JESHUAN OPETUKSIA RUKOUKSESTA:
YESHUA’S TEACHINGS ON PRAYER:
Matt. 6: 7, 8: ”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat... älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä TEIDÄN ISÄNNE KYLLÄ TIETÄÄ, MITÄ TE TARVITSETTE, ENNENKUIN HÄNELTÄ ANOTTEKAAN.”
Matthew 6: 7, 8: ”But when ye pray, use not vain repetitions, as the heathen do... Be not ye therefore like unto them: for YOUR FATHER KNOWETH WHAT THINGS YE HAVE NEED OF, BEFORE YE ASK HIM."
Matt. 7: 7, 8, 11: ”Anokaa, niin TEILLE ANNETAAN; etsikää, niin TE LÖYDÄTTE; kolkuttakaa, niin TEILLE AVATAAN.
Sillä JOKAINEN anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, KUINKA PALJON ENNEMMIN TEIDÄN ISÄNNE, JOKA ON TAIVAISSA, ANTAA sitä, mikä hyvää on, NIILLE, JOTKA sitä häneltä ANOVAT.”
Matthew 7: 7, 8, 11: ”Ask, and IT SHALL BE GIVEN YOU; seek, and YE SHALL FIND; knock, and IT SHALL BE OPENED UNTO YOU.
For EVERY ONE that asketh receiveth, and he that seeketh findeth; and to him that knocketh it shall be opened.
If ye then, being evil, know how to give good things unto your children, HOW MUCH MORE SHALL YOUR FATHER WHICH IS IN HEAVEN GIVE good things TO THEM THAT ASK him?”
Matt. 18: 19: ”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii MISTÄ ASIASTA TAHANSA, ETTÄ HE SITÄ ANOVAT, NIIN HE SAAVAT SEN MINUN ISÄLTÄNI, joka on taivaissa.”
Matthew 18: 19: ”Again I say unto you, That if two of you shall agree on earth AS TOUCHING ANY THING THAT THEY SHALL ASK, IT SHALL BE DONE FOR THEM OF MY FATHER which is in heaven."
Matt. 21: 22: ”ja KAIKEN, mitä te ANOTTE RUKOUKSESSA, uskoen, te SAATTE.”
Matthew 21: 22: ”And ALL THINGS, whatsoever YE SHALL ASK in prayer, BELIEVING, YE SHALL RECEIVE."
Mark. 11: 24: ”Sentähden minä sanon teille: KAIKKI, mitä te rukoilette ja anotte, USKOKAA saaneenne, niin se on teille TULEVA.”
Mark 11: 24: ”Therefore I say unto you, WHAT THINGS SOEVER ye desire, when ye pray, BELIEVE that ye receive them, and YE SHALL HAVE THEM."
Joh. 11: 22: (Jeshua Marttalle) ”Mutta nytkin minä tiedän, että JUMALA ANTAA SINULLE KAIKEN, MITÄ sinä Jumalalta ANOT.”
John 11: 22: (Yeshua to Martha) ”But I know, that even now, WHATSOEVER THOY WILST ASK OF GOD, GOD WILL GIVE it thee."
Joh. 14: 13, 14: ”ja MITÄ HYVÄNSÄ te anotte MINUN NIMESSÄNI, sen MINÄ TEEN, että Isä kirkastettaisiin POJASSA.
Jos te anotte minulta jotakin MINUN NIMESSÄNI, niin minä sen teen.”
John 14: 13, 14: ”And WHATSOEVER ye shall ask IN MY NAME, that WILL I DO, that the Father may be glorified in the SON.
If ye shall ask any thing IN MY NAME, I will do it."
Joh. 15: 16: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että MITÄ IKINÄ TE ANOTTE ISÄLTÄ MINUN NIMESSÄNI, HÄN SEN TEILLE ANTAISI.”
John 15: 16: ”Ye have not chosen me, but I have chosen you, and ordained you, that ye should go and bring forth fruit, and that your fruit should remain: that WHATSOEVER YE SHALL ASK OF THE FATHER IN MY NAME, HE MAY GIVE IT YOU."
Joh. 16: 23b: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte JOTAKIN ISÄLTÄ, ON HÄN SEN TEILLE ANTAVA MINUN NIMESSÄNI.”
John 16: 23b: ”WHATSOEVER ye shall ask THE FATHER IN MY NAME, HE WILL GIVE it to you."
Näiden Jeshuan sanojen mukaan rukous on luottavaa anomista Isältä Pojan nimessä. Kaikissa Jeshuan rukouksesta esittämissä sanoissa huokuu Isän ja Pojan LÄHEINEN ja HOITAVA SUHDE rukouksen esittäjään. Sitä voidaan vallan hyvin kuvata sanoilla: Isä-lapsi-suhde. Siinä usko tarttuu kaikkiin Isän lahjoihin, ja rakkaus on kaiken siteenä.
According to these words of Yeshua, prayer is a confident request from the Father in the name of the Son. In all of Yeshua's words about the prayer, the CLOSE and NURTURING RELATIONSHIP of the Father and the Son to the person offering the prayer is evident. It can be described quite well with the words: Father-child relationship. In it faith clings to all the gifts of the Father, and love is the bond of all.
JAHVEN HUUTAJAT VANHASSA TESTAMENTISSA:
CRIERS OF YAHWEH IN THE OLD TESTAMENT:
Jeshuan suloisen opetuksen täydellisenä vastakohtana esiintyy Vanhassa Testamentissa "Jahven puoleen huutaminen”. Mitä se tarkoittaa, ja miten se sai alkunsa?
The complete opposite of Yeshua's sweet teaching occurs in the Old Testament, "Crying to Yahweh". What does it mean, and how did it begin?
Hepreassa on kolme verbiä, jotka merkitsevät ”huutamista”:
1. לצעק litsoq = huutaa, valittaa äänekkäästi, huutaa apua
2. לזעק lizoq = valittaa, huutaa apaua, huutaa avuksi Jahvea
3. לקרא liqro = huomion herättämistä huutamalla, kutsua jotakuta nimeltä, rukoilla Jahvea nimeltä mainiten
Kaikkia kolmea verbiä on käytetty Vanhan Testamentin jakeissa, joissa puhutaan Jahven huutamisesta/rukoilemisesta.
There are three verbs in Hebrew that mean "to cry out”:
1. לצעק litsoq = to shout, complain loudly, cry for help
2. לזעק lizoq = to complain, to cry out for help, to cry out to Yahweh for help
3. לקרא liqro = waking attention by shouting, calling someone by name, praying by mentioning Yahweh by name
All three verbs are used in Old Testament verses that talk about calling/praying to Yahweh.
Moni varmaan muistaa, että Jahven huutaminen/Jahven nimen käyttäminen alkoi kolmannen patriarkan, Enoksen (235 - 1140 jälkeen luomisen), aikana ja hänen johdollaan. Nimi Enos kirjoitetaan hepreaksi אנוש: sillä viitataan useissa Raamatun jakeissa ihmiseen/ihmisiin/ihmiskuntaa, ja adjektiivina tuo sana merkitsee ”parantumatonta/tuhoa tuottavaa”.
1. Moos. 4: 26b hepreaksi: אז הוחל לקרא בשם יהוה = niin alettiin huutaa nimessä Jahve
Tässä jakeessa esiintyy verbi numero 3. ”huomion herättämistä huutamalla, rukoilla Jahvea nimeltä mainiten”.
Edellä olevan heprean lauseen toisesta sanasta הוחל huchal on käyty monenlaista väittelyä. Kuitenkin esim. Seppo Seppälän heprea-suomi-sanakirjassa tuo sana on suomennettu yksiselitteisesti sanalla ”alkaa”.
Many probably remember, that the calling of Yahweh/using the name of Yahweh began during and under the leadership of the third patriarch, Enos (235 - 1140 after creation). The name Enos is spelled אנוש in Hebrew: it refers to man/people/mankind in several verses of the Bible, and as an adjective that word means "incorrigible/destroying".
Genesis 4: 26b in Hebrew: אז הוחל לקרא בשם יהוה = so they began to cry in the name of Yahweh
In this verse there is verb number 3. "calling attention by shouting, praying by mentioning Yahweh by name".
There has been a lot of debate about the second word of the Hebrew sentence, הוחל huchal. However, for example, in Seppo Seppälä's Hebrew-Finnish dictionary, that word is unequivocally translated into Finnish with the word ”alkaa” (begin).
Huutaa-verbin 1. muoto, לצעק, esiintyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 4: 10:ssä lauseessa
קול דמי אחיך צעקים אלי מן האדמה = veljesi verinen ääni huutaa minulle (= Jahvelle) maasta
Aabelin kuoltua hänen tuskainen valituksensa ja avunhuutonsa lakkasivat kuulumasta, mutta hänen verensä tahrasi maanpinnan.
The first form of the verb to shout, לצעק, appears for the first time in Genesis 4:10
קול דמי אחיך צעקים אלי מן האדמה = the bloody voice of your brother cries out to me (= Yahweh) from the ground
When Abel died, his cries of pain and for help ceased to be heard, but his blood stained the earth.
Veri ja uhraaminen on liittynyt aina kaikkiin tämän maailman pakanauskontoihin. Eikä pakanajumalille ole riittänyt eläinten veri, vaan uhrin on pitänyt olla ihminen; lapsi tai elämänsä kukoistuksessa oleva nuori.
Blood and sacrifice have always been associated with all the pagan religions of this world. And the blood of animals was not enough for the pagan gods, but the victim had to be human; a child or a young person in the prime of life.
Israelilaisten ilmestysmajassa ja Jerusalemin temppelissä eläinten veri juoksi jatkuvana punaisena virtana yhdessä Jahven nimen huutamisen kanssa. Jo heidän esi-isänsä, Abrahamin, kerrotaan huutaneen avuksi Herran/Jahven nimeä (1. Moos. 12: 8).
In the tabernacle of the Israelites and in the temple of Jerusalem, the blood of the animals ran in a continuous red stream together with the shouting of Yahweh's name. Even their ancestor, Abraham, is said to have called out the name of the Lord/Yahweh (Genesis 12:8).
Tuomarien kirjassa (10: 6 - 16) Jahvesta annetaan käsittämätön... suorastaan ruma... kuva. Jahve näyttää kilpailevan israelilaisten suosiosta heidän naapurikansojensa jumalien kanssa. Kun Israelilaiset kokivat vainoa ja sortoa noiden vieraiden jumalien taholta 18 vuoden ajan, he lopulta kääntyivät Jahven puoleen (ויזעקו) huutaen häntä avuksi (10:10). Mutta Jahve kehoitti heitä (וזעקו) edelleen huutamaan noita valitsemiaan vieraita jumalia (10: 14). Toimisiko Taivaallinen Isämme tällä tavalla?
In the book of Judges (10: 6 - 16) Yahweh is given an incomprehensible... downright ugly... picture. Yahweh seems to be competing for favor with the Israelites with the gods of their neighboring nations. When the Israelites experienced persecution and oppression from those foreign gods for 18 years, they finally turned to Yahweh and (ויזעקו) cried out to him for help (10:10). But Yahweh urged them (וזעקו) to continue calling on those foreign gods of their choice (10: 14). Would our Heavenly Father work this way?
Samuelin aikana israelilaiset vetosivat profeettaansa: אל תחרש ממנו מזעק אל יהוה = älä kieltäydy huutamasta meidän puolestamme Herraa/Jahvea (1. Sam. 7: 8). Voiko avun pyytäminen Taivaan Isältä olla yhtä hankalaa? Mitä Jeshua opetti!
During the time of Samuel, the Israelites appealed to their prophet: אל תחרש משנו מזעק אל יהוה = do not refuse to call on the Lord/Yahweh for us (1. Sam. 7: 8). Can asking Heavenly Father for help be as difficult? What Yeshua taught!
Vanhasta Testamentista löytyy useita tekstejä ”tyhjästä huutamisesta”, jolloinka apua ei tullut, ei vastausta eikä vaarinottoa: Job 5: 1; 9: 16; 30: 20; Ps. 22: 3; 69: 4; 86: 3; 88: 2, 10, 14; Jer. 11: 11, Vlt. 3: 8; Hes. 8: 18; Miika 3: 4; Sak. 7: 12.
In the Old Testament, there are several texts about "empty crying" when no help was found, no answer and no attention: Job 5: 1; 9:16; 30: 20; Psalm 22:2; 69: 3; 86: 3; 88: 2, 9, 13; Jer. 11: 11, Lam. 3:8; Hez. 8:18; Micah 3:4; Zak. 7:12.
Oman kokemukseni mukaan Taivaallinen Isämme ei toimi Jahven tavoin, vaan Hän toimii juuri niin, kuin Jeshua opetti!
In my own experience, our Heavenly Father does not work like Yahweh, but He works exactly as Yeshua taught!
VANHAN JA UUDEN TESTAMENTIN RISTIRIITA:
OLD AND NEW TESTAMENT CONFLICT:
Evankeliumi-teksteistä voimme selvästi ymmärtää, että Jeshuan ja juutalaisten johtajien välillä oli vahva erimielisyys, sillä Jeshuan opetus poikkesi suuresti siitä, mitä kansalle oli aikaisemmin opetettu. Jeshua tuli tuomaan maailmaan Isän tahdon, Isän ajatukset ja sanat, ja ne eivät kelvanneet Israelin johtajille. Se nähdään siitä, mitä tapahtui Pilatuksen pihassa ja Golgatalla. Juutalaisten johtajien oppien täytyi pohjautua pakanuuteen, joka oli saanut alkunsa jo maailman alussa.
From the Gospel texts, we can clearly understand that there was a strong disagreement between Yeshua and the Jewish leaders, because Yeshua's teaching differed greatly from what the people had been taught before. Yeshua came to bring into the world the will of the Father, the thoughts and words of the Father, and they did not suit the leaders of Israel. It can be seen from what happened in Pilate's courtyard and at Calvary. The teachings of the Jewish leaders had to be based on paganism, which had already begun at the beginning of the world.
Roger Hathaway on tutkinut pakanuuden historiaa, ja hän kertoo, että se sai alkunsa jo Adamin ja Eevan aikaan. Pakanalliset tavat lähtivät kehittymään siis jo ennen Eenosta!
Pakanallisten rituaalien ja oppien kehittäjänä toimi alkuun ensisijaisesti Kain, joka ensimmäisenä vuodatti ihmisen veren. Kain eli 730 vuotta, joten hän ehti keksi yhtä jos toistakin jumalattomuutta elämänsä aikana.
Kainin perustama uskonto tunnetaan nimellä valitus-uskonto. Ja kuinka ollakaan: heprean huutaa-sanojen merkitykset liittyvät juuri valittamiseen.
Poikansa menettäneestä Eevasta luotiin äitijumala (Ea), ja Abelista tehtiin Tammus, ja näin syntyi ikiaikainen äiti-lapsi-myytti.
Adamista tehtiin ankara jumala (Anu), jota ei voinut lähestyä. Siksi hänen edessään piti huutaa ja valittaa.
Kainin uskonto ei edellyttänyt todellista katumusta ja elämänmuutosta, ja siksi se voitti Taivaan Jumalan etsimisen.
Kainin jälkeen löytyi uusia innokkaita pakanuuden kehittäjiä. Yksi mainitsemisen arvoinen nimi on Nimrod, joka oli ”mahtava metsämies Herran/Jahven edessä” (1. Moos. 10: 9). Nimrod ja Semiramis (poika ja äiti) jatkoivat äiti-lapsi-myyttiä omana aikanaan. Kansalle syötettiin oppia Nimrodin inkarnoitumisesta Tammukseksi.
Juutalaisessa kalenterissa 4. kuukauden nimi on Tammuz, jonka 17. päivänä paastotaan ja valitetaan. Heskielin aikana (597 - 575) naiset itkivät Tammusta Jerusalemin temppelissä (Hes. 8: 14).
Pakanalliset aihelmat ovat kulkeutuneet siis aikakausien läpi juutalaisuuteen, siitä edelleen kristillisyyteen ja aina meidän päiviimme saakka.
Cain, who was the first to shed human blood, was the developer of pagan rituals and doctrines. Cain lived 730 years, so he had time to invent many wickedness during his life.
The religion founded by Cain is known as the religion of lamentation. And lo: the meanings of the Hebrew words "cry" are precisely related to complaining and lamentation.
Eve, who lost her son, was created as the mother god (Ea), and Abel was made into Tammus, and thus the ancient mother-child myth was born.
Adam was made a harsh god (Anu) who could not be approached. That's why you had to shout and complain in front of him.
Cain's religion did not require true repentance and change of life, and therefore defeated the search for the God of Heaven.
After Cain, new zealous developers of paganism were found. One name worth mentioning is Nimrod, who was "a mighty hunter before the Lord/Yahweh" (Genesis 10:9). Nimrod and Semiramis (son and mother) continued the mother-child myth in their own time. The people were taught about Nimrod's incarnation as Tammus.
In the Jewish calendar, the name of the 4th month is Tammuz, and the 17th day of it is the day of fasting and mourning. During Ezekiel's time (597 - 575), women wept for Tammuz in the Jerusalem temple (Ezek. 8: 14).
Pagan motifs have passed through the ages to Judaism, from there to Christianity and all the way to our days.
Paavali kirjoittaa Room. 10: 10:ssä: ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Paavalin usko on yksinkertaista ja henkilökohtaista, vailla rituaaleja, riittejä ja huutamista, ja hän ymmärsi Jumalan kiittämisen merkityksen ja voiman.
Paul writes in Rom. 10: 10: ”For with the heart man believeth unto righteousness; and with the mouth confession is made unto salvation." Paul's faith is simple and personal, without rituals, rites and shouting, and he understood the meaning and power of thanksgiving to God.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti