Minä olen = אהיה = I am

Koska toistuvasti törmään siihen väitteeseen, että "Minä olen" (2. Moos. 3: 14) = Jahve/Jehova (יהוה), julkaisen vielä tämän kerran nämä taulukot ja kuvat.

Because I repeatedly face the claim that "I am" (Ex. 3: 14) = Yahweh/Jehovah (יהוה), I'll publish these tables and pictures once more.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy 2. Moos. 3: 14 hepreaksi. Teksti kulkee oikealta vasemmalle ja tärkeät kolme sanaa (vokaaleineen) löytyvät toisen rivin vasemmasta lopusta. אהיה אשר אהיה = olen joka olen. Tuosta jakeesta on turha etsiä tetragrammia יהוה.

In the first picture we see Ex. 3:14. Read from right to left. There are three important words (with vowels) in the end of the second line. אהיה אשר אהיה = I am that I am. In vain we'll seek for the Tetragrammaton, יהוה, in this verse. 

Klikkaa kuvat suuremmiksi
Click the pictures and make them bigger



Seuraavassa kuvassa näkyy heprean olla-verbin (hajah/hjh, היה) taivutus Qal Imperfektissä. Valitse kolmas sarake vasemmalta ja tutki jokainen alakkain oleva taivutusmuoto tarkasti. Persoonien järjestys poikkeaa meidän järjestyksestämme, sillä ensin on yksikön 3. pers. maskuliinissa ja sitten feminiinissä, sitten yks. 2. pers. muodot ja vasta niiden jälkeen yks. 1. persoona, joka on sama sekä maskuliinissa että feminiinissä. Tärkeä sana tuossa pystyrivissä on siis viidentenä. אהיה = olen/minä olen.

In the next picture we see the conjugations of the verb hajah/hjh, היה, in Qal Imperfect. Take the third vertical column from left and study thoroughly every word. The order of the persons differs from us; first comes 3. masculine person in singular, then feminine, after that both 2. persons and then 1. person in singular. The important word is the fifth one. אהיה = (I) am.

Kuten edellisestä kuvasta näemme tetragrammia, יהוה, on turha etsiä hajah-verbin taivutustaulukoista. Huomatkaamme, että se ei ole hajah-verbin 3. persoonakaan! Kenties siksi onkin keksitty väittää, että tetragrammi johdetaan heprean "toisesta olla-verbistä", havah/hvh, הוה. Seuraavassa kuvassa näkyy kyseinen havah-verbi ja sen merkitykset sekä sen esiintymismäärä Vanhassa Testamentissa. Kannattaa tutkia myös nuo esimerkkitekstit, jotta saa paremman käsityksen havah-verbin merkityksestä. Havah-verbi esiintyy siis vain viisi kertaa Vanhassa Testamentissa, kun taas tetragrammi, יהוה, lähes 7000 kertaa. Kummallinen ristiriita! Kuvasta näkyy myös muiden havah-verbiä muistuttavien sanojen merkitys.

As we saw in the previous picture it's in vain to seek for the Tetragrammaton, יהוה, among the conjugations of the verb hajah. Let's notice that the Tetragrammaton is not even the third singular person of the verb hajah! Maybe therefore it has been claimed that the Tetragrammaton has been derived from the verb havah/hvh, הוה. In the next picture we can see the meanings of that verb (havah/hvh) and how many times it appears in the Old Testament. You should study even the mentioned texts in order to get a better understanding of the meaning of the verb havah. So, it occurs only five times in the Old Testament while the Tetragrammaton appears nearly 7000 times. A strange contradiction! In this picture we can also see the meanings of the similar words.

Kahdessa seuraavassa kuvassa palataan takaisin hajah-verbiin, היה, joka esiintyy Vanhassa Testamentissa noin 3500 kertaa. Se tulee tutuksi jo heti ensimmäisessä luomiskertomuksessa, sillä kutsuessaan kaikki luomansa asiat ja olennot tulemaan ja olemaan, Jumala (ELOHIM) käytti hajah-verbiä... samaa verbiä, jolla Hän ilmaisi oman nimensä Mooseksella.

In the next two pictures we go back to the verb hajah and see how many times it appears in the Old Testament... nearly 3500. We'll face it already in the first creation story. When God (ELOHIM) called all the things and creatures to come/become and exist he used the verb hajah... with the same verb he expressed his name to Moses.

Se, joka vielä väittää tetragrammin merkitsevän "minä olen", tekee sen omalla vastuullaan Jumalan edessä. Eräät heprean asiantuntijat ovat jopa sitä mieltä, että tetragrammia ei ole johdettu edes havah/hvh-verbistä... hajah/hjh-verbistä puhumattakaan.

The one who still claims that the Tetragrammaton means "I am" does it at his own risk before God. Some Hebrew specialists say that the Tetragrammaton has not even been derived from the verb havah/hvh... not to mention the verb hajah/hjh.

Myrsky asettuu * The storm gets silent

Miten perin inhimillistä onkaan se, että hätäännymme ja panikoimme vaikeuksien ja vastoinkäymisten keskellä! Niin tekivät opetuslapsetkin. Heidän kokemuksensa lienee kirjoitettu muistiin meidän rohkaisemiseksemme.

How very human it is that we get nervous and distressed in the midst of difficulties and hardships. So did the disciples, too. Maybe their experience has been written to us for encouragement.

Opetuslapset olivat kalastajia, ja aina kun vain tilaisuus oli, he nousivat veneeseen ja suuntasivat järvelle. Järvelle he lähtivät myös sinä iltana, jolloin Jeesus oli juuri ruokkinut 5000 miestä perheineen. Jeesus lähetti heidät edeltä jäädessään itse laskemaan kansan luotaan. Mahtoiko kala käydä hyvin pyydyksiin tuona iltana, vai myrskykö heidän matkaansa viivytti, sillä opetuslapset olivat järvellä vielä 3 - 6 välillä aamuyöstä. Tapahtumasta kirjoittavat Matteus (14: 23 - 33), Markus (6: 46 - 51) ja Johannes (6: 16 - 21).

The disciples were fishermen and every time they had an opportunity they got on bout and headed for the lake. So they did even that night when Jesus had just fed 5000 men with their families.  Jesus sent them before himself and he stayed to sent the multitudes away. Whether they have fortune to get fish or was it the storm that delayed their journey, for the disciples were still on lake at 3 - 6 a'clock in the morning. Both Mathew (14: 23 - 33), Mark (6: 46 - 51) and John (6: 16 - 21) write about the event.

Evankelistojen kertomukset poikkeavat toisistaan siinä määrin, että niiden perusteella on vaikea sanoa, olivatko opetuslapset menossa Beetsaidaan vai Kapernaumiin, ja mistä he lähtivät matkaan. Samoin on pientä epäselvyyttä siitä, miten kaukana järvellä he olivat. Mutta Markuksen mukaan heidän veneensä oli keskellä järveä, kun Jeesus näki heidät soutavan myrskyssä.

The stories of the evangelists differ so much that it is difficult to say where did they go to (Bethsaida or Capernaum) and from where did they leave on their journey. As well as there is a little ambiguity about how far on the lake they were. But along Mark's text their ship was in the midst of the sea, when Jesus saw them.

Saatuaan kansan lähtemään koteihinsa Jeesus nousi vuorelle rukoilemaan. Markus kertoo Jeesuksen nähneen vuorelta käsin opetuslasten soutavan myrskyssä. Jos tuona hetkenä oli vielä valoisaa, ja Jeesus lähestyi opetuslapsia vasta neljännen yövartion aikoihin (klo 3:00 - 6:00), miesten täytyi olla todella uuvuksissa ja peloissaan taisteltuaan monen tunnin ajan myrskyä vastaan.

When the multitudes had gone Jesus went up on the mountain to pray. Mark tells that Jesus saw from there how the disciples were toiling in rowing. If that moment was still light (in the evening) and Jesus met them just in the morning, they had to be very exhausted and frightened after fighting so many hours against the storm.

Olisiko heidän tilanteensa ollut toisenlainen, jos he olisivat tieneet (ja uskoneet), että Jeesus seurasi heitä koko ajan.

Whether their situation was different if they knew (and believe) that Jesus knew all the time everything of them.

Hehän eivät olleet lainkaan yksin tai ilman apujoukkoja. Jeesus näki heidän tilanteensa ja tiesi koko ajan, miten he jaksoivat. Jeesus oli ylhäällä vuorella ihan kuin valtaistuimellaan istuva Jumala, joka tietää hetkittäin jokaisen ihmisen tilanteen ja jaksamisen.

They were not alone at all and without any help. Jesus saw their situation and knew every moment how they did. Jesus were high on the mountain like God sitting on his throne and having an accurate situation assessment of every human being.

Jeesuksen lähestyessä opetuslapsia, he eivät tunnistaneet rakasta Mestariaan, vaan luulivat häntä aaveeksi. Onhan totta, että veden päällä kävelevä ihminen on todella harvinainen näky vieläkin, mutta muutaman leipäpalan ja kalan muuttaminen monien tuhansien ihmisten ateriaksi olisi pitänyt herättää heidät miettimään ja kyselemään, kuka heidän Mestarinsa oikeasti oli.

When Jesus approached the disciples they did not recognise their Master, but thought of him as a ghost. It is true however that a man walking on the water is still a rare sight, but after the great wonder of feeding the multitudes they should have think and ask, who their Master really is.

Ilmeisesti opetuslapset eivät olleet pohtineet tuota kysymystä vielä. Ehkä myrsky vaati heidän huomionsa. Niinpä Jeesuksen täytyi esitellä itsensä heille. Eikä tuo esittäytyminen ollut mikä tahansa huikkaus tyyliin: hei pojat, minä tässä vaan. Ei todellakaan! Tekstin suomennos... niin kuin käännökset varsin usein... hukkaa asian ytimen.

Apparently they had not yet considered that question. Perhaps the storm demanded their attention. Therefore Jesus had to introduce himself to them. And that introduction was not any call out like: hey guys, it's me. Definitely not! The translations... as it happens very often... waste the core of the matter.

Miettikäämme siis hetken tuota Jeesuksen esittäytymistä:
"MINÄ se OLEN; älkää peljätkö" (Matt. 14: 27; Mark. 6:50; Joh. 6: 20)

Tuleeko mitään mieleen Vanhan Testamentin puolelta?
Jumala sanoi sekä Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille että Daavidille samaan tapaan: älä pelkää, MINÄ OLEN sinun kanssasi. Kyseiset tekstit Vanhan Testamentin puolella kuuluvat ns. EHJEH-teksteihin.

Therefore let's think about Jesus' introduction:
Read Matthew 14: 27; Mark 6: 50; John 6: 20.
The English translation is very poor. The Finnish translation reminds the Ehyeh-texts (I AM in Ex. 3: 14) in the Old Testament and God's encouraging words to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David.

Em. Uuden Testamentin tekstit
- hepreaksi: כי אני הוא (ki ani hu)
- arameaksi: אני אני (ena'na)
- kreikaksi: εγο ειμι (ego eimi)
Juuri nämä samat sanat löytyvät myös useissa Uuden Testamentin teksteissä, joissa Jeesus sanoo: "Minä olen..."

The previous texts
- in Hebrew: כי אני הוא (ki ani hu)
- in Aramaic: אני אני (ena'na)
- in Greek: εγο ειμι (ego eimi)
These same words appear also in many texts of the New Testament where Jesus says "I am..."

Kun ajattelen yön pimeydessä ja rajun myrskyn keskellä vastatuuleen soutavia opetuslapsia, se on mielestäni mitä osuvin vertauskuva siitä kamppailusta, jonka sielunvihollinen demoneineen (aaveineen) aiheuttaa synnintuskissaan kamppaileville ihmisille. Jumala lupaa upottaa tunnustetut synnit meren syvyyteen (Miika 7: 19), mutta Saatana yrittää alituisesti muistuttaa meitä niistä.

When I think of those disciples rowing against the headwind in the darkness of night and in the midst of the heavy storm, I think it's the most appropriate metaphor of the struggle the Devil causes with his demons (ghosts) to every person who feels guilty and has confessed his sins, but Satan continues to blame him. God promises to cast our confessed sins into the depths of the sea (Micah 7: 19), but Satan recalls them continuously.

Mutta katsokaamme, mitä tapahtui, kun Jeesus astui opetuslasten veneeseen. Tuuli asettui... välittömästi! Ei siis ihme, että myös opetuslapset tiesivät tuon kokemuksensa jälkeen, kenen kanssa he olivat aterioineet edellisenä päivänä. Heidän pelkonsa myrskyä kohtaan vaihtui kunnioitukseen Messiasta kohtaan. He tunnustivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika" (Matt. 14: 33).

But let's see what happened when Jesus entered the boat of the disciples. The wind ceased... at once! No wonder why even the disciples knew after that experience, with whom they had been eating the previous day. Their fear of storm changed to honour the Master. They said "Of  a truth, thou art the Son of God" (Matthew 14: 33).

Rangaistus tulee * The punishment will come

Epäoikeutta ja vääryyttä kokemaan joutuneet tietävät, miten inhimillinen mieli huokaa oikeudenmukaisen Jumalan puoleen ja etsii itselleen oikeutta, hyvitystä ja tasoitusta jopa rukoilemalla rikkoneelle osapuolelle rangaistusta, kostoa ja tuomiota. Raamatusta löytyy monia esimerkkejä tuollaisista rukouksista. Ehkä kaikkein hurjimmassa koston- ja rangaistuksen toivossa elettiin Baabelin virtain vierillä (Ps. 137).

Those who have had to experience injustice know how the human mind sighs to a just God and seeks justice, reward and equalisation even by praying punishment, revenge and judgment for the guilty persons. There are many examples of such prayers even in the Bible. Perhaps people prayed with the most deep hope of revenge and punishment by the rivers of Babylon (Ps. 137).

Mutta tuleeko Jumalan oikeudenmukaista rangaistusta koskaan? Eikö ennemmin näytä siltä, että kaikki rikolliset ja väärämieliset menestyvät tässä maailmassa aivan hyvin! Ja onko edes vanhurskasta ja oikein rukoilla vihollisen pienten lasten päiden murskaamista kuten em. psalmissa? Ainakin minusta tuollainen rukous on suorastaan vastenmielinen ja kertoo rukoilijan sydämessä kytevästä hirveästä vihasta.

But will God's just punishment ever happen? Doesn't it look that all the criminals and wrong doers in this world do quite well! And is it righteous and right at all to pray like in the Psalm 137 that God will dash the little ones of your enemy against the stones? At least for me such a prayer is repugnant and it tells of a bitter anger in one's heart.

Luulisi, että jokainen ihminen tietää omassatunnossaan, milloin on rikkonut lähimmäistään vastaan, sillä onhan Luoja tehnyt kaiken alussa hyväksi ja asettanut sen iäti niin jatkumaan (Saarn. 3: 11)! Mutta selvittämättä jätetyt rikkomukset yms. paaduttavat ihmisen mielen, ja mitä enemmän selvitettäviä asioita kertyy, sitä vaikeampi niitä on alkaa tunnustaa ja oikaista.

I think everyone knows in his/her conscience when he/she has violated his neighbour, for the Creator made everything once beautiful and perfect and he has set it to stay so for ever (Ecc. 3: 11)! But all unsolved violations etc. harden human mind and the more there are unsolved things the more difficult it is to begin to recognise and find them out.

Joskus näyttää siltä, että jotkut ihmiset haluavat itselleen polttohautauksen ja tuhkansa sirottelun uhrilehtoon tai mereen ikään kuin vakuuttaakseen itselleen, että Jumala ei heitä enää saavuta eikä mikään Jumalan tuomio voi heitä koskaan kohdata. Ehkä heiltä kuitenkin on jäänyt lukematta pari jaetta Ilmestyskirjasta:
"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan" (Ilm. 20: 12, 13).

Sometimes it seems to me that some people want even to have cremation and their ashes to be strewed around on the earth or on sea in order to prove themselves that they can avoid God's judgment. Maybe they never read some verses in the Revelation:
"And I saw the dead, small and great, stand before God; and the books were opened: and another book was opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works. And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works" (Rev. 20: 12, 13).

Mutta miksi tuomio tulee vasta kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen? Ilmeisesti siksi, että silloin ovat kaikki ihmiset yhtä aikaa läsnä.

But why the judgment comes only after death and resurrection? Apparently because all people are present then.

Tällaisia ajatuksia nousi mieleeni lukiessani tänään 1. Samuelin kirjasta kuningas Saulin ja profeetta Samuelin kostomatkasta amalekilaisen Agagin luo (1. Sam. 15. luku). Kostoretken syynä oli noin 300 vuotta aikaisemmin käyty sota israelilaisten ja amalekilaisten välillä. Agag lienee samantapainen dynastianimi kuin farao egyptiläisillä viitaten kansan johtajaan. 300 vuodessa johtajahan ehtii vaihtua moneen kertaan, mutta aina on vallassa joku agag.

This is what I have been thinking when I read today in the first book of Samuel about the revenge tour of the king Saul and the prophet Samuel to Agag, the king of Amalek. The reason for this revenge tour was a war, which had happened 300 years earlier between Israel and Amalek. Perhaps the name Agag is a dynasty name like pharaoh in Egypt referring to the leader of the nation. In 300 years there have been many leaders but some agag is always in power.

Erämaavaelluksen aikana amalekilaiset asettuivat vastustamaan israelilaisten kulkemista alueittensa läpi ja kävivät hyökkäykseen heitä vastaan. Käydyn taistelun aikana Mooses piti Jumalan sauvaa kohotettuna koko päivän ajan. Mooseksen käsien uupuessa amalekilaiset pääsivät niskan päälle, mutta Aaronin ja Huurin kannatellessa Mooseksen käsivarsia Joosua lopulta voitti amalekilaiset.

During the wilderness wandering Amalek stood up against Israel and denied them to pass through their country, and they attacked Israel. During that fight Moses hold up God's rod in his arms all day long. When he got tired with his arms Amalek prevailed, but when Aaron and Hur stayed up his arms Joshua succeeded in winning Amalek.

Jo tuolloin Jumala kehoitti Moosesta kirjoittamaan päivän tapahtumat muistiin ja antoi kauaskantoisen lupauksen: .
"Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta" (2. Moos. 17: 14).

Even then God told Moses to write a memorial, and he gave a far-reaching promised:
"I will utterly put out the remembrance of Amalek from under heaven" (Ex. 17: 14).

Amalekilaisetkin polveutuivat Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, sillä Amalek oli Eesaun pojan Elifaan, poika (1. Moos. 36: 10 - 12), ja siksi he olivat israelilaisten sukulaisia. Mutta sukulaisuuskaan ei auta Jumalan tuomiolla, ellei rikkomuksia ole ajoissa sovittu ja selvitetty.

Even the nation of Amalek descended from Abraham, Isaac and Jacob, for Amalek was the son of Eliphas, the son of Esau (Gen. 36: 10 - 12), and therefore they were relatives to Israel. But not even relationship helps God's judgment if the crimes are not investigated in time.

Mooseksen ja Joosuan aikaiset amalekilaiset kai luulivat selvinneensä Israelille tekemistään ilkeyksistä ilman rangaistusta, mutta miltä Jumalan rangaistus mahtoi tuntua 500 vuotta myöhemmin!

Maybe the nation of Amalek in the time of Moses and Joshua believed they avoided God's punishment, but how could the punishment of God be felt 500 years later!

Jesaja lohduttaa kaikkia Jumalan oikeutta odottavia näin: "Sanokaa hätääntyneille sydämille: 'Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan Rangaistus! Hän tulee ja pelastaa teidät" (Jes. 35: 4).

Isaiah comforts all those who are waiting for God's justice:
"Say to them that are of a fearful heart, Be strong, fear not: behold, your God will come with vengeance, even God with a recompence; he will come and save you" (Isa. 35: 4).