Joh. 10: 14, 15:
”MINÄ OLEN se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.”
John 10: 14, 15:
”I AM the good shepherd, and know my sheep, and am known of mine. As the Father knoweth me, even so know I the Father: and I lay down my life for the sheep"
Nykyään eteemme tulee kaikenlaista soopaa milloin tekoälyllä tuotettuna milloin taas yksinkertaisesti muulla tavoin totuutta muunnellen.
Kuluneella viikolla eteeni osui tällainen juttu, jossa kerrottiin sunnuntai-jumalanpalveluksen alkujuurista ja sen myöhemmistä vaiheista seuraavasti:
Nowadays, we are bombarded with all kinds of nonsense, sometimes produced with artificial intelligence, sometimes simply distorting the truth in other ways.
Last week, I came across an article that described the origins of the Sunday service and its later stages as follows:
LAINAUS:
Sunnuntain-jumalanpalvelus alkoi ensimmäisellä vuosisadalla (1. vuosisadan puolivälissä) ja juonsi juurensa Jeesuksen ylösnousemuksen juhlintaan "viikon ensimmäisenä päivänä.” Vaikka varhaiskristityt, usein juutalaiset, jatkoivat sapatin viettoa, he alkoivat kokoontua sunnuntaisin murtamaan leipää, ja käytäntö levisi laajalle 2. vuosisadan alkupuolella. Ensimmäisen vuosisadan alkuperä: Käytäntö sai alkunsa apostoleilta, ja siitä on mainintoja Uudessa testamentissa (Apostolien teot 20:7, 1. Kor. 16:2) ja varhaiskristillisissä kirjoituksissa, kuten Didakhe. 2. vuosisadan alku: Antiokialaisen Ignatiuksen (n. 110 jKr.) asiakirjat osoittavat, että kristityt eivät enää vietä sapattia, vaan elävät "Herran päivän" mukaan. Lepopäivän vahvistaminen: Vaikka sunnuntain-jumalanpalvelus oli käytössä aiemmin, Rooman keisari Konstantinus vahvisti sen virallisesti lepopäiväksi vuonna 321 jKr. Joidenkin tulkintojen mukaan muutos vakiintui myöhemmin, mutta sunnuntain eli "Herran päivän" kokoontumisen käytäntö on yleensä peräisin 1. vuosisadalta.
QUOTE:
Sunday worship began in the first century (mid-1st century) and had its roots in the celebration of Jesus' resurrection on the "first day of the week." Although early Christians, often Jews, continued to observe the Sabbath, they began to meet on Sundays to break bread, and the practice became widespread by the early 2nd century.
First-century origins: The practice originated with the apostles and is mentioned in the New Testament (Acts 20:7, 1 Cor. 16:2) and early Christian writings such as the Didache.
Early 2nd century: The writings of Ignatius of Antioch (c. 110 AD) indicate that Christians no longer observed the Sabbath but lived according to the "Lord's Day.”
Confirmation of the Sabbath: Although Sunday worship had been practiced previously, the Roman Emperor Constantine officially confirmed it as the Sabbath in 321 AD. Some interpretations suggest that the change was later established, but the practice of gathering on Sunday, or the "Lord's Day," generally dates back to the 1st century.
LAINAUKSEN ANALYSOINTIA:
* ilman minkäänlaisia tarkempia tietoja ensimmäiseltä vuosisadalta väitetään, että sunnuntai-jumalanpalvelus sai alkunsa silloin
* sapatilta sunnuntaille tapahtuneen lepopäivämuutoksen perusteluksi heitetään Jeesuksen viikon ensimmäisen päivän aamuhämärissä tapahtunut ylösnousemus ottamatta huomioon, että Jeesus pyhitti nimenomaan sapatin lepäämällä koko sapatin 24 tuntia
* muutoksen alkuunpanijoiksi esitetään itse kristityt, tai oikeammin juutalaiset, vaikka vielä tänäkin päivänä juutalaiset viettävät sapattia
* muutosliikkeen laajenemisen nopeudesta ei kerrota minkäänlaisia faktatietoja
* muutoksen alkuunpanijoiksi tarkennetaan sitten vielä apostolit ILMAN minkäänlaisia tarkempia tietoja; ketkä, missä, milloin ja miten, yksi nimi (Didakhe) on kovin laiha tieto
* sulkeisiin on merkitty kaksi tekstiä Uudesta Testamentista, joiden tarkempi tutkiminen ei mitenkään vahvista sunnuntaita apostolien jumalanpalveluspäiväksi, mutta hyvin harva lukija vaivautuu edes tarkistamaan tekstejä. Minä kuitenkin tarkisti molemmat tekstit: * Ap.t. 20: 7:ssä viikon ensimmäisenä päivänä tapahtunut kokoontuminen Troaksessa liittyy apostoli Paavalin matkaan ja sen aikatauluihin (Ap.t. 20: 5 - 7- kannattaa lukea asiayhteys!). Leivän murtaminen eli syöminen oli tarpeellista tuonakin kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä. Lisäksi kannattaa muistaa, että tuohon aikaan seurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää JOKA PÄIVÄ (Ap.t. 2: 46) * Toisessa mainitussa tekstissä, 1. Kor. 16: 2:ssa, viikon ensimmäistä päivää eli ”sapatin jälkeistä päivää” (1992) suositellaan päiväksi, jolloin kukin käsittelisi rahaa (eikä sapattina) ja laittaisi syrjään hyväntekeväisyyteen liikenevän määrän
* seuraavaksi viitataan Ignatiuksen asiakirjoihin antamatta tarkempia tietoja niistä (esim. kirjan nimi, sivu jne.)
* kun siis juutalaiset lakkasivat viettämästä sapattia, ja sitten vielä kristitytkin tekivät samoin, ketkä jäivät puhumaan sapatin puolesta, kun sitä vieläkin vietetään
* sitten käsite ”HERRAN PÄIVÄ” heitetään esille samaan tapaan kuin vuoden 1992 raamatunkäännöksen selitysosiossa (Raamatun ajanlasku ja juhla-ajat) on tehty
* Konstantinuksen sunnuntain pyhitysmääräys vuodelta 321 tulkitaan ikään kuin sivuseikaksi tai siihen mennessä vakiintuneen käytännön vahvistamiseksi. Mainitsematta jätetään se, että Konstantinus kielsi työnteon sunnuntaina ja pyhäpäivän viettämisen lauantaina. Joidenkin erimielisten tutkijoiden tulkinta sunnuntain vieton myöhemmästä vakiintumisesta työnnetään romukoppaan toteamalla, että ”HERRAN PÄIVÄN” vietto on peräisin 1. vuosisadalta... on turha nostaa esiin 300-lukua ja Konstantinuksen vaikutusta lepopäivämuutokseen, kun sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ovat jo ensimmäisellä vuosisadalla
QUOTE ANALYSIS:
* without any more detailed information from the first century, it is claimed that Sunday worship originated then
* the resurrection of Jesus at dawn on the first day of the week is used as the justification for the change from Sabbath to Sunday, without taking into account that Jesus specifically sanctified the Sabbath by resting for all 24 hours of the Sabbath
* the initiators of the change are presented as the Christians themselves, or more accurately the Jews, although even today Jews observe the Sabbath
* no factual information is given about the speed of the expansion of the change movement
* the apostles are then specified as the initiators of the change WITHOUT any more detailed information; who, where, when and how, one name (Didache) is very scant information
* two texts from the New Testament are marked in brackets, a closer examination of which in no way confirms Sunday as the apostles' day of worship, but very few readers even bother to check the texts. However, I checked both texts: * In Acts 20:7, the gathering in Troas on the first day of the week is related to the apostle Paul's journey and its timetable (Acts 20:5 - 7 - it is worth reading the context!). Breaking bread, or eating, was necessary on that first day of the week, too. It is also worth remembering that in those days the church gathered together for breaking bread EVERY DAY (Acts 2:46) * In the second text mentioned, 1 Cor. 16:2, the first day of the week, or “the day after the Sabbath” (1992), is recommended as the day on which each one should handle money (not the Sabbath) and set aside for charity the amount that is transacted*
* Next, reference is made to the documents of Ignatius without giving more detailed information about them (e.g. the name of the book, page, etc.)
* when the Jews stopped celebrating the Sabbath, and then the Christians did the same, who remained to speak for the Sabbath, when it is still celebrated
* then the concept of "THE LORD'S DAY" is thrown out in the same way as in the explanatory section of the 1992 Bible translation (Biblical chronology and feast days)
* Constantine's Sunday sanctification decree from the year 321 is interpreted as if it were a side issue or as a confirmation of the practice that had been established by then. It is not mentioned that Constantine forbade work on Sunday and the observance of a holy day on Saturday. The interpretation of some dissenting scholars about the later establishment of Sunday observance is pushed to the scrap heap by stating that the observance of “THE LORD’S DAY” originates from the 1st century... it is pointless to bring up the 4th century and Constantine’s influence on the change of the Sabbath, when the roots of Sunday worship are already in the first century
KANSAN REAKTIOT:
Sen paremmin asioita analysoimatta ja tutkimatta kansa huutaa kurkku suorana aamenta ja riemuitsee siitä, miten PITKÄT PERINTEET sunnuntainvietolla jo onkaan, ja miten OIKEASSA NYKYINEN AMERIKKALAINEN SUNNUNTAILIIKE ON!
PEOPLE'S REACTIONS:
Without analyzing and researching things, the people are shouting their heads off in the morning and rejoicing about how LONG TRADITIONS Sunday observance already has, and how RIGHT THE CURRENT AMERICAN SUNDAY MOVEMENT IS!
VASTAVETONI:
Kun sunnuntailiikkeen kannattajat löytävät nyt sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ensimmäiseltä vuosisadalta, minä löydän sapatin juuret huikeasti kauempaa.
Raamatun teksteissä käsite "Herran päivä” liittyy sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa yksinomaan päivään, jolloin Jeshua/Jeesus palaa/tulee noutamaan omansa Isän kotiin. Se päivä koittaa ainoastaan yhden kerran maailman ja universumin historiassa, ja se päivä on vielä edessäpäin.
Vanhassa Testamentissa ”Herran päivä” on יום יהוה JOM JAHVE/JEHOVA (Hes. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Sef. 1: 7, 14; Sak. 14: 1; Mal. 3: 23). Tuota samaista tulevaisuuden tapahtumaa kutsutaan myös nimellä ”Herran Sebaotin päivä” יום ליהוה צבאות JOM LE-JAHVE ZEVAOTH (Jes. 2: 12; Jer. 46: 10) ja ”Herran koston päivä” יום נקם ליהוה JOM NAQAM LE-JAHVE (Jes. 34: 8).
Myös Uudessa Testamentissa ”Herran päivä” viittaa edessäpäin olevaan maailman viimeiseen päivään ja Jeesuksen paluuseen kaikkialla muualla paitsi (suomalaisessa) Uuden Testamentin vuoden 1992-käännöksen selitysosassa koskien Raamatun ajanlaskua ja juhla-aikoja. Jakeissa Ap.t. 2: 20; 1. Tess. 5: 2 ja 2. Tess. 2: 10 Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch on käyttänyt Vanhan Testamentin ilmaisua יום יהוה JOM JAHVE/JEHOVA, mutta 2. Kor. 1: 14:ssa hän on käyttänyt sanoja יום אדנינו ישוע JOM ADONEINU JESHUA, Herramme Jeshuan päivä, Fil 1: 6:ssa sanoja יום ישוע המשיח JOM JESHUA HA-MASHIACH, Jeshua Messiaan päivä, Fil. 1: 10:ssä sanoja יום המשיח JOM HA-MASHIACH, Messiaan päivänä ja Ilm. 1: 10:ssä sanoja יום האדון JOM HA-ADON, Herran päivänä.
Maailman loppuminen on ollut ihmiskunnan tiedossa alusta alkaen. Siitä tiesi ennustaa aikanaan jo Eenok, joka oli Adamista seitsemäs patriarkka (Juuda 14, 15). Koska koko Ilmestyskirja kertoo maailman loppuun liittyvistä tapahtumista, on täysin loogista, että kun Johannes sanoo Ilm. 1: 10:ssä olleensa "hengessä Herran päivänä”... kreikaksi Κυριακη ημερα (Kyriake eemera), hän tarkoitti nähneensä hengessä/näyssä Herran päivän tapahtumiin. Mitä ihmeen merkitystä olisi yhdellä viikonpäivällä (sunnuntailla), kun ei edes tapahtuman vuosilukua ole mainittu tuossa jakeessa eikä koko kirjassa! Selvä valheen ja petoksen kulku on nähtävissä!
Ilm. 1: 10:n kohdalla on tapahtunut käännösvirhe jo ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa, ns. Kuningatar Kristiinan käännöksessä, joka tunnetaan myös nimellä Biblia (1642). Siinä kreikan sanat Κυριακη ημερα (Kyriake eemera) on käännetty kahden sanan sijasta yhdellä sanalla "sunnuntai”. Kreikaksi ”sunnuntai" on Κυριακη (= Herra), ja ”päivä”on ημερα, joka on siis jätetty kääntämättä.
Näin tekoälyn aikakaudella on mielenkiintoista katsoa, minkä vastauksen AI antaa hakuun "sunnuntai kreikaksi”. Kas näin meitä opetetaan nykyään: "Sunnuntai on kreikaksi Κυριακη, joka lausutaan suomalaisittain Kiriaki. Se on viikon seitsemäs päivä ja juontaa juurensa sanasta ”herra” (Kyrios) viitaten Herran päivään.”... Vai on sunnuntai ”viikon seitsemäs päivä”! No, tekoäly huomioi kalenterimuutoksetkin kertomatta niistä tässä yhteydessä kuitenkaan mitään enempää.
Ellei Uuden Testamentin teksteissä ole suoraa sitaattia Vanhasta Testamentista (joissa luonnollisesti on tetragrammi), Franz Delitzsch käyttää käännöksessään heprean ”herraa" merkitsevää sanaa אדון adon herra, אדונינו adoneinu herramme, אדון האדנים adon ha-adonim, herrain herra.
Mahtoiko Franz Delitzsch (1813 - 1890) aavistella ja ymmärtää jo omana aikanaan, että ישוע Jeshua ei ole יהוה Jahve/Jehova. Luultavasti hän huomasi Uuden Testamentin käännöstä tehdessään, että yhtäkään sellaista tekstiä ei ole olemassa, jossa Jeshua käyttäisi tuota nimeä itsestään tai Isästään!
Vanhan Testamentin kirjoittajat käyttivät Jumalasta useimmiten nimeä יהוה, koska he olivat juutalaisia, ja juutalaiset uskoivat ja uskovat vieläkin Jumalaan, jota he kutsuvat nimellä יהוה. Mutta Jeshua osoitti selvin sanoin, että juutalaisten isä/jumala ei ole sama kuin Hänen Isänsä/Jumalansa (Joh. 8: 31 - 47). Siis JAHVE/JEHOVA EI OLE JESHUA EIKÄ HÄNEN ISÄNSÄ!
Kuka sitten on tuo ”Herra”, jonka päivästä Vanhassa Testamentissa ennustetaan "Herran vihan ja koston päivänä"? Hän on Herra, joka vihaa ja kostaa! Hän on Isän ja Pojan Vastustaja, Perkele, sillä Perkele puuskuu vihaa ja kostoa, ja siksi hän käy ympäri kuin ”kiljuva jalopeura/ärjyvä leijona”(1. Piet. 5: 8). ”Herran päivä”tulee olemaan Perkeleen viimeinen mahdollisuus kapinoida Jumalan hallintoa vastaan! Siksi se päivä on myös Perkeleen päivä, mutta hienommin ilmaistuna ”Herran päivä”.
Mutta miten ihmeessä Jeshuan paluuta tarkoittava nimitys ”Herran päivä", on liitetty yhteen viikonpäivään, sunnuntaihin? Jeshuan paluun päivä on yksi ainoa päivä Universumin historiassa, mutta sunnuntai toistuu joka viikko. Saatanallinen petos, joka on kestänyt vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, on saanut aikaan sen, että nyt sunnuntaita korotetaan, vaaditaan ja jopa pakotetaan ihmisten ainoaksi lepopäiväksi. Esim. Amerikan kansakuntaa muutetaan nyt "kristilliseksi” (Melania Trumpin sanoja siteeratakseni) mm. sunnuntain viettoa koskevilla määräyksillä, säädöksillä ja laeilla (ns. "siniset lait”).
Pakkoa käyttämällä Herra/Jahve/Jehova sai 40 vuoden aikana Israelin kansan pyhittämään sapattia (2. Moos. 16. luku, 4. Moos. 11. luku). Pakko ja alistaminen eivät kuulu Isä-Jumalan keinoihin, sillä Hän arvostaa vapaaehtoista palvelua. Jeshua sanoi: ”JOS te minua RAKASTATTE, te PIDÄTTE minun KÄSKYNI”(Joh. 14: 15). Jumalanpalveluksen vaikuttimen tulee olla RAKKAUS EIKÄ PAKKO! Se on niin yksinkertaista! "Sapatti on annettu ihmistä varten” (Mark 2: 27), sapatti on Isä-Jumalan siunaus ihmisille. Ihmistä ei asetettu sapattia varten, sapatti/lepopäivä ei ole pakkokeinojen käyttämisen edellytys.
Nykyään sapatin viettoa puoltavat ihmiset eivät voi oikeastaan perustella kantaansa edes Kymmenen käskyn lailla, sillä sunnuntain puolustajat vetoavat tuohon samaan lakikokoelmaan soveltaen sitä sunnuntaihin. Itse asiassa heillä on sievoinen etumatka, sillä koko Decalogi on HERRAN eli JAHVEN/JEHOVAN laki. Herra/Jahve/Jehova on matkinut Jumalan tekemisiä luomiskertomuksen kohdalla, ja ilmeisesti myös lain kohdalla, eihänhän hän muuten vaikuttaisi lainkaan Jumalalta. Jumalan (ISÄN) käskyt annettiin Jeshuan kautta, ja nehän on täytynyt olla olemassa jo ikuisuudessa ja kauan ennen Siinaita. Taivasten valtakunnan lait ovat yhtä vanhat kuin itse valtakunta.
Onko sapatin pyhittäjillä enää mitään kantansa ja valintansa perusteeksi. Kyllä on, ja se vasta jotakin onkin, sillä he voivat palata juurten juuriin, aina maailman LUOMISEEN saakka. Ensimmäinen luomiskertomus eli ns. elohistinen luomiskertomus (1. Moos. 1: 1 - 2: 3) riittää todistamaan sen, että sapatti, viikon seitsemäs päivä, on ainoa viikonpäivä, jonka Jumala (ELOHIM) LEPÄSI, SIUNASI ja PYHITTI ihmistä varten. Herralla/Jahvella/Jehovalla ei ole mitään tekemistä sapatin ja sen pyhyyden kanssa.
Vaikka elohistinen ja jahvistinen luomiskertomus on yhdistetty toisiinsa hyvin omituisella tavalla toisen (2.) luvun alussa, se ei tee Herrasta, Herra Jumalasta eli Jahve Elohimista (יהוה אלהים) sapatin herraa. Koko jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä, sillä siinä ei mainita yhtäkään päivää viikon seitsemästä päivästä. Sen sijaan Elohimin luomisviikko on esitelty päivä päivältä.
Jeshua sanoi, että ”Ihmisen Poika on sapatin herra”(Matt. 12: 8; Mark. 2: 28; Luuk.6: 5) כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Koska Ihmisen Poika, Jeshua Messias, Jumalan Sana loi Isän kanssa maailman (Kol. 1: 12 - 23), Hän on itseoikeutettu SAPATIN HERRA, eikä se sapatti ole sunnuntai. Isä herätti Poikansa kuolemanunesta, ja Jeshua nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä VAHVISTAEN siten omalla levollaan SAPATIN SIUNAUKSEN JA PYHYYDEN, sillä Hän vietti juuri kokonaisen sapatin päivän Joosef Arimatialaisen haudassa. Kuolemakaan ei voinut muuttaa maailman luomisessa asetettua säädöstä sapatin, viikon seitsemännen päivän, pyhyydestä!
Kun nyt sunnuntain pyhittäjät kerskuvat sillä, että sunnuntain juuret ovat ensimmäisellä vuosisadalla, sapatin pyhittäjät voivat iloita siitä, että sapatin juuret ovat luomisessa ja yhtä vanhat kuin itse Tellus... ja oletettavasti yhtä vanhat kuin itse Luoja ja Hänen Taivaansa, sillä tämä meidän maailmamme, mikrokosmos, on luotu Jumalan maailman, makrokosmoksen, mallin mukaan. Palatkaamme oikeille juurille!
MY REPLY:
While the supporters of the Sunday movement now trace the roots of Sunday worship back to the first century, I trace the roots of the Sabbath back tremendously.
In the biblical texts, the concept of "the day of the Lord" in both the Old and New Testaments is exclusively related to the day when Yeshua/Jesus returns/comes to take his own to the Father's house. That day will come only once in the history of the world and the universe, and that day is still ahead.
In the Old Testament, the "Day of the Lord" is יום יהוה JOM YAHWEH/JEHOVAH (Ezek. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Zeph. 1: 7, 14; Zech. 14: 1; Mal. 3: 23). That same future event is also called "the day of the Lord of hosts" יום ליהוה צבאות JOM LE-YAHVEH ZEVAOTH (Isa. 2: 12; Jer. 46: 10) and "the day of the Lord's vengeance" יום נקמ ליהוה JOM NAQAM LE-YAHVEH (Isa. 34: 8).
Also in the New Testament, “the day of the Lord” refers to the coming last day of the world and the return of Jesus everywhere except in the (Finnish) 1992 New Testament commentary on the Bible’s chronology and feast days. In Acts 2:20; 1 Thess. 5:2 and 2 Thess. 2:10, Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, has used the Old Testament expression יום יהוה JOM YAHVEH/JEHOVAH, but in 2 Cor. 1:14 he has used the words יום אדנינו ישוע YOM ADONEINU YESHUA, the day of our Lord Yeshua, in Phil 1:6 the words יום ישוע המשיח JOM YESHUA HA-MASHIACH, the day of Yeshua the Messiah, in Phil. 1:10 the words יום המשיח JOM HA-MASHIACH, the day of the Messiah and in Rev. 1:10 the words יום האדון JOM HA-ADON, the day of the Lord.
The end of the world has been known to mankind since the beginning. Enoch, who was the seventh patriarch from Adam, was able to predict it in his time (Jude 14, 15). Since the entire Book of Revelation tells of events related to the end of the world, it is completely logical that when John says in Rev. 1:10 that he was "in the spirit on the Lord's day"... in Greek Κυριακη ημερα (Kyriake emera), he meant that he saw in the spirit/vision the events of the Lord's day. What significance would there be on one day of the week (Sunday), when not even the year of the event is mentioned in that verse nor in the whole book! A clear course of lies and deception is visible!
There is a translation error in Rev. 1:10 already in the first Finnish Bible, the so-called Queen Kristina translation, also known as the Biblia (1642). In it, the Greek words Κυριακη ημερα (Kyriake emera) are translated instead of two words with one word "Sunday". In Greek, "Sunday" is Κυριακη (= Lord), and "day" is ημερα, which has therefore been left untranslated.
So nowadays in the age of artificial intelligence, it's interesting to see what answer AI gives to the search "Sunday in Greek". This is how we are taught these days: "Sunday is Κυριακη in Greek, which is pronounced Kiriaki in Finnish. It is the seventh day of the week and comes from the word "lord" (Kyrios), referring to the Lord's day."... Oh, is Sunday the "seventh day of the week"! Well, artificial intelligence also takes into account calendar changes without telling us anything more about them in this context.
Unless the New Testament texts contain a direct quotation from the Old Testament (which naturally contain the Tetragrammaton), Franz Delitzsch uses in his translation the Hebrew word for "lord" as אדון adon lord, אדון אדוןינו adoneinu our lord, אדון האדנים adon ha-adonim lord of lords.
Could Franz Delitzsch (1813 - 1890) have foreseen and understood already in his own time that ישוע Yeshua is not יהוה Yahweh/Jehovah? He probably noticed when translating the New Testament that there is not a single text in which Yeshua uses that name for himself or his Father!
The Old Testament writers most often used the name יהוה for God because they were Jews, and the Jews believed and still believe in the God they call יהוה. But Yeshua showed in clear words that the father/god of the Jews is not the same as His Father/God (John 8: 31 - 47). So YAHWEH/JEHOVAH IS NOT YESHUA NOR HIS FATHER!
Who then is the “Lord” whose day is prophesied in the Old Testament as “the day of the wrath and vengeance of the Lord”? He is the Lord who hates and takes revenge! He is the Adversary of the Father and the Son, the Devil, because the Devil breathes out wrath and vengeance, and that is why he goes around like a “roaring lion/roaring lion” (1 Pet. 5:8). The “day of the Lord” will be the Devil’s last chance to rebel against God’s rule! Therefore, that day is also the Devil's day, but more finely expressed, "the Lord's day."
But how on earth is the name "Lord's Day", which refers to the return of Yeshua, connected to one day of the week, Sunday? The day of Yeshua's return is a single day in the history of the Universe, but Sunday repeats itself every week. The satanic deception, which has lasted for years, decades, centuries and even millennia, has resulted in Sunday being now exalted, demanded and even forced as the only day of rest for people. For example, the American nation is now being "Christianized" (to quote Melania Trump) by regulations, statutes and laws regarding the observance of Sunday ("blue laws”).
By using force, the Lord/Yahweh/Jehovah made the people of Israel keep the Sabbath holy for 40 years (Exodus 16, Numbers 11). Force and subjugation are not among the means of God the Father, for He values voluntary service. Yeshua said: “IF YOU LOVE ME, YOU WILL KEEP MY COMMANDMENTS” (John 14:15). The motive for worship should be LOVE, NOT FORCEDNESS! It is so simply! "The Sabbath was made for man" (Mark 2:27), the Sabbath is God the Father's blessing to man. Man was not made for the Sabbath, the Sabbath/rest day is not a prerequisite for using coercive means.
Today, people who advocate Sabbath keeping cannot really justify their position even with the law of the Ten Commandments, because the defenders of Sunday appeal to that same set of laws and apply it to Sunday. In fact, they have a good lead, because the entire Decalogue is the law of the LORD, or YAHWEH/JEHOVAH. The LORD/Yahweh/Jehovah has imitated God's actions in the creation account, and apparently also in the law, otherwise he wouldn't seem like God at all. The commands of God (the Father) were given through Yeshua, and they must have existed since eternity and long before Sinai. The laws of the kingdom of heaven are as old as the kingdom itself.
Do Sabbath keepers have anything left to base their position and choice on? Yes, they do, and that is something, because they can go back to the roots of roots, all the way to the CREATION of the world. The first creation account, or so-called Elohist creation account (Genesis 1:1 - 2:3), is enough to prove that the Sabbath, the seventh day of the week, is the only day of the week that God (ELOHIM) RESTED, BLESSED, and SANCTIFIED for man. Lord/Yahweh/Jehovah has nothing to do with the Sabbath and its holiness.
Although the Elohist and Yahwist creation narratives are connected in a very strange way at the beginning of the second (2nd) chapter, this does not make the Lord, the Lord God, or Yahweh Elohim (יהוה אלהים) the Lord of the Sabbath. In the entire Yahwist creation narrative (Gen. 2: 4 - 25), the days of the week have no significance, for not a single day of the seven days of the week is mentioned. Instead, Elohim's creation week is presented day by day.
Yeshua said that “the Son of Man is Lord of the Sabbath” (Matt. 12:8; Mark 2:28; Luke 6:5) כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Since the Son of Man, Yeshua the Messiah, the Word of God created the world with the Father (Col. 1:12-23), He is the self-righteous LORD OF THE SABBATH, and that Sabbath is not Sunday. The Father raised His Son from the sleep of death, and Yeshua rose from the dead on the first day of the week, thereby CONFIRMING the BLESSING AND HOLYNESS OF THE SABBATH by His own rest, for He just spent an entire Sabbath day in the tomb of Joseph of Arimathea. Not even death could change the decree established at the creation of the world regarding the holiness of the Sabbath, the seventh day of the week!
Now, while Sunday-keepers boast that Sunday has its roots in the first century, Sabbath-keepers can rejoice that the Sabbath has its roots in creation and is as old as the Earth itself ... and presumably as old as the Creator himself and His Heaven, for this world of ours, the microcosm, was created according to the model of God's world, the macrocosm. Let's go back to the real roots!
Elämme ajassa, jolloin kaikki tutuksi tullut ja turvallinen on järkkymässä ja muuttumassa. Maailma, johon kerran synnyimme, ja asiat, joihin opimme luottamaan, ovat ikuisesti taakse jäänyttä menneisyyttä johon voimme palata vain muistoissamme. Maailmanjärjestys on nyt vahvan muutoksen kourissa.
We live in a time when everything familiar and secure is being shaken and transformed. The world we were once born into, and the things we learned to trust, are forever a thing of the past, to which we can only return in our memories. The world order is now in the throes of profound change.
Puhuessaan opetuslapsilleen maailmanlopun merkeistä Jeshua nosti yhtenä asiana esiin ”ahdistuksen ja epätoivon”. Emme kenties osaa tulkita merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, mutta sen me kyllä tiedämme, milloin meitä ahdistaa ja milloin olemme epätoivoisia.
When speaking to his disciples about the signs of the end of the world, Yeshua singled out “distress and despair.” We may not be able to interpret the signs in the sun, moon, and stars, but we do know when we are distressed and when we are desperate.
Jeshuan sanat Luukkaan evankeliumissa :”Ja on oleva merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät” (Luuk. 21: 25, 26).
Yeshua’s words in the Gospel of Luke: ”And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring. Menäs hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth: for the powers of heaven shall be shaken” (Luke 21: 25, 26).
Sana ”maanpiiri" on käännetty kreikan sanasta οικουμενη oikoumenee, joka tarkoittaa ”koko maailmaa”. Samasta sanasta on johdettu myös sana ”ekumenia”. Ja tämä samainen sana οικουμενη ekumenee paljastaa myös koko maailmaa vaivaavan ahdistuksen syyn, sillä se esiintyy myös Ilm. 16: 14ssa, jonka yhteydessä kerrotaan kolmesta saastaisesta hengestä, kolmesta riivaajain hengestä, jotka ”lähtevät kokoamaan maanpiirin (οικουμενη koko maailman) kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” (suom. käännös 1992).
The word “world/earth” is translated from the Greek word οικουμενη oikoumene, which means “the whole world.” The word “ecumenism” is also derived from the same word. And this same word οικουμενη ekumene also reveals the cause of the tribulation afflicting the whole world, for it also appears in Revelation 16:14, in connection with which it is told of three unclean spirits, three spirits of demons, who 'go forth to gather all the kings of the whole earth (οικουμενη koko maalin) to the battle of the great day of God the Almighty' (according to the Finnish translation 1992).
Tällä hetkellä maailman valtiaat ovat pyrkimässä rauhaan, ainakin osa heistä, mutta itse asiassa maailmaa valmistellaan Saatanan johdolla viimeiseen taisteluun. Huomaammeko, miten Paholaisella on nyt kiire? Hän nimittäin tietää, että hänen aikansa... tämän maailmanaika... on loppumassa!
At this moment the rulers of the world are striving for peace, at least some of them, but in fact the world is being prepared under Satan's leadership for the final battle. Do we notice how busy the Devil is now? He knows that his time... the time of this world... is running out!
Mutta tässä tilanteessa, jossa emme voi turvautua mihinkään emmekä kehenkään, on olemassa kuitenkin yksi varma turva. Mutta se on löydettävä henkilökohtaisesti!
But in this situation where we can't rely on anything or anyone, there is one sure safety. But it has to be found personally!
Jeshuan sanat Matteuksen evankeliumin lopussa, evankeliumin viimeisessä lauseessa, kannattaa opetella ulkoa ja toistaa niitä omassa mielessä uudelleen ja uudelleen. Ja katso, Jeshuan sanat (SANAN sanat) alkavat muuttua henkilökohtaiseksi varmuudeksi ja todelliseksi turvaksi.
The words of Yeshua at the end of the Gospel of Matthew, in the last sentence of the Gospel, are worth memorising and repeating in your mind over and over again. And behold, the words of Yeshua (the words of the WORD) begin to turn into personal certainty and real security.
Ne sanat ovat tässä: MINÄ OLEN... teidän kanssanne /sinun kanssasi... joka päivä... maailman loppuun asti/ maailmanloppuun asti.
Those words are here: I AM... with you... every day... until the end of the world/until the end of the time.
Tekstin viimeiset sanat kreikassa ovat: συντελειας του αιωνος. Sanojen merkitykset ovat seuraavat: συντελειας synteleias = täyttyminen/loppu/päätös ja αιωνος aioonos = 1. aika/aikakausi/ajanjakso 2. maailmankausi/maailma.
The last words of the text in Greek are: συντελειας του αιωνος. The meanings of the words are as follows: συντελειας synteleias = fulfillment/end/conclusion and αιωνος aionos = 1. time/era/period 2. world era/world age.
Tunnistammeko Jeshuan viimeisessä vakuutuksessa saman hengen/voiman, jonka Mooses sai kokea Midianin erämaassa? Katsoessaan ilmiliekeissä palavaa pensasta ja seistessään paljasjaloin yllättävän näyn edessä Mooses yritti vielä vastustella Jumalalta saamaansa tehtävää: ”mikä minä olen menemään Faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” (2. Moos. 3: 11). Mutta Mooses sai henkilökohtaisen vakuutuksen sanoissa: ”MINÄ OLEN... sinun kanssasi” (2. Moos. 3: 12).
Do we recognise in Yeshua’s final assurance the same spirit/power that Moses experienced in the wilderness of Midian? As he looked at the burning bush and stood barefoot before the startling sight, Moses still tried to resist the mission he had received from God: 'Who am I that I should go to Pharaoh and bring the Israelites out of Egypt?' (Exodus 3:11). But Moses received a personal assurance in the words: “I AM... with you” (Exodus 3:12).
Vaatiessaan tehtävän antajalta myös Israelin kansalle varmaa vakuutusta, Mooses kuuli sanat: MINÄ OLEN JOKA MINÄ OLEN hepreaksi אהיה אשר אהיה EHJEE ASHER EHJEE. Ja allekirjoituksen/vahvistuksen antoi itse MINÄ OLEN eli EHJEE (2. Moos. 3: 14).
When demanding a sure assurance from the one who gave the task, also for the people of Israel, Moses heard the words: I AM WHO I AM in Hebrew אהיה אשר אהיה EHJEE ASHER EHJEE. And the signature/confirmation was given by the I AM or EHJEE himself (Exodus 3:14).
Lause ehjee asher ehjee sisältää (asher-sanan merkitysten mukaan) vakuutuksen siitä, että tehtävän antaja tulee olemaan Mooseksen ja kansan kanssa ohjaten, johtaen, opastaen, ojentaen heitä ja tehden kansan onnelliseksi.
The phrase ehjee asher ehjee contains (according to the meanings of the word asher) an assurance that the one who gave the task will be with Moses and the people, guiding, leading, instructing, correcting them, and making the people happy.
Lauseen אהיה אשר אהיה ehjee-verbi on hepreassa imperfektissä, joka käännetään sekä preesensissä että futuurissa. Niinpä tuo lause voidaan pukea myös tulevaa Messiasta ennustavaan muotoon 'olen (Hän), joka tulen olemaan’. Ennen ristin-kuolemaa sanat saattoivat merkitä profeetallisesti myös: ’tulen olemaan (Hän), joka olen.’ Saatanalliset voimat eivät pysty milloinkaan tuhoamaan jumalallista ja ikuista olemista!
The verb ehjee in the phrase אהיה אשר אהיה is in the imperfect tense in Hebrew, which is translated in both the present and future tenses. Thus, the phrase can also be put into the form of ‘I am (He) who I will be’, which predicts the coming Messiah. Before the death on the cross, the words could prophetically also mean: ‘I will be (He) who I am.’ Satanic forces can never destroy divine and eternal being!
Koska Jumalan Pojan oleminen ei lopu maailman loppuun, voimme odottaa jopa Hänen tulemistaan/paluutaan ja Hänen ikuisen olemisensa näkemistä noiden Moosekselle annettujen sanojen perusteella: 'minä olen (Hän), joka tulen'. Ehjee-verbi on hajah-verbin muoto, ja ensimmäisessä luomiskertomuksessa hajah-verbit on käännetty sanalla ’tulla', vaikka se olisi voitu yhtä hyvin kääntää sanalla ’olla’. KJV: ”Let there be light: and there was light." Olkoon valkeus, ja valkeus oli’... valkeus on ollut olemassa sen jälkeen, kun se luomisessa asetettiin olemaan.
Since the being of the Son of God will not end at the end of the world, we can even expect His coming/return and the sight of His eternal being based on those words given to Moses: 'I am (He) who will come'. The verb ehjee is a form of the verb hajah, and in the first creation account the hajah-verbs are translated in Finnish as 'to come/become', although it could just as easily have been translated as 'to be’. KJV gives us a good example: 'let there be light, and there was light'... light has existed since it was put into being in creation.
Eikä Jeshua-Messiaan oleminen rajoitu myöskään vain aikaan Midianista eteenpäin. Ehjee-verbin kohdalla on tehty suoranainen kieliopillinen poikkeama Sanal. 8: 30:ssa, sillä siinä אהיה ehjee on käännetty menneessä aikamuodossa näin: ”silloin MINÄ hänen sivullansa hoidokkina OLIN”. Jumalan Poika oli siis jo maailman luomisessa (Sanal. 8: 22 - 31). Isä on ikuinen, ja Poika on ikuinen!
And the existence of Yeshua the Messiah is not limited to the time from Midian onwards. A direct grammatical deviation has been made regarding the verb ehjee in Prov. 8: 30, for there אהיה ehjee is translated in the past tense as follows: 'then I WAS at his side as a nurse'(in Finnish). The Son of God was therefore already at the creation of the world (Prov. 8: 22 - 31). The Father is eternal, and the Son is eternal!
Tämän asian Jeshua vahvisti myös epäuskoisille juutalaisille sanoessaan: ”ennen kuin Aabraham syntyi, MINÄ OLIN” (Joh. 8: 58).
This issue Yeshua also confirmed to the unbelieving Jews when He said: 'Before Abraham was, I AM' (John 8:58).
Koska HÄN OLI jo ennen Aabrahamia, HÄN pystyi rohkaisemaan Iisakia (1. Moos. 26: 3), Jaakobia (1. Moos. 31: 3), Moosesta (2. Moos. 3: 12; 4: 12, 15; 5. Moos. 31: 23), Joosuaa (Joos. 1: 5; 3: 7), Gideonia (Tuom. 6: 16) ja Daavidia (2. Sam. 7: 9) noilla rohkaisevilla sanoillaan ’MINÄ OLEN... sinun kanssasi’.
Because HE WAS/EXISTED before Abraham, HE was able to encourage Isaac (Gen. 26:3), Jacob (Gen. 31:3), Moses (Ex. 3:12; 4:12, 15; Deut. 31:23), Joshua (Josh. 1:5; 3:7), Gideon (Judg. 6:16) and David (2 Sam. 7:9) with those encouraging words ‘I AM... with you’.
Taivaallinen ISÄMME on ensimmäinen ja ikuinen MINÄ OLEN, sillä Kuolemalla ei ole Häneen mitään valtaa... ISÄ ON IKUINEN! Mutta Kuolema on aseeton myös Pojan edessä, sillä POIKA ON yhtä ikuinen kuin Isä, vaikka Kuolema vei Hänet Joosef Arimatialaisen hautaan pieneksi hetkeksi Hänen kuollessaan minun ja sinun... meidän jokaisen... puolesta.
OUR Heavenly FATHER is the first and eternal I AM, for Death has no power over Him... THE FATHER IS ETERNAL! But Death is also unarmed before the Son, for the SON IS as eternal as the Father, even though Death took Him to the tomb of Joseph of Arimathea for a short moment when He died for me and you... for each of us.
Ristillä Jeshua antoi elämänsä/henkensä Isän käsiin (Luuk. 23: 46), ja Isä herätti Hänet kuolleista (Room. 4: 24; 6: 4, 9; 7: 4; 8: 11; 10: 9; 1. Kor. 6: 14; 15: 15, 16, 17; Gal. 1: 1; 2. Tim. 2: 8; 1. Piet. 1: 21). Tämä jumalallinen pelastussuunnitelma oli laadittu jo ennen maailman perustamista... ennen maailmanajan (αιωνος aioonos) alkamista.
On the cross, Yeshua gave His life/spirit into the hands of the Father (Luke 23:46), and the Father raised Him from the dead (Rom. 4:24; 6:4, 9; 7:4; 8:11; 10:9; 1 Cor. 6:14; 15:15, 16, 17; Gal. 1:1; 2 Tim. 2:8; 1 Pet. 1:21). This divine plan of salvation was established before the foundation of the world... before the world age (αιωνος aioonos) began.
Sama MINÄ OLEN, joka oli/seisoi ennen maailman luomista, on/seisoo paikallaan myös maailman loppuessa, maailmanajan päättyessä. Siksi Jumalan lapsilla ei ole pienintäkään aihetta ahdistukseen eikä epätoivoon. Tuntekaamme HÄNET henkilökohtaisesti, niin MINÄ OLEN on IKUINEN TURVAMME!
The same I AM that was/stood before the creation of the world will be/stand still at the end of the world, at the end of the age. Therefore, God's children have no cause for anxiety or despair. Let us know HIM personally, and the I AM is our ETERNAL SECURITY!
Kirjoittaessani jokin aika sitten otsikolla ”Käärme” mieltäni jäi askarruttamaan kysymys, miten ihmeessä heprean sana שרף saraf/seraf on suomennettu 4. Moos. 21: 8:ssa sanalla ’käärme’. Asiaa oli pakko selvitellä lisää, ja pakottava tarve heräsi, kun keskustelin tästä aiheesta tyttäreni ja hänen miehensä kanssa.
While writing a while ago under the title “Serpent,” I was struck by the question of how on earth the Hebrew word שרף saraf/seraph is translated as ‘serpent’ (’käärme’ in Finnish) in Numbers 21:8. I had to investigate the matter further, and the pressing need arose when I discussed this topic with my daughter and her husband.
Kirjoittaessani Käärme-kirjoitustani olin siinä käsityksessä, että sana שרף saraf esiintyy hepreankielisessä Tanakissa ainoastaan kahdessa jakeessa, ja että se on yhdessä jakeessa käännetty sanalla ’käärme’ (4. Moos. 21: 8) ja toisessa sanalla ’serafit’ (Jes. 6: 2). Myöhempi selvittely paljasti, että tuo sana esiintyy noissa molemmissa luvuissa kaksi kertaa ja että se esiintyy niissä molemmissa sekä yksikössä (שרף saraf/seraf) että monikossa (שרפים serafim).
When I wrote my article about Serpent, I was under the impression that the word שרף saraph occurs in only two verses in the Hebrew Tanakh, and that it is translated in one verse as ‘serpent’ (Numbers 21:8) and in another as ‘seraph’ (Isaiah 6:2). Further investigation revealed that that word occurs twice in both chapters, and that it appears in both of them in the singular (שרף saraf/seraf) and the plural (שרפים serafim).
4. Moos. 21. luku:
JAHVE (יהוה) lähetti israelilaisten sekaan MYRKKYKÄÄRMEITÄ (שרפים serafim - 4. Moos. 21: 6), ja JAHVE kehotti Moosesta tekemään KÄÄRMEEN (שרף saraf/seraf - 4. Moos. 21: 8) ja panemaan sen tangon päähän.
Numbers 21:
YAHWEH (יהוה) sent POISONOUS SNAKES/ FIERY SERPENTS (שרפים serafim - Num. 21: 6) among the Israelites, and YAHWEH instructed Moses to make a SERPENT/SNAKE (שרף saraf/seraf - Num. 21: 8) and put it on a pole.
Jes. 6. luku:
Jesaja näki JAHVEN istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella (Jes. 6: 1) ja SERAFIEN (שרפים serafim . Jes. 6: 2) seisovan hänen ympärillään. Jesajan kauhistuessa omaa saastaisuuttaan (Jes. 6: 5), yksi SERAFI (שרף saraf/seraf - Jes. 6: 6) lensi puhdistamaan Jesajan huulia (Jes. 6: 7).
Merkitseekö sana שרף saraf/seraf alunalkainkin Jahven enkeleitä, jotka ovat taivaasta karkoitettuja kapinallisia, Elohimia eli Korkeinta Jumalaa, vastaan kapinoivia henkiolentoja? Septuagintassa (LXX) puhutaan Jahven vaatteiden liepeiden sijaan enkeleistä Jes. 6: 1:ssa!
Kabbalassa, okkultismissa ja juutalaisessa kirjallisuudessa luetellaan enkeleitä, joiden nimet sekoittuu automaattisesti Raamatussa mainittuihin nimiin Miikael ja Gabriel. Kannattaa muistaa, että demonit olivat alkuun kirkkauden enkeleitä ja ne saivat nimensä Korkeimman Jumalan kasvojen edessä. Tuskinpa nimet muuttuivat lankeemuksen jälkeenkään, koska taivaallinen nimi on tehokas harhautus Saatanan leirissä.
Isaiah 6:
Isaiah saw YHWH sitting on a throne high and lifted up (Isaiah 6:1) and the SERAPHS (שרפים serafim - Isa. 6:2) standing around him. When Isaiah was horrified by his own filthiness (Isaiah 6:5), one SERAPH (שרף saraf/seraph - Isaiah 6:6) flew to cleanse Isaiah’s lips (Isaiah 6:7).
Does the word שרף saraf/seraf originally refer to the angels of Yahweh, who are rebels cast out of heaven, the spirit beings who rebel against Elohim or the Most High God? The Septuagint (LXX) speaks of angels instead of Yahweh's clothes like the Finnish translation in Isa. 6: 1 (KJV has the word ”train") !
In Kabbalah, occultism and Jewish literature, angels are listed whose names are automatically confused with Michael and Gabriel, the names mentioned in the Bible. It is worth remembering that demons were originally angels of glory and received their names before the face of the Most High God. It is unlikely that the names changed after the fall, because the heavenly name is an effective deception in Satan's camp.
Muut שרף-tekstit:
Heprean sana שרף saraf/seraf esiintyy myös kahdessa muussa Jesajan kirjan tekstissä (Jes. 14: 29 ja 30: 6), joissa se on suomennettu sanalla ’lentävä käärme’ (1933), ’siivekäs lisko’ (1992), ’lentävä tulinen käärme/myrkkykäärme’ (2012).
Sanat נחש nachash (= käärme) ja שרף saraf/seraf (= serafi) ovat 5. Moos. 8: 15:ssa mielenkiintoisesti peräkkäin => käärme-serafi!
Other שרף-texts:
The Hebrew word שרף saraf/seraf also appears in two other texts in the Book of Isaiah (Isa. 14:29 and 30:6), where it is translated into Finnish as ‘flying serpent’ (1933), ‘winged lizard’ (1992), ‘flying fiery serpent/poisonous serpent’ (2012).
The words נחש nachash (= serpent/snake) and שרף saraf/seraf (= seraph) are interestingly consecutive in Deuteronomy 8:15 =>serpent-seraph!
Serafit ja kerubit:
Jesajan kuvauksen mukaan serafeilla on kuusi siipeä, joilla ne peittävät sekä kasvonsa että jalkansa ja lentävät (Jes. 6: 2). Serafit luetaan enkelihin tässä Jesajan tekstissä. Kaikissa muissa Vanhan Testamentin teksteissä sana שרשפי -שרף seraf-serafim liittyy käärmeeseen.
Myös kerubit (hepreaksi כרוב) ovat enkeleitä, ja niillä on neljä siipeä. Hes. 28. luvussa kerrotaan sädehtivästä vartijaenkelistä, kerubista, joka kadotti moitteettomuuden/nuhteettomuuden/pyhyyden. Sana ”kerubi” johdetaan assyrian sanasta KIRUBU, joka merkitsee ”olla lähellä”. Kerubit ovat siis Jumalan (Elohim) lähimpiä palvelijoita.
Seraphs and cherubs:
According to Isaiah's description, the Seraphs have six wings, with which they cover both their faces and their feet and fly (Isa. 6:2). Seraphs are included among the angels in this text of Isaiah. In all other texts of the Old Testament, the word שרשפי -שראפ seraph-seraphim is associated with the serpent.
Cherubim (כרוב in Hebrew) are also angels, and they have four wings. Ezekiel 28 tells of a shining guardian angel, a cherub, who lost integrity/innocence/holiness. The word “cherub” is derived from the Assyrian word KIRUBU, which means “to be near.” Cherubim are therefore God’s (Elohim) closest servants.
Lisämerkitykset sanalle שרף saraf/seraf:
Lisäksi löysin tiedon, että sana שרף saraf/seraf merkitsee myös puun tuottamaa pihkaa (joidenkin lähteiden mukaan myös mahlaa)
Additional meanings for the word שרף saraf/seraf:
I also found information that the word שרף saraph/seraph also means the resin produced by a tree (according to some sources also sap).
Saraf-verbi:
Verbinä שרף saraf merkitsee ’polttamista/ tulella tuhoamista’, se esiintyy noin 117 kertaa Vanhassa Testamentissa, ja se kattaa kaikki Vanhan Testamentin tärkeimmät osat. Sitä käytetään kuvaamaan tarkoituksellista rituaalia, oikeuden tuomiota, sodankäyntiä ja Jahven suoraa sanaa.
Muutama verbi-esimerkki:
* polttaa tuhkaksi - 3. Moos. 4: 19, 21 (syntiuhri)
* polttaa tulessa - 2. Moos. 29: 14; Joos. 6: 24 (mullikka, Jeriko)
* polttaa tiiliä - 1. Moos. 11: 3 (Baabelin tornin tiilet)
* polttaa kalkiksi - Aam. 2: 1 (Edomin kuninkaan luut)
* sytyttää/polttaa - 3. Moos. 10: 6 (Naadab ja Abihu)
* tulla poltetuksi - 1. Moos. 38: 24 (Juuda Taamarista)
* palaa - Sanal. 6: 27 (tuli helmassa)
Saraf Verb:
As a verb, שרף saraf means ‘to burn/destroy by fire’, it occurs about 117 times in the Old Testament, and it covers all the major parts of the Old Testament. It is used to describe intentional ritual, judicial judgment, warfare, and the direct word of Yahweh.
Some examples of verbs:
* burn to ashes - Lev. 4:19, 21 (sin offering)
* burn in fire - Ex. 29:14; Josh. 6:24 (bull, Jericho)
* burn bricks - Gen. 11:3 (bricks of the Tower of Babel)
* burn to lime - Amos. 2:1 (bones of the king of Edom)
* to kindle/burn - Lev. 10:6 (Nadab and Abihu)
* to be burned - Gen. 38:24 (Judah by Tamar)
* to burn - Prov. 6:27 (fire in the bosom)
Mietittävää:
Serafi on kirkas olento... henkiolento, jota ympäröi tulen hohde/kirkkaus.
Mooses teki Nehustanin (נחש נחשת nachash nechoshet) kiiltävästä metallista; vaskesta/pronssista. ”Vaski” on hepreaksi נחשת / נחושת nechoshet... sanan alkuosa on sama kuin sana נחש nachash (käärme).
Think about:
A Seraph is a bright being... a spirit being surrounded by the brightness of fire.
Moses made the Nehushtan (נחש נחשת nachash nechoshet) from a shiny metal; copper/bronze. ”Copper" in Hebrew is נחשת / נחושת nechoshet... the beginning of the word is the same as the word נחש nachash (snake/serpent).
Septuagintan käännös:
Septuagintassa (LXX) eli vanhimmassa kreikankielisessä Vanhan Testamentin käännöksessä, heprean sanaa שרף saraf/seraf vastaa kreikan sana οφιν ofin, jonka merkityksiä ovat: 1. käärme 2. paha/kiero ihminen/olento 3. Paholainen. Erään lähteen mukaan kreikan tekstissä lukee οφιν πυρινον ofin pyrinon. Πυρ-πυρος pyr-pyros merkitsee 1. tuli, tulinen 2. taivaallinen tuli 3. tuomion tuli 4. rankaiseva tuli.
Septuagint translation:
In the Septuagint (LXX) or the oldest Greek translation of the Old Testament, the Hebrew word שרף saraf/seraf is equivalent to the Greek word οφιν ofin, which means: 1. snake/serpent 2. evil/wicked person/creature 3. Devil. According to one source, the Greek text reads οφιν πυρινον ofin pyrinon. Πυρ-πυρος pyr-pyros means 1. fire, fiery 2. heavenly fire 3. fire of judgment 4. punishing fire.
Heprean nachas-sanan (נחש) merkityksiä:
נחש nachash = käärme, viekas ihminen (esiintyy 31x Vanhassa Testamentissa)
נחש nachash = noituus, loitsu; ennusmerkki
לחש-נחש lachash-nachash = hokkuspokkus
נחש nechash = taikuri, ennustaja
נחש nachash verbinä = ennustaa, arvata
נחש שרף nachash saraf = käärme-serafi, suomennettu ”myrkkykäärme” 5. Moos. 8: 15: ssa
The meanings of the Hebrew word נחש nachas:
נחש nachash = snake/serpent, cunning person (appears 31x in the old Testament)
נחש nachash = witchcraft, spell; omen
לחש-נחש lachash-nachash = sorcery word
נחש nechash = magician, fortune teller
נחש nachash as a verb = to predict, guess
נחש שרף nachash saraf = serpent seraf, in English ”fiery serpent” in Deuteronomy 8: 15
Yhteenveto:
Heprean ja kreikan sanojen kautta silmiemme eteen hahmottuu kuva Paholais-Käärmeestä, jonka alkuperä on Serafi-Enkeli. Ei ole mikään ihme, että Eedenin paratiisissa ollut Käärme osasi puhua! Eevan vietellyt Käärme oli sama olento, joka oli käyskennellyt Taivaassa serafina enkelien joukossa ja houkutellut ovelilla sanoilla kolmanneksen taivaan enkeleistä kapinaan Korkeinta Jumalaa vastaan.
Puun tuottama pihka ilmaistuna heprean sanalla שרף saraf viittaa vahvasti siihen Hyvän ja pahan tiedonpuun hedelmään, jonka Serafi-Käärme tarjoili ensimmäisille ihmisille.
Tulikäärmeenä tuo Jumalan Vastustaja "saa tulenkin lankeamaan taivaasta” samoin kuin myös sen valtaa käyttävä maasta nouseva peto tekee (Ilm. 13: 11-17). Tulen ja polttamisen kanssa touhuavan Käärmeen vallassa on sytyttää maailman viimeinen suurpalo (Hes. 28: 18), jota kutsutaan helvetiksi.
Kaikkivaltias Jumala on rakkaus (1. Joh. 4: 8), eikä Hän sorru tappamaan luotujaan. Kaiken likaisen työn tekevät Saatanan joukot Jahven alaisuudessa.
Henkiolennoilla on kyky muuttaa olomuotoaan, okkultistit tietävät sen varsin hyvin. Israelilaisten leiriin ilmestyneet myrkkykäärmeet olivat langenneita enkeleitä, demoneja, entisiä serafeja. Niiden purema aiheutti kuoleman. Paaluun nostettu Nehustan edusti Saatanaa, joka kykenee parantamaan aiheuttamansa sairaudet, mutta vain ne sairaudet, jotka hän on itse aiheuttanut. Nehustan (נחש נחשת nachash nechoshet, vaskikäärme... kahden heprean sanan samankaltaisuus tuo mieleen nimen "käärmeiden käärme") ei ole symboli Jeshuasta, joka todella kantoi meidän sairautemme (Jes. 53: 4), vaan se on kuva Saatanasta. Nehustanin palvonta oli/on epäjumalanpalvelusta.
Summary:
Through the Hebrew and Greek words, an image of the Devil-Serpent, whose origin is the Seraph-Angel, emerges before our eyes. It is no wonder that in the paradise of Eden the Serpent could speak! The Serpent who seduced Eve was the same being who had walked as a seraph in Heaven among the angels and with cunning words had lured a third of the angels of heaven into rebellion against the Most High God.
Resin produced by a tree expressed by the Hebrew word שרף saraf strongly refers to the fruit/product of the Tree of the knowledge of good and evil, which the Seraph-Serpent offered to the first people.
As a fiery serpent the Adversary of God “makes fire come down from heaven” as does also the beast that comes up from the earth and that exercises its power (Rev. 13:11-17). The Serpent, who is busy with fire and burning has the power to ignite the final great conflagration of the world (Ezek. 28:18), which is called hell.
Almighty God is love (1 John 4:8), and He does not hesitate to kill His creatures. All the dirty work is done by Satan's forces under Yahweh.
Spirit beings have the ability to change their form, occultists know this very well. The poisonous snakes /fiery serpents that appeared in the camp of the Israelites were fallen angels, demons, former seraphs. Their bite caused death. Nehustan, raised on a pole, represented Satan, who is able to heal the diseases he has caused, but only those diseases that he himself has caused. Nehustan (נחש נחשת nachash nechoshet, copper snake... the similarity of the two Hebrew words brings to mind the name "snake of snakes/serpent of serpents") is not a symbol of Yeshua, who truly bore our diseases (Isa. 53: 4), but it is an image of Satan. The worship of Nehustan was/is idolatry.
