Löysin kirjahyllystäni yli 10 vuotta vanhan tutkielmani Raamatussa esiintyvistä henki-sanoista. Kirjoitin tuolloin yhteenvetona aivan ensimmäisen juttuni nettiin otsikolla "Maallikko kysyy ja vastaa". Noista ajoista on jotakin muuttunut ajattelussani ja uskontunnustuksessani, mutta ajatukseni Kolminaisuuden kolmannesta persoonasta on pysynyt samana.
I found over 10 years old study of the word "spirit" in the Bible. At that time I wrote my very first story on the net ( A layman asks and answers). My thinking and confess have changed from that time but my thoughts about the third person the Trinity have remained the same.
Koska hepreassa ei tunneta isoja alkukirjaimia, niin minäkin kirjoitan varsinaisia erisnimiä lukuunottamatta kaikki nimikkeet pienellä.
Because Hebrew has no capitals, so do even I write all titles with small letters except the the proper nouns.
Hakusanalla "henki" löysin silloin 13 erilaista nimikettä. Tiivistän seuraavaksi nuo nimikkeet ja niiden esiintymismäärät VT:ssa ja UT:ssa (esiintymismäärät ovat siis minun löytämiäni, joten todellisuudessa niitä saattaa olla enemmänkin... käytin Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaa apuna).
1. jumalan henki VT:ssa 12 kertaa ja UT:ssa 13 kertaa
2. herran henki VT:ssa 18 kertaa ja UT:ssa 2 kertaa
3. henki VT:ssa 24 kertaa ja UT:ssa 91 kertaa
4. isän henki UT:ssa kerran
5. pojan henki UT:ssa kerran
6. Jeesuksen henki UT:ssa kerran
7. Kristuksen henki UT:ssa 2 kertaa
8. totuuden/armon henki UT:ssa kerran
9. profetian henki UT:ssa kerran
10. elämän henki VT:ssa kerran ja UT:ssa kerran
11. pyhyyden henki UT:ssa kerran
12. lapseuden henki UT:ssa kerran
13. pyhä henki VT:ssa 3 kertaa ja UT:ssa 64 kertaa
With an entry "spirit" I found 13 different titles. I'll write now a shot list of those titles and how many times they occurs in the Old testament (OT) and the New Testament (NT).
1. the spirit of god 12 times in OT and 13 times in NT
2. the spirit of the lord 18 times in OT and 2 times in NT
3. spirit 24 times in OT and 91 times in NT
4. the spirit of the father once in NT
5. the spirit of the son once in NT
6. the spirit of Jesus once in NT
7. the spirit of Christ 2 times in NT
8. the spirit of grace once in NT
9. the spirit of the prophecy once in NT
10. the spirit of life once in OT and once in NT
11. the spirit of holiness once in NT
12. the spirit of adoption once in NT
13. holy spirit 3 times in OT and 64 times in NT
Tarkastellessani vanhaa listaani huomioni kiinnittyi muutamiin kummallisiin yksityiskohtiin:
* Vuoden 1992 suomalaisessa käännöksessä sana "henki" kirjoitetaan Vanhassa Testamentissa lähes poikkeuksetta pienellä alkukirjaimella (esim. "Jumalan henki - 1. Moos. 1: 2), mutta Uuden Testamentin puolella isolla (esim. "Jumalan Henki" - Room. 8: 14), vaikka vastaava heprean sana on molemmissa אוח (ruach)... ilman isoa alkukirjainta.
* Sanat "pyhä" ja "henki" esiintyvät peräkkäin Vanhan Testamentin puolella ainoastaan kolmessa tekstissä (Ps. 51: 13; Jes. 63: 10 ja 63: 11). Vuoden 1992-käännöksessä noissa kaikissa 3 jakeessa lukee "pyhä henki". Mutta kaikissa UT:n 64 "pyhä henki"-tekstissä lukee "Pyhä Henki".
* Englanninkielisessä kuningas Jaakon -käännöksessä (KJV) UT:n 59 "pyhä henki"-tekstissä lukee "the Holy Ghost" ja viidessä "the Holy Spirit".
* Kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) UT:n 88 "henki"-tekstissä on sana "Spirit" ja kolmessa tekstissä sana "Ghost".
* sana "henki"(91 kertaa) esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "pyhä henki" (64 kertaa).
When looking at my old list, my attention came to a few strange details:
* In the Finnish version of 1992 the word "spirit" is written almost without exception in a small first letter in the Old Testament, but in the New Testament in a capital, although the equivalent of the Hebrew word is אוח (ruach)... without a capital letter.
* Two words "holy" and "spirit" are in succession in the Old Testament only three times (Ps. 51: 11; Isa. 63: 10, 11). In the Finnihs version 1992 we can read "pyhä henki" in all those three verses. But in all verses of the New Testament (64) stand "Pyhä Henki".
* In the English King James Version (KJV) we can read "the Holy Ghost" in 59 verses and "the Holy Spirit" in 5 verses.
* In KJV there are 88 texts of "Spirit" and 3 texts of "Ghost"
* the word "spirit"(91 times) occurs more often than the words "holy spirit" (64 times).
Maallikko kysyy edelleen:
1. Keksittiinkö nimi "Pyhä Henki" (isoilla alkukirjaimilla!) vasta kolminaisuusoppia rakennettaessa Nikeassa (352) tai Konstantinopolissa (381)? Vanhan Testamentin kolme "pyhä henki" -jaetta vertautuvat mielestäni sanapariin "hyvä henki" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Pienet alkukirjaimet eivät viittaa erisnimeen.
2. Koska sana "Henki" esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "Pyhä Henki", eikö olisi loogisempaa kutsua kolminaisuuden kolmatta persoonaa nimellä "Henki"? Tähän pitää maallikon nyt myös vastata: ei tietenkään! Silloinhan henget menisivät sekaisin, sillä onhan Jumala itse henki (Joh. 4: 24) samoin kuin herra Jeshua (ylösnousemuksensa jälkeen) on henki (2. Kor. 3: 17, 18).
3. Mitä ihmettä tarkoitetaan sanojen "spirit" ja "ghost" sekoittamisella?
4. Montako henkeä Jumalalla oikein on: yksi vai kolmetoista? Johannes kirjoittaa 7 hengestä, mutta ne ovat Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 1: 4), ja ovat Jumalasta erillisiä olentoja.
A layman still asks:
1. Wasn't the name "the Holy Spirit" invented until Nicaea (352) or Constantinople (381)? Three verses of "holy spirit" in the Old Testament can be compared with the verses of "good spirit" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Small first letters don't refer to any proper noun.
2. Because the word "Spirit" occurs in the New Testament more than "the Holy Spirit", wouldn't it be more logical to use the word "Spirit" of the third person of the Trinity? Now a layman must give an answer: definitely not! Think about the jumble of the spirits, for God himself is a spirit (John 4: 24) and our master, Jeshua (after his resurrection), is a spirit (2. Cor. 3: 17, 18).
3. What on earth does it mean that in KJV there are those two words "spirit" and "ghost"?
4. How many spirits does God have: one or thirteen? John writes of 7 spirits, but they are before his throne (Rev. 1: 4) and creatures separated from God.
lauantai 25. elokuuta 2018
lauantai 18. elokuuta 2018
Isä ja Poika * Father and Son
Kolmainaisuusopin luojat tarjoavat meille kolmea tasavertaista Jumalaa uskomme pohjaksi. He tekevät sen hyvin omavaltaisesti välittämättä Raamatussa annetuista tiedonmuruista. Kutsun niitä "muruiksi", koska tässä ajassa "tietämisemme on vajavaista" ja katselemme jumaluutta "kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta" (1. Kor. 13: 9, 12). Mutta aivan kuten pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät suuren kansanjoukon ravinnoksi (Matt. 14: 13- 21; Mark. 6: 30 - 44; Luuk. 9: 10 - 17; Joh. 6: 9 - 15), nämäkin tiedonmurut riittävät yllin kyllin ravitsemaan meidän hengellisen nälkämme.
Those who have created the Trinity are offering us three equal Gods as our religious foundation. They do it very arbitrarily ignoring the information given in the Bible. The information is worth to feed us spiritually like five pieces of bread and two fishes were enough for a large crowd (Matthew 14: 13 - 21; Mark 6: 30 - 44; Luke 9: 10 - 17; John 6: 9 - 15).
Jeshua korosti Isää ainoana tosi Jumalana, ja esitteli itsensä Jumalan lähettiläänä/lähettämänä (Joh. 17: 3). Keräsin kaikki tähän teemaan liittyvät tekstit yhteen ja jouduin hämmästymään niiden määrää. Olinhan toki huomioinut ne aikaisemminkin, mutta nyt kooste korostui minulle todistukseksi. Suurin osa kyseisistä teksteistä löytyy apostoli Johannekselta. Siltä varalta, että joku haluaa tutustua teksteihin, luettelen ne tässä:
Matt. 15: 24; Luuk. 4: 43; Joh. 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Apt. 3: 26; Room. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. Joh. 4: 9, 10, 14.
Jeshua emphasised the Father as the only true God and presented himself as a messenger of God (John 17: 3). I collected all the texts related to this theme and I was amazed at their number. Of course I had taken them into account earlier but now the collection was emphasised to me as a testimony. Most of the texts are found in the writings of the apostle John. In case somebody wants to get to know the texts I list them here:
Matthew. 15: 24; Luke. 4: 43; John 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Acts. 3: 26; Rom. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. John 4: 9, 10, 14.
Kun Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty/lähettiläs, tai niin kuin Jeshua asian ilmaisi; kun Poika on palvelija ja Isä hänen herransa (Joh. 13: 16), ei heidän arvoa ja asemaa voi mitenkään rinnastaa samankaltaiseksi tai tasavertaiseksi.
When the Father is the one who sends and the Son is a messenger, whom the Father sends or as Jeshua said; when the Son is a servant and the Father his lord (John 13: 16), the title and status of them can't be said similar or equal.
Lähetystehtävässään Poika oli täysin riippuvainen Isänsä tahdosta, sillä Pojan sanat, teot, oppi ja todistus olivat Isän sanoja, tekoja, oppia ja todistusta. Pojan täydellinen kuuliaisuus Isälle takasi sen, että Isä oli jatkuvasti Pojan kanssa ja kuuli Poikaansa joka tilanteessa.
In his mission, the Son is completely dependent on the will of his Father, for the words, acts, doctrine and testimony are Father's words, acts, doctrine and testimony. The perfect obedience of the Son guaranteed that the Father was continually with the Son and heard his Son in every situation.
Koska Jumala on Henki (Joh. 4: 24), jonka ääntä kukaan ei ole koskaan kuullut eikä ainoakaan nähnyt hänen muotoansa (Joh. 1: 18; 5: 37), eikä tule näkemään (1. Tim. 6: 16), tarvittiin "syntisen lihan kaltaisuuteen" (Room. 8: 3) tullut "ihminen, Jeshua Messias" (1. Tim. 2: 5) ilmoittamaan Jumalan tahtoa maailmalle ja luomaan yhteys Jumalan ja häneen uskovien ihmisten välille (Joh. 17: 21, 23, 25). Pojan täydellisesti suorittama lähetystehtävä merkitsee sitä, että jokainen joka on nähnyt Pojan (fyysisin tai hengellisin silmin) on itse asiassa saanut nähdä Isän (Joh. 12: 45).
Because God is a Spirit (John 4: 24) whose voice no-one has at any time heard and ever seen his shape (John 1: 18; 5: 37) and will not ever see (1. Tim. 6: 16) "the man, Jeshua Messiah" (1. Tim. 2: 5) was needed to come in "sinful flesh" (Rom. 8: 3) and inform God's will to the world and and create a connection between God and his believers (John 17: 21, 23, 25). The perfect mission of the Son actually means that everyone who has seen the Son (with his physical or spiritual eyes) has seen the Father (John 12: 45).
Pojan lähettäminen maailman Vapahtajaksi (1. Joh. 4: 14) on varsinainen RAKKAUDEN ilmestys (1. Joh. 4: 9, 10). Poika on juuri oikea Lähettiläs, koska hän on ainoa, joka on nähnyt Isän (Joh. 6: 46) ja lähtenyt Isästä (Joh. 7: 28, 29; 8: 42).
Sending the Son to the Saviour of the world is the true revelation of LOVE (1. John 4: 9, 19). The Son is just the right messenger, for he is the only one who has sawn the Father (John 6: 46) and he is from him (John 7: 28, 29; 8: 42).
Pojan lähetystyön merkitys ja ansiot tulevat esiin "elämän ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29), kun hänen äänensä herättää vanhurskaat kuolleet (1. Tess. 4: 16). Silloin toteutuu hänen Lähettäjänsä tahto lopullisesti (Joh. 6: 38, 44). Se hetki merkitsee kuoleman kukistumista.
The meaning and the merit of the Son's mission will come forth with "the resurrection of life" (Joh. 5: 29), when his voice shall raise the righteous dead (1. Thess. 4: 16). The will of his Sender will ultimately be fulfilled then (John 6: 38, 44). That moment will mean the end of death.
Samoin kuin maalliset lähettiläät toimivat aina lähettäjänsä nimissä, aivan samoin Jeshua toimi Isänsä nimessä (Joh. 5: 43). Kun Jumalan laatima aika/aikataulu täyttyi (Mark. 1: 15) Jeshua syntyi täyttämään tehtäväänsä Isän Lähettiläänä. Tehtävän suorittamiseen oli annettu ennalta määrätty aika (Joh. 7: 33), ja kun tehtävä oli suoritettu Lähettiläs palasi Lähettäjänsä luo (Joh. 16: 5).
Like the earthly messengers always work in the names of their sender even so Jeshua acted in the name of his Father (John 5: 43). When the time was fulfilled after God's will (Mark 1: 15), Jeshua was born to fulfill his mission as the Messenger of the Father. There was a predetermined time for the task (John 7: 33), and when it was completed the Messenger returned to his Sender (John 16: 5).
Kun Jumalan laatima pelastussuunnitelma saavuttaa kerran lopullisen päätepisteensä kuoleman kukistuessa, itse kuoleman voittanut Lähettiläs, Jeshua Messias, alistetaan Isän valtaan, ja Jumala (YKSI AINOA JUMALA) tulee hallitsemaan kaikkea (1. Kor. 15: 25 - 28).
When God's salvation plan shall once reach to it's final end and when death shall eternally be ended, then Jeshua Messiash, the Messenger who won death, shall be subject unto the Father, and God (ONE GOD ALONE) shall reign everything... and "be all in all" (1. Cor. 15: 25 - 28).
Those who have created the Trinity are offering us three equal Gods as our religious foundation. They do it very arbitrarily ignoring the information given in the Bible. The information is worth to feed us spiritually like five pieces of bread and two fishes were enough for a large crowd (Matthew 14: 13 - 21; Mark 6: 30 - 44; Luke 9: 10 - 17; John 6: 9 - 15).
Jeshua korosti Isää ainoana tosi Jumalana, ja esitteli itsensä Jumalan lähettiläänä/lähettämänä (Joh. 17: 3). Keräsin kaikki tähän teemaan liittyvät tekstit yhteen ja jouduin hämmästymään niiden määrää. Olinhan toki huomioinut ne aikaisemminkin, mutta nyt kooste korostui minulle todistukseksi. Suurin osa kyseisistä teksteistä löytyy apostoli Johannekselta. Siltä varalta, että joku haluaa tutustua teksteihin, luettelen ne tässä:
Matt. 15: 24; Luuk. 4: 43; Joh. 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Apt. 3: 26; Room. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. Joh. 4: 9, 10, 14.
Jeshua emphasised the Father as the only true God and presented himself as a messenger of God (John 17: 3). I collected all the texts related to this theme and I was amazed at their number. Of course I had taken them into account earlier but now the collection was emphasised to me as a testimony. Most of the texts are found in the writings of the apostle John. In case somebody wants to get to know the texts I list them here:
Matthew. 15: 24; Luke. 4: 43; John 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Acts. 3: 26; Rom. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. John 4: 9, 10, 14.
Kun Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty/lähettiläs, tai niin kuin Jeshua asian ilmaisi; kun Poika on palvelija ja Isä hänen herransa (Joh. 13: 16), ei heidän arvoa ja asemaa voi mitenkään rinnastaa samankaltaiseksi tai tasavertaiseksi.
When the Father is the one who sends and the Son is a messenger, whom the Father sends or as Jeshua said; when the Son is a servant and the Father his lord (John 13: 16), the title and status of them can't be said similar or equal.
In his mission, the Son is completely dependent on the will of his Father, for the words, acts, doctrine and testimony are Father's words, acts, doctrine and testimony. The perfect obedience of the Son guaranteed that the Father was continually with the Son and heard his Son in every situation.
Koska Jumala on Henki (Joh. 4: 24), jonka ääntä kukaan ei ole koskaan kuullut eikä ainoakaan nähnyt hänen muotoansa (Joh. 1: 18; 5: 37), eikä tule näkemään (1. Tim. 6: 16), tarvittiin "syntisen lihan kaltaisuuteen" (Room. 8: 3) tullut "ihminen, Jeshua Messias" (1. Tim. 2: 5) ilmoittamaan Jumalan tahtoa maailmalle ja luomaan yhteys Jumalan ja häneen uskovien ihmisten välille (Joh. 17: 21, 23, 25). Pojan täydellisesti suorittama lähetystehtävä merkitsee sitä, että jokainen joka on nähnyt Pojan (fyysisin tai hengellisin silmin) on itse asiassa saanut nähdä Isän (Joh. 12: 45).
Because God is a Spirit (John 4: 24) whose voice no-one has at any time heard and ever seen his shape (John 1: 18; 5: 37) and will not ever see (1. Tim. 6: 16) "the man, Jeshua Messiah" (1. Tim. 2: 5) was needed to come in "sinful flesh" (Rom. 8: 3) and inform God's will to the world and and create a connection between God and his believers (John 17: 21, 23, 25). The perfect mission of the Son actually means that everyone who has seen the Son (with his physical or spiritual eyes) has seen the Father (John 12: 45).
Pojan lähettäminen maailman Vapahtajaksi (1. Joh. 4: 14) on varsinainen RAKKAUDEN ilmestys (1. Joh. 4: 9, 10). Poika on juuri oikea Lähettiläs, koska hän on ainoa, joka on nähnyt Isän (Joh. 6: 46) ja lähtenyt Isästä (Joh. 7: 28, 29; 8: 42).
Sending the Son to the Saviour of the world is the true revelation of LOVE (1. John 4: 9, 19). The Son is just the right messenger, for he is the only one who has sawn the Father (John 6: 46) and he is from him (John 7: 28, 29; 8: 42).
Pojan lähetystyön merkitys ja ansiot tulevat esiin "elämän ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29), kun hänen äänensä herättää vanhurskaat kuolleet (1. Tess. 4: 16). Silloin toteutuu hänen Lähettäjänsä tahto lopullisesti (Joh. 6: 38, 44). Se hetki merkitsee kuoleman kukistumista.
The meaning and the merit of the Son's mission will come forth with "the resurrection of life" (Joh. 5: 29), when his voice shall raise the righteous dead (1. Thess. 4: 16). The will of his Sender will ultimately be fulfilled then (John 6: 38, 44). That moment will mean the end of death.
Samoin kuin maalliset lähettiläät toimivat aina lähettäjänsä nimissä, aivan samoin Jeshua toimi Isänsä nimessä (Joh. 5: 43). Kun Jumalan laatima aika/aikataulu täyttyi (Mark. 1: 15) Jeshua syntyi täyttämään tehtäväänsä Isän Lähettiläänä. Tehtävän suorittamiseen oli annettu ennalta määrätty aika (Joh. 7: 33), ja kun tehtävä oli suoritettu Lähettiläs palasi Lähettäjänsä luo (Joh. 16: 5).
Like the earthly messengers always work in the names of their sender even so Jeshua acted in the name of his Father (John 5: 43). When the time was fulfilled after God's will (Mark 1: 15), Jeshua was born to fulfill his mission as the Messenger of the Father. There was a predetermined time for the task (John 7: 33), and when it was completed the Messenger returned to his Sender (John 16: 5).
Kun Jumalan laatima pelastussuunnitelma saavuttaa kerran lopullisen päätepisteensä kuoleman kukistuessa, itse kuoleman voittanut Lähettiläs, Jeshua Messias, alistetaan Isän valtaan, ja Jumala (YKSI AINOA JUMALA) tulee hallitsemaan kaikkea (1. Kor. 15: 25 - 28).
When God's salvation plan shall once reach to it's final end and when death shall eternally be ended, then Jeshua Messiash, the Messenger who won death, shall be subject unto the Father, and God (ONE GOD ALONE) shall reign everything... and "be all in all" (1. Cor. 15: 25 - 28).
lauantai 11. elokuuta 2018
Yksin armosta * Alone in grace
Uskovaisten keskuudessa kuulee väitettävän jopa sellaista, että Vanhassa Testamentissa on erilainen Jumala kuin Uudessa Testamentissa, että laki on vaihtunut armoon ja tekojen sijaan Jumala odottaa meiltä uskoa. Mielestäni tällaiset väitteet eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Lienee syytä perustella kantaani.
Among the believers you can hear even a such claim that God in the Old Testament is different than in the New Testament, that the law has been changed into grace and instead of deeds God is waiting for faith. I think such claims are not true. Maybe I must argue my thinking.
1. Jumala on muuttumaton, ja pysyy hän ikuisesti samana (Jes. 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). Jumala ei ole muuttunut, mutta niin käy jatkuvasti ihmisten ajatuksille!
2. Jumalan antama sana ja sen sisältämä laki ovat edelleen voimassa viimeistä piirtoa myöden. Jeshuan oman todistuksen mukaan yksikään kirjain ei ole kadonnut Tooran sisältämän 10 käskyn -lain kohdaltakaan (Matt. 5: 17, 18). Laki on siis yhä voimassa!
Jumalan armo on ikuinen, ja se pysyy ajasta aikaan (Ps. 103: 17). Siitä kirjoitti jo kuningas Daavid, eikä Jumalan armo ole Daavidin ajoista muuttunut miksikään.
3. Uskon ja tekojen yhteys on ilmeinen (Jaak. 2: 17). Jokainen ihminen toimii oman ajattelunsa ja uskonsa mukaan, mutta kaikki teot eivät kerro "oikeasta uskosta", uskosta maailman Vapahtajaan, Jeshuaan. Näin on nyt, ja näin on ollut alusta alkaen.
1. God is immutable, he will never change (Isa 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). God doesn't change, but our thinking is changing all the time!
2. God's word and the law contained therein are still valid even every jot and title of them. As Yeshua testified none drawing hasn't disappeared from the Torah (Matthew 5: 17, 18)... not even from the Law inside it. The law is still valid!
God's grace is everlasting and it stays in time (Ps. 103: 17). Already the king David wrote about it, and God's grace hasn't changed in any way since the days of David.
3. The connection between faith and deeds is apparent (James 2: 17). Everybody acts after his own thoughts and faith, but all deeds never represent "the right faith", faith in Jeshua, the Saviour of the world. This is the case now, and this has been the case since the beginning.
Poimitaanpa muutama esimerkki Vanhasta Testamentista.
* Tapaus veljekset Kain ja Aabel:
Ihmiskunnan ensimmäiset veljekset toivat kumpikin uhrin, joka ilmaisi heidän ajatuksiaan ja uskoaan. Kainin hedelmä-viljauhri ei edellyttänyt verenvuodatusta, ja siksi sillä ei ollut mitään yhteyttä Messiaaseen. Aabel oli ymmärtänyt profetian "vaimon siemenestä", ja toimi uskonsa mukaan tuoden eläinuhrin. Valmistaessaan ihokkaat Adamille ja Eevalle eläimen nahasta Jumala oli antanut tiedon Messiaan kuolemasta, joka tarkoittaa verenvuodatusta.
* Tapaus Eenok/Hanok:
Eenok eli vain 365 vuotta vuosina 622 - 987 luomisen jälkeen. Eenokin elämä oli tuon ajan pitkäikäisten patriarkkojen joukossa poikkeuksellisen lyhyt, mutta siitä huolimatta hänen uskonsa luvattuun Messiaaseen oli luja ja horjumaton. Ihmiskunnan luopumus oli käynyt koko ajan syvemmäksi edettäessä Nooan aikaa kohti (Nooa syntyi 69 vuotta Eenokin kuoleman jälkeen). Ensimmäisen patriarkan, Adamin, kuolema ajoittui Eenokin aikaan vuoteen 930 luomisesta, ja se lienee vauhdittanut jumalattomia ajattelemaan ja asennoitumaan tyylillä "otetaan ilo irti elämästä, kun täällä eletään vain kerran". Mutta Eenok piti uskonsa luvattuun Messiaaseen luottaen ylösnousemukseen ja Jeshuan ilmestymiseen kunniassa pyhien enkelten kanssa (Juuda 14, 15). Jumala puolestaan todisti Eenokin otollisesta eli Jumalan mielen mukaisesta uskosta jumalattomille ihmisille ottamalla hänet pois kuolemaa näkemättä (Hepr. 11: 5, 6).
* Tapaus Nooa:
Eenok oli otettu pois ja Aadam ja Seet olivat ehtineet jo kuolla ennen Nooan syntymää. Vahvimmat uskon patriarkat olivat siis poissa. Minkälaisia usnkonmiehiä mahtoivat olla Eenos, Keenan, Mahalel, Jered, Metusalah ja Lemek, siitä meille ei ole kerrottu. Mutta yleisestä turmeltuneisuudesta huolimatta Nooa säilytti uskonsa Jumalan olemassaoloon ja hänen lupaukseensa Messiaasta, ja siksi Jumala piti häntä aikalaistensa keskuudessa oikeamielisenä ja nuhteettomana miehenä (1. Moos. 6: 9). Sateen ja myrskyn merkitystä tuntematta arkin rakentaminen kuivalle maalle lienee ollut vuosikymmeniä kestänyt uskonkoetus Nooalle. Mutta hänen uskonsa kesti ihmisten pilkankin edessä, ja hänen onnistui viedä koko perheensä turvaan arkkiin viikkoa ennen vedenpaisumuksen alkamista. Arkista tuli yksi vahva symboli Jeshuasta, jossa jokainen häneen uskova pelastuu (Joh. 3: 16).
* Tapaus Aabraham:
Oman perheen, kodin ja sukujuurtensa taakseen jättäminen ja lähteminen kohti täydellistä tuntemattomuutta edellyttää keneltä tahansa kirkasta näkyä ja vahvaa uskoa. Mutta sekään ei ollut kyllin suuri uskonkoetus Aabrahamille. Raskain mielin poikaansa uhraamaan kulkeva vanha Aabraham jaksoi kuitenkin uskoa, että Jumala on voimallinen herättämään Iisakin kuolleista (Hepr. 11: 19). Aabrahamin raskain uskonkoe kääntyi kuitenkin onnelliseksi opetukseksi ja iankaikkiseksi evankeliumiksi koko muulle maailmalle kertoen Jumalan Karitsasta, Jeshuasta, joka antaa henkensä pelastaakseen jokaisen hänen nimeensä uskovan yksilön.
Let's take some examples from the Old Testament.
* The case of the brothers Cain and Abel:
The first brothers gave an offering expressing their own thinking and faith. Cain's sacrifice including fruit and grain and without any bloodshed didn't have any connection with the Messiah. Abel had understood the prophecy about "the seed of woman" and gave an animal as an offering. When God made clothing for Adam and Eve he used animal skin and it was a prophecy of the dead of the Messiah, which means bloodshed.
* The case of Enoch:
Enoch lived 365 years during the years 622 - 987 after creation. Among the long-lived patriarchs Enoch's life was exceptionally short, but however his faith on the promised Messiah was strong and firm. The human apostasy had become deeper and deeper when the time of Noah came nearer (Noah was born 69 years after Enoch's death). The death of Adam, the first patriarch, happened in the time of Enoch 930 years after creation and possibly it spurred the godless people to think in style "take pleasure from life because we live here only once". But Enoch kept firm in his faith and trusted on the promised Messiah and believed in the resurrection and the second coming of Jeshua in the glory with his angels (Jude 14, 15). And God in turn testified to the godless world about Enoch's acceptable faith when He took Enoch away without death (Hebrews 11: 5, 6).
* The case of Noah:
Enoch had been translated and Adam and Seth had died before the birth of Noah. The strongest patriarchs of faith were gone. What kind of believers were Enos, Cainan, Mahalaleel, Jared, Methuselah and Lamech we don't know. But despite of the general corruption Noah kept his faith in God's existence and his promises of the Messiah, and therefore Noah was a just and perfect man in God's eyes among his generation (Gen. 6: 9). Without knowing anything of the meaning of rain and storm it had to be a hardest test of faith to build an arch on the dry land during decades. But Noah kept his faith firm despite the mockery and succeeded in taking his whole family into the arch one week before the flood. The arch became a strong symbol of Jeshua in whom every believer shall be saved/rescued (John 3: 16).
* The case of Abraham:
To left one's family, home and relatives and go away to the full unknown requires anyone a clear vision and strong faith. But it was not the greatest test of faith to Abraham. As an old man walking with a heavy mind to give his son as an offering Abraham still believed that God is able to awaken Isaac from death (Hebrew 11: 19). Abraham's hardest test of faith turned to be for all others a lucky lesson and the eternal gospel of Jeshua, the Lamb of God, who gives his life for every single person.
Ihmisen usko vai Jumalan uskollisuus:
Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan useita Vanhan Testamentin henkilöistä, jotka elivät uskonsa todeksi teoissaan todistaen näin vastaanottaneensa uskonlahjan Jumalalta (Room. 10: 17; Ef. 2: 8, 9).
Martti Lutherin oivalsi omien kokemustensa kautta, että "vanhurskas elää uskosta". Hänen löytönsä perusteella julistetaan nyt oppia yksin uskosta ja yksin armosta. Lutherin löytö perustuu Paavalin teksteihin Room. 1: 17:ssa, Gal. 3: 11: ssa ja Hepr. 10: 38:ssa. Mutta kauan ennen Lutheria ja paljon ennen Paavalia kyseinen totuus tunnettiin jo Vanhassa Testamentissa, sillä profeetta Habakuk kirjoitti saman asian Juudassa noin vuoden 630 paikkeilla. Teksti löytyy Hab. 2: 4:sta.
Kyseisen tekstin kohdalla on ollut tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko kysymys uskosta vai uskollisuudesta, ja kenenkä uskosta/uskollisuudesta on kysymys; hänen vai minun. Heprean sana אמונה (emuna) merkitsee uskoa, uskollisuutta, muuttumattomuutta, syyttömyyttä ja oikeaa, oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Sekaannus siitä onko kyseessä hänen (Jumalan/Jeshuan) vai minun usko/uskollisuus on syntynyt puolestaan siitä, että heprean jod (י) ja vau (ו) on sekoitettu keskenään.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että koska inhimillinen usko tarvitsee koko ajan vahvistusta taivaanIsältä, sellainen epävakainen usko ei voi koskaan olla elämän perusta. Mutta sekä jumalallinen uskollisuus että usko ovat ikuisesti muuttumattomia suureita, ja siksi voin turvallisesti rakentaa sekä tämän että tulevan elämäni niiden varaan. "Isämme, ikuisen Lunastajamme" (Jes. 63: 16) uskollisuus ja Jeshuan usko (Ilm. 14: 12) takaavat meille ikuisen elämän, ja jokainen Jeshuaan uskova saa osallistua näistä jumalallisista lahjoista.
Profeetta Habakuk kirjoitti lyhyessä kirjassaan myös "sinun voidellusta" (Hab. 3: 13). Monissa käännöksissä kyseisessä tekstissä voidellulla viitataan Jumalan kansaan, Israeliin. Mutta voisiko monesti Jumalasta luopunut kansa olla koko maailman toivo! Hab. 3: 13 on yksi Vanhan Testamentin messias-teksteistä, koska siinä esiintyy heprean sana משיח (messiah). Habakukin teksti puhuu siis Jumalan Voidellusta, Jeshua ha-Massiah'sta, jonka kautta Jumala auttaa omiaan riippumatta siitä, mitä kansallisuutta he ovat. Kun olemme "Jumalan pelastavassa Arkissa", Jeshuassa, olemme turvassa. Jumala on sama iankaikkisesti, eikä hänen pelastusehtonsa ja pelastuskeinonsa ole aikojen kuluessakaan muuttuneet miksikään. Pelastuksemme perustana on Jumalan ikuinen armo ja uskollisuus.
Man's faith or God's faithfulness:
In the book of Hebrews there is a long list of names from the Old Testament and persons who lived their faith true and proved that they had received the gift of faith from God (Rom. 10: 17; Eph. 2: 8, 9).
Martin Luther realised on the base of this own experiences that "the just shall live by faith". After his find a doctrine of alone in faith and alone in grace has been proclaimed now. Luther's finding is based on the texts of Paul in Rom. 1: 17; Gal. 3: 11 and Hebrews 10: 38. But long before Luther and many hundreds of years before Paul the prophet Habakkuk wrote the same thing in Judah about 630 eaa. We'll find it in Hab. 2: 4.
There has been some difficulty in reading this text; is it question of faith or faithfulness and whose faith/faithfulness it is; mine or his. The Hebrew word אמונה (amunah) means faith, faithfulness, constancy, reliability. The confusion with "mine" and "his" is based upon the mix of Hebrew Yod (י) and Waw (ו).
I tend to think that human faith/faithfulness can't ever be the base of life because it needs all the time strengthening from the Heavenly Father. But the divine faithfulness and faith are unchanged quantities for ever and therefore it is safe to build on them both this life and the coming one. The faithfulness of "our Father, the eternal Redeemer" (Isa. 63: 16) and the faith of Jeshua will guarantee us eternal life, and everyone who believes in Jeshua is allowed to get these divine gifts.
The prophet Habakkuk wrote also in his brief book about "thine anointed" (Hab. 3: 13). In many translations the word "annointed" refers to Israel, God's people. But could it be possible that a nation who has forsaken God many times would be the hope of the whole world! Hab. 3: 13 is one of the Messiah-texts in the Old Testament, because it has the word משיח (messiah). Habakkuk's text is telling about God's Anointed, Jeshua ha-Massiah, in/by whom God is helping his children no matter from which nation he comes. When we are in "God's rescue Arch", Jeshua, we are in safe. God is eternally the same and there is no change in his rescue conditions and rescue methods. The base of our salvation is God's eternal grace and faithfulness.
Among the believers you can hear even a such claim that God in the Old Testament is different than in the New Testament, that the law has been changed into grace and instead of deeds God is waiting for faith. I think such claims are not true. Maybe I must argue my thinking.
1. Jumala on muuttumaton, ja pysyy hän ikuisesti samana (Jes. 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). Jumala ei ole muuttunut, mutta niin käy jatkuvasti ihmisten ajatuksille!
2. Jumalan antama sana ja sen sisältämä laki ovat edelleen voimassa viimeistä piirtoa myöden. Jeshuan oman todistuksen mukaan yksikään kirjain ei ole kadonnut Tooran sisältämän 10 käskyn -lain kohdaltakaan (Matt. 5: 17, 18). Laki on siis yhä voimassa!
Jumalan armo on ikuinen, ja se pysyy ajasta aikaan (Ps. 103: 17). Siitä kirjoitti jo kuningas Daavid, eikä Jumalan armo ole Daavidin ajoista muuttunut miksikään.
3. Uskon ja tekojen yhteys on ilmeinen (Jaak. 2: 17). Jokainen ihminen toimii oman ajattelunsa ja uskonsa mukaan, mutta kaikki teot eivät kerro "oikeasta uskosta", uskosta maailman Vapahtajaan, Jeshuaan. Näin on nyt, ja näin on ollut alusta alkaen.
1. God is immutable, he will never change (Isa 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). God doesn't change, but our thinking is changing all the time!
2. God's word and the law contained therein are still valid even every jot and title of them. As Yeshua testified none drawing hasn't disappeared from the Torah (Matthew 5: 17, 18)... not even from the Law inside it. The law is still valid!
God's grace is everlasting and it stays in time (Ps. 103: 17). Already the king David wrote about it, and God's grace hasn't changed in any way since the days of David.
3. The connection between faith and deeds is apparent (James 2: 17). Everybody acts after his own thoughts and faith, but all deeds never represent "the right faith", faith in Jeshua, the Saviour of the world. This is the case now, and this has been the case since the beginning.
Poimitaanpa muutama esimerkki Vanhasta Testamentista.
* Tapaus veljekset Kain ja Aabel:
Ihmiskunnan ensimmäiset veljekset toivat kumpikin uhrin, joka ilmaisi heidän ajatuksiaan ja uskoaan. Kainin hedelmä-viljauhri ei edellyttänyt verenvuodatusta, ja siksi sillä ei ollut mitään yhteyttä Messiaaseen. Aabel oli ymmärtänyt profetian "vaimon siemenestä", ja toimi uskonsa mukaan tuoden eläinuhrin. Valmistaessaan ihokkaat Adamille ja Eevalle eläimen nahasta Jumala oli antanut tiedon Messiaan kuolemasta, joka tarkoittaa verenvuodatusta.
* Tapaus Eenok/Hanok:
Eenok eli vain 365 vuotta vuosina 622 - 987 luomisen jälkeen. Eenokin elämä oli tuon ajan pitkäikäisten patriarkkojen joukossa poikkeuksellisen lyhyt, mutta siitä huolimatta hänen uskonsa luvattuun Messiaaseen oli luja ja horjumaton. Ihmiskunnan luopumus oli käynyt koko ajan syvemmäksi edettäessä Nooan aikaa kohti (Nooa syntyi 69 vuotta Eenokin kuoleman jälkeen). Ensimmäisen patriarkan, Adamin, kuolema ajoittui Eenokin aikaan vuoteen 930 luomisesta, ja se lienee vauhdittanut jumalattomia ajattelemaan ja asennoitumaan tyylillä "otetaan ilo irti elämästä, kun täällä eletään vain kerran". Mutta Eenok piti uskonsa luvattuun Messiaaseen luottaen ylösnousemukseen ja Jeshuan ilmestymiseen kunniassa pyhien enkelten kanssa (Juuda 14, 15). Jumala puolestaan todisti Eenokin otollisesta eli Jumalan mielen mukaisesta uskosta jumalattomille ihmisille ottamalla hänet pois kuolemaa näkemättä (Hepr. 11: 5, 6).
* Tapaus Nooa:
Eenok oli otettu pois ja Aadam ja Seet olivat ehtineet jo kuolla ennen Nooan syntymää. Vahvimmat uskon patriarkat olivat siis poissa. Minkälaisia usnkonmiehiä mahtoivat olla Eenos, Keenan, Mahalel, Jered, Metusalah ja Lemek, siitä meille ei ole kerrottu. Mutta yleisestä turmeltuneisuudesta huolimatta Nooa säilytti uskonsa Jumalan olemassaoloon ja hänen lupaukseensa Messiaasta, ja siksi Jumala piti häntä aikalaistensa keskuudessa oikeamielisenä ja nuhteettomana miehenä (1. Moos. 6: 9). Sateen ja myrskyn merkitystä tuntematta arkin rakentaminen kuivalle maalle lienee ollut vuosikymmeniä kestänyt uskonkoetus Nooalle. Mutta hänen uskonsa kesti ihmisten pilkankin edessä, ja hänen onnistui viedä koko perheensä turvaan arkkiin viikkoa ennen vedenpaisumuksen alkamista. Arkista tuli yksi vahva symboli Jeshuasta, jossa jokainen häneen uskova pelastuu (Joh. 3: 16).
* Tapaus Aabraham:
Oman perheen, kodin ja sukujuurtensa taakseen jättäminen ja lähteminen kohti täydellistä tuntemattomuutta edellyttää keneltä tahansa kirkasta näkyä ja vahvaa uskoa. Mutta sekään ei ollut kyllin suuri uskonkoetus Aabrahamille. Raskain mielin poikaansa uhraamaan kulkeva vanha Aabraham jaksoi kuitenkin uskoa, että Jumala on voimallinen herättämään Iisakin kuolleista (Hepr. 11: 19). Aabrahamin raskain uskonkoe kääntyi kuitenkin onnelliseksi opetukseksi ja iankaikkiseksi evankeliumiksi koko muulle maailmalle kertoen Jumalan Karitsasta, Jeshuasta, joka antaa henkensä pelastaakseen jokaisen hänen nimeensä uskovan yksilön.
Let's take some examples from the Old Testament.
* The case of the brothers Cain and Abel:
The first brothers gave an offering expressing their own thinking and faith. Cain's sacrifice including fruit and grain and without any bloodshed didn't have any connection with the Messiah. Abel had understood the prophecy about "the seed of woman" and gave an animal as an offering. When God made clothing for Adam and Eve he used animal skin and it was a prophecy of the dead of the Messiah, which means bloodshed.
* The case of Enoch:
Enoch lived 365 years during the years 622 - 987 after creation. Among the long-lived patriarchs Enoch's life was exceptionally short, but however his faith on the promised Messiah was strong and firm. The human apostasy had become deeper and deeper when the time of Noah came nearer (Noah was born 69 years after Enoch's death). The death of Adam, the first patriarch, happened in the time of Enoch 930 years after creation and possibly it spurred the godless people to think in style "take pleasure from life because we live here only once". But Enoch kept firm in his faith and trusted on the promised Messiah and believed in the resurrection and the second coming of Jeshua in the glory with his angels (Jude 14, 15). And God in turn testified to the godless world about Enoch's acceptable faith when He took Enoch away without death (Hebrews 11: 5, 6).
* The case of Noah:
Enoch had been translated and Adam and Seth had died before the birth of Noah. The strongest patriarchs of faith were gone. What kind of believers were Enos, Cainan, Mahalaleel, Jared, Methuselah and Lamech we don't know. But despite of the general corruption Noah kept his faith in God's existence and his promises of the Messiah, and therefore Noah was a just and perfect man in God's eyes among his generation (Gen. 6: 9). Without knowing anything of the meaning of rain and storm it had to be a hardest test of faith to build an arch on the dry land during decades. But Noah kept his faith firm despite the mockery and succeeded in taking his whole family into the arch one week before the flood. The arch became a strong symbol of Jeshua in whom every believer shall be saved/rescued (John 3: 16).
* The case of Abraham:
To left one's family, home and relatives and go away to the full unknown requires anyone a clear vision and strong faith. But it was not the greatest test of faith to Abraham. As an old man walking with a heavy mind to give his son as an offering Abraham still believed that God is able to awaken Isaac from death (Hebrew 11: 19). Abraham's hardest test of faith turned to be for all others a lucky lesson and the eternal gospel of Jeshua, the Lamb of God, who gives his life for every single person.
Ihmisen usko vai Jumalan uskollisuus:
Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan useita Vanhan Testamentin henkilöistä, jotka elivät uskonsa todeksi teoissaan todistaen näin vastaanottaneensa uskonlahjan Jumalalta (Room. 10: 17; Ef. 2: 8, 9).
Martti Lutherin oivalsi omien kokemustensa kautta, että "vanhurskas elää uskosta". Hänen löytönsä perusteella julistetaan nyt oppia yksin uskosta ja yksin armosta. Lutherin löytö perustuu Paavalin teksteihin Room. 1: 17:ssa, Gal. 3: 11: ssa ja Hepr. 10: 38:ssa. Mutta kauan ennen Lutheria ja paljon ennen Paavalia kyseinen totuus tunnettiin jo Vanhassa Testamentissa, sillä profeetta Habakuk kirjoitti saman asian Juudassa noin vuoden 630 paikkeilla. Teksti löytyy Hab. 2: 4:sta.
Kyseisen tekstin kohdalla on ollut tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko kysymys uskosta vai uskollisuudesta, ja kenenkä uskosta/uskollisuudesta on kysymys; hänen vai minun. Heprean sana אמונה (emuna) merkitsee uskoa, uskollisuutta, muuttumattomuutta, syyttömyyttä ja oikeaa, oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Sekaannus siitä onko kyseessä hänen (Jumalan/Jeshuan) vai minun usko/uskollisuus on syntynyt puolestaan siitä, että heprean jod (י) ja vau (ו) on sekoitettu keskenään.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että koska inhimillinen usko tarvitsee koko ajan vahvistusta taivaanIsältä, sellainen epävakainen usko ei voi koskaan olla elämän perusta. Mutta sekä jumalallinen uskollisuus että usko ovat ikuisesti muuttumattomia suureita, ja siksi voin turvallisesti rakentaa sekä tämän että tulevan elämäni niiden varaan. "Isämme, ikuisen Lunastajamme" (Jes. 63: 16) uskollisuus ja Jeshuan usko (Ilm. 14: 12) takaavat meille ikuisen elämän, ja jokainen Jeshuaan uskova saa osallistua näistä jumalallisista lahjoista.
Profeetta Habakuk kirjoitti lyhyessä kirjassaan myös "sinun voidellusta" (Hab. 3: 13). Monissa käännöksissä kyseisessä tekstissä voidellulla viitataan Jumalan kansaan, Israeliin. Mutta voisiko monesti Jumalasta luopunut kansa olla koko maailman toivo! Hab. 3: 13 on yksi Vanhan Testamentin messias-teksteistä, koska siinä esiintyy heprean sana משיח (messiah). Habakukin teksti puhuu siis Jumalan Voidellusta, Jeshua ha-Massiah'sta, jonka kautta Jumala auttaa omiaan riippumatta siitä, mitä kansallisuutta he ovat. Kun olemme "Jumalan pelastavassa Arkissa", Jeshuassa, olemme turvassa. Jumala on sama iankaikkisesti, eikä hänen pelastusehtonsa ja pelastuskeinonsa ole aikojen kuluessakaan muuttuneet miksikään. Pelastuksemme perustana on Jumalan ikuinen armo ja uskollisuus.
Man's faith or God's faithfulness:
In the book of Hebrews there is a long list of names from the Old Testament and persons who lived their faith true and proved that they had received the gift of faith from God (Rom. 10: 17; Eph. 2: 8, 9).
Martin Luther realised on the base of this own experiences that "the just shall live by faith". After his find a doctrine of alone in faith and alone in grace has been proclaimed now. Luther's finding is based on the texts of Paul in Rom. 1: 17; Gal. 3: 11 and Hebrews 10: 38. But long before Luther and many hundreds of years before Paul the prophet Habakkuk wrote the same thing in Judah about 630 eaa. We'll find it in Hab. 2: 4.
There has been some difficulty in reading this text; is it question of faith or faithfulness and whose faith/faithfulness it is; mine or his. The Hebrew word אמונה (amunah) means faith, faithfulness, constancy, reliability. The confusion with "mine" and "his" is based upon the mix of Hebrew Yod (י) and Waw (ו).
I tend to think that human faith/faithfulness can't ever be the base of life because it needs all the time strengthening from the Heavenly Father. But the divine faithfulness and faith are unchanged quantities for ever and therefore it is safe to build on them both this life and the coming one. The faithfulness of "our Father, the eternal Redeemer" (Isa. 63: 16) and the faith of Jeshua will guarantee us eternal life, and everyone who believes in Jeshua is allowed to get these divine gifts.
The prophet Habakkuk wrote also in his brief book about "thine anointed" (Hab. 3: 13). In many translations the word "annointed" refers to Israel, God's people. But could it be possible that a nation who has forsaken God many times would be the hope of the whole world! Hab. 3: 13 is one of the Messiah-texts in the Old Testament, because it has the word משיח (messiah). Habakkuk's text is telling about God's Anointed, Jeshua ha-Massiah, in/by whom God is helping his children no matter from which nation he comes. When we are in "God's rescue Arch", Jeshua, we are in safe. God is eternally the same and there is no change in his rescue conditions and rescue methods. The base of our salvation is God's eternal grace and faithfulness.
lauantai 4. elokuuta 2018
Mielenkiintoinen yksityiskohta * An interesting detail
Raamatussa on varoitettu moneen kertaan muuttamasta Jumalan ilmoitettua sanaa (5. Moos. 12: 32/13: 1; Snl. 30: 6; Ilm. 22: 19). Kielto koskee sekä sanojen lisäämistä että niiden poistamista ja muuttamista. Kuitenkin tällaista on tapahtunut Raamatun kääntämisten ja editointien yhteydessä vaikka kuinka paljon. Räikein esimerkki lienee ns. Comma Johanneum, jonka kokema manipulaatio selviää vertaamalla, miten 1. Joh. 5: 7, 8 jakeet on suomennettu esim. vuosien 1642/1776 ja 1938/1992/2012 käännöksissä.
In the Bible it has been warned many times not to change God's words (Deut. 12: 32; Prov. 30: 6; Rev. 22: 19). It applies both to the addition and the deletion and modification of words. However these things have happened many times in connection with the Bible translation and edition. Perhaps the most flagrant example is so called Comma Johanneum. Just to clear it up read and compare different Bible versions.
Jokainen esimerkki ihmisen suorittamasta Jumalan sanan omavaltaisesta näpelöimisestä on jossakin vaiheessa masentanut minua hyvin voimakkaasti, mutta Jumala on avannut silmäni näkemään hänen valtavat mahdollisuutensa säilyttää totuus uskollisille etsijöille tavalla tai toisella. Tekevätpä Saatanan joukot miten kiivaita hyökkäyksiä tahansa Jumalan sanaa vastaan, he eivät koskaan onnistu peittämään tai muuttamaan sen kirkkautta. Tämä koskee sekä kirjoitettua sanaa että elävää Sanaa, Jeshuaa. Saatana jopa tappoi Jeshuan, mutta tappio koitui kuitenkin hänelle itselleen.
Every example of the human high-handed fingering has occasionally depressed me very much, but God has opened my eyes to see his enormous possibilities to save the truth for the faithful seekers in a way or another. No matter how hard Satan attacks against God's words he never succeeds to cover or put out the brightness of it. It's the same thing both with the written word and the living Word, Jeshuah. Satan even killed Jeshua, but he himself experienced the defeat.
Eräs mielenkiintoinen jumalallisen sanan ja viestinnän yksityiskohta löytyy Johanneksen evankeliumista sen 5. luvun jakeessa 43. Siinä Jeshua sanoo tulleensa Isänsä nimessä, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat häntä vastaan. He hyväksyvät mieluummin sellaisen lähettilään, joka tulee omassa nimessään. Jeshua puhuu siis Isänsä nimestä, mutta ei paljasta sitä tässäkään.
One interesting detail in the godly words and message is found in the gospel of John. In John 5: 43 Jeshua tells that he has come in his Father's name, but people don't receive him. Sooner they receive him who has come in his own name. Although Jeshua is speaking about his Father's name he doesn't reveal it.
Mutta tuon jakeen "koordinaatit" (5: 43) ovat varsin mielenkiintoiset ja tuovat ainakin minulle mieleen lauseen
אהיה אשר אהיה (EHJEE ASHER EHJEE = OLEN JOKA OLEN), jonka lukuarvo on 543.
But the "coordinates" of that verse (5: 43) are very interesting and reminding me of the the sentence
אהיה אשר אהיה /EHYEH ASHER EHYEH = I AM THAT I AM) having the number 543.
Nuo sanat annettiin Moosekselle vastaukseksi kysymykseen, millä nimellä hän esittelisi Israelin kansalle (2. Moos. 3: 13, 14) itselleen ilmestyneen Jumalan. Mooseksen oman nimen lukuarvo on 345, eli se on käänteinen edelliselle luvulle. Luvut 543 ja 345 kuvaavat mielestäni loistavalla tavalla sitä, miten Mooses katseli Jumalaa kasvoista kasvoihin palavan pensaan luona.
Those words were given to Moses when he asked by what name he should introduce the Israelis the God whom he had seen (Ex. 3: 13, 14). The number of the name Moses is 345, just in reverse order than in the previous one. I think the numbers 543 and 345 describes in a great way how Moses was looking at God face to face by the burning bush.
Jeshuaa kuunnellut kansa ei ottanut häntä vastaan, vaikka hän tuli NIMESSÄ, joka pitäisi olla koko Israelin tiedossa. Onhan Mooses sen takuuvarmasti heille kertonut! Siksi Jeshua sanoi Mooseksen tulevan heille syyttäjäksi (Joh. 5: 45). Aivan samoin kuin peili heijastaa kohteen, samoin Mooses kirjoitti Jeshuasta. Siksi Mooseksen kirjoitukset tulevat syytteiksi niille, jotka torjuvat Isänsä nimessä tulleen Jeshuan.
People who were listening to Jeshua didn't receive him although he game in the NAME they should all have known. Surely Moses had told it! Therefore Jeshua said that Moses shall accuse them (John 5: 45). Like a mirror reflects the object, Moses wrote about Jeshua. Therefore the texts of Moses will be accusations for those who don't receive Jeshua who came in his Father's name.
In the Bible it has been warned many times not to change God's words (Deut. 12: 32; Prov. 30: 6; Rev. 22: 19). It applies both to the addition and the deletion and modification of words. However these things have happened many times in connection with the Bible translation and edition. Perhaps the most flagrant example is so called Comma Johanneum. Just to clear it up read and compare different Bible versions.
Jokainen esimerkki ihmisen suorittamasta Jumalan sanan omavaltaisesta näpelöimisestä on jossakin vaiheessa masentanut minua hyvin voimakkaasti, mutta Jumala on avannut silmäni näkemään hänen valtavat mahdollisuutensa säilyttää totuus uskollisille etsijöille tavalla tai toisella. Tekevätpä Saatanan joukot miten kiivaita hyökkäyksiä tahansa Jumalan sanaa vastaan, he eivät koskaan onnistu peittämään tai muuttamaan sen kirkkautta. Tämä koskee sekä kirjoitettua sanaa että elävää Sanaa, Jeshuaa. Saatana jopa tappoi Jeshuan, mutta tappio koitui kuitenkin hänelle itselleen.
Every example of the human high-handed fingering has occasionally depressed me very much, but God has opened my eyes to see his enormous possibilities to save the truth for the faithful seekers in a way or another. No matter how hard Satan attacks against God's words he never succeeds to cover or put out the brightness of it. It's the same thing both with the written word and the living Word, Jeshuah. Satan even killed Jeshua, but he himself experienced the defeat.
Eräs mielenkiintoinen jumalallisen sanan ja viestinnän yksityiskohta löytyy Johanneksen evankeliumista sen 5. luvun jakeessa 43. Siinä Jeshua sanoo tulleensa Isänsä nimessä, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat häntä vastaan. He hyväksyvät mieluummin sellaisen lähettilään, joka tulee omassa nimessään. Jeshua puhuu siis Isänsä nimestä, mutta ei paljasta sitä tässäkään.
One interesting detail in the godly words and message is found in the gospel of John. In John 5: 43 Jeshua tells that he has come in his Father's name, but people don't receive him. Sooner they receive him who has come in his own name. Although Jeshua is speaking about his Father's name he doesn't reveal it.
Mutta tuon jakeen "koordinaatit" (5: 43) ovat varsin mielenkiintoiset ja tuovat ainakin minulle mieleen lauseen
אהיה אשר אהיה (EHJEE ASHER EHJEE = OLEN JOKA OLEN), jonka lukuarvo on 543.
But the "coordinates" of that verse (5: 43) are very interesting and reminding me of the the sentence
אהיה אשר אהיה /EHYEH ASHER EHYEH = I AM THAT I AM) having the number 543.
Nuo sanat annettiin Moosekselle vastaukseksi kysymykseen, millä nimellä hän esittelisi Israelin kansalle (2. Moos. 3: 13, 14) itselleen ilmestyneen Jumalan. Mooseksen oman nimen lukuarvo on 345, eli se on käänteinen edelliselle luvulle. Luvut 543 ja 345 kuvaavat mielestäni loistavalla tavalla sitä, miten Mooses katseli Jumalaa kasvoista kasvoihin palavan pensaan luona.
Those words were given to Moses when he asked by what name he should introduce the Israelis the God whom he had seen (Ex. 3: 13, 14). The number of the name Moses is 345, just in reverse order than in the previous one. I think the numbers 543 and 345 describes in a great way how Moses was looking at God face to face by the burning bush.
Jeshuaa kuunnellut kansa ei ottanut häntä vastaan, vaikka hän tuli NIMESSÄ, joka pitäisi olla koko Israelin tiedossa. Onhan Mooses sen takuuvarmasti heille kertonut! Siksi Jeshua sanoi Mooseksen tulevan heille syyttäjäksi (Joh. 5: 45). Aivan samoin kuin peili heijastaa kohteen, samoin Mooses kirjoitti Jeshuasta. Siksi Mooseksen kirjoitukset tulevat syytteiksi niille, jotka torjuvat Isänsä nimessä tulleen Jeshuan.
People who were listening to Jeshua didn't receive him although he game in the NAME they should all have known. Surely Moses had told it! Therefore Jeshua said that Moses shall accuse them (John 5: 45). Like a mirror reflects the object, Moses wrote about Jeshua. Therefore the texts of Moses will be accusations for those who don't receive Jeshua who came in his Father's name.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)