Kun mistä tahansa asiasta/tapahtumasta/ilmiöstä/henkilöstä tms. käytetään monenlaisia nimityksiä/ilmaisuja, kokonaisuuden hahmottaminen on hyvin työlästä ellei suorastaan mahdotonta. Tätä tosiasiaa on käyttänyt alusta alkaen se suuri ’Pettäjä' (2. Kor. 11: 3; Hepr. 3: 13), joka nousi vastustamaan Jumalaa ja kapinoimaan Jumalan asetuksia ja Hänen valtakuntansa periaatteita vastaan. Tuo kiero ’naamioituja' on osannut piiloutua niin, että moni lukija lankeaa hänen virittämään ansaan jopa Raamattua lukiessaan.
When a variety of terms/expressions are used for any thing/event/phenomenon/person, etc., understanding the whole entity is very laborious, if not downright impossible. This fact has been used from the beginning by the great 'Deceiver' (2 Cor. 11: 3; Heb. 3: 13), who rose up to oppose God and rebel against God's decrees and the principles of His kingdom. That crooked 'disguised' has been able to hide himself so that many readers fall into his trap even when reading the Bible.
Hänen röyhkein petoksensa lienee tetragrammi, יהוה. Mutta onneksi Jumalan henki on herättänyt miehiä ja naisia eri puolilla maailmaa tutkimaan ja paljastamaan tuon mystisen kirjoituksen salaisuuksia. Tästä saamme kuulla lähitulevaisuudessa aivan varmasti lisää!
His most brazen betrayal is probably the Tetragrammaton, יהוה. But fortunately, the spirit of God has awakened men and women in different parts of the world to study and reveal the secrets of that mystical writing. We will surely hear more about this in the near future!
Tässä kirjoituksessa haluan kurkistaa niiden sanojen/nimien taakse, joita olemme tottuneet pitämään tuon ’Pettäjän' niminä. Mistä sitten aloittaisin... hmmm?
In this article, I want to take a peek behind the words/names that we are accustomed to think of as the names of that 'Deceiver'. So where do I start... hmmm?
PERKELE:
Tätä sanaa olemme tottuneet pitämään varsinaisena kirosanana ainakin meillä Suomessa. Kun katsomme sen vastinetta hepreassa, sanan luonne muuttuu silmissämme melkoisesti. Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että johtuneeko kyseisen sanan kirosana-leima pelkästään sanan vahvoista konsonanteista (p, r, k).
Nykysuomen Etymologinen Sanakirja sanoo kyseisestä sanasta seuraavaa: ”Sielunvihollista, pirua yms. merkitsevän perkele-sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan perkele sekä viron porgu ’helvetti, manala’. Vatjan perkele on selitetty lainaksi suomesta ja inkeroisesta. Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan perkele on lainaa balttilaisesta ukkosenjumalan nimestä, joka liettuassa on perkunas, latviassa perkons ja muinaispreussissa percunis, vaikka itämerensuomen sanat eivät täysin vastaakaan äänneasultaan balttilaisia esikuviaan. Toisaalta perkele-sanasta on käytössä niin monia eri variantteja, että alkuperäisintä muotoa on mahdotonta tietää varmasti, ja suomen murteissa esiintyy myös liettuan sanaa läheisesti muistuttava perkuna. Myös germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Joka tapauksessa perkele on suomen kirjakielessä esiintynyt nykymuodossaan Agricolasta alkaen.”
Sana ’perkele' ei esiinny lainkaan Vanhan Testamentin puolella. Se tulee eteemme siis vain Uudessa Testamentissa (noin 30 kertaa) samoin kuin sen vastine Saatana (myös noin 30 kertaa). Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch on käyttänyt ’Perkele’-sanan asemasta pääasiassa sanaa ’Saatana’ muualla paitsi Ilmestyskirjassa. Delitzschin käyttämä ’Perkele'-sana Ilmestyskirjassa on מלשין malshin, jonka merkityksiä ovat ’panettelija, kantelija, kielikello, ilmiantaja, tiedottaja’.
Niinpä suomalainen voimasana ’perkele' muuttuikin yhtä äkkiä kuin lasten lällättelyksi: kielikello, läl läl lää, kantelupukki, häh, häh, hää. Mutta Luciferin kapinassa oli alkujaan kysymys juuri Jumalan panettelusta, väärästä todistamisesta, valheellisesta leimaamisesta, ’maalittamisesta’ niin kuin nykyään sanottaisiin.
DEVIL:
We are used to considering this word as a real swear word, at least here in Finland. When we look at its equivalent in Hebrew, the character of the word changes quite a lot in our eyes. The thought that comes to mind is whether the word in question is labeled as a swear word only because of the word's strong (Finnish) consonants (p, r, k).
The Modern Finnish Etymological Dictionary says the following about the word in question: "The equivalents of the word perkele, which means Enemy of the soul, Devil, etc., are the English and Karelian perkele and the Estonian porgu 'hell, manala'. Vatja's perkele has been explained as a loan from Finnish and Ingerian. According to the most commonly accepted concept, perkele is a loan from the Baltic name of the God of Thunder, which in Lithuania is perkunas, in Latvia perkons and in Old Prussian percunis, although the Baltic Finnish words do not completely correspond to their Baltic counterparts in pronunciation. On the other hand, there are so many different variants of the word perkele that it is impossible to know the most original form for sure, and in Finnish dialects there is also the Lithuanian word perkuna, which closely resembles the word. Germanic loan explanations have also been presented. In any case, perkele has appeared in the Finnish literary language in its present form since Agricola.”
The word ’devil' does not appear at all in the Old Testament. So it comes before us only in the New Testament (about 30 times) as well as its counterpart Satan (also about 30 times). Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, has mainly used the word 'Satan' instead of the word ’Devil' elsewhere except in the Book of Revelation. The word ’Devil' used by Delitzsch in the Book of Revelation is מלשין malshin, which means 'slanderer, complainer, tongue bell, informer’.
So the Finnish power word/curse ’perkele' changed suddenly to children's lapping: tongue bell, läl läl lä, chatterbox, häh, häh, häh. But Lucifer's rebellion was initially about slandering God, bearing false witness, false branding, 'painting' as they would say today.
SAATANA:
Tästä nimestä sanotaan Nykysuomen Etymologisessa Sanakirjassa näin: ”Sielunvihollista merkitsevä saatana on lainattu suomeen todennäköisesti muinaisruotsista. Alkuaan sana jountuu hepreasta, jossa satan merkitsee vastustajaa. Sana on Raamatun välityksellä kreikan ja latinan kautta levinnyt moniin maailman kieliin. Suomen lähisukukielissä se tunnetaan kaikkialla muualla paitsi lyydissä ja vepsässä. Suomen kirjakielessä saatana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös muoto sa(a)tanas, joka voi olla laina kirkkolatinan sanasta satanas.
Hepreassa nimi שטן satan on johdettu vastaavasta verbistä שטן, joka merkitsee ’ vihata, olla vihamielinen jotakuta kohtaan, syyttää, vainota'. Näin ollen Saatana on Jumalan ja Hänen seuraajiensa Vihaaja, Vihollinen, Vihamies, Vainooja, Syyttäjä.
SATAN:
This is what the Modern Finnish Etymological Dictionary says about this name: "Satan, meaning enemy of the soul, was probably borrowed into Finnish from ancient Swedish. The word originally comes from Hebrew, where satan means opponent. Through the Bible, through Greek and Latin, the word has spread to many languages of the world. In Finland's closely related languages, it is known everywhere else except lyyti and vepsä. Satan has appeared in Finnish literary language since Agricola. Agricola also has the form sa(a)tanas, which may be a loan from Church Latin satanas."
In Hebrew, the name שטן satan is derived from the corresponding verb שטן, which means 'to hate, to be hostile towards someone, to accuse, to persecute'. Thus, Satan is the Hater, Enemy, Persecutor, Accuser of God and His followers.
BEELSEBUL:
Fariseukset käyttivät pääpaholaisesta, riivaajien päämiehestä, nimeä Beelsebul ja väittivät Jeshuan tekevän ihmeitään hänen nimessä (Matt. 12: 24, 27; 10: 25). Beelsebul kirjoitetaan hepreaksi בעל זבול Ba’al zebul. Nimen alkuosa בעל baal merkitsee ’herraa, isäntää, päämiestä’ ja loppuosa זבול zebul merkitsee sanatarkasti ’olinpaikkaa, huonetta, palatsia, taivasta’. Näin ollen nimi ’Beelsebul’ voidaan kääntää sanoilla ’taivaan herra’, tosin kysymyksessä on taivas, jossa pilvet liikkuvat ja linnut lentävät eikä Jumalan taivas, jonka sijainnista meillä ei ole mitään tietoa. Omahyvänen Sielunvihollinen korottaa itsensä hyvin mielellään ihmisten ja jopa Jumalankin yläpuolelle.
BEELZEBUL:
The Pharisees used the name Beelzebul for the chief devil, the chief of demons, and claimed that Yeshua performed his miracles in his name (Matthew 12: 24, 27; 10: 25). Beelzebul is spelled בעל זבול Ba'al zebul in Hebrew. The first part of the name בעל Baal means 'lord, master, chief' and the last part זבול zebul literally means 'place or residence, room, palace, heaven'. Thus, the name 'Beelzebul' can be translated as 'lord of the sky', although the question is the sky where the clouds move and the birds fly and not God's sky, whose location we have no information about. The self-righteous Enemy of the Soul likes to elevate himself above people and even God.
BEELSEBUB:
Beelsebul tunnetaan 'Ekronin Jumalana’, jota filistealaiset palvoivat. Mutta Beelsebulista tunnetaan myös muoto Beelsebub (2. Kun. 1: 2, 3), joka kirjoitetaan hepreaksi בעל זבוב Baal zebub. Nimen alkuosa בעל on jälleen ’herra, isäntä, päämies’, ja loppuosa זבוב zebub merkisee ’kärpästä’. Kysymyksessä on siis ’Kärpästen herra’, josta rabbit käyttivät myös nimeä ’Lantalan herra’.
BEELSEBUB:
Beelzebul is known as the 'God of Ekron' who was worshiped by the Philistines. But Beelzebul is also known as Beelzebub (2 Kings 1: 2, 3), which is written in Hebrew as בעל זבוב Baal zebub. The first part of the name בעל is again 'lord, master, chief', and the last part זבוב zebub means 'fly'. So the question is 'Lord of the Flies', for which the rabbis also used the name 'Lord of Manure storage'.
BELIAL:
Nimien Beelsebul ja Beelsebub lisäksi Sielunviholliseen viittaa myös nimi Belial. Tuomarien kirjassa, Samuelin kirjoissa ja Kuningasten kirjoissa ja Aikakausien kirjoissa esiintyy heprean sana בליעל belijjal (27 kertaa), joka merkitsee ’arvoton, kelvoton, epäpyhä’. Teksteissä puhutaan ’kelvottomista pojista/miehistä (homoista Tuom. 19: 22; 20: 13), ’kelvottomasta naisesta’ (Hanna Tuom. 1: 16), ’kelvottomista pojista’ (Eelin pojat 1. Sam. 2: 12), ’kelvottomista miehistä’ (Saulin vastustajat 1. Sam. 10: 27), ’pahoista ja kelvottomista miehistä’ (Daavidin joukoissa 1. Sam. 30: 22), ’kelvottomasta miehestä’ (Seba 2. Sam. 20: 1), ’kunnottomista miehistä’ (Ahasin anastaessa Naabotin viinitarhan 1. Kun. 21: 10), ’hulttioista ja kunnottomista miehistä’ (Rehabeamin vastustajista 2. Aik. 13: 7) jne.
Belial on siis Kelvoton, Kunnoton, Epäpyhä, Arvoton.
Demonologiassa Belial tunnetaan maaelementtiä edustavana voimakkaana demonina, joka liitetään todelliseen itsenäisyyteen, omavaraisuuteen ja henkilökohtaiseen täyttymykseen. Belialia täydentävät Saatana, Lucifer, Leviathan ja Lilith.
Ars Goetian mukaan Belial on yksi helvetin 9 kuninkaasta, ja hän komentaa noin 80 legioonaa pieniä demoneita (shellejä) ja 50 legioonaa henkiä. Belial on ’kauniin ulkonäön enkeli’. Noidat/velhot kutsuvat hänet hankkimaan ihmisille omaisuutta ja tarjoavat hänelle vastineeksi lihallisia uhreja (lihallinen materia on demoneille tärkeää).
Jos Belial kirjoitetaan hepreaksi בליאל, se merkitsee ’tuhon jumala’.
BELIAL:
In addition to the names Beelsebul and Beelsebub, the name Belial also refers to the Enemy of the Soul. In the Book of Judges, Samuel and Kings and Chronicles, appears the Hebrew word בליעל belijjal (27 times) which means 'worthless, unworthy, unholy'. The texts speak of 'unworthy sons/men (gays Judg. 19: 22; 20: 13), 'unworthy woman' (Hannah Judg. 1: 16), 'unworthy sons' (sons of Eli 1. Sam. 2: 12), ' of unworthy men' (Saul's opponents 1. Sam. 10: 27), 'evil and unworthy men' (in David's army 1. Sam. 30: 22), 'unworthy man' (Seba 2. Sam. 20: 1), 'unfit of men' (when Ahaz usurped Naboth's vineyard 1 Kings 21: 10), 'foolish and unfit men' (of Rehoboam's opponents 2 Chronicles 13: 7), etc.
Belial is therefore Worthless, Unfit, Unholy.
In demonology, Belial is known as a powerful demon representing the earth element, associated with true independence, self-reliance and personal fulfillment. Belial is complemented by Satan, Lucifer, Leviathan and Lilith.
According to the Ars Goetia, Belial is one of the 9 Kings of Hell, commanding about 80 legions of minor demons (shells) and 50 legions of spirits. Belial is an 'angel of beautiful appearance'. Witches/wizards call him to get people's property and offer him meat sacrifices in return (meat matter is important to demons).
If Belial is spelled בליאל in Hebrew, it means 'god of destruction'.
VIHAMIES:
Matteuksen 13. luvussa (jakeissa 25, 28 , 39) Jeshua käyttää Sielunvihollisesta nimeä ”Vihamies”. Delitzsch on käyttänyt käännöksessään Vihamiehestä heprean sanoja איש איב (ish ojev = vihan mies) ja האיב (ha-ojev = se vihaaja), jotka on johdettu verbistä איב (ajav) ’olla vihamielinen jotakuta kohtaan, olla vihollinen’. Nimi ’Vihamies’ on siis Saatana-nimen synonyymi.
ENEMY:
In the 13th chapter of Matthew (verses 25, 28, 39), Yeshua uses the name "Enemy" about the Enemy of the Soul. Delitzsch has used the Hebrew words איש איב (ish ojev = man of hatred) and האיב (ha-ojev = the hater) in his translation; those words are derived from the verb איב (ajav) 'to be hostile towards someone, to be an enemy'. The name 'Enemy’ is therefore synonymous with the name Satan.
Hallitsija-rinnastukset:
Vanhassa Testamentissa Sielunvihollisen tekemisiä on kuvattu rinnastamalla hänet eräisiin pakanakuninkaisiin kuten Tyyron ruhtinaaseen Hesekielin 28. luvussa ja Baabelin kuninkaaseen Jes. 14. luvussa.
Ruler comparisons:
In the Old Testament, the actions of the Enemy of the Soul are described by equating him with some pagan kings such as the prince of Tire in the 28th chapter of Ezekiel and the king of Babel in the 14th chapter of Isaiah.
LUCIFER:
Jes. 14: 12:ssa Sielunvihollista kutsutaan nimellä ”kointähti, aamuruskon poika ”, hepreaksi הילל בן שחר, helel ben-shachar. Sana הילל, helel, esiintyy Raamatussa ainoastaan tässä Jesajan jakeessa. Sana on johdetty verbistä הלל, hillel, ’ylistää, kiitellä’. Näin ollen nimi ’helel ben-shachar’ merkitsee 'kiitetty/ylistetty aamuruskon poika’.
Tässä yhteydessä tulee mieleen myös sana Hallelujah; hepreaksi הללויה, ylistäkää Jahia. Kun tuon sanan loppuosa יה ’jah' (Jahve) on itse Saatana (niin kuin on syytä epäillä), ja sanan alkuosan kehoitus 'kiittää ja ylistää' liittyy suoraan Sielunvihollisen nimeen (הילל helel), koko halleluja-sanan täytyy olla pahuuden voimien luoma itse Siulunvihollisen kunniaksi. Ilmankos ’halleluujaa' huudetaan ja lausutaan myös maallisissa piireissä ja asiayhteyksissä!
Vanhan Testamentin latinankielisessä käännöksessä, Vulgatassa (valmistui 405), Jes. 14: 12 kuuluu näin: Quomodo cecidisti de caelo, Lucifer, qui mane oriebaris? corruisti in terram, qui vulnerabas gentes?
Vulgatassa sana ’kointähti’ on korvattu sanalla ’Lucifer’, joka muodostuu latinan sanoista ’lux’ eli valo ja ’ferre’ tuoda/kantaa. Kointähti, joka kantaa valoa aamuruskon aikaan on luonnollisesti Venus-planeetta, ’Aamutähti’, joka on ajoittain taivaalla myös auringonvaloa säiteilevänä ’Iltatähtenä’.
Lieneekö Sielunvihillisen tavoite todistella olevansa se Valo, jonka Jumala loi aivan ensimmäisenä päivänä? Sanat "tulkoon valkeus” (1. Moos. 1: 3) on latinaksi ”fiat lux”.
Mutta Johannes kirjoittaa Valkeudesta, joka on ”ihmisten valkeus”, ja joka oli ”alussa Jumalan tykönä” nimellä ”Sana”, ja joka ”tuli lihaksi" (Joh. 1: 1 - 4, 9, 14). Tämä Valkeus on Jeshua, ja Hän on Sielunvihollisen Voittaja piiloutukoonpa tämä minkä tahansa nimen taakse!
Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa, että Jeshuaa kutsutaan ”kirkkaaksi kointähdeksi” (Ilm. 22: 16). ”Kointähti" on tässä jakeessa hepreaksi כוכב kokav eikä הילל helel. ’Kokav' merkitsee suurempaa valonlähdettä kuin planeettana tunnettu Venus-kointähti, sillä ’kokav' merkitsee itsestään säteilevää tähteä/kiintotähteä/aurinkoa. Jeshuan kunnia on aina suurempi kuin Sielunvihollisen!
LUCIFER:
In Isa. 14: 12, the Enemy of the Soul is called ”..., the son of the morning", in Hebrew הילל בן שחר, helel ben-shachar. The word הילל, helel, appears in the Bible only in this verse of Isaiah. The word is derived from the verb הלל, hillel, 'to praise, to thank'. Thus the name 'helel ben-shachar' means 'the praised/thanked son of the morning/dawn’.
In this context, the word Hallelujah also comes to mind; Hallelujah is in Hebrew הללויה, praise Jah. When the last part of that word יה 'jah' (Yahweh) is Satan himself (as there is reason to suspect), and the exhortation of the first part of the word to 'give thanks and praise' is directly related to (הילל helel), the name of the Enemy of the Soul, the whole word hallelujah must be created by the forces of evil themselves in honor of the Enemy of the Soul. Therefore it is no wonder that 'hallelujah' is shouted and recited also in secular circles and contexts!
In the Latin translation of the Old Testament, the Vulgate (completed in 405), Isa. 14: 12 reads like this: Quomodo cecidisti de caelo, Lucifer, qui mane oriebaris? corruisti in terram, qui vulnerabas gentes?
In the Vulgate, the word 'morning star' is replaced by the word 'Lucifer', which is made up of the Latin words 'lux' meaning light and 'ferre' to bring/carry. The morning star that carries light at dawn is naturally the planet Venus, the 'Morning Star', which is also occasionally in the sky as the 'Evening Star' that radiates sunlight.
Could it be that the goal of the Enemy of the Soul is to prove that he is the Light that God created in the very first day? The words "let there be light" (Genesis 1:3) is "fiat lux" in Latin.
But John writes about the Light, which is "the light of men", and which was "in the beginning with God" as "the Word", and which "became flesh" (John 1: 1 - 4, 9, 14). This Light is Yeshua, and He is the Conqueror of the Enemy of the Soul, whatever name he hides behind!
John writes in the Book of Revelation about Yeshua, that He is called "a bright morning star" (Rev. 22: 16). The "star" in this verse is in Hebrew כוכב kokav (not הילל hele), which means a greater source of light than the Venus star known as the planet, because ’kokav' means a self-radiating star/fixed star/sun. The glory of Yeshua is always greater than that of the Enemy of the Soul!
KÄÄRME:
Aivan ensimmäiseksi Sielunvihollinen on esitelty käärmeenä syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3: 1, 13, 14). Käärme on hepreaksi נחש nachash. Ilm. 12: 9:ssa Delitzsch käyttää ’käärmeestä' sekä sanaa נחש nachash että תנין tannin eli ’lohikäärme’, jota kutsutaan ’Perkeleeksi’ (מלשין malshin) ja ’Saatanaksi’ (שטן satan).
Kun käärmeet purivat israelilaisia erämaassa ja aiheuttivat kuolemaa heidän keskuudessaan, Jumala kehoitti Moosesta tekemään käärmeen ja panemaan sen tangon päähän, niin että jokainen purtu voisi katsoa sitä ja jäädä eloon (4. Moos. 21: 8). ’Käärme’ on tuossa jakeessa hepreaksi שרף saraf eikä נחש nachash. Sana ’saraf’ merkitsee ’käämettä, myrkkykäärmettä’ mutta myös serafia. Tämä on osoitus siitä, että Sielunvihollinen, mikä sen alkuperäinen nimi sitten lieneekin, on ollut serafi. Serafit ovat enkeleitä, joiden tehtävänä on ylistää Jumalaa (Jes. 6: 2, 3).
Käärmeestä puheenollen tulee mieleen vielä eräs käärme-teksti, jossa puhutaan Jaakobin/Israelin pojasta, Daanista. Jaakob siunasi kaikki 12 poikaansa ennen kuolemaansa, mutta hänen Daanille lausumia sanoja on vaikea pitää siunauksena: ”Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan” (1. Moos. 49: 17).
Mitä Daan lienee tehnyt sellaista, että Johannes jättää Ilmestyskirjassa Daanin sukukunnan mainitsematta luetellessaan sinetöityjä. Mikä on Daanin rikos Tiellä, joka on Jeshua (Joh. 14: 6)? Ovatko Daanin jälkeläiset syyllistyneet tetragrammi-sotkuihin? Jonkun kontolle sekin rikos lankeaa kerran viimeisellä tuomiolla!
Sielunvihollisen kapina alkoi Jumalaan ja Hänen Poikaansa kohdistuvasta kateudesta, joka synnytti Luciferissa itsekorotuksen hengen. Perkeleestä tuli syyttäjä ja solvaaja ja Saatanasta suoranainen vihollinen/vihamies. Keksiessään itselleen mahtailevia nimiä (Beelsebul ’Taivaan herra’) hän sotkeutui korukuvioissaan ja tuli tituleeratuksi ’Kärpästen ja tunkion herraksi’ (Beelsebub). Viimeisellä tuomiolla Sielunvihollinen tullaan tuomitsemaan kaikissa tekemisissään ’Kelvottonaksi’ Belialiksi.
Kaikki Jumalan antamat lahjat; älykkyys, viisaus, kauneus, korkea asema, loistokkuus tuo entinen serafi on haudannut kapinansa kautta maahan, ja hänestä itsestään on tullut kuin ’tallattu raato’ (Jes. 14: 19).
SNAKE:
First of all, the Enemy of the Soul is introduced as a serpent appearing in the story of the Fall (Genesis 3: 1, 13, 14). Snake is נחש nachash in Hebrew. In Rev. 12: 9, Delitzsch uses both the word נחש nachash and תנין tannin or ’dragon' for ’serpent’; called 'Devil' (מלשין malshin) and 'Satan' (שטן satan).
When snakes bit the Israelites in the wilderness and caused death among them, God told Moses to make a snake and put it on the end of a pole so that anyone bitten could look at it and live (Numbers 21:8). 'Serpent' in that verse is שרפ Saraf in Hebrew and not נחש nachash. The word 'saraf' means ’snake/serpent, poisonous snake' but also seraph. This is an indication that the Enemy of the Soul, whatever its original name may have been, was a seraph. Seraphim are angels whose mission is to glorify God (Isa. 6: 2, 3).
Speaking of the snake, another snake text comes to mind, which talks about Dan, the son of Jacob/Israel. Jacob blessed all his 12 sons before he died, but it is difficult to consider the words he uttered to Dan as a blessing: "Dan shall be a serpent by the way, an adder in the path, that biteth the horse heels, so that his rider shall fall backward" (Genesis 49: 17).
What must Dan have done such that John leaves out the tribe of Dan in the Book of Revelation when listing the sealed ones. What is Dan's crime in the Way that is Yeshua (John 14: 6)? Are the descendants of Dan guilty of Tetragrammaton messes? Even that crime falls to someone's account once during the last judgment!
The rebellion of the Enemy of the Soul began with envy of God and His Son, which gave birth to a spirit of self-exaltation in Lucifer. The Devil became an accuser and slanderer, and Satan became an outright enemy. While inventing grandiose names for himself (Beelsebul 'Lord of the Sky'), he got tangled up in his jewelry designs and became titled 'Lord of Flies and Dunghill' (Beelsebub). At the final judgment, the Enemy of the Soul will be condemned in all his actions as the 'Worthless' Belial.
All God-given gifts; intelligence, wisdom, beauty, high position, splendor that former seraph has buried through his rebellion in the ground, and he himself has become like a 'trodden carcass' (Isa. 14: 19).
📖 ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat...” (Ilm. 20: 10/1938)
📖 ”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta...” (Ilm. 20: 10/1992)
📖 ”And the devil that deceived them was cast into the lake of fire and brimstone, where the beast and the false prophet are...” (Rev. 20: 10)
