Nykyään eteemme tulee kaikenlaista soopaa milloin tekoälyllä tuotettuna milloin taas yksinkertaisesti muulla tavoin totuutta muunnellen.
Kuluneella viikolla eteeni osui tällainen juttu, jossa kerrottiin sunnuntai-jumalanpalveluksen alkujuurista ja sen myöhemmistä vaiheista seuraavasti:
Nowadays, we are bombarded with all kinds of nonsense, sometimes produced with artificial intelligence, sometimes simply distorting the truth in other ways.
Last week, I came across an article that described the origins of the Sunday service and its later stages as follows:
LAINAUS:
Sunnuntain-jumalanpalvelus alkoi ensimmäisellä vuosisadalla (1. vuosisadan puolivälissä) ja juonsi juurensa Jeesuksen ylösnousemuksen juhlintaan "viikon ensimmäisenä päivänä.” Vaikka varhaiskristityt, usein juutalaiset, jatkoivat sapatin viettoa, he alkoivat kokoontua sunnuntaisin murtamaan leipää, ja käytäntö levisi laajalle 2. vuosisadan alkupuolella.
Ensimmäisen vuosisadan alkuperä: Käytäntö sai alkunsa apostoleilta, ja siitä on mainintoja Uudessa testamentissa (Apostolien teot 20:7, 1. Kor. 16:2) ja varhaiskristillisissä kirjoituksissa, kuten Didakhe.
2. vuosisadan alku: Antiokialaisen Ignatiuksen (n. 110 jKr.) asiakirjat osoittavat, että kristityt eivät enää vietä sapattia, vaan elävät "Herran päivän" mukaan.
Lepopäivän vahvistaminen: Vaikka sunnuntain-jumalanpalvelus oli käytössä aiemmin, Rooman keisari Konstantinus vahvisti sen virallisesti lepopäiväksi vuonna 321 jKr.
Joidenkin tulkintojen mukaan muutos vakiintui myöhemmin, mutta sunnuntain eli "Herran päivän" kokoontumisen käytäntö on yleensä peräisin 1. vuosisadalta.
QUOTE:
Sunday worship began in the first century (mid-1st century) and had its roots in the celebration of Jesus' resurrection on the "first day of the week." Although early Christians, often Jews, continued to observe the Sabbath, they began to meet on Sundays to break bread, and the practice became widespread by the early 2nd century.
First-century origins: The practice originated with the apostles and is mentioned in the New Testament (Acts 20:7, 1 Cor. 16:2) and early Christian writings such as the Didache.
Early 2nd century: The writings of Ignatius of Antioch (c. 110 AD) indicate that Christians no longer observed the Sabbath but lived according to the "Lord's Day.”
Confirmation of the Sabbath: Although Sunday worship had been practiced previously, the Roman Emperor Constantine officially confirmed it as the Sabbath in 321 AD.
Some interpretations suggest that the change was later established, but the practice of gathering on Sunday, or the "Lord's Day," generally dates back to the 1st century.
LAINAUKSEN ANALYSOINTIA:
* ilman minkäänlaisia tarkempia tietoja ensimmäiseltä vuosisadalta väitetään, että sunnuntai-jumalanpalvelus sai alkunsa silloin
* sapatilta sunnuntaille tapahtuneen lepopäivämuutoksen perusteluksi heitetään Jeesuksen viikon ensimmäisen päivän aamuhämärissä tapahtunut ylösnousemus ottamatta huomioon, että Jeesus pyhitti nimenomaan sapatin lepäämällä koko sapatin 24 tuntia
* muutoksen alkuunpanijoiksi esitetään itse kristityt, tai oikeammin juutalaiset, vaikka vielä tänäkin päivänä juutalaiset viettävät sapattia
* muutosliikkeen laajenemisen nopeudesta ei kerrota minkäänlaisia faktatietoja
* muutoksen alkuunpanijoiksi tarkennetaan sitten vielä apostolit ILMAN minkäänlaisia tarkempia tietoja; ketkä, missä, milloin ja miten, yksi nimi (Didakhe) on kovin laiha tieto
* sulkeisiin on merkitty kaksi tekstiä Uudesta Testamentista, joiden tarkempi tutkiminen ei mitenkään vahvista sunnuntaita apostolien jumalanpalveluspäiväksi, mutta hyvin harva lukija vaivautuu edes tarkistamaan tekstejä. Minä kuitenkin tarkisti molemmat tekstit: * Ap.t. 20: 7:ssä viikon ensimmäisenä päivänä tapahtunut kokoontuminen Troaksessa liittyy apostoli Paavalin matkaan ja sen aikatauluihin (Ap.t. 20: 5 - 7- kannattaa lukea asiayhteys!). Leivän murtaminen eli syöminen oli tarpeellista tuonakin kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä. Lisäksi kannattaa muistaa, että tuohon aikaan seurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää JOKA PÄIVÄ (Ap.t. 2: 46) * Toisessa mainitussa tekstissä, 1. Kor. 16: 2:ssa, viikon ensimmäistä päivää eli ”sapatin jälkeistä päivää” (1992) suositellaan päiväksi, jolloin kukin käsittelisi rahaa (eikä sapattina) ja laittaisi syrjään hyväntekeväisyyteen liikenevän määrän
* seuraavaksi viitataan Ignatiuksen asiakirjoihin antamatta tarkempia tietoja niistä (esim. kirjan nimi, sivu jne.)
* kun siis juutalaiset lakkasivat viettämästä sapattia, ja sitten vielä kristitytkin tekivät samoin, ketkä jäivät puhumaan sapatin puolesta, kun sitä vieläkin vietetään
* sitten käsite ”HERRAN PÄIVÄ” heitetään esille samaan tapaan kuin vuoden 1992 raamatunkäännöksen selitysosiossa (Raamatun ajanlasku ja juhla-ajat) on tehty
* Konstantinuksen sunnuntain pyhitysmääräys vuodelta 321 tulkitaan ikään kuin sivuseikaksi tai siihen mennessä vakiintuneen käytännön vahvistamiseksi. Mainitsematta jätetään se, että Konstantinus kielsi työnteon sunnuntaina ja pyhäpäivän viettämisen lauantaina. Joidenkin erimielisten tutkijoiden tulkinta sunnuntain vieton myöhemmästä vakiintumisesta työnnetään romukoppaan toteamalla, että ”HERRAN PÄIVÄN” vietto on peräisin 1. vuosisadalta... on turha nostaa esiin 300-lukua ja Konstantinuksen vaikutusta lepopäivämuutokseen, kun sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ovat jo ensimmäisellä vuosisadalla
QUOTE ANALYSIS:
* without any more detailed information from the first century, it is claimed that Sunday worship originated then
* the resurrection of Jesus at dawn on the first day of the week is used as the justification for the change from Sabbath to Sunday, without taking into account that Jesus specifically sanctified the Sabbath by resting for all 24 hours of the Sabbath
* the initiators of the change are presented as the Christians themselves, or more accurately the Jews, although even today Jews observe the Sabbath
* no factual information is given about the speed of the expansion of the change movement
* the apostles are then specified as the initiators of the change WITHOUT any more detailed information; who, where, when and how, one name (Didache) is very scant information
* two texts from the New Testament are marked in brackets, a closer examination of which in no way confirms Sunday as the apostles' day of worship, but very few readers even bother to check the texts. However, I checked both texts: * In Acts 20:7, the gathering in Troas on the first day of the week is related to the apostle Paul's journey and its timetable (Acts 20:5 - 7 - it is worth reading the context!). Breaking bread, or eating, was necessary on that first day of the week, too. It is also worth remembering that in those days the church gathered together for breaking bread EVERY DAY (Acts 2:46) * In the second text mentioned, 1 Cor. 16:2, the first day of the week, or “the day after the Sabbath” (1992), is recommended as the day on which each one should handle money (not the Sabbath) and set aside for charity the amount that is transacted*
* Next, reference is made to the documents of Ignatius without giving more detailed information about them (e.g. the name of the book, page, etc.)
* when the Jews stopped celebrating the Sabbath, and then the Christians did the same, who remained to speak for the Sabbath, when it is still celebrated
* then the concept of "THE LORD'S DAY" is thrown out in the same way as in the explanatory section of the 1992 Bible translation (Biblical chronology and feast days)
* Constantine's Sunday sanctification decree from the year 321 is interpreted as if it were a side issue or as a confirmation of the practice that had been established by then. It is not mentioned that Constantine forbade work on Sunday and the observance of a holy day on Saturday. The interpretation of some dissenting scholars about the later establishment of Sunday observance is pushed to the scrap heap by stating that the observance of “THE LORD’S DAY” originates from the 1st century... it is pointless to bring up the 4th century and Constantine’s influence on the change of the Sabbath, when the roots of Sunday worship are already in the first century
KANSAN REAKTIOT:
Sen paremmin asioita analysoimatta ja tutkimatta kansa huutaa kurkku suorana aamenta ja riemuitsee siitä, miten PITKÄT PERINTEET sunnuntainvietolla jo onkaan, ja miten OIKEASSA NYKYINEN AMERIKKALAINEN SUNNUNTAILIIKE ON!
PEOPLE'S REACTIONS:
Without analyzing and researching things, the people are shouting their heads off in the morning and rejoicing about how LONG TRADITIONS Sunday observance already has, and how RIGHT THE CURRENT AMERICAN SUNDAY MOVEMENT IS!
VASTAVETONI:
Kun sunnuntailiikkeen kannattajat löytävät nyt sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ensimmäiseltä vuosisadalta, minä löydän sapatin juuret huikeasti kauempaa.
Raamatun teksteissä käsite "Herran päivä” liittyy sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa yksinomaan päivään, jolloin Jeshua/Jeesus palaa/tulee noutamaan omansa Isän kotiin. Se päivä koittaa ainoastaan yhden kerran maailman ja universumin historiassa, ja se päivä on vielä edessäpäin.
Vanhassa Testamentissa ”Herran päivä” on יום יהוה JOM JAHVE/JEHOVA (Hes. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Sef. 1: 7, 14; Sak. 14: 1; Mal. 3: 23). Tuota samaista tulevaisuuden tapahtumaa kutsutaan myös nimellä ”Herran Sebaotin päivä” יום ליהוה צבאות JOM LE-JAHVE ZEVAOTH (Jes. 2: 12; Jer. 46: 10) ja ”Herran koston päivä” יום נקם ליהוה JOM NAQAM LE-JAHVE (Jes. 34: 8).
Myös Uudessa Testamentissa ”Herran päivä” viittaa edessäpäin olevaan maailman viimeiseen päivään ja Jeesuksen paluuseen kaikkialla muualla paitsi (suomalaisessa) Uuden Testamentin vuoden 1992-käännöksen selitysosassa koskien Raamatun ajanlaskua ja juhla-aikoja. Jakeissa Ap.t. 2: 20; 1. Tess. 5: 2 ja 2. Tess. 2: 10 Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch on käyttänyt Vanhan Testamentin ilmaisua יום יהוה JOM JAHVE/JEHOVA, mutta 2. Kor. 1: 14:ssa hän on käyttänyt sanoja יום אדנינו ישוע JOM ADONEINU JESHUA, Herramme Jeshuan päivä, Fil 1: 6:ssa sanoja יום ישוע המשיח JOM JESHUA HA-MASHIACH, Jeshua Messiaan päivä, Fil. 1: 10:ssä sanoja יום המשיח JOM HA-MASHIACH, Messiaan päivänä ja Ilm. 1: 10:ssä sanoja יום האדון JOM HA-ADON, Herran päivänä.
Maailman loppuminen on ollut ihmiskunnan tiedossa alusta alkaen. Siitä tiesi ennustaa aikanaan jo Eenok, joka oli Adamista seitsemäs patriarkka (Juuda 14, 15). Koska koko Ilmestyskirja kertoo maailman loppuun liittyvistä tapahtumista, on täysin loogista, että kun Johannes sanoo Ilm. 1: 10:ssä olleensa "hengessä Herran päivänä”... kreikaksi Κυριακη ημερα (Kyriake eemera), hän tarkoitti nähneensä hengessä/näyssä Herran päivän tapahtumiin. Mitä ihmeen merkitystä olisi yhdellä viikonpäivällä (sunnuntailla), kun ei edes tapahtuman vuosilukua ole mainittu tuossa jakeessa eikä koko kirjassa! Selvä valheen ja petoksen kulku on nähtävissä!
Ilm. 1: 10:n kohdalla on tapahtunut käännösvirhe jo ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa, ns. Kuningatar Kristiinan käännöksessä, joka tunnetaan myös nimellä Biblia (1642). Siinä kreikan sanat Κυριακη ημερα (Kyriake eemera) on käännetty kahden sanan sijasta yhdellä sanalla "sunnuntai”. Kreikaksi ”sunnuntai" on Κυριακη (= Herra), ja ”päivä”on ημερα, joka on siis jätetty kääntämättä.
Näin tekoälyn aikakaudella on mielenkiintoista katsoa, minkä vastauksen AI antaa hakuun "sunnuntai kreikaksi”. Kas näin meitä opetetaan nykyään: "Sunnuntai on kreikaksi Κυριακη, joka lausutaan suomalaisittain Kiriaki. Se on viikon seitsemäs päivä ja juontaa juurensa sanasta ”herra” (Kyrios) viitaten Herran päivään.”... Vai on sunnuntai ”viikon seitsemäs päivä”! No, tekoäly huomioi kalenterimuutoksetkin kertomatta niistä tässä yhteydessä kuitenkaan mitään enempää.
Ellei Uuden Testamentin teksteissä ole suoraa sitaattia Vanhasta Testamentista (joissa luonnollisesti on tetragrammi), Franz Delitzsch käyttää käännöksessään heprean ”herraa" merkitsevää sanaa אדון adon herra, אדונינו adoneinu herramme, אדון האדנים adon ha-adonim, herrain herra.
Mahtoiko Franz Delitzsch (1813 - 1890) aavistella ja ymmärtää jo omana aikanaan, että ישוע Jeshua ei ole יהוה Jahve/Jehova. Luultavasti hän huomasi Uuden Testamentin käännöstä tehdessään, että yhtäkään sellaista tekstiä ei ole olemassa, jossa Jeshua käyttäisi tuota nimeä itsestään tai Isästään!
Vanhan Testamentin kirjoittajat käyttivät Jumalasta useimmiten nimeä יהוה, koska he olivat juutalaisia, ja juutalaiset uskoivat ja uskovat vieläkin Jumalaan, jota he kutsuvat nimellä יהוה. Mutta Jeshua osoitti selvin sanoin, että juutalaisten isä/jumala ei ole sama kuin Hänen Isänsä/Jumalansa (Joh. 8: 31 - 47). Siis JAHVE/JEHOVA EI OLE JESHUA EIKÄ HÄNEN ISÄNSÄ!
Kuka sitten on tuo ”Herra”, jonka päivästä Vanhassa Testamentissa ennustetaan "Herran vihan ja koston päivänä"? Hän on Herra, joka vihaa ja kostaa! Hän on Isän ja Pojan Vastustaja, Perkele, sillä Perkele puuskuu vihaa ja kostoa, ja siksi hän käy ympäri kuin ”kiljuva jalopeura/ärjyvä leijona”(1. Piet. 5: 8). ”Herran päivä”tulee olemaan Perkeleen viimeinen mahdollisuus kapinoida Jumalan hallintoa vastaan! Siksi se päivä on myös Perkeleen päivä, mutta hienommin ilmaistuna ”Herran päivä”.
Mutta miten ihmeessä Jeshuan paluuta tarkoittava nimitys ”Herran päivä", on liitetty yhteen viikonpäivään, sunnuntaihin? Jeshuan paluun päivä on yksi ainoa päivä Universumin historiassa, mutta sunnuntai toistuu joka viikko. Saatanallinen petos, joka on kestänyt vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, on saanut aikaan sen, että nyt sunnuntaita korotetaan, vaaditaan ja jopa pakotetaan ihmisten ainoaksi lepopäiväksi. Esim. Amerikan kansakuntaa muutetaan nyt "kristilliseksi” (Melania Trumpin sanoja siteeratakseni) mm. sunnuntain viettoa koskevilla määräyksillä, säädöksillä ja laeilla (ns. "siniset lait”).
Pakkoa käyttämällä Herra/Jahve/Jehova sai 40 vuoden aikana Israelin kansan pyhittämään sapattia (2. Moos. 16. luku, 4. Moos. 11. luku). Pakko ja alistaminen eivät kuulu Isä-Jumalan keinoihin, sillä Hän arvostaa vapaaehtoista palvelua. Jeshua sanoi: ”JOS te minua RAKASTATTE, te PIDÄTTE minun KÄSKYNI”(Joh. 14: 15). Jumalanpalveluksen vaikuttimen tulee olla RAKKAUS EIKÄ PAKKO! Se on niin yksinkertaista! "Sapatti on annettu ihmistä varten” (Mark 2: 27), sapatti on Isä-Jumalan siunaus ihmisille. Ihmistä ei asetettu sapattia varten, sapatti/lepopäivä ei ole pakkokeinojen käyttämisen edellytys.
Nykyään sapatin viettoa puoltavat ihmiset eivät voi oikeastaan perustella kantaansa edes Kymmenen käskyn lailla, sillä sunnuntain puolustajat vetoavat tuohon samaan lakikokoelmaan soveltaen sitä sunnuntaihin. Itse asiassa heillä on sievoinen etumatka, sillä koko Decalogi on HERRAN eli JAHVEN/JEHOVAN laki. Herra/Jahve/Jehova on matkinut Jumalan tekemisiä luomiskertomuksen kohdalla, ja ilmeisesti myös lain kohdalla, eihänhän hän muuten vaikuttaisi lainkaan Jumalalta. Jumalan (ISÄN) käskyt annettiin Jeshuan kautta, ja nehän on täytynyt olla olemassa jo ikuisuudessa ja kauan ennen Siinaita. Taivasten valtakunnan lait ovat yhtä vanhat kuin itse valtakunta.
Onko sapatin pyhittäjillä enää mitään kantansa ja valintansa perusteeksi. Kyllä on, ja se vasta jotakin onkin, sillä he voivat palata juurten juuriin, aina maailman LUOMISEEN saakka. Ensimmäinen luomiskertomus eli ns. elohistinen luomiskertomus (1. Moos. 1: 1 - 2: 3) riittää todistamaan sen, että sapatti, viikon seitsemäs päivä, on ainoa viikonpäivä, jonka Jumala (ELOHIM) LEPÄSI, SIUNASI ja PYHITTI ihmistä varten. Herralla/Jahvella/Jehovalla ei ole mitään tekemistä sapatin ja sen pyhyyden kanssa.
Vaikka elohistinen ja jahvistinen luomiskertomus on yhdistetty toisiinsa hyvin omituisella tavalla toisen (2.) luvun alussa, se ei tee Herrasta, Herra Jumalasta eli Jahve Elohimista (יהוה אלהים) sapatin herraa. Koko jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä, sillä siinä ei mainita yhtäkään päivää viikon seitsemästä päivästä. Sen sijaan Elohimin luomisviikko on esitelty päivä päivältä.
Jeshua sanoi, että ”Ihmisen Poika on sapatin herra”(Matt. 12: 8; Mark. 2: 28; Luuk.6: 5) כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Koska Ihmisen Poika, Jeshua Messias, Jumalan Sana loi Isän kanssa maailman (Kol. 1: 12 - 23), Hän on itseoikeutettu SAPATIN HERRA, eikä se sapatti ole sunnuntai. Isä herätti Poikansa kuolemanunesta, ja Jeshua nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä VAHVISTAEN siten omalla levollaan SAPATIN SIUNAUKSEN JA PYHYYDEN, sillä Hän vietti juuri kokonaisen sapatin päivän Joosef Arimatialaisen haudassa. Kuolemakaan ei voinut muuttaa maailman luomisessa asetettua säädöstä sapatin, viikon seitsemännen päivän, pyhyydestä!
Kun nyt sunnuntain pyhittäjät kerskuvat sillä, että sunnuntain juuret ovat ensimmäisellä vuosisadalla, sapatin pyhittäjät voivat iloita siitä, että sapatin juuret ovat luomisessa ja yhtä vanhat kuin itse Tellus... ja oletettavasti yhtä vanhat kuin itse Luoja ja Hänen Taivaansa, sillä tämä meidän maailmamme, mikrokosmos, on luotu Jumalan maailman, makrokosmoksen, mallin mukaan. Palatkaamme oikeille juurille!
MY REPLY:
While the supporters of the Sunday movement now trace the roots of Sunday worship back to the first century, I trace the roots of the Sabbath back tremendously.
In the biblical texts, the concept of "the day of the Lord" in both the Old and New Testaments is exclusively related to the day when Yeshua/Jesus returns/comes to take his own to the Father's house. That day will come only once in the history of the world and the universe, and that day is still ahead.
In the Old Testament, the "Day of the Lord" is יום יהוה JOM YAHWEH/JEHOVAH (Ezek. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Zeph. 1: 7, 14; Zech. 14: 1; Mal. 3: 23). That same future event is also called "the day of the Lord of hosts" יום ליהוה צבאות JOM LE-YAHVEH ZEVAOTH (Isa. 2: 12; Jer. 46: 10) and "the day of the Lord's vengeance" יום נקמ ליהוה JOM NAQAM LE-YAHVEH (Isa. 34: 8).
Also in the New Testament, “the day of the Lord” refers to the coming last day of the world and the return of Jesus everywhere except in the (Finnish) 1992 New Testament commentary on the Bible’s chronology and feast days. In Acts 2:20; 1 Thess. 5:2 and 2 Thess. 2:10, Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, has used the Old Testament expression יום יהוה JOM YAHVEH/JEHOVAH, but in 2 Cor. 1:14 he has used the words יום אדנינו ישוע YOM ADONEINU YESHUA, the day of our Lord Yeshua, in Phil 1:6 the words יום ישוע המשיח JOM YESHUA HA-MASHIACH, the day of Yeshua the Messiah, in Phil. 1:10 the words יום המשיח JOM HA-MASHIACH, the day of the Messiah and in Rev. 1:10 the words יום האדון JOM HA-ADON, the day of the Lord.
The end of the world has been known to mankind since the beginning. Enoch, who was the seventh patriarch from Adam, was able to predict it in his time (Jude 14, 15). Since the entire Book of Revelation tells of events related to the end of the world, it is completely logical that when John says in Rev. 1:10 that he was "in the spirit on the Lord's day"... in Greek Κυριακη ημερα (Kyriake emera), he meant that he saw in the spirit/vision the events of the Lord's day. What significance would there be on one day of the week (Sunday), when not even the year of the event is mentioned in that verse nor in the whole book! A clear course of lies and deception is visible!
There is a translation error in Rev. 1:10 already in the first Finnish Bible, the so-called Queen Kristina translation, also known as the Biblia (1642). In it, the Greek words Κυριακη ημερα (Kyriake emera) are translated instead of two words with one word "Sunday". In Greek, "Sunday" is Κυριακη (= Lord), and "day" is ημερα, which has therefore been left untranslated.
So nowadays in the age of artificial intelligence, it's interesting to see what answer AI gives to the search "Sunday in Greek". This is how we are taught these days: "Sunday is Κυριακη in Greek, which is pronounced Kiriaki in Finnish. It is the seventh day of the week and comes from the word "lord" (Kyrios), referring to the Lord's day."... Oh, is Sunday the "seventh day of the week"! Well, artificial intelligence also takes into account calendar changes without telling us anything more about them in this context.
Unless the New Testament texts contain a direct quotation from the Old Testament (which naturally contain the Tetragrammaton), Franz Delitzsch uses in his translation the Hebrew word for "lord" as אדון adon lord, אדון אדוןינו adoneinu our lord, אדון האדנים adon ha-adonim lord of lords.
Could Franz Delitzsch (1813 - 1890) have foreseen and understood already in his own time that ישוע Yeshua is not יהוה Yahweh/Jehovah? He probably noticed when translating the New Testament that there is not a single text in which Yeshua uses that name for himself or his Father!
The Old Testament writers most often used the name יהוה for God because they were Jews, and the Jews believed and still believe in the God they call יהוה. But Yeshua showed in clear words that the father/god of the Jews is not the same as His Father/God (John 8: 31 - 47). So YAHWEH/JEHOVAH IS NOT YESHUA NOR HIS FATHER!
Who then is the “Lord” whose day is prophesied in the Old Testament as “the day of the wrath and vengeance of the Lord”? He is the Lord who hates and takes revenge! He is the Adversary of the Father and the Son, the Devil, because the Devil breathes out wrath and vengeance, and that is why he goes around like a “roaring lion/roaring lion” (1 Pet. 5:8). The “day of the Lord” will be the Devil’s last chance to rebel against God’s rule! Therefore, that day is also the Devil's day, but more finely expressed, "the Lord's day."
But how on earth is the name "Lord's Day", which refers to the return of Yeshua, connected to one day of the week, Sunday? The day of Yeshua's return is a single day in the history of the Universe, but Sunday repeats itself every week. The satanic deception, which has lasted for years, decades, centuries and even millennia, has resulted in Sunday being now exalted, demanded and even forced as the only day of rest for people. For example, the American nation is now being "Christianized" (to quote Melania Trump) by regulations, statutes and laws regarding the observance of Sunday ("blue laws”).
By using force, the Lord/Yahweh/Jehovah made the people of Israel keep the Sabbath holy for 40 years (Exodus 16, Numbers 11). Force and subjugation are not among the means of God the Father, for He values voluntary service. Yeshua said: “IF YOU LOVE ME, YOU WILL KEEP MY COMMANDMENTS” (John 14:15). The motive for worship should be LOVE, NOT FORCEDNESS! It is so simply! "The Sabbath was made for man" (Mark 2:27), the Sabbath is God the Father's blessing to man. Man was not made for the Sabbath, the Sabbath/rest day is not a prerequisite for using coercive means.
Today, people who advocate Sabbath keeping cannot really justify their position even with the law of the Ten Commandments, because the defenders of Sunday appeal to that same set of laws and apply it to Sunday. In fact, they have a good lead, because the entire Decalogue is the law of the LORD, or YAHWEH/JEHOVAH. The LORD/Yahweh/Jehovah has imitated God's actions in the creation account, and apparently also in the law, otherwise he wouldn't seem like God at all. The commands of God (the Father) were given through Yeshua, and they must have existed since eternity and long before Sinai. The laws of the kingdom of heaven are as old as the kingdom itself.
Do Sabbath keepers have anything left to base their position and choice on? Yes, they do, and that is something, because they can go back to the roots of roots, all the way to the CREATION of the world. The first creation account, or so-called Elohist creation account (Genesis 1:1 - 2:3), is enough to prove that the Sabbath, the seventh day of the week, is the only day of the week that God (ELOHIM) RESTED, BLESSED, and SANCTIFIED for man. Lord/Yahweh/Jehovah has nothing to do with the Sabbath and its holiness.
Although the Elohist and Yahwist creation narratives are connected in a very strange way at the beginning of the second (2nd) chapter, this does not make the Lord, the Lord God, or Yahweh Elohim (יהוה אלהים) the Lord of the Sabbath. In the entire Yahwist creation narrative (Gen. 2: 4 - 25), the days of the week have no significance, for not a single day of the seven days of the week is mentioned. Instead, Elohim's creation week is presented day by day.
Yeshua said that “the Son of Man is Lord of the Sabbath” (Matt. 12:8; Mark 2:28; Luke 6:5) כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Since the Son of Man, Yeshua the Messiah, the Word of God created the world with the Father (Col. 1:12-23), He is the self-righteous LORD OF THE SABBATH, and that Sabbath is not Sunday. The Father raised His Son from the sleep of death, and Yeshua rose from the dead on the first day of the week, thereby CONFIRMING the BLESSING AND HOLYNESS OF THE SABBATH by His own rest, for He just spent an entire Sabbath day in the tomb of Joseph of Arimathea. Not even death could change the decree established at the creation of the world regarding the holiness of the Sabbath, the seventh day of the week!
Now, while Sunday-keepers boast that Sunday has its roots in the first century, Sabbath-keepers can rejoice that the Sabbath has its roots in creation and is as old as the Earth itself ... and presumably as old as the Creator himself and His Heaven, for this world of ours, the microcosm, was created according to the model of God's world, the macrocosm. Let's go back to the real roots!
