Uskosta täydelliseen hoivaan * Faith in perfect care

Niinkin voi ihmiselämässä käydä, että yksi asia johtaa toiseen, ja varsin usein niin todella käy. Olin tutkimassa aihetta ’usko’ (Hab. 3: 9), mutta pian huomasinkin miettiväni heprean ääntymättömiä konsonantteja ja Jeeshuan antamaa uhria ja Hänen ihmisyytensä (Joh. 1: 14) muuttumista hengeksi (2. Kor. 3: 17).

It can also happen in human life that one thing leads to another, and quite often it really does. I was researching the subject of ‘faith’ (Hab. 3: 9), but I soon found myself contemplating the silent consonants of the Hebrew and the sacrifice made by Jeshua and the transformation of His humanity (John 1:14) into spirit (2 Cor. 3:17).

Koska nämä blogikirjoitukset ovat minun nykyisiä muistiinpanojani, kirjoitan tämänkin tutkistelun itselleni muistiin. Toivottavasti te, hyvät lukijani, pystytte seuraamaan ajatukseni juoksua.

Since these blog posts are my current notes, I will write this study for myself as well. I hope you, my dear readers, will be able to follow the flow of my thoughts.

Heprealaiskirjeen mukaan ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” eli ”Jumalan mielen mukainen”, ja sen, joka Jumalan tykö/eteen tulee, täytyy uskoa, että Jumala on/on olemassa, ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hepr. 11: 6). Usko on siis välttämätön edellytys pelastumiselle. 

According to Hebrews, “without faith it is impossible to be acceptable,” or “according to the will of God,” and he who comes to God must believe that God exists and that He rewards those who seek Him (Heb. 11: 6). Faith, then, is a necessary condition for salvation.

Jeeshua vertasi Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen (Matt. 13: 31, 32; Mark. 4: 30 - 34; Luuk. 13: 18, 19). Vaikka sinapinsiemen on pienin siemen, se tuottaa satona puutarhan suurimman kasvin. Usko on siemen, joskus olemattoman pieni, mutta se voi olla avain universumin suurimpaan asiaan, Jumalan ikuisesti pysyvään valtakuntaan. Vain uskon kautta ihminen voi löytää Tien Jumalan luo (Joh. 14: 6).

Jesus compared the kingdom of God to a mustard seed (Matt. 13:31, 32; Mark 4: 30-34; Luke 13:18, 19). Although mustard seed is the smallest seed, it produces the largest plant in the garden. Faith is a seed, sometimes non-existent, but it can be the key to the greatest thing in the universe, the eternally enduring kingdom of God. Only through faith can man find the Way to God (John 14: 6).

Uskosta ja uskomisesta näyttää löytyvän yllättävän vähän tekstejä Vanhan Testamentin puolelta, mutta toisin on Uuden Testamentin puolella. Ehkä tärkein usko-teksti löytyy kuitenkin Vanhan Testamentin jakeesta Hab. 2: 4: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Paavali on siteerannut tätä jaetta ja sen sisältämää ajatusta Uuden Testamentin puolella Room. 1: 17:ssa ja Gal. 3: 11:ssa, samoin Heprealaiskirjeen kirjoittaja (Paavali?) 10: 38:ssa. Martti Luhter löysi nämä tekstit vastauksena oman elämänsä kriisiin, ja siihen paikkaan loppui Pietarin kirkon rappujen konttaaminen hänen kohdallaan.

There seem to be surprisingly few texts on faith and belief on the Old Testament side, but the opposite is on the New Testament side. Perhaps the most important faith text, however, is found in the Old Testament verse Hab. 2: 4: "The just shall live by faith." Paul has quoted this verse and the idea it contains on the New Testament side in Room. 1:17 and Gal. At 3:11, as well as the writer of Hebrews (Paul?) at 10:38. Martti Luhter found these texts in response to the crisis of his own life, and the crawl along the stairs of St. Peter's Church for him ended there.

Jakeen Hab. 2: 4 loppuosa hepreaksi:

The end of Hab 2: 4 in Hebrew:

וצדיק באמונתו יהיה = mutta vanhurskas on/elää uskossansa 

-> usko on siis vanhurskaan elämän eliksiiri

                                    = but the righteous is/exists/lives in his faith 

-> faith is therefore the elixir of the righteous life  

 אמונה, emuna = usko, uskollisuus, luotettavuus, lujuus, kestävyys, rehellisyys

אמונה, emuna = faith, loyalty, reliability, strength, endurance, honesty

Emuna eli usko on siemen, jonka hedelmänä kasvaa uskollisuus, luotettavuus ja rehellisyys, ja se antaa omistajalleen lujuutta ja kestävyyttä.

Emuna, or faith, is the seed that grows loyalty, trustworthiness, and honesty, and gives its owner strength and endurance.

Uskomme kestävyyttä koetellaan kyllä ajoittain, mutta ”usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy” (Hepr. 11: 1).

Our faith endurance is tested from time to time, but “faith is the confidence of things hoped for, the evidence of things not seen” (Hebrews 11: 1).

Usko on epäilyn ja epäuskon vastakohta. Usko ei anna epäilyksille mitään sijaa. Usko katsoo Jumalan uskollisuuteen, ja Hänen lupauksiinsa, ja pitää niistä ehdottomasti kiinni. 

Faith is the opposite of doubt and unbelief. Faith leaves no room for doubt. Faith looks at God’s faithfulness, and His promises, and absolutely sticks to them.

Septuagintassa (kreikankielinen Vanha Testamentti) Hab. 2: 4 on käännetty sanoin: ”Mutta vanhurskas elää minun uskollisuudestani”, siis Jumalan uskollisuudesta. Hepreankielisessä tekstissä emuna-sanan lopussa oleva pronomini-pääte viittaa kuitenkin ihmisen omaan uskoon ja uskollisuuteen.

In the Septuagint (Greek Old Testament) Hab. 2: 4 is translated with the words, “But the righteous shall live by my faithfulness,” that is, by the faithfulness of God. However, in the Hebrew text, the pronominal suffix at the end of the word emuna refers to the man's own faith and fidelity.

Usko syntyy kuulemisesta Kristuksen sanan kautta (Room. 10: 17), ja Kristus/Messias/Jeeshua on itse Sana (Joh. 1: 1- 3, 14). Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halua ottaa Jumalan tarjoamaan Pelastajaa ja pelastusta vastaan, joten ”usko ei ole joka miehen” (2. Tess. 3: 2).

Faith arises from hearing through the word of Christ (Rom. 10:17), and Christ/Messiah/Jeshua is the Word itself (John 1: 1-3, 14). However, not all people want to accept God to offer the Savior and salvation, so “faith is not in every man” (2 Thess. 3: 2).

Heprean emuna antaa selityksen myös amen-sanalle. Amen-sanan, אמן, konsonantit ovat samat kuin emuna-sanan juurikirjaimet; hepreaksi א, Alef  (= ?) - מ, Mem (= M) ja נ, sanan lopussa ן, Nun (= N). Amen on siis uskon ilmaisu ”totisesti näin tapahtuu/tapahtukoon.”

The Hebrew emuna also gives an explanation for the word amen. The consonants of the word amen, אמן, are the same as the root letters of the word emuna; in Hebrew א, Alef (=?) - מ, Mem (= M) and נ, at the end of the word ן, Nun (= N). Amen is thus an expression of faith "surely this is what will happen."

Alef, א, on ääntymätön konsonantti samoin kuin ע, Ajin. Kumpikin konsonantti ääntyy seuralaisena/alapuolella olevan vokaalin mukaan joko a:na, e:nä, i:nä, o:na tai u:na. Tämä seikka laittoi minut miettimään. 

Alef, א, is a non-pronounced consonant as well as ע, Ajin. Each consonant is pronounced as a, e, i, o, or u, depending on the vowel accompanying/below. This fact made me think.

Välitön ajatus/rinnastus mielessäni oli Jeeshuan sanat siitä, miten Hänen tehtävänsä Ihmisen Poikana oli välittää Isältä kuulemansa sanat (Joh. 3: 34; 6: 63, 68; 14: 10; 17: 8, 14; Ap.t. 7: 38) eikä omia sanojaan/itsestään (samaan tapaan kuin Alef ja Ajin ääntyvät vokaalien mukaan).

The immediate thought/assimilation in my mind was Jeshua's words about how His mission as the Son of Man was to convey the words He heard from the Father (John 3:34; 6:63, 68; 14:10; 17: 8, 14; Acts 7:38) and not His own words (like Alef and Ajin are pronounced after the vowels).

Alef, א, on numerona 1, ja Ajin, ע, on 70. Tässä on kuva yhdestä Jumalasta, joka on täydellisyyksien täydellisyys. Alefilla, א, on useampia kuvallisia merkityksiä, kuten härkä (uhrieläin), esikoinen, johtaja, voima. Ajin, ע, merkitsee silmää/silmiä, näkemistä, tuntemista, kokemista.

Alef, א, is number 1, and Ajin, ע, is 70. Here is a picture of one God who is the perfection of perfections. Aleph, א, has several pictorial meanings, such as ox (sacrificial animal), firstborn, leader, power. Ajin, ע, means eye (s), seeing, feeling, experiencing.

Jumalan Poika, Messiah Jeeshua, alentui uhriksi (härkä) syntiin langenneiden ihmisten puolesta, mutta ylösnousemuksessa Hänen lihansa riisuttiin pois, ja nyt Hän elää Henkenä (2. Kor. 3: 17) Isän vierellä, joka myös on Henki (Joh. 4: 24).

The Son of God, Messiah Jeshua, was humbled as a sacrifice (ox) for the slain, but in the resurrection His flesh was stripped away, and now He lives as a Spirit (2 Cor. 3:17) beside the Father, who is also the Spirit (John 4:24). 

Jeeshua on siis ’härkä', mutta Hän on myös ’esikoinen' kuolleista nousseitten joukossa (Ap.t. 26: 23; Room. 8: 29; 1. Kor. 15: 20; Kol. 1: 15; Ilm. 1: 5). Jeeshua on ’johtaja', sillä Hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra (Ilm. 19: 16), Ja Jeeshualla on kaikki valta ja ’voima' (Luuk. 4: 32; 5: 17; 6: 19; Matt. 24: 30). Jeeshua on siis א, Alef!

Jeshua is the ’ox', but He is also the ’firstborn' among the resurrected (Acts 26:23; Rom. 8:29; 1 Cor. 15:20; Col. 1:15; Rev. 1: 5). Jeshua is the ’leader' because He is the King of kings and the Lord of lords (Rev. 19:16), and Jeshua has all ’power' and authority (Luke 4:32; 5:17; 6:19; Matt. 24:30). Then, Jeshua is א, Alef!

Profeetta Sakarja kuvaa Jeeshuaa Joosuan eteen asetetuksi ”kiveksi”, johon tehtiin kaiverrukset (naulojen jäljet käsissä ja jaloissa sekä keihäänpisto rinnassa), ja jossa on seitsemän silmää (Sak. 3: 9). Apostoli Johannes rinnastaa Ilmestyskirjassa seitsemää silmää ”Jumalan seitsemään henkeen” (Ilm. 5: 6; Jes. 11: 2).

The prophet Zechariah describes Jeshua as a “stone” placed in front of Joshua, with engravings (traces of nails on his hands and feet and a javelin in his chest) and seven eyes (Zech. 3: 9). In the book of Revelation, the Apostle John equates the seven eyes with “the seven spirits of God” (Rev. 5: 6; Isa. 11: 2).

7 silmää merkitsevät siis täydellistä valppautta ja huolenpitoa, yötä päivää jatkuvaa ja alituista taivaallista rukousvalvontaa ja -palvelua (1. Kun. 8: 29; Sak. 4: 10). Tämä taivaallinen palvelu toimii Hengessä/Hengen kautta. Ylösnoussut Jeeshua on meidän Puolustajamme (Parakletos - 1. Joh. 2: 1), joka pyhässä hengessä (Joh. 14: 16) toimien kykenee puolustamaan ja palvelemaan jokaista, joka hänen apuansa etsii, sillä Hän ’näkee', ’kuulee', ’tuntee' ja ’kokee' ihmisten avuntarpeet. Jeeshua on siis myös ע, Ajin.

The 7 eyes, therefore, signify complete vigilance and care, day-to-day and continual heavenly prayer supervision and service (1 Kings 8:29; Zech. 4:10). This heavenly service works in/through the Spirit. The Risen Jeshua is our Advocate (Parakletos - 1 John 2: 1), who, acting in the Holy Spirit (John 14:16), is able to defend and serve anyone who seeks his help, for He ‘sees’, ‘hears’, ‘feels’ and ‘experiences’ people’s help needs. So Jeshua is also ע, Ajin.

Kun Jumalan lapsilla on näin täydellinen suoja ja turva, heillä ei ole milloinkaan syytä huoleen, ahdistukseen, tuskaan, epätoivoon tai murheeseen. Apostoli Paavali oli saanut kokea taivaallisen huolenpidon omalla kohdallaan, ja siksi hän kirjoitti filippiläisille: ”Älkää mistään murehtiko, vaan saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4: 6, 7).

When the children of God have such complete protection and security, they will never have cause for worry, anxiety, pain, despair or sorrow. The Apostle Paul had experienced heavenly care in his own place, and therefore he wrote to the Philippians, “Do not worry about anything, but make your request known to God through prayer and supplication, and the peace of God, which is above understanding, will keep your heart and mind ”(Phil. 4: 6, 7).

                                                                   Matt. 6: 25 - 30

Kutsu lepoon * Invite to rest

Näin sapatinpäivänä aloin tutkia lepoa merkitseviä heprean sanoja. Tavallisin sapattitervehdyshän on שבת שלום, Shabaat Shalom, mutta muitakin samaa merkitseviä tervehdyksiä näyttää löytyvän.

Thus on the Sabbath day I began to study the Hebrew words for rest. After all, the most common Sabbath greeting is שבת שלום, Shabat Shalom, but other greetings of the same significance seem to be found.

Elohistisen luomiskertomuksen lopussa (1. Moos. 2: 1 - 3) Jumalasta (אלהים, elohim) sanotaan, että Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä kuusi päivää kestäneen luomistyönsä jälkeen. Jakeessa 2: 3 käytetty levätä-verbi on שבת, shabat, joka merkitsee lakata, loppua, levätä työn teosta, pitää vapaata. Verbistä שבת, shabat, tulee siis myös seitsemännen päivän nimi sapatti (שבת = shabaat). Ja sapatti on ainoa viikonpäivä, joka sai nimensä luomisen yhteydessä, sillä kaikkia muita viikonpäiviä nimitetään Raamatussa järjestysluvun mukaan (ensimmäinen, toinen jne.).

At the end of the Elohistic story of creation (Gen. 2: 1-3) it is said of God (אלהים, Elohim) that He rested on the seventh day after His six days of creation. The rest verb used in verse 2: 3 is שבת, shabat, which means to stop, end, rest from the work, keep free. From the verb שבת, Shabat, thus also becomes the name of the seventh day, the Sabbath (שבת = shabaat). And the Sabbath is the only day of the week that got its name in the creation, for all other days of the week are named in the Bible according to a sequence number (first, second, etc.).

Jos etsii sanakirjasta vastinetta suomalaiselle sanalle ”levätä”, törmää mitä ilmeisimmin sanaan לנוח tai נוח sanakirjasta riippuen. Kysymyksessä on sama verbi, mutta joissakin sanakirjoissa käytetään verbin perusmuodon edessä Lamed-kirjainta (ל). Substantiivissa מנוחה/מנוחת menucha/menuchot on samat juurikirjaimet kuin kyseisessä verbissäkin, ja se merkitsee lepoa, rauhaa, rauhoittumista, turvapaikkaa, turvallista asuinpaikkaa.

If you are looking for a match for the Finnish word “rest” in the dictionary, you will most likely come across the word לנוח or נוח depending on the dictionary. It is the same verb, but some dictionaries use the letter Lamed (ל) in front of the basic form of the verb. The noun מנוחה /מנוחת menucha/menuchot has the same root letters as that verb in question, and it means rest, peace, calm, refuge, safe abode.

Menucha Raamatussa:

- 1. Kun. 8: 56:ssa kiitetään Herraa, joka on antanut kansallensa levon/turvallisen asuinsijan

- Ps. 95: 11:ssa kerrotaan Herran vihassaan vannoneen ”he eivät pääse minun lepooni/lepopaikkaani”

- Jes. 28: 12:ssa Jesaja käyttää menucha-sanan kanssa samamerkityksistä sanaa מרגעה, margea = lepo, lepopaikka. Margea esiintyy myös yksin Jeremian kirjan jakeessa 6: 16 ”löydätte levon sieluillenne"

- Jes. 32: 18:ssa menucha esiintyy monikollisena menuchot; ”minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa”

- Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch (1813 - 1890) on käyttänyt menucha-sanaa Hebrealaiskirjeessä jakeissa 3: 11; 4: 1, ja 4: 10. 

שבת מנוחה eli Shabaat Menuchaa merkitsee siis toivotusta sapatin levosta ja sapatin turvapaikasta. Aadam ja Eeva saivat aloittaa elämänsä sapatin levosta ja sapatin turvapaikasta, ja kerran ennallistetussa ja uudeksi luodussa maassa Jumalan kansa saa nauttia sapatin levosta ja sapatin turvapaikasta.

Menucha in the Bible:

- 1. Kings 8:56 praises the Lord, who has given His people rest/safety

- Psalm 95:11 tells of the Lord's vow in his wrath "they shall not enter into my rest."

- Isaiah uses in 28:12 the word מרגעה, margea = rest, resting place, which has the same meaning as the word menucha. Margea also appears alone in verse 6:16 of the book of Jeremiah "you will find rest for your souls"

- In Isa. 32:18 menucha appears as the plural menuchot; “My people live in houses of peace, safe dwellings, carefree resting places”

- Franz Delitzsch (1813 - 1890), who translated the New Testament into Hebrew, has used the word menucha in Hebrews 3: 11; 4: 1, and 4:10.

שבת מנוחה or Shabat Menucha thus signifies the desired Sabbath rest and the Sabbath refuge. Adam and Eve were allowed to begin their lives in Sabbath rest and Sabbath refuge, and once in a restored and rebuilt land, God’s people will enjoy Sabbath rest and Sabbath refuge.

Heprean kielessä löytyy muitakin lepoa merkitseviä sanoja. Eräs sellainen on שקטה/שקט shaqta/sheqet, joka esiintyy Jesajan kirjan jakeissa 14: 7 ja 32: 17: 

Näistä ensimmäinen jae (14: 7) kuuluu osana Baabelin kuninkaan/Luciferin kukistumista juhlivaan pilkkalauluun. Kun Jumalaa korkeammalle kurkottanut Lucifer (14: 13) on ”kuin tallattu raato" (14: 19), silloin ”kaikki maa on saanut levon ja rauhan” (14: 7). 

Jälkimmäisessä tekstikohdassa (32: 17) Jesaja kuvaa aikaa, jolloin ”päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta”, ”silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti”. Seuraavassa jakeessa (32: 18) onkin sitten tuo edellä esitelty sana menucha.

There are other words in the Hebrew that signify rest. One such is שקט / שקט shaqta/sheqet, which appears in Isaiah 14: 7 and 32:17:

Of these, the first verse (14: 7) is part of a mockery celebrating the overthrow of the king of Babylon/Lucifer. When Lucifer (14:13), who reached higher than God, is “like a trodden carcass” (14:19), then “all the earth has rested and been at peace” (14: 7).

In the latter passage (32:17) Isaiah describes a time when “the Spirit is poured out upon us from on high”, “then the fruit of righteousness is peace, the effect of righteousness is rest and safety forever”. In the next verse (32:18) there is then the word menucha presented above.

Uuden Testamentin puolella Jeeshua lupaa antaa levon kaikille työtätekeville ja raskautetuille (Matt. 11: 28). Franz Delitzsch on kääntänyt tuon lupauksen sanoilla ואני אניח לכם = minä annan teille. Mutta missä se lepo-sana on?

Katsoin saman tekstin arameasta ja siinä on yksi sana אניחכון, joka on käännetty kolmella sanalla ”annan teille levon”. Kun tuo sana jaetaan kolmeen osaan אני - ח - כון (minä - Het - teille), keskelle jää vain yksi konsonantti, Het. Het on luku 8, ja se merkitsee yksityinen, erottaa, aita, aitaus, kammio.  Näin ollen koko sana merkitsee siis minä (olen) teille kammio. Jeeshua itse on se kammio, joka erottaa Hänen luokseen tulevat väsyneet, uupuneet, työn ja taakkojen raskauttamat heidän taakoistaan. 

Luku 8 kuvaa ylösnousemusta, uutta elämää, uutta alkua ja järjestystä. Siis kuolemakaan ei voi rikkoa sitä lepoa, jonka Jumala on valmistanut kansalleen. Eikä siis suotta puhuta ”lepoon menemisestä” kuoleman yhteydessä! Jeeshuan kuoleman ja ylösnousemuksen kautta meille on avattu tie ikuiseen sapatin lepoon ja täydelliseen asuinpaikkaan. Ei siis ole sattumaa sekään, että Jeeshua vietti haudan levossa juuri sapatin hetket.

On the New Testament side, Jesus promises to give rest to all who work and become pregnant (Matt. 11:28). Franz Delitzsch has translated that promise with the words ואני אניח לכם = I will give to you. But where is the word rest?

I looked at the same text in Aramaic and it has one word אניחכון translated with three words “I give you rest”. When that word is divided into three parts אני - ח - כון (I - Het - for you), there is only one consonant in the middle, Het. Het is the number 8, and denotes private, separating, fence, enclosure, chamber. Therefore, the whole word means I (am) to you the chamber. So Jesus himself is the chamber that separates the tired, exhausted, burdened by work and burdens that come to Him from their burdens. 

Chapter 8 describes the resurrection, the new life, the new beginning, and the order. So even death cannot break the rest that God has prepared for His people. And it is not advisable to talk about “going to rest” in connection with death!Through the death and resurrection of Jeshua, the way has been opened for us to eternal Sabbath rest and perfect abode. So it is no coincidence that Jeshua spent the Sabbath moments at rest in the tomb.

Jumalan siunaamaa sapatinlepoa kaikille Jeeshuassa!

God-blessed Sabbath rest to all in Jeshua!

שהת מנוחה 

Shabat Menucha

                                                                                Sukuraamattu/Jeesuksen hautaaminen

Asianajajamme * Our Advocate

Kun Jobia oli kohdannut elämän suuret ja raskaat koettelemukset (hän oli menettänyt aasinsa ja härkänsä, vuohensa ja lampaansa, kamelinsa ja niiden ajajat sekä kaikki poikansa ja tyttärensä - Job 1: 13 -22), ja kun hänen kolme ystäväänsä vain masensivat häntä tyhjillä puheillaan, Job totesi ”Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi niin, kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken” (Job 16: 21/1992).

When Job had faced the great and heavy trials of life (he had lost his asses and oxes, his goats and sheep, his camels and their riders, and all his sons and daughters — Job 1: 13-22), and when his three friends only depressed him with empty words, Job stated, I wish there were someone who would settle between man and God! It would be settled as if things were decided among men (Job 16: 21/1992).

Suuressa tuskassaan Job jaksoi kuitenkin sanoa ”Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa” (Job 16: 19). Kyseisessä jakeessa esiintyvät heprean sanat ovat עד, eed = todistaja (tilaisuuteen kutsuttu todistaja) ja שהד, saaheed = todistaja, puolestapuhuja. 

In his great tribulation, however, Job had power to say, “Behold, my witness is in heaven, and my record on high” (Job 16:19). The Hebrew words that appear in this verse are עד, eed = witness (witness called to the event) and שהד, saaheed = witness, advocate.

Latinankielisessä Vulgatassa kyseinen teksti kuuluu "ecce enim in caelo testis meus, et conscius meus in excelsis”, ja sen käännös englanniksi:  "Even now my witness is in heaven; my advocate is on high.” ”Advocate" merkitsee asianajajaa, puolustajaa, edustajaa.

In the Latin Vulgate, that text goes like this ""ecce enim in caelo testis meus, et conscius meus in excelsis”, and it is into English: "Even now my witness is in heaven; my advocate is on high.” “Advocate” means a lawyer, a defense counsel, a representative.

Daavid lauloi puolustajasta, Jumalasta pyhässä asunnossansa, joka on ”orpojen isä ja leskien puolustaja" (Ps. 68: 6). Tässä sana ”puolustaja” on hepreaksi דין, dajjaan = tuomari. Hepreassa on siis useampia samaa merkitseviä sanoja.

David sang about the defender saying ”A father of the fatherless, and a judge of the widows, is God in his holy habitation" (Ps. 68: 5). Hebrew has many words meaning the same thing.

Jesaja kirjoittaa 19: 20:ssa, että jos kansa huutaa Jumalalta apua sortajiensa tähden, ”Hän lähettää heille vapauttajan ja puolustajan, joka pelastaa heidät.” Tässä on ennustus messiaanisesta Puolustajasta.

Isaiah writes in 19:20 that if a people cry out to God for help for their oppressors, "He will send them a deliverer and a defender to save them." Here is a prophecy of the Messianic Defender.

Näin siis jo Vanhan Testamentin puolella tunnettiin käsite advokaatti/puolustaja/puolestapuhuja/asianajaja.

Thus, the concept of lawyer/advocate was already known on the Old Testament side.

Jeeshuan lähestyessä inhimillisen palvelutehtävänsä loppuvaihetta, Hän nosti katseensa pelastusmission seuraavaan vaiheeseen. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Hän sanoi Isälleen: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut” (Joh. 17: 1). 

As Jeshua approached the end of His human ministry, He looked up to the next stage of the mission of salvation. In His High Priestly Prayer, He said to His Father:”Father, the hour is come: glorify thy Son, that thy Son also may glorify thee” (John 17: 1). 

On varsin erikoista, että Jeeshua puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Mutta saman luvun jakeissa 4 ja 5 Jeeshua esitti saman asian ensimmäisessä persoonassa: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen tehnyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni. Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan.” 

It is quite special that Jeshua spoke of himself in the third person. But in verses 4 and 5 of the same chapter, Jeshua put forward the same thing in the first person: “I have glorified thee on the earth: I have finished the work which thou gavest me to do. And now, O Father, glorify thou me with thine own self with the glory which I had with thee before the world was. ”

Miksi Jeeshua käytti itsestään puhuessaan kolmatta persoonaa? Perusteena täytyy olla se, että Jumalan laatima ja Jeeshuan toteuttama pelastussuunnitelma jakautuu useampaan eri vaiheeseen, ja Jeeshuaa nimitetään kunkin vaiheen mukaan eri nimillä, kuten Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Puolustaja, Ylimmäinen Pappi, Tuomari, Kuningas.  

Why did Jeshua use a third person when talking about himself? The rationale must be that the plan of salvation prepared by God and carried out by Jeshua is divided into several different stages, and Jeshua is named after each stage under different names, such as Son of God, Son of Man, Advocate, High Priest, Judge, King.

**********************

Vaihe 1: Jumalan Poika (jonka nimeä ei tiedä kukaan muu kuin Hän itse - Ilm. 19: 12) alentui ihmiseksi ja eli veljiensä tavoin rajallisena ja kaikessa kiusattuna (Room. 8: 3; 2. Kor. 8: 9; Fil. 2: 7; Gal. 4: 4; Hepr. 4: 15). "Ihmisen Poikana”  Hän kuoli ihmisten puolesta (Joh. 3: 15; 1. Kor. 15: 45; Hepr. 2: 9).

Stage 1: The Son of God (whose name no one knows but Himself - Revelation 19:12) descended into man and, like his brethren, lived limited and tempted in all things (Rom. 8: 3; 2 Cor. 8: 9; Phil. 2 : 7; Gal. 4: 4; Hebrews 4:15). As the“Son of Man” He died for men (John 3:15; 1 Cor. 15:45; Heb. 2: 9).

Vaihe 2: Ylösnoussut Jeeshua muuttui HENGEKSI, jota eivät edes opetuslapset ja läheisimmät ystävät heti tunnistaneet (Joh. 20: 13 - 16). Henkiolennolle lukitut ovet eivät olleet mikään este (Joh. 20: 26 - 28). Henkenä Jeeshua ilmestyi ja katosi ennen näkemättömällä tavalla (Luuk. 24: 13 - 31; Joh. 21: 1- 14).

Stage 2: The risen Jesus turned into a SPIRIT that was not immediately recognised by even the disciples and closest friends (John 20: 13-16). The doors locked to the Spirit Being were no obstacle (John 20: 26-28). As a spirit, Jeshua appeared and disappeared in an unprecedented way (Luke 24: 13-31; John 21: 1-14).

Vaihe 3: Taivaaseen astumisensa jälkeen Jeeshua on palvellut seuraajiaan Ylimmäisen Pappina (Hepr. 5: 1 - 10), mutta lupauksensa mukaan Hän on samalla myös omiensa kanssa täällä maan päällä aina maailman loppuun asti (Matt. 28: 20).

Stage 3: After entering Heaven, Jesus has served His followers as High Priest (Heb. 5: 1-10), but according to His own promise He is also here with His people on earth until the end of the world (Matt. 28:20).

Vaihe 4: Kun Jeeshuan ylimmäispapillinen palvelus taivaassa kerran päättyy, Hän tulee pukeutumaan Kuninkaan asuun ja noutamaan omansa Ikuiseen Kotiin (Ilm. 19: 11- 18). Silloin Hän kutsuu kuolleet vanhurskaat esiin haudoistaan ja muuttaa heidät yhdessä elossa olevat pyhien kanssa kuolemattomiksi (1. Kor. 15: 51 - 55; 1. Tess. 4: 15 - 18).

Stage 4: Once Jeshua's high priestly ministry in heaven is over, He will put on the King's robe and pick up His own in the Eternal Home (Rev. 19: 11-18). Then He will call the dead righteous out of their graves and turn them with the living righteous immortal (1 Cor. 15: 51-55; 1 Thess. 4: 15-18).

Vaihe 5: Jumalattomien "tuomion ylösnousemus" (Joh. 5: 29) tapahtuu, kun pelastetut laskeutuvat Uuden Jerusalemin mukana taivaasta 1000 vuoden jälkeen. Silloin Saatana saa viimeisen tilaisuutensa villitä ihmisiä, ja hän johtaa kansat hyökkäämään Uutta Jerusalemia vastaan, mutta ”Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas "(Ilm. 17: 14), ja tuli taivaasta lankeaa jumalattomien ylle ja kuluttaa heidät (Ilm. 20: 7 - 10).

Stage 5: The "resurrection of damnation" of the wicked (John 5:29) will occur when the saved will descend from heaven with the New Jerusalem after 1,000 years. Then Satan will have his last chance to drive the wild people, and he will lead the nations to attack the New Jerusalem, but “the Lamb shall overcome them, for he is Lord of lords and King of kings" (Rev. 17:14), and fire from heaven will fall upon the wicked and consume them ( Rev. 20: 7-10).

Vaihe 6: Viimeisellä tuomiolla Jeeshua on pelastettujen puolustaja, advokaatti ja samalla jumalattomien tuomari (Ilm. 20: 11 - 15).

Stage 6: In the final judgment, Jeshua is the defender of the saved, the lawyer/advocate, and at the same time the judge of the wicked (Rev. 20: 11-15).

Vaihe 7: ”... kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken...” (1. Kor. 15: 28)..

Stage 7: ”And when all things shall be subdued unto him, then shall the Son also himself be subdued unto him that put all things under him, that God may be all in all (1. Cor. 15: 28)

**********************

Jeeshuan lienee ollut selvintä käyttää itsestään kulloinkin sitä nimikettä, joka parhaiten vastasi kysymyksessä olevaa tehtävävaihetta. Kun Jeeshua valmistautui kaikkeen siihen, mikä häntä odotti ristiinaulitsemisen jälkeen, Hän käytti ylimmäispapillisessa rukouksessaan itsestään juuri senhetkistä tehtävänimikettä "Ihmisen Poika” puhuen itsestään kolmannessa persoonassa. 

It must have been obvious to Jeshua to use the title that best corresponded to the task stage in question. As Jeshua prepared for all that awaited him after the crucifixion, He used in His high priestly prayer for Himself the very current mission title “Son of Man” speaking of Himself in the third person.

Tulevien suurten muutosten edellä Jeeshuan piti valmistaa ja opettaa myös omat seuraajansa. Jeeshuan ristiinaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen kansa ei nähnyt enää sitä rakasta ihmishahmoa, jonka perässä he olivat joukoittain vaeltaneet. Paavali kirjoittaa ”Herra on henki” (2. Kor. 3: 17), ja tuo muutos tapahtui Jeeshuan ylösnousemuksessa.

Ahead of the great changes that came, Jeshua also had to prepare and teach his own followers. After the crucifixion and resurrection of Jeshua, the people no longer saw the beloved human figure after whom they had wandered in droves. Paul writes, “The Lord is a spirit” (2 Cor. 3:17), and that change took place in the resurrection of Jeshua.

Sukuraamattu/Ylösnoussut Jeeshua Tiberiaanjärven rannalla 

Johanneksen 14. luvussa Jeeshua puhuu seuraajilleen selvin sanoin poismenostaan ja tulevista tehtävävaiheistaan. Hän tiesi seuraajiensa kokevan surua ja murhetta, kun Hän poistuisi heidän luotaan. Siksi Hän sanoi ensimmäisinä sanoinaan tuossa luvussa: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen (jae 1).

In John 14, Jeshua speaks clearly to his followers about his departure and future assignments. He knew His followers would experience sorrow when He left them. Therefore, His first words in that chapter are, “Let not your heart be troubled (verse 1).

Jeeshua säästi kuulijoitaan ristiinaulitsemista koskevilta tiedoilta jättäen sen tehtävävaiheen puheessaan väliin, mutta kertoi sitten heille häntä odottavista tehtävistä Isän luona ja nosti heidän katseensa kauas tuleviin päiviin, jolloin Hän palaisi kuningasten Kuninkaana noutamaan omansa Kotiin (jae 3).

Jeshua spared his listeners from the knowledge of the crucifixion, skipping that stage in his speech, but then told them of the duties that awaited him at the Father and raised their eyes to the distant days when He would return as King of kings to fetch His own Home (verse 3).

Jeeshua vahvisti opetuslasten uskoa siihen, että Hän on Isässä ja Isä Hänessä ja siihen (jakeet 10, 11), että hänen seuraajansakin voivat tehdä samanlaisia tekoja kuin hän itse oli tehnyt (jae 12), ja että kaikki heidän anomisensa tultaisiin täyttämään, jotta ”Isä kirkastettaisiin Pojassa” (jakeet 13, 14).

Jesus strengthened the disciples' belief that He was in the Father and the Father in Him (verses 10, 11) and that his followers could do things similar to what He had done himself (verse 12), and that all their requests would be fulfilled so that “Father to be glorified in the Son ”(verses 13, 14).

Sitten jakeessa 16 - 18 luemme Jeeshuan sanat, joissa Hän puhuu itsestään ensin kolmannessa ja lopuksi ensimmäisessä persoonassa: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (3. persoona). En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne" (1. persoona). 

Then in verses 16 -18 we read the words of Jeshua, in which He speaks of Himself first in the third and finally in the first person: ”And I will pray the Father, and he shall give you another Comforter (Defended/Advocate in Finnish), that he may abide with you for ever. Even the Spirit of truth; whom the world cannot receive, because it seeth him not, neither knoweth him: but ye know him; for he dwelleth with you, and shall be in you (the third person). I will not leave you comfortless: I will come to you” (the first person).

Jeeshua puhui Puolustajasta, totuuden Hengestä kolmannessa persoonassa, vaikka Hän tarkoitti sillä itseään. Jeeshua sanoa ”en minä jätä teitä orvoiksi/isättömiksi, vaan tulen teidän luoksenne” (jae 18) ja... ”vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut" (jae 19). Jeeshua sanoi juuri samat tuntomerkit kolmannessa persoonassa edellisessä jakessa (maailma ei näe häntä... mutta te tunnette hänet).

Jeshua spoke of the Advocate, the Spirit of truth in the third person, even though He meant Himself. Jeshua would say “I will not leave you orphans/fatherless, but I will come to you”(verse 18) and ... “for a little while, the world will no longer see me, but you will see me”(verse 19). Jeshua said just the same characteristics in the third person in the previous verse (the world does not see him ... but you know him).

Puolustaja, kreikaksi παρακλετοζ, parakletos = vierelle  kutsuttu (para = vieressä, kletos = kutsuttu, klesis = kutsuminen, kutsu). Parakletos esiintyy Uudessa Testamentissa ainoastaan 5 kertaa, ja kaikki nuo tekstit ovat Johanneksen kirjoittamia. Lisäksi viimeisessä niistä selviää, kuka tuo Parakletos on. Jakeet ovat: Joh. 14: 16; 26; 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1. 

Defender/Advocate, παρακλετοζ in Greek, parakletos = called next to (para = next to, kletos = called, klesis = calling/by side). Parakletos occurs only 5 times in the New Testament, and all those texts are written by John. Moreover, in the last of them it becomes clear who that Parakletos is. The verses are: John 14:16; 26; 15:26; 16: 7; 1. John 2: 1.

Johanneksen selvät sanat 1. Joh. 2: 1:ssä kuuluvat näin:”Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on PUOLUSTAJA (PARAKLETOS) Isän tykönä, JEESUS KRISTUS, joka on vanhurskas.” Ei pitäisi olla siis mitään epäselvyyttä siitä, mitä Parakletos tarkoittaa!

The clear words of John in 1 John 2: 1 read: ”My little Children, these things write I unto you, that ye sin not. And if any man sin, we have an ADVOCATE (PARAKLETOS) with the Father, Jesus Christ the righteous.” So there should be no ambiguity as to what Parakletos means!

Kreikan Parakletosta vastaa hepreankielisessä Uudessa Testamentissa Johanneksen evankeliumin neljässä jakeessa hyvin samanlainen sana פרקליט, paraklit, mutta Johanneksen kirjeessä on sana מליץ, meliz = lähettiläs, välittäjä, puolestapuhuja.

In the Hebrew New Testament, the Greek Parakletos is responsible for the very similar word פרקליט, paraklit in the four verses of the Gospel of John, but the first letter of John contains the word מליץ, meliz = messenger, mediator, advocate.

Arameassa kaikissa viidessä tekstissä on sana פרקלטא, joka on jaettu Joh. 14: 26: ssa ja 1. Joh. 2: 1:ssa kahteen osaan פרק (lunastaa) ja לטא (kirotut). פרקלטא merkitsee siis ”kirottujen lunastaja”. On vain yksi joka voi lunastaa kirotut, Hän on Jeeshua Messias!

In Aramaic, all five texts contain the word פרקלטא, which is divided in John 14:26 and 1 John 2: 1 into two parts פרק (redeem) and לטא (cursed). פרקלטא thus means “redeemer of the cursed”. There is only one who can redeem the cursed, He is Jeshua the Messiah!

Jeeshua oli ”Ihmisen Poikana" sidottu aikaan ja paikkaan ja kaikkiin samoihin rajoituksiin kuin muutkin ihmiset. Kansanjoukot, jotka tungeksivat hänen ympärillään, joutuivat katsomaan ja kuuntelemaan häntä kaukaa, sillä vain harvat heistä pääsivät henkilökohtaisesti Jeeshuan hoidettaviksi. Jeeshuan oli suojattava myös itsensä joukkojen tunkeilulta nousemalla veneeseen ja opettamalla heitä sieltä käsin.

Jeshua, as the "Son of Man," was bound to time and place and to all the same restrictions as other people.  The crowds around him had to watch and listen to him from afar, for only a few of them got to personally be cared for by Jeshua. Jeshua also had to protect himself from intrusion by troops by getting on a boat and teaching them from there.

Toisena/toisenlaisena (heprean sana אחר, acher = toinen, toisenlainen.) Puolustajana, HENKENÄ (pyhänä henkenä/Pyhänä Henkenä), vapaana ruumiin/kehon rajoitteista, Jeeshua kykenee palvelemaan jokaista apua tarvitsevaa ihmistä minä vuorokauden hetkenä hyvänsä ja missä maailman kolkassa tahansa, vaikka avun tarvitsijoita olisi samalla hetkellä miten monta tahansa!

As another/different (Hebrew word אחר, acher = another, different.) defender, as a SPIRIT (as the holy spirit/Holy Spirit), free from the limits of a body, Jeshua is able to serve every person in need at any time of the day and in any corner of the world, no matter how many people need it at the same time!

Hengen ominaisuudessa Jeeshua voi palvella meitä Ylimmäisenä Pappinamme, ja Parakletoksena Hän seisoo samalla vierellämme Saatanan hyökkäyksiä ja kiusauksia vastaan. Viimeisellä tuomiolla Hän toimii pelastettujen puolustajana, advokaattina, asianajajana... mutta samalla Hän on jumalattomien tuomarina.

In the capacity of the Spirit, Jeshua can serve us as our High Priest, and as Parakletos He stands at the same time beside us against the attacks and temptations of Satan. In the final judgment, He will act as the defender, the lawyer for us ... but at the same time He will be the judge of the wicked.

📕📗📘📙📒📓📔

Suomalaisessa käännöksessä on yritetty hämätä lukijoita kirjoittamalla Johanneksen evankeliumissa olevat puolustaja-sanat isolla alkukirjaimella ja Johanneksen kirjeessä oleva puolustaja-sana pienellä 

alkukirjaimella ja luoda vaikutelma kahdesta eri puolustajasta, mutta kreikka ei tue tuollaista menettelyä!

The Finnish translation has tried to confuse readers by typing the words defender in the Gospel of John in uppercase and the word defender in the letter of John in lowercase and creating the impression of two different defenders, but Greek does not support such a procedure!

Joh. 14: 16

Joh. 14: 26

Joh. 15: 26

Joh. 16: 7

1. Joh. 2: 1

Sana sanaa vastaan * Word against word

 Jo aivan Raamatun alkulehdillä näemme, miten Käärme/Saatana asettui Jumalan sanaa vastaan. Jumala sanoi: ”syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1. Moos. 2: 16, 17). Mutta Käärme (alias Lucifer- Saatana) sanoi: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista?’... Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan” (1. Moos. 3: 1, 4, 5).

Already in the very beginning of the Bible we see how the Serpent/Satan stood up against the word of God. God said, “Of every tree of the garden thou mayest freely eat: But of the tree of the knowledge of good and evil, thou shalt not eat of it: for in the day that thou eatest thereof thou shalt surely die" (Genesis 2:16, 17). But the Serpent (aka Lucifer-Satan) said, “Yea, hath God said, Ye shall not eat of every tree of the garden”(Moses 3: 1, 4, 5)...Ye shall not surely die: For God doth know that in the day ye eat thereof, then your eyes shall be opened, and ye shall be as gods, knowing good and evil” (Gen. 3: 1, 4, 5).

Sana sanaa vastaan siis. Kumpaanko pitäisi uskoa! Miten tällaisessa tilanteessa voi valita oman kantansa? Eedenissä vastakkain olivat Jumala, Kaikkivaltias, maan ja taivaan Luoja ja Käärmeeksi naamioitunut Lucifer. Emmekö me yleensä pyri asettumaan tutun ja turvallisen puolelle? Ehkä emme, sillä niin ei käynyt ainakaan Aadamin ja Eevan tapauksessa.

So word against word. Which one should you believe! How can you choose your own opinion in such a situation? In Eden, God, the Almighty, the Creator of earth and heaven, and Lucifer disguised as a Serpent, were opposed. Don’t we usually try to take a side with the familiar and safe? Maybe not, because that was not the case, at least in the case of Adam and Eve.

Jumala lähetti Poikansa maailmaan välittämään ihmisille tiedon tahdostaan. Jeeshuan sanat ja teot tulivat Jumalalta (Joh. 7: 16, 17; 14: 10; 17: 8, 14). Jeeshua kehoitti seuraajiaan puolestaan välittämään Hänen opetuksensa ja sanansa eteenpäin (Matt. 28: 20). Kristillisyydessä on kuitenkin monia oppeja, tapoja, käytäntöjä, jotka eivät perustu Jeeshuan sanoihin ja opetukseen, eivätkä ne siksi ole Jumalan tahdon mukaisia asioita. Mistä ne ovat tulleet? 

God sent His Son into the world to impart knowledge of His will to men. Jeshua' words and deeds came from God (John 7:16, 17; 14:10; 17: 8, 14). Jesus, in turn, exhorted His followers to pass on His teachings and words (Matt. 28:20). However, there are many doctrines, customs, practices in Christianity that are not based on the words and teachings of Jeshua and are therefore not things according to God’s will. Where have they come from?

Historia ja kirkkohistoria paljastavat, miten kristinusko hellenisoitui jo heti alkuvaiheessa ja sai vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta (inhimillisestä ajattelutavasta ja oppi-alasta). Kirkon sisäistä muutosprosessia johtivat inhimilliset kirkkoisät, joita suuri yleisö kuitenkin kunnioitti oman aikansa ”hengellisinä jättiläisinä”. Kirkkoisät loivat uuden käsitteen, teologian, eli järjestelmällisen jumalan/Jumalan ja jumalaa/Jumalaan liittyvien aiheiden tutkimisen (θεοζ = theos, jumala/Jumala, λογοζ = järki, sana, keskustelu, oppi). Kirkkoisien mielenkiinto kohdistui Jumalan Poikaan enemmän teologisena hahmona kuin Jumalan lupaamana Messiaana, ihmiskunnan Pelastajana, Jeeshuana. 

History and ecclesiastical history reveal how Christianity was Hellenized right from the beginning and was influenced by Greek philosophy (human thought and doctrine). The process of change within the Church was led by human Church Fathers, who, however, were revered by the general public as the “spiritual giants” of their time. The Church Fathers created a new concept, theology, that is, the systematic study of god/God and god-/God-related topics (θεοζ = theos, god / God, λογοζ = reason, word, discussion, doctrine). The interest of the Church Fathers was in the Son of God more as a theological figure than as God's promised Messiah, Savior of mankind, Jeshua.

Monet kirkkoisien sanat ovat siis Raamatun välittämien Jumalan ja Jeeshuan sanoja vastaan. Luotammeko kuitenkin ennemmin esim. Cyprianukseen (n. 200 - 258), merkittävään kristinuskon alkuvaiheen teologiin, Athanasiukseen (+373), yhteen kuuluisimmista alkukristillisen ajan suurista kirkkoisistä, Augustinukseen (354 - 430), joka oli läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, Ambrosiukseen (+397), joka toimi Milanon piispana ja oli merkittävimpiä kristillisen kirkon kirkkoisistä 300-luvulla, Origeneeseen (n. 185 - 254), erääseen varhaisen kristillisen kirkon merkittävimmistä kirkkoisistä tai Hieronymukseen (+420), joka käänsi Raamatun hepreasta ja kreikasta latinaksi (Vulgata), kuin Jeeshuan välittämiin sanoihin Isän tahdosta ja käskyistä?

Many words of the Church Fathers are therefore against the words of God and Jeshua conveyed by the Bible. However, do we rely more on, for example, Cyprianus (c. 200-258), a prominent theologian of early Christianity, Athanasius (+373), one of the most famous great Church Father of the early Christian period, Augustine (354-430), the most significant Church Father of the Western Christian Church, Ambrosi (+397), who served as bishop of Milan and was one of the most important Church Fathers of the Christian church in the 300s, Origen (c. 185-254), one of the most important Church Fathers of the early Christian church or Hieronymus (+420), who translated the Bible from Hebrew and Greek into Latin (Vulgate), than to the words conveyed by Jeshua to the will and commandments of the Father?

Valinnan kannalta on hyödyllistä muistaa, että teologia on myös tärkeä poliittinen pelinappula, sillä teologiset kiistat ovat olleet koko kristillisen kirkon historian ajan kiistoja hengellisten johtajien maallisista eduista. Kirkkoisien mainetta koristavat kuitenkin kunnia ja ansioituminen. ”He olivat aikansa älyllisiä jättiläisiä, jotka asuivat hoveissa ja seurustelivat viisaiden ja mahtavien ja jalosukuisten kanssa. Ja melkein kaikki he olivat suuria saarnaajia... He olivat hienostuneita, sivistyneitä miehiä, tottuneita kaikkiin sellaisiin hienouksiin, jotka kaunistavat yhteiskuntaa ja lisäävät sille arvokkuutta” (Lord, J. Beacon Lights of History. New York 1883 - 88). 

For selection, it is helpful to remember that theology is also an important political pawn, as theological controversies have been controversies over the secular interests of spiritual leaders throughout the history of the Christian Church. However, the reputation of the Church Fathers is adorned with honor and merit. “They were the intellectual giants of their time, living in courtyards and socializing with the wise and mighty and noble. And almost all of them were great preachers ... They were sophisticated, civilized men, accustomed to all the subtleties that beautify society and add value to it ”(Lord, J. Beacon Lights of History. New York 1883-88).

Mutta kuuluvatko politiikka ja teologia yhteen Jumalan totuuden kanssa? Ja mitä tekemistä on uskonnollisten johtajien maallisilla eduilla, heidän oppineisuudellaan, sivistyksellään ja arvokkuudellaan Jumalan tahdon, Hänen käskyjensä ja Jeeshuan välittämän totuuden kanssa?

But do politics and theology go hand in hand with God’s truth? And what to do with the worldly interests of religious leaders, their scholarship, civilization, and dignity with the will of God, His commandments, and the truth imparted by Jesushu?

Edellä olevasta nimilistasta tunnistamme ehkä parhaiten Atahanasiuksen, jonka uskontunnustusta koko kristikunta seuraa vastoin Jeesuksen välittämää taivaallista opetusta ja ikuista totuutta.

From the list of names above, we perhaps best identify Atahanasius, whose creed is followed by all of Christianity, contrary to the heavenly teaching and eternal truth given by Jesus.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Athanasioksen_uskontunnustus

http://www.beginningcatholic.com/athanasian-creed

Athanasius sanoo mm: ” Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala.

Athanasius says, among other things, "We worship one God, who is threefold, and the trinity, which is one God.”

JEESHUA  EI  OPETTANUT  MITÄÄN  TÄLLAISTA!

JESHUA  DIDN'T  TEACH  ANYTHING  LIKE  THIS!

Sen sijaan Jeeshua sanoi: ”Minä ja Isäni, me olemme yksi” (Joh. 10: 30), 

hepreaksi אני ואבי אחד אנחנו = ani ve-avi echad anchenu, minä ja isäni yksi me. 

(sama myös arameaksi). 

Instead, Jesus said, “I and my Father, we are one” (John 10:30),

in Hebrew אני ואבי אחד אנחנו = ani ve-avi echad anchenu, me and my father one we.

(same as Aramaic).

Isä ja Jeeshua, heitähän on KAKSI eikä kolme!

Father and Jeshua, there are TWO and not three of them!

Uskotko kuitenkin mieluummin Athanasiusta kuin Jeeshuaa?

Indeed do you prefer Athanasius to Jeshua?

Minun valintani on Jeeshua, joka puhuu Isältään saamia sanoja!

My choice is Jeshua, who speaks the words he received from his Father!

                                                                         Siunauskappeli Porin hautausmaalla/oma kuva

                                                                            Blessing chapel in Pori cemetery /own photo

Jumalan sanojen hylkääminen toi Aadamille ja Eevalle ja heidän jälkeläisilleen kuoleman.

The rejection of God’s words brought death to Adam and Eve and their descendants.