Sanal. 8: 22 - 31 * Prov. 8: 22 - 31

Jeshuan pre-existenssistä eli ennalta olemisesta löytyy Uudesta Testamentista noin kaksikymmentä tekstiä, joista valtaosa on Johanneksen evankeliumissa. Mutta Vanhassa Testamentissa vastaavia tekstejä on vain kaksi. 

About twenty texts of Yeshua's pre-existence can be found in the New Testament, the majority of which are in the Gospel of John. But there are only two passages of such text in the Old Testament.

Yhden jakeen mittainen ilmoitus tästä asiasta on Miikan viidennen luvun alussa, ja se kuuluu seuraavasti: ”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.”

The one-verse announcement of this matter is at the beginning of the fifth chapter of Micah, and it reads as follows: But thou, Bethlehem Ephratah, though thou be little among the thousands of Judah, yet out of thee shall he come forth unto me that is to be ruler in Israel; Whose goings forth have been from of old, from everlasting."

Toinen pidempi kappale Jeshuan ennalta olemisesta on Sanalaskujen kehdeksannen luvun jakeissa 22 - 31. Tässä Salomon nimiin kirjoitetussa tekstissä Jeshuasta käytetään nimeä ”Viisaus”, mikä on täysin oikeutettu nimi Hänelle, jonka viisautta juutalaiset joutuivat ihmettelemään tämän tästä (Matt. 13: 54; Mark. 6: 2), ja josta Luukas on kirjoittanut ”lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella” (Luuk. 2: 40) ja ”Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa” (Luuk. 2: 52).

Another longer passage about Yeshua's pre-existence is in the eighth chapter of Proverbs, verses 22 - 31. In this text written in the name of Solomon, the name "Wisdom" is used for Yeshua, which is a fully justified name for Him whose wisdom the Jews had to wonder about every now and then (Matt. 13: 54; Mark. 6: 2), and about which Luke wrote ”And the child grew, and waxed strong in spirit, filled with wisdom” (Luke 2: 40) and ”And Jesus increased in wisdom and stature” (Luke 2: 52).

Tämän Sananlaskujen tekstin pohjalta on yritetty määritellä myös sitä, onko Jeshua luotu, vai onko Hän syntynyt. Mielestäni Sananlaskujen teksti ei puolla kumpaankaan näkemystä. Käyn seuraavaksi kyseisen kappaleen lävitse jae jakeelta ja vertaan  suomalaisia tekstejä hepreaan, kreikkaan (Septuaginta), latinaan (Vulgata), englantiin  ja saksaan. Jokainen lukija voi luoda oman mielipiteensä tästä kokonaisuudesta.

On the basis of this text of the proverbs, attempts have also been made to define whether Yeshua was created or whether He was born. In my opinion, the text of Proverbs does not support either view. Next, I will go through the passage in question verse by verse and compare Finnish texts with Hebrew, Greek (Septuagint), Latin (Vulgate), English and German. Each reader can create his own opinion about this whole.

📖 8: 22:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776 ”Minä olen ollut Herran oma”... I have been the Lord's

1938 ja 1992: ”Herra loi minut”... the Lord created me

2012: ”Herra omisti minut”... the Lord possessed me

Hebrea - Hebrew:

Hebrean tekstissä on verbimuoto קנני qanani, joka tulee verbistä קנן qanan, pesiä/tehdä pesä;  קן qan on pesä ja לקנן leqanan merkitsee pesiä. Sana ”omistaa” on hepreaksi להחזיק, eikä sellaista sanaa ole tässä heprean tekstissä. Mutta ehkä ajatus pesästä ja pesimisestä johtanee sellaiseen tulkintaan, sillä onhan kaikki, mitä pesässä on, pesän haltijan omaisuutta ja hänen omistuksessa.

The Hebrew text has the verb form קנני qanani, which comes from the verb קנן qanan, to nest/make a nest; קן qan is nest and לקנן leqanan means nests. The word ”own/possess" in Hebrew is להחזיק lehachaziq, and there is no such word in this Hebrew text. But perhaps the idea of a nest and nesting leads to such an interpretation, because everything that is in the nest is the property of the owner of the nest and is owned by him.

Kreikka/Englanti - Greek/English:

Septuagintan tekstissä on sana εκτιοεν ektioen, joka on käännetty englantilaisissa versioissa mm. ”possessed me”/omisti minut , ”brought me forth”/toi minut esiin, ”acquired me”/hankki minut, ”created me”/loi minu, ”formed me”/muotoili tai muovasi minut.

The Septuagint text has the word εκτιοεν ektioen, which is translated in English versions e.g. "possessed me", "brought me forth", "acquired me", "created me", "formed me".

Latina - Latin:

Vulgatan tekstissä lukee ”possedit me”... omisti minut. 

The Vulgate text reads "possedit me”...  possessed me.

Saksa - German: 

”Der Herr hat mich schon Gehabt im Anfang”...  Herra omisti minut jo alussa.

”Der Herr hat mich schon Gehabt im Anfang”... The Lord owned me from the beginning.

📖 8: 23:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: ”olen minä asetettu”... am I set

1938: ”asetettu olemaan”... set to be

1992: "sain alkuni”... I got started

2012: ”minä olen ollut”... I have been

Heprea - Hebrew:

נספתי nispati/nisfati, minut on asetettu. Verbin perusmuoto on נסף nasap/nasaf, joka merkitsee ’asettaa kuninkaaksi’/’tehdä liitto’. Jo iankaikkisuudessa Isän ja Pojan välillä oli siis liitto, ja hamasta muinaisuudesta Jeshua on asetettu Jumalan Valtakunnan Kuninkaaksi.

נספתי nispati/nisfati, I am set. The basic form of the verb is נשפ nasap/nasaf, which means to make king/to make a covenant. Already in eternity there was a covenant between the Father and the Son, and since ancient times Yeshua has been appointed as the King of God's Kingdom.

Kreikka/Englanti - Greek/English: 

Septuagintan sana εθεμελιωσεν ethemeliosen on saanut englantilaisissa käännöksissä sellaisia muotoja kuin ”I was set up”/minut perustettiin, ”I was formed”/minut muodostettiin, ”I was established”/minut perustettiin, ”I was appointed”/minut nimitettiin.

The Septuagint word εθεμελιωσεν ethemeliosen has been given such forms in English translations as "I was set up", "I was formed", "I was established", "I was appointed".

Latina - Latin:

Vulgatan tekstissä lukee sana ”ordinata", joka merkitsee minut on määrätty.

The Vulgate text reads the word "ordinata", which means I am ordained.

Saksa - German:

Lutherin käännöksessä lukee: ”Ich bin eingesetzt”... olen otettu käyttöön.

Luther's translation reads: "Ich bin eingesetzt”... I have been put to use.

📖 8: 24:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: ”olin jo syntynyt”... I was already born

1938: "ennen syvyyksiä synnyin minä”... before the depths I was born

1992: ”kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut”... when I was born, there were no depths yet

2012: ”ennen... merten syvyyksiä... ennen lähteitä synnyin minä”... before... the depths of the seas... before the springs I was born

Lähes kaikki kirjoituksessani mainitut tekstit suomalaisten käännösten lisäksi puhuvat syntymisestä. Syntyä on hepreaksi להולד lehivaled, ja syntymä on לדה leda. Tällaisia sanoja ei tästä sananlaskujen tekstistä kuitenkaan löydy hepreaksi.

Almost all the texts mentioned in my writing, in addition to the Finnish translations, talk about birth. To be born is להולד lehivaled in Hebrew, and birth is לדה leda. However, such words are not found in this text of Proverbs in Hebrew.

Heprea - Hebrew: 

Heprean tekstissä on sekä tässä että seuraavassa jakeessa sana חוללתי chollalti. Verbin perusmuoto on חולל, joka merkitsee (muodossa holel) synnyttää/luoda ja (muodossa holal) tulla tapetuksi/kuolla. 

In both this and the next verse, the Hebrew text has the word חוללתי chollalti. The basic form of the verb is חולל, which means (in the form holel) to give birth/create and (in the form holal) to be killed/die.

Jeshuan pelastustehtävä ihmiskunnan hyväksi oli siis määritelty jo iankaikkisuudessa.

Yeshua's mission of salvation for humanity was thus already defined in eternity.

Tässä jakeessa 8: 24 on myös kaksi sanaa (yhdyssanana) נכבדי מים nikpade majim. Majim tarkoittaa vettä ja toisen sanan perusmuoto on verbi כבד kabad, joka merkitsee olla arvostettu ->”vesi arvosti/kunnioitti minua”. 

In this verse 8: 24 there are also two words (as a conjunction) נקבודי מים nikpade majim. Majim means water and the basic form of the other word is the verb קבד kabad, which means to be valued ->"the water valued/respected me".

Veden kunnioitus Jeshuaa kohtaan tuli esiin mm. Genesaretin järvellä, kun vedet kannattivat Mestaria. Jeshuan noustua Jordanin vesistä taivaasta kuului sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani”. Samalla tavalla kuin Jeshua nousi Jordanin vesistä, Hän nousi myös haudasta, ja vahvisti näin olevansa Jumalan Poika (Room. 1: 4).

Water's respect for Jeshua came out e.g. at the Lake of Gennesaret, when the waters supported the Master. When Yeshua rose from the waters of the Jordan, the words "This is my beloved Son" were heard from heaven. In the same way that Yeshua rose from the waters of the Jordan, He also rose from the grave, thus confirming that He is the Son of God (Rom. 1: 4).

Kreikka/Englanti - Greek/English:

Tässä jakeessa Septuagintasta ei voi poimia yksittäistä sanaa, joten poimin vain muutaman käännöksen kreikasta englantiin. KJV: before depts and fountains ”I was brought forth”/ennen syvyyksiä ja vuoria minut tuotiin esiin, NIV: ”I was given birth”/minut synnytettiin, CSB + NASB20 + NLT: ”I was born”/minä synnyin. 

In this verse, there is no single word that can be picked up from the Septuagint, so I only give you a few translations from Greek to English. KJV: before depts and fountains "I was brought forth", NIV: "I was given birth", CSB + NASB20 + NLT: "I was born".

Latina - Latin:

”ego jam concepta eram”... minä olin jo suunniteltu.

"ego jam concepta eram”... I was already planned.

Saksa - German:

”ward ich geboren”... minä synnyin.

"ward ich geboren”... I was born.

📖 8: 25:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1772: ennen vuoria ja kukkuloita ”olen minä syntynyt”... before mountains and hills I was born

1938/1992/2012: "synnyin minä”... I was born

Jälleen kaikissa teksteissä puhutaan syntymisestä, mutta sellaista verbiä ei tässäkään jakeessa esiinny hepreaksi.

Again, all texts speak of birth, but such a verb does not appear in Hebrew even in this verse.

Heprea - Hebrew:

Tässä jakeessa toistuu siis heprean sana חוללתי chollalti. Katso selitys edellisen jakeen kohdalta.

So in this verse the Hebrew word חוללתי chollalti is repeated. See the explanation in the previous verse.

Myös tässä jakeessa heprean sana osoittaa, että Jeshuan pelastustehtävä oli määritelty ja olemassa jo ikuisuudesta alkaen.

Also in this verse, the Hebrew word shows that Yeshua's mission of salvation was defined and existed from eternity.

Kreikka - Greek:

Tässä jakeessa Septuagintassa esiintyy sana γεννα genna, joka merkitsee siittää/tulla isäksi/synnyttää/tulla äidiksi/syntyä/saada aikaan.

In this verse, the word γεννα genna appears in the Septuagint, which means to beget/become a father/give birth/become a mother/be born/bring about.

Latina - Latin: 

Vulgatassa on sanat "ego parturiebar”... minä synnyin

The Vulgate has the words "ego parturiebar"... I was born

Saksa - German:

”ehe dem... war ich geboren” ... ennen sitä... minä synnyin

"ehe dem... war ich geboren" ... before that... I was born

📖 8: 26: 

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: ”ei hän ollut vielä maata luonut”... he had not yet created the earth

1938/2012: ”kun hän ei vielä ollut tehnyt maata”... when he had not yet made land

1992: ”ennen kuin hän teki maat ja mannut”... before he made the lands

Tässä Sananlaskujen tekstissä (Sanal. 8: 22 - 31) on siis kysymys ajasta, joka oli ennen maan ja taivaan luomista.

In this text of Proverbs (Prov. 8: 22 - 31) there is a question about the time that was before the creation of the earth and the sky.

Heprea - Hebrew:

עד לא עשה ארץ ad lo asa erez... kun ei vielä oltu tehty maata

עד לא עשה ארץ ad lo asa erez... when the land was not yet made

Kreikka - Greek: 

Κυριος εποιησεν χωπας Kyrios epoieesεn xoopas... Herra loi maan

Κυριος εποιησεν χωπας Kyrios epoiesεn xopas... The Lord created the earth

Latina - Latin:

"Adhuc terram non fecerat”... hän ei ollut vielä tehnyt maata

"Adhuc terram non fecerat"... he had not yet made land

Saksa - German:

"als er die Erde noch nicht gemacht hatte”... kun hän ei ollut vielä tehnyt maata

"als er die Erde noch nicht gemacht hatte"... when he had not yet made the earth

📖 8: 27:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: ”Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä”... When he made heaven, I was there

1938/2012: "olin minä siinä”... I was there

1992: ”olin läsnä”... I was present

Heprea - Hebrew:

שם אני sham ani... minä (olin) siellä

שם אני sham ani... I (was) there

Nämä sanat liittyvät kaikkeen siihen Jumalan tekemiseen, jota kuvataan jakeissa 27, 28 ja 29. Poika oli Isän tekemisessä kaiken keskellä läsnä.

These words are related to all of God's creation, which is described in verses 27, 28 and 29. The Son was present in the middle of everything in the Father's creation.

Kreikka - Greek:

Septuagintassa tässä jakeessa puhutaan vain Isän tekemisestä/luomisesta.

In the Septuagint, this verse only talks about the Father making/creating.

Latina - Latin:

”aderam”... olin läsnä

"aderam"... I was present

Saksa: 

”war ich da”... minä olin siellä

"war ich da"... I was there

Jokainen voi lukea omasta Raamatusta jakeet 27, 28 ja 29 taivaan/pilvien ja meren/syvyyden luomisesta.   Ja muistakaamme, että Viisaus sanoi: שם אני sham ani, minä olin (kaikkialla) siellä.

Everyone can read in their Bible verses 27, 28 and 29 about the creation of the sky/clouds and the sea/deep. And let us remember that Wisdom said: שם אני sham ani, I was (everywhere) there.

📖 8: 30:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: ”silloin minä hänen kanssansa vaikutin”... then I worked with him

1938: ”silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin”... then I was his sidekick

1992: ”silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään”... then I, the firstborn, was by his side

2012: ”silloin minä olin hänen rinnallaan uskottuna”... then I was by his side as a confidant

Heprea - Hebrew:

Tässä jakeessa esiintyy Jumalan kannalta heprean tärkein verbi אהיה ehjee jopa kaksi kertaa. Tämä verbimuoto esiintyy Jumalan nimenä 2. Moos. 3:14:ssa. 

In this verse, the most important Hebrew verb for God, אהיה ehyeh, appears even twice. This verb form appears as God's name in Exodus 3:14.

Ehjee-sanan oikeasta käännöksestä on väitelty ankarastikin; toiset ovat sitä mieltä, että se pitää kääntää tulevassa aikamuodossa eli futuurissa ”tulen olemaan", mutta yleisimmin se on käännetty kuitenkin preesensillä ”olen”. Mutta tämä jae osoittaa mitä vakuuttavammin, että אהיה ehjee voidaan kääntää myös menneessä aikamuodossa ”olin”. Preesensmuoto (Minä Olen) on Isä-Jumalalle ja Hänen Pojalleen aina todellinen aikamuoto riippumatta siitä, mistä ajasta me ihmiset puhumme; Jumala on Ehjee menneisydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

The correct translation of the word Ehjee has been fiercely debated; others are of the opinion that it should be translated in the future tense "I will be", but most commonly it is translated with the present tense "I am". But this verse shows most convincingly that the verb אהיה ehyeh can also be translated in the past tense "I was". The present tense ( I Am) is always a real tense for God the Father and His Son, no matter what time we humans are talking about; God is Ehyeh in the past, present and future.

On täysin turhaa väitellä siitä, onko Jeshua luotu olento, vai onko Jumala synnyttänyt Hänet, sillä tämä teksti Viisaudesta vahvistaa sen, että Hän on ollut aina Isän kanssa. HÄN ON אהיה EHJEE.

It is completely pointless to argue whether Yeshua is a created being, or whether God begat Him, for this text about Wisdom affirms that He has always been with the Father. HE IS אהיה EHYEH.

Tässä jakeessa (8: 30) oleva heprean sana אנון amon merkitsee hoidokki/lemmikki/apulainen/työnjohtaja/käsityöläinen. 

The Hebrew word אנון amon in this verse (8: 30) means nurse/pet/assistant/foreman/craftsman.

Jeshua oli/on näitä kaikkea; * Isän Rakkaana Poikana Hänen lemmikkinsä, * Isän hoidokkina Jeshua nousi kuolleista, sillä Isä herätti/synnytti Poikansa tuona hetkenä, * luomisessa ja lunastuksessa Jeshua voidaan nähdä sekä Isän apulaisena että työnjohtajana, * ja Joosefin ja Mirjamin poikana Jeshua oli käsityöläinen/puuseppä.

Yeshua was/is all of these; * As the Father's Beloved Son, His pet, * As the Father's nurse, Yeshua rose from the dead, because the Father raised/gave birth to His Son at that moment, * in creation and redemption, Yeshua can be seen as both the Father's helper and supervisor, * and as the son of Joseph and Miriam, Yeshua was a craftsman/carpenter.

Tämän jakeen sana שעשועים sha’ashuim on käännetty sanoilla ilo/ihastus. Sellaista merkitystä tälle sanalle on vaikea löytää heprean sanakirjoista. Mutta sana näyttää sisältävän tuttuja kirjaimia nimestä ישוע Jeshua, joka on varmasti jokaisen pelastetun suuri ilo ja ihastus.

The word שעשועים sha'ashuim in this verse is translated as joy/delight. It is difficult to find such a meaning for this word in Hebrew dictionaries. But the word seems to contain the familiar letters of the name ישוע Jeshua, which is sure to be the great joy and delight of every saved person.

Kreikka - Greek:

Septuagintan tekstissä esiintyvät sanat ημην imin ja εγω ημην ego imin, minä olen/olin. Kreikan tekstissä lukee: olin kiitollinen hänelle ja iloitsin hänen läsnäolostaan... kr. προσοπον prosopon... persoonasta.

The Septuagint text contains the words ημην imin and εγω ημην ego imin, I am/was. The Greek text reads: I was grateful to him and rejoiced in his presence... cr. προσοπον prosopon... of the person.

Latina - Latin: 

Vulgatassa lukee "cum eo eram”... olin hänen kanssaan

The Vulgate reads "cum eo eram"... I was with him

Saksa - German:

"da war ich sein Lieblich”... olin hänen kultansa/rakkaansa

"da war ich sein Lieblich" ... I was his darling / beloved

📖 8: 31:

Suomalaiset käännökset - Finnish translations:

1642/1776: "leikitsin maan piirin päällä... iloni on olla ihmisten lasten kanssa”... I played upon the circle of the earth... my joy is to be with the children of men

1938: ”leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset”... I played on his globe, and my crush was human children

1992: "Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset”... The disc of the earth was my plaything, the children of men were my joy

2012: ”Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastuksenani olivat ihmislapset”... I played on his globe, and my crush was human children

Heprea - Hebrew:

משחקת בתבל ארצו  mesacheqet betebel arezu, leikitsin asutussa maailmassa hänen maapallollaan... מחחםת בתבל ארצו mesacheqet betebel arezu, I played in the inhabited world on his earth

Sanassa  משחקת mesacheqet on hauskasti piilossa tuttuja kirjaimia sanasta משיח Messias, joka on Jumalan Voideltu, ihmiskunnan Pelastaja.

In the word מחחםת mesacheqet, there are funny hidden familiar letters from the word משיח Messiah, who is God's Anointed, the Savior of mankind.

Vaikka ihmiskunnan lunastaminen oli Jeshualle raskas tehtävä, mikä ilmeni Hänen rukouksessaan Getsemanessa, Hän iloitsi/iloitsee sen lopputuloksesta kuin lapsi iloitsee leikkiessään.

Although the redemption of mankind was a hard task for Yeshua, as manifested in His prayer in Gethsemane, He rejoiced/rejoices in its outcome as a child rejoices in playing.

Kreikka - Greek:

ευφραινετο eyfraineto, hän oli iloinen... ευφραινετο eyfraineto, he was happy

Latina - Latin: 

”Ludens in orbe terram”... "et deliciae meae esse cum filiis hominum",  leikin ympäri maailman... ja iloitsin ihmislapsista... I played around the world... and rejoiced in the children of men

Saksa - German:

”ich spielte auf seinem Erdkreis und hatte meine Lust an den Menschenkindern”... leikin hänen maan päällä ja nautin ihmisten lapsista... I played on his earth and enjoyed the children of men

Ihmisen elämä rajoittuu syntymään ja kuolemaan, mutta Iankaikkinen Isä on avannut meille portin ikuisuuteen. Ikuisuudella ei ole rajoja, ei alkua eikä loppua. Niinpä Jumalallakaan ei ole mitään rajaa. Isä on ollut aina, ja Poika on ollut Hänen pesässään. Miten, sitä emme voi tietää, mutta tarvitseeko meidän edes tietää!

Human life is limited to birth and death, but the Eternal Father has opened the gate to eternity for us. Eternity has no boundaries, no beginning and no end. So even God has no limit. The Father has always been, and the Son has been in His nest. How, we cannot know, but do we even need to know!

Kiitos kuluneesta vuodesta 2023, arvoisat lukijani!

Thank you for the past year 2023, my dear readers!

Varmassa suojassa * Safely protected

Vaaran uhatessa lintu voi nousta siivilleen, kohota korkeuksiin ja päästä pakoon uhkaavaa vaaraa. Siivettömänä olentona ihmisellä ei ole tällaista mahdollisuutta, vaan hänen on otettava jalat alleen ja juostava pakoon.

When danger threatens, the bird can raise its wings, soar to the heights and escape the impending danger. As a wingless creature, man does not have such an opportunity, but has to stand on his feet and run away.

Siipi ja siivet ovat kristillisessä kirkkotaiteessa Jumalan ihmiselle antaman suojan ja varjeluksen symboli. Monet Raamatun tekstit ovat ilmeisenä lähtökohtana tälle symbolismille.

In Christian church art, the wing and the wings are a symbol of the protection given to man by God. Many Bible texts are an obvious starting point for this symbolism.

Siipi on hepreaksi כנף (kanap). Sana esiintyy ensimmäisen kerran Vanhassa Testamentissa jakeessa 2. Moos. 19: 4, jossa Jumala sanoo Moosekselle ”minä olen kantanut teitä kotkan siivillä” על כנפי נשרים.

Wing is in Hebrew כנף (kanap). The word appears for the first time in the Old Testament in verse Exodus 19: 4, where God says to Moses "I bare you on eagle’s wings" על כנפי נשרים.

Egyptistä lähteneiden israelilaisten pelastuminen perässä rynnistävien egyptiläisten joukkojen kynsistä on suuri ihme. Vihainen sotajoukko perässä ja vesialue edessä oli varma surmanloukku, mutta Israelin kansaa johtanut Jumala nosti heidät kotkan siiville, ja he pääsivät turvaan.

The rescue of the Israelites who left Egypt from the clutches of the pursuing Egyptian troops is a great miracle. The angry army behind and the water area in front was a sure death trap, but the God who led the people of Israel lifted them up on the Eagle's wings, and they got to safety.

Kokonaista kansaa siivillään kantanut kotka oli suuri Jumala, universumin Luoja. Tuo kokemus oli painunut Mooseksen mieleen hyvin syvästi, sillä vielä maallisen elämänsä lopulla Kanaanin maan rajalla hän lauloi Jumalan voimasta seuraavin sanoin: ”Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa” (5. Moos. 32: 11).

The eagle that carried the entire nation on its wings was the great God, the Creator of the universe. That experience had impressed Moses very deeply, because even at the end of his earthly life, on the border of the land of Canaan, he sang about God’s power with the following words: ”As an eagle stirreth up her nest, fluttereth over her young, spreadeth abroad her wings, taketh them, beareth them on her wings” (Deut. 32: 11).

Tieto Israelin pelastumisesta Egyptin joukkojen takaa-ajosta säilyi sukupolvien muistissa, ja siinä yhteydessä käytetty symbolismi oli tuttua vielä tuomarien aikaan. Tuolloin Beetlehemistä Mooabiin nälänhätää paennut Elimelekin ja Noomin perhe kohtasi elämässään vaikeuksia. Heidän kaksi poikaansa ottivat itselleen vaimot mooabilaisista neitosista, mutta jonkin ajan kuluttua sekä isä Elimelek että pojat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, ja Noomi jäi kahden mooabilaisen miniänsä kanssa. 

The knowledge of Israel's salvation from the pursuit of the Egyptian forces remained in the memory of generations, and the symbolism used in that connection was familiar even in the time of the judges. At that time, the family of Elimelech and Naomi, who fled from Bethlehem to Moab due to famine, faced difficulties in their lives. Their two sons took wives from Moabite maidens, but after a while both the father Elimelech and the sons, Mahlon and Kiljon, died, and Naomi was left with her two Moabite daughters-in-law.

Noomi halusi palata takaisin kotimaahansa, ja alkuksi myös molemmat miniät, Orpa ja Ruut, seurasivat häntä. Noomi suostutteli kuitenkin miniöitään palaamaan omien perheidensä luo. Orpa menetteli Noomin neuvon mukaan, mutta Ruut päätti seurata Noomia ja Noomin Jumalaa.

Noomi wanted to return to her homeland, and at first both daughters-in-law, Orpa and Ruth, followed her. However, Naomi persuaded her daughters-in-law to return to their own families. The orphan followed Naomi's advice, but Ruth decided to follow Naomi and Naomi's God.

Eräänä päivänä kun Ruut oli poimimassa tähkäpäitä, hän tapasi sukulunastajansa ja tulevan puolisonsa, Booaksen, joka sanoi: ”tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään” (Ruut. 2: 12). 

One day when Ruth was picking heads of ears of corn, she met her kinsman and future husband, Boaz, who said: ”The Lord recompense thy work, and a full reward be given thee of the Lord God of Israel, under whose wings thou art come to trust" (Rut. 2: 12).

Tässä jakeessa esiintyy myös tetragrammi יהוה, mutta teksti on hyvin ymmärrettävää ilmankin. Kun seuraavassa jakeessa olevassa Ruutin vastauksessa esiintyy sana אהיה ehjee (kielteisessä muodossa לא אהיה lo ehjee, en ole), syntyy varsin selvä kuva siitä vastakohtaisuudesta, mikä näiden kahden jakeen välillä vallitsee. Booaksen Jumala on אהיה Ehjee, jonka edessä Ruut kokee olevansa muukalainen. Kuitenkin Booas toivottaa Ruutille siunausta ja täyttä palkkaa siltä Jumalalta, jonka siipien alta hän on tullut suojaa etsimään.

The Tetragrammaton יהוה also appears in this verse, but the text is very understandable without it. When the word אהיה ehjee appears in Ruth's answer in the next verse (in the negative form לא אהיה lo ehjee, I am not), a very clear picture of the contrast that prevails between these two verses emerges. Boaz's God is אהיה Ehjee, before whom Ruth feels like a stranger. However, Boaz wishes Ruth a blessing and a full reward from the God under whose wings she has come to seek shelter.

Myös Daavid tunsi hyvin tuon siipi-symbolismin. Siitä todistavat seuraavat viisi Daavidin psalmitekstiä. 

David was also very familiar with that wing symbolism. The following five Psalm texts of David testify to that.

1. 

Ps. 17:8: ”Varjele minua niinkuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan”... hepreaksi kätke minut siipiesi  בצל כנפיך תסתירני kätke minut siipiesi varjoon, sillä צל zel on ’varjo' ja בצל be-zel on ’varjossa’. 

Täsmälleen samat kirjaimet (ב צ ל) mutta eri järjestyksessä on myös sanassa  צלב zelab/zelav, joka merkitsee ristiä.  בצל צלב  be-zel zelav = ristin varjossa  Ja RISTI on todellinen suoja jokaisella ihmiselle!

1.

Ps. 17: 8: ”Keep me as the apple of the eye, hide me under the shadow of thy wings”... in Hebrew בצל כנפיך תסתירני. The word צל zel is 'shadow' and בצל be-zel is 'in the shade’.

The exact same letters ב צ ל but in a different order are also in the word צלב zelab/zelav, which means a cross. בצל צלב be-zel zelav = in the shadow of the cross And the CROSS is the true protection for every person!

Tässä yhteydessä tulee mieleeni Erkki Lemisen teksti Jukka Salmisen melodiaan: 

Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois, ristin luota pois. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on. 

Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivon voittaa, sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on, voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

In this context, Erkki Leminen's text to Jukka Salminen's melody comes to my mind:

At the cross is the best place for the tormented, fallen afflicted. Therefore, never leave, do not for any sin leave the cross, leave the cross. At the cross, only victory over the corruption of sin has been gained. At the cross, only the Father has mercy on his child, proclaims peace, proclaims peace. The best place for the persecuted is at the cross.

At the cross, the bottom endures, grace prevents from falling into the pits of horror, into the pits of horror. At the cross, rest comes, hope overcomes despair, the heart is purified, the heart is purified. At the cross, only the victory over the corruption of sin has been won, the victory has been won. At the cross, only the Father has mercy on his child, proclaims peace, proclaims peace. The best place for the persecuted is at the cross.

2. 

Ps. 36: 8: ”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala (Elohim)! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa”

2.

Ps. 36: 7 ”How excellent is thy lovingkindness, O God (Elohim)! therefore the children of menput their trust under the shadow of thy wings."

3.

Ps. 57: 2: ”Jumala (Elohim), ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.”

3. 

Ps.57: 1: ”Be merciful unto me, O God (Elohim), be merciful unto me: for my soul trusteth in thee; yea, in the shadow of thy wings will I make my refuge, until these calamities be overpast. "

4.

Ps. 61: 5: ”Suo minun asua sinun majassasi iankaikkisesti, turvautua sinun siipiesi suojaan. Sela” 

Daavid vetoaa tässä psalmissa Jumalaan kolme kertaa, samoin kuin myös seuraavassa psalmissa 63.

4. 

Ps. 61: 4: ”I will abide  in thy tabernacle foe ever: I will trust in the covert of thy wings. Selah.”

David appeals to God three times in this psalm, as well as in the next psalm, 63.

5. 

Ps. 63: 8: ”Sillä sinä olet minun apuni, sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen”

Aikojen saatossa siipi-symbolismi näyttää muuntuneen kantavasta ja pakoon auttavasta voimasta suojatuksi ja turvalliseksi paikaksi. Turvallisesta paikasta puhutaan myös psalmissa 91, joka kertoo Korkeimman varjeluksesta, mutta jonka kirjoittajaa ei ole kerrottu. Ps. 91: 4: ”Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.”

5.

Ps. 63: 7: ”Because thou hast been my help, therefore in the shadow of thy wings will I rejoice.”

Over time, the symbolism of the wings seems to have changed from a carrying and escaping force to a protected and safe place. A safe place is also spoken of in the psalm 91, which tells about the protection of the Most High, but the author of which is not stated. Psalm 91: 4: ”He shall cover thee with his feathers, and under his wings shalt thou trust: his truth shall be thy shield and buckler."

Vanhan Testamentin viimeinen siipi-symboliikkaa käyttävä teksti löytyy Malakian kirjasta 3: 20/4: 2: ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.”

The last Old Testament text using wing symbolism is found in Malachi 3:20/4:2: ”But unto you that fear my name shall the Sun of righteousness arise with healing in his wings; and ye shall go forth, and grow up as calves of the stall."

Jokaiselle maaseudulla kasvaneelle lienee tuttu näky, miten lehmät ja vasikat pomppivat ja hyppivät riemusta päästyään pitkän ja pimeän talven jälkeen vapaiksi kevään kirkkauteen ja vihreille laitumille.

Everyone who grew up in the countryside is probably familiar with the sight of cows and calves bouncing and jumping for joy after being released after a long and dark winter into the brightness and green pastures of spring.

Malakia kirjoittaa Vanhurskaasta/Vanhurskaudesta, joka on itse Jumala, ja jonka kirkkautta hän vertaa aurinkoon (שמש צדקה). Tuon Vanhurskaan/Jumalan siipien alla tapahtuu parantuminen. Jumalan luoma aurinko turvaa kyllä elämää maan päällä, mutta se ei ole mikään todellinen suoja, turva tai parantaja. Valitettavasti englanninkielinen kuningas Jaakon käännös (KJV) näyttää tukevan virheellistä tulkintaa käännöksellä "the Sun of righteousness", kun ”sun of the Righteous” olisi paremmin paikallaan.

Malachi writes about the Righteous One/Righteousness, who is God himself, and whose glory he compares to the sun (שמש צדקה). Healing takes place under the wings of that Righteous One/God. The sun created by God does protect life on earth, but it is not a real protection, security or healer. Unfortunately, the English King James Version (KJV) seems to support the wrong interpretation with its translation "the Sun of righteousness", when "sun of the Righteous" would be more appropriate.

Kuitenkin pakanuudessa tätä Malakian kirjan tekstiä näyttää käytetyn perusteluna epäjumalalle, joka kuvataan siivekkäänä aurinkona. Kulttuurista ja uskonnosta riippuen tuo siivekäs aurinko-jumala tunnetaan monella eri nimellä; Ra, Horus tai Hadit Egyptissä, Behretyn ja Faravahar Persiassa jne.

However, in paganism this text from the book of Malachi seems to have been used as justification for an idol depicted as a winged sun. Depending on the culture and religion, that winged sun god is known by many different names; Ra, Horus or Hadit in Egypt, Behretyn and Faravahar in Persia, etc.

Tämän hetken maailmassa tulevaisuus näyttää kaikin tavoin epävarmalta, ja "ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maan piiriä kohtaa” (Luuk. 21: 26).

In the world of this moment, the future looks uncertain in every way, and ”men’s hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth" (Luk. 21: 26).

Ihmisten pelko johtuu yksistään siitä, etteivät he ole tahtoneet tulla siihen suojaan, jonka Isä ja Poika ovat valmistaneet jokaista ihmistä varten. Myös Jeshua käytti siipi-symbolismia, mutta hän puhui kanaemon siivistä Matt. 23: 37; Luuk. 13: 34). Hän nuhteli Jerusalemia ja sen asukkaita siitä, etteivät he ole tahtoneet kuulla hänen kutsua. 

People's fear is caused solely by the fact that they have not wanted to come to the shelter that the Father and the Son have prepared for each person. Yeshua also used wing symbolism, but he spoke of the hen's wings in Matt. 23: 37; Luke 13:34). He rebuked Jerusalem and its inhabitants for not wanting to hear his call.

W.O.Cushing: ”1. Siipeinsä suojassa turvattu olen, Öisetkään myrskyt ei haitata voi. Hän kun mun omaksi lapsekseen otti, Autuaan leponsa minulle soi... 2. Siipeinsä suojassa sieluni saapi, Iloita keskellä murheitani. Maailman meno on turha ja tyhjä, Olla kun saan luona Jumalani... 3. Siipeinsä suojassa aina mä löydän Turvan ja suojan, kun ahdistus on. Siellä ei hätä ja tuskakaan saarra, Siellä oon vahva ja voittamaton... Kertosäe: Turvattuna, suojattuna, Siunatut siivet mun peittää. Luottaen vain mä päivittäin saan Huoleni Herralle heittää"

W. O. Cushing: 

1. Under His wings I am safely abiding;

Though the night deepens and tempests are wild,

Still I can trust Him -- I know He will keep me,

He has redeemed me and I am His child.

Refrain:

Under His wings, under His wings,

Who from His love can sever?

Under His wings my soul shall abide,

Safely abide forever.

2. Under His wings, what a refuge in sorrow!

How the heart yearningly turns to His rest!

Often when earth has no balm for my healing,

There I find comfort, and there I am blessed.

3. Under His wings, O what precious enjoyment!

There will I hede till life’s trials are o’er;

Sheltered, protected, no evil can harm me,

Resting in Jesus I’m safe evermore.

Rakkain nimi * Dearest name

Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten kuvittelin/luulin olevani erästä ystävääni lukuunottamatta ainoa, joka ajatteli, että tetragrammi, JHWH (Jahve/Jehova) ei voi olla Jumalan, Taivaallisen Isämme nimi, eikä se ei ole myöskään hänen Poikansa, Jeshuan, nimi. Kuluneiden vuosien aikana olen kuitenkin todennut suureksi ilokseni, että olin tuon luuloni kanssa väärässä. 

Until a good ten years ago, I imagined/thought that I was the only one, apart from one of my friends, who thought that the Tetragrammaton, YHWH (Yahweh/Jehovah) could not be the name of God, our Heavenly Father, nor is it the name of his Son, Yeshua. Over the years, however, I have found to my great joy that I was wrong with that belief.

Samaan ajatukseen ovat tulleet hyvin monet ihmiset eri puolilla maailmaa. Jokaisen tie lienee erilainen, mutta heitä näyttää yhdistävän ajatus siitä, että Jumala ei edusta mitään pahuutta, sillä Isämme on absoluuttisen hyvyys!

Many people around the world have come to the same idea. Everyone's path must be different, but they seem to be united by the idea that God does not represent any evil, because our Father is absolute goodness!

Tällaisen uuden ajatuksen perusteleminen Raamatulla tuntui ensin alkuun lähes mahdottomalta, esiintyyhän tetragrammi Vanhassa Testamentissa perätä 6828 kertaa, ja aivopesu sen puolesta on ollut tehokasta. Niinpä ensimmäinen reaktio uuden ja ennenkuulumattoman ajatuksen esittäjää vastaan on täydellinen tyrmistys ja vahva tuomio harhaoppisuudesta.

At first, justifying such a new idea with the Bible seemed almost impossible, after all, the Tetragrammaton appears in the Old Testament 6,828 times, and the brainwashing for it has been effective. Thus, the first reaction against the presenter of a new and unheard idea is complete consternation and a strong conviction of heresy.

Mutta onko Isä tai hänen Poikansa murhaaja? Ei, ei tietenkään! Mutta JAHVE on!

But is the Father or his Son the murderer? No, of course not! But YAHWEH is!

Jahven nimi on myös kymmenen käskyn laissa, ja se on niin kuin meille on opetettu neljännen käskyn keskellä eli lain sydämessä. Mutta minä näen laissa toisen nimen.

Yahweh's name is also in the law of the ten commandments, and it is as we have been taught in the middle of the fourth commandment, that is, in the heart of the law. But I see another name in the law.

Löytääkseni tuon nimen minun ei tarvitse lukea kahta ensimmäistä sanaa enempää. Ensimmäinen käsky avaa eteeni näyn palavasta pensaasta, josta Mooses kuuli Jumalan nimen ”Minä olen”, ja jonka luona hän sai Jumalalta kutsun lähteä johtamaan Israelin kansa pois ”Egyptin maasta, orjuuden pesästä”.

To find that name, I don't need to read more than the first two words. The first commandment opens before me a vision of a burning bush, from which Moses heard God's name "I am", and where he received an invitation from God to lead the people of Israel out of "the land of Egypt, the nest of slavery".

Kymmenen käskyn laki ilmaisee Jumalan tahdon koko ihmiskunnalle, vaikka ensimmäinen käsky tuntuu liittyvän pelkästään Israelin kansan historiaan. Kaikki kansat eivät ole kirjaimellisesti olleet orjina Egyptissä, mutta aivan jokainen ihminen on synnin orjana tässä maailmassa. Ensimmäinen käsky on ymmärrettävä metaforana, kielikuvana, joka koskee jokaista luotua, meitä kaikkia ihmisiä kansallisuudestamme riippumatta.

The Law of the Ten Commandments expresses God's will for all of humanity, although the first commandment seems to relate only to the history of the nation of Israel. Not all nations were literally enslaved in Egypt, but absolutely every person is enslaved to sin in this world. The first commandment must be understood as a metaphor, a figure of speech that applies to every creature, to all of us, regardless of our nationality.

Ensimmäisessä käskyssä esitellään Isä-Jumala, joka johtaa lapsensa pois Saatanan orjuudesta, hengellisestä Egyptistä. Siksi ensimmäinen käsky linkittyy vahvasti Moosekseen, joka johti heprealaiset pois Egyptistä. Mooses puolestaan on esikuva Jeshuasta (5. Moos. 18: 15, 18), joka johtaa jokaisen halukkaan pois Saatanan orjuudesta (Joh. 3: 16).

The first commandment introduces God the Father leading His children out of Satan’s slavery, spiritual Egypt. Therefore, the first commandment is strongly linked to Moses, who led the Hebrews out of Egypt. Moses, on the other hand, is an example of Yeshua (Deuteronomy 18: 15, 18), who leads everyone who is willing away from Satan's slavery (John 3: 16).

”Minä olen” voidaan sanoa hepreaksi kahdella tavalla: 1. pelkällä persoonapronominilla אני ani = minä, ja 2. pelkällä verbi-muodolla אהיה ehjee = olen. Ensimmäinen vaihtoehto esiintyy ensimmäisessä käskyssä (2. Moos. 20: 2, 3), ja jälkimmäinen vaihtoehto kertomuksessa palavasta pensaasta (2. Moos. 3: 14).

"I am" can be said in Hebrew in two ways: 1. with only the personal pronoun אני ani = I/me, and 2. with only the verbal form אהיה ehyeh = (I) am. The first option appears in the first commandment (Exodus 20: 2, 3), and the latter option in the story of the burning bush (Exodus 3: 14).

Ehjee kutsui Mooseksen viemään israelilaiset pois Egyptistä, ja Ehjee on se Jumala, joka antoi Moosekselle Siinailla lain, ja Ehjee on myös se Jumala, joka sanoo ensimmäisessä käskyssä ”älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2. Moos. 20: 3). 

Ehyeh called Moses to take the Israelites out of Egypt, and Ehyeh is the God who gave Moses the law in Sinai, and Ehyeh is also the God who says in the first commandment "you shall not have other gods beside me" (Exodus 20:3).

Ehjee on ainoa todellinen Jumala, Hän on jumala, joka ON, joka on olemassa, joka on olemassa ikuisesti, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Mikään muu inhimillisen palvonnan kohde ei vastaa Häntä, joka on EHJEE!

Ehyeh is the only true God, He is the god who IS, who exists, who will exist forever, who will never cease to exist. No other object of human worship equals Him who is EHYEH!

Ehjee on myös universumin ensimmäinen ”MINÄ, sillä Hän oli ennen Poikaa, ennen enkeleitä, ennen ihmiskuntaa, ennen kaikkea muuta.

Ehyeh is also the first ”I/Me" of the universe, because He was before the Son, before the angels, before humanity, before everything else.

Ehjee on kaiken Elämän lähde. Ehjee on kaiken Alku. Kaiken alkuna ja kaiken lähteenä Ehjee on kaiken Isä. 

Ehyeh is the source of all Life. Ehyeh is the beginning of everything. As the beginning and source of everything, Ehyeh is the Father of everything.

Jeshua ei käyttänyt nimeä Jahve, vaan Hän kutsui Jumalaa nimellä ”ISÄ". Suurimman tuskansa hetkellä taistellessaan yksin Getsemanessa Jeshua huusi apua ja sanoi arameaksi, joka oli juutalaisten puhekieli tuohon aikaan, אבא אבי Abba, Avi = Abba, Isäni (Mark. 14: 36).

Yeshua did not use the name Yahweh, but He called God by the name "FATHER". In the moment of his greatest pain, fighting alone in Gethsemane, Yeshua cried out for help and said in Aramaic, which was the colloquial language of the Jews at that time, אבא אבי Abba, Avi = Abba, My Father (Mark 14: 36 ).

Omasta kokemuksestani voi kertoa, että mitä enemmän olen oppinut tuntemaan Jumalaa, sitä rakkaammaksi nimi ”Isä” on tullut minulle. Uskon, että sama tapahtuu jokaisen Jumalan lapsen kohdalla. Siitä todistavat myös Paavalin tekstit.

From my own experience, I can tell you that the more I have gotten to know God, the dearer the name "Father" has become to me. I believe the same happens with every child of God. Paul's texts also testify to that.

Room. 8: 15: ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba, Isä’!”

Rom. 8: 15: ”For ye have not received the spirit of bondage again to fear; but ye have received the Spirit of adoption, whereby we cry, Abba, Father."

Gal. 4: 6: ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba, Isä’!”

Gal. 4: 6: ”And because ye are sons, God hath sent forth the Spirit of his Son into your hearts, crying, Abba, Father."

Jeshua halusi omistaa isä-nimen yksin taivaalliselle Isälle: Matt. 23: 9: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa”. Lauseen alku arameaksi: ואבא לא תקרון - Abbaksi älkää kutsuko.

Yeshua wanted to dedicate the name father to the heavenly Father alone: Matthew 23: 9:And call no man your father upon the earth: for one is your Father, which is in heaven." The beginning of the sentence in Aramaic: ואבא לא תקרון - You shall not call Abba.

Jeshuan päivitys Isästä * Yeshua's update about the Father

Minkä Raamatun kirjan valitsisit suosikiksesi? Ellet ole lukenut koko kirjaa, et luultavasti pysty vastaamaan tähän kysymykseen, tai sitten ehkä valitsisit sen kirjan, jonka olet lukenut. Raamattu lienee kuitenkin lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Näin ollen ei ole mahdotonta tutustua myös koko Kirjaan. Mutta kenellä riittäisi aikaa ja mielenkiintoa sellaiseen urakkaan.

Which book of the Bible would you choose as your favorite? Unless you've read the whole book, you probably won't be able to answer this question, or maybe you'd pick the book you've read. However, the Bible is probably in almost every Finnish home. Therefore, it is not impossible to familiarize yourself with the entire Book. But who would have enough time and interest for such a job.

Minä olen lukenut Raamatun muutaman kerran kannesta kanteen, ja vuosien myötä Kirjaa on tullut luettua ja tutkittua milloin minkäkin teeman merkeissä. Minulle Johanneksen evankeliumi on noussut kaikkein rakkaimmaksi kirjaksi. Arvostan kuitenkin kaikkia Uuden Testamentin neljää evankeliumia, koska niissä kerrotaan Jumalan Pojasta, hänen toiminnastaan ja opetuksistaan, jotka korjaavat ihmisten siihen mennessä pahasti vinoutunutta käsitystä Jumalasta ja muodotavat siten Jeshuan päivityksen Isästä.

I have read the Bible from cover to cover a few times, and over the years the Book has been read and studied following many different themes. For me, the Gospel of John has become the most beloved book. However, I appreciate all the four gospels of the New Testament, because they tell about the Son of God, his activities and teachings, which correct people's until then badly distorted understanding of God and thus form Yeshua's update about the Father.

Avatessani Raamattuni tänä aamuna eteeni aukeni teema, jonka parissa kului monta tuntia tarkastellessani, vastaako suomennokset heprean tekstiä kyseisessä asiassa, vai onko Jumalasta annettu kuva tässäkin teemassa inhimillisen vajavaista. 

When I opened my Bible this morning, a theme opened up in front of me, which I spent many hours looking at, whether the translations correspond to the Hebrew text in that matter, or whether the image of God given in this theme is also humanly deficient.

Voiko olla, että Jumala nauraa maailman tuholle ja ihmisten nälänhädälle? Asennoituuko Jumala vastustajiaan kohtaan ylimielisesti ivaten ja nauraen heitä? Nauttiiko Jumala siitä, että jumalattomat ja pakanat ihmiset tuhoutuvat? Eikö kääntymättömien ihmisten ahdinko kosketa Jumalan sydäntä? Onko Jumala kostamisesta nauttiva hirmuvaltias?

Could it be that God laughs at the destruction of the world and the starvation of people? Does God behave arrogantly toward his opponents, laughing and sneering at them? Does God enjoy the destruction of wicked and heathen people? Doesn't the plight of unconverted people touch God's heart? Is God a tyrant who enjoys revenge?

Verbi צחק (tsachaq) merkitsee (eri taivutusmuodoissa): nauraa, naurahtaa, pilailla, laskea leikkiä, naureskella, pitää hauskaa, juhlia, pitää pilkkanaan. Substantiivi ’nauru, pilkka’ on צחק (tsechoq).

The verb צחק (tsachaq) means (in different conjugations): to laugh, to joke, to make fun of, to celebrate. The noun 'laughter, mockery' is צזק (tsechoq).

Tämä verbi esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran kertomuksessa Saaran raskaudesta (1. Moos. 18: 12, 13, 15; 21: 6). Kaikissa jakeissa, joissa puhutaan Saaran nauramisesta ja hänen naurunalaiseksi tulemisen pelosta, juurikirjaimet ovat צחק, mutta muissa teksteissä, joissa puhutaan nauramisesta juurikirjaimet ovat שחק. Seppälän sanakirjan mukaan myös שחק (sachaq) merkitsee ’naurua’.

This verb appears in the Old Testament for the first time in the account of Sarah's pregnancy (Gen. 18: 12, 13, 15; 21: 6). In all the verses that talk about Sarah laughing and her fear of being laughed at, the root letters are צזק, but in other texts that talk about laughing, the root letters are שחק. According to Seppälä's dictionary, shahak (sachaq) also means 'laughter'.

Jobin kirjassa Elifas sanoo Kaikkivaltiaan Jumalan nauravan (תשחק) sodalle ja nälälle (Job 5: 22). Psalmissa sanotaan Herran/Adonain nauravan (ישחק) maan kuninkaille ja ruhtinaille (Ps. 2: 4). Sananlaskuissa Viisauden sanotaan nauravan (אשחק) kääntymättömien hädälle (Snl. 1: 26). Habakukin kirjassa kerrotaan, miten Jumala vastaa vääryydelle käyttämällä kaldealaista kansaa tuhoaseenaan, kansaa, ”joka nauraa (ישחק) kaikille varustuksille” (Hab. 1: 10).

In the book of Job, Eliphaz says that Almighty God laughs (תשחק) at war and famine (Job 5: 22). The psalm says that the Lord/Adonai laughs (ישחק) at the kings and princes of the earth (Ps. 2: 4). In Proverbs, Wisdom is said to laugh (אשחק) at the plight of the unconverted (Prov. 1: 26). The book of Habakkuk tells how God responds to injustice by using the Chaldean nation as a weapon of destruction, a nation "that laughs (ישחק) at all devices" (Hab. 1: 10).

Näiden tekstien lisäksi kahdessa Daavidin kirjoittamassa psalmissa (52 ja 59) puhutaan Jumalan nauramisesta. Daavid on kirjoittanut molemmat psalmit ollessaan ahdistettunan ja kuningas Saulin vihan kohteena. Psalmi 59 on kirjoitettu siitä tilanteesta, kun Saulin miehet tunkeutuivat Daavidin kotiin tehtävänään surmata hänet, mutta Miikal-vaimo onnistui pelastamaan Daavidin hengen (1. Sam. 19: 9 ->). Psalmissa 59 Daavid rinnastaa Saulin julmureihin ja ulvoviin koiriin ja sanoo jakeessa 9: ”Mutta sinä, HERRA/Jahve, naurat (תשחק) heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.”

In addition to these texts, two psalms written by David (52 and 59) talk about God laughing. David wrote both Psalms when he was oppressed and under the wrath of King Saul. Psalm 59 was written about the situation when Saul's men broke into David's home with the mission to kill him, but his wife, Michal, managed to save David's life (1. Sam. 19: 9 ->). In Psalm 59, David compares Saul to cruel and howling dogs and says in verse 8: "But you, O LORD/YAHWEH, shalt laugh (תשאחק) at them, thou shalt have all the heathen in derision."

Daavid joutui elämään pitkän ajan Juudean ja Mooabin alueella pakolaisena piileskellen mm. Adullamin luolassa. Pakolaisena ja nälkiintyneenä Daavid kääntyi Noobissa asuvan pappi Ahimelekin puoleen, joka antoi hänelle leipää/ruokaa, Jumalan neuvoja ja Goljatin miekan (1. Sam. 22: 1 ->). Edomilainen Dooeg sai vihiä Daavidin liikkeistä ja kertoi tietonsa kuninkaalle. Saul määräsi Dooegin kostamaan Daavidin Noobissa saaman avun tappamalla koko Ahimelekin suvun, 85 pappia sekä hävittämään kaikki Noobin asukkaat; miehet, naiset ja lapset.

David had to live for a long time in Judea and Moab as a refugee, hiding for example in the cave of Adullam. As a refugee and starving, David turned to Ahimelech, a priest living in Noob, who gave him bread/food, God's advice and Goliath's sword (1. Sam. 22: 1 ->). Dooeg the Edomite got a tip about David's movements and told the king his knews. Saul ordered Dooeg to avenge David's help in Noob by killing the entire family of Ahimelech, 85 priests, and exterminating all the inhabitants of Noob; men, women and children.

Psalmi 52 kertoo Daavidin ajatuksista ja tunnoista tuossa tilanteessa. Daavidin viha ja kostonhalu Saulia kohtaan purkautuu esiin tässä psalmissa. Daavid kuvailee psalmin yhdeksässä jakeessa Saulia pahuuden ja väkivallan mieheksi, jonka Jumala (אל El) tulee tuhoamaan ainiaaksi ja repimään juurineen elävien maasta. Kun vanhurskaat näkevät Saulin tuhon, ”he nauravat (ישחקו) häntä” (52: 8). Psalmin loppuosassa Daavid kuvaa itseään ”viheriöiväksi oljypuuksi Jumalan (אלהים Elohim) huoneessa” ja ylistää Hänen hyvyyttään. ”Jumala” on siis El jakeissa 3 ja 7, mutta Elohim jakeissa 9 ja 10.

Psalm 52 tells about David's thoughts and feelings in that situation. David's anger and desire for revenge against Saul is revealed in this psalm. In the nine verses of the psalm, David describes Saul as a man of evil and violence, whom God (אל El) will destroy forever and uproot from the land of the living. When the righteous see the destruction of Saul, “they laugh (ישחקו) at him” (52: 8). In the last part of the Psalm, David describes himself as "a green olive tree in the house of God (אלהים Elohim)" and praises His goodness. So "God" is El in verses 3 and 7, but Elohim in verses 9 and 10.

On selvää, että Saulin viha herätti Daavidissa negatiivisia tunteita ja sai hänet toivomaan Jumalan kostoa Saulille. Mutta on halpamaista alentaa Jumala omaksi palvelijakseen ja oikeuttaa oma vihansa kuvittelemalla, että Jumala tekisi samoin kuin langennut ihminen.

It is clear that Saul's anger aroused negative feelings in David and made him wish for God's vengeance on Saul. But it is cheap to lower God into one's own servant and justify one's anger by imagining that God would do the same as fallen man.

Se, mitä Jeshua opetti Vuorisaarnassaan noin 1000 vuotta myöhemmin, kumoaa täysin Daavidin mielikuvat Jumalan luonteesta ja toimintatavoista. Lukekaamme siis Jeshuan opetus vihollisten rakastamisesta, ja antakaamme Hänen kirskastaa Isänsä toimintamalli.

What Yeshua taught in his Sermon on the Mount about 1,000 years later completely refutes David's ideas about God's character and ways of working. So let's read Yeshua's teaching about loving enemies, and let Him brighten His Father's model of action (Matthew 5: 38 - 48).

”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta’ (Juuri niin kuin Daavid ajatteli). MUTTA MINÄ SANON teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin, ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hännen saada vaippasikin, ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’ (vrt. Daavid ja Saul). MUTTA MINÄ SANON teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5: 38 - 48).

”Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa (תשחקו)” (Luuk. 6: 21).

”Voi teitä, jotka nyt nauratte (התשחקים), sillä te saatte murehtia ja itkeä” (Luuk. 6: 25).

”Ye have heard that it hath been said, An eye for an eye, and a tooth for a tooth: BUT I SAY unto you, That ye resist not evil: but whosoever shall smite thee on thy right cheek, turn to him the other also. And if any man will sue thee at the law, and take away thy coat, let him have thy cloke also. And whosoever shall compel thee to go a mile, go with him twain. Give to him that asketh thee, and from him that would borrow of thee turn not thou away. Ye have heard that it hath been said, Thou shalt love thy neighbour, and hate thine enemy. BUT I SAY unto you, Love your enemies,  bless them that curse you, do good to them that hate you, and pray for them which despitefully use you, and persecute you; That you may be the children of your Father which is in heaven: for he maketh his sun to rise on the evil and on the good, and sendeth rain on the just and on the unjust. For if ye love them which love you, what reward have ye? do not even the publicans the same? And if ye salute your brethren only, what do ye more than others? do not even the publicans so? Be ye therefore perfect, even as your Father, which is in heaven is perfect"(Matthew 5: 38 - 48).

”Blessed are ye that weep now: for ye shall laugh (תשחקו)” (Luke 6: 21).

”Woe unto you that laugh (התשחקים) now! for ye shall mourn and weep” (Luke 6: 25).

Raamatun punainen lanka * The red thread of the Bible

Se punainen lanka, joka alkaa aivan Raamatun ensimmäisistä jakeista ja jatkuu Ilmestyskirjan loppuun saakka muodostaa äärimmäisen kauniin ja rohkaisevan kertomuksen juuri nyt tässä kärsimysten, tuskan, ahdistuksen, epätoivon ja sotien maailmassa, jonka saatanalliset voimat ovat pimentäneet hyökätessään Jumalaa, hänen luomistekojaan ja ihmiskunnan lunastusta vastaan Pojassaan, Jeshuassa.

Seurataksemme tätä Jumalan antamaa punaista lankaa, opettelemme samalla kuusi heprean sanaa:

Jumala - אלהים - elohim

taivas/taivaat -  שמים - shamajim

pimeys - חשך - choshek/hoshek

valkeus  - אור - oor

yö - לילה - laila

päivä - יום - jom

Jeshuan opettaman rukouksen mukaan Isämme on ”taivaissa”... בשמים ba-shamajim (Matt. 6: 9). Heprean sana shamajim on ns. duaalimuoto, jota käytetään silloin, kun jotakin on kaksi, sillä monikkomuoto alkaa vasta, kun jotakin on kolme tai sitä enemmän. Tämä sama duaalimuoto esiintyy myös Raamatun ensimmäisessä jakeessa.

Voimme siis ajatella, että shamajim viittaa kahteen mutta myös yhteen taivaaseen, samoin kuin מצרים mizrajim viittaa kahteen Egyptiin (ylä- ja ala- Egypti), jotka muodostavat yhden valtion. Kun Jumala sanoo vievänsä kansansa pois Egyptin orjuudesta (2. Moos. 20: 2), Taivas ja Egypti muodostavat mielenkiintoisen vastaparin.

Ennen luomista maa oli PIMEYDEN (חשך hoshek) vallassa oleva vesipallo. Siksi Jumala aloitti taivaan ja maan luomisen kutsumalla VALKEUDEN (אור oor) esiin. Tämä VALKEUS toi päivän ja yön rytmin maapallolle jo kolme vuorokautta ennen auringon luomista. Tämä VALKEUS puolitti pimeyden; jokaisesta vuorokaudesta puolet oli valoisaa aikaa, jota kutsutaan päiväksi (יום  jom), ja toinen puolikas oli pimeyttä nimeltään yö (לילה laila).

Mikä tuo VALKEUS on, VALKEUS, joka on suurempi ja mahtavampi kuin aurinko. Koska ihmiset ovat tehneet auringosta kaikkien uskontojen keskipisteen ja pääkohteen tässä Jumalan Vastustajan hallinnoimassa maailmassa, on selvää, että ensimmäisenä luomispäivänä esiin tullut VALKEUS edustaa itse Jumalaa?

Apostoli Paavali ymmärsi luomisen alussa annetun viestin, sillä hän kirjoitti Tessalonikalaisille näin: ”sillä kaikki te olette VALKEUDEN lapsia ja PÄIVÄN lapsia; me emme ole YÖN emmekä PIMEYDEN lapsia” (1. Tess. 5: 5).

VALKEUS on Jumalan ominaisuus!

Ps. 36: 8 -10: ”Jumala... sinun tykönäsi on elämän lähde, sinun VALKEUDESSASI me näemme valkeuden”...   באורך נראה אור be-ooreka niree oor

Ps. 44: 1 - 4: "Jumala... sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi VALKEUS"... auttoi heitä/isiämme... ואור פניך ve-oor panieka

VALKEUS, joka tuli esiin ensimmäisenä luomispäivänä loisti suoraan Isän kasvoista. Koska Isä ja Poika ovat Jeshuan sanojen mukaan ”yksi” אחד echad (Joh. 10: 30),  myös Poika on tuo ensimmäisen luomispäivän VALKEUS. 

Myös Isä-Jumalan "oikea käsi” psalmissa 44 viittaa hänen oikeaan puoleensa ja hänen oikealla puolellaan istuvaan Poikaan (Matt. 26: 64; Mark 14: 62; 16: 19; Luuk. 22: 69; Ap.t. 2: 33; 7: 55; Ef. 1: 20; Hepr. 1: 3).

Aurinko asetettiin osoittamaan aikoja ja huolehtimaan päivän valoisuudesta, ja ihmiset eri puolilla maailmaa lankesivat tottelemattomuudessaan palvomaan taivaan joukkoja; aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Seurauksena tällaisesta epäjumalanpalveluksesta on ollut ihmiskunnan henkinen PIMEYS.

Kun luomisesta oli kulunut runsaat 3000 vuotta profeetta Jesaja (750 - 690) ennusti ja kirjoitti: ”Kansa, joka PIMEYDESSÄ vaeltaa, näkee suuren VALKEUDEN”... העם ההלכים בחשך ראו אור גדול ha-am ha-holkin ba-hoshek raau oor gadol (Jes. 9: 1).

Johannes Kastajan isä, pappi Sakarias, siteerasi tätä Jesajan ennustusta omassa kiitosvirressään noin puoli vuotta ennen kuin ennustus käytännössä toteutui Jeshuan syntymässä.

Sakarias lausui: ”meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle” (Luuk. 1: 78, 79).

Tuskinpa Sakarias tarkoitti "aamun koitolla" auringon nousua, niin kuin ihmiset sen yleisimmin ymmärtävät. Sakarias lienee sielunsa silmillä nähnyt sen valtavan VALKEUDEN, joka koitti ensimmäisenä luomispäivänä katkaisten pimeyden, ja hän varmasti ymmärsi Luojan todellisen sanoman Pelastajasta/Lunastajasta, joka tulisi maailmaan, kun Jumalan määräämä aika täyttyisi.

Jehsuan opetuslapset saivat elää Jesajan ennustuksen toteutumisen ajassa, ja he pääsivät kokemaan omassa elämässään, mitä todellinen VALKEUS saa aikaan ihmisen sydämessä. 

Opetuslapsista Johannes kirjoitti evankeliuminsa alussa: ”Totinen valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan”... האור האמתי ha-oor ha-emitti (Joh. 1: 9).

Ja ensimmäisen kirjeensä alussa Johannes kirjoittaa: ”Mikä on alusta (luomisesta) ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille - minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on VALKEUS ja ettei hänessä ole mitään PIMEYTTÄ” ... שהאלהים אור she-ha-elohim oor... הוא וכל חשך אין בו huu ve-kal-hoshek ein bo (1. Joh. 1: 1 - 5)

Myös Jaakob, Jeshuan veli, tunsi ja tiesi, mikä se VALKEUS oli, joka luomisessa tuli maailmaan: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä VALKEUKSIEN ISÄLTÄ, jonka tykönä ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.” (Jaak. 1: 17)

Suomalaisessa vuoden 1992-käännöksessä edellisen jakeen loppuosa on käännetty hienosti: ”jonka luona ei mikään muutu, EI VALO VAIHDU VARJOKSI"... puhumattakaan siitä, että valo muuttuisi takaisin pimeydeksi. 

Uudessa Maassa tulee tapahtumaan juuri P Ä I N V A S T O I N!

Johanneksen näky VALKEUDESTA ja PIMEYDESTÄ huipentuu Ilmestyskirjan kahdessa viimeisessä luvussa. 

Johannes kirjoittaa Uudesta Jerusalemista: ”eikä sen portteja suljeta PÄIVÄllä, ja YÖTÄ ei siellä ole”...כי לילה לא יהיה שם... kii laila lo jihjee sham (Ilm. 21: 25). Päivä tulee tarkoittamaan 24 tunnin jaksoa, sillä vuorokaudessa ei ole enää pimeää puolikasta.

Luomisessa pimeän aika puolitettiin, ja lunastuksen kautta pimeys poistetaan kokonaan ja lopullisesti!

Johannes vahvistaa valtavan näkynsä VALKEUDEN voitosta sanoihin ”eikä YÖTÄ ole enää oleva”... ולילה לא יהיה עוד... ve-laila lo jihjee ood (Ilm. 22: 5).

Yö on pimeimmillään juuri ennen aamun koittoa. Maailman yö on juuri nyt saavuttamassa pimeimmän hetkensä. Mutta kohta koittaa IKUINEN VALKEUS!

Ylistys olkoon Isälle ja Pojalle! Tule Jeshua, TOTINEN VALKEUS, ja näytä kunniasi kaikessa VALKEUKSIEN  Isän kirkkaudessa! Tule Rauhanruhtinas!

❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️  ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️

That red thread, which starts from the very first verses of the Bible and continues to the end of the Book of Revelation, forms an extremely beautiful and encouraging story right now in this world of suffering, pain, anxiety, despair and wars, which satanic forces have darkened by attacking God, his creations and the redemption of mankind in his Son, in Yeshua.

To follow this God-given red thread, we learn at the same time six Hebrew words:

God - אלהים - Elohim

heaven/heavens - שמים - shamajim

darkness - חשך - choshek/hoshek

light - אור - oor

night - לילה - Laila

day - יום - jom

According to the prayer taught by Yeshua, our Father is "in heavens"... בשמים ba-shamajim (Matthew 6:9). The Hebrew word shamajim is so-called a dual form used when there are two of something, as the plural form only begins when something is three or more. This same dual form also occurs in the first verse of the Bible.

So we can think that shamajim refers to two but also one heaven, just as מצרים mizrajim refers to two Egypts (Upper and Lower Egypt) that form one state. When God says he will take his people out of slavery in Egypt (Exodus 20:2), Heaven and Egypt form an interesting contrast.

Before creation, the earth was a ball of water under DARKNESS (חשך hoshek). That is why God began the creation of the heavens and the earth by calling forth the LIGHT (אור oor). This LIGHT brought the rhythm of day and night to the earth already three days before the creation of the sun. This LIGHT halved the darkness; in each day (24 hours) half was a light period called day (יום jom), and the other half was darkness called night (לילה laila).

What is that LIGHT, the LIGHT, which is greater and mightier than the sun. Since humans have made the sun the center and main focus of all religions in this world administered by God's Adversary, it stands to reason that the LIGHT that emerged on the first day of creation represents God himself?

The apostle Paul understood the message given at the beginning of creation, for he wrote to the Thessalonians thus: “Ye are all the children of LIGHT and children of the DAY; we are not of the NIGHT nor of DARKNESS" (1 Thess. 5: 5).

LIGHT is an attribute of God!

Ps. 36: 7 - 9: ”God... For with thee is the fountain of LIFE: in thy LIGHT shall we see light”... באורך נראה אור be-ooreka niree oor

Ps. 44: 1 - 3: ”God... thy right hand, and thine arm, and the LIGHT of thy countenance... helped them/Our fathers”... ואור פניך ve-oor panieka

The LIGHT that came forth on the first day shone directly from the face of the Father. Since the Father and the Son, according to Yeshua's words, are "one" אחד echad (John 10: 30), the Son is also that LIGHT of the first day.

Also the "right hand" of God the Father in Psalm 44 refers to his right hand and the Son sitting on his right (Matthew 26: 64; Mark 14: 62; 16: 19; Luke 22: 69; Acts 2: 33; 7 : 55; Eph. 1: 20; Heb. 1: 3).

The sun was set to rule the times and provide for the brightness of the day, and disobedient people in different parts of the world fell down to worship the hosts of heaven; sun, moon and stars. The result of such idolatry has been the spiritual DARKNESS of mankind.

When more than 3,000 years had passed since creation, the prophet Isaiah (750 - 690) prophesied and wrote: "The people that walked in DARKNESS have seen a great LIGHT"... (Isaiah 9:2).

John the Baptist's father, the priest Zacharias, quoted this prophecy of Isaiah in his own hymn of praise about half a year before the prophecy was practically fulfilled in the birth of Yeshua.

Zechariah said: ”Through the tender mercy of our God; whereby the dayspring from the high hath visited us, to give light to them that sit in darkness and in the shadow of death, to guide our feet into the way of peace” (Luke 1: 78, 79)

It is unlikely that Zacharias meant by ”the dayspring from the hight” the rising of the sun, as people generally understand it. Zechariah must have seen with the eyes of his soul the enormous LIGHT that broke the darkness on the first day of creation, and he certainly understood the Creator's true message about the Savior/Redeemer who would come into the world when God's appointed time was fulfilled.

Yeshua’s disciples got to live in the time of the fulfillment of Isaiah's prophecy, and they got to experience in their own lives what true LIGHT brings about in a person's heart.

About the disciples, John wrote at the beginning of his Gospel: ”That was the true Light, which lighteth  every man that cometh into the world"... הואר אחורטי ha-oor ha-emitti (John 1: 9).

And at the beginning of his first letter John writes: ”That which was from the beginning, which we have heard, which we have seen with our eyes, which we have looked upon, and our hands have handled, of the Word of life. For the life was manifested, and we have seen it, and bear witness, and shew unto you that eternal life, which was with the Father, and was manifested unto us, That which we have seen and heard declare we unto you, that ye also may have fellowship with us: and truly our fellowship is with the Father, and with his Son Jesus Christ. And these things write we unto you, that your jot may be full. This then is the message which we have heard of him, and declare unto you, that God is LIGHT, and in him is no DARKNESS at all”... שהאלהים אור she-ha-elohim oor... הוא וכל חשך אין בו huu ve-kal-hoshek ein bo (1. John 1: 1 - 5).

Jacob, Yeshua's brother, also felt and knew what the LIGHT was that came into the world in creation: ”Every good gift and every perfect gift is from above, and cometh down from the FATHER OF LIGHTS, with whom is no variableness, neither shadow of turning” (James 1: 17).

In the Finnish translation of 1992, the last part of the previous verse is nicely translated: "with whom nothing changes, LIGHT DOES NOT CHANGE TO SHADOW... not to mention that the light would turn back into darkness. 

In the New Earth, exactly the OPPOSITE will happen!

Johannes' vision of LIGHT and DARKNESS culminates in the last two chapters of the Book of Revelation.

John writes about the New Jerusalem: ”And the gates of it shall not be shut at all by DAY: for there shall be no NIGHT there”...כי לילה לא יהיה שם... kii laila lo jihjee sham (Rev. 21: 25).  A day will mean a period of 24 hours, because there is no longer a dark half.

In creation, the time of darkness was halved, and through redemption, darkness is completely and permanently removed!

John confirms his huge vision of the victory of the LIGHT with the words "and there shall be no NIGHT there"... ולילה לא יהיה אוד... ve-laila lo jihjee ood (Rev. 22: 5).

The night is at its darkest just before dawn. The night of the world is just now reaching its darkest hour. But ETERNAL LIGHT is about to come!

Praise be to the Father and the Son! Come Yeshua, TRUE LIGHT, and show your glory in all the glory of the Father of LIGHTS! Come Prince of Peace!

Johanneksen todistus * John's testimony

Meille on opetettu, että tetragrammin oikea lausumistapa unohtui Israelin ja Juudan ollessa pakkosiirtolaisuudessa. On totta, että 70 vuotta vastaa ihmisen ikää, ja että tärkeätkin asiat voivat unohtua, jos yksikin sukupolvi jää väliin.

We have been taught that the correct way of reciting the Tetragrammaton was forgotten when Israel and Judah were in exile. It is true that 70 years equals the human age, and that even important things can be forgotten if even one generation is missed.

Tiedetään, että Babylonian joukot hyökkäsivät kuningas Nebukadnessarin johdolla Jerusalemiin kaksi kertaa (597 eaa. ja 586 eaa.) ja ryöstivät sekä temppelin että kuninkaan linnan aarteet ja lopulta tuhosivat koko kaupungin (2. Kun. 24: 11 - 17; 25: 1 - 21; 2. Aik. 36: 11 - 23). Uuden temppelin valmistumista juhlittiin Esran johdolla vuonna 515 eea. (Esra 6: 15). Seitsemäänkymmeneen vuoteen juutalaisilla ei siis ollut temppeliä, eikä ylipappi voinut mennä Suurena Sovituspäivänä Kaikkein Pyhinpään, missä Jumalan nimi kuulemma lausuttiin kerran vuodessa.

It is known that the Babylonian forces led by King Nebuchadnezzar attacked Jerusalem twice (597 BC and 586 BC) and looted the treasures of both the temple and the king's palace and finally destroyed the entire city (2 Kings 24: 11 - 17; 25: 1 - 21 ; 2 Chron. 36: 11 - 23). The completion of the new temple was celebrated under the leadership of Ezra in 515 BC (Ezra 6:15). So for seventy years, the Jews did not have a temple, and the high priest could not go to the Holy of Holies on the Great Day of Atonement, where the name of God is said to be recited once a year.

On varsin kummallista, että tetragrammi näyttää kuitenkin vahvistaneen asemansa juutalaisten Jumalan nimenä juuri pakkosiirtolaisuuden aikana. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että se Jumalan nimi, joka juutalaisilta pääsi unohtumaan pakkosiirtolaisuuden aikana, olikin אהיה EHJEE eikä יהוה JHWH.

It is quite strange that the Tetragrammaton seems to have strengthened its position as the name of the Jewish God precisely during the exile. From this we can conclude that the name of God, which the Jews forget during the exile, was indeed אהיה EHYEH and not יהוה YHWH.

70 vuoden pakkosiirtolaisuudesta huolimatta on suorastaan absurdia selittää, että Jumalan nimen oikea lausumistapa olisi päässyt unohtumaan, kun kuitenkin 500 vuotta myöhemmin Israelin maaperällä asteli HÄN, joka tuli Isän helmasta, ja jolla on kaikki valta ja tieto ja joka tuli ilmoittamaan ihmiskunnalle Isän, Jumalan (Joh. 1: 18).

Despite 70 years of forced exile, it is downright absurd to explain that the correct way of pronouncing God's name would have been forgotten, when 500 years later HE, who came from the bosom of the Father, who has all power and knowledge, and who came to reveal to mankind the Father, God (John 1:18) walked on the soil of Israel.

Heprean sana שם shem merkitsee nimeä, mainetta, muistoa. Jeshua korjasi Isänsä maineen tarttumalla kovalla kädellä juutalaisen uskonnon epäkohtiin ja vääristymiin. Hän puhdisti temppelin kaatamalla rahanvaihtajien pöydät ja ajamalla kaupustelijat eläimineen sieltä Jumalan huoneesta (Matt. 21: 12; Mark 11: 15). Hän asetti lapsen esimerkiksi kansan korkeille johtajille (Matt. 18: 3). Hän moitti kovasanisesti fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta ja laittomuudesta (Matt. 23: 26, 27). Korjatessaan Isänsä maineen ja muiston, olisiko Jeshua jättänyt korjaamatta Isänsä nimen! Ei totisesti. 

The Hebrew word שם shem means name, fame, memory. Yeshua repaired his Father's fame by taking a hard hand at the shortcomings and distortions of the Jewish religion. He cleansed the temple by overturning the tables of the money changers and driving the merchants and their animals out of the house of God (Matthew 21: 12; Mark 11: 15). He set a child as an example to the high leaders of the people (Matthew 18: 3). He harshly rebuked the Pharisees and scribes for extortion and lawlessness (Matthew 23: 26, 27). While correcting his Father's fame and memory, would Yeshua have left his Father's name uncorrected! Not really.

Miten Jehsua sitten korjasi Jumalan, oman Isäsnsä, nimen? Siten, että Hän ei käyttänyt koskaan Jumalasta puhuessaan tetragrammia יהוה JHWH. Sensijaan Hän puhui aina ISÄSTÄ. Hän käytti toistuvasti sanoja ”Minä olen”!

How then did Jeshua correct the name of God, his own Father? So that He never used the Tetragrammaton יהוה YHWH when speaking of God. Instead, He always talked of the FATHER. He repeatedly used the words “I Am”!

Vaikka tetragrammi esiintyy hepreaksi käännetyissä evankeliumeissa, se ei todista sen puolesta, että Jeshua olisi käyttänyt tetragrammia, sillä evankeliumitekstit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamia ja muiden ihmisten kääntämiä. Franz Delitzschin käännöksessä tetragrammeja esiintyy eniten Luukkaalla ja vähiten Johanneksella. 

Although the Tetragrammaton appears in the Gospels translated into Hebrew, it does not prove that Yeshua used the Tetragrammaton, because the texts were written by Matthew, Mark, Luke and John and translated by other people. In Franz Delitzsch's translation, Tetragrammatons occur most in Luke and least in John.

Franz Delitzschin käännöksessä tetragrammi esiintyy Johanneksen evankeliumissa neljässä jakeessa, jotka ovat 1: 23; 6: 45; 12: 13; 12: 38. Niissä kaikissa on lainaus Vanhasta Testamentista. Näistä jakeista ainoastaan 6: 45 liittyy Jeshuan puheeseen. Siinä viitataan Vanhan Testamentin profeettojen kirjoituksiin (Jes. 54: 13; Jer. 31: 34; Miika 4: 2), joissa tetragrammi esiintyy. Kuitenkin Joh. 6: 45:n suomennoksissa puhutaan 'Jumalan opettamaksi tulemisesta’ eikä ’Herran opettamaksi tulemisesta’. Myös kreikassa käytetään sanaa θεος Theos (Jumala) eikä Κυριος Kyrios (Herra).

In Franz Delitzsch's translation, the Tetragrammaton appears in the Gospel of John in four verses, which are 1: 23; 6:45; 12:13; 12: 38. All of them have quotations from the Old Testament. Of these verses, only 6:45 is related to Yeshua's speech. It refers to the writings of the prophets of the Old Testament (Isa. 54: 13; Jer. 31: 34; Micah 4: 2), in which the Tetragrammaton appears. However, the translations of John 6: 45 speak of 'being taught by God' and not 'being taught by the Lord'. Also in Greece, the word θεος Theos (God) is used instead of Κυριος Kyrios (Lord). 

Johannes kuvasi itseään Jeshuan rakastamaksi, ja on selvää, että myös hän itse rakasti Mestariaan syvästi. Sen tähden on luonnollista, että Jeshuan käyttämä kieli tarttui Johannekseen. Opettajan antama malli juurtui rakkaaseen opetuslapseen. Onkin mielenkiintoista panna merkille, että kolmessa kirjeessään Johannes ei käytä ainuttakaan tetragrammia. Kiivaan ja kostonhaluisen Jahven sijasta Johannes kirjoittaa ihanasti Jumalasta, joka on rakkaus.

John described himself as loved by Yeshua, and it is clear that he himself loved his Master deeply. Therefore, it is natural that the language used by Yeshua caught John. The model given by the teacher took root in the beloved disciple. It is interesting to note that in his three letters John does not use a single Tetragrammaton. Instead of a fierce and vengeful Yahweh, John writes beautifully about the God who is love.

Sekä Jeshuan että Johanneksen vahvin todistus on siinä, minkä he jättivät lausumatta/kirjoittamatta! Joskus kivetkin voivat huutaa! Heidän todistuksensa on tosin äänetön, mutta se on kaikkein voimakkain osoitus Jumalan väärästä nimestä! Totuuden löytävät ne, jotka etsivät sitä koko sydämestään.

The strongest testimony of both Yeshua and John is in what they left unsaid/unwritten! Sometimes even rocks can scream! Although their testimony is silent, it is the most powerful evidence of God's false name! Truth is found by those who seek it with all their heart.

 

Ajankohtaista

 

Isä ja Poika yhteistyössä kaikessa * Father and Son cooperate in everything

Saksalaisen teologin ja heprean kielen tuntijan, Franz Delitzsch’in (1813 - 1890), käännös Joh. 1: 1:sta on hepreaksi seuraavanlainen

The translation of John 1:1 in Hebrew by Franz Delitzsch (1813 - 1890), a German theologian and expert on the Hebrew language, is as follows

Be-reshit haja ha-davar

ve-ha-davar haja et ha-elohim

ve-elohim haja ha-davar

Alussa oli sana

ja sana oli ha-elohimin luona

ja elohim oli sana

(hepreassa ei ole isoja alkukirjaimia)

In the beginning there was the word

and the word was with ha-elohim

and elohim was the word

(hebrew does not have capital letters)

Siis alussa sanaksi kutsuttu elohim oli ha-elohimin luona. Kuka sitten on tuo elohim, joka oli ha-elohimin luona? 

So in the beginning elohim, called the word, was with ha-elohim. Who then is that elohim that was with ha-elohim?

Johannes antaa tähän kysymykseen selvän vastauksen, kun hän kirjoittaa ainokaisesta Pojasta, joka on Isän helmassa (Joh. 1: 18). Siis: Poika on elohim, ja Isä on ha-elohim.

John gives a clear answer to this question when he writes about the only Son who is in the bosom of the Father (John 1: 18). So: The Son is elohim, and the Father is ha-elohim.

Myös Jeshua itse todisti tulleensa maan päälle Isän luota, ja että Isä oli Hänet lähettänyt tänne (Joh. 7: 28, 29; 13: 3; 17: 3). 

Yeshua himself also testified that he came to earth from the Father, and that the Father had sent Him here (John 7: 28, 29; 13: 3; 17: 3). 

Isän helmassa/Isän luona ollut Poika on ainoa, joka todella tuntee Isän (Matt. 11: 27).

The Son who was in the Father's bosom/with the Father is the only one who truly knows the Father (Matt. 11: 27).

Johannes kirjoittaa muutama jae myöhemmin (Joh. 1: 14) hiukan lisää tuosta ha-elohimin luona olleesta elohimista eli sanasta näin:

John writes a few verses later (John 1: 14) a little more about that elohim or the word that was with ha-elohim like this:

והדבר נהיה בשר

Ve-ha-davar nihja be-sar 

Ja sana tuli lihaksi

And the word became flesh

Sana tuli lihaksi eli elohim tuli ihmiseksi, kun Miriam (väännetty Mariaksi) synnytti pojan Beetlehemissä. 

The Word became flesh, that is, elohim became a man, when Miriam (twisted to Mary) gave birth to a son in Bethlehem.

Isä-Jumala, ha-elohim, lähetti Poikansa, elohimin, puhumaan ihmisille Jumalan sanoja (Joh. 3: 34), ja ne sanat olivat ”henki ja elämä” (Joh. 6: 63). 

Father God, ha-elohim, sent his Son, elohim, to speak God's words to people (John 3: 34), and those words were "spirit and life" (John 6: 63).

Simon Pietari tunnusti Jeshualle avoimesti: ”Sinulla on iankaikkisen elämän sanat” (Joh. 6: 68). 

Simon Peter openly confessed to Yeshua: "You have the words of eternal life" (John 6: 68).

Koska Jeshua on Jumalasta, Hän voi kuulla Jumalan sanat (Joh. 8: 47).

Because Yeshua is from God, He can hear God's words (John 8: 47).

Jumalalliset sanat liittävät Isän ja Pojan yhteen. Jeshua sanoi olevansa Isän kanssa yksi. 

Divine words connect the Father and the Son together. Yeshua said he was one with the Father.

Joh. 10: 30/John 10: 30: 

אני ואבי אחד אנחנו 

ani ve-avi echad anachenu 

Minä ja Isä olemme yksi.  

I and the Father are one.

Jeshua sanoi myös näin: ”Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni” (Joh. 14: 10/1938) - ”Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni” (Joh. 14: 10/1992).

Yeshua also said this: ”the words that I speak unto you I speak not of myself” (John 10: 14).

Ylimmäispapillisessa rukouksessa juuri ennen ristiinanulitsemista Jeshua summasi Isälle omaa elämäänsä ja sanoi: ”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17: 8/1992).

In the high priestly prayer just before the crucifixion, Yeshua summed up his own life to the Father and said: ”For I have given unto them the words which thou gavest me; and they have received them, and have known surely that I came out from thee, and they have believed that thou didst send me” (John 17: 8).

Mutta Jumalan sanan vastaanottaminen johtaa vaikeuksiin tässä maailmassa. Jeshua ilmaisi tämän asian näin: ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska he eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu” (Joh. 17: 14/1992).

But receiving God's word leads to trouble in this world. Yeshua put it this way:”I have given them thy word; and the world hath hated them, because they are not of the world, even as I am not of the world” (John 17: 14).

Jumalan sanan tehtävä on erottaa ihminen tästä maailmasta ja liittää hänet Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Tämän tehtävän Isä, ha-elohim, antoi Sanalle, elohimille, jo aivan alussa.

The task of God's word is to separate man from this world and join him as a citizen of God's kingdom. This task was given by the Father, ha-elohim, to the Word, elohim, at the very beginning.

Ei ole lunastusta ilman luomista, eikä luomista ilman lunastusta.

There is no redemption without creation, and no creation without redemption.

Sana ברשית be-reshit, joka aloittaa Johanneksen evankeliumin, aloittaa myös ensimmäisen luomiskertomuksen. Ja siinähän (1. Moos. 1: 1 - 2: 3) juuri elohim esitellään meille luojana.

The word ברשית be-reshit, which begins the Gospel of John, also begins the first account of creation. And in that (Genesis 1: 1 - 2: 3) it is elohim who is introduced to us as the creator.

Sekä luominen että lunastus on toteutettu Pojan (elohimin) kautta. Paavali kirjoitta tästä asiasta näin: ”Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät  pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on , näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkea, ja hänessä pysyy kaikki voimassa” (Kol. 1: 12 - 17).

Both creation and redemption are accomplished through the Son (elohim). Paul writes about this matter like this:”Giving thanks unto the Father, which hath made us meet to be partakers  of the inheritance of the saints in light: Who hath delivered us from the power of darkness, and hath translated us into the kingdom of his dear Son: In whom we have redemption trough his blood, even the forgiveness of sins: Who is the image of the invisible God, the firstborn of every creature: For by him were all things created, that are in heaven, and that are in earth, visible and invisible, whether they be thrones, or domonions, or principalities, or powers: all things were created by him, and for him: And he is before all things, and by him all things consist” (Col. 1: 12 - 17).

Poika/elohim sanoi ensimmäisenä päivä ”tulkoon valkeus”. Toisena päivänä Hän sanoi ”tulkoon taivaanvahvuus vetten välille”. Kolmantena päivänä elohim kohotti sanoillaan kuivan maan vesien sylistä ja kasvatti sen pinnalle rehevän kasvillisuuden. Neljäntenä päivänä Pojan sanat kaikuivat auringolle, kuulle ja tähdille. Viidentenä päivänä elohimin sanat täytti vedet elävillä olennoilla ja ilman siivekkäillä lentäjillä. Kuudentena päivänä Pojan sanat kutsui maan pinnalle lajiensa mukaan kaikki karjaeläimet, matelijat ja metsäeläimet.

The Son/elohim said on the first day "let there be light". On the second day He said "let the firmament come between the waters". On the third day, Elohim raised the dry land from the lap of the waters with his words and grew lush vegetation on its surface. On the fourth day, the Son's words echoed to the sun, moon and stars. On the fifth day the words of Elohim filled the waters with living creatures and the air with winged birds. On the sixth day, the Son's words called all the livestock, reptiles and forest animals according to their species to the surface of the earth.

Mutta kuudenteen päivään ajoittui myös luomisen vaikuttavin hetki, kun elohim ehdotti ha-elohimille eli kun Poika sanoi Isälle: ”tehkäämme ihminen”. Näillä sanoilla on spekuloitu jos jotakin, mutta kaikki sellaiset puheet kannattaa nyt unohtaa ja katsoa kirjoitettuja sanoja loogisesti. 

But the sixth day also saw the most impressive moment of creation, when elohim proposed to ha-elohim, that is, when the Son said to the Father: "let us make man". There has been some speculation with these words, but all such talk should now be forgotten and look at the written words logically.

Elohim = Poika. Raamatun ensimmäisessä luvussa ei mainita mitään muuta toimijaa/tekijää kuin ELOHIM. Sana אלהים elohim esiintyy 1. Moos 1. luvussa 32 kertaa, ja sen lisäksi vielä 3 kertaa toisen luvun kolmessa jakeessa, jotka kuuluvat kiinteästi Elohistiseen luomiskertomukseen, ennen kuin heti perään on liitetty Jahvistinen luomiskertomus toisen luvun neljännestä jakeesta alkaen.

Elohim = the Son. The first chapter of the Bible does not mention any other actor/author than ELOHIM. The word אלהים elohim appears 32 times in Genesis 1, and in addition 3 more times in the three verses of the second chapter, which are integral to the Elohist creation story, before the Yahwistic creation story is added right after, starting with the fourth verse of the second chapter.

Kun ymmärrämme, että Poika on se ELOHIM, joka sanoi: "tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme”, ja että siinä Poika puhuu Isälle, koko jae saa aivan uuden sisällön ja merkityksen!

When we understand that the Son is the ELOHIM who said, "let us make man, let us make him in our image, after our likeness," and that in it the Son speaks to the Father, the whole verse takes on a totally new content and meaning!

Tuo jae on todistus siitä, että Poika lupautui itse Lunastajaksemme ja palauttamaan Luciferin rikkoman rauhan takaisin Jumalan valtakuntaan. Mitä kaikkea nuo sanat merkitsevät? Sitä emme voi tietää emmekä saata edes kuvitella! Noiden sanojen merkitys on mittaamattoman suuri! Avatkoon Jumalan henki sen meidän ymmärryksellemme!

That verse is a testimony that the Son promised himself to be our Redeemer and to restore the peace broken by Lucifer back to God's kingdom. What do all those words mean? We can't know that and we can't even imagine! The meaning of those words is immeasurably great! May the spirit of God open it to our understanding!

Johannes kirjoittaa, että Jumala on rakastanut maailmaa niin, että Hän antoi Ainokaisen Poikansa (Joh. 3: 16). Mutta huomatkaamme, että aloite tuli itse Pojalta, joka alentui vapaaehtoisesti ”enkeleitä halvemmaksi”. Isä ei siis käyttänyt minkäänlaista pakkoa tai ylivaltaa lähettäessään/antaessaan Ainokaisen Poikansa tähän maailmaan. Mutta Pojan aloite edellytti Isän hyväksyntää, ja hyväksyttyään Pojan ehdotuksen, Isä "antoi ainokaisen Poikansa”. 

John writes that God so loved the world that He gave His only Son (John 3: 16). But let's note that the initiative came from the Son himself, who voluntarily lowered himself "lower than the angels". So the Father did not use any kind of coercion or supremacy when sending/giving His Only Begotten Son into this world. But the Son's initiative required the Father's approval, and after accepting the Son's proposal, the Father "gave his only Son."

Poika ja Isä loivat ihmisen. Isä ja Poika lunastivat ihmisen. Isä ja Poika toimivat aina täydellisessä sovussa ja yhteistyössä!

The Son and the Father created man. Father and Son redeemed man. Father and Son always work in perfect harmony and cooperation!

Ihmisen luominen merkitsi Pojalle sitoutumista ihmisyyteen. Kun Hän syntyi tähän maailmaan ”vaimon siemenenä”, Hänen sukuluettelossa oli sillä hetkellä jo 42 ihmis-sukupolvea (Matt. 1: 17). 

For the Son, the creation of man meant a commitment to humanity. When He was born into this world as the "seed of the woman", there were already 42 human generations in His genealogy at that moment (Matthew 1: 17).

Evankeliumi lunastuksesta on suuri salaisuus, jota lankeamattomat enkelitkin haluavat tutkia (1. Piet. 1: 12). Pelastetut pääsevät toden teolla tutkimaan sitä Taivasten Valtakunnassa, jossa ei ole enää mitään kirousta. Kaiken keskiössä tulee olemaan Jumalan ja Karitsan valtaistuin (Ilm. 22: 3). Isän ja Pojan yhteistyö on tuonut silloin lopullisen voiton Saatanasta ja hänen enkeleistään.

The gospel of redemption is a great mystery that even the unfallen angels want to explore (1 Pet. 1: 12). The saved can really explore it in the Kingdom of Heaven, where there is no longer any curse. At the center of everything will be the throne of God and the Lamb (Rev. 22: 3). The cooperation of the Father and the Son has then brought a final victory over Satan and his angels.

🙏 Ikuinen kiitos ja ylistys Isälle ja Pojalle 🎵🎶

🙏 Eternal thanks and praise to the Father and the Son 🎵🎶