Epäoikeutta ja vääryyttä kokemaan joutuneet tietävät, miten inhimillinen mieli huokaa oikeudenmukaisen Jumalan puoleen ja etsii itselleen oikeutta, hyvitystä ja tasoitusta jopa rukoilemalla rikkoneelle osapuolelle rangaistusta, kostoa ja tuomiota. Raamatusta löytyy monia esimerkkejä tuollaisista rukouksista. Ehkä kaikkein hurjimmassa koston- ja rangaistuksen toivossa elettiin Baabelin virtain vierillä (Ps. 137).
Those who have had to experience injustice know how the human mind sighs to a just God and seeks justice, reward and equalisation even by praying punishment, revenge and judgment for the guilty persons. There are many examples of such prayers even in the Bible. Perhaps people prayed with the most deep hope of revenge and punishment by the rivers of Babylon (Ps. 137).
Mutta tuleeko Jumalan oikeudenmukaista rangaistusta koskaan? Eikö ennemmin näytä siltä, että kaikki rikolliset ja väärämieliset menestyvät tässä maailmassa aivan hyvin! Ja onko edes vanhurskasta ja oikein rukoilla vihollisen pienten lasten päiden murskaamista kuten em. psalmissa? Ainakin minusta tuollainen rukous on suorastaan vastenmielinen ja kertoo rukoilijan sydämessä kytevästä hirveästä vihasta.
But will God's just punishment ever happen? Doesn't it look that all the criminals and wrong doers in this world do quite well! And is it righteous and right at all to pray like in the Psalm 137 that God will dash the little ones of your enemy against the stones? At least for me such a prayer is repugnant and it tells of a bitter anger in one's heart.
Luulisi, että jokainen ihminen tietää omassatunnossaan, milloin on rikkonut lähimmäistään vastaan, sillä onhan Luoja tehnyt kaiken alussa hyväksi ja asettanut sen iäti niin jatkumaan (Saarn. 3: 11)! Mutta selvittämättä jätetyt rikkomukset yms. paaduttavat ihmisen mielen, ja mitä enemmän selvitettäviä asioita kertyy, sitä vaikeampi niitä on alkaa tunnustaa ja oikaista.
I think everyone knows in his/her conscience when he/she has violated his neighbour, for the Creator made everything once beautiful and perfect and he has set it to stay so for ever (Ecc. 3: 11)! But all unsolved violations etc. harden human mind and the more there are unsolved things the more difficult it is to begin to recognise and find them out.
Joskus näyttää siltä, että jotkut ihmiset haluavat itselleen polttohautauksen ja tuhkansa sirottelun uhrilehtoon tai mereen ikään kuin vakuuttaakseen itselleen, että Jumala ei heitä enää saavuta eikä mikään Jumalan tuomio voi heitä koskaan kohdata. Ehkä heiltä kuitenkin on jäänyt lukematta pari jaetta Ilmestyskirjasta:
"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan" (Ilm. 20: 12, 13).
Sometimes it seems to me that some people want even to have cremation and their ashes to be strewed around on the earth or on sea in order to prove themselves that they can avoid God's judgment. Maybe they never read some verses in the Revelation:
"And I saw the dead, small and great, stand before God; and the books were opened: and another book was opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works. And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works" (Rev. 20: 12, 13).
Mutta miksi tuomio tulee vasta kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen? Ilmeisesti siksi, että silloin ovat kaikki ihmiset yhtä aikaa läsnä.
But why the judgment comes only after death and resurrection? Apparently because all people are present then.
Tällaisia ajatuksia nousi mieleeni lukiessani tänään 1. Samuelin kirjasta kuningas Saulin ja profeetta Samuelin kostomatkasta amalekilaisen Agagin luo (1. Sam. 15. luku). Kostoretken syynä oli noin 300 vuotta aikaisemmin käyty sota israelilaisten ja amalekilaisten välillä. Agag lienee samantapainen dynastianimi kuin farao egyptiläisillä viitaten kansan johtajaan. 300 vuodessa johtajahan ehtii vaihtua moneen kertaan, mutta aina on vallassa joku agag.
This is what I have been thinking when I read today in the first book of Samuel about the revenge tour of the king Saul and the prophet Samuel to Agag, the king of Amalek. The reason for this revenge tour was a war, which had happened 300 years earlier between Israel and Amalek. Perhaps the name Agag is a dynasty name like pharaoh in Egypt referring to the leader of the nation. In 300 years there have been many leaders but some agag is always in power.
Erämaavaelluksen aikana amalekilaiset asettuivat vastustamaan israelilaisten kulkemista alueittensa läpi ja kävivät hyökkäykseen heitä vastaan. Käydyn taistelun aikana Mooses piti Jumalan sauvaa kohotettuna koko päivän ajan. Mooseksen käsien uupuessa amalekilaiset pääsivät niskan päälle, mutta Aaronin ja Huurin kannatellessa Mooseksen käsivarsia Joosua lopulta voitti amalekilaiset.
During the wilderness wandering Amalek stood up against Israel and denied them to pass through their country, and they attacked Israel. During that fight Moses hold up God's rod in his arms all day long. When he got tired with his arms Amalek prevailed, but when Aaron and Hur stayed up his arms Joshua succeeded in winning Amalek.
Jo tuolloin Jumala kehoitti Moosesta kirjoittamaan päivän tapahtumat muistiin ja antoi kauaskantoisen lupauksen: .
"Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta" (2. Moos. 17: 14).
Even then God told Moses to write a memorial, and he gave a far-reaching promised:
"I will utterly put out the remembrance of Amalek from under heaven" (Ex. 17: 14).
Amalekilaisetkin polveutuivat Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, sillä Amalek oli Eesaun pojan Elifaan, poika (1. Moos. 36: 10 - 12), ja siksi he olivat israelilaisten sukulaisia. Mutta sukulaisuuskaan ei auta Jumalan tuomiolla, ellei rikkomuksia ole ajoissa sovittu ja selvitetty.
Even the nation of Amalek descended from Abraham, Isaac and Jacob, for Amalek was the son of Eliphas, the son of Esau (Gen. 36: 10 - 12), and therefore they were relatives to Israel. But not even relationship helps God's judgment if the crimes are not investigated in time.
Mooseksen ja Joosuan aikaiset amalekilaiset kai luulivat selvinneensä Israelille tekemistään ilkeyksistä ilman rangaistusta, mutta miltä Jumalan rangaistus mahtoi tuntua 500 vuotta myöhemmin!
Maybe the nation of Amalek in the time of Moses and Joshua believed they avoided God's punishment, but how could the punishment of God be felt 500 years later!
Jesaja lohduttaa kaikkia Jumalan oikeutta odottavia näin: "Sanokaa hätääntyneille sydämille: 'Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan Rangaistus! Hän tulee ja pelastaa teidät" (Jes. 35: 4).
Isaiah comforts all those who are waiting for God's justice:
"Say to them that are of a fearful heart, Be strong, fear not: behold, your God will come with vengeance, even God with a recompence; he will come and save you" (Isa. 35: 4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti