Kun joku jättää taakseen jonkun uskonnollisen yhteisön, saatetaan kuvitella, että hän luopui omasta uskostaan. Näin ei kuitenkaan ole, tiedän sen omasta kokemuksestani. Voi nimittäin tapahtua juuri päinvastoin, sillä henkilökohtainen usko ja jumalasuhde pääsee kasvamaan paremmin, kun Jumalan ja oman uskon välissä ei ole enää inhimillisiä auktoriteetteja.
When someone leaves behind a religious community, it can be imagined that he/she renounced his/her own faith. However, this is not the case, I know that from my own experience. In fact, the exact opposite can happen, because personal faith and relationship with God can grow better when there are no longer human authorities between God and one's own faith.
Mikään uskonto ei takaa yksilöllistä uskoa. Aito usko ja henkilökohtainen jumalasuhde johtaa ulos erilaisista tavoista ja palvontamenoista, joista voi joskus kehittyä jopa oikean uskon korvike.
No religion guarantees individual faith. Genuine faith and a personal relationship with God leads out of different customs, habbits and ways of worshiping, which can sometimes even develop into a substitute for saving faith.
Uskontojen ja erilaisten ismien määrä maailmassa on valtava. Jokainen ihminen maan päällä voidaan luokitella johonkin kuppikuntaan, varsinkin kun uskonnoiksi luetaan myös sellaiset aatesuunnat, joissa ei tunnusteta Jumalan laatimaa pelastussuunnitelmaa Pojassaan Jeshuassa.
The number of religions and different isms in the world is enormous. Every person on earth can be classified into one of the sects, especially when religions also include those schools of thought that do not recognize God's plan of salvation in his Son Yeshua.
Uskonto määritellään seuraavaan tapaan: Uskonto tarkoittaa USKOA ja siihen liittyvää PYHYYDEN KOKEMUSTA, joka on muotoutunut OPPIJÄRJESTELMÄKSI ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä TAPOINA ja PALVONTAMENOINA.
Religion is defined in the following way: Religion means FAITH and the associated EXPERIENCE OF HOLYNESS, which has been shaped into a DOCTRINE SYSTEM and manifests itself in various community CUSTOMS and WAYS of WORSHIP.
Kun oppijärjestelmät, tavat ja palvontamenot karsitaan tuosta määritelmästä pois, jäljelle jäävät usko ja pyhyyden kokemus. Mutta nämä molemmat ovat ilmeisiä elementtejä myös ns. Stendhalin syndroomassa, joka on hurmioitumista taiteen äärellä. Kaikki taide on kuitenkin aina ihmis-lähtöistä, eikä sellainen voi korvata pyhää kokemusta Jumalasta, joka on luonut maailmamme ja koko universumin. Siksi ei edes pyhyyden kokemus ei ole täysin luotettava tienviitta Isän luo. Jäljelle jää siis kaikkein tärkein asia: USKO, joka ei voi olla uskontoa.
When doctrines, customs and worship are removed from that definition, what remains is faith and the experience of holiness. But both of these are obvious elements also in the so-called In Stendhal syndrome, which is ecstasy at art. However, all art is always human-oriented, and such thing cannot replace the sacred experience of God, who has created our world and the entire universe. Therefore, not even the experience of holiness is a completely reliable signpost to the Father. So what remains is the most important thing: FAITH, which cannot be any religion.
Vanhassa Testamentissa on ainoastaan yksi teksti, joka löytyy hakusanalla ’usko’, ja se on Habakukin 2: 4:
There is only one text in the Old Testament that can be found with the search term 'faith', and that is Habakkuk 2:4:
1542/1776: ”Mutta joka sitä (ennustus pelastuksesta) vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskosta.”
1938: Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora, mutta vanhurskas on elävä uskostansa.”
1992: ”Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.”
2012: ”Mitä tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.”
KJV: ”Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith.”
Saksa/German: ”Siehe, wer halsstarrig ist, der wird keine Ruhe in seinem Herzen haben, de Gerechte aber wird durch seinen Glauben leben.” (Katso, joka on itsepäinen, hänen sydämessä ei ole lepoa, mutta vanhurskas elää uskostaan.)
Hebrea/Hebrew: הנב עבלב לא ישרב נפשו בו וצדיק באמונתו יהיה katso, hän on sielussaan pöyhkeä, ei suora, mutta vanhurskas on (suom. elää) uskostaan... behold, he is proud in his soul, not upright, but the righteous is (transalted lives in Finnish) by faith
Kreikka (LXX) jakeen loppuosan käännös: Mutta vanhurskas elää minun uskollisuudestani.
Greek (LXX) translation of the rest of the verse: "But the righteous shall live by my faithfulness."
Uudessa Testamentissa uskosta ja uskomisesta on satoja tekstejä, ja niiden joukossa on myös kolme siteerausta em. Habakukin tekstistä: Room. 1: 17; Gal. 3: 11 ja Hepr. 10: 38.
There are hundreds of texts about faith and believing in the New Testament, and among them there are also three quotations from the aforementioned text of Habakkuk: Rom. 1:17; Gal. 3:11 and Heb. 10:38.
Heprealaiskirjeen 11. luvussa, ns."uskon luvussa”, usko määritellään seuraavin sanoin: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”. Vuoden 2012 käännöksessä ’ojentautuminen’ on korvattu sanalla varmuus. Uskoon sisältyy siis varmuus, vaikka uskon kohde tai päämäärää ei näkyisi.
In the 11th chapter of Hebrews, the so-called "faith chapter", faith is defined with the following words: Faith is a firm confidence in what is hoped for, reaching out for what is not seen. In the Finnish translation 2012, 'stretching' has been replaced by the word certainty. So faith includes certainty, even if the object or goal of faith is not visible.
Evankeliumeissa voimme lukea siitä, miten Jeshua ihmetteli opetuslasten uskon vähyyttä (Mark. 4: 40; Luuk. 8: 25) ja nosti roomalaisen sadanpäämiehen uskon (Matt. 8: 19; Luuk. 7: 9) ja kanaanilaisen vaimon uskon (Matt. 15: 28) esimerkiksi opetuslapsille ja jokaiselle israelilaiselle.
In the Gospels we can read about how Yeshua marveled at the lack of faith of the disciples (Mark 4: 40; Luke 8: 25) and raised the faith of the Roman centurion (Matthew 8: 19; Luke 7: 9) and the faith of the Canaanite woman (Matthew 15 : 28) for example to the disciples and to every Israelite.
Usko on yksilöllinen asia. Se nähdään jokaisessa parantamistapauksessa, joista meille on kerrottu: mm. verenvuodosta parantunut nainen (Matt. 9: 22) ja halvaantunut mies (Matt. 9: 2). Jeshua toisti sanoja ”tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.”
Faith is an individual matter. It is seen in every case of healing that we have been told about: e.g. the woman healed of bleeding (Matthew 9: 22) and the paralyzed man (Matthew 9: 2). Yeshua repeated the words "may it be done to you according to your faith."
Jeshua vertasi uskon määrää sinapinsiemeneen (Matt. 17: 20; Luuk. 17: 6), joka on varsin pieni siemen. Mutta sillä määrällä voitaisiin jo siirtää vuoria eli tehdä suuria ja ihmeellisiä tekoja.
Yeshua compared the amount of faith to a mustard seed (Matthew 17: 20; Luke 17: 6), which is quite a small seed. But with that amount, mountains could be moved, that is, great and wonderful deeds could be done.
Jeshuan sanojen mukaan maailman lopussa uskon määrä näyttää käyvän entistäkin vähäisemmäksi, sillä Hän lausui ”... kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä” (Luuk. 18: 8).
According to Yeshua's words, at the end of the world, the amount of faith seems to become even less, because He said, "...when the Son of Man comes, will he find faith on the earth" (Luk. 18: 8).
Maailman katastrofaalisesta tilasta päätellen elämme nyt aivan Ihmisen Pojan paluun edellä. Yhtykäämme koko sydämestämme pyytämään apostolien tavoin: ”lisää meille uskoa” (Luuk. 17: 5).
Judging by the catastrophic state of the world, we are now living right before the return of the Son of Man. Let us join with all our hearts in asking like the apostles: "increase our faith" (Luke 17: 5).
Uskon siemen on Jumalan Sanassa (Room. 10: 17), joka on Jeshua (Joh. 1: 1- 3, 14), ja yksin Hän voi hoitaa ja kasvattaa heikkoa ja horjuvaa uskoamme. Elämä on taattu meille uskon kautta Jumalan Pojan, Messias Jeshuan, nimeen (Joh. 20: 31).
The seed of faith is in the Word of God (Rom. 10: 17), which is Yeshua (John 1: 1-3, 14), and He alone can nurture and grow our weak and shaky faith. Life is guaranteed to us through faith in the name of the Son of God, Messiah Yeshua (John 20: 31).
Heprealaiskirjeen 11. luvun 6 jakeessa on tiivistetty uskon olemus ja sen välttämättömyys: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (Jumalan mielen mukainen), sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että JUMALA ON ja HÄN PALKITSEE ne, jotka häntä etsivät.”
Hebrews 11, verse 6 summarizes the essence of faith and its necessity: "But without faith it is impossible to be acceptable (according to God's mind), for whoever comes to God must believe that GOD IS and HE REWARDS those who seek him .”
Uskon keskiössä on siis JUMALA, joka ON. Jälleen kerran päädymme palavasta pensaasta Moosekselle ilmoitettuun nimeen אהיה EHJEE, Minä Olen.
So the center of faith is GOD, who IS. Once again we end up in the name revealed to Moses from the burning bush אהיה EHYEH, I Am.
Tämän Heprealaiskirjeen jakeen kohdalla on ihmetelty, mitä Jumalan olemisella mahdetaan tarkoittaa, ja miten se tulisi kääntää englanniksi, jossa on verbit ’to be’ = olla ja ’to exist' = olla olemassa.
Regarding this verse of Hebrews, some people have wondered what God's being can mean, and how it should be translated into English, which has the verbs 'to be' and ’to exist.'
Jumaluuden kohdalla pitäisi olla täysin selvää, että jumalallinen oleminen (being) on ikuista, eikä kuolema pysty katkaisemaan sitä, niin kuin käy ihmisen olemiselle (existence), kun sydän ja aivot lopettavat toimintansa. Ihmisen olemassaolo on vain väliaikaista tässä maailmassa.
In the case of divinity, it should be perfectly clear that divine existence is eternal, and death cannot interrupt it, as it happens to human being when the heart and brain cease to function. Human existence is only temporary in this world.
But God has arranged through His Son for every person who believes in His name the opportunity to divine existence.
Siitä meitä vakuuttaa Habakukin teksti (2:4), jonka loppusanat kuuluvat hepreaksi: וצדיק באמונתי יהיה (ve-zadiq be-amunati jihje) mutta vanhurskas ON uskostaan.
We are convinced of this by the text of Habakkuk (2:4), for its final words are in Hebrew: וצדיק באמונתי יהיה (ve-zadiq be-amunati jihje) but the righteous IS by faith.
יהיה jihje on hepran olla-verbin muoto yksikön kolmannessa persoonassa, ja אהיה ehjee on heprean olla-verbin muoto yksikön ensimmäisessä persoonassa.
יהיה jihje is the form of the Hebrew verb to be in the third person in singular , and אהיה ehje/ehyeh is the form of the Hebrew verb to be in the first person in singular.
Ikuinen oleminen, ikuinen elämä, on mahdollista Jeshuassa uskon kautta Hänen nimeensä!
Eternal being, eternal life, is possible in Yeshua through faith in His name!
******************************************************
☞ Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tetragrammi, יהוה (Jahve/Jehova), EI MERKITSE ”hän on”, sillä ’hän on’ on hepreaksi יהיה jihje! יהוה ei ole יהיה!
☞ In this context, it is good to remember that the Tetragrammaton יהוה, (Yahweh/Jehovah), DOES NOT MEAN "he is", because 'he is' is יהיה jihje in Hebrew! יהוה is not יהיה!
******************************************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti