Tahdotko todella * Do you really want

Yksi Jumalan nimistä on קדוש Qadosh, Pyhä. Yleensä heprealaiset nimet kuvaavat kantajansa ominaisuuksia, ja pyhyys on Jumalan olennaisin ominaisuus. Apostoli Johannes kirjoittaa "sinä yksin olet pyhä" (Ilm. 15: 4). Tuo nimi kuvaa Jumalan vanhurskautta/oikeamielisyyttä, sillä Hänessä ei ole mitään vääryyttä, valheellisuutta eikä saastaisuutta.

One of the names of God is קדוש Qadosh, Holy. In general, Hebrew names describe the qualities of their bearer, and holiness is the most essential quality of God. The Apostle John writes, "Thou alone art holy" (Rev. 15: 4). That name describes God's righteousness/righteousness, for there is no unrighteousness, lies or uncleanness in Him.

Taivaasta alas maailmaan ihmiseksi tullut (Joh. 1: 14) Jumalan Poika edustaa jumalallista pyhyyttä kaikessa täyteydessä (Joh. 1: 18). Luciferin kapinaan yhtynyt ja siksi pyhyytensä kadottanut saastainen henki tunnisti Jeeshuan pyhyyden ja lausui sen julki Kapernaumin synagoogassa kutsuessaan Häntä "Jumalan Pyhäksi" (Mark. 1: 24).

The Son of God who became man (John 1:14) represents divine holiness in all its fullness (John 1:18). The unclean spirit, united in the rebellion of Lucifer and therefore lost his holiness, recognised the sanctity of Jeshua and expressed it in the synagogue of Capernaum, calling Him "the Holy One of God" (Mark 1:24).

Jumalan pyhyyden läsnäolo ilmenee valtavana kirkkautena, jota syntinen ihminen ei voi kestää ilman Jumalan Pojan lahjoittamaa vanhurskauden suojaa. Jeeshuan paluu taivaan pilvissä tulee olemaan suunnaton spektaakkeli, sillä Hän ilmestyy silloin sekä omassa, kaikkien enkelien että Isänsä kirkkaudessa (Matt. 16: 27; 25: 31).  Pietari kirjoittaa, että tuon ylenpalttisen taivaallisen kirkkauden voimasta "taivaankappaleet palavat ja hajoavat" (2. Piet. 3: 10/1992) ja "alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa  ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2. Piet. 3: 10/1938). Niinpä Pietari antaa vakavan kehoituksen: "Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä" (2. Piet. 3: 14).

The presence of God’s holiness manifests itself in a tremendous glory that sinful man cannot endure without the protection of righteousness bestowed by the Son of God. Jeshua's return in the clouds of heaven will be a tremendous spectacle, for He will then appear in His own glory, in all the angels, and in the glory of His Father (Matt. 16:27; 25:31). Peter writes that by the power of that abundant celestial glory the heavens shall pass away and be burned (2 Peter 3: 10) and the elements shall be burned up from the heat, and the earth and all things that are done therein shall burn (2 Peter 3 : 10). Thus Peter makes a serious exhortation: "Wherefore, beloved, seeing that ye look for such things, be diligent that ye may be found of him in peace, without spot, and blameless" (2 Peter 3:14).

Pietarin kehotus ei ole uusi eikä ennen kuulumaton, sillä jo Israelin kansalle annettiin kehotus: "pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä" (3. Moos. 11: 44; 19: 2; 20: 7; 21: 6). Pietari oli varsin hyvin tietoinen Israelille erämaassa annetuista kehotuksesta, sillä hän siteerasi sitä sanasta sanaan 1. Piet. 1: 16:ssa: "Sillä kirjoitettu on: 'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.'"

Peter's exhortation is not new nor unprecedented, because for the people of Israel were given an order: "ye shall be holy; for I am holy" (Leviticus 11: 44; 19: 2; 20: 7; 21: 6) . Peter was quite well aware of the exhortation given to Israel in the wilderness, for he quoted it word for word in 1. Peter 1: 16: "Because it is written: 'Be ye holy, for I am holy.'"

Psalmissa 24 Daavid mietiskelee kysymystä "kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa" (jae 3), ja hän antaa tuohon kysymykseen myös oman vastauksensa "se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin" (jae 4). Myös lyhyessä psalmissaan (Ps. 15) Daavid käsittelee samaa teemaa ja luettelee Jumalan eteen oikeutetun ihmisen tuntomerkkejä seuraavasti (Ps. 15: 2 - 5/1992):  "Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan, vaikka omaksi vahingokseen. Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää."

In Psalm 24, David meditates on the question "who shall ascend into the hill of the Lord, who shall stand in his holy place" (verse 3), and he also gives his own answer to that question "he that hath clean hands, and a pure heart; (verse 4). Also in his short psalm (Ps. 15), David deals with the same theme and lists the characteristics of a man entitled to God as follows (Ps. 15: 2 - 5): "He that walketh uprightly and worketh righteousness, and speaketh the truth in his heart. He that backbiteth not with his tongue, nor doeth evil to his neighbour, nor taketh up a reproach against his neighbour. In whose eyes avile person is contemned; but he honoureth them that fear the Lord. He that sweareth to his own hurt, and changeth not. He that putteth not out his money to usury, nor taketh reward against the innocent. He that doeth these things shall never be moved."

Emme tiedä, missä järjestyksessä Daavid on psalmejaan kirjoittanut, mutta edellisessä psalmissa (Ps. 14) Daavid näkee ihmisten mahdollisuudet pyhän Jumalan edessä täysin olemattomiksi, sillä hän toteaa kaikkien poikenneen pois ja tulleen kelvottomiksi, eikä hän löydä yhden yhtäkään, joka tekisi sitä, mikä on hyvää. Apostoli Paavali tunsi tämän Daavidin tekstin, sillä hän siteerasi näitä Daavidin sanoja Room. 3: 10- 12:ssa.

We do not know the order in which David wrote his psalms, but in the previous psalm (Ps. 14) David sees the possibilities of men before the holy God completely non-existent, for he finds that everyone has departed and become unworthy, and he finds none that would do what is good. The Apostle Paul knew this text of David, for he quoted these words from David in Rom. 3:10-12.

Paavali kehoitti seuraajiaan vangitsemaan jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle/Messiaalle/Jumalan Pojalle (2. Kor. 10: 5). Jumalallinen pyhyyden taso on korkea ja vaativa, sillä Uuteen Jerusalemiin ei ole pääsevä mitään epäpyhää (Ilm. 21: 27). Miten tämä mahdoton ongelma ratkaistaan: kaikki ovat kelvottomia, joka ainoa, ja Pyhän Jumalan eteen pääsevät vain pyhittyneet yksilöt!

Paul exhorted his followers to capture every thought in obedience to Christ/the Messiah/Son of God (2 Cor. 10: 5). The divine level of holiness is high and demanding, for nothing unholy can enter the New Jerusalem (Rev. 21:27). How to solve this impossible problem: everyone is unworthy, the only one, and only consecrated individuals can come before the Holy God!

Onneksi Jumala rakasti meitä ensin (1. Joh. 4: 10)! Jumala tiesi jo edeltä, mihin tilaan syntiinlankeemus johtaisi ihmiskunnan, ja minkälaista apua ihmiset tarvitsisivat Saatanan kurimuksessa.

Fortunately, God loved us first (1 John 4:10)! God already knew in advance what state the fall would lead humanity to, and what kind of help people would need in Satan’s chastisement.

Jumala kutsuu meitä Jesajan kautta peseytymään ja puhdistautumaan, panemaan pois pahat tekomme ja lopettamaan pahan tekemisen ja korvaamaan ne hyvillä oikeuden teoilla. Jumala kutsuu meitä käymään oikeutta kanssaan, ja Hän lupaa, että vaikka syntimme olisivat veriruskeat tai purppuranpunaiset, ne tulevat lumivalkoisiksi (Jes. 1: 16 - 18). Tähän Jesajan antamaan lupaukseen myös Daavid vetosi katumuspsalmissaan (Ps. 51: 9) jäätyään Jumalan edessä kiinni aviorikoksesta Batseban kanssa ja tämän aviomiehen, Uurian, tapattamisesta taistelukentällä (1. Sam. luvut 11 ja 12).

God calls us through Isaiah to wash and purify, to put away our evil deeds, and to stop doing evil and replace them with good deeds of justice. God calls us to do justice with Him, and He promises that even if our sins are blood brown or purple, they will become snow-white (Isa. 1: 16-18). This promise made by Isaiah was also appealed to by David in his psalms of repentance (Ps. 51: 9) after being caught before God for adultery with Bathsheba and the killing of this husband, Uriah, on the battlefield (1 Sam. Chapters 11 and 12).

Ihmisen vanhurskauttaminen edellyttää Jumalalta sekä ihmisen menneiden syntien anteeksiantamista että tämän pyhittämistä jumalallisen voiman avulla kaikkia Saatanan tulevia viettelyksiä vastaan. Vanhurskauttaminen ja pyhittäminen kuuluvat molemmat Jumalan pelastussuunnitelmaan. Kun Jeeshua paransi sairaita ja antoi heidän syntinsä anteeksi, Hän sanoi heille: "mene, äläkä enää tee syntiä" (Joh. 5: 14; 8: 11). Jeeshua on hankkinut omalla täydellisellä ja synnittömällä elämällään meille voiman syntiä ja saastaisuutta vastaan, ja kuolemallaan Hän vapautti meidät synnin tuomiosta, kuolemasta.

The justification of man requires both the forgiveness of man's past sins and the sanctification of man by divine power against all the coming seductions of Satan. Justification and sanctification are both part of God’s plan of salvation. When Jeshua healed the sick and forgave their sins, He said to them, "Go, and sin no more" (John 5:14; 8:11). By His own perfect and sinless life, Jeshua has provided us with strength against sin and filth, and by His death He freed us from the judgment of sin, from death.

Jeeshuan täytetyn työn merkitys näkyi etukäteen jo luomisviikon ensimmäisessä sapatissa, joka julisti sitä lepoa, joka on kerran Jumalan kansalle tuleva (Hepr. 4: 9) Uudessa Maassa. Tuo Eedenissä luvattu lepo toteutuu lopullisesti, kun synnin aiheuttaja, Saatana, on pysyvästi kukistettu. Sapatti on ollut alusta alkaen Jumalan merkki siitä pyhitystyöstä, jota Hän tekee lastensa hyväksi (Hes. 20: 12). Sapatti, Jumalan pyhitysmerkki on säilynyt runsaat 6000 vuotta, vaikka sitä ei ole sidottu mihinkään aurinkokunnan valoihin, niin kuin vuosi ja kuukausi on sidottu, ja vaikka viikon pituutta on yritetty muuttaa monet kerrat ihmiskunnan historian aikana. Sapatti on muistutus siitä, että Jumala pystyy pyhittämään syntiset!

The significance of Jeshua's fulfilled work was foretold already on the first Sabbath of the week of creation, which proclaimed the rest that would once come to God's people (Heb. 4: 9) in the New Earth. That rest promised in Eden will be finally fulfilled when the cause of sin, Satan, is permanently defeated. From the beginning, the Sabbath has been a sign of God's sanctification work for His children (Eze. 20:12). The Sabbath, the mark of God’s sanctification, has survived for more than 6,000 years, though it is not tied to any lights of the solar system, as the year and month are tied, and although attempts have been made to change the length of the week many times in human history. The Sabbath is a reminder that God can sanctify sinners!

Ainoa ongelma, joka liittyy täydelliseen pyhitykseen, on oma tahtomme... minun tahtoni. Jumala ei käytä pakkoa, ja Hän odottaa meidän tahdonilmaustamme pyhityksen tiellä. Ellemme halua alistua puhdistettavaksi ja pyhitettäväksi, Jumala ei tee sitä puolestamme. Elleivät maalliset tavat, kaksimielisyys ja kaikenlainen saasta tule meille vastenmielisiksi, emme ole todellisesti edes halunneet seurata Vapahtajaamme. Kukaan kerran kadotukseen joutuvista ihmisistä ei voi syyttää Jumalaa, sillä ratkaiseva tekijä on jokaisen oma tahto. Jos vain haluamme päästä eroon kaikista saastaisuuksistamme, Jumala puhdistaa meidät mielellään. Jumalan pyhyys meissä on ainoa suoja, joka estää meitä tuhoutumasta yhdessä tämän maailman kanssa, kun Ihmisen Poika ilmestyy kirkkaudessaan.

The only problem with the complete sanctification is our own will... my will. God does not force anyone, but He is waiting for us to express our will on the path of sanctification. Unless we want to submit to be cleansed and sanctified, God will not do it for us. Unless worldly customs, ambiguity, and all kinds of filth become the most repulsive, we really have not even wanted to follow our Savior. No man who is once lost can blame God, the decisive factor is everyone’s own will. If we just want to get rid of our filth, God will gladly cleanse us. The holiness of God in us is the only protection that will save us from destruction together with this world when the Son of Man appears in glory.

Malakian kirjassa kysytään: "Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua" (Mal. 3: 2). Tullessaan noutamaan omiaan Isän kotiin Jeeshua ei enää toimi kultaseppänä eikä pesijänä, sillä silloin on tuomion hetki, jolloin Hän tuo meille jokaiselle palkan sen mukaan, miten olemme valinneet elää (Matt. 16: 27).

The book of Malachi asks, "But who may abide the day of his coming, and who shall stand when he appeareth? For he is like a refiner's fire, and like fullers' sope" (Mal. 3: 2). When He comes to bring His own to the Father's home, Jeshua will no longer serve as a goldsmith/refiner or a nester, for then will be the moment of judgment when He will bring rewards to each of us according to how we have chosen to live (Matt. 16:27).

Mutta tänään on vielä otollinen aika peseytymiseen ja puhdistautumiseen Jumalan edessä. Malakian kirjassa vakuutetaan: "Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa" (Mal. 3: 3).

But today is still a good time to wash and cleanse before God. The book of Malachi declares, "And he shall sit as a refiner and purifier of silver: and he shall purify the sons of Levi, and purge them as gold and silver, that they offer unto the Lord an offering in righteousness" (Mal. 3: 3).

Jesaja vakuuttaa, ettei Jumalan sana palaa Hänen luokseen tyhjänä, vaan se täyttää sen tehtävän, joka sille on annettu (Jes. 55: 11). Kun Jumala sanoi "olkaa pyhät", se on kuin Hänen luomissanansa ensimmäisenä päivänä. Silloin Jumala sanoi: יהי אור jehii oor, "olkoon valkeus"... ja valkeus oli. Luomisessa käytetty olla-verbin käskymuoto on saman hajah-verbin muoto, josta tulee myös nimi אהיה, Ehjee. Kun Hän kehoittaa seuraajiaan olemaan pyhät, Hänen sanoihinsa on kätketty voima, joka saa pyhittymisen aikaan niissä, jotka valitsevat tulla pyhitetyiksi.

Isaiah affirms that the word of God does not return to Him in vain, but fulfills the mission given to it (Isa. 55:11). When God said "be holy," it is like His creation on the first day. Then God said, יהי אור jehii oor, "Let there be light" ... and there was light. The command form of the verb to be used in creation is the form of the same hajah-verb, which also becomes the name אהיה, Ehjee. When He exhorts His followers to be holy, there is a power hidden in His words that causes sanctification in those who choose to be sanctified.

Händelin Messias-oratorion osat Malakian tekstiin Mal. 3: 2 ja Mal. 3: 3:

Parts of Handel's Messiah Oratorio to the Malachi Text Mal. 3: 2 and Mal. 3: 3:

https://www.youtube.com/watch?v=exAxdWs-hKk

https://www.youtube.com/watch?v=UEH1JwtpQDE

Henki henkien yläpuolella * Spirit above spirits

 Kirjoitin jo aikaisemmin koskien 1. Moos. 1: 2:n sanoja רוח אלהים (ruach elohim = Jumalan Henki), että "kolminaisuuden kannattajat haluavat nähdä niissä kolmannen Jumalan eli Pyhän Hengen, ja yhden Jumalan kannattajat näkevät niissä Jumalan, joka on henki." Jumalan on koko olemukseltaan henki (Joh. 4: 24), toisin kuin me ihmiset, jotka olemme liha. Mutta myös Jumalan sisintä kutsutaan hengeksi... Pyhän (Jumalan) henki. Meillä kuolevaisilla ihmisilläkin on sisin/henki, mutta se tarvitsee Jumalan pyhittävää vaikutusta.

I wrote earlier about the words of Genesis 1: 2 רוח אלהים (ruach Elohim = Spirit of God) that "the proponents of the trinity want to see in them the third God, or the Holy Spirit, and the proponents of one God see in them the God who is spirit." God is spirit in nature (John 4:24), unlike us humans, who are flesh. But God's innermost being is also called spirit... the spirit of the Holy (God). Even we mortal humans have our innermost/spirit, but it needs the sanctifying influence of God.

Minä kuulun niihin, jotka näkevät luomisessa yhden Jumalan, joka on henki (Joh. 4: 24), ja joka loi taivaan ja maan yhdessä Sanansa kanssa/Sanan kautta (Joh. 1: 1 - 3; Kol. 1: 14 - 17). Minulle ruach elohim on itse Luoja-Jumala, joka liikkui vetten peittämän pallon yllä kuin tuuli/henki. Heprean רוח ruach-sanalla on useita eri merkityksiä, mm. hengitys, henkäys, puhallus, tuulenhenki, tuulahdus, mieli, ajatus, taito, kyky.

I am one of those who see in creation one God who is the spirit (John 4:24) and who created heaven and earth together with and through His Word (John 1: 1-3; Col. 1: 14-17). To me, ruach Elohim is the Creator-God Himself, who moved upon the water-covered sphere like wind/spirit. The Hebrew word רוח ruach has several different meanings, e.g. breath, blow, wind, breeze, mind, thought, skill, ability.

Heprean ruach-sanan merkitykset eivät sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että luomisessa olisi ollut kolme Jumalaa; Isä, Poika ja Ruach Elohim eli Pyhä henki. Kolminaisuusopin mukaan Pyhä Henki on eri persoona kuin Isä ja Poika. Miten kolmas persoona voisi olla samalla myös "Jumalan hengitys" tai "Jumalan mieli"? 

The meanings of the Hebrew word ruach are inconsistent with the idea that there were three Gods in creation; Father, Son and Ruach Elohim or the Holy Spirit. According to the doctrine of the Trinity, the Holy Spirit is a different person from the Father and the Son. How could the third person also be "the breath of God" or "the mind of God" at the same time?

Apostoli Paavali ymmärsi Pyhän Hengen Jumalan omana salattuna sisimpänä ja rinnasti sitä "ihmisen henkeen" (1. Kor. 2: 11), jonka jokainen yksilö tuntee ja tiedostaa vain itse omassa sisimmässään. Se, mitä Luojan/Jumalan mielessä/hengessä oli tuona hetkenä, kun maa oli vielä autio ja tyhjä, tuli esiin Hänen luomissanoissaan, ja niiden tuottamissa luomisteoissa.

The Apostle Paul understood the Holy Spirit as God’s own hidden innermost being and equated it with the “spirit of man” (1 Cor. 2:11), which each individual knows and perceives only within himself. What was in the mind/spirit of the Creator/God at the time when the earth was still deserted and empty was revealed in His words of creation, and in the creations His words produced.

Kuudentena päivänä "Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän oli tehnyt" (1. Moos. 1: 31) ja totesi kaiken "sangen hyväksi", eli kaikki Hänen ajatuksensa olivat saaneet juuri sen toteutuksen/täyttymyksen, minkä Hän oli omassa mielessään/hengessään suunnitellut. Jumala totesi tuona hetkenä hyväksi senkin, mikä ei vielä näkynyt ihmisen silmin eikä yltänyt inhimilliseen ymmärrykseen/henkeen. Ihmiskunnan täytyi odottaa vielä 4000 vuotta, että ensimmäisille ihmisille luvattu "vaimon siemen" (1. Moos. 3: 15) syntyi ja Sana tuli lihaksi (Joh. 1: 14). Tuon pitkän ajanjakson jokainen hetki oli Jumalalla etukäteen tiedossa jo luomisviikon kuudennen päivän ehtoossa, koska tuo "Jumalan salaisuus" (Kol. 2: 2) oli lähtöisin Hänen omasta sisimmästään/hengestään.

On the sixth day, "God looked upon all that He had done" (Genesis 1:31) and declared everything "very good," that is, all of His thoughts had received exactly the fulfilment that He had planned in His own mind/spirit. At that moment, God also recognised good even the future, what was not yet visible in human eyes and did not reach human understanding/spirit. Mankind had to wait 4,000 years for the“seed of the woman” promised to the first humans (Gen. 3:15) to be born and the Word to become flesh (John 1:14). Every moment of that long period was known in advance to God as early as the sixth day of the week of creation, because that "mystery of God" (Col. 2: 2) came from His own innermost being/His spirit.

Täydellinen onnistuminen luomistyössä oli tulosta Jumalan/Isän ja Sanan/Pojan yhteisestä hengestä/mielestä/ajattelusta. Jumalallinen henki yhdistää Pojan Isään niin täydellisesti, että Jeeshua saattoi sanoa kuulijoilleen puhuvansa Isänsä sanoja ja tekevänsä Lähettäjänsä tekoja (Joh. 14: 10). Samasta syystä Jeeshua saattoi sanoa myös ilman minkäänlaista ristiriitaa, että Isä lähettää "Pyhän hengen" (Joh. 14: 26) רוח הקדש ruach ha-qodesh, mutta myös, että Hän itse lähettää sen (Joh. 15: 26).

Complete success in creation was the result of the common spirit/mind/thinking of God/Father and the Word/Son. The divine spirit unites the Son with the Father so perfectly that Jeshua could tell his audience that he would speak the words of his Father and do the works of his Messenger (John 14:10). For the same reason, Jeshua could also say without any contradiction that the Father sends the "Holy Spirit" (John 14:26) רוח הקדש ruach ha-qodesh, but also that He Himself sends it (John 15:26).

Sama henki, joka yhdistää Isää ja Poikaa voi olla siis myös Jumalan omissa. רוח אלהים ruach elohim/Jumalan Henki oli Joosefissa (1. Moos. 41: 38), Besalelissa (2. Moo.s 31: 3), Bileamissa (4. Moos. 24: 2), Saulissa (1. Sam. 10: 10; 11: 6: 19: 23), Saulin miehissä (1. Sam. 19: 20), Asarjassa (2. Aik. 15: 1), Sakarjassa (2. Aik. 24: 20), Paavalissa (1. Kor. 7: 40), sillä ruach elohim/Jumalan henki asuu pyhissä (1. Kor. 3: 16; 6: 19).

The same spirit that unites the Father and the Son can therefore also be in God's own. רוח אלהים ruach  elohim/the Spirit of God was in Joseph (Gen. 41:38), Besalel (Ex. 31: 3), Balaam (Num. 24: 2), Saul (Gen. 10: 3). 10; 11: 6: 19: 23), in the men of Saul (1 Sam. 19:20), in Azariah (2 Ch. 15: 1), in Zechariah (2 Ch. 24:20), in Paul (1 Cor. 7:40), for the ruach elohim/the Spirit of God dwells in the saints (1 Cor. 3:16; 6:19).

Jumalan henki רוח אלהים ruach elohim on siis sama henki, jonka Isä ja Poika lähettävät seuraajilleen  רוח הקדש ruach ha-qodesh, Pyhä henki tai רוח הקדשה ruach ha-qedosha, Pyhyyden henki (Room. 1: 4). Raamatussa Jumalan Hengestä käytetään monia eri nimityksiä.

The Spirit of God רוח אלהים ruach Elohim is thus the same spirit that the Father and the Son send to their followers, רוח הקדש ruach ha-qodesh, the Holy Spirit, or רוח הקדשה ruach ha-qedosha, or the Spirit of Holiness (Rom. 1: 4). The Bible uses many different names for the Spirit of God

❤️ Matt. 10: 20 - "Isän henki" puhuu Jumalan omissa

      Matt. 10:20 - "The Spirit of the Father" speaks of God's own

❤️ Gal. 4: 6 - "Pojan henki" kutsuu Jumalaa Isäksi

      Gal. 4: 6 - "The Spirit of the Son" calls God the Father  

❤️ Ap.t. 16: 7/1992 ja 2012 - "Jeeshuan henki" ohjasi Paavalin ja Timoteuksen matkaa

      Acts 16: 7 -  "the spirit of Christ/ Messiah" guided the journey of Paul and Timothy

❤️ Room. 8: 9; 1. Piet. 1: 11 - Jumalan henkeä, joka on pelastetuilla kutsutaan myös "Kristuksen hengeksi/Messiaan hengeksi"

      Rom. 8: 9; 1. Peter. 1:11 - The Spirit of God in the saved ones is also called "the Spirit of Christ / the Spirit of the Messiah"

❤️ Joh. 14: 17 - Ainoastaan pyhillä on "Totuuden henki". Se lähtee Isästä ja todistaa Pojasta (Joh. 15: 26), se johtaa kaikkeen totuuteen (Joh. 16: 13) ja synnyttää totuuden janon (1. Joh. 4: 6)

     John 14:17 - Only the saints have "the Spirit of Truth." It leaves from the Father and bears witness of the Son (John 15:26), leads to all truth (John 16:13) and breeds the thirst for truth (1 John 4: 6)

❤️ Hepr. 10: 29  - Rangaistus kohtaa niitä, jotka pilkkaavat "Armon henkeä", tallaavat jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitävät epäpyhänä liiton veren

     Hepr. 10:29 - Punishment befalls those who mock "the Spirit of Grace", trample on the Son of God, and desecrate the blood of the covenant

❤️ Room. 8: 15 - Paavali kirjoitti roomalaisille "Lapseuden hengestä" eli "lapseksi asettamisen hengestä/adoptoimisen hengestä"

     Room. 8:15 - Paul wrote to the Romans "the Spirit of adoption"

❤️  Ef. 1: 17 - Jumalan henki, רוח אלהים ruach elohim, on myös "viisauden ja ilmestyksen henki"

       Eph. 1: 17 - The Spirit of God, רוח אלהים ruach elohim, is also "the spirit of wisdom and revelation"

❤️ Ilm. 19: 10 - Jeeshuan todistajat tunnistetaan siitä, että heillä on "Profetian henki"/"profetoimisen henki"

     Revelation 19:10 - Jeshua's witnesses are recognised as having "the Spirit of prophecy"

❤️ Ilm. 11: 11 - "Jumalan henki", ruach elohim on "Elämän henki", joka ilmeni voimallisesti luomisviikolla, kun kaikki elollinen sai alkunsa

     Revelation 11:11 - "The Spirit of God", ruach Elohim is "the Spirit of Life" which manifested mightily in the week of creation, when all living things began

 ❤️ Pelkistetty nimitys רוח ruach, "Henki", esiintyy Vanhassa Testamentissa yli 20 kertaa ja Uudessa Testamentissa lähes 100 kertaa

      The simplified designation רוח ruach, "Spirit," appears more than 20 times in the Old Testament and almost 100 times in the New Testament.

Sitten on vielä yksi nimitys, joka herättää minussa runsaasti kysymyksiä; nimitys on רוח יהוה, joka on suomennettu sanoilla "Herran henki". Tetragrammin merkitys ja sen oikea lausuminen ovat varsin epäselviä, ja ilmeisesti siitä johtuen tetragrammi on vokalisoitu myös Herraa merkitsevän heprean Adonai-sanan mukaan. 

Then there is another name that raises a lot of questions for me; the name is רוח יהוה, which is translated as "the spirit of the Lord." The meaning of the Tetragrammaton and its correct pronunciation are quite vague, and apparently because of that the Tetragrammaton is also vocalised according to the Hebrew word Adonai, which signifies the Lord.

Kyseinen henki näyttää vaikutuksiltaan kaksinaiselta. Ihmiset, joihin tämä henki tuli, lähtivät järjestään sotimaan (Otniel - Tuom. 3: 10, Gideon - Tuom. 6: 34, Jefta - Tuom. 11: 29, Simson - Tuom. 13: 25; 14: 6, 19; 15: 14, Saul - 1. Sam. 10: 6; 16: 14, Daavid - 1. Sam. 16: 13), mutta profeetta Jesajan mukaan kyseinen henki lepäsi myös Messiaan yllä (Jes. 11: 2). 

That spirit seems to have a dual effect. The people to whom this spirit came went straight to war (Otniel - Judges 3:10, Gideon - Judges 6:34, Jephthah - Judges 11:29, Samson - Judges 13:25; 14: 6, 19; 15 : 14, Saul - 1 Sam. 10: 6; 16: 14, David - 1 Sam. 16:13), but according to the prophet Isaiah, that spirit also rested on the Messiah (Isa. 11: 2).

Tämä tuntuu minusta käsittämättömän ristiriitaiselta, sillä Jeeshua ei nostanut edes sormeaan ketään vastaan. Hän kaatoi kyllä rahanvaihtajien pöydät, kun halusi puhdistaa Jumalan temppelin, mutta itse rahanvaihtajiin Hän ei koskenut. Vielä viimeisillä voimillaan Jeeshua paransi ylimmäisen papin palvelijan korvan Pietarin aggression jälkeen ja antoi Pietarille paremmat elämänohjeet (Matt. 26: 51 - 53). 

This seems incomprehensibly contradictory to me, for Jeshua did not even raise his finger against anyone. He did overthrow the tables of the money changers when he wanted to cleanse the temple of God, but the money changers themselves were untouched. In His last strength, Jeshua healed the ear of the high priest's servant after Peter's aggression and gave Peter better life instructions (Matt. 26: 51-53).

❤️ Mutta Jesajalta löytyy myös selitys tähän hämmentävään ristiriitaan. Jes. 61: 1:ssa on kaksi "Herraa", jotka erottuvat toisistaan heprean tekstissä רוח אדני יהוה. "Adonain henki" on kirjaimellisesti "Herran henki". Tetragrammin neljä konsonanttia, יהוה, lienee ollut houkuttelevan helppo lisätä sinne ja tänne ruach-sanan jälkeen samoin kuin elohim sanan eteen. Onneksi "Jumala henki" רוח אלהים ruach elohim auttaa meitä koettelemaan kaikki (1. Tess. 5: 21) ja valitsemaan oikean Jumalan hengen (1. Joh. 4: 1) ja erottamaan sen kaikista vääristä hengistä.

But we can find from Isaiah also an explanation for this confusing contradiction. Jes. In 61: 1 there are two "Lords" who differ in the Hebrew text רוח אדני יהוה . The "spirit of Adonai" is literally the"spirit of the Lord." The four consonants of the Tetragrammaton, יהוה, must have been attractively easy to add here and there after the word ruach as well as before the word elohim. Fortunately, the "Spirit of God" רוח אלהים ruach Elohim helps us to test all (1 Thess. 5:21) and to choose the right spirit of God (1 John 4: 1) and separate it from all false spirits.

Jumalan yläpuolelle pyrkivän Luciferin (Jes. 14: 12 - 14) on ollut pakko keksiä valheellinen kolminaisuusoppi, jossa henki on yksi jumalallinen persoona. Lucifer-Saatana ei kykene matkimaan Jumalaa Luojana, mutta henkenä/henkiolentona hänellä on mainio mahdollisuus pettää ja eksyttää niitä, jotka uskovat valheen Pyhän hengen jumaluudesta ja kolmesta Jumalasta.

Lucifer, who strives above God (Isa. 14: 12-14), has been forced to invent a false doctrine of the Trinity in which the spirit is one divine person. Lucifer-Satan is not able to imitate God as Creator, but as a spirit he has a great opportunity to deceive those who believe in the lie of the divinity of the Holy Spirit and three Gods.

Tee valinta * Make a choice

 

Onko tämä sinun jumalasi?

Semiotiikka todistaa, että aurinko, kolminaisuus ja tetragrammi kuuluvat yhteen.

Minä en palvo aurinkoa enkä kumarra aurinkojumalaa, en usko kolminaisuuteen enkä luota siihen, että tetragrammi edustaisi oikean Jumalan nimeä.

Is this your God?

Semiotics proves that the sun, the trinity, and the Tetragrammaton belong together.

I do not worship the sun and do not bow to the sun god, I do not believe in the Trinity and I do not trust that the Tetragrammaton would represent the name of the true God.

Edellisen vakuudeksi * As security for the former

Viikon takaisessa kirjoituksessani totesin, että monikollinen אלהים elohim (Jumala) ja sen yksikkömuoto אל el (Jumala) liitetään sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa sanaan אב av, Isä, ja että näin ollen sanaa אלהים elohim ei voida käyttää perusteluna sille väitteelle, että luomisessa olisi toiminut kolme Jumalaa, sillä Isä on yksi.

In my writing a week ago, I stated that the plural אלהים Elohim (God) and its unit form אל el (God) are associated in both the Old and New Testaments with the word אב av, Father, and therefore the word אלהים Elohim cannot be used to justify the claim that there were three Gods who created the heaven and the earth, for the Father is one.

Kuluneen viikon aikana olen löytänyt lisää vahvistusta tuolle näkemykselle. Sana אב Isä ei nimittäin ole ainoa nimisana, jota Vanhassa Testamentissa käytetään Jumalasta luomisesta puhuttaessa. Sellaisia nimisanoja löytyy yllättävän monta, ja nuo kaikki erisnimet kuuluvat YHDELLE JA SAMALLE JUMALALLE.

During the past week I've found more confirmation on that vision. The word אב Father is not the only noun used in the Old Testament to speak of creation. Surprisingly many such nouns are found, and all of these proper names belong to ONE AND THE SAME GOD.

Käännöksissä ei valitettavasti näy se, milloin sana "Jumala" on käännetty heprean monikollisesta אלהים elohim-sanasta milloin yksikkömuodoista אל el tai אלוה eloah. Näiden lisäksi Vanhasta Testamentista löytyy muoto אלהי elohei, joka sekin on käännetty sanalla "Jumala". Näitä kaikkia muotoja löytyy teksteistä, joissa puhutaan luomisesta.

Unfortunately the translations do not show when the word "God" is translated from the Hebrew plural word אלהים Elohim, when the singular forms אל el or אלוה Eloah. In addition to these, there is also a form  אלהי elohei in the Old Testament, which is also translated by the word "God." All of these forms can be found in texts that talk about creation.

Jos jokainen edellä mainittu muoto edustaisi eri Jumalaa, niitähän olisi sen mukaan ollut luomisessa kaikkiaan neljä. Mutta missään tekstissä näiden nimien kanssa esiintyvä verbi ei anna oikeutusta tällaiselle tulkinnalle. Verbi on aina yksikössä, mikä tarkoittaa sitä, että luomisessa oli ainoastaan yksi Jumala, joka loi kaiken Sanansa kautta, ja että nämä kaikki neljä erilaista heprean substantiivia viittaavat yhteen ja samaan Jumalaan/Luojaan.

If each of those forms above represented a different God, there would have been a total of four Gods in creation. But the verb with these names in any text does not justify such an interpretation. The verb is always in singular, which means that there was only one God in creation who created everything through His Word, and that all those four different Hebrew nouns refer to one and the same God/Creator.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa esiintyvät sanat רוח אלהים ruach elohim (= Jumalan henki) ovat aivan erityisesti olleet kiistelyn kohteena. Kolminaisuuden kannattajat haluavat nähdä niissä kolmannen Jumalan eli Pyhän Hengen, ja yhden Jumalan kannattajat näkevät niissä Jumalan, joka on Henki/henki (Joh. 4: 24).

The words רוח אלהים ruach Elohim (= Spirit of God) appearing in the first creation story have been the subject of much controversy. Proponents of the Trinity want to see in them the third God, the Holy Spirit, and proponents of one God see in them the God who is the Spirit/spirit (John 4:24).

Job 33: 4 on sen vuoksi hyvin mielenkiintoinen! "Jumalan henki (רוח אל = ruach el) on luonut minut, ja Kaikkivaltiaan henkäys (ונשמת שדי = ve-nishmat shaddai) elävöittää minut." Sanaparit ruach elohim, Jumalan henki (1. Moos. 1: 2) ja ruach el, Jumalan henki (Job 33: 4) tarkoittavat siis samaa Tekijää, ja Jobin teksti nimeää tuon Tekijän Shaddaiksi eli Kaikkivaltiaaksi.

Job 33: 4 therefore is very interesting. "The Spirit of God (רוח אל = ruach el) hath made me, and the breath of the Almighty (ונשמת שדי = ve-nishmat Shaddai) hath given me life." The word-pairs ruach elohim, God's spirit (Gen. 1: 2) and ruach el, God's spirit (Job 33: 4) therefore mean the same Author, and the text of Job calls that Author Shaddai, or Almighty.

Sanottakoon vielä heprean konjunktiosta ו (ve) = ja sen verran, että se esiintyy heprean tekstissä uskomattoman usein, eikä sitä läheskään aina käännetä laisinkaan. Vuoden 1992 käännöksessä se on jätetty aivan oikein kääntämättä tässä Jobin tekstissä, sillä kysymyksessä ei ole kaksi eri Luojaa; "Jumalan henki" ja "Kaikkivaltias", vaan "Jumalan Henki/henki", joka on "Kaikkivaltias".

Let us also say about the Hebrew conjunction ו (ve) = and, that it appears incredibly often in the Hebrew text, and it is not always translated at all. In the Finnish translation 1992, it has rightly been left untranslated in this Job's text, for there are not two different Creators; "Spirit of God" and "Almighty," but "Spirit/spirit of God," who is "Almighty."

Psalmissa 8 puhutaan luomisesta (8: 4) ja tekijäksi mainitaan "Herra, meidän Herramme" (8: 2), hepreaksi יהוה אדנינו, josta minulle riittää jälkimmäinen nimisana אדנינו "Herramme", koska ensimmäistä (יהוה) ei kukaan osaa edes lausua saati sitten tietää, mistä se on tullut Raamattuun.

Psalm 8 speaks of creation (8: 4) and the Creator is called as "the Lord our Lord" (8: 2), in Hebrew יהוה אדנינו, for which the latter word אדנינו "Our Lord" is sufficient for me, because no one can even utter the first word (יהוה), let alone know from where it has come into the Bible.

Psalmi 51 tunnetaan kuningas Daavidin katumuspsalmina. Sen jakeessa 12 Daavid käyttää Jumalasta sanaa אלהים elohim ja pyytää Häntä maailmankaikkeuden Luojana luomaan hänelle uuden puhtaan sydämen. Daavid käyttää elohim-sanan lisäksi verbiä ברא bara, joka on ensimmäisessä luomiskertomuksessa esiintyvä verbi "tehdä olemattomasta oleva". Daavid siis ymmärsi, että kaikkeuden Luoja on myös ihmiskunnan Lunastaja, ja Daavid kutsuu Häntä psalmissaan nimillä אל el, אלהים elohim, אלהים אלהי elohim elohei ja אדני adonai.

Psalm 51 is known as King David's psalm of repentance. In verse 12, David uses the word אלהים Elohim of God and asks Him as the Creator of the universe to create a new pure heart for himself. In addition to the word Elohim, David uses the verb ברא bara, which is the verb "make existing things from the non-existent" in the first creation story. David therefore understood that the Creator of the universe is also the Redeemer of mankind, and David calls Him in his psalm by these names; אל el, אלהים Elohim, אלהים אלהי Elohim elohei, and אדני Adonai.

Psalmissa 89 esrahilainen Etan rukoilee Jumalaa ja pyytää Häntä muistamaan, miten katoavaisiksi kaikki Aadamin lapset on luotu (89: 48). Myös Etan käyttää verbiä ברא (bara) eikä עשה (asa), joka on tehdä-verbi toisessa luomiskertomuksessa. Daavidin tavoin Etan kutsuu Luojaa hyvin vaihtelevilla nimillä, kuten אל el, אלהי צבאות elohei zebaoth, עליון elyon (Korkein) ja אדון adon. Etanin psalmi on myös yksi Messias-ennustuksista; jakeissa 39 ja 52 esiintyy sana משיחך "Voideltusi".

In Psalm 89, Ethan the Ezrahite, prays to God and asks Him to remember how perishable all of Adam’s children have been created (89:48). Etan also uses the verb ברא (bara) and not עשה (asa), which the verb in the second creation story. Like David, Ethan calls the Creator by very varied names, such as אל el, אלהי צבאות elohei zebaoth, עליון Elyon (the Highest), and אדון adon. The Psalm of Ethan is also one of the prophecies of the Messiah; in verses 39 and 52 the word משיחך "your Anointed" appears.

Profeetta Jesaja kehoittaa meitä nostamaan silmämme korkeuteen ja katsomaan/miettimään, kuka nämä kaikki on luonut (Jes. 40: 26). Jesajan tekstissä Jumalaan, Korkeuksien Tekijään, viittaavia sanoja on mm. קדוש qadosh (Pyhä), אלהים elohim, אדון adon ja אלהי elohei.

The prophet Isaiah exhorts us to raise our eyes to the height and look/think about who created all of these (Isa. 40:26). In the text of Isaiah, words referring to God, the Maker of Heights, include e.g. שוש qadosh (Holy), אלהים Elohim, אדון adon and אלהי elohei.

Tässä on siis Vanhan Testamentin vahvaa todistusta siitä, että Israelin Jumala on yksi, vaikka Hänellä monia erilaisia nimiä!

So here is the strong testimony of the Old Testament that the God of Israel is one, even though He has many different names!

Yksi ja ainut * One and the only

Kun satut löytämään erityisen kauniin kiven ja haluat lisätä sen kokoelmiisi, ajatteletko, että olipa hienoa löytää nämä kolme kiveä. Tai jos kenkäkaupassa sanotaan: "se on ainoa pari", ajatteletko, että kyllä nyt huijaavat minua, onhan niillä vielä kaksi muuta paria varastossa. No, eihän kukaan ihminen ajattele noin, koska ainoa/ainut on yksi, ja yksi on aina yksi ja usein myös ainoa. Näin omituisella tavalla kristillisyydessä opetetaan kuitenkin Jumalasta ilman mitään järkeviä perusteita!

When you happen to find a particularly beautiful stone and want to add it to your collections, do you think it was so great to find these three stones. Or if the shoe store says, "it's the only pair," do you think they're cheating on me now, they have two more pairs in stock. Well, no person thinks like this because the only one is one, and one is always one and often the only. In such a strange way, however, Christianity is teaching about God without any rational basis!

Juutalaiset, jotka polveutuvat Aabrahamista, Jumalan kutsumasta miehestä, uskovat yhteen Jumalaan, ja siksi heidän uskontoaan kutsutaan monoteismiksi. Sana monoteismi tulee kreikan sanoista μονοζ (monos) = yksin/pelkästään/ainoastaan/ainoa ja θεοζ (theos) = Jumala/jumala.

Jews who are descended from Abraham, a man called by God, believe in one God, and therefore their religion is called monotheism. The word monotheism comes from the Greek words μονοζ (monos) = alone/only and θεοζ (theos) = God/god. 

Heprean teksteissä Jumalasta käytetään hyvin usein monikollista substantiivia אלהים Elohim, mutta myös yksikkömuotoja אל El ja אלוה Eloah. Juutalaisten usko yhteen Jumalaan on ilmaistu heidän uskontunnustuksessaan, Shemassa, joka löytyy 5. Moos. 6. luvun alusta, ja sitä siteerataan myös Uudessa Testamentissa Mark. 12: 29 - 31:ssä.

In the Hebrew texts about God, the plural noun אלהים Elohim is very often used, but also the singular forms אל El and אלוה Eloah. The Jewish faith in one God is expressed in their creed, Shema, which is found at the beginning of Deuteronomy 6, and is also quoted in the New Testament by Mark. 12: 29-31.

Shemassa Jumala-sana on taivutetussa muodossa אלהינו Eloheinu (Jumalamme), jonka perusmuoto on monikollinen Elohim-sana. Yhteen Jumalaan uskoville juutalaisille Sheman ydinsanoma on: ELOHIM ON YKSI! Siis siitä huolimatta, että itse Elohim-sana on monikollinen, on olemassa VAIN YKSI JUMALA. Monikollisuus Elohim-sanassa viittaa Jumalan majesteettiuteen!

In the Shema, the word God is in the inflected form אלהינו Eloheinu (our God), whose basic form is the plural word Elohim. For Jews who believe in one God, Sheman’s core message is: ELOHIM IS ONE! Therefore despite the fact that the word Elohim itself is in plural, there is ONLY ONE GOD. The plurality in the word Elohim refers to the majesty of God!

Hepreassa ja Raamatussa verbien merkitys on suuri. Vanhassa Testamentissa on yli 23 000 jaetta, joissa on noin 72 000 verbiä, mikä tarkoittaa keskimäärin kolmea verbiä yhtä jaetta kohti. Verbit ilmaisevat persoonan ja persoonien määrän. Shemassa ei ole verbiä lainkaan, koska hepreassa ei käytetä olla-verbiä (vrt. venäjä). Mutta kun Elohim-sana liittyy johonkin muuhun kuin olla-verbiin esim. luomiskertomuksessa (Jumala loi/sanoi/näki/erotti jne.), kyseinen verbi monikollisen Elohim-sanan kanssa on aina yksikössä... yksikön 3. persoona maskuliinissa. Näin ollen ELOHIMISSA ON VAIN YKSI PERSOONA.

In Hebrew and the Bible, the meaning of verbs is great. There are more than 23,000 verses in the Old Testament with about 72,000 verbs, which means an average of three verbs per verse. Verbs express personality and number of persons. There is no verb at all in the Shema because the verb "to be" is not used in Hebrew (cf. Russian). But when the word Elohim is associated with some other verb, e.g. in the creation story (God created/said/saw/separated, etc.), that verb with the plural word Elohim is always in the singular... the 3rd person of singular in masculine. Thus, THERE IS ONLY ONE PERSON IN ELOHIM.

Maskuliininen Elohim-sana ei ole heprean kielessä ainoa yhtä tarkoittava monikollinen substantiivi. Esimerkkinä toisesta monikollisesta yhtä tarkoittavasta substantiivista on Jobin kirjassa esitelty feminiininen Behemot בהמות, jonka kanssa syödä-verbi on yksikön 3. persoonsassa maskuliinissa, "se syö" (Job. 40: 15).

The masculine word "Elohim" is not the only plural noun meaning one in the Hebrew language. An example of another plural noun meaning one is the feminine Behemoth בהמות introduced in the book of Job, with which the verb to eat is in the singular 3rd person masculine, "it eats/he eateth" (Job. 40:15).

Kolminaisuusopin kannattajille nämä tosiasiat muodostavat kovan palan. Siksi he ovat keksineet venkoilla tätä jumalallista ilmoitusta vastaan sanomalla, että Shemassa ei ilmoiteta Jumalan olevan "ainoa" (יחיד/יחד jachid).

For proponents of the doctrine of the Trinity, these facts form a hard piece. Therefore, they have come up turning and twisting this divine information by saying that in Shema it is not declared that God is "the only one" (יחיד / יחד jachid).

Sana "ainoa" tarkoittaa "ilman muita olevaa/pelkkää". Ranskaksi ainoa on "unique", ja siitä on johdettu meidänkin kieleemme käsite uniikki/ainutkertainen. AINOA ON AINA YKSI, ja yksi on monissa tapauksissa myös ainoa (vaikka pöydällä on enää yksi omena, varastossa saa saattaa olla lisää).

The word "the only one/sole/single" means "without others". In French, the only one is "unique". The ONLY ONE IS ALWAYS ONE, and in many cases one is also the only one (although there is only one apple on the table, there may be more in stock).

Hepreassa "jachid" ei ole ainoa sana, joka merkitsee "ainoaa". Toinen vastaava sana on בדד (badad), jonka merkityksiä ovat "yksin/ainoastaan". Ps. 86: 10, 11:ssa esiintyvät sekä "badad" että "jachid". Jakeessa 86: 10 sanotaan "sinä olet ainoa Jumala" ja jakeessa 86: 11 rukoillaan "kiinnitä sydämeni siihen ainoaan".

In Hebrew, "jachid" is not the only word that means "only/sole." Another similar word is בדד (badad), which means "alone/only". In Psalm 86:10, 11 both "badad" and "jachid" appear. Verse 86:10 says "you are the only God/thou art God alone" and verse 86:11 prays "fix my heart to that one."

Kun matematiikassa puhutaan joukoista ja alkioista, yksi edustaa joukkoa, jossa on vain yksi alkio. Mutta kolminaisuusoppi jakaa yhden kolmeksi ja opettaa, että yksi on kolme ja kolme on yksi.

When in mathematics we speak of sets and elements, one represents a set with only one element. But the doctrine of the trinity divides one into three and teaches that one is three and three is one.

Kannattaa panna merkille, että monikollista elohim-sanaa käytetään Raamatussa myös yksittäisistä pakanajumalista. Myös Mooseksesta on käytetty sanaa elohim (2. Moos. 7: 1).

It is worth noting that the plural word elohim is also used in the Bible for individual pagan gods. Also Moses has been called by that name elohim (Ex. 7: 1).

Ainoasta Jumalasta puhutaan myös Uuden Testamentin puolella. 1. Tim. 1: 17:ssa Paavali suitsuttaa kunniaa ja kirkkautta "ainoalle Jumalalle"... kreikaksi μονω θεω (mono theo). Lähes samoin sanoin myös Juuda, Jeeshuan veli, ylistää "ainoaa Jumalaa"... kreikaksi μονω θεω (mono theo)... lyhyen kirjeensä viimeisessä jakeessa.

The only God is also spoken of on the New Testament side. In 1. Tim. 1: 17 Paul incenses glory and brightness to the "only God" ... in Greek μονω θεω (mono Theo). Using almost similar words Jude, the brother of Jeshua, praises the "only God" ... in Greek μονω θεω (mono Theo)... in the last verse of his short letter.

Franz Delitzsch (1813 - 1890) on kääntänyt Juudan tekstin hepreankielisessä Uudessa Testamentissaan sanoilla האלהים היהיד (ha-elohim ha-jachid) "(se) ainoa Jumala".

Franz Delitzsch (1813 - 1890) has translated the text of Judah in his Hebrew New Testament with the words האלהים היהיד (ha-Elohim ha-jachid) "the only God."

Seuraavaksi vielä muutama Uuden Testamentin todistusta YHDESTÄ AINOASTA JUMALASTA:

💜 Joh. 17: 3/1938 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."

💜 1. Kor. 8: 4/1992 "... Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala."

💜 1. Kor. 8: 6/1992 "Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät."

Here are a few more New Testament testimonies of the ONE GOD:

💜 John 17: 3: "And this is life eternal, that they might know thee the only true God, and Jesus Christ, whom thou hast sent.

💜 1. Cor. 8: 4: "... we know that an idol is nothing in the world, and that there is none other God but one."

💜 1. Cor. 8: 6: "But to us there is but one God, the Father, of whom are all things, and we in him; and one Lord Jesus Christ, by whom are all things, and we by him.

=>=>=>=>=>=>=> Yhden ainoan iankaikkisen Jumalan nimeksi sopivat mainiosti 

❤️ "Ikiaikainen" ja 

❤️ "MinäOlen" (eikä "me olemme"),

eikö totta! 😍

=> => => => => => => The name of the one and the only and the eternal God is perfect

❤️ "Ancient" and 

❤️ "IAm" (not"we are"),

isn't it true! 😍