"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi
ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi." (5. Moos. 6: 4, 5)
"Hear, O Israel, The Lord our God is one Lord.
And thou shalt love the Lord thy God with all thine heart,
and with all thy soul, and with all thy might." (Deut. 6: 4, 5)
Läpi Raamatun sydän edustaa ihmisen tiedostamisen, ajattelun ja tunteiden keskusta. Raamatun tekstit ovat näet ajalta ennen aivotutkimuksia, ajalta, jolloin ei tiedetty mitään aivojen anatomiasta ja fysiologiasta, ei Limbisestä järjestelmästä eikä mantelitumakkeesta.
Heart represents human consciousness, thinking and emotions through the whole Bible. The texts of the Bible are from the time before brain research, from the time when no anatomy and physiology was known not Limbic system better than amygdala.
Sydän on helppo paikallistaa jopa ilman kirurgia tai patologia. Hengästyminen ja kiihtyminen yms. saa sydämen lyömään rajummin, ja sen sykkeen voi jokainen itse sekä tuntea että nähdä. Ei siis ihme, että sydäntä on pidetty ihmisen henkisen olemuksen keskuksena.
The heart is easy to locate even without surgery or pathology. Breathlessness and acceleration, etc. makes the heart beat faster and the pulse can be seen and felt. Thus it's no wonder that the heart has been regarded as the center of human being's spiritual essence.
Noin 900 vuotta ennen ajanlaskun alkua näkijä Hanani tuli Juudan kuninkaan, Asan, luo ja sanoi hänelle:
"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle" (2. Aik. 16: 9a).
About 900 BC Hanani, the seer, came to Asa, the king of Judah, and said to him:
"For the eyes of the Lord run to and fro throughout the whole earth, to shew himself strong in the behalf of them whose heart is perfect toward him." (2. Chron. 16: 9a).
Asa oli Salomon jälkeen kolmas kuningas Juudan valtaistuimella, ja hän hallitsi 41 vuotta noin vuosina 911 - 869 eaa. Hän on yksi Juudan kahdeksasta kuninkaasta, joiden Raamatussa kerrotaan olleen hyvä hallitsija, joka "teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä" (2. Aik. 14: 1) ja teki "kuten hänen esi-isänsä Daavid" (1. Kun. 15: 11).
Asa was the third king on the throne of Judah after Solomon and he reigned 41 years about 911 - 869 BC. He is one of the eight kings of Judah who has been called a good ruler, who "was good and right in the eyes of the Lord his God" (2. Chron. 14: 2) and did "as did David his father" (1. Kings 15: 11).
Salomon jälkeen Juudan valtaistuimella istui kaikkiaan 20 kuningasta, joista siis vain 8 mainitaan hyviksi hallitsijoiksi. Israelin puolella vastaavat luvut ovat 20 ja 1, siis vain Jeehu saa arvion "hyvä" kuningas.
There were altogether 20 kings in Judah after Solomon and only 8 of them have been called good rulers. Corresponding figures in Israel are 20 and 1, there only Jehu has been estimated a "good" king.
Asan hallitessa Juudaa runsaan 40 vuoden ajan Israelin valtaistuimella ehti istahtaa kaikkiaan 6 tai 7 kruunupäätä nimittäin Nadab (910 - 909), Baesa (909 - 886), Ela (886 - 885), Simri (885), Omri (885 - 874), (Tibni 885 - 880 ?), ja vielä Ahab (874 - 853) ehti nousta valtaan ennen kuin Asa kuoli.
When Asa reined more than 40 years in Judah there were even 6 or 7 kings in Israel: Nadab (910 - 909), Baasha (909 - 886), Elah (886 - 885), Zimri (885), Omri (885 - 874), (Tibni 885 - 880 ?), and even Ahab got into power before Asa died.
Asasta kerrotaan sekä 1. Kun 15. luvussa että 2. Aik. luvuissa 14, 15 ja 16, mutta kerronta on mielestäni ristiriitaista. 1. Kun. 15: 14 mukaan Asa oli koko sydämestään uskollinen Jumalalle koko elämänsä ajan, MUTTA 2. Aik. luvuista saa asiasta kyllä toisen käsityksen.
Both in the 15th chapter of 1. Kings and in the 14th, 15th and 16th chapter of 2. Chron it's told about Asa, but I found them contradictory. According to 1. Kings 15: 14 Asa's heart was perfect with the Lord all his days, BUT the chapters of 2. Chron. give me a different view.
Viidentenätoista hallitusvuotenaan Asa sai valtavan voiton etiopialaisesta/nubialaisesta Serahista Herran avulla (2. Aik. 14: 9 - 15). Serahin sotajoukko oli tuhat kertaa tuhat eli miljoona miestä, kun taas Asalla oli kilvillä ja keihäillä varustettuja miehiä Juudasta 300000 ja Benjaminista 280000 (2. Aik. 14: 8). Alivoimansa tunnustaen Asa kääntyi Jumalan puoleen pyysi apua, ja hän sai mitä pyysi. Asan joukot ajoivat nubialaiset takaisin Gerariin saakka. Vihollisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta, ja Asan joukot saivat valtavan määrän ryöstösaalista.
In the 15th year of his government Asa won with the Lord a huge victory over Ethiopians and their king Zerah (2. Chron. 14: 9 - 15). Zerah had a host of thousand thousand (million), and Asa had only 30000 men from Judah and 28000 men from Benjamin with shields and spears (2. Chron. 14: 8). Recognising his power Asa turned to God and asked for help, and he got it. Asa's troops drove the Ethiopians back to Gerar. So many enemies fell that they no longer recovered from this attack, and Asa's men got a huge loot.
Voitollisen taistelun jälkeen Asarja, Oodedin poika, ennusti Jumalan siunausta, jos kansa palaisi koko sydämestään palvelemaan häntä (2. Aik. 15: 1 - 7). Asa kuuli Asarjan sanoja ja poisti maastaan iljettävät epäjumalankuvat. Kansa kokoontui Jerusalemiin ja uhrasi yhden päivän aikana 700 härkää ja 7000 lammasta (ryöstösaalista) ja teki liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan (2. Aik. 15: 10 - 12).
After victorious battle Azariah, the son of Oded, predicted God's blessing if the people would return with their whole heart to serve him (2. 15: 1 - 7). Asa followed Azariah's words and removed any idol pictures from his country. The people gathered in Jerusalem and sacrificed 700 bulls and 7000 lambs in one day (the loot) and made a covenant that they'll seek the Lord, God of their Fathers, with all their heart and with all their soul (2. Chron. 15: 10 - 12).
Mutta miksi Asa ei myöhemmin enää luottanut Jumalan apuun? Kun Israelin kuningas Baesa lähti Juudaa ja Asaa vastaan tämän 36. hallitusvuotena, Asa lähetti sanan Aramin/Syyrian kuninkaalle Ben-Hadadille ja pyysi tätä rikkomaan liittonsa Baesan kanssa. Saatuaan Asalta maksuksi temppelin hopean ja kullan Ben-Hadad toimi Asan pyytämällä tavalla (2. Aik. 16: 1 - 6).
But why later Asa did no longer rely on God's help? When Baasha, the king of Israel went against Judah and Asa in the 36th year of his rulership, Asa send a message to Ben-Hadad, the king of Syria, and asked him to brake his covenant with Baasha. When Asa send silver and gold from the temple to Ben-Hadad, he did what Asa asked for (2. Chron. 16: 1 - 6).
Silloin näkijä Hanani saapui nuhtelemaan Asaa muistuttaen häntä voitosta nubialaisia vastaan käydyssä taistelussa, jossa Asa luotti Jumalan voimaan ja apuun. Mutta nyt Asan tekemä "tyhmä" ratkaisu Baesaa vastaan ja avun pyytäminen Ben-Hadadilta ennusti hänelle jatkuvia sotia siitä eteenpäin (2. Aik. 16: 9). Hananin nuhtelu ei miellyttänyt Asaa lainkaan, ja Asa panetti Hananin vankilaan (2. Aik. 16: 10).
Then Hanani, the seer, came to reproach Asa and remind him of the victory over the Ethiopians when Asa relied on God's power and help. But now the "stupid" solution against Baasha and turning to Ben-Hadad means new wars continually forward (2. Chron. 16: 9). Asa was not at all fond of Hanani's reproach and he put Hanani in a prison (2. Chron. 16: 10).
Myöhemmällä iällä Asan jalat aiheuttivat hänelle vaivaa, mutta "sairauteenkaan hän ei etsinyt apua Herralta vaan lääkäreiltä" (2. Aik. 16: 12). Näin ollen katson, että sanat (1. Kun. 15: 14) "Asa oli koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen" ovat kyseenalaisia.
Later in life Asa had troubles with his feet, but "yet in his disease he sought not to the Lord, but to the physicians" (2. Chron. 16: 12). Therefore I think the words (1. Kings 15: 14) "Asa's heart was perfect with the Lord all his days" are questionable.
Lieneekö Asa tuntenut Ps. 118: 8 sanoja?
"Parempi on luottaa Herran, kuin turvata ihmisiin."
Had Asa known the words in Ps. 118: 9?
"It is better to trust in the Lord than to put confidence in princes."
Tai olivatko esi-isä Daavidin sanat päässet unohtumaan Asalta?
"Turvatkaa häneen joka aika, te kansa;
vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.
Jumala on meidän turvamme. Sela.
Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset,
vain valhetta ihmisten lapset:
kaikki ne nousevat vaa'assa ylös
köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
Älkää luottako väkivaltaan,
älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan.
Jos rikkautta karttuu,
älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö." (Ps. 62: 9 - 11)
Or had Asa forgot David's, his ancestor's, words?
"Trust in him at all times; ye people,
pour out your heart before him:
God is a refuge for us. Selah.
Surely men of low degree are vanity,
and men of high degree are a lie:
to be laid in the balance,
they are altogether lighter than vanity.
Trust not in oppression,
and become not vain in robbery:
if riches increase,
set not your heart upon them." (Ps. 62: 8 - 10).
lauantai 22. syyskuuta 2018
lauantai 15. syyskuuta 2018
Sanainnoitustako * Verbal inspiration?
Tämänkertainen kirjoitukseni sai aiheen eräästä radio-ohjelmasta, jonka tosin unohdin kuunnella, mutta jonka otsikko pakotti minut tutkimaan erästä Jesajan jaetta. Nimittäin Jes. 34:14:ssa esiintyy nimi לילית (Lilith), jonka olen mieltänyt kuuluvaksi pelkästään mytologiaan. Babylonialaisessa mytologiassa ja juutalaisessa kabbalassa Lilith on Adamin ensimmäinen vaimo, Jumalan luoma yön demoni, seksuaalisesti rajaton öinen henki ja lapsia ryöstelevä velhotar. Lilith-myyttiin kuuluu myös ajatus, että muut demonit ovat Adamin ja Lilithin lapsia.
I got the subject of my writing on a radio program, which I still forgot to listen, but it's title forced me to study one verse of Isaiah. The name לילית (Lilith) appears in Isa 34: 14, and I have listed that name only to mythology. In the Babylonian mythology and the Jewish Kabbalah Lilith is the first wife of Adam, a demon created by God, sexually limitless night spirit and a wizard robbing children. An idea of the demons as the descendants of Adam and Lilith belongs also to the Lilith-myth.
Aika paksua purtavaa! Ettäkö Jumala olisi tarkoituksella luonut tuollaisen riivaajan! No mutta, jotkut väittävät, että Jumala olisi luonut myös itse pahuuden ruumiillistuman, Saatanan, oman vastustajansa. Siihen kyllä uskon, että Lumala loi Luciferin, Valonkantajan, mutta mielestäni Luciferin muuttuminen Saatanaksi oli hänen oma valintansa. Perustelen ajatteluani sillä, että Jumalan ensimmäinen luomisteko oli Valkeus (pyhyyden symboli), mutta jo ensimmäisen päivän kuluttua Jumalan maailmaan ilmestyi myös Yö/Pimeys (pahuuden symboli). Yö on hepreaksi לילה (laila)... vrt. לילית (Lilith).
Thick chewing I think! What do you think did God really create on purpose such a devil! But there are also some who claim that God created even Satan, the embodiment of evil itself, God's own opponent. Yes, I believe that God created Lucifer, the Light-bearer, but the change from Lucifer (light-bearer) to Satan (opponent) was Lucifer's own choice. I argue my thinking on the fact that God's first creation was Light (symbol of holiness) but already after one day there was also Night/Darkness (symbol of wickedness). Night is in Hebrew לילה (lailah)... compare to לילית (Lilith).
Perinteisesti Lucifer-Saatanan vaiheita on tulkittu Jesajan 14. luvun kuvauksella Babylonian kuninkaan kukistumisesta (14: 12 - 21) ja Hesekielin 28. luvun itkuvirrellä Tyyron kuninkaasta (28: 12 - 19). Toisinajattelijat vetoavat siihen, että nuo tekstit kertovat kirjaimellisesti Babylonin ja Tyyron hallitsijoista eikä Luciferista. Mutta minä vastaan, että eipä ole historiaan jäänyt mitään mainintaan yhdenkään Babylonian kuninkaan taivaalle nousemisesta eikä hänen sieltä maahan syöksymisestä, ja tuskinpa yksikään Tyyron kuningas käyskenteli Eedenin paratiisissa. Minä näen kyseiset tekstit vertauskuvallisena kerrontana Luciferin elämästä. Enkä jaksa uskoa, että vanhurskas ja pyhä Jumala olisi luonut itse pahuutta ja sen edustajia; Saatanaa sen paremmin kuin Lilithiäkään!
The steps of Lucifer-Satan has traditionally been interpreted in the description of Isaiah's 14th chapter about the fall of the king of Babylon (14: 12 - 21) and the keen of Ezekiel's 28th chapter about the prince of Tyrus (28: 12 - 19). Dissidents claim that those texts are literally telling about the rulers of Babylon and Tyros... not about Lucifer. But I give my reply that I have not heard any story about a Babylonian king raising up to the sky and falling dawn from there and scarcely any prince of Tyrus was wondering in the garden of Eden. I think the texts in question are metaphorically telling about the life of Lucifer. I can't believe that righteous and holy God ever created such evil ones as Satan and Lilith!
Miten sitten selitän itselleni sen, että Lilith olisi ollut Aadamin ensimmäinen vaimo? Myytit ja mytologia ovat kansojen kerrontaperinnettä, joka heijastaa menneitä tositapahtumia. Niissä on siis aina joku tosiasia/totuuden siemen, mutta sen ympärille on kertynyt monenlaisia mielikuvituksen ja tulkintojen tuottamia lisukkeita.
But how do I explain the claim that Lilith was the first wife of Adam? The myths and mythology are verbal tradition of nations reflecting past events. They have some truth/seed of truth but around it there are many kinds of side dishes from imaginary and interpretation.
Syntiinlankeemus on Aadamin ja Eevan elämässä tapahtunut tosiasia... ja sittemmin jokaisen heidän jälkeläisensä elämässä tapahtunut toisinto. Voin vain kuvitella, miten Adam ja Eeva muistelivat kaihoisasti ihanaa Eedenkotiaan, mutta miten noloa heidän oli kertoa omille jälkeläisilleen, miksi he joutuivat sieltä pois. Asiaa lienee suuresti helpottanut vertauskuvallinen kerronta.
The Fall is the fact of Adam and Eve... and after them a relapse in the life of every descendant of them. I can imagine how wistfully they were remembering their home in Eden but how embarrassed it was to tell the reason why they had to leave their home. Perhaps the symbolic narrative helped on this matter.
Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan lankeemuksen aiheuttaja oli KÄÄRME, ja apostoli Johanneksen mukaan käärme on itse Saatana/Perkele (Ilm. 12: 9). Taiteilijat ovat verhonneet Lilithin käärmeeseen pukeutuneeksi naiseksi. Mielestäni Lilith edustaa sitä viettelystä/viettelijätärtä, joka sai Adamin lankeamaan. VALHEEN avulla Lucifer sai taivaan enekeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 4), ja valheella Saatana sai sekä Eevan että Adamin ansaansa.
According to the story of the Fall the reason was the SNAKE/SERPENT/DRAGON, which is after the apostle John called Satan and Devil (Rev. 12: 9). The artists have depicted Lilith as a woman dressed in a snake. I think Lilith represents the seduction/seducer that caused Adam to fall. By LYING Satan succeeded in winning one third of the angels on his side (Rev. 12: 4) and by lying Satan led Adam and Eve to his trap.
Mutta miten kummassa profeetta Jesaja olisi käyttänyt tekstissään nimeä LILITH?!
But why on earth the prophet Isaiah used the name LILITH in his text?!
Nimi Lilith esiintyy suomalaisissa Raamatun käännöksissä vain aivan uusimmissa versioissa (-92, -12). Vanhemmissa käännöksissä tuon nimen paikalla on mitä erilaisempia vaihtoehtoja: "krati" (1642), "kauhiat yölinnut" (1776), "öinen syöjätär" (1933). Ruotsalaisessa käännöksessä (SV1917) lukee "där kan Lilit få ro", saksankielisessä käännöksessä (Die Bibel) on nimi "Nachtgespenst" (öinen aave/kummitus/henki), englanninkielisessä kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on roomalaista mytologiaa edustava sana "satyr" eli satyyri, joka on maskuliininen luonnonhenki, puoliksi eläin puoliksi ihminen, ja Targumista (Vanha Testamentti arameaksi) suomennoksen tehnyt Tuomas Levänen on kääntänyt sen sanalla "riivaajat".
The name Lilith appears only in the newest Finnish Bible versions (-92, -12). In the oldest ones there are odd translations and fairy words. In the Swedish translation there are words "där kan Lilit få ro", in the German Bible (Die Bibel) there is a word "Nachtgespenst" and in the King James Version (KJV) there is a word "satyr" referring to Roman mythology and a satyr, which is a masculine nature spirit, half an animal and half a man, and Tuomas Levänen has used a Finnish word "riivaajat" (evil spirits) in his translation from Targum (Old Testament in Aramaic).
Jes. 34: 14 suomenkielisessä vuoden 1642 käännöksessä:
Isa 34: 14 in the oldest Finnish Bible version:
Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans / ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman / Kratin pitä myös siellä asumasians saaman / ja siellä lewon löytämän
Vanhinta suomennosta lukiessani mieleeni tuli, että Jes. 34: 14 on saanut kääntäjät varsinaisesti tonttuilemaan, sillä jakeestahan löytyvät myyttisen kratin lisäksi menninkäiset, liekkiöt ja köpelit. Ehkä kääntäjien mielikuvitus on päässyt laukkaamaan myös muissakin käännöksissä. Siihen viittaa mielestäni feminiinisen Lilithin vaihtuminen kuningas Jaakon käännöksessä maskuliiniseksi satyyriksi.
When I was reading the oldest Finnish translation of Isa 34: 14 I thought that the translators had started to fool with mythic creatures. Perhaps the same thing has happened even to other translators or why the feminine Lilith has been changed to masculine satyr in KJV.
Puhe Jumalan sanan innoituksesta ja varsinkin sanainnoituksesta joutuu tässä kyllä kovalle koetukselle. Jumalan henki lienee innoittanut Jesajaa, mutta samaa en voi sanoa kaikista kääntäjistä! Vielä minulle kyllä jää avoimeksi, mitä Jesaja on alunperin tässä jakeessa kirjoittanut.
The verbal inspiration of the Bible and especially of each word is in a hard test now. I think God's spirit did inspire Isaiah but I can't say the same thing about all the translators! Still I'm wondering what did Isaiah originally write in this verse.
Miettiessäni myyttisen Lilith-sanan esiintymisen syytä Jesajan tekstissä oli pakko lukea koko luku. Jesaja kuvaa tuossa luvussa Edomia kohtaavaa tuomiota ja koston päivää. Jesajan teksti tuntui hyvin apokalyptiseltä. Ehkä siihen vaikutti voimakkaimmin jae 34: 4, joka on melkein sanatarkasti samanlainen kuin apostoli Johanneksella 6. sinetin kuvauksessa (Ilm. 6: 14). Edomin rangaistusta kuvataan verenvuodatuksella ja teurastuksella (34: 6), luontoa kohtaavilla katastrofeilla (34: 9, 10) asuinpaikkojen tyhjentymisellä, raunioitumisella ja luonnon valtaan joutumisella (34: 10, 12, 13), sekä erilaisten eläinten invaasiolla (34: 11, 13, 15). Edomin valtaavista eläimistä käytetään monikkomuotoa kaikissa muissa tapauksissa paitsi "nuolikäärmeen" kohdalla on yksikkö (34: 15). Siinäpä se vanha KÄÄRME sitten taas on!
When I was trying to find the reason for the word Lilith in Isaiah's text I had to read the whole chapter. Isaiah is describing Edom's judgment and revenge day. I found Isaiah's text very apocalyptic. Maybe Isa 34: 4 was the reason for that, for it reminds very much the words of the apostle John in Rev. 6: 14. Edom's judgment is depicted by bloodshed and slaughter (34: 6), disaster with nature (34: 9, 10), depopulation of the dwelling places, the collapse of the ruins, and the fall of nature (34: 10, 12, 13) and the invasion of different animals (34: 11, 13, 15). The plural form is used of all other animals except of KÄÄRME (in Finnish... snake/serpent/dragon). There it is once again... the snake/serpent in Finnish... but in English there is "the great owl". (34: 15).
Jae 34: 8 on mielestäni avain koko lukuun. Siinä ovat vastakkain Edom ja Siion. Edom on Siionin/Israelin vastakohta. Israel on loppuun saakka kaikkien Jumalan lasten nimi, ja Edom puolestaan edustaa Jumalaa vastustamaan nousseita ihmisiä. Jesaja kuvaa siis jumalattoman maailman lopullista tuhoa. Tuomio ei kohtaa vain jumalattomia ihmisiä vaan myös kaikkia henkivaltoja, jotka ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Myös Lilith, yksi Saatanan "valeasuista", tulee saamaan osansa Jumalan tuomiosta. Jumalan lopullinen rangaistus ja elämän päättyminen merkitsee sekä jumalattomille, Lilithille että Saatanalle lopullista "rauhaa" ja "lepoa" (34: 14).
I think Isa 34: 8 is a key to the whole chapter. In it Edom and Zion are against each other. Edom is the antithesis of Israel. Until the very end Israel is the name God's children and Edom represents those who are against Him. Thus Isaiah is describing the final destruction of the wicked world. The judgment doesn't only concern the wicked people, but it also applies to the spirits who have set themselves against God. Even Lilith, one of Satan's "disguises", shall get her part of God's judgment. God's final punishment and the end of life shall mean "peace" and "rest" (34: 14) both for the wicked ones, Lilith and Satan.
I got the subject of my writing on a radio program, which I still forgot to listen, but it's title forced me to study one verse of Isaiah. The name לילית (Lilith) appears in Isa 34: 14, and I have listed that name only to mythology. In the Babylonian mythology and the Jewish Kabbalah Lilith is the first wife of Adam, a demon created by God, sexually limitless night spirit and a wizard robbing children. An idea of the demons as the descendants of Adam and Lilith belongs also to the Lilith-myth.
Aika paksua purtavaa! Ettäkö Jumala olisi tarkoituksella luonut tuollaisen riivaajan! No mutta, jotkut väittävät, että Jumala olisi luonut myös itse pahuuden ruumiillistuman, Saatanan, oman vastustajansa. Siihen kyllä uskon, että Lumala loi Luciferin, Valonkantajan, mutta mielestäni Luciferin muuttuminen Saatanaksi oli hänen oma valintansa. Perustelen ajatteluani sillä, että Jumalan ensimmäinen luomisteko oli Valkeus (pyhyyden symboli), mutta jo ensimmäisen päivän kuluttua Jumalan maailmaan ilmestyi myös Yö/Pimeys (pahuuden symboli). Yö on hepreaksi לילה (laila)... vrt. לילית (Lilith).
Thick chewing I think! What do you think did God really create on purpose such a devil! But there are also some who claim that God created even Satan, the embodiment of evil itself, God's own opponent. Yes, I believe that God created Lucifer, the Light-bearer, but the change from Lucifer (light-bearer) to Satan (opponent) was Lucifer's own choice. I argue my thinking on the fact that God's first creation was Light (symbol of holiness) but already after one day there was also Night/Darkness (symbol of wickedness). Night is in Hebrew לילה (lailah)... compare to לילית (Lilith).
Perinteisesti Lucifer-Saatanan vaiheita on tulkittu Jesajan 14. luvun kuvauksella Babylonian kuninkaan kukistumisesta (14: 12 - 21) ja Hesekielin 28. luvun itkuvirrellä Tyyron kuninkaasta (28: 12 - 19). Toisinajattelijat vetoavat siihen, että nuo tekstit kertovat kirjaimellisesti Babylonin ja Tyyron hallitsijoista eikä Luciferista. Mutta minä vastaan, että eipä ole historiaan jäänyt mitään mainintaan yhdenkään Babylonian kuninkaan taivaalle nousemisesta eikä hänen sieltä maahan syöksymisestä, ja tuskinpa yksikään Tyyron kuningas käyskenteli Eedenin paratiisissa. Minä näen kyseiset tekstit vertauskuvallisena kerrontana Luciferin elämästä. Enkä jaksa uskoa, että vanhurskas ja pyhä Jumala olisi luonut itse pahuutta ja sen edustajia; Saatanaa sen paremmin kuin Lilithiäkään!
The steps of Lucifer-Satan has traditionally been interpreted in the description of Isaiah's 14th chapter about the fall of the king of Babylon (14: 12 - 21) and the keen of Ezekiel's 28th chapter about the prince of Tyrus (28: 12 - 19). Dissidents claim that those texts are literally telling about the rulers of Babylon and Tyros... not about Lucifer. But I give my reply that I have not heard any story about a Babylonian king raising up to the sky and falling dawn from there and scarcely any prince of Tyrus was wondering in the garden of Eden. I think the texts in question are metaphorically telling about the life of Lucifer. I can't believe that righteous and holy God ever created such evil ones as Satan and Lilith!
Miten sitten selitän itselleni sen, että Lilith olisi ollut Aadamin ensimmäinen vaimo? Myytit ja mytologia ovat kansojen kerrontaperinnettä, joka heijastaa menneitä tositapahtumia. Niissä on siis aina joku tosiasia/totuuden siemen, mutta sen ympärille on kertynyt monenlaisia mielikuvituksen ja tulkintojen tuottamia lisukkeita.
But how do I explain the claim that Lilith was the first wife of Adam? The myths and mythology are verbal tradition of nations reflecting past events. They have some truth/seed of truth but around it there are many kinds of side dishes from imaginary and interpretation.
Syntiinlankeemus on Aadamin ja Eevan elämässä tapahtunut tosiasia... ja sittemmin jokaisen heidän jälkeläisensä elämässä tapahtunut toisinto. Voin vain kuvitella, miten Adam ja Eeva muistelivat kaihoisasti ihanaa Eedenkotiaan, mutta miten noloa heidän oli kertoa omille jälkeläisilleen, miksi he joutuivat sieltä pois. Asiaa lienee suuresti helpottanut vertauskuvallinen kerronta.
The Fall is the fact of Adam and Eve... and after them a relapse in the life of every descendant of them. I can imagine how wistfully they were remembering their home in Eden but how embarrassed it was to tell the reason why they had to leave their home. Perhaps the symbolic narrative helped on this matter.
Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan lankeemuksen aiheuttaja oli KÄÄRME, ja apostoli Johanneksen mukaan käärme on itse Saatana/Perkele (Ilm. 12: 9). Taiteilijat ovat verhonneet Lilithin käärmeeseen pukeutuneeksi naiseksi. Mielestäni Lilith edustaa sitä viettelystä/viettelijätärtä, joka sai Adamin lankeamaan. VALHEEN avulla Lucifer sai taivaan enekeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 4), ja valheella Saatana sai sekä Eevan että Adamin ansaansa.
According to the story of the Fall the reason was the SNAKE/SERPENT/DRAGON, which is after the apostle John called Satan and Devil (Rev. 12: 9). The artists have depicted Lilith as a woman dressed in a snake. I think Lilith represents the seduction/seducer that caused Adam to fall. By LYING Satan succeeded in winning one third of the angels on his side (Rev. 12: 4) and by lying Satan led Adam and Eve to his trap.
Mutta miten kummassa profeetta Jesaja olisi käyttänyt tekstissään nimeä LILITH?!
But why on earth the prophet Isaiah used the name LILITH in his text?!
Nimi Lilith esiintyy suomalaisissa Raamatun käännöksissä vain aivan uusimmissa versioissa (-92, -12). Vanhemmissa käännöksissä tuon nimen paikalla on mitä erilaisempia vaihtoehtoja: "krati" (1642), "kauhiat yölinnut" (1776), "öinen syöjätär" (1933). Ruotsalaisessa käännöksessä (SV1917) lukee "där kan Lilit få ro", saksankielisessä käännöksessä (Die Bibel) on nimi "Nachtgespenst" (öinen aave/kummitus/henki), englanninkielisessä kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on roomalaista mytologiaa edustava sana "satyr" eli satyyri, joka on maskuliininen luonnonhenki, puoliksi eläin puoliksi ihminen, ja Targumista (Vanha Testamentti arameaksi) suomennoksen tehnyt Tuomas Levänen on kääntänyt sen sanalla "riivaajat".
The name Lilith appears only in the newest Finnish Bible versions (-92, -12). In the oldest ones there are odd translations and fairy words. In the Swedish translation there are words "där kan Lilit få ro", in the German Bible (Die Bibel) there is a word "Nachtgespenst" and in the King James Version (KJV) there is a word "satyr" referring to Roman mythology and a satyr, which is a masculine nature spirit, half an animal and half a man, and Tuomas Levänen has used a Finnish word "riivaajat" (evil spirits) in his translation from Targum (Old Testament in Aramaic).
Jes. 34: 14 suomenkielisessä vuoden 1642 käännöksessä:
Isa 34: 14 in the oldest Finnish Bible version:
Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans / ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman / Kratin pitä myös siellä asumasians saaman / ja siellä lewon löytämän
Vanhinta suomennosta lukiessani mieleeni tuli, että Jes. 34: 14 on saanut kääntäjät varsinaisesti tonttuilemaan, sillä jakeestahan löytyvät myyttisen kratin lisäksi menninkäiset, liekkiöt ja köpelit. Ehkä kääntäjien mielikuvitus on päässyt laukkaamaan myös muissakin käännöksissä. Siihen viittaa mielestäni feminiinisen Lilithin vaihtuminen kuningas Jaakon käännöksessä maskuliiniseksi satyyriksi.
When I was reading the oldest Finnish translation of Isa 34: 14 I thought that the translators had started to fool with mythic creatures. Perhaps the same thing has happened even to other translators or why the feminine Lilith has been changed to masculine satyr in KJV.
Puhe Jumalan sanan innoituksesta ja varsinkin sanainnoituksesta joutuu tässä kyllä kovalle koetukselle. Jumalan henki lienee innoittanut Jesajaa, mutta samaa en voi sanoa kaikista kääntäjistä! Vielä minulle kyllä jää avoimeksi, mitä Jesaja on alunperin tässä jakeessa kirjoittanut.
The verbal inspiration of the Bible and especially of each word is in a hard test now. I think God's spirit did inspire Isaiah but I can't say the same thing about all the translators! Still I'm wondering what did Isaiah originally write in this verse.
Miettiessäni myyttisen Lilith-sanan esiintymisen syytä Jesajan tekstissä oli pakko lukea koko luku. Jesaja kuvaa tuossa luvussa Edomia kohtaavaa tuomiota ja koston päivää. Jesajan teksti tuntui hyvin apokalyptiseltä. Ehkä siihen vaikutti voimakkaimmin jae 34: 4, joka on melkein sanatarkasti samanlainen kuin apostoli Johanneksella 6. sinetin kuvauksessa (Ilm. 6: 14). Edomin rangaistusta kuvataan verenvuodatuksella ja teurastuksella (34: 6), luontoa kohtaavilla katastrofeilla (34: 9, 10) asuinpaikkojen tyhjentymisellä, raunioitumisella ja luonnon valtaan joutumisella (34: 10, 12, 13), sekä erilaisten eläinten invaasiolla (34: 11, 13, 15). Edomin valtaavista eläimistä käytetään monikkomuotoa kaikissa muissa tapauksissa paitsi "nuolikäärmeen" kohdalla on yksikkö (34: 15). Siinäpä se vanha KÄÄRME sitten taas on!
When I was trying to find the reason for the word Lilith in Isaiah's text I had to read the whole chapter. Isaiah is describing Edom's judgment and revenge day. I found Isaiah's text very apocalyptic. Maybe Isa 34: 4 was the reason for that, for it reminds very much the words of the apostle John in Rev. 6: 14. Edom's judgment is depicted by bloodshed and slaughter (34: 6), disaster with nature (34: 9, 10), depopulation of the dwelling places, the collapse of the ruins, and the fall of nature (34: 10, 12, 13) and the invasion of different animals (34: 11, 13, 15). The plural form is used of all other animals except of KÄÄRME (in Finnish... snake/serpent/dragon). There it is once again... the snake/serpent in Finnish... but in English there is "the great owl". (34: 15).
Jae 34: 8 on mielestäni avain koko lukuun. Siinä ovat vastakkain Edom ja Siion. Edom on Siionin/Israelin vastakohta. Israel on loppuun saakka kaikkien Jumalan lasten nimi, ja Edom puolestaan edustaa Jumalaa vastustamaan nousseita ihmisiä. Jesaja kuvaa siis jumalattoman maailman lopullista tuhoa. Tuomio ei kohtaa vain jumalattomia ihmisiä vaan myös kaikkia henkivaltoja, jotka ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Myös Lilith, yksi Saatanan "valeasuista", tulee saamaan osansa Jumalan tuomiosta. Jumalan lopullinen rangaistus ja elämän päättyminen merkitsee sekä jumalattomille, Lilithille että Saatanalle lopullista "rauhaa" ja "lepoa" (34: 14).
I think Isa 34: 8 is a key to the whole chapter. In it Edom and Zion are against each other. Edom is the antithesis of Israel. Until the very end Israel is the name God's children and Edom represents those who are against Him. Thus Isaiah is describing the final destruction of the wicked world. The judgment doesn't only concern the wicked people, but it also applies to the spirits who have set themselves against God. Even Lilith, one of Satan's "disguises", shall get her part of God's judgment. God's final punishment and the end of life shall mean "peace" and "rest" (34: 14) both for the wicked ones, Lilith and Satan.
lauantai 8. syyskuuta 2018
Pitkämielisyys * Patience
Avasin aamulla Raamatun ihan sattumalta Sanal. 16: 32:n kohdalta. Aloin käydä jaetta sana sanalta läpi hepreaksi, enkä arvannutkaan, että se johtaa pieneen tutkisteluun ja blogitekstiin.
In this morning I opened the Bible by coincidence at Prov. 16: 32. I began to read the verse in Hebrew without knowing that it'll lead me to a little study and blog text.
Tässä jakeessa kuningas Salomo asettaa omien ajatustensa ja tunteidensa hallitsemisen arvokkaammaksi asiaksi kuin on sotilaallinen sankaruus tai kaupungin valloittaminen. Sananlaskujen 14. luvussa Salomo asettaa pitkämielisyyden ja pikavihaisuuden vastakkain (jakeet 17, 29) ja määrittelee pikavihaisuuden/äkkipikaisuuden "hulluuden huipuksi" (FV92).
In this verse king Solomon prefers the control of thoughts and feelings to military heroism or conquering a city. In the 14th chapter of Proverbs Solomon contrasts patience with short-tempered (verses 17, 29) and defines the latter folly.
Ihmisen mieli vaihtelevine ajatuksineen ja vellovine tunteineen on kyllä kuin vilkas kaupunki, ja sen kaikkien yllykkeiden hallitseminen ja kurissapitäminen vaatii lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Ehkä Salomo ylistää pitkämielisyyttä kuitenkin siksi, että se on jumalallinen ominaisuus.
Human mind with varied thoughts and swelling feelings is like a lively city and managing and disciplining it's all incitements requires a strong will and determination. But perhaps Salomon saw patience as a divine feature and praised it therefore.
Pitkämielisyys ilmaistaan tässä jakeessa hepreaksi sanoilla ארך אפים (erek appajim), joka tarkoittaa sanasta sanaan käännettynä "pitkää nenää"/"pitkänenäistä". Kiukku ja vihanpuuskahan tuhahtaa usein ensimmäiseksi ihmisen nenässä.
Patience is expressed in this verse with the Hebrew words ארך אפים (erek appajim), which means "long of nose". You see, hate and anger seem to snort very often at first in nose.
Jumalan pitkämielisyys on ilmaistu noilla kahdella heprean sanalla (ארך אפים) seuraavissa VT:n teksteissä:
2. Moos. 34: 6; 4. Moos. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 145: 8; Sanal. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Jes. 48: 9; Jer. 15:15; Joel 2: 13; Joona 4: 2; Naah. 1: 3. Nuo 15 jaetta ovat lähes ainoat VT:n jakeet, joissa esiintyy sana "pitkämielinen"... ainakin, mikäli voimme luottaa Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaan.
God's patience has been expressed with those two Hebrew words at least in the following texts in the Old Testament:
Ex. 34: 6; Num. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 154: 8; Prov. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Isa. 48: 9; Jer. 15: 15; Joel 2: 13; Jonah 4: 2; Nah. 1: 3. According to the Bible Dictionary I use these texts are almost the only ones with the word "patient" in the Old Testament.
Paavalin mukaan me olemme "Jumalan temppeli", jossa hänen henkensä asuu (1. Kor. 3: 16). Ja Jeshuan opetuksen mukaan "sydämestä" eli ihmisen ajatuksista lähtevät "pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset" (Matt. 15: 19). Listaa voisi jatkaa, sillä kaikki ihmisen toiminta lähtee ajatuksista ja tunteista. Jumalalta emme voi koskaan peittää tekojemme vaikuttimia, vaikka se joskus saattaisi onnistua lähimmäistemme kanssa.
Apostle Paul wrote that we are "the temple of God", where his spirit is dwelling (1. Cor. 3: 16). And Yeshua taught that out of the heart proceed "evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies" (Matthew 15: 19). The list could be continued, for all human action begins from thoughts and feelings/emotions. From God, we can never hide the motives of our actions, though it might sometimes succeed with our fellowmen.
Paavali luokittelee pitkämielisyyden yhdeksi "hengen hedelmäksi" (Gal. 5: 22). Jakakoon Jumala meille henkeään, ja saakoon Jumalan henki asuinsijan meissä!
Paul classifies patience/long-suffering as one of "the fruit of the spirit" (Gal. 5: 22). Let God divide us his spirit, and let his spirit live in us!
In this morning I opened the Bible by coincidence at Prov. 16: 32. I began to read the verse in Hebrew without knowing that it'll lead me to a little study and blog text.
Tässä jakeessa kuningas Salomo asettaa omien ajatustensa ja tunteidensa hallitsemisen arvokkaammaksi asiaksi kuin on sotilaallinen sankaruus tai kaupungin valloittaminen. Sananlaskujen 14. luvussa Salomo asettaa pitkämielisyyden ja pikavihaisuuden vastakkain (jakeet 17, 29) ja määrittelee pikavihaisuuden/äkkipikaisuuden "hulluuden huipuksi" (FV92).
In this verse king Solomon prefers the control of thoughts and feelings to military heroism or conquering a city. In the 14th chapter of Proverbs Solomon contrasts patience with short-tempered (verses 17, 29) and defines the latter folly.
Ihmisen mieli vaihtelevine ajatuksineen ja vellovine tunteineen on kyllä kuin vilkas kaupunki, ja sen kaikkien yllykkeiden hallitseminen ja kurissapitäminen vaatii lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Ehkä Salomo ylistää pitkämielisyyttä kuitenkin siksi, että se on jumalallinen ominaisuus.
Human mind with varied thoughts and swelling feelings is like a lively city and managing and disciplining it's all incitements requires a strong will and determination. But perhaps Salomon saw patience as a divine feature and praised it therefore.
Pitkämielisyys ilmaistaan tässä jakeessa hepreaksi sanoilla ארך אפים (erek appajim), joka tarkoittaa sanasta sanaan käännettynä "pitkää nenää"/"pitkänenäistä". Kiukku ja vihanpuuskahan tuhahtaa usein ensimmäiseksi ihmisen nenässä.
Patience is expressed in this verse with the Hebrew words ארך אפים (erek appajim), which means "long of nose". You see, hate and anger seem to snort very often at first in nose.
Jumalan pitkämielisyys on ilmaistu noilla kahdella heprean sanalla (ארך אפים) seuraavissa VT:n teksteissä:
2. Moos. 34: 6; 4. Moos. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 145: 8; Sanal. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Jes. 48: 9; Jer. 15:15; Joel 2: 13; Joona 4: 2; Naah. 1: 3. Nuo 15 jaetta ovat lähes ainoat VT:n jakeet, joissa esiintyy sana "pitkämielinen"... ainakin, mikäli voimme luottaa Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaan.
God's patience has been expressed with those two Hebrew words at least in the following texts in the Old Testament:
Ex. 34: 6; Num. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 154: 8; Prov. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Isa. 48: 9; Jer. 15: 15; Joel 2: 13; Jonah 4: 2; Nah. 1: 3. According to the Bible Dictionary I use these texts are almost the only ones with the word "patient" in the Old Testament.
Paavalin mukaan me olemme "Jumalan temppeli", jossa hänen henkensä asuu (1. Kor. 3: 16). Ja Jeshuan opetuksen mukaan "sydämestä" eli ihmisen ajatuksista lähtevät "pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset" (Matt. 15: 19). Listaa voisi jatkaa, sillä kaikki ihmisen toiminta lähtee ajatuksista ja tunteista. Jumalalta emme voi koskaan peittää tekojemme vaikuttimia, vaikka se joskus saattaisi onnistua lähimmäistemme kanssa.
Apostle Paul wrote that we are "the temple of God", where his spirit is dwelling (1. Cor. 3: 16). And Yeshua taught that out of the heart proceed "evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies" (Matthew 15: 19). The list could be continued, for all human action begins from thoughts and feelings/emotions. From God, we can never hide the motives of our actions, though it might sometimes succeed with our fellowmen.
Paavali luokittelee pitkämielisyyden yhdeksi "hengen hedelmäksi" (Gal. 5: 22). Jakakoon Jumala meille henkeään, ja saakoon Jumalan henki asuinsijan meissä!
Paul classifies patience/long-suffering as one of "the fruit of the spirit" (Gal. 5: 22). Let God divide us his spirit, and let his spirit live in us!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)