Ihmisten esittämät kysymykset jonkun Raamatun kohdan merkityksestä on tuonut minulle niitä selvitellessäni monia ilonaiheita ja Jumalan suuria siunauksia. Niin kävi myös tällä kuluneella viikolla. Ensin eräs ystäväni esitti kysymyksen sapatin levosta, ja sitten viikon loppupuolella silmäni osuivat ihan sattumalta Jesajan tekstiin, jonka tarkempi tutkistelu liittyi samaan teemaan.
The questions asked by people about the meaning of a passage in the Bible have brought me many joys and great blessings from God when I was investigating them. The same thing happened this past week. First, a friend of mine asked a question about Sabbath rest, and then towards the end of the week, my eyes fell by chance on the text of Isaiah, the more detailed study of which was related to the same theme.
Koska 'kertaus on opintojen äiti’ en kainostele kirjoittaa uudelleen heprean sanasta שבת. Kyseinen sana esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran 1. Moos. 2: 2:ssa, joka menee hepreaksi näin:
Since 'repetition is the mother of studies' I don't hesitate to rewrite the Hebrew word שבת. The word in question appears in the Bible for the first time in Genesis 2: 2, which goes into Hebrew like this:
ויכל אלהים ביום השביעי מלאכתו אשר עשה וישבת ביום השביעי מכל מלאכתו אשר עשה
Kolme konsonanttia שבת (Shin, Bet, Tav) erottuvat heprean tekstissä osana sanaa וישבת = ja Hän (Jumala) lepäsi. Jumala lakkasi seitsemäntenä päivänä luomistyöstään, Hän lopetti sinä päivänä työn tekemisen ja lepäsi toimettomana. Tätä kaikkea heprean verbi שבת (shabath) ensisijaisesti tarkoittaa.
The three consonants שבת (Shin, Bet, Taw) stand out in the Hebrew text as part of the word וישבת = and He (God) rested. On the seventh day, God stopped his work of creation, He ceased from doing work on that day and rested idle. This is what the Hebrew verb שבת (shabath) primarily means.
Kuutena edellisenä päivänä tämä meidän kotipaikkamme, Maa, oli noussut vesien syvyyksistä, saanut pinnalleen rehevän kasvillisuuden, ympärilleen kaikelle elämälle välttämättömän ilmakehän ja auringon valon. Sekä maa, vedet että ilma kuhisivat ennen näkemättömiä eläviä olentoja. Kaiken tämän ihanuuden Luojamme valmisti etukäteen syntymälahjaksi ensimmäiselle ihmisparille, Adamille ja Eevalle. Kuuden luomispäivän ihmeitä seuratessaan kaikki taivaiden joukot iloitsivat ja riemuitsivat suuresti (Job 38: 7).
In the previous six days, this place of ours, the Earth, had risen from the depths of the waters, gained its surface with lush vegetation, surrounded by the atmosphere necessary for all life, and the light of the sun. The earth, the waters, and the air were teeming with living creatures never seen before. All this loveliness was prepared in advance by our Creator as a birth gift for the first human couple, Adam and Eve. Following the wonders of the six days of creation, all the hosts of heaven delighted and rejoiced greatly (Job 38: 7).
Kuuden päivän ajan päivä toisensa jälkeen taivaan enkelit olivat saaneet seurata uusia ja ihmeellisiä tapahtumia. Mutta seitsemäntenä päivänä tapahtui jotakin täysin erilaista. Jumala istuutui. Uskallan sanoa näin, vaikka en ollut näkemässä maailman seitsemättä päivää, sillä heprean sana שבת (shebeth) merkitsee lopettamisen/toimettomuuden lisäksi istuinta/istumista. Kun Ilmestyskirjassa puhutaan’valtaistuimella istujasta’ (ישב על הכסא, jisba al ha-kisse), istuja-sanasta tunnistaa tutut juurikirjaimet. Jumala siis istuutui, ja mitä ilmeisimmin Hän istui omalle valtaistuimelleen ja levähti kaikesta luomistyöstään.
For six days, day after day, the angels of heaven had been allowed to watch new and wonderful events. But on the seventh day, something completely different happened. God sat down. I dare to say this, even though I was not about to see the seventh day of the world, because the Hebrew word שבת (shebeth) means, in addition to cessation/inactivity, seat/sitting. When the book of Revelation talks about 'the one sitting on the throne' (ישב על הכסא, jisba al ha-kisse), the familiar root letters are recognisable from the word. So God sat down, and most obviously He sat down on His own throne and rested from all His work of creation.
Mutta se, mitä Jumala seuraavaksi teki ei ollut enää työntekoa vaan siunaamista (ברל barak) ja pyhittämistä (קדש qadash). Siunaushetki on yleensä arvokas ja pyhä hetki. Enkelit saivat olla Adamin ja Eevan kanssa todistamassa tätä Maatamme koskevaa ensimmäistä siunaushetkeä. Tuona arvokkaana hetkenä näen Jumalan nousevan valtaistuimeltaan ja polvistuvan siunaukseen, sillä heprean sana ברל barak merkitsee myös ’polvistumista’. Tuossa taivaallisessa siunaustilaisuudessa viikon seitsemäs päivä sai nimekseen שבת shabaath, sapatti.
But what God did next was no longer work but blessing (ברל barak) and sanctification (קדש qadash). The moment of blessing is usually a precious and holy moment. Angels were allowed to be with Adam and Eve to witness this first moment of blessing concerning our Earth. In that precious moment, I see God rising from his throne and kneeling in blessing, because the Hebrew word ברל Barak also means 'kneeling'. In that heavenly blessing, the seventh day of the week was named שבת shabath, the Sabbath.
Voin vain yrittää kuvitella sitä ilon, ylistyksen ja riemun määrää, joka tuona pyhänä päivänä täytti taivaan salit! Ehkä myös profeetta Jesaja on asetettu samojen ajatusten eteen, sillä hän kehoittaa kutsumaan sapattia nimellä ענג oneg = ILO (Jes. 58: 13).
I can only try to imagine the amount of joy, praise and rejoicing that filled the halls of heaven on that holy day! Perhaps the prophet Isaiah is also put in front of the same thoughts, because he urges to call the Sabbath by the name ענג oneg = JOY (Isa. 58: 13).
Sana ענג oneg esiintyy Vanhassa Testamentissa ainoastaan kaksi kertaa, sillä sen synonyymia שמחה simcha = ilo/riemu käytetään paljon runsaammin (94 kertaa). Myös toinen oneg-teksti esiintyy Jesajan kirjassa, Jes. 13: 22, ja siinä puhutaan babylonialaisten tuhoutuneista ’huvilinnoista’, joissa sakaalit ja aavikkosudet ulvovat.
The word ענג oneg occurs only twice in the Old Testament, as its synonym שמחה simcha = joy is used much more abundantly (94 times). Another oneg text also appears in the book of Isaiah, Isa. 13: 22, and it talks about the destroyed ’pleasant palaces' of the Babylonians, where jackals and desert wolves howl.
Pakanalliset huvilinnat muodostavat täydellisen vastakohdan sille ilolle ja riemulle, jota taivaan joukot kokivat sydämissään Maan seitsemäntenä päivänä Sapatin siunaustilaisuudessa. Ehkäpä tuo kontrasti kahden oneg-sanan välillä Jesajan teksteissä on suorastaan tarkoituksellista, jotta ymmärtäisimme paremmin sitä rauhaa, iloa, rakkautta ja pyhyyttä, minkä Luojamme liitti sapatinpäivään.
The pagan mansions/pleasant palaces form a perfect contrast to the joy and rejoicing that the hosts of heaven felt in their hearts on Earth's seventh day Sabbath blessing ceremony. Perhaps that contrast between the two oneg-words in Isaiah's texts is downright intentional, so that we would better understand the peace, joy, love and holiness that our Creator associated with the Sabbath day.
Johannes kirjoittaa "Jumala on Henki” (Joh. 4: 24). Niinpä katson, että kaikki Häneen liitetyt verbit (kuten istua, polvistua), jotka viittaavat ruumiilliseen toimintaan, ovat symbolisia ilmauksia, jotta me ihmiset fyysisinä olentoina ymmärtäisimme paremmin taivaallisten tapahtumien merkityksen.
John writes "God is a Spirit" (John 4: 24). Therefore, I consider that all the verbs attached to Him (such as sit, kneel) that refer to bodily action are symbolic expressions so that we humans, as physical beings, would better understand the meaning of heavenly events.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti