears in the Old Testament in 1 Sam. 1: 3 and after that in the books and records of Samuel and Chronicles about the wars of Judah and Israel. Sabaoth is the God of armies. Jeremiah, Zechariah, and Malachi have used the name of the hosts especially abundantly. But in the New Testament, Sabaoth, which is Greek for σαβαωθ sabaooth, occurs only twice (Rom. 9:29; James 5: 4).
Jumalasta käytettyjen nimien ristiriitaisuus Raamatussa on hämmentävää! Ja vielä ennemmän hämmennystä nimiin tulee mukaan juutalaisten lähteiden ja Kabbalan kautta. Mutta yksi asia on varma: kaikki sekavuudet selvitetään sinä päivänä, jota Johanneksen Ilmestyskirjassa kutsutaan ”Herran päiväksi” (Ilm. 1: 10)... kreikaksi κυριακη ημερα kyriakee eemera... hepraksi יןם האדון jom ha-adon.
The contradiction of the names used for God in the Bible is confusing! And even more confusion comes to the names through Jewish sources and Kabbalah. But one thing is certain: all the confusion will be solved in the day that is called “the day of the Lord” in the book of Revelation (Rev. 1:10) ... in Greek κυριακη ημερα kyriakee eemera ... in hebrew יןם האדון jom ha-adon.
Tuona suurena päivänä, jolloin Vapahtajamme tulee lupauksensa mukaan (Joh. 14: 1 - 3) noutamaan omiaan Isän Kotiin ratkeaa kaikki ristiriidat ja epäselvyydet... myöskin se sotku, joka on syntynyt kyseistä Ilmestyskirjan jakeesta ja sanoista ”Herran päivä”; tarkoittaako se viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, niin kuin eräiden aramean tekstien perusteella esim. vuoden 1992- käännöksen selitysosassa annetaan ymmärtää, vai viittasiko Johannes tuolla nimellä siihen valtavaan lopunaikojen tapahtumasarjaan, joka hänelle näytettiin, ja mitä hän ei varmasti ehtinyt kirjoittaa muistiin yhtenä sunnuntaina.
On that great day when our Savior comes, as promised (John 14: 1-3), to bring his own to the Father’s Home all the contradictions and ambiguities will be resolved ... even the mess that has arisen from that verse of Revelation and the words “the day of the Lord”; does it mean the first day of the week, Sunday, as some Aramaic texts suggest, or did John refer by that name to the vast series of end-time events shown to him that he certainly did not have time to write down one Sunday.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti