Vaikka fariseukset ja kirjanoppineet olivat varmasti lukeneet profeetta Jesajan ennustukset tulevasta ajasta, jolloin "sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat" (Jes. 35: 5), jolloin "rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa" (Jes. 35: 6), heidän oli lähes mahdotonta uskoa, että nuo profetiat toteutuisivat Jeshuan kautta heidän silmiensä edessä.
Surely the Pharisees and the scribes had read Isaiah's prophecies of the coming time when "the eyes of the blind shall be opened, and the ears of the deaf shall be unstopped" (Isa. 35: 5), when "the lame man leap as an hart, and the tongue of the dumb sing" (Isa. 35: 6), but it was almost impossible for them to believe that those prophecies would be fulfilled by Yeshua in front of their eyes.
Kun Jeshua paransi luokseen tuodun "riivatun miehen", joka oli sekä sokea että mykkä, fariseukset raivostuivat ja syyttivät Jeshuaa sanoen, että hän tekee ihmetyönsä Belsebulin voimalla (Matt. 12: 22 - 30). Jeshua osoitti vastauksessaan, että koska pahat henget ovat Belsebulin/Saatanan aiheuttamia, niitä ajamaan tarvitaan vastavoima, joka on Jumalan henki.
When Yeshua healed a man, possessed with a devil, blind and dumb, the Pharisees were enraged and accused Yeshua, that He is doing His miracles by Beelzebub (Matthew 12: 22 - 30). Yeshua replied that because evil spirits come from Beelzebub/Satan, a counterforce, God's spirit, is needed to cast them out.
Jeshua nuhteli fariseuksia Jumalan hengen pilkkaamisesta (12: 31, 32), muistutti heitä hedelmäpuun laadun ratkeavan sen tuottaman hedelmän laadun mukaan (12: 33), kutsui heitä Johannes Kastajan tapaan "kyykäärmeen sikiöiksi" ja totesi heidän puhuvan pahaa vain oman sydämensä kyllyydestä (12: 34, 35), ja varoitti heitä tulevasta tuomiosta, jolloin jokainen sana punnitaan (12: 36, 37).
Yeshua rebuked the Pharisees for mocking God's spirit (12: 31, 32), reminded them that the quality of a fruit tree is based upon it's fruits (12: 33), called them like John the Baptist "the generation of vipers" and said they were just talking about the content of their own evil hearts (12: 34, 35) and warned them about the coming judgment, when every word shall be justified (12: 36, 37).
Fariseukset olivat ilmiselvästi kiusaantuneita Jeshuan suorista sanoista "opetuksesta" ja halusivat siirtää huomion johonkin muuhun asiaan. Niinpä fariseukset ja kirjanoppineet pyysivät Jeshualta merkkiä (12: 38). Merkkiä! Mikä merkki olisi tuossa tilanteessa voinut olla suurempi tae Jeshuan kautta vaikuttavasta jumalallisesta voimasta kuin se, että pahojen henkien riivaama sokea ja mykkä mies sai juuri näkönsä ja kuulonsa!
The Pharisees were obviously embarrassed by Yeshua's straight words "teachings" and they wanted to shift their attention to something else. So the Pharisees and the scribes asked for a sign (12: 38). A sign! What kind of sign would be in that situation a greater proof about the divine power of Yeshua than the miracle of the blind and dumb man!
Niinpä Jeshua ("opettaja" niin kuin fariseukset nyt kutsuivat häntä) vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkejä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki" (12: 39/FV92). Joonan merkki, mikä se voi olla?
So Yeshua ("teacher" as they called Him now) answered them: "An evil and adulterous generation seeketh after a sign; and there shall no sign be given to it, but the sign of the prophet Jonas" (12: 39). The sign of Jonah, what is it?
Profeetta Joona oli toiminut Israelin kuningaskunnan puolella n. 800 vuotta ennen Jeshuan aikaa. Jumala oli kutsunut Joonan julistamaan varoitussanomaa Niiniven kansalle, mutta Joona oli kieltäytynyt pakenemalla Tarsiiseen lähtevään laivaan. Merimatkalla puhjennut myrsky asettui, kun Joona tarjoutui uhriksi, ja hänet heitettiin yli laidan. Jumalan apua rukouksessa etsinyt Joona pelastui suuren kalan ensin nielaistua ja sitten oksennettua hänet takaisin kuivalle maalle.
Prophet Jonah had worked in the kingdom of Israel about 800 years before Yeshua. God had called Jonah to warn the people of Nineveh, but Jonah had refused and got on board a ship leaving to Tarsis. The storm on the sea was set when Jonah offered to be a victim and he was cast into the sea. Jonah kept on praying and he was saved by a big fish, which at first swallowed him and then threw him on the dry land.
Laivan miehistö pelastui siis Joonan "uhrin" kautta, ja hän itse nousi "kuin kuolleista" kolmen päivän jälkeen. Näin ollen "Joonan merkki" sisältää ajatuksen toisten puolesta annetusta uhrista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Nuo profeetta Joonan elämänkokemuksen kautta annetut ennusmerkit toteutuivat noin 800 vuotta myöhemmin Jeshuassa.
The ship's crew was rescued by Jonah's "victim", and he himself rose "like from the death" after tree days. Thus "Jonah's sign" contains the idea of the sacrifice on behalf of others, death and resurrection. Those omens given by Jonah's concrete life were fulfilled about 800 years later in Yeshua.
Mutta miten Jeshuan ajan fariseukset ja kirjanoppineet olisivat tuon merkin saaneet nähdä? No, ainakin mielikuvissaan lukiessaan Joonan pientä kirjaa Toorasta.
But how could it have been possible for the scribes and the Pharisees of Yeshua's time to see that sign? At least they could imagine it in their minds when reading the small book of Jonah from Torah.
Mutta nuo samaiset "kyykäärmeen sikiöt" olivat Jordanin rannalla myös silloin, kun Johannes kastoi kansaa, ja Jeshuakin tuli hänen kastettavakseen. Siellä he saivat nähdä myös Joonan merkin, sillä kyyhkynen on hepreaksi יונה (lausutaan joona).
But the same "generation of vipers" was present on Jordan when John baptised people, and when even Yeshua came to him. There they were allowed to see Jonah's sign, for a dove is in Hebrew יונה (pronounced jonah).
Kaste kuvaa kuolemaa (painuminen veden alle) ja ylösnousemusta (nouseminen vedestä). Se muistuttaa elävästi myös profeetta Joonan kokemuksesta, kun hän painui veden alle ja nousi ylös haudasta (Joona 2: 6, 7). Joona oli profeetallinen ennusmerkki tulevasta maailman Vapahtajasta, Jeshuasta.
Baptism describes death (falling under water) and resurrection (rising from water). It resembles vividly even Jonah's experience, when he fell under water and was brought up (Jonah 2: 6, 7). Jonah was a prophetical sign of the coming Redeemer, Yeshua.
Jumalallisista ihmeistä suurin on oman henkensä uhraaminen toisten puolesta/kuolema ja kuoleman voittaminen/ylösnousemus. Mitään suurempaa ei tässä synnin ja kuoleman maailmassa voi olla!
The greatest divine miracle is a sacrifice/death on behalf others and overcoming death/resurrection. There is nothing greater in this world of sin and death!
Fariseukset ja kirjanoppineet olivat varmasti tietoisia kaikista Tooran ennustuksista, joiden perusteella heidän olisi pitänyt ymmärtää se "Joonan merkki", kyyhkynen, jonka he saivat nähdä Jordanin rannalla Jeshuan noustessa vedestä. Mutta he olivat halunneet ummistaa sekä silmänsä että ymmärryksensä tuolta ihmeeltä. Toivottavasti edes joku heistä heräsi paatumuksestaan sinä päivänä, kun Jerusalemissa kiiri viesti, että Jeshuan hauta on tyhjä, ja ristiinnaulittu on elossa.
Surely the Pharisees and the scribes knew all the prophecies of the Torah, on which they should have understand the sign of Jonah, the dove, they were allowed to see on Jordan when Yeshua came up. But they have wanted to close both their eyes and their minds from that miracle. I hope even some of them woke up from their hardness that day, when it was rumoured in Jerusalen that Yeshua's tomb is empty and the crucified is alive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti