Delitzschiltä unohtunut nimi * A name forgotten by Delitzsch

Kaikkivaltias, אל שדי El-Shaddai, on Jumalan ainutkertaista ja ylivertaista kaikkivoipaisuutta kuvaava nimi. Nimi on samassa muodossa אל שדי El-Shaddai tai שדי  Shaddai sekä hepreassa että arameassa Vanhassa Testamentissa. Nimi ”Kaikkivaltias" esiintyy Vanhassa Testamentissa lähes 50 kertaa.

The Almighty, אל שדי El-Shaddai, is a name describing God’s unique and superior omnipotence. The name is in the same form אל שדי El-Shaddai or שדי Shaddai in both Hebrew and Aramaic in the Old Testament. The name "Almighty" appears in the Old Testament almost 50 times.

Ensimmäisen kerran nimi esiintyy jakeessa 1. Moos. 17: 1, joka avaa kertomuksen liitosta, jonka Jumala teki Abramin kanssa. Abram oli tuolloin 99-vuotias, kun Jumala ilmestyi hänelle, kehoitti häntä vaeltamaan nuhteettomasti ja lupasi antaa hänelle paljon jälkeläisiä. Lupauksensa vakuudeksi Jumala muutti Abramin nimen Abrahamiksi, joka tarkoittaa ”kansojen paljouden isää”, ja myös Saarain nimi muuttui Saaraksi, joka tarkoittaa ”ruhtinatarta”. Liiton merkiksi asetettiin miehiä koskeva ympärileikkaus.

The name first appears in Genesis 17: 1, which opens the account of the covenant God made with Abram. Abram was 99 at the time when God appeared to him, exhorted him to walk blamelessly, and promised to give him many descendants. As a guarantee of his promise, God changed Abram's name to Abraham, meaning "the father of many nations”, and Sarai's name was also changed to Sarah, meaning ”princess”. The covenant was marked by male circumcision.

Valittujen Palojen julkaisemassa kirjassa Raamatun Salaisuudet - Pyhien kirjoitusten arvoitukset avautuvat kerrotaan ympärileikkauksesta näin: ”Muinaiset israelilaiset tiesivät, että ympärileikkaus kuului monien heidän naapurikansojensa tapoihin. Tavan alkuperä on tuntematon, mutta israelilaisille ympärileikkaus oli merkki Jumalan liitosta heidän kanssaan.”

In the book The Mysteries of the Bible published by The Reader’s Digest Association the circumcision is described as follows: “The ancient Israelites knew that circumcision was part of the customs of many of their neighbours. The origin of the custom is unknown, but for the Israelites, circumcision was a sign of God's union with them. ”

On hämmentävää todeta, että myös 1. Moos. 15. luvussa kerrotaan Jumalan ja Abramin välisestä liitosta, ja silloinkin Abramille luvattiin jälkeläisiä yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä. Tuossa kertomuksessa Jumalaa kutsutaan nimellä יהוה Jahve, joka on suomennettu sanalla ”Herra”.

It is confusing to note that Genesis 15 also tells of the covenant between God and Abram, and even then Abram was promised as many descendants as there are stars in heaven. In that account, God is called יהוה Yahweh, which is translated “Lord”.

Heprean tekstissä 15. luvun jakeissa 1 ja 8 lukee אדני יהוה adonai jahve (hepreassa ei ole isoja alkukirjaimia). Suomalaisessa vuoden 1933-käännöksessä lukee ”Herra Herra”, vuoden 1992-käännöksessä ”Herra, minun Jumalani” (vaikka heprean tekstissä ei ole sanaa אלהים Jumala), ja vuoden 2012-käännöksessä lukee ”Herra HERRA”. Tetragrammi יהוה esiintyy 15. luvussa 8 kertaa, ja 17. luvussa vain kerran. Sana אלהים elohim esiintyy 17. luvussa 9 kertaa.

In the Hebrew text, verses 1 and 8 of chapter 15 read אדני יהוה Adonai yahwe (Hebrew does not have capital letters). The Finnish translation of 1933 reads “Lord Lord”, the 1992 translation reads “Lord, my God” (although there is no word אלהים God in the Hebrew text), and the 2012 translation reads “Lord LORD”. The Tetragrammaton יהוה appears 8 times in chapter 15, but only once in chapter 17. The word אלהים Elohim occurs 9 times in chapter 17.

Luvuissa 15 ja 17 kerrottujen tapahtumien välillä syntyi Ismael. Ja vaikka Iisakin syntymästä kerrotaan vasta luvussa 21, hänen nimensä mainitaan jo luvussa 17 (jae 21). Tuskin Saaran synnyttämän pojan nimeä tiedettiin vielä tuolloin (ennen Sodoman ja Gomorran hävittämistä), kun sekä Abraham että Saara pitivät silloin yhteisen lapsen syntymää mahdottomana. 

Between the events described in chapters 15 and 17, Ishmael was born. And although Isaac's birth is mentioned in chapter 21, his name is already mentioned in chapter 17 (verse 21). The name of the son born to Sarah was hardly known at that time (before the destruction of Sodom and Gomorrah), when both Abraham and Sarah considered the birth of a common child impossible.

Kuitenkin Abraham ja Saara saivat yhteisen pojan taivaallisen ilmoituksen mukaan, ja vanhemmat valitsivat pojalle nimen יצחק Iisak (21: 3), joka koostuu heprean sanoista יצא tulla ulos/syntyä ja חק etukäteen määrätty tehtävä/urakka => ennustettu syntymä.

However, Abraham and Sarah had a common son according to heavenly revelation, and the parents chose the son the name יצחק Isaac (21: 3), which consists of the Hebrew words יצא to come out/be born and חק a predetermined task => a predicted birth.

On siis ilmeistä, että Raamatun tekstiä on käsitelty jälkeenpäin. Se selittänee osittain myös ristiriitaisuuksia Jumalan nimien kohdalla. Kun esim. 1. Moos. 15: 7:n mukaan Jumala sanoi Abramille  ”Minä olen Herra (Jahve)”, niin 2. Moos. 6: 3:ssa sanotaan ”Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta nimeäni Jahve minä en ole heille ilmoittanut” (1992). 

It is obvious, then, that the text of the Bible has been dealt with afterwards. It may also partly explain the contradictions in the names of God. When, for example, according to Genesis 15: 7, God said to Abram, “I am the Lord (Yahweh),” then Exodus 6: 3 says, “I have appeared to Abraham, to Isaac, and to Jacob, in the name of God Almighty, but I have not revealed my name Yahweh to them ”(1992).

Mitä tästä nimien sekamelskasta pitäisi ajatella?! Ehkä yhden vinkin antaa kuitenkin Abrahamin omat puheenvuorot Jumalalle, sillä hän kutsui Jumalaa nimellä אדני Adonai, Herra (1. Moos. 18: 3, 27, 30, 31, 32).

What should you think of this jumble of names?! Perhaps one tip, however, has been given in Abraham's own words to God, for he called God אדני Adonai, the Lord (Gen. 18: 3, 27, 30, 31, 32).

2. Moos. 6: 3 on linjassa muun kerronnan kanssa, sillä Jumala esittäytyi Abrahamille nimellä Kaikkivaltias (1. Moos. 17: 1), Iisak siunasi pakomatkalle lähtevän Jaakobin Kaikkivaltiaan nimeen (1. Moos. 28: 3),  ja tähän samaan nimeen Jaakob siunasi rakkaan Joosefinsa (1. Moos. 49: 25) ja tämän molemmat pojat, Efraimin ja Manassen (1. Moos. 48. luku... koko luvussa ei esiinny ainuttakaan tetragrammia).

Exodus 6: 3 is in line with the rest of the narrative, for God introduced himself to Abraham as Almighty (Gen. 17: 1), Isaac blessed the outgoing Jacob in the name of Almighty (Gen. 28: 3), and to this same name Jacob blessed his beloved Joseph (Gen. 49:25) and his two sons, Ephraim and Manasseh (Gen. 48 ... there is not a single Tetragrammaton in the entire chapter).

Vanhan Testamentin kirjoista vanhimpana pidetyssä Jobin kirjassa nimi שדי Shaddai esiintyy kaikkein runsaimmin, kaikkiaan 30 kertaa. Jobin kirjan alku (luvut 1 ja 2) ja loppu (luvut 38, 40 ja 42) poikkeavat kaikesta muusta Jobin kirjan tekstistä siinä, että niissä esiintyy tetragrammi. Tulee väkisin mieleen ajatus, että joku ”deutero-job” tai ”pseudo-job” on kirjoittanut Jobin kirjan alun ja lopun, sillä kaikissa muissa luvuissa esiintyy vain nimet אלהים Elohim ja שדי Shaddai.

In the book of Job, considered the oldest of the books of the Old Testament, the name שדי Shaddai appears most abundantly, a total of 30 times. The beginning (chapters 1 and 2) and the end (chapters 38, 40, and 42) differ from all other text in the book of Job in that they contain the Tetragrammaton. The idea that someone “deutero-job” or “pseudo-job” has written the beginning and end of the book of Job comes to mind, for in all other chapters only the names אלהים Elohim and שדי Shaddai appear.

Myös Bileam tunsi nimen Kaikkivaltias (4. Moos. 24: 4). Tämä Jumala pani aasinkin puhumaan ja esti Bileamia kiroamasta Israelia, vaikka Mooabin kuningas, Baalak, oli palkannut hänet nimenomaan siihen tehtävään. Kirousten sijasta Bileam lausui ( עליון Elyonin) Korkeimman ja (שדי Shaddain) Kaikkivaltiaan nimessä yhden uljaimmista messiasennustuksista (4. Moos. 24: 16, 17 ->).

Balaam also knew the name Almighty (Num. 24: 4). This God made a donkey speak and prevented Balaam from cursing Israel, even though Balak the king of Moab had hired him specifically for that task. Instead of curses, Balaam recited in the name of (עליון Elyon) the Most High and (שדי Shaddai) the Almighty one of the highest messianic prophecies (Num. 24:16, 17 ->).

Kaikkivaltiaan nimen tunsi myös Noomi (Ruut. 1: 20, 21), joka oli muuttanut miehensä Elimelekin kanssa muukalaiseksi Mooabin maahan, mutta miehensä kuoltua palasi myös leskeksi jääneen miniänsä, Ruutin, kanssa takaisin kotimaahansa. Kun Booas otti Ruutin vaimokseen, heille syntyi Oobed-niminen poika, josta tuli Daavidin isoisä (Ruut 4: 13 - 22). Näin Ruut liittyy Jeeshuan esivanhempiin.

The name Almighty was also known to Naomi (Ruth 1:20, 21), who had moved with her husband Elimelech to the land of Moab, but also returned to her homeland with her daughter-in-law, Ruth, who was also a widow. When Boaz took Ruth's wife, they had a son named Obed, who became David's grandfather (Ruth 4: 13-22). Thus Ruth relates to the ancestors of Jeshua.

Kuningas Daavid oli soittaja, laulaja ja runoilija, ja Psalmissa 68 hän ylistää ja kiittää אלהים Elohim- Jumalaa. Daavidin psalmissa esiintyy sana אלהים Elohim Jumala 28 kertaa, שדי Shaddai Kaikkivaltias yhden kerran, אב Isä yhden kerran, אדני Adonai Herra 7 kertaa ja tetragrammi יהוה Jahve kaksi kertaa ja tetragrammin lyhennetty muoto יה Jah yhden kerran.

King David was a musician, singer, and poet, and in Psalm 68 he praises and thanks the God of אלהים Elohim. The word אלהים Elohim appears 28 times in the Psalms of David, שדי Shaddai Almighty once,  אב Father once, אדני Adonai Lord 7 times and the Tetragrammaton יהוה twice and the abbreviated form of the Tetragrammaton יה Jah once.

Joku tuntemattomaksi jäänyt runoilija on kirjoittanut uskoa ja luottamusta kohottavan psalmin 91 ja ylistää Jumalaa nimillä עליון Elyon Korkein ja שדי Shaddai Kaikkivaltias. Profeetoista Jesaja (13: 6) ja Hesekiel (1: 24) tunsivat nimen Kaikkivaltias. 

Some unknown poet has written the psalm 91 that elevates faith and confidence and praises God as עליון Elyon the Most High and שדי Shaddai Almighty. Of the prophets, Isaiah (13: 6) and Ezekiel (1:24) knew the name Almighty.

Uudessa Tetsamentissa nimi Kaikkivaltias esiintyy ainoastaan Johanneksen Ilmestyskirjassa, jossa se esiintyy 8 kertaa (1: 8; 4: 8; 11: 17; 15: 3; 16: 7, 14; 19: 6; 21: 22). Kaikissa noissa jakeissa vastaava kreikan sana on παντοκρατωρ pantokrator. Aramean teksteissä em. jakeissa puhutaan 'Jumalasta, joka ylläpitää kaiken’.

In the New Testament, the name Almighty appears only in the Book of Revelation, where it appears 8 times (1: 8; 4: 8; 11:17; 15: 3; 16: 7, 14; 19: 6; 21:22). In all those verses, the corresponding Greek word is παντοκρατωρ Pantokrator. In Aramaic those verses speak of ‘God who sustains all’.

Mutta ihmettelen, onko Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch, unohtanut tai ollut tietämätön heprean oikeasta vastineesta sanalle Kaikkivaltias, vai onko hän halunnut sekoittaa Jumalan nimiä entisestään. Delitzsch on käyttänyt nimiä יהוה אלהים Jahve Elohim, יהוה אלהים צבאות Jahve Elohim Zebaoth, אלהי הצבאות Elohei ha-Zebaoth, אלהינו יהוה צבאות Eloheinu Jahve Zebaoth.

But I wonder if Franz Delitzsch who translated the New Testament into Hebrew, forgot, or was ignorant of the Hebrew correct word for Almighty, or whether he wanted to confuse the names of God even further. Delitzsch has used the names יהוה אלהים Yahweh Elohim, יהוה אלהים צבאות Yahweh Elohim Zebaoth, אלהי הצבאות Elohei ha-Zebaoth, אלהינו יהוה צבאות Eloheinu Yah.

Nimi ’Sebaot’ tuntuu todella oudolta valinnalta Delitzschin käännöksissä. Tuo nimi esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran 1. Sam. 1: 3:ssa ja sen jälkeen Juudan ja Israelin sodista kertovissa Samuelin kirjoissa ja Aikakirjoissa. Sebaot on sotajoukkojen Jumala. Erityisen runsaasti Sebaot-nimeä ovat käyttäneet Jeremia, Sakarja ja Malakia. Mutta Uudessa Testamentissa Sebaot, joka on kreikaksi σαβαωθ sabaooth, esiintyy vain kaksi kertaa (Room. 9: 29; Jaak. 5: 4).

The name ’Sabaoth’ seems like a really weird choice in Delitzsch’s translations. That name first appears in the Old Testament in 1 Sam. 1: 3 and after that in the books and records of Samuel and Chronicles about the wars of Judah and Israel. Sabaoth is the God of armies. Jeremiah, Zechariah, and Malachi have used the name of the hosts especially abundantly. But in the New Testament, Sabaoth, which is Greek for σαβαωθ sabaooth, occurs only twice (Rom. 9:29; James 5: 4).

Jumalasta käytettyjen nimien ristiriitaisuus Raamatussa on hämmentävää! Ja vielä ennemmän hämmennystä nimiin tulee mukaan juutalaisten lähteiden ja Kabbalan kautta. Mutta yksi asia on varma: kaikki sekavuudet selvitetään sinä päivänä, jota Johanneksen Ilmestyskirjassa kutsutaan ”Herran päiväksi” (Ilm. 1: 10)... kreikaksi κυριακη ημερα kyriakee eemera... hepraksi יןם האדון jom ha-adon.

The contradiction of the names used for God in the Bible is confusing! And even more confusion comes to the names through Jewish sources and Kabbalah. But one thing is certain: all the confusion will be solved in the day that is called “the day of the Lord” in the book of Revelation (Rev. 1:10) ... in Greek κυριακη ημερα kyriakee eemera ... in hebrew יןם האדון jom ha-adon.

Tuona suurena päivänä, jolloin Vapahtajamme tulee lupauksensa mukaan (Joh. 14: 1 - 3) noutamaan omiaan Isän Kotiin ratkeaa kaikki ristiriidat ja epäselvyydet... myöskin se sotku, joka on syntynyt kyseistä Ilmestyskirjan jakeesta ja sanoista ”Herran päivä”; tarkoittaako se viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, niin kuin eräiden aramean tekstien perusteella esim. vuoden 1992- käännöksen selitysosassa annetaan ymmärtää, vai viittasiko Johannes tuolla nimellä siihen valtavaan lopunaikojen tapahtumasarjaan, joka hänelle näytettiin, ja mitä hän ei varmasti ehtinyt kirjoittaa muistiin yhtenä sunnuntaina.

On that great day when our Savior comes, as promised (John 14: 1-3), to bring his own to the Father’s Home all the contradictions and ambiguities will be resolved ... even the mess that has arisen from that verse of Revelation and the words “the day of the Lord”; does it mean the first day of the week, Sunday, as some Aramaic texts suggest, or did John refer by that name to the vast series of end-time events shown to him that he certainly did not have time to write down one Sunday.

Aamutervehdys * Morning greeting

Meidän pelastuksemme toivo on siinä, että Jumala on meidän Isämme, joka rakastaa luotujaan niin kuin vanhemmat lapsiaan... itse asiassa vielä enemmän, sillä Hän antoi oman Poikansa meidän veljeksemme, joka on meidän Lunastajamme. 

Vanhempina rakastamme lapsiamme ja osaamme armahtaa heitä heidän erheistään huolimatta. On kuitenkin totta, että meitä vanhempia on monenlaisia, mutta Jumala sanoo: "Unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni" (Jes. 49: 15, 16). 

Isän sanoihin meillä on oikeus ja lupa uskoa ja luottaa, vaikka Saatana tekee kaikkensa horjuttaakseen uskoamme Jumalan lupauksiin!

Isä-Jumala siunasi ja pyhitti sapatin jo luomisessa merkiksi siitä, että Hän pyhittää ihmisen (Hes. 20: 12) Poikansa kautta, joka yksin voi palauttaa syntiinlankeemuksessa rikkoutuneen Jumalan kuvan takaisin ihmiseen. Jeeshua on se Ihminen, joka luotiin "Jumalan kuvaksi" (1. Moos. 1: 27), sillä  Jeeshua on "vaimon siemen" (1. Moos. 3: 15) eli luvattu Messias luomisesta alkaen ja jopa ennen sitä (Ef. 1: 4). 

Miten Jumalan kuva palautetaan ihmiseen, se on vain Jumalan/Savenvalajan tiedossa, sillä ihminen, joka on rikkoutunut saviruukku, ei kykene itseään korjaamaan. Mutta Jumala saa "Leevin pojat" puhdistumaan "ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois" (Mal. 3: 3). 

Jos rukouksemme on: "Isä, puhdista minut", meidän on vain uskottava, että Hän tekee sen, sillä "kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt. 21: 22; Mark.11: 24). 

Tällainen on "lapsen usko", jolle oppineet nauravat, mutta naurakoot. Sapatti, Jumalan pyhityksen merkki, oli jo ennen syntiinlankeemusta lupauksena siitä, että Isä hoitaa tämän taistelun.

                                                ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️

The hope of our salvation lies in the fact that God is our Father, who loves His creatures like parents love their children ... in fact, even more, for He gave His own Son as our brother, who is our Redeemer.

As parents, we love our children and can forgive them despite their mistakes. However, it is true that there are many kinds of parents, but God says, ”Can a woman forget her sucking child, that she should not have compassion on the son of her womb? yea, they may forget, yet will I not forget thee. Behold, I have graven thee upon the palms of my hands; thy walls are continually before me”(Isaiah 49: 15, 16).

We have the right and permission to believe and trust in the words of the Father, even as Satan does his best to undermine our faith in God’s promises!

God the Father blessed and sanctified the Sabbath already in creation as a sign that He is sanctifying man (Ezek. 20:12) through His Son, who alone can restore the broken image of God to man. Jeshua is the Man who was created "in the image of God" (Gen. 1:27), for Jeshua is the "seed of the women" (Gen. 3:15), that is, the promised Messiah from the beginning and even before that (Eph. 1: 4).

How the image of God is restored to man is known only to God/the Potter, for a man who is a broken clay pot is unable to repair himself. But God will cause the sons of Levi to be cleansed, for ”He shall sit as a refiner and purifier of silver  ; and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver"(Mal. 3: 3).

If our prayer is, "Father, cleanse me," we just have to believe that He will do it, for ”all things, whatsoever ye shall ask in prayer, believing, ye shall receive" (Matt. 21:22; Mark 11:24).

Such is the "faith of a child," to which scholars laugh, but let them laugh. The Sabbath, a sign of God’s sanctification, was already before the Fall a promise that the Father would take care of this battle.

Kätketty päivä * Hidden day

Luin jokin aika sitten Valittujen Palojen julkaisemaa kirjaa Raamatun salaisuudet - pyhien kirjoitusten arvoitukset avautuvat. Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut teologeja, historioitsijoita, arkeologeja ja monien alojen asiantuntijoita, ja kirja sisältää varsin monipuolista tietoa. Kirjassa tuodaan Raamatun tekstien rinnalle tarinoita ja tietoa myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä, jotka antavat paikoitellen lisäymmärrystä Raamatun kertomuksiin mutta toisin paikoin asettavat Raamatun kertomukset kyseenalaiseen valoon. Joku lukija voi kokea tällaisen menettelyn Raamatun tekstin rikastuttamiseksi joku toinen taas sen vesittämiseksi.

Some time ago I read a Finnish version of the book Mysteries of the Bible, published by The Reader’s Digest Association. Theologians, historians, archaeologists, and experts in many fields have been involved in writing the book, and it contains quite a wealth of information. In addition to biblical texts, the book also brings stories and knowledge from non-biblical sources that provide additional understanding about biblical stories in some places but put the biblical stories into questionable light in other places. One reader may experience such a procedure to enrich the text of the Bible and another to water it down.

Maailma on tietoa pullollaan, ja meidän aikanamme tiedon määrä on moninkertaistunut räjähdysmäisesti. Siksi on hyvä muistaa apostoli Paavalin sanat ”Ja vaikka... minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon... mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi” (1. Kor. 13: 2). Ja rakkaudesta puhuttaessa kannattaa muistaa apostoli Johanneksen opetus ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4: 8). Eli summa summarum: ilman Jumalaa, mikään tiedon määrä ei hyödytä mitään.

The world is full of information, and in our time the amount of information has exploded. That is why it is good to remember the words of the Apostle Paul, "And though I have the gift of prophecy, and understanding all mysteries, and all knowledge... and have not charity, I am nothing" (1 Cor. 13: 2). And as we speak of love, it is worth remembering the teaching of the Apostle John, "He that loveth not knoweth not God; for God is love" (1 John 4: 8). That is, without God, no amount of knowledge benefits anything.

Kaiken tiedon joukkoon voidaan lisätä myös täysin inhimillisiä mielipiteitä, joita lukija saattaa erehtyä luulemaan jopa tutkituksi tiedoksi. Joskus tuollainen inhimillisen mielipiteen lisäys voi olla tahatonta ja ilmentää paremman tiedon puutetta joskus taas tahallista ihmisten harhaanjohtamista. Kumpaako tässä kirjassa yritetään tavoitella, sitä en voi varmuudella sanoa, mutta eräs sapattia koskeva kappale pani minut tarkistamaan asioita.

Completely human opinions can also be added to all information, which the reader may mistake even for researched information. Sometimes such an increased human opinion can be unintentional and sometimes reflects a lack of better knowledge, sometimes deliberately misleading people. Whichever one this book is trying to achieve, I can’t say for sure, but one chapter about the Sabbath made me review things.

Seuraava lainaus on kirjan sivulta 17: Seitsemäs päivä, sapatti (sana perustuu heprean kielen lepoa tarkoittavaan sanaan), julistettiin pyhäksi tai pyhitettäväksi ajaksi; ajaksi joka kuuluu erityisesti Jumalalle. Sapatti ”kätkettiin luomisessa” ja tehtiin tiettäväksi Israelin kansalle vasta myöhemmin Siinainvuorella. Tämän jumalanpalveluksen päivän tuli antaa merkitys kaikille muille päiville. Sapatin pyhittäminen luomiskertomuksen huipentumana ja päätöksenä täyttää koko kertomuksen hartauden ja kunnioituksen ilmapiirillä. Se myös kutsuu ihmiset ylistämään Luojaansa, samoin kuin muut luodut tekevät eläessään Jumalan niille säätämällä tavalla. (Tekstin paksunnos ja alleviivaus minun)

The following quote is from page 17 of the book: The seventh day, the Sabbath (the word is based on the Hebrew word for rest), was proclaimed a holy or consecrated time; for a time that belongs especially to God. The Sabbath was “hidden in creation” and was not made known to the people of Israel until later in Mount Sinai. This day of worship was to give meaning to all other days. Sanctifying the Sabbath as the culmination and decision of the creation account fills the entire story with an atmosphere of devotion and reverence. It also invites people to praise their Creator, just as other creatures do in their lives as God has ordained for them. (Text bold and underlined from me)

Siis: sapatti ”kätkettiin luomisessa” ja tehtiin tiettäväksi Israelin kansalle vasta myöhemmin Siinainvuorella. Ihanko totta? Hetkinen!

That is, the Sabbath was “hidden in creation” and made known to the people of Israel only later in Mount Sinai. Really? Wait a minute!

Yritetäänkö tässä sanoa, että Jumala lepäsi, siunasi ja pyhitti sapatin ainoastaan itseään varten? On totta, että heprean pyhittää-verbi קדש qadash merkitsee myös ”omistamista Jumalan käyttöön”. Tuo tarkoitus koskee ilmeisesti kyllä Jumalan nimeä, mutta Jeeshuan sanojen mukaan "sapatti asetettiin ihmistä varten” (Mark. 2: 27). Samaan hengenvetoon Jeeshua totesi itse olevansa ”sapatin Herra” (Mark. 2: 28; Matt. 12: 8; Luuk. 6: 5)

Is this trying to say that God rested, blessed, and sanctified the Sabbath only for himself? It is true that the Hebrew verb קדש qadash also means “devotion to the use of God”. That purpose seems to apply to the name of God, but according to Jeshua “the Sabbath was instituted for man” (Mark 2:27). In the same breath, Jeshua declared himself to be “the Lord of the Sabbath” (Mark 2:28; Matthew 12: 8; Luke 6: 5)

Jumalan Poika on Sana (Joh. 1: 1 - 3, 14), ja Jumala loi kaiken Sanalla (1. Moos. 1: 3, 6, 9, 11, 14, 24, 26). Eloshistisen luomiskertomuksen ברא bara-verbi edustaa nimenomaan sanan voimalla luomista. Jumalan Poika oli siis itse mukana kaiken luomisessa (Kol. 1: 16, 17), ja jo ihmisen luomisessa Jumalan Poika sitoutui ihmisyyteen, tulemaan Ihmisen Pojaksi. Siksi Jeeshua, ihmisten Herra, on myös sapatin Herra.

The Son of God is the Word (John 1: 1-3, 14), and God created everything with the Word (Gen. 1: 3, 6, 9, 11, 14, 24, 26). The verb ברא bara in the Elohistic creation story represents precisely the creation by the power of the word. The Son of God himself was involved in the creation of all things (Col. 1:16, 17), and already in the creation of man the Son of God was committed to humanity, to become the Son of Man. Therefore Jeshua, the Lord of men, is also the Lord of the Sabbath.

Kun ajattelen Adamin ja Eevan ensimmäistä päivää, joka oli juuri luodun maailman ensimmäinen sapatti, näen sieluni silmin rakkaille lapsilleen omistautuneen taivaallisen Isän viettämässä laatuaikaa koko ihmiskunnan esivanhempien kanssa, joiden pelastuksen takuumieheksi Jumalan oma Poika oli juuri sitoutunut ottaessaan Isältään vastaan taivaallisen lunastustehtävän. Kun muistelen omia tuntemuksiani ja kokemuksiani omien lasteni kanssa varsinkin heti heidän syntymänsä jälkeen, koen että Isä-Jumala halusi suuressa ja hellässä rakkaudessaan siunata ja uudelleen siunata, pyhittää ja uudelleen pyhittää juuri luotua ihmisparia, joissa Kaikkivaltias Jumala näki jo ennalta jokaisen ihmisen, joka kerran syntyisi tähän maailmaan, ja joiden synnit Jumalan Poika sitoutui sovittamaan.

As I think of the first day of Adam and Eve, the first Sabbath of the newly created world, I see with the eyes of my soul a devoted Heavenly Father spending quality time with the ancestors of all mankind whom God's own Son had just pledged to save as a guarantor of salvation. As I recall my own feelings and experiences with my own children, especially immediately after they were born, I feel that God in His great and tender love wanted to bless and re-bless, sanctify, and re-sanctify the newly created human couple in which Almighty God foresaw every human being who would ever be born to this world, and whose sins the Son of God pledged to be reconciled.

Miten tuollainen rakkauspäivä, sapatti, olisi voinut tulla unohdetuksi ja kätketyksi? Ei mitenkään... ei todellakaan mitenkään, ei ainakaan Jumalan puolelta! Tuona ensimmäisenä sapattina Isä-Jumala nosti jo katseensa siihen sapattiin, joka on Jumalan kansalle kerran tuleva ennallistetussa paratiisissa, kun syntiä ja sen Ruhtinasta ei enää ole. Jumala näki Eedenistä Eedeniin... Sapatista Sapattiin. Aika ei rajoita Jumalaa millään tavalla, sillä Hänelle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta on kuin yksi päivä (2. Piet. 3: 5).

How could such a day of love, the Sabbath, have been forgotten and hidden? Not in any way ... not really in any way, at least not on God's side! On that first Sabbath, God the Father already looked up to the Sabbath that will once come to God's people in a restored paradise, when sin and its Prince will no longer exist. God saw from Eden to Eden ... from the Sabbath to the Sabbath. Time does not limit God in any way, for to Him one day is like a thousand years and a thousand years is like one day (2 Peter 3: 5).

On totta, että sen jälkeen kun sapatin asettamisesta kerrotaan ensimmäisen luomiskertomuksen lopussa (1. Moos. 2: 1- 3), sapatti mainitaan seuraavan kerran vasta Exoduksessa eli toisessa Mooseksen kirjassa, kun Jumala antoi ohjeita mannan keräämisestä (2. Moos. 16: 23). Pitäisikö tästä saada sellainen käsitys, että luomisesta kului noin 2500 vuotta ennen kuin Jumala teki sapatin tiettäväksi Israelin kansalle? Olisivatko kaikki 10 patriarkkaa Aadamista Nooaan samoin kuin Israelin kantaisät Aabraham, Iisak ja Jaakob olleet täysin tietämättömiä sapatista? 

It is true that after the Sabbath is told at the end of the first creation story (Gen. 2: 1-3), the next Sabbath will not be mentioned until Exodus, the second book of Moses, when God instructed the Israelis to gather manna (Exodus 16:23). Should this give the impression that it took about 2,500 years  after creation before God made the Sabbath known to the people of Israel? Would all the 10 patriarchs from Adam to Noah as well as the descendants of Israel, Abraham, Isaac, and Jacob, have been completely ignorant of the Sabbath?

Tällaista ajatusta minä en voi allekirjoittaa. Perustelunani on vain yksi sana, joka löytyy Siinailla Israelin kansalle annetun lain neljännen käskyn alusta (2. Moos. 20: 8 - 11). Tuo yksi sana riittää, sillä se on ”muista". Vain neljäs käsky alkaa muistutuksella, ja se osoittaa, että Jumalan luomisessa säätämä lepopäivä, sapatti, oli täysin unohdettu ihmisten toimesta.  Dekalogin käskyt on toistettu myös Deuteronomiumissa, viidennessä Mooseksen kirjassa, missä neljäs käsky alkaa sanoilla ”ota vaari lepopäivästä” (5. Moos. 5: 12 - 15/1933), ”pidä lepopäivä mielessäsi” (5. Moos. 5: 12 - 15/1992). Tuollaiset muistukset viittaavat siihen, että ihmiskunta oli unohtanut jotakin ainutlaatuisen tärkeää!

I cannot sign such an idea. My justification is just one word found in the beginning of the fourth commandment of the law given to the people of Israel in Sinai (Exodus 20: 8-11). That one word is enough, for it is “remember.” Only the fourth commandment begins with a reminder, and it shows that God's day of rest, the Sabbath, was completely forgotten by men. The commandments of the Decalogue are also repeated in Deuteronomy, the fifth book of Moses, where the fourth commandment begins (in Finnish) with the words “keep the sabbath day” (Deut. 5: 12-15/1933), “keep the sabbath day in mind” (Deut. 5: 12-15/1992). Memories like that suggest that humanity had forgotten something uniquely important!

Noin 1500 vuotta Siinain jälkeen Eedenissä luvattu ”vaimon siemen” (1. Moos. 3: 15) syntyi Israelin kansan keskuudessa. Luomisessa mukana ollut ”Sana” tuli lihaksi kantaen juutalaista/heprealaista perimää (Joh. 1: 1 - 3, 14; 4: 22; Matt. 1: 1 - 17; Luke 3: 23 - 38). Olisipa ollut varsin kummallista, jos tuo kansa, jonka keskuudesta ”sapatin Herra" syntyi, ei olisi tuntenut sapattia. Johtaessaan Israelin pois Egyptin orjuudesta (synnin orjuus) Jumalalla oli tilaisuus juurruttaa liittonsa merkki (pyhityksen merkki) noihin Aabrahamin jälkeläisiin, ennen kuin Maailman Vapahtaja syntyi heidän keskuudestaan.

About 1,500 years after Sinai, the “seed of the woman” promised in Eden (Gen. 3:15) was born among the people of Israel. The “Word” involved in creation became flesh, belonging to the Jewish/Hebrew genealogy (John 1: 1-3, 14; 4:22; Matt. 1: 1 - 17; Luke 3: 23 - 38). It would have been quite strange if that nation, from among which the “Lord of the Sabbath” was born, had not known the Sabbath. In leading Israel out of the bondage of Egypt (the bondage of sin), God had the opportunity to root the sign of His covenant (the sign of sanctification) on those descendants of Abraham before the Saviour of the World was born among them.

Hesekiel kirjoittaa: ”Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät” (Hes. 20: 12). Luomisessa Jumalan nimenomaan siunasi ja pyhitti viikon seitsemännen päivän merkiksi siitä, että vain Hän voi pyhittää ihmisen. Ihmisen pyhittäminen edellytti sitä, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, kantoi ihmisten syyllisyyden, kärsi heidän rangaistuksensa ristillä ja nousi kuolleista voittaen kuoleman vallan. Vain Ihmisen Poika voi palauttaa Jumalan kuvan ihmiseen!

Ezekiel writes, “Moreover also I gave them my sabbaths, to be a sign between me and them, that they might know that I am the Lord that sanctify them” (Ezekiel 20:12). In creation, God specifically blessed and sanctified the seventh day of the week as a sign that only He can sanctify man. The sanctification of man required that the Son of God become man, bore the guilt of men, suffered their punishment on the cross, and rose from the dead, overcoming the power of death. Only the Son of Man can restore the image of God to man!

Mutta valitettavasti Israelin kansa oli niskurikansa (4. Moos. 20: 10; 5. Moos. 10: 16; 2. Kun. 17: 14; 2 Aik. 30: 8; Neh. 9: 16), ja he rakensivat oman pyhitysjärjestelmänsä. Heille ei riittänyt Jumalan Siinailla antamat kymmenen käskyä, vaan he keksivät lisää omia pykäliä ja perinnäissääntöjä, joita eivät sitten enää itsekään jaksaneet noudattaa (Mark. 7: 3, 4; Matt. 23: 13 - 36). 

But unfortunately the people of Israel were rebels (Numbers 20:10; Deuteronomy 10:16; Exodus 17:14; Exodus 30: 8; Neh. 9:16), and they built their own system of sanctification. The ten commandments of God in Sinai were not enough for them, but they invented more of their own verses and traditional rules, which even they could no longer follow themselves (Mark 7: 3, 4; Matt. 23: 13-36).

Juutalaisuudessa granaattiomena kuvaa vanhurskautta, koska sen kuvitellaan sisältävän yhtä monta siementä kuin Toorassa on käskyjä (613) (todellisuudessa granaattiomena sisältää aina eri määrän siemeniä). Eipä ole ihme, että kansa oli raskautettu (Matt. 23: 4) kaikkien käskyjen, määräysten ja säädösten alla. Koko maallisen elämänsä ajan Jeeshua pyrki vapauttamaan kansaa isien perinnäissäänöistä ja tarjoamaan heille ”elävää vettä” (Joh. 4: 10 - 14) eli pyhitystä Hänen veressään (Matt. 26: 28; Luuk. 22: 20; Joh. 6: 53 - 55), sillä ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Jumalaa (Hepr. 12: 14).

In Judaism, pomegranate describes righteousness because it is imagined to contain as many seeds as there are commandments in the Torah (613) (in reality, a pomegranate always contains a different amount of seeds). It is no wonder that the people were burdened (Matt. 23: 4) under all the commandments, statutes, and ordinances. Throughout his worldly life, Jeshua sought to deliver the people from the tradition of the fathers and to provide them with “living water” (John 4: 10-14), or sanctification in His blood (Matt. 26:28; Luke 22:20; John 6: 53-55). ), for without sanctification no one can see God (Heb. 12:14).

Ilmestyskirjan kolmesta keskitaivaalla lentävästä enkelistä (Ilm. 14: 6 - 13) ensimmäinen kuuluttaa kaikille kansoille seuraavaa sanomaa:”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” 

Of the three angels flying in the midst of the sky (Rev. 14: 6-13), the first proclaims to all nations the following message: “Fear God, and give glory to him; for the hour of his judgment is come: and worship him that made heaven, and earth, and the sea, and the fountains of waters. "

Taivaan ja maan, meren ja vesien lähteitten (1. Moos. 1: 1, 10) Luoja on אלהים Elohim- Jumala. Elohistisessa luomiskertomuksessa jokainen luomispäivä on eritelty ja kuusi päivää kestäneen luomistyön jälkeen אלהים Elohim-Jumala asetti sapatin levon, siunauksen ja pyhityksen päiväksi luomaansa ihmistä varten. Viikkorytmi, 6 päivää työtä ja 1 päivä lepoa, on peräisin Elohimin luomistyöstä ja sapatista. Kuukautta määrittää ja mittaa kuu ja vuotta puolestaan aurinko, mutta viikko on Elohim-Jumalan ikuinen asetus, joka tulee pysymään vielä Uudessa Maassakin (Jes. 66: 23).

The Creator of the fountains of heaven and earth, the sea, and the waters (Gen. 1: 1, 10) is God, Elohim. In the Elohistic creation story, each day of creation is specified, and after six days of creation, אלהים Elohim-God set the Sabbath as a day of rest, blessing, and holiness for man He created. The rhythm of the week, 6 days of work and 1 day of rest, comes from Elohim’s creative work and the Sabbath. The month is defined and measured by the moon and the year by the sun, but the week is the eternal ordinance of the Elohim-God, and that will even remain in the New Earth (Isa. 66:23).

Valittujen Palojen teksti on kovin ristiriitainen, sillä jos sapatti olisi kätketty luomisen jälkeen ja ilmoitettu vasta 2500 vuotta myöhemmin, niin myös kuudelta muulta viikonpäivältä olisi kadonnut  merkitys, ja kaikki ”hartaus” ja ”kunnioituksen ilmapiiri” olisi haihtunut luomiskertomuksesta saman tien. Tuollaisen ajattelun myötä ihmiskunnalta olisi kulunut noin 2500 vuotta ilman elämän tarkoitusta ja merkitystä, kunnes se olisi löytynyt Siinailla... mutta vain juutalaisille.  Kovin ajattelematonta tekstin tekemistä!

The text of the Reader’s Digest is very contradictory, for if the Sabbath had been hidden after creation and proclaimed only 2,500 years later, the other six days of the week would also have lost meaning, and all “devotion” and “atmosphere of reverence” would have vanished from creation immediately. With that kind of thinking, it would have been about 2,500 years without the purpose and meaning of life for humanity to have been found in Sinai ... but only for the Jews. Very thoughtless text making!

Jeeshuan sanojen mukaan siis ”sapatti annettiin ihmistä varten" (Mark. 2: 27). Heprean sana אדם adam, on ensimmäisen miehen nimi, mutta se merkitsee sekä ihmistä että ihmiskuntaa. Näin ollen koko ihmiskuntaa muistutetaan sapatin tärkeydestä juutalaisille annetun lain kautta.

Thus, according to Jeshua, “the Sabbath was given to man” (Mark 2:27). The Hebrew word אדם adam is the name of the first man, but it signifies both man and mankind. Thus, all mankind is reminded of the importance of the Sabbath through the law given to the Jews.

Ote Nehemian katumusrukouksesta: ”Sinä johdatit heitä päivällä pilvenpatsaasta ja yöllä tulenpatsaasta, valaisten heille tien, jota heidän oli kuljettava. Ja sinä astuit alas Siinain vuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt. Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain palvelijasi Mooseksen kautta. Sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä, ja sinä hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa. Ja sinä käskit heidän mennä ottamaan omaksensa maan, jonka sinä olit kättä kohottaen luvannut heille antaa. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä; he olivat niskureita eivätkä totelleet sinun käskyjäsi. He eivät tahtoneet totella eivätkä muistaneet ihmeellisiä tekojasi, jotka sinä olit heille tehnyt, vaan olivat niskureita ja valitsivat uppiniskaisuudessaan johtajan palatakseen takaisin orjuuteen. Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala, armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa: sinä et heitä hyljännyt” (Neh. 9: 12 - 17).

Excerpt from Nehemiah's prayer of repentance: ”Moreover thou leddest them in the day by a cloudy pillar; and in the night by a pillar of fire, to give them light in the way wherein they should go. Thou camest down also upon mount Sinai, and spakest with them from heaven, and gavest them right judgments, and true laws, good statutes and commandments: And madest known unto them thy holy sabbath, and commandments them precepts, statutes and laws, by the hand of Moses thy servant: And gavest them bread from heaven for their hunger, and broughtest forth water for them out of the rock for their thirst, and promisedst them that they should go in to possess the land which thou hadst sworn to give them. But they and our fathers dealt proudly, and hardened their necks, and hearkened not to thy commandments, And refused to obey, neither were mindful of thy wonders that thou didst among them; but hardened their necks, and in their rebellion appointed a captain to return to their bondage: but thou art a God ready to pardon, gracious and merciful, slow to anger, and of great kindness, and forsookest them not” (Neh. 9: 12 - 17).

Kiitos Jumalalle Hänen pitkämielisyydestään ja armostaan koko ihmiskuntaa kohtaan. Käsittämättömän pitkään Jumala on sietänyt oman asetuksensa ja säädöksensä tallaamista! Maailman kansoista vain harvat tunnustavat Jumalan siunaaman päivän omaksi lepopäiväkseen. Mutta sapatin hylkääjät tekevät valintansa vain omaksi tappiokseen, sillä minkään toisen päivän pyhittäminen ei tuo mukanaan sitä Jumalan siunausta, jonka Hän luomisessa sapatille asetti.

Thank God for His patience and mercy for all mankind. For an incomprehensibly long time, God has endured trampling on His own ordinance and commandments! Few of the nations of the world recognize God-blessed day as their own day of rest. But those who reject the Sabbath will make their choice only to their own detriment, for the consecration of any other day will not bring the blessing of God which He placed on the Sabbath in creation.

Profeetta Danielille näytettiin näyssä Jumalaa vastaan taisteleva inhimillinen valta, joka tulisi tuhoamaan ”Korkeimman pyhiä”, muuttamaan Jumalan lain ja erityisesti sen juhla-aikaa, sapattia,  koskevan käskyn (Dan. 7: 25). Daniel ennusti tämän uskonnollis-poliittisen vallan nousevan neljännen maailmanvallan, Rooman, raunioista. Pienellä historian kertauksella jokainen löytää vastauksen kysymykseen, minkä vallan Daniel sai nähdä, ja miten pitkälle hänen näkynsä on jo toteutunut. 

The prophet Daniel was shown in a vision a human power fighting against God, who would destroy the “saints of the Most High,” change the law of God, and especially its commandment for the feast day, the Sabbath (Dan. 7:25). Daniel predicted that this religious-political power would rise from the ruins of the fourth world power, Rome. With a little review of history, everyone finds the answer to the question of what power Daniel was allowed to see, and how far his vision has already come true.

Apostoli Johannes ennusti tuon saman vallan/pedon/olennon saavan ”kuolinhaavan” mutta paranevan siitä (Ilm. 13: 3, 12) ja johtavan sen jälkeen sotaa ”pyhiä vastaan” (Ilm. 13: 7). Meidän päivinämme Danielin ja Johanneksen näyistä ainoastaan loppunäytös on enää näkemättä. Uskonnonvapauteen ja yksilölliseen vapauteen tottunut yhteiskunta taipuu hitaasti totalitarismin kannattajaksi, mutta sillä tiellä olemme kuitenkin menossa jo hyvän matkaa. Uusimmat uutiset maailmalta kertovat siitä, että nyt seitsemännen päivän sapatti aiotaan todella kätkeä.

The apostle John prophesied that the same power/beast/being would receive a “death wound” but be healed from it (Rev. 13: 3, 12) and then lead the war “against the saints” (Rev. 13: 7). In our day, of the visions of Daniel and John, only the final show is left unseen. A society accustomed to religious and individual freedom is slowly becoming a supporter of totalitarianism, but we are already well on the way. The latest news from around the world says that now the seventh-day Sabbath is really going to be hidden.

Jumalan siunausta ja varjelusta jokaiselle, joka haluaa noudattaa Jumalan tahtoa ja seurata Hänen asetustaan! Jumala on uskollinen seuraajilleen!

God’s blessing and protection for anyone who wants to obey God’s will and follow His ordinance! God is faithful to His followers!

Raamatun ensimmäisen luvun todistus numeroin * Testimony of the first chapter of the Bible in numbers

Tarkastellessani Kabbalan Elämänpuuta totesin, että molempien luomiskertomusten verbit on yhdistetty siinä ikään kuin yhdeksi ja samaksi luomiseksi/tekemiseksi kuitenkin niin, että myös ihmiselle mahdolliset tekemisen tavat (עשה asa ja יצר jazar) on liitetty Elämänpuun alempiin sfääreihin, kun taas vain Kaikkivaltiaalle Jumalalle ominainen luomisen tapa (ברא bara), sanan voimalla tyhjästä luominen, on asetettu edellisten yläpuolelle, mutta sekään ei ole samassa sfäärissä kuin itse Luoja, joka on sijoitettu ylimpään sefiraan, Ketheriin.

Looking at the Kabbalah Tree of Life, I found that the verbs of the two creation narratives are combined in it as if they were one and the same creation/making, so that the human ways of doing things (עשה asa and יצר jazar) are connected to the lower spheres of the Tree of Life, but the way of doing that only the Almighty God is able to do (ברא bara), to create with the power of the word from nothing, is placed above the former, but not in the same sphere as the Creator himself, who is placed in the supreme sephirah, Kether.

Olen ihmetellyt tätä merkillistä asioiden sekoittamista nyt kaksi viikkoa edellisen kirjoitukseni jälkeen. Samalla tavalla kävi myös vuosia sitten, kun käänsin kaksi luomiskertomusta hepreasta suomeksi. Mitä järkeä on siinä, että Jumala, joka kykenee luomaan KAIKEN koko universumissa SANAN voimalla, ryhtyykin sitten näpertelemään käsin jotakin yksityiskohtaa! 

I have been amazed at this strange mixing of things during the past two weeks after my previous post. The same thing happened years ago when I translated two creation stories from Hebrew into Finnish. What is the point that God, who is able to create EVERYTHING in the entire universe by the power of the WORD, then begins to tinker with some detail by hand!

Perusteluja:

Ensinnäkin Jumala on HENKI (Joh. 4: 24). Jumala ei ole fyysinen olento, eikä Häntä voida nähdä (Joh. 1: 18). 

Toiseksi Jumalan Poika on SANA (Joh. 1: 1), joka tuli lihaksi (Joh. 1: 14).

Kolmanneksi jos kerran Poika on Sana, silloin myös Isä on Sana. Joh. 1: 1:n viimeinen lause hepreaksi: ואלהים היה הדבר (ve-elohim haajaa ha-davar) = ja/myös Jumala oli Sana... huomaa sanajärjestys ja, että konjunktio ו (ve) liittyy sanaan אלהים (Elohim)! Täytyyhän jumalallisella Isällä ja Pojalla olla joku yhteinen nimittäjä. Isä ja Poika ovat henkiä (Joh. 4: 24; 2. Kor. 3: 17, 18), ja Isä ja Poika ovat Sanoja (Joh. 1: 1).

Neljänneksi kannattaa ajatella ja yrittää ymmärtää, mitä kaikkea ihmeellistä ja täysin käsittämätöntä Jumala on luonut avaruuteen sanansa voimalla! 

Justification:

First, God is the SPIRIT (John 4:24). God is not a physical being and cannot be seen (John 1:18).

Second, the Son of God is the WORD (John 1: 1) who became flesh (John 1:14).

Third, if once the Son is the Word, then the Father is also the Word. The last sentence of John 1: 1 in Hebrew: ואלהים היה הדבר (ve-elohim haja ha-davar) = and/also God was the Word ... notice the word order and that the conjunction ו (ve) is related to the word אלהים (Elohim)! After all, the divine Father and Son must have some common denominator. The Father and the Son are spirits (John 4:24; 2 Corinthians 3:17, 18), and the Father and the Son are Words (John 1: 1).

Fourth, it is worth thinking and trying to understand all that miraculous and utterly incomprehensible things God has created in space with the power of His word!

Kaikista tärkein seikka on kuitenkin se, että Jumalan Sana, POIKA, sitoutui ihmisyyteen jo luomisessa, sillä hänen sukuluettelonsa sisältää pitkän listan ihmisten nimiä (Matt. 1: 1 - 16; Luuk. 3: 23 - 38). POIKA/SANA on se IHMINEN, jonka luomista (elämänkaarta) koko taivas pysähtyi seuraamaan (”tehkäämme ihminen...”). Jumala tiesi jo ennen luomista, miten maailmassa tulisi käymään, sillä Luciferin kapina oli jo alkanut taivaassa. POIKA/SANA on se, joka yksin voi palauttaa Jumalan kuvan takaisin jokaiseen ihmiseen, joka valitsee kuuliaisuuden Jumalan tahdolle. Jumalan sanat, jotka Hän lausui luomisessa, kantoivat aina Jeeshuan syntymään/ihmiseksi tulemiseen saakka. Jumalan sanat ylläpitivät Jeeshuaa Saatanan kiusausten yläpuolella koko Hänen ajallisen elämänsä ajan. Jumalan sanat antoivat Jeeshualle voimaa hänen vaikeimpina hetkinäänkin Getsemanessa ja Golgatalla. Jeeshua voitti synnin ja kuoleman vallan Jumalan Sanan voimalla! Ylistys olkoon Jumalalle, joka loi/ luo SANAN voimalla.

However, the most important thing is that the Word of God, the SON, was already committed to humanity in creation, for his genealogy contains a long list of people's names (Matt. 1: 1-16; Luke 3: 23-38). THE SON/WORD is the MAN whose creation (the lifespan) the whole heaven stopped to follow (“let us make man ...”). God knew before creation how the world would go, for the rebellion of Lucifer had already begun in heaven. THE SON/WORD is the one who alone can restore the image of God back to every person who chooses obedience to God's will. The words of God that He uttered in creation lasted until the birth/becoming of Jeshua. The words of God maintained Jeshua above the temptations of Satan throughout his temporal life. The words of God gave strength to Jeshua even in his most difficult moments at Gethsemane and Calvary. Jeshua overcame the power of sin and death by the Word of God! Praise be to God, who creates/created by the power of the WORD.

Miettiessäni näitä asioita, huomioni kiinnittyi jälleen lukuarvoihin, joita olen merkinnyt marginaaliin Genesiksen ensimmäisen jakeen kohdalle. Koin jotakin sellaista, mitä fariseukset olisivat kokeneet, jos Jeeshua olisi totellut heidän käskyään; fariseukset olisivat nimittäin kuulleet kivien huutavan opetuslasten ylistämisen sijaan (Luuk. 19: 37 - 40). Olenhan minä aikaisemminkin nähnyt ja tajunnut, mikä räikeä ristiriita kahden luomiskertomuksen välillä on pelkästään jo sanallisesti, mutta numeroiden huuto suorastaan mykistää minut! 

As I pondered these things, my attention was again drawn to the numerical values I have marked in the margin for the first verse of Genesis. I experienced something that the Pharisees would have experienced if Jeshua had obeyed their commandments; for the Pharisees would have heard the stones shouting instead of the praise of the disciples (Luke 19: 37-40). After all, I’ve seen and figured out in the past what a glaring discrepancy between the two narratives of creation is already verbally, but the shouting of the numbers downright silences me! 

Elohistinen ja Jahvistinen luomiskertomus poikkeavat toisistaan niin oleellisella tavalla, että niistä ei voi rakentaa yhtä yhtenäistä kertomusta samalla tavalla kuin Jahvistin ja Pappiskirjan teksteistä on rakennettu monia muita kertomuksia Genesiksessä. Seuraavassa kuvassa tästä yksi esimerkki:

The Elohistic and Yahwistic narratives of creation differ in such an essential way that they cannot be constructed into a single unified story in the same way that many other stories have been constructed from the texts of Yahwist and the Priesthood in Genesis. The following image shows one example:

 Kuva Aimo Nikolaisen toimittamasta kirjasta Sana Elää - Raamatun suuret kertomukset

Elohistinen luomiskertomus on siis täysin eri kertomus kuin Jahvistinen luomiskertomus. Elohistisessa luomiskertomuksessa numeroiden todistusvoima on väkevä. Otan esimerkiksi vain yhden jakeen, 1. Moos. 1: 1, eli Raamatun ensimmäisen jakeen, ja poimin siitä muutaman numeroesimerkin. Vastaavia numeraalisia todistuksia ei saa millään tavalla esille Jahvistisen luomiskertomuksen ensimmäisestä jakeesta, 1. Moos. 2: 4, koska tekijä ja verbi ovat erilaiset.

The Elohistic creation story is thus a completely different narrative than the Yahwistic creation story. In the Elohistic creation story, the probative value of the numbers is strong. For example, I will take just one verse, Genesis 1: 1, the first verse of the Bible, and take a few numerical examples from it. Corresponding numerical testimonies are in no way revealed in the first verse of the Yahwistic creation story, Genesis 2: 4, because the author and the verb differ.

1. Moos. 1: 1 hepreaksi:

Gen. 1: 1 in Hebrew:

בראשית ברא אלהים את השמים ואת הארץ (be-reshit bara Elohim et ha-shamajim ve-et ha-arez).

Raamatun ensimmäisessä jakeessa on seitsemän (7) sanaa ja kaksikymmentä kahdeksan (4x7) kirjainta. Luku seitsemän (7) tulee vastaan ensimmäiseksi. Seitsemän (7) on Raamatussa  hyvin merkittävä, sillä se merkitsee hengellistä täydelllisyyttä, pyhitystä ja puhtautta. 

The first verse of the Bible contains seven (7) words and twenty-eight (4x7) letters. The number seven (7) is the first one we meet on the pages of the Bible. Seven (7) is very significant in the Bible because it signifies spiritual perfection, sanctification, and purity.

Agnostikosta kristityksi kääntynyt venäläissyntyinen Ivan Panin (1855 - 1942), joka tutki koko elämänsä ajan Raamatun tekstien numeroita, huomasi, miten suunnattoman monella tavalla luku seitsemän (7) liittyy juuri Raamatun ensimmäiseen jakeeseen. Poimin niistä ja koko Elohistisesta luomiskertomuksesta kuitenkin vain muutaman esimerkin.

Ivan Pan (1855 - 1942), a Russian-born who became a Christian from Agnostic and studied the numbers in biblical texts all his life, noticed how the number seven (7) relates to the first verse of the Bible in enormos ways. However, I will take just a few examples from them and from the entire Elohistic creation narrative.

בראשית be-reshit,  Raamatun ensimmäinen sana koostuu etuliitteestä ב (be = -ssa/ssä) ja substantiivista ראשית (reshit), joka merkitsee ensimmäinen asia/alku, alku/lähtökohta, ensimmäinen/paras, paras osa (maasta), ensihedelmä, esikoinen. Sanan lukuarvot 2 + 911 = 913.

בראשית be-reshit, the first word of the Bible consists of the prefix ב (in =) and the noun ראשית (reshit), meaning first thing/beginning, beginning/starting point, first/best, best part (of the country), first fruit, firstborn. Numeric values of the word 2 + 911 = 913.

Sen lisäksi, että Raamatun ensimmäinen sana בראשית be-reshit käännetään ”alussa”, se voidaan kääntää myös ”esikoisessa” eli Sanassa/Pojassa/Jeeshuassa. Tämä sama sana ja vielä samassa muodossa aloittaa myös Johanneksen evankeliumin, joka voidaan siis lukea: esikoisessa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja/myös Jumala oli sana.

In addition to translating the first word of the Bible, בראשית be-reshit, “in the beginning,” it can also be translated “in the firstborn” or in the Word/Son/Jeshua. This same word and yet in the same form also begins the Gospel of John, which can therefore be read: in the firstborn there was a word, and the word was with God, and/also God was a word.

ברא bara, Raamatun ensimmäinen verbi, luoda/tehdä olemattomasta oleva, lukuarvo 203 = 7x29. Hengellistä täydellisyyttä, pyhitystä ja puhdistusta merkitsevä luku seitsemän (7) on siis kätkettynä tässä Jumalan sanallista luomisvoimaa ilmaisevassa verbissä. Tämä verbi esiintyy peräti kolme kertaa ihmisen luomisesta kertovassa jakeessa 1. Moos. 1: 27.

ברא bara, the first verb in the Bible, create/make existing from non-existent, numeric value 203 = 7x29.   The number seven (7), which signifies spiritual perfection, sanctification, and purification, is thus hidden in this verb expressing God's verbal creative power. This verb appears as many as three times in the verse about the creation of man in Genesis 1:27.

אלהים Elohim, Valtava, Raamatun ensimmäinen Jumalaan viittaava substantiivi, lukuarvo 86.

אלהים Elohim, Enermous, the first noun referring to God in the Bible, numerical value 86.

Sanat בראשית be-reshit ja אלהים Elohim muodostavat yhdessä luvun 999. Yhdeksän (9) merkitsee Raamatussa Jumalan lopullisuutta/täydellisyyttä ja hengen hedelmää. Sama luku toistettuna kolmesti merkitsee asian varmistusta/vakuutusta/todistusta. 999 = 27x37 = (3x3x3)x37. Ivan Panin’in mukaan luku 37 merkitsee Jeeshuaa, joka on Jumalan Elävä Sana.

The words בראשית be-reshit and אלהים Elohim together form the number 999. Nine (9) in the Bible signifies the finality/perfection of God and the fruit of the Spirit. The same number repeated three times means confirmation/declaration/attestation. 999 = 27x37 = (3x3x3) x37 According to Ivan Panin, number 37 means Jeshua, the Living Word of God.

השמים ha-shaamajim, luomisen ensimmäinen kohde taivas, lukuarvo 395. Toinen luomisen kohde oli הארץ ha-arez, maa, lukuarvo 296. Kun näihin luomisen kohteisiin lisätään tekijä אלהים Elohim, saadaan luku 777 (= 86+395+296), joka on vahvistettu/vakuutettu todistus hengellistä täydellisyydestä/pyhityksestä/puhdistuksesta. 777= 3x7x37. Luvut puhukoot puolestaan!

השמים ha-shaamajim, the first object of creation was heaven, number 395. The second object of creation was הארץ ha-arez, earth, number 296. Adding the Creator אלהים Elohim to these objects of creation gives the number 777 (= 86+395+296), which is a confirmed/assured testimony of spiritual perfection/sanctification/purification. 777 = 3x7x37. The numbers speak for themselves!

Luvuissa 999 ja 777 on kätkettynä 37 eli Elävä Sana, Jeeshua. On mielenkiintoista, että Elohistisen luomiskertomuksen heprean sanojen ”Jumalan kuva” (1. Moos. 1: 27) lukuarvo on 1369 eli 37x37. Jumalan kuva palautuu ihmiseen vain ja ainoastaan ”Elävän Sanan” eli ihmiseksi tulleen Jeeshuan kautta. Elohistisen luomiskertomuksen numerot todistavat vahvasti sen puolesta, että Jumala loi kaiken sanan voimalla.

The numbers 999 and 777 contain 37 or the Living Word, Jeshua. Interestingly, the Hebrew words “God’s image” (Gen. 1:27) in the Elohistic creation story have a numerical value of 1369, or 37x37. The image of God is restored to man only and exclusively through the “Living Word,” that is, Jeshua who became human. The numbers in the Elohistic creation story strongly testify that God created everything by the power of words.

Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että myös sanoista ”ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (hepreaksi) muodostuu luku 1369 eli 37x37. Tämä heprean sanoihin liittyvä numeraalinen todistus puhuu samaa kuin kreikan sana παρακλετοζ parakletos Uudessa Testamentissa siitä, että  Jeeshua on myös (toinen) Puolustaja eli Pyhä Henki (Joh. 14: 16, 26; 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1). 

Another interesting fact is that the words “and the Spirit of God moved upon the waters” (in Hebrew) also form the number 1369, or 37x37. This numerical testimony related to the Hebrew words speaks the same as the Greek word παρακλετοζ parakletos in the New Testament that Jeshua is also the (another) Comforter, or the Holy Spirit (John 14: 16, 26; 15: 26; 16: 7; 1. John 2: 1).