Edellisessä kirjoituksessa Pahuuden ruhtinas soti Miikaelia vastaan, ja kärsittyään häviön hän joutui väistymään taivaasta pois. Tässä kirjoituksessa kurkistamme tuota sotaa edeltäneeseen aikaan, jolloin hän käyskenteli vielä taivaan saleissa.
In the previous blog text the Prince of evil was fighting against Michael and after his defeat had to get from heaven. In this text we'll look at the pre-war era, when he walked in the halls of heaven.
Pahuuden ruhtinaasta on kirjoitettu kaksi metaforista kuvausta, joissa hänet rinnastetaan maallisiin hallitsijoihin. Kuvaus Luciferista ja Baabelin kuninkaasta löytyy Jes. 14: 12 - 22, ja kuvaus Pahuuden ruhtinaasta ja Tyyron kuninkaasta puolestaan Hes. 28: 12 - 19. Raamatusta löytyy yllättävän monenlaisia tekstejä mm. hauska taru puiden käymästä kuninkaanvaalista (Tuom. 9: 7 -15), tarina rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16: 19 - 31). Kaksoismerkityksellisiä tekstejä löytyy myös Uuden Tetamentin puolelta mm. Matt 24. luku, jossa Jeshua vastaa yhtäaikaa opetuslasten esittämiin kysymyksiin Jerusalemin tuhosta ja Jeshuan paluusta.
There are two metaphoric stories even of the Prince of evil, where he has been likened to earthly rulers. A description of Lucifer and a king of Babylon is in Isa. 14: 12 - 22, and a story of the Prince of evil and the king of Tyros is in Eze. 28: 12 - 19. There are surprisingly many kinds of texts in the Bible for example a fun tale of trees that chose a king for themselves (Judges 9: 7 - 15), a story of a rich man and Lazarus (Luke 16: 19 - 31). Texts having at least two different meanings can be found even in the New Testament; in Matthew's chapter 24 there are Yeshua's replies to the questions of the disciples concerning both the destruction of Jerusalem and Yeshua's return.
Monet ovat yrittäneet tehdä tyhjäksi näissä jakeissa annettuja yksityiskohtia Luciferista perustellen väitettään sillä, että ne on kirjoitettu vain ja ainoastaan kyseisistä historiallisista kuninkaista. Mutta enpä ole vielä kuullut, että historiassa tunnettaisiin yhtäkään Babylonian kuningasta, joka olisi noussut taivaaseen/taivaalle... Jumalaakin korkeammalle... ja syöksynyt sitten epäonnistuneena maahan. En myöskään tiedä yhtäkään Tyyron kuningasta, joka olisi ollut kerubina Edenissä.
Many have tried to undo these details of Lucifer and argue their claim as the question is only of the historical kings. But I haven't ever heard about a Babylonian king who had raised into heaven/on the sky... even higher than God... and then unsuccessfully fell on the earth. Nor do I know any king of Tyros who would have been a cherub in Eden.
Kun muistamme, ettei ihmisillä ollut vielä Jeshuankaan aikaan omaa Raamattua tai mitään siihen verrattavaa ilmoitusta, voimme ymmärtää, että Jumalan oli aikaisemmin annettava ihmisille ilmoituksia heidän oman elämänsä ja oman aikansa tapahtumien kautta. Varmasti ihmiset kuulivat kertomuksia aikansa kuninkaista. Kyseiset Babylonian ja Tyyron kuninkaat taisivat olla varsinaisia kohukuninkaita. Mutta sellainen on myös itse Pahuuden ruhtinas.
When we remember that people didn't have any Bible or anything to do with it even at the time of Yeshua, we can understand that God had earlier to give information through people's lives and events of their own time. Surely people heard stories of the kings of their time. Perhaps the king of Babylon and the king of Tyros were sensations in their time. But such a sensation is also the Prince of evil.
Hesekielin 28. luvussa Pahuuden ruhtinasta ylistetään sopusuhtaisuuden sinetiksi, joka oli täynnä viisautta ja täydellinen kauneudessa. Hesekiel kuvaa kerubia, joka sai käyskennellä Edenissä, Jumalan puutarhassa, ja vertaa hänen loistoaan ja kirkkauttaan loistaviin jalokiviin. Tällaisena kerubina Pahuuden ruhtinas oli elämänsä alkuvaiheessa lähes jumal'olento. Se oli aikaa, jolloin hän oli vielä nuhteeton. Mutta hänen nuhteettomuutensa muuttui vääryydeksi, heti kun hän ylpistyi sydämessään omasta kauneudestaan, ihanuudestaan ja viisaudestaan.
In the 28th chapter of Ezekiel the Prince of evil is praised as a seal of conformity, who was full of wisdom and perfect in beauty. Ezekiel describes a cherub who was allowed to walk in Eden, God's garden, and compares his brightness to bright jewels. As such a cherub the Prince of evil was at first almost a deity. That was the time when he still was blameless. But his blamelessness turned to injustice immediately when he became proud of his beauty, sweetness and wisdom.
Jesajan tekstissä on vähemmän yksityiskohtia Pahuuden ruhtinaasta, ja siinä kuvataan vain hänen ylpeitä haaveitaan siitä, miten hän halusi nousta Jumalan yläpuolelle, mutta epäonnistuneena hän tulikin tallatuksi raadoksi maahan. Jesaja antaa hänelle nimen "kointähti."
Isaiah's text contains fewer details of the Prince of evil; only his proud dreams are described how he wanted to raise higher than God but unsuccessfully was trampled like a carcass. Isaiah gives him a name "morning star."
Heprean sana הילל (helel) tarkoittaa aamutähteä, kointähteä/aamunkoitontähteä. Kointähti on kreikaksi Ἓσπερος (heosphoros) eli aamunkoin tuoja. Kreikasta taas on johdettu latinan valonkantaja eli Lucifer (lux eli valo ja ferre eli kantaa/tuoda). => heprean helel = kreikan heosphoros = latinan lucifer.
The Hebrew word הילל (helel) means a morning star. It's in Greek Ἓσπερος heosphoros or the one who brings mornig. The Latin Lucifer (the one who carries light) is derived from Greek (lux means light and ferre means carry/bring) => Helel in Hebrew = Heosphoros in Greek = Lucifer in Latin.
Jes. 14: 12 on ainoa teksti, jossa Pahuuden ruhtinasta kutsutaan nimellä Lucifer. Saattoipa se olla hänen nimensä silloin, kun hän vielä oli nuhteeton kerubi Jumalan puutarhassa.
Isaiah 14: 12 is the only verse, in which the Prince of evil is called Lucifer. Perhaps it was his name in those days when he still was a blameless cherub in God's garden.
Heprean verbi הלל (helel) merkitsee kerskailemista, rehentelyä, mahtailua ja ylistämistä. Pahuuden ruhtinaan ohjelmajulistus Jes. 14: 13, 14:ssa on juuri tuollaista. Nuo kaksi jaettahan sisältävät pelkkää pöyhkeyttä ja rehentelyä!
The Hebrew verb הלל (helel) means boasting, bragging, blustering and praising. The program announcement of the Prince of evil in Isa. 14: 13, 14 is just that. Those two verses contains mere arrogance and boasting!
Helel merkitsee myös ylistämistä, ja se löytyy mm. sanasta הללויה Halleluja. Sana voidaan jakaa osiin הלל - ו - יה, ja saamme sanat helel - ja - jahve. Tämä löytö auttaa minua ymmärtämään, miksi niissä halleluja-kokouksissa, joissa olin mukana nuorena tyttönä, vallitsi hyvin outo ja sairas henki. Joskus jotkut kielilläpuhujat toistavat jotakin he-le-le-le-le-lel-matraa.
Helel means also to praise and we can find it for example in the word הללויה Hallelujah. We can divide the word into sections הלל - ו - יה and get helel - end - Yahweh. This found helps me to understand why there was a strange and sick spirit in the hallelujah-meetings I attended as a young girl. Sometimes those who speak languages repeats some mantra of he-le-le-le-le-lel.
Apostoli Johannes kirjoittaa myös Kointähdestä Ilm. 22: 16:ssa, mutta hän viittaa tuolla nimellä Jeshuaan. Jesajan kointähteä ei voida sekoittaa Johanneksen Kointähteen, sillä Ilmestyskirjassa esiintyvä sana on hepreaksi כוכב (kokav) eli TÄHTI. Sama sana esiintyy myös Pietarin tekstissä 2. Piet. 1: 19:ssa ja toisen kerran Johanneksella Ilm. 2: 28:ssa sekä Vanhan Testamentin puolella Job 3: 9:ssä.
The apostle John writes also of a Morning star in Rev. 22: 16 but he refers to Yeshua. The morning star in Isaiah cant' be mixed with the one in Revelation, for that word is in Hebrew כוכב (kokav) or STAR. The same word appears also in 2. Peter 1: 19; Rev. 2: 28 and also in Job 3: 9.
Tähti, joka ennusti Itämaan viisaille uuden Kuninkaan syntymästä, oli erilainen tähti kuin kaikki meidän tuntemat kierto- ja kiintotähdet. Tuo tähti oli yhtä ainutkertainen kuin sen ennustama Kuningas, joka on kuninkaiden Kuningas (Ilm. 19: 16). Pahuuden ruhtinaan ja Jeshuan välillä on yksi oleellinen ero; Pahuuden ruhtinas ylensi itsensä, mutta Jeshua alensi itsensä.
The star that gave a testimony of a new king to the Eastern wise men is different from all planets and stars we know. That star is as unique as the King it represented, the King of kings (Rev. 19: 16). There is one relevant difference between the Prince of evil and Yeshua; the Prince of exalted himself, but Yeshua descended from the high.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti