Danielin kirja näyttää hyvin mielenkiintoiselta sen suhteen, mitä nimiä/sanoja siinä on käytetty Jumalasta. Danielilta löytyy kaikkein ylevimmät Jumalan nimet. Danielin kirja on kirjoitettu osin hepreaksi osin arameaksi. Jakeet 1:1 - 2: 3 ja kahdeksannen luvun alusta kirjan loppuun (8: 1 - 12: 13) ovat hepreaa, ja jakeet 2: 4 - 7: 28 ovat arameaa.
The book of Daniel seems very interesting in terms of what names/words are used in it about God. Daniel has the most sublime names of God. The book of Daniel is written partly in Hebrew and partly in Aramaic. Verses 1: 1 to 2: 3 and from the beginning of the eighth chapter to the end of the book (8: 1 to 12:13) are Hebrew, and verses 2: 4 to 7:28 are Aramaic.
Hepreankielinen osuus alkaa sanoilla אדני, Adonai (1: 2) , ja אלהים, Elohim (1: 2, 9, 17).
The Hebrew section begins with the words אדני, Adonai (1: 2), and אלהים, Elohim (1: 2, 9, 17).
Sana Adonai löytyy myös luvussa yhdeksän ja se on kirjan viimeinen Jumalaan viittaava sana.
The word Adonai is also found in chapter nine and is the last word in the book referring to God.
Elohim esiintyy luvussa yhdeksän 13 kertaa, ja sen lyhyempi muoto El esiintyy luvussa yksikoista 2 kertaa.
Elohim occurs in chapter nine 13 times, and its shorter form E1 occurs in chapter eleven 2 times.
Jumalaa tarkoittava sana arameassa on אלה (elah), ja se esiintyy toisessa, viidennessä ja kuudennessa luvussa yhteensä 19 kertaa. Muoto אלהא עליא (elaha illajja), Korkein Jumala, esiintyy kolme kertaa kolmannessa luvussa, ja lyhyempi muoto עלי (illai), Korkein, esiintyy 5 kertaa sekä neljännessä että seitsemännessä luvussa.
The word for God in Aramaic is אלה (elah), and it occurs in the second, fifth, and sixth chapters a total of 19 times. The form אלהא עליא (elaha illajja), the most high God, occurs three times in the third chapter, and the shorter form עלי (illai), the Highest/the most High, occurs 5 times in both the fourth and seventh chapters.
"Korkein Jumala" ja "Korkein" näyttää olevan Danielin vastaveto Nebukadnessarille, joka käytti pätsin keskellä liikkuvasta neljännestä miehestä sanoja בר אלהין (bar-elahin), "jumalten poika". Nebukadnessar tiesi tuskin mitään juutalaisten pyhissä kirjoituksissa ennustetusta "Jumalan Pojasta", mutta Daniel nosti hänen ajatuksiinsa Jumalan, joka on korkeampi kuin mikään hänen tuntemansa jumala.
"The most high God" and "the most High" appear to be Daniel's counter-appeal to Nebuchadnezzar, who used the words בר אלהין (bar-elahin), "son of the gods," for the fourth man moving in the middle of the flames. Nebuchadnezzar knew hardly anything about the "Son of God" predicted in the Jewish scriptures, but Daniel brought to his minds a God who is higher than any god he knew.
Neljännessä luvussa kerrotaan Nebukadnessarin ylpeilystä oman suuruutensa johdosta ja tuota itsekehua seuranneesta mielenvikaisuuden jaksosta. Kuningas Nebukadnessarin oppitunnin pohjalta Daniel on antanut Jumalalle nimen מלך שמיא (melek-shemajjaa), Taivaan Kuningas. Jumala on kaikkien kuninkaiden Kuningas, eikä mikään maallinen eikä taivaallinen valta voi nousta Hänen yläpuolelleen uhostaan huolimatta (vrt. Jes. 14: 13, 14).
The fourth chapter tells of Nebuchadnezzar's pride in his own greatness and the period of insanity that followed that self-praise. Based on the lesson of King Nebuchadnezzar, Daniel has given God the name מלך שמיא (Melek-shemajjaa), King of Heaven. God is the King of all kings, and no earthly or heavenly power can rise above Him in spite of his bluster (cf. Isa. 14:13, 14).
Taivaan Kuninkaan synonyymi on מרא שמיא (mare-shemajjaa), Taivaan Herra, ja se esiintyy luvussa viisi.
The synonym of the King of Heaven is מרא שמיא (mare-shemajjaa), the Lord of Heaven, in the chapter five.
"Herraksi" väännetty tetragrammi ei esiinny lainkaa arameankielisissä Uuden Testamentin teksteissä, mutta jotkut haluavat nähdä tetragrammin vastineen myös arameassa, ja väittävät muotoa מריא (marya) sellaiseksi. Mutta Danielin kirjassa on siis muoto מרא.
The Tetragrammaton twisted as "Lord" does not appear at all in the Aramaic New Testament texts, but some want to see the equivalent of the Tetragrammaton in Aramaic as well, and claim the form מריא (Marya) as such. But the book of Daniel thus has the form מרא.
Seitsemännessä luvussa (arameaksi) esiintyy kaksi kertaa Jumalan iankaikkisuutta korostava nimi עתיק (attiq), Ikiaikainen. Pitkäikäisyys on laji, jossa kukaan ei voi haastaa Jumalaa kilpasille, sillä siinä lajissa Jumala on ainutkertainen absoluutti!
In the seventh chapter (in Aramaic), the name עתיק (attiq), the Ancient, appears twice to emphasise God’s eternity. Longevity is a species where no one can challenge God to race, for in that species God is a unique absolute!
Luvussa kahdeksan ei esiinny minkäänlaista Jumalaa tarkoittavaa sanaa, mutta sitten luvussa yhdeksän tetragrammi tulee eteen täysin odottamatta. Kuva yhdeksännestä luvusta ja sen eri väreillä merkityistä nimistä näyttää siltä kuin sanat Adonai, Elohim ja Jahve/Jehova kilpailisivat siitä, mikä niistä mainitaan useimmin. No, lasketaanpa: Adonai 10 kertaa (jakeet 3, 4, 7, 9, 15, 16, 17 ja 19 - kolme kertaa), Elohim 13 kertaa (jakeet 3, 4, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 18, 19 ja 20 - kaksi kertaa) ja tetragrammi 8 kertaa (jakeet 2, 4, 8, 10, 13, 14 - kaksi kertaa ja 20).
In chapter eight there is no word for God, but then in chapter nine the Tetragrammaton comes up completely unexpectedly. The picture of the ninth chapter and its names in different colors looks as if the words Adonai, Elohim, and Yahweh/Jehovah compete for which of them is most often mentioned. Well, let's count: Adonai 10 times (verses 3, 4, 7, 9, 15, 16, 17 and 19 - three times), Elohim 13 times (verses 3, 4, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 18, 19 and 20 - twice) and Tetragrammaton 8 times (fractions 2, 4, 8, 10, 13, 14 - twice and 20).
Koska tetragrammi ei esiinny missään muussa Danielin kirjan luvussa, sen esiintymiselle yhdeksännessä luvussa täytyy olla jokin erikoinen syy, ja se syy löytyykin yhdeksännen luvun toisesta jakeesta. Sen mukaan Daniel oli lukenut Jeremian kirjan ennustusta koskien 70 vuoden pakkosiirtolaisuutta. Tetragrammi "Herra" tulee siis Jeremian tekstistä. Mutta on mielenkiintoista panna merkille, miten Daniel käyttää kuitenkin sanaa אדני, Adonai, puhutellessaan Jumalaa.
Since the Tetragrammaton does not appear in any other chapter of the book of Daniel, there must be some special reason for its appearance in the ninth chapter, and that reason can be found in the second verse of the ninth chapter. According to it, Daniel had read the prophecy of the book of Jeremiah concerning 70 years of forced exile. The Tetragrammaton "Lord" thus comes from the text of Jeremiah. But it is interesting to note how Daniel still uses the word אדני, Adonai, when speaking to God.
Luvussa kymmenen sanalla אדני (Adonai) tarkoitetaan "ihmisen kaltaista" olentoa (10: 16, 19), joka käytti Danielille puhuessaan sanaa אלהיך (eloheika), Jumalasi (10: 12). Luvussa yksitoista esiintyy kaksi kertaa lyhyempi muoto אל (eel), ja kirjan viimeinen Jumalaan viittaava sana on אדני, Adonai (12: 8).
In chapter ten, the word אדני (Adonai) refers to a “human-like” being (10:16, 19) who used the word אלהיך (eloheika), your God (10:12), when speaking to Daniel. In chapter eleven there is a shorter form אל (eel) two times, and the last word of the book referring to God is אדני, Adonai (12: 8).
Mitä voimme päätellä Danielin kirjan Jumalaan viittaavista nimistä? Paljastuiko meille syy, miksi juutalaiset eivät mielellään lue Danielin kirjaa?
What can we infer from the names of the book of Daniel that refer to God? Did it reveale to us the reason why the Jews did not like to read the book of Daniel?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti