Ettemme eksyisi * Lest we be led astray

Edellisessä kirjoituksessani suuntasin katseeni ajassa taaksepäin ja totesin, että ihmiskunta on elänyt Pahan hallitusaikaa jo yli 6000 vuotta laskettuna maailman luomisesta ja Adamin päivistä.

In my previous article, I looked back in time and stated that humanity has been living the time of the reign of Evil briskly for over 6,000 years, counting since the creation of the world and the days of Adam.

En tiedä, mihin tulkinta ihmiskunnalle annetusta 6000 vuodesta tarkalleen ottaen perustuu, mutta arvelen, että siihen on osaltaan vaikuttanut luomisviikon 6 + 1 päivää ja Pietarin sanat, että Jumalan edessä yksi päivä on kuin 1000 vuotta ja tuhat vuotta kuin 1 päivä (2. Piet. 3: 8). 

I don't know what the interpretation of the 6,000 years given to humanity is based on exactly, but I suspect that it was partly influenced by the 6 + 1 days of the creation week and Peter's words that with God one day is as a thousand years and a thousand years as 1 day (2. Pet. 3:8).

Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa 1000 vuodesta, jotka ajoittuvat välittömästi Jeshuan/Jeesuksen kuninkaallisen ja voitokkaan paluun jälkeen (Ilm. 19: 11 -16). Kun Jeshua saapuu ”tuhannen tuhansine enkeleineen” (Juuda 14) ja Isänsä suunnattomassa kirkkaudessa (Matt. 16: 27), mikään synti ja vääryys ei kestä Hänen pyhien kasvojensa edessä. Kaikki jumalattomat, olkootpa ne kuninkaita, orjia tai vapaita, ylhäisiä tai alhaisia, vallan käyttäjiä tai vallan alle alistettuja, saavat surmansa Jumalan Pojan kirkkaudesta. Sen tähden auringossa seisova enkeli kutsuu kaikki taivaan linnut ”suurelle aterialle” syömään kuningasten, sotapäälliköiden, mahtimiesten, ratsujen, ratsastajien, orjien, vapaiden, pienten ja suurten lihaa (Ilm. 19: 17 - 21).

John writes in the Book of Revelation about the 1,000 years that will immediately follow the royal and triumphant return of Yeshua/Jesus (Rev. 19:11-16). When Yeshua arrives with “thousands of angels” (Jude 14) and in the glory of his Father (Matt. 16:27), no sin or unrighteousness will stand before His holy face. All the wicked, whether kings, slaves or free, high or low, rulers or subjects, will be killed by the glory of the Son of God. Therefore, the angel standing in the sun calls all the birds of the air to the “great supper” to eat the flesh of kings, generals, mighty men, horses, riders, slaves, free, small and great (Rev. 19:17-21).

Ainoastaan ne, jotka eivät tule kuolemaan Jumalan Pojan ilmestymisessä, saavat istua valtaistuimille hallitsemaan Messiaan/Kristuksen kanssa (Ilm. 19: 21 -> 20: 4). Tuosta hetkestä alkaa 1000 vuoden jakso, jolloin pyhät hallitsevat taivaassa, Isän kodissa, jonne Jeshua on lupauksensa mukaan valmistanut omilleen sijoja/valtaistuimia (Joh. 14: 1 - 3).

Only those who do not die at the appearing of the Son of God will sit on thrones to rule with the Messiah/Christ (Rev. 19:21 -> 20:4). From that moment begins a 1000 year period when the saints will reign in heaven, in the Father's house, where Yeshua has, according to his promise, prepared places/thrones for his own (John 14:1 - 3).

Ihmiskunnan Saatanan johdolla tuhoama Maa-planeetta tulee olemaan levossa tuon 1000 vuoden ajan. Kun  kaikki jumalattomat ovat kuolleet ja kaikki pyhät (sekä Jeshuan kuolleista herättämät että hänen palatessa elossa olleet 1. Tess. 4: 14 - 17) ovat nousseet Isän kotiin, Saatanalla ei ole ainuttakaan ihmistä ”kiusattavana”. Siksi tuota 1000 vuoden aikaa kutsutaan myös Saatanan vankeudeksi (Ilm. 20: 1, 2).

The planet Earth, destroyed by mankind under Satan’s leadership, will be at rest for that 1,000 years. When all the wicked have died and all the saints (both those raised by Yeshua and those alive when he returns 1 Thess. 4:14-17) have ascended to the Father’s house, Satan will not have a single person to “tempt.” That is why that 1,000-year period is also called Satan’s captivity (Rev. 20:1, 2).

Tuhannen vuoden loputtua Jeshua herättää jumalattomat ”tuomion ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29). Jumalattomien herättyä henkiin Saatanan vankeus päättyy (Ilm. 20: 5, 7), kun hän pääsee jälleen toteuttamaan omia juoniaan heidän kanssaan. Saatanan viimeinen super-operaatio on ns. "Googin ja Maagogin sota” (Ilm. 20: 7, 8, 9), joka tulee päättymään pahuuden joukkojen häviöön. 

After the thousand years, Yeshua will raise the wicked in the "resurrection of judgment" (John 5:29). With the resurrection of the wicked, Satan's imprisonment will end (Rev. 20:5, 7), when he will once again be able to carry out his own schemes with them. Satan's last super-operation is the so-called "war of Gog and Magog" (Rev. 20:7, 8, 9), which will end in the defeat of the forces of evil.

Seuraavaksi maan kansat, sekä voittajat että häviäjät, kootaan yhteiseen tuomion hetkeen, jossa taivaalliset kirjat avataan, ja jokainen tuomitaan tekojensa mukaan (Ilm. 20: 11- 15; Matt. 25: 31 - 46).

Next, the nations of the earth, both victors and vanquished, will be gathered together for a common hour of judgment, where the heavenly books will be opened, and each will be judged according to the deeds (Rev. 20: 11-15; Matt. 25: 31-46).

Maailman ensimmäisen viikon 6 ensimmäistä päivää vastannee näin ollen 6000 vuotta ihmiskunnan historiassa ja luomisviikon sapatti tuota 1000 vuoden jaksoa. Viimeinen tuomio tulee puhdistamaan Maan kaikesta pahasta, synnistä, jumalattomista ja synnin seurauksista sekä synnin aiheuttajasta, vanhasta Lohikäärmeestä alias Saatanasta. 

The first 6 days of the first week of the world would therefore correspond to 6000 years in human history and the Sabbath of the creation week to that period of 1000 years. The final judgment will cleanse the Earth of all evil, sin, the wicked and the consequences of sin, as well as the cause of sin, the old Dragon aka Satan. 

Elämme parhaillaan merkittävässä ajassa! Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, me ihmiset emme voi kuitenkaan tietää Jumalan aikataulua, mutta me voimme tarkata ajan merkkejä ja tiedostaa niiden perusteella, missä hetkessä elämme.

We are currently living in a very significant time!As I stated in my previous article, however we humans cannot know God's timetable, but we can observe the signs of the times and, based on them, realise in which moment we are living.

Kun korviini on viime päivinä kantautunut 'lohikäärmeen ääntä’, Ilmestyskirjan 13. luku on tullut minulle hyvin ajankohtaiseksi.

As the ’voice of the dragon' has reached my ears in recent days, Revelation 13 has become very relevant to me.

Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan kahdesta merkittävästä pedosta (uskonnollis-poliittisesta vallasta/mahdista), jotka pystyvät johtamaan koko ihmiskuntaa. Ensimmäinen peto nousee merestä ja toinen peto maasta. Merestä nouseva peto (13: 1 - 10) on tuttu jo Danielin kirjasta, jossa tuon vallan nousu, sen tekemiset ja luonne ennustettiin etukäteen. 

Revelation 13 tells of two significant beasts (religious-political powers) that are capable of leading all of humanity. The first beast rises from the sea and the second beast from the earth. The beast rising from the sea (13:1-10) is already familiar from the book of Daniel, where the rise of that power, its actions and nature were foretold in advance.

Danielille ei näytetty vielä ”maasta nousevaa” petoa, jonka Johannes sai nähdä (Ilm. 13: 11 - 18). Tämä ”toinen peto” ryhtyy yhteistyöhön ensimmäisen pedon kanssa ja saa pakkoa käyttäen koko maailman kumartamaan ensimmäistä petoa. Molemmat pedot ovat Jumalan tahtoa vastaan taistelevia saatanallisia voimia, joille Lohikäärme antaa voimansa. Niinpä jos haluamme totella Jumalan tahtoa, on tärkeää tunnistaa nuo molemmat pedot ja olla kumartamatta niitä!

Daniel was not yet shown the beast that “came out of the earth” that John saw (Rev. 13:11-18). This “second beast” will join forces with the first beast and force the entire world to worship the first beast. Both beasts are satanic forces that fight against God’s will and are empowered by the Dragon. So if we want to obey God’s will, it is important to identify both beasts and not to bow down to them!

Jesaja paljastaa, että Saatana alias Lucifer halusi nousta Jumalaa korkeammalle (Jes. 14: 12 - 14) ja hän myös teki niin. Onnistuminen tuossa tavoitteessa edellyttää häneltä valheellista toimintaa; hänen on peitettävä oma pahuutensa ja teeskenneltävä olevansa hyvä jumala ja itse pelastaja. On selvää että myös nuo kaksi maailmanvaltaa/petoa toimivat samalla tavalla kuin Lohikäärme ja peittävät oman todellisen luonteensa ja näytelevät jumalallista ja hyvää voimaa! Ja ne osaavat tehdä sen langennutta ihmiskuntaa miellyttävällä tavalla!

Isaiah reveals that Satan, alias Lucifer, wanted to rise higher than God (Isa. 14:12-14) and he did so too. To succeed in that goal, he must act falsely; he must cover up his own wickedness and pretend to be a good god and a savior himself. It is clear that those two world powers/beasts also act in the same way as the Dragon and hide their true nature and act as divine and good power! And they know how to do it in a way that is pleasing to fallen mankind!

Mutta sekä Daniel että Johannes ovat antaneet meille riittävästi vihjeitä, joiden perusteella voimme tunnistaa nuo teeskentelevät pahuuden voimat.

But both Daniel and John have given us enough clues to identify those pretending forces of evil.

Koska jo uskonpuhdistajat 1500-luvulta alkaen ovat avanneet ensimmäisen pedon olemuksen, ja koska se on edelleen sama, en puutu tässä kirjoituksessa siihen valtaan.

Since the Reformers from the 16th century onwards have revealed the nature of the first beast, and since it is still the same, I will not address that power in this article.

Johannes kuvaa maasta nousevaa petoa sanoilla 'sillä on kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet” ja se puhuu kuin lohikäärme’ (Ilm. 13: 11). Johannes vahvistaa lohikäärmeen tarkoittavan Saatanaa/Perkelettä  (Ilm. 12: 9). 

John describes the beast rising from the earth as having ‘two horns like a lamb’ and ‘speaking like a dragon’ (Rev. 13: 11). John confirms that the dragon represents Satan/Devil (Rev. 12:9).

Ja Jeshuan kuvaus lohikäärmeestä on Joh. 8: 44: ssa.

käännös 1938: ”... ja touudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” 

käännös 1992: ”... Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.”

And Yeshua's description of the dragon is in John 8:44.

”... He was a murderer from the beginning, and abode not in the truth, because there is no truth in him. When he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar, and the father of it."

Lohikäärme alias Saatana puhuu valhetta, ja samoin tekee myös maasta nouseva peto! Jos heidän valheellinen puheensa koskisi ainoastaan uskoa ja Raamattua, vain harvat ihmiset tunnistaisivat valheen, koska suhteellisen harvat uskovat Jumalaan ja lukevat Raamattua. Mutta näyttää siltä, että ”maasta nouseva” peto lankeaa muissakin asioissa valheeseen niin avoimen törkeästi, että hänet saa valheesta kiinni kuka tahansa.

The dragon, alias Satan, speaks lies, and so does the beast that rises from the earth! If their lying speech were only about faith and the Bible, only a few men would recognise the lie, because relatively few believe in God and read the Bible. But it seems that the beast ”rising from the earth” also lies in other matters so openly and blatantly that anyone can catch him in a lie.

On mielenkiintoista seurata, miten ”karitsansarvinen peto” tulee valheilla pakottamaan ihmisille ensimmäisen pedon kuvaa, nimeä ja merkkiä, ja miten suuren osan siinä kaikessa tulee saamaan Saatanan suurin valhe ja petos Jumalan nimestä!

It is interesting to watch how the “lamb-horned beast” will force with lies the image, name, and mark of the first beast on people, and how much of a role Satan’s greatest lie and deception about God’s name will play in all of this!

Tetragrammia יהוה väitetään... jopa Raamatussa... Jumalan nimeksi. Tetragrammin tunnetuimmat ääntämismuodot ovat JAHVE ja JEHOVA. Se on käännetty englanniksi sanalla LORD ja suomeksi sanalla Herra (1642, 1776, 1933, 1938), HERRA (2012).

The Tetragrammaton יהוה is claimed... even in the Bible... to be the name of God. The most well-known pronunciations of the Tetragrammaton are YAHWE and JEHOVAH. It is translated into English as LORD and into Finnish as Herra (1642, 1776, 1933, 1938), HERRA (2012).

On syytä muistaa, mitä Jeshua sanoi puhuessaan vääristä profeetoista (Matt. 7: 15 - 23): ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (jae 21).

It is worth remembering what Yeshua said when speaking about false prophets (Matthew 7:15-23): ”Not every one that saith unto me, Lord, Lord, shall enter into the kingdom of heaven; but he that doeth the will of my Father which is in heaven."

Jumala ilmoitti Moosekselle todellisen nimensä Siinain erämaassa palavan pensaan luona. Jumalan pyhä nimi on hepreaksi אהיה EHJEE (2. Moos. 3: 14). Tämä heprean sana אהיה on olla-verbin muoto yksikön 1. persoonassa, ja se tarkoittaa OLEN. Kyseinen sana esiintyy Vanhassa Testamentissa noin 40 kertaa. Nimeen אהיה EHJEE liittyy vahva ja ikuinen sitoutuminen OLLA  LÄSNÄ yksilön elämässä ja antaa hänelle taivaallinen siunaus. Jumala vahva lupaus oli Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille, Daavidille: EHJEE kanssasi... MINÄ OLEN sinun kanssasi.

God revealed His true name to Moses in the wilderness of Sinai at the burning bush. God’s holy name in Hebrew is אהיה EHYEH (Exodus 3:14). This Hebrew word אהיה is the form of the verb to be in the first person singular and it means I AM. The word occurs about 40 times in the Old Testament. The name אהיה EHYEH carries a strong and eternal commitment to BE PRESENT in the life of an individual and to give him heavenly blessing. God’s strong promise was to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon, David: EHYEH with you... I AM with you.

Mutta Jumalan sitoutuminen ei ole koskaan yksipuolista, sillä Hän ON  LIITTOSUHTEESSA lastensa kanssa. Vaikka Jumala valitsi Israelin omaksi kansaksi, Israel oli tämän tästä uskoton Jumalalle. Esim. profeetta Hosean aikana (700-luvun loppupuolella eaa.) kansan uskottomuus muistutti symbolisesti jo haureutta. Herättääkseen uskottoman kansan tajuamaan oman tilansa Jumala kehotti Hoseaa varsin erikoiseen toimintaan, joka oli julkinen metafora kansan uskottomuudesta.

But God's commitment is never one-sided, for He IS IN A COVENANT RELATIONSHIP with His children. Although God chose Israel to be His people, again and again Israel was unfaithful to God. For example, during the time of the prophet Hosea (late 7th century BCE), the people's unfaithfulness symbolically resembled fornication. In order to awaken the unfaithful people to realise their own condition, God called upon Hosea to do a very special thing, which was a public metaphor for the people's unfaithfulness.

Hosean tuli ottaa vaimokseen portto (Hoos. 1: 2). Kun sitten Gomer, Diblaimin tytär, synnytti Hosealle pojan, hänen nimeksi tuli antaa יזרעאל Jisreel ennustukseksi siitä, että Jeehun Jisreelissä tekemät verityöt kostetaan Jeehun suvulle ja  Israelin kuningaskunnasta tulee loppu (Hoos. 1: 3 - 5). 

Hosea was to take a harlot as his wife (Hos. 1:2). Then, when Gomer, the daughter of Diblaim, bore Hosea a son, he was to be named יזרעאל Jezreel, a prophecy that the bloodshed committed by Jehu in Jezreel would be avenged on the house of Jehu and the kingdom of Israel would come to an end (Hos. 1:3-5). 

Gomerin toiselle pojalle tuli antaa nimi לא רחמה Lo-Ruhama (= hän ei saa armoa) merkiksi siitä, että Jumala ei enää armahda Israelin heimoa (Hoos. 1: 6, 7).

Gomer's second son was to be named לא רחמה Lo-Ruhamah (= he will not receive mercy) as a sign that God would no longer have mercy on the tribe of Israel (Hos. 1: 6, 7)

Ja Gomerin kolmannelle pojalle tuli antaa nimi לא עמי Lo-Ammi (= ei minun kansani). Mutta silloin myös Jumalan nimi muuttui: nimi אהיה EHJEE muuttui nimeksi לא אהיה Lo-EHJEE, Ei-EHJEE     = > Minä en ole Jumalasi, Minä en ole sinun kanssasi. Jumalan läsnäolo ja siunaus loppui Israelissa. Ja Israelin kuningaskunta loppui todellakin 722 eaa.

And Gomer's third son was to be named לא עמי Lo-Ammi (= not my people). But then the name of God also changed: the name אהיה EHYEH changed to the name לא אהיה Lo-EHYEH, Not-EHYEH => I am not Your God, I am not with You. God’s presence and blessing ceased in Israel. And the kingdom of Israel did indeed end in 722 BCE.

Ihmiskunta on käyttänyt tetragrammia יהוה Jumalan nimenä Enoksen ajoista lähtien (1. Moos. 4: 26). Enoksen johdolla ihmiset alkoivat palvoa taivaankappaleita. Ja Tetrgrammi יהוה on aktiivisessa käytössä vieläkin eri uskontojen piirissä samoin kuin okkultismissa. 

Mankind has used the Tetragrammaton יהוה as the name of God since the time of Enosh (Gen. 4:26). Under Enosh’s leadership, people began to worship the heavenly bodies. And the Tetragrammaton יהוה is still actively used in various religions and occultism.

Koska nimi אהיה EHJEE on säilynyt lähes tuntemattomana, eikä sitä käytetä pakanallisissa menoissa niin kuin tetragrammia, Jeshuan rukous ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” (Matt. 6: 9) on toteutunut kirjaimellisesti. ’Pyhittää’ on hepreaksi קדש qadash, ja se merkitsee ’omistamista Jumalan omaan käyttöön’. 

Because the name אהיה EHYEH has remained almost unknown and is not used in pagan ceremonies like the Tetragrammaton, Yeshua's prayer "hallowed be your name" (Matthew 6:9) has been fulfilled literally.  ’To sanctify' is in Hebrew קדש qadash, and it means 'to dedicate to God's own use’.

Vaikka merestä ja erityisesti maasta nouseva peto puhuisi Jumalasta, Jumalan nimestä, Jumalan laista, Jumalan kunnioittamisesta jne., muistakaamme, että maasta nouseva peto puhuu kuin Lohikäärme. Se puhe on valhetta, disinfomaatiota, taivaan ja maan Luojan tahdon vastustamista ja ihmiskunnan Lunastajan hylkäämistä! Tutkikaamme sen tähden Jeshuan opetusta, sillä Jeshua on todellinen JUMALAN  SANA (Joh. 1: 1 - 3, 14) ja HÄN uskollinen ja totinen todistaja (Ilm. 3: 14), eikä Hänessä ole mitään valhetta!

Even if the beast rising from the sea and especially the beast rising from the earth speaks about God, God's name, God's law, honoring God, etc., let us remember that the beast rising from the earth speaks like a Dragon. That speech is a lie, disinformation, opposition to the will of the Creator of heaven and earth, and rejection of the Redeemer of mankind! Let us therefore study the teaching of Yeshua, for Yeshua is the true WORD OF GOD (John 1:1-3, 14) and HE is the faithful and true witness (Rev. 3:14), and in Him there are no lies!

Ihmisen aika * Human time

Ilmestyskirjan 10. luvussa Johannes esittelee väkevän enkelin, joka laskeutuu alas taivaasta ja asettuu seisomaan toinen jalka meren ja toinen maan päälle ja vannoo taivaan ja maan Luojan, ikuisesti elävän Jumalan (Ehjeen) kautta, että aika loppuu silloin, kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaan. Ihmiskunnalle annettu aika tulee siis päättymään tuona hetkenä! Ajan loppuminen tarkoittaa Jumalan armon päättymistä. Aika siis mittaa Jumalan armon pituuden kestämistä, sitä miten pitkään Hän kutsuu lapsiaan takaisin Kotiin.

In Revelation 10, John presents a strong angel descending from heaven and standing with one foot on the sea and the other on the land, swearing by the Creator of heaven and earth, the eternally living God (Ehyeh), that time will end when the seventh angel blows his trumpet. So the time given to humanity will end at that moment! The end of time means the end of God's grace. So time measures the length of God's grace, how long He calls His children back Home.

Seitsemännen enkelin puhaltaessa pasuunaan tämän maailman Ruhtinaan herruus loppuu, ja koko maailman kuninkuus siirtyy Jumalan Voidellulle, Jeshualle, jonka hallinto tulee jatkumaan ikuisesti (Ilm. 10: 15). Sinä hetkenä aika vaihtuu ikuisuudeksi.

When the seventh angel blows his trumpet, the dominion of the Prince of this world will end, and the kingdom of the whole world will pass to God’s Anointed One, Yeshua, whose reign will continue forever (Rev. 10:15). At that moment, time will change to eternity.

Sitä milloin tuo tärkeä hetki koittaa, on yritetty laskea ja ennustaa huolimatta siitä, että itse Jeshua sanoi: ”... siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24: 36). 

There have been attempts to calculate and predict when that important moment will come, despite the fact that Yeshua himself said: "... of that day and hour no one knows, not even the angels in heaven, nor the Son, but only the Father" (Matthew 24:36).

Jostakin syystä Kuningas Jaakon Käännöksessä (KJV) tuosta jakeesta puuttuu maininta Pojasta, vaikka se on kuitenkin kreikankielisessä Novum Testamentum Graece’ssa. Mutta koska Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30) tavoitteissaan ja toimissaan, Poika kyllä saa tietää Isältä, milloin Hänen Kuninkuutensa hetki koittaa. Koska tuota hetkeä ei ole etukäteen ilmoitettu ihmiskunnalle eikä edes enkeleille, sen laskeminen ja ennustaminen on meille ihmisille täysin turhaa ajanhukkaa. Sen sijaan voimme kyllä laskea, kuinka pitkä Jumalan armonaika on ollut ihmiskuntaa kohtaan tähän mennessä.

For some reason, the King James Version (KJV) omits the mention of the Son from that verse, although it is in the Greek Novum Testamentum Graece. But since the Father and the Son are one (John 10:30) in purpose and action, the Son does know from the Father when the time for His Kingdom will come. Since that time has not been announced in advance to mankind, or even to angels, calculating and predicting it is a complete waste of time for us humans. Instead, we can calculate how long God’s grace has been toward mankind up to now.

Koska Vanhan Testamentin kirjoitukset ovat Tanakin tekstejä, luulisi juutalaisten tietävän ihan tarkalleen, paljonko aikaa on kulunut maailman luomisesta. Mutta heidän ajanlaskunsa hämmästyttää minua suuresti! Juutalaisen ajanlaskun lähtökohta on vuosi 3760 eaa., jolloin maailman luominen tapahtui heidän mukaansa. 

Since the Old Testament writings are Tanakh texts, you would think that the Jews would know exactly how much time has passed since the creation of the world. But their calendar amazes me greatly! The starting point of the Jewish calendar is the year 3760 BCE, when the creation of the world took place according to them.

Kun tuohon lukuun 3760 lisätään kulloinkin meneillään oleva vuosi, saadaan summaksi maailman luomisesta kulunut aika. Näin ollen maailman luomisesta olisi kulunut nyt 5785 vuotta (3760 + 2025 = 5785). Ei voi pitää paikkaansa! On ryhdyttävä tarkistamaan Vanhan Testamentin tekstejä ja laskemaan kulunutta aikaa! Eikä tehtävä ole loppujen lopuksi edes vaikea.

When the current year is added to that number 3760, the total is the time that has passed since the creation of the world. Therefore, 5785 years have now passed since the creation of the world (3760 + 2025 = 5785). This cannot be true! We must start checking the texts of the Old Testament and calculating the time that has passed! And the task is not even difficult after all.

Näin etenin tehtävän kanssa: Ensiksi tarkistin pari kymmentä vuotta aikaisemmin tekemäni aikajanan Aadamista Abrahamiin ja jatkoin siitä eteenpäin. Totesin, että jos Raamatussa annetut tiedot pitävät paikkansa Jaakob alias Israel kuoli vuonna 2255 luomisen jälkeen. Siihen saakka ei ole pienintäkään epäilyksen häivää koskien kulunutta aikaa. 

This is how I proceeded with the task: First, I checked the timeline I had made a couple of decades earlier from Adam to Abraham and continued from there. I concluded that if the information given in the Bible is correct, Jacob, aka Israel, died in the year 2255 after creation. Until then, there is not the slightest doubt about the time that has passed.

Sitten seuraa ajanjakso, josta ei voi olla yhtä varma kuin Jaakobin kuolinvuoteen saakka. Vastauksetta jää eräitä kysymyksiä: Milloin Joosef syntyi? Tiedetään kyllä, että hän eli 110 vuotta. Miten pitkään heprealaiset/israelilaiset saivat elää rauhassa Egyptissä ennen kuin heidät alistettiin orjatyöhön? Aabrahamille ilmoitettiin, että hänen jälkeläisensä joutuvat elämään muukalaisina maassa, jossa heitä sorrettaisiin 400 vuotta (1. Moos. 15: 13; Ap.t. 7: 6). 

Then follows a period of time that cannot be as certain as the year of Jacob’s death. Some questions remain unanswered: When was Joseph born? It is known that he lived for 110 years. How long were the Hebrews/Israelites allowed to live in peace in Egypt before they were subjected to slave labor? Abraham was told that his descendants would have to live as strangers in a land where they would be oppressed for 400 years (Gen. 15:13; Acts 7: 6).

Mutta israelilaisten kerrotaan asuneen Egyptissä 430 vuotta (2. Moos. 12: 40). Sisältyykö noihin 430 vuoteen sekä orjuuden aika että se rauhan aika, joka vallitsi niin kauan, kun Joosef eli ja kun vallassa oleva Egyptin farao tiesi/muisti Joosefin ansiot?

But the Israelites are said to have lived in Egypt for 430 years (Ex. 12:40). Does that 430 years include both the time of slavery and the time of peace that existed while Joseph was alive and the ruling Pharaoh of Egypt knew/remembered Joseph's merits?

Okei, mutta kun Jaakobin kuolinvuoteen 2255 lisätään 430 vuotta, päädymme vuoteen 2686 luomisesta. Exoduksen vuosi oli vuosi 2686 luomisen jälkeen... mahdollisesti.

Okay, but when we add 430 years to Jacob's death year of 2255, we end up with the year 2686 from creation. The year of the Exodus was the year 2686 after creation... possibly.

Kuningas Salomo aloitti neljäntenä hallitusvuotenaan Jerusalemin temppelin rakentamisen 480 vuotta Egyptistä lähtemisen jälkeen (1. Kun 6: 1). Jos pitää paikkansa, että Salomo nousi kuninkaaksi 971 eaa., hänen neljäs hallitusvuotensa oli 967 eaa.

King Solomon began building the temple in Jerusalem in the fourth year of his reign, 480 years after the Exodus from Egypt (1. Kings 6: 1). If it is correct that Solomon became king in 971 B.C.E., his fourth year of reign was 967 B.C.E.

Selvittääksemme kuinka pitkä aika kului "ensimmäisestä Adamista viimeiseen Adamiin” (1. Kor. 15: 45) eli Adamista Jeshuaan, tarvitsee vain laskea yhteen luvut: 2255, 430, 480 ja 967. Vastaus on 4132 vuotta. Epätarkkuutta saattaa olla jonkin verran, mutta ei kuitenkaan 300 - 400 vuotta, niin kuin juutalaisten tulkinnassa on. Juutalaisten ja minun aikalaskut eroavat 375 vuodella.

To find out how long it took from “the first Adam to the last Adam” (1 Cor. 15:45), that is, from Adam to Yeshua, we only need to add up the numbers: 2255, 430, 480 and 967. The answer is 4132 years. There may be some inaccuracy, but it is not 300 - 400 years, as the Jewish interpretation has it. The Jewish and my chronologies differ by 375 years.

Kannattaa muuten huomioida Paavalin käyttämät sanat ”ensimmäinen ja viimeinen Adam” eikä ensimmäinen ja toinen. Tuntuu siltä, että Paavali tiesi jostakin kolmannesta Adamista noiden kahden välissä.

By the way, it’s worth noting that Paul used the words “the first and the last Adam” rather than the first and the second. It seems that Paul knew of a third Adam between those two.

On huomioitava myös Danielin pitkä aikaprofetia (Dan. 9. luku), joka alkaa Persian kuninkaan Artakserkses I:n vuonna 457 eaa. antamasta käskystä rakentaa Jerusalemin temppeli, ja joka jatkuu ajanlaskun taitteen tälle puolelle aina vuoteen 1844, ja joka vahvistaa Jeshuan syntymä-, kaste- ja kuolinvuoden.  

We must note also Daniel's long time prophecy (Dan. 9), which begins with the order given by Persian King Artaxerxes I in 457 BCE to build the temple in Jerusalem, and which continues on this side of the timeline until 1844, and which confirms the year of Yeshua's birth, baptism, and death.

Mutta juutalaiset eivät pidä Danielia edes profeettana, sillä hänen kirjansa on sijoitettu Tanak’issa kirjoitusten (Ketuvim) eikä profeettakirjojen (Nevi’im) joukkoon.

But the Jews do not even consider Daniel a prophet, because her book is placed in the Tanakh among the writings (Ketuvim) and not among the prophets (Nevi’im).

Mitkä vuodet tai ajanjaksot juutalaiset jättävät pois laskuista, ja poistetaanko ne alkupäästä heti luomisen jälkeen vai eaa-jakson loppupäästä ennen Jeshuan syntymää?

What years or periods do Jews leave out of their calculations, and are they removed from the beginning immediately after creation or from the end of the BCE period before the birth of Yeshua?

Perinteisesti on ajateltu, että ihmiskunnalle annettu aika olisi yhteensä 6000 vuotta, ja että se jakautuisi 4000 vuoteen eaa. ja 2000 vuoteen jaa. Verratessani juutalaista ajanlaskua tähän malliin, juutalaisesta ajanlaskusta näyttää puuttuvan 240 vuotta. Genesiksen viidennen luvun antamien tietojen mukaan 240 vuotta Adamista vie Enoksen aikaan, sillä Enos eli vuosina 235 - 1140 luomisen jälkeen. Ja Enoksen aikaan alettiin huutaa avuksi Jahven nimeä (1. Moos. 4: 26).

Traditionally, it has been thought that the total time allotted to mankind would be 6,000 years, and that this would be divided into 4,000 years B.C. and 2,000 years C.E. When I compare the Jewish calendar with this model, the Jewish calendar seems to be missing 240 years. According to the information given in Genesis chapter five, 240 years from Adam takes us to the time of Enosh, for Enosh lived from 235 to 1140 years after creation. And in the time of Enosh people began to call on the name of Yahweh (Gen. 4:26).

Nimi יהוה Jahve on juutalaisille tärkeä, se tiedetään! Mutta juutalaisissa lähteissä ja Targumeissa kerrotaan myös, että Enoksen aikana ihmiset alkoivat erehtyä, ja että Enos oli epäjumalanpalvelija, joka johti ihmiset palvomaan taivaankappaleita; aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Jahven huutaminen liittyy näin ollen pakanuuteen. Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä olevan אהיה Ehjee (2. Moos. 3: 14).

The name יהוה Yahweh is important to the Jews, it is known! But Jewish sources and Targums also tell us that during the time of Enosh, people began to err, and that Enosh was an idolater who led people to worship celestial bodies; the sun, moon and stars. The cry of Yahweh is therefore associated with paganism. God revealed to Moses his name as אהיה Ehyeh (Exodus 3:14).

Selittäneekö vuodesta 3760 eaa. alkava ajanlasku myös sen, miksi Genesiksen alussa on kaksi erilaista luomiskertomusta? Mahtavatko juutalaiset sijoittaa Jahvistisen luomiskertomuksen (1. Moos. 2: 4 - 25) ajanlaskunsa alkuun, ja korvata Adamin Enoksella? Vanhassa Testamentissa Enos אנוש näyttää olevan synonyymi nimelle Adam אדם merkityksessä ihminen/ihmiskunta. Tekstejä, joissa enosh אנוש korvaa nimen adam אדם löytyy Vanhasta Testamentista yli neljäkymmentä.

Does the chronology starting from 3760 BCE also explain why there are two different creation stories at the beginning of Genesis? Could the Jews place the Yahwistic creation story (Genesis 2:4-25) at the beginning of their chronology, and replace Adam with Enos? In the Old Testament, Enos אנוש seems to be synonymous with the name Adam אדם in the sense of man/humanity. There are over forty texts in the Old Testament where enosh replaces אנוש the name adam אדם.

Olen kysynyt juutalaisesta ajanlaskusta parilta asiantuntijalta; henkilöiltä, joiden arvelin tuntevan juutalaisuutta ja tietävän mahdollisen selityksen juutalaiselle tavalle laskea kulunutta aikaa, mutta en ole saanut vastauksia. Vastauksia odotellessani tein oman aikajanani, ja totesin, että ihmiskunta on saanut Isältä armoa armon päälle. Mutta näin ei tule jatkumaan loputtomasti!

I have asked a couple of experts about Jewish chronology; people I thought were familiar with Judaism and might have a possible explanation for the Jewish way of counting time, but I have not received  answers. While waiting for answers, I made my own timeline, and concluded that humanity has received grace upon grace from the Father. But this will not continue indefinitely!

Ihminen /ihmiskunta on ylittänyt perinteisen tulkinnan mukaisen 6000 vuoden rajan jo yli sadalla vuodella, sillä 4132 + 2025 = 6157. Maailma on ajautunut äärimmäiseen hulluuteen, josta sen voi pelastaa ainoastaan Jeshuan eli Ihmisen Pojan paluu.

Man/humanity has already exceeded the traditional 6000-year limit by over a hundred years, as 4132 + 2025 = 6157. The world has descended into extreme madness, from which only the return of Yeshua, the Son of Man, can save it.

TULE JO PIAN, JESHUA! TULE, HERRAMME JEESUS!

COME SOON, YESHUA! COME, OUR LORD JESUS!

*****************************************

Aikaa eaa. voidaan laskea arviolta myös Jeshuan /Jeesuksen sukuluetteloiden pohjalta, jotka ovat Uudessa Testamentissa (Matt. 1: 1 - 17 ja Luuk. 3: 23 - 38). Luettelot poikkevat kyllä toisistaan merkittävästi, sillä Matteuksessa luetellaan vain 42 sukupolvea (Abrahamista Jeshuaan) ja Luukkaassa 77 sukupolvea (Jeshuasta Adamiin). 

Kysymys kuuluu: montako vuotta lasketaan yhden sukupolven iäksi? Ennen vedenpaisumusta ihmiset elivät huomattavasti pidempään kuin sen jälkeen. Jos oletusarvo on 100 - 120v. ennen vedenpaisumusta ja 50 vuotta sen jälkeen, saadaan molemmista sukuluettelosta tulokseksi vähintäinkin 4000 vuotta.

The time BC can also be calculated approximately based on the genealogies of Yeshua/Jesus, which are in the New Testament (Matt. 1: 1 - 17 and Luke 3: 23 - 38). The lists differ significantly from each other, as Matthew lists only 42 generations (from Abraham to Yeshua) and Luke lists 77 generations (from Yeshua to Adam).

The question is: how many years are counted as the age of one generation? Before the flood, people lived considerably longer than after it. If the default value is 100 - 120 years before the flood and 50 years after, both genealogies give a result of at least 4000 years.

Kiista Danielista ja hänen kirjastaan * The controversy over Daniel and his book

Sitaatti kirjasta Johdatus Raamattuun (Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen): ”Vanhan Testamentin synty kesti useita vuosisatoja. Sen Vanhimmat osat ajoitetaan ensimmäisen vuosituhannen eKr. alkupuoliskolle, kun taas nuorin kirja, Danielin kirja, on peräisin vasta 160-luvulta eKr. Ratkaisevin ajanjakso Vanhan Testamentin synnyssä on Babylonian pakkosiirtolaisuus (587 -538 eKr.) ja sitä seuraava aika aina 200-luvulle eKr. saakka.”

Quote from the book Johdatus Raamattuun (Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen): "The creation of the Old Testament took several centuries. Its oldest parts are dated to the first half of the first millennium BC, while the youngest book, the Book of Daniel, is only from the 160s BC. The most crucial time problem in the creation of the Old Testament is the Babylonian Exile (587-538 BC) and the period that followed it until the 2nd century BC."

Lainaus sisältänee oikeitakin seikkoja, mutta Danielin kirjasta siinä lasketaan minun mielestä täyttä luikuria.

The quote probably contains some truth, but in my opinion it is a complete misrepresentation of the book of Daniel.

Aivan ensimmäiseksi mieleeni nousee vastakysymys: Jos Danielin kirja on kirjoitettu vasta 160-luvulla eKr., miten se voi sitten sisältyä Septuagintaan, jonka käännös tehtiin noin 250 eKr. Egyptin silloisen faraon Ptolemaios II Filadelfoksen (285- 247eKr.) pyynnöstä?

The very first thing that comes to mind is a counter-question: If the Book of Daniel was only written in the 160s BC, how can it be included in the Septuagint, which was translated around 250 BC at the request of the then Egyptian pharaoh Ptolemy II Philadelphus (285-247 BC)?

Daniel kuului niihin juutalaisiin nuorukaisiin, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessarin ylimmäinen hoviherra, Aspenas, toi Israelista. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan, Joojakimin, kolmantena hallitusvuotena (606/605 eKr.), jolloin Nebukadnessarin toimesta Jerusalemin temppelistä vietiin ensimmäisen kerran kallisarvoisia astioita Sinearin maahan (seur. kerrat 597eKr. Joojakinin aikaan ja 586 eKr. Sidkian aikaan).

Daniel was among the Jewish youths whom Ashpenaz, the chief eunuch of Nebuchadnezzar, king of Babylon, brought from Israel. This happened in the third year of the reign of Jehoiakim, king of Judah (606/605 BC), when Nebuchadnezzar first took the precious vessels from the temple in Jerusalem to the land of Shinar (the second time was in 597 BC under Jehoiachin and 586 BC under Zedekiah).

Daniel ja hänen kolme ystäväänsä, Hananja, Miisael ja Asarja, läpäisivät Aspenaan testit, ja heidät katsottiin kelvollisiksi palvelemaan Nebukadnessarin hovissa. Aspenas piti heitä terävä-älyisinä ja hyväoppisina nuorukaisina. Heille opetettiin Baabelin hovissa Kaldean kirjoitusta ja kieltä, joka oli aramea.

Daniel and his three friends, Hananiah, Mishael, and Azariah, passed Ashpenaz’s tests and were deemed fit to serve in Nebuchadnezzar’s court. Ashpenaz considered them to be intelligent and well-educated young men. They were taught the Chaldean script and the language, which was Aramaic, in the Babylonian court.

Vanhan Testamentin kirjat on käännetty meille hepreasta, mutta Danielin kirja sisältää myös aramean kieltä (2: 4 - 7: 28). Näin ollen Danielin kirjan kirjoittaja on hallinnut sekä heprean että aramean.

The Old Testament books were translated to us from Hebrew, but the book of Daniel also contains Aramaic (2:4 - 7:28). Thus, the writer of the book of Daniel was fluent in both Hebrew and Aramaic.

Jeshua viittasi "profeetta Danieliin" puhuessaan opetuslapsille ”suuresta ahdingosta” ja vastatessaan heidän kysymykseen maailman lopusta ja hänen paluunsa merkeistä (Matt. 24: 15 -> Dan. 11: 31; 12: 11).

Yeshua referred to "the prophet Daniel" when speaking to the disciples about the "great tribulation" and answering their question about the end of the world and the signs of his return (Matt. 24:15 -> Dan. 11:31; 12:11).

Jeshua, joka tunsi ihmisten salaisimmat ajatuksetkin, olisi varmasti tiennyt myös sen, jos ”profeetta Daniel” ei olisi ollutkaan profeetta eikä edes Daniel. Antakaamme kunnia Jumalan Voidellulle, sillä Hänen suusta ei löydy pienintäkään valhetta!

Yeshua, who knew even the most secret thoughts of men, would surely have known that too, if “the prophet Daniel” had not been a prophet, nor even Daniel. Let us give glory to God’s Anointed One, for in His mouth no lie is found!

Kuningas Herodeksen aikana Itämailta Jeshuaa kumartamaan saapuneet ”tietäjät” olivat saaneet tietonsa juutalaisista kirjoituksista, joita oli jäänyt Baabeliin heidän pakkosiirtolaisuutensa ajalta. On loogista ajatella, että Baabelin ja Persian kuninkaiden hoveista löytyneet juutalaiset kirjoitukset olivat kaikkein arvostetuimpia. Tiedämme, että Daniel sai profeetallisia näkyjä palvellessaan sekä Baabelin että Persian kuninkaita. Danielin kirjan yhdeksänteen lukuun kirjattu näky koskee nimenomaan uutta Voideltua (papit ja kuninkaat voideltiin tehtäväänsä). Tuossa näyssä annetut aikamäärät täsmäävät täydellisesti Jeshuan kasteeseen ja ristiinnaulitsemiseen. Daniel siis tunsi Voidellun ja Voideltu tunsi Danielin.

During the time of King Herod, the “wise men” who came from the East to worship Yeshua had obtained their knowledge from Jewish writings that had been left in Babylon during their exile. It is logical to think that the Jewish writings found in the courts of the kings of Babylon and Persia were the most highly regarded. We know that Daniel received prophetic visions while serving both the kings of Babylon and Persia. The vision recorded in the ninth chapter of the book of Daniel specifically concerns the new Anointed One (priests and kings were anointed for their office). The time periods given in that vision match perfectly with the baptism and crucifixion of Yeshua. So Daniel knew the Anointed One and the Anointed One knew Daniel.

Danielin kirjan myöhempää syntyaikaa (160-luku eKr.) perustellaan mielestäni hyvin keveillä näkökannoilla (ei edes mainita kyseisessä kirjassa):

The later date of the Book of Daniel (160s BC) is, in my opinion, justified by very light points of view (not even mentioned in the book in question):

☞  Sanotaan, että Danielin kirjan viittaukset Antiokhos Epifaneen (175 - 164 eKr.) valtakuntaan täsmäävät vuoteen 167 eKr. saakka, mutta että kirjoittaja ei tiedä mitään hänen kuolemastaan.

It is said that the references in the Book of Daniel to the reign of Antiochus Epiphanes (175 - 164 BC) match up to 167 BC, but that the author knows nothing about his death.

☞ Baabelin kuninkaan nimen vanhempana kirjoitustapana pidetään muotoa ”Nebukadressar”, ja Danielin kirjassa on nuorempi muoto ”Nebukadnessar”.

The older spelling of the name of the king of Babylon is considered to be “Nebuchadrezzar,” and the Book of Daniel has a younger form, “Nebuchadnezzar.”

☞ Danielin kirjassa mainitut instrumentit ovat kreikankielisiä nimityksiä eikä hepreankielisiä.

The instruments mentioned in the book of Daniel are Greek names, not Hebrew ones.

Merkittävin tekijä Danielin kirjan väitettyyn myöhäisempään syntyyn lienee itse juutalaisuudessa. Tiedämme varsin hyvin, että juutalaisten enemmistö ei lue Uutta Testamenttia eikä Danielin kirjaa. Syy tähän on ilmeinen; he eivät usko, että Jeshua on Messias, Jumalan Voideltu, Isän lähettämä maailman Vapahtaja.

The most significant factor in the alleged later origin of the book of Daniel is probably Judaism itself. We know very well that the majority of Jews do not read the New Testament or the book of Daniel. The reason for this is obvious; they do not believe that Yeshua is the Messiah, the Anointed One of God, the Savior of the world sent by the Father.

Danielin kirja ei kuulu juutalaisessa Tanakissa (Vanha Testamentti) profeetta-kirjojen (Nevi’im) joukkoon, vaan se on laitettu kirjoitusten (Ketuvim) joukkoon, johon kuuluu mm. runoutta, kertomuksia, viisauskirjallisuutta, ja itkuvirsiä. Juutalaiset eivät pidä Danielia siis lainkaan profeettana.

The Book of Daniel is not included in the Jewish Tanakh (Old Testament) among the prophetic books (Nevi’im), but is placed among the writings (Ketuvim), which include poetry, narratives, wisdom literature, and lamentations. Jews therefore do not consider Daniel to be a prophet at all.

Konstailua konsonanteilla * Tricks with consonants

Raamatun yksiselitteinen ilmoitus maailman luomisesta:

Hepr. 11: 3/1992 ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Hepr. 11: 3/1938 ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”

Hepr. 11: 3/1642 ja 1776 ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt.”

Hebrews 11: 3 ”Through faith we understand that the worlds were framed by the word of God, so that things which are seen were not made of things which do appear."

2. Piet. 3: 5/1992 ”Tieten tahtoen he (pilkkaajat) unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa.”

2. Piet. 3: 5/1938 ”Sillä tietensä he (pilkkaajat) eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.

2. Piet. 3: 5/1642 ja 1776 ”Mutta tietäen ei he (pilkkaajat) tahdo tietää, että taivaat muinen olivat, ja maa vedestä, joka vedessä Jumalan sanan kautta seisoo.”

2. Peter 3: 5 ”For this they willingly are ignorant of, that by the word of God the heavens were of old, and the earth standing out of the water and in the water."

Ilm. 19: 13/1992 ”Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana.”

Ilm. 19: 13/1938 ”ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.”

Ilm. 19: 13/1642 ja 1776 ”Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.”

Rev. 19: 13 ”And he was clothed with a vesture dipped in blood: and his name is called The Word of God."

Kol. 1: 16/1992 ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mikä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.”

Kol. 1: 16/1938 ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.”

Kol. 1: 16/1642 ja 1776 ”Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut.”

Col. 1: 16 ”For by him were all things created, that are in heaven, and that are in earth, visible and invisible, whether they be thrones, or dominions, or principalities, or powers: all things were created by him, and for him."

Nämä neljä Uuden Testamentin jaetta todistavat vakuuttavasti, että

☞ kaikki on luotu näkymättömästä... ennen olemattomasta... ikään kuin tyhjästä... eikä mistään valmiista materiasta (kuten maa-aines ja kylkiluu)

☞ kaikki on luotu Jumalan sanan voimalla... luomiseen ei tarvittu Luojan käsien tahrimista savella tai verisillä toimenpiteiteillä

☞ kaiken tekijä on Jumalan Sana, joka on                                                                                ❤️”näkymättömän Jumalan kuva” ja ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa" (Kol. 1: 15)                       ❤️”Uskollinen ja Totinen” (Ilm. 19: 11)                                                                                                         ❤️”meidän lunastuksemme” (Kol. 1: 14/1992)                                                                                                       ❤️”syntiemme anteeksianto (Kol. 1: 14/1992)                                                                                            ❤️”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh. 1: 29)                                                           ❤️ Jeshua, jonka Jumala lähetti maailmaan (Joh. 17. 3)

These four New Testament verses convincingly testify that

☞ all things were created from the invisible... from what did not exist before... as if from nothing... and not from any ready-made matter (such as soil and rib)

☞ all things were created by the power of the word of God... creation did not require the hands of the Creator to be stained with clay or by bloody procedures

☞ the author of all things is the Word of God, who is                                                                                  ❤️ the image of the invisible God and the firstborn of all creation (Col. 1: 15)                                         ❤️ Faithful and True (Rev. 19: 11)                                                                                                              ❤️our redemption (Col. 1: 14/1992)                                                                                                              ❤️forgiveness of our sins (Col. 1: 14/1992)                                                                                                  ❤️the Lamb of God who takes away the sin of the world (John 1: 29)                                                        ❤️ Yeshua, whom God sent into the world (John 17. 3)

Juutalainen kyseenalainen selitys maailman luomisesta:

Sitaatti: ”Esimerkiksi juutalaisuudessa opetettiin ajanlaskun taitteessa, että Jumala käytti Tooraa apunaan maailmaa luodessaan. Moderni juutalainen teologia ei enää esitä asiaa näin yksioikoisesti.” (Wille Riekkinen - Kari Kuula - Martti Nissinen: Johdatus Raamattuun, 2003)

Olen törmännyt samanlaiseen selitykseen monta kertaa myös internetissä. Ihmettelen, miten kummallista satuilua juutalaisten rabbien ’valaistunut’ tekstien analysointi ja heidän kirjallisuutensa on tuottanut tähän maailmaan. Vai onko kysymyksessä Kabbalan ja okkultismin edustajien ideointi tai myöhempien uskonnollisten liikkeiden viisastelu!

Ymmärtääkseni juutalaisten Toora (Vanhan Testamentin 5 Mooseksen kirjaa) ei ole voinut syntyä ennen Moosesta, jonka sanotaan kirjoittaneen kaikki Tooran tekstit. Mooses eli yli 400 vuotta myöhemmin kuin juutalaisten esi-isä, Aabraham. Ja maailman luominen tapahtui jo Adamin aikaan, joka puolestaan eli noin 2000 vuotta ennen Abrahamia? 

Juutalaiset laskevat aikaa nimenomaan maailman luomisesta alkaen, ja maailman luominen tapahtui heidän mukaansa vuonna 3760 eaa. Siitä laskettuna elämme parhaillaan vuotta 5784 luomisen jälkeen. 

On kysyttävä: miten Mooseksen kirjoittama Toora olisi voinut olla mukana maailman luomisessa?

A Jewish questionable explanation of the creation of the world:

Quote: For example, in Judaism, at the turn of the millennium, it was taught that God used the Torah as his aid in creating the world. Modern Jewish theology no longer presents the matter in such a straightforward manner. (Wille Riekkinen - Kari Kuula - Martti Nissinen: Introduction to the Bible, 2003)

I have come across a similar explanation many times on the internet. I wonder what strange fairy tales the ‘enlightened’ analysis of Jewish rabbis’ texts and their literature has produced in this world. Or is it the brainchild of Kabbalah and occultists or the wisdom of later religious movements!

As I understand it, the Jewish Torah (the first five books the Old Testament) could not have been written before Moses, who is said to have written all the Torah texts. Moses lived more than 400 years later than the Jewish ancestor, Abraham. And the creation of the world already happened during the time of Adam, who in turn lived about 2000 years before Abraham?

The Jews count time precisely from the creation of the world, and according to them the creation of the world took place in 3760 BCE. From that date, we are currently living in the year 5784 after the creation.

The question must be asked: how could the Torah written by Moses have been involved in the creation of the world?

Historian tietojen valossa tiedetään, että ns. ”seemiläinen kirjaimisto” kehittyi Lähi-Idässä 1900-luvulla eaa. Arabian kirjaimiston tavoin myös heprea on ns. abjad/abgad, mikä tarkoittaa sitä, että kirjaimisto koostuu ainoastaan konsonanteista. Sekä heprean että arabian kirjaimiston juuret ovat aramealaisessa kursiivikirjoituksessa ja foinikialaisessa paleo-hepreassa. 

Heprea kehittyi persialaisajan (400 eaa.) aramealaisesta kirjoitustyylistä, jota edelsi varhaisin seemiläinen kirjaimisto, jossa konsonantit olivat pelkistettyjä kuvia; esim. Alef oli härän pää, Jod käsivarsi, Resh ihmisen pää, Gimel kameli jne.

Paleo-heprea vaihtui neliökirjaimistoon pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Juutalaiset toivat neliön muotoja seuraavat kirjaimensa Mesopotamiasta palatessaan Babyloniasta 500-luvulla eaa., ja heidän 22 konsonanttinsa nykyinen neliöfontti vakiintui 300-luvulla eaa.

Liekö kirjaintyypin vaihtuminen vai kansan muutto vaikuttanut siihen, että tavallinen kansa ei osannut  hepreaa enää 200-luvulla eaa., jolloin aramea syrjäytti heprean. Aramea säilyi kansan kielenä aina 200-luvulle jKr., ja näin ollen aramea oli myös Jeshuan käyttämä kieli. Kansan vaihdettua kielensä hepreasta arameaan, heprea säilyi kuitenkin kirjallisena ja liturgisena kielenä. Heprean kielen elvytys alkoi 1700-luvulla jKr.

Neliökirjoituksen konsonantit vakiintuivat nykyisenlaisiksi siis 300-luvulla eKr., ja toisella vuosisadalla (100-200) jKr. neliökirjoitus sai kanonisen aseman pyhien kirjoitusten ainoana hyväksyttynä kirjoitustapana. 

Historical evidence suggests that the so-called “Semitic alphabet” developed in the Middle East in the 19th century BCE. Like the Arabic alphabet, Hebrew is also an abjad/abgad alphabet, which means that the alphabet consists only of consonants. Both the Hebrew and Arabic alphabets have their roots in Aramaic cursive script and Phoenician Paleo-Hebrew.

Hebrew developed from the Aramaic writing style of the Persian period (400 BCE), which was preceded by the earliest Semitic alphabet, in which the consonants were reduced images; e.g. Aleph was the head of a bull, Yod the arm, Resh the head of a human, Gimel the camel, etc.

Paleo-Hebrew switched to a square script after the Exile. The Jews brought their square letters from Mesopotamia upon their return from Babylonia in the 5th century BCE, and their current square font of 22 consonants became established by the 4th century BCE.

Was it the change in the script or the migration of the people that caused the common people to no longer know Hebrew in the 3rd century BCE, when Aramaic replaced Hebrew? Aramaic remained the language of the people until the 3rd century CE, and thus Aramaic was also the language used by Yeshua. After the people changed their language from Hebrew to Aramaic, Hebrew remained the literary and liturgical language. The revival of the Hebrew language began in the 18th century CE.

The consonants of the square script became established as they are today in the 4th century BC, and in the second century (100-200) AD, the square script gained canonical status as the only accepted way of writing the Holy Scriptures.

Edellä lainaamassani sitaatissa sanotaan: "Moderni juutalainen teologia ei enää esitä asiaa näin yksioikoisesti.” 

Mitä tuo lause mahtaa todellisuudessa tarkoittaa? Liekö juutalainen teologia muutettu vastaamaan paremmin juutalaisten omaa ajanlaskua? 

Sen perusteella, mitä olen viime aikoina lukenut ja nähnyt, näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että tässä asiassa on sekoiltu entistä enemmän. Heprean aakkosia kutsutaan jopa ”luomisen dna:ksi”.

Useasti lukemani väite kuuluu, että Jumala loi ensimmäisenä luomistekonaan heprean aakkoset (22 kpl) ja samalla myös numerot nollasta (0) yhdeksään (9), ja että Hän suoritti kaiken muun luomisen heprean aakkosten avulla. 

Satuin hiljattain näkemään myös videon, jossa heprean neliökirjaimiston ensimmäinen konsonantti (א) pilkottiin kolmeen osaan, kolmeksi eri konsonantiksi (י ו י), ja kyseisen konsonantin alkuperäinen lukuarvo 1 saatiin tälläisella konstailulla muutettua 26:ksi.

Jos ihminen voi muuttaa yksittäisen heprean konsonantin muiksi konsonanteiksi, mitkä kirjaimet mahtoivat olla niitä heprean konsonantteja, jotka Jumala loi ensitöikseen?

The quote above says: "Modern Jewish theology no longer presents the matter in such a straightforward manner.”

What does that phrase actually mean? Has Jewish theology been changed to better reflect the Jewish calendar?

Based on what I have read and seen recently, however, it unfortunately seems that there has been more confusion on this issue. The Hebrew alphabet is called even the “DNA of creation.”

A claim I have often read is that God created the Hebrew alphabet (22 letters) as His first act of creation, along with the numbers from zero (0) to nine (9), and that He accomplished all other creation using the Hebrew alphabet.

I also recently happened to see a video in which the first consonant (א) of the Hebrew square alphabet was split into three parts, into three different consonants (י ו י), and the original numerical value of that consonant, 1, was changed to 26 with this trick.

If a human can change a single Hebrew consonant into other consonants, what letters could have been the Hebrew consonants that God created as his first work?

Tiedämme varsin hyvin, että juutalainen teologia on tarjonnut meille Jumalan nimenä tetragrammia, יהוה. Kuitenkaan Jeshua ei käyttänyt tuota nimeä milloinkaan, ei itsestään eikä Isästään! 

Jumalan nimi, joka ilmoitettiin Moosekselle palavasta pensaasta, on אהיה, EHJEE. Tuon nimen ensimmäinen kirjain (א) on ensimmäinen myös heprean aakkosissa, ja kirjaimen nimi on Alef. Koska Alefin lukuarvo on yksi (1), sitä käytetään esim. juutalaisessa Raamatussa jokaisen ensimmäisen luvun ja ensimmäisen jakeen merkkinä. 

Alef-kirjaimen jakaminen kolmeen osaan ja luvun 26 ’taikominen’ siitä on mielestäni mielenkiintoinen mutta epätoivonen yritys korottaa Jahven/Jehovan nimi (יהוה) EHJEEN vertaiseksi. Koska tetragrammin lukuarvo on 26, Alef-kirjaimella konstailu on sen tähden varsin ymmärrettävää. Todellisuudessa se on kuitenkin valheellista ja harhaanjohtavaa konstailua.

Lieneekö neliökirjoituksen kirjaimet jo alunperin suunniteltu sillä tarkoituksella, että tetragrammi-valhe voitaisiin peittää ja Jahven jumaluus muuttaa (näennäiseksi) totuudeksi? 

Alef-konsonantin muoto on sellainen, että siinä voi nähdä (niin haluttaessa) yhden Wau-kirjaimen ja kaksi Jod-kirjainta. Mutta Alefin lukuarvoa ei voi konstailemallakaan muuttaa yhdestä kahdeksikymmeneksi kuudeksi! 

Tulee väistämättä mieleen, että samantapaista konstailua on harrastettu myös kolminaisuusopin kohdalla, kun kansalle opetetaan, että yksi on kolme ja kolme on yksi.

Opit on tehty näköjään totuuden muuttamiseksi! Ja oppeja voidaan keksiä aina lisää kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan!

Mieltäni askarruttaa vielä eräs kysymys: miten Jumala mahtoi maailmaa luodessaan lausui tuon ensimmäisen kirjaimen, Alefin, joka on ns. ”ääntymätön kirjain” aivan samoin kuin on myös Ajin (ע). Sekä Alef että Ajin ääntyvät vain niihin liittyvien vokaalien mukaan. Heprean kielen vokalisointi tapahtui vasta ns. Masoreettien toimesta (700 - 1100 jKr.). Myönnän, että tällainen kysymys on täysin naurettava, mutta sitä on myös kaikki sellainen konstailu, mikä johtaa tähän kysymykseen!

Varhaisin seemiläinen Alefin merkki oli härän pää. Mielestäni se sopii todella hyvin kuvaamaan taivaan ja maan (huomaa sanojen järjestys) luojana toiminutta Jumalan Sanaa, Jeshuaa, joka on myös Jumalan Karitsa, jonka uhrikuolemaa myös härkä symboloi. Eikö neliökirjoituksen Alefissa (א) ole jäljellä härän kaksi sarvea!

We know very well that Jewish theology has offered us the Tetragrammaton, יהוה, as the name of God. Yet Yeshua never used that name, neither for himself nor for his Father!

The name of God, which was revealed to Moses from the burning bush, is אהיה, EHYEH. The first letter of that name (א) is also the first in the Hebrew alphabet, and the name of the letter is Aleph. Since Aleph has the numerical value of one (1), it is used, for example, in the Jewish Bible as the symbol for the first chapter and first verse of each chapter.

Dividing the letter Aleph into three parts and ‘conjuring’ the number 26 from it is, in my opinion, an interesting but desperate attempt to elevate the name Yahweh/Jehovah (יהוה) to the level of the name EHYEH. Since the numerical value of the Tetragrammaton is 26, the trick with the letter Aleph is therefore quite understandable. However, in reality it is a false and misleading trick.

Were the letters of the square script originally designed with the intention of covering up the lie of the Tetragrammaton and turning the divinity of Yahweh into (apparent) truth?

The shape of the consonant Alef is such that one can see in it (if one so desires) one Wau and two Yods. But the numerical value of Alef cannot be changed from one to twenty-six in any way!

It inevitably comes to mind that a similar trick has also been practiced with the doctrine of the Trinity, when the people are taught that one is three and three is one.

Doctrines are apparently made to change the truth! And more doctrines can always be invented according to the current need and situation!

Still another question that puzzles me is: when God creating the world, how pronounced He that first letter, Aleph, which is a so-called “voiceless letter” just like Ajin (ע). Both Aleph and Ajin are pronounced only according to the vowels associated with them. The vocalization of the Hebrew language was done by the so-called Masoretes (700 - 1100 AD). I admit that such a question is completely ridiculous, but so is all the trickery that leads to this question!

The earliest Semitic Aleph sign was the head of a bull. I think it really fits well to describe the Word of God, Yeshua, who created heaven and earth (note the order of the words), who is also the Lamb of God, and whose sacrificial death is also symbolised by the bull. Isn't the two horns of the bull left in the Aleph (א) of the square script?

Jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) Jahve/Jehova/יהוה esitetään maan ja taivaan luojana (huomaa sanojen järjestys), mutta hän ei ole se luoja, josta kirjoitukseni alussa olevissa Uuden Testamentin jakeissa kirjoitetaan, sillä Jeshua ei ole milloinkaan esittänyt tetragrammia, יהוה, omaksi nimekseen eikä Isänsä nimeksi!

Jahven eli Herran Jumalan (יהוה אלהים = Jahve Elohim) luomiseen ja tekemiseen voi vallan hyvin liittyä konstailua, sillä onhan hänen epätoivoinen päämääränsä nousta Jumalan yläpuolelle (Jes. 14: 13, 14). Luonteensa ja toimintansa perusteella voimme päätellä, että Jahve/Jehova/יהוה on sama kuin Jesajan esittelemä ”kointähti, aamuruskonpoika" eli Lucifer, ”kansojen kukistaja” (Jes. 14: 12).

Tällaiset satuilut ja konstailut heprean aakkosilla luomisesta varastavat kunnian todelliselta Luojalta, Jumalan Sanalta, joka Jeshua, maailman Vapahtaja, Messias, joka on tullut ilmestynyt tähän maailmaan jo runsaat 2000 vuotta sitten!

”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen”... ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylsitys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti” (Ilm. 5: 12, 13).

In the Yahwistic creation story (Genesis 2:4-25), Yahweh/Jehovah/יהוה is presented as the creator of the earth and heaven (note the word order), but he is not the creator of whom the New Testament verses at the beginning of my article write, for Yeshua never presented the Tetragrammaton, יהוה, as his own name or as the name of his Father!

The creation and working of Yahweh, or the Lord God (יהוה אלהים = Yahweh Elohim), may well involve some artifice, for his desperate goal is to rise above God (Isa. 14:13, 14). Based on his nature and actions, we can conclude that Yahweh/Jehovah/יהוה is the same as the “morning star, the son of the morning” or Lucifer, “the one who subdues the nations” (Isa. 14:12).

Such stories and tricks about creation in the Hebrew alphabet steal the glory from the true Creator, the Word of God, who is Yeshua, the Savior of the world, the Messiah, who appeared in this world over 2000 years ago!

”Worthy is the Lamb that was slain to receive power, and riches, and wisdom, and strength, and honour, and glory, and blessing”... ”Blessing, and honour, and glory, and power be unto him that sitteth upon the throne, and unto the Lamb for ever and ever ” (Rev. 5: 12, 13).

Jumalten kokous * The assembly of the gods

Psalmi 82 on Aasafin kirjoittama virsi, jonka teemana on jumalten kokous. Jumalten kokous on tuttu kielikuva myös Baalin palvonnassa, ja se on keskeinen teema babylonialaisissa ja kanaanilaisissa myyteissä ja kansansaduissa. Aihe lienee lainautunut sieltä myös heprealaisiin kansansatuihin. Kävin koko psalmin läpi hepreaksi sana sanalta, ja löysin monta mielenkiintoista seikkaa.

Psalm 82 is a hymn written by Asaph, the theme of which is the assembly of the gods. The assembly of the gods is a familiar figure of speech also in the worship of Baal, and it is a central theme in Babylonian and Canaanite myths and folktales. The subject may have been borrowed in Hebrew folktales, too. I went through the entire psalm word by word in Hebrew, and I found many interesting facts.

Aasaf oli leeviläinen ja kuului Kehatin sukuhaaraan. Hänen sukunsa oli vastannut laulamisesta Jumalan kunniaksi jo erämaavaelluksen aikaisessa Ilmestysmajassa (1. Aik. 6: 18 - 24). Kuningas Daavid (1011 - 971 eaa.) valitsi Asafin, Berekjan pojan, johtamaan kaikkia temppelilaulajia (1. Aik. 16: 5, 7).

Asaph was a Levite of the Kohathite family. His family had been responsible for singing to God at the Tabernacle during the wilderness journey (1 Chron. 6:18-24). King David (1011-971 B.C.E.) chose Asaph, the son of Berechiah, to lead all the temple singers (1 Chron. 16:5, 7).

Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että arkeologit ovat todenneet ns. teoforisten nimien käytön lisääntyneen juuri Daavidin aikana. Yksi esimerkki sellaisesta nimestä on Aasafin isän nimi: ברכיהו berekjahu. Nimi kertoo merkittävästä jumalasta, jonka palvonta laajeni tuohon aikaan.

It should also be mentioned in this context that archaeologists have noted that the use of so-called theophoric names increased precisely during the time of David. One example of such a name is the name of Asaph's father: ברכיהו berekjahu. The name indicates a significant god whose worship expanded at that time.

Toinen tärkeä jumaluus noihin aikoihin oli אל El. Suomalaisessa psalmin 82 käännöksessä tuota nimeä ei näy, vaikka se on heprean tekstissä ilmiselvästi tärkeällä paikalla. Ensimmäinen jakeen alkuosa menee hepreassa näin:

אלהים נצב בעדת אל, Elohim nizav ba-adat-El, Jumala seisoo Elin seurakunnassa/kokouksessa.

Another important deity at that time was אל El. The Finnish translation of the psalm 82 does not include that name, although it is clearly in an important place in the Hebrew text. The beginning of the first verse goes like this in Hebrew:

אלהים נצב בעדת אל, Elohim nizav ba-adat-El, God stands in the assembly/congregation of El.

Ensimmäinen sana אלהים, elohim, on käännetty sanalla ’Jumala'. Tulkitsen sen oikeaksi valinnaksi. Sanahan voitaisiin kääntää myös monikkomuodolla ’jumalat', niin kuin ensimmäisen jakeen loppuosassa ja jakeen 6 alkuosassa on tehty, kun viitataan jumaliin/epäjumaliin.

The first word אלהים, elohim, is translated as ‘God’. I interpret that as the right choice. The word could also be translated in the plural form ‘gods’, as is done in the latter part of first verse and in the beginning of verse six, when referring to gods/idols.

Sana אלהים, elohim, on käännetty myös jakeessa 8 sanalla ”Jumala”, joka viittaa ainoaan itsestään olevaan Jumalaan, josta jakeessa 6 käytetään nimeä עליון, Eljon, Korkein.

The word אלהים, elohim, is also translated in verse 8 as “God,” which refers to the one self-existent God, who in verse 6 is called עליון, Elyon, the Most High.

Mutta kun kerran on olemassa vain yksi ainoa todellinen Jumala, Korkein, mistä ihmeen jumalten kokouksesta tässä Aasafin virressä oikein puhutaan? Ottakaamme siitä selvää!

But since there is only one true God, the Most High, what kind of assembly of gods is this psalm of Asaph talking about? Let's find out!

Heprean sana אל, el, on yksikkömuoto, joka merkitsee 'jumala'... siis yksi jumala... ja sen monikkomuoto on אלהים elohim, ’jumalat’/ ainoa todellinen ’Jumala’, josta Aasaf käyttää nimeä Korkein.  Siis Korkein seisoo Elin seurakunnassa, jossa on muitakin nimeltä mainitsemattomia jumaluuksia. Heprean tekstissä sanat בעדת, ba-adat, seurakunnassa ja אל, el/El on sidottu yhteen tavuviivalla. On siis kysymys joko 'jumalan kokouksesta' tai 'Elin kokouksesta'. Valitsen jälkimmäisen tulkinnan, koska jumala/jumaluus nimeltä El tunnetaan myös Raamatussa.

The Hebrew word אל, el, is a singular form meaning 'god'... one god... and its plural form is אלהים elohim, 'gods'/ the only true 'God', of whom Asaph uses the name Most High. So the Most High stands in the congregation of El, where there are other unnamed deities, too. In the Hebrew text, the words בעדת, ba-adat, congregation, and אל, el/El are tied together by a hyphen. So it is either 'the assembly of god' or 'the assembly of El'. I choose the latter interpretation, because the deity named El is also known in the Bible.

Sana אל El esiintyy Vanhassa Testamentissa laskujeni mukaan 142 kertaa, ja joka kerta se on käännetty sanalla ’Jumala' antaen  ymmärtää, että kysymyksessä on Korkein. Näin on synnytetty todellinen jumalten sekamelska! Näyttää itse asiassa siltä, että varsinainen 'jumalten kokous' onkin Vanhan Testamentin teksteissä ja Raamatun sisällä!

The word אל El occurs in the Old Testament 142 times, by my count, and each time it is translated as 'God', implying that the Most High is in question. This has created a veritable mess of gods! It actually seems that the actual 'assembly of gods' is in the Old Testament texts and within the Bible!

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että erityisesti Kanaanin alueella suosittu Elin palvonta ja uskonto on kulkeutunut tuolle alueelle muinaisilta sumerilaisilta. Sumerilaisten Anunnaki käsitti 7 jumaluutta, jotka ovat saaneet uusia nimiä ja ominaisuuksia sitä mukaan, kun valloittajina toimineet kansat ovat omaksuneet aiheita voitettujen kansojen uskonnoista. El oli kanaanilaisten ylijumala, ja se merkitsi heille sekä Herraa että Jumalaa ja maailman luojaa. 

In the light of current research, it is known that the worship and religion of El, which was especially popular in the area of Canaan, was transmitted to that region from the ancient Sumerians. The Sumerian Anunnaki included 7 deities, who received new names and characteristics as the conquering peoples adopted themes from the religions of the conquered peoples. El was the supreme god of the Canaanites, and for them it meant both Lord and God and the creator of the world.

Voiko joku olla tekemättä tässä rinnastusta Raamatun alkulehdillä esiteltyyn Herra Jumalaan, יהוה אלהים, Jahve Elohimiin, joka myös esitellään maailman luojana. Sumerilaisten ja heprealaisten jumaluuden välisen linkin muodostaa muinaisheprealainen sana HYH/HWH, joka tarkoittaa 'syy olla olemassa' (vertaa nyky-heprean הוה, hvh). Kanaanilaisten kielellä 'el du yahwi saba ot' tarkoittaa 'El, joka luo sotajoukkonsa'. Heprealaisilla/juutalaisilla vastaava jumala on יהוה צבאות Jahve Sebaoth, Herra Sebaot. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että El ja Jahve ovat sulautuneet toisiinsa. Yhtenä perusteluna pidetään sitä, että Ashera on mainittu molempien vaimoksi/äidiksi.

Can anyone not make a parallel here with the Lord God, יהוה אלהים, Yahweh Elohim, presented in the first pages of the Bible, who is also presented as the creator of the world. The link between the Sumerian and Hebrew deities is formed by the ancient Hebrew word HYH/HWH, which means 'the reason for being' (compare modern Hebrew הוה, hvh). In the Canaanite language 'el du yahwi saba ot' means 'El, who creates his army'. The corresponding god among the Hebrews/Jews is יהוה צבאות Yahweh Sebaoth, the Lord of Hosts. Many scholars believe that El and Yahweh have merged. One argument is that Asherah is mentioned as the wife/mother of both.

Valhejumalten syy olla olemassa: Kun huomioidaan yhtä aikaa sekä muinais- että nykyheprean hwh/hvh-sanojen merkitykset (nykyhepreasta kirjoitin edellisessä kirjoituksessa), saadaan mielenkiintoinen selitys Jahven ja kaikkien epäjumalten olemassaololle ja niiden suosiolle ihmisten uskonnoissa. Tuhon tuottaminen Jumalan täydelliseksi luomassa maailmassa on mielihyvää ja nautintoa tuottava asia kaikille valhe-jumalille ja niiden suuri intohimo. Tuhon elementti täytyy vain peittää ihmisiltä kiihottamalla heidän mieliä ajatuksella kasvien, eläinten ja ihmisten hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä. Meidän ihmisten on jo korkea aika avata silmämme, katsoa, nähdä ja tunnustaa, että kaikkeen epäjumalanpalvontaan on aina liittynyt ja liittyy yhä edelleen demoninen seksin elementti. Valhejumalat onnistuvat ainoastaan sentähden, että ihmiset menevät heidän juoneensa mukaan.

The reason for the existence of false gods: When we consider the meanings of both the ancient and modern Hebrew hwh/hvh words (I wrote about modern Hebrew in the previous article), we get an interesting explanation for the existence of Yahweh and all idols and their popularity in human religions. Causing destruction in the world created by God as perfect is a matter of pleasure and enjoyment for all false gods and their great passion. The element of destruction must only be hidden from people by exciting their minds with the idea of ​​the fertility and reproduction of plants, animals and people. It is high time for us humans to open our eyes, to look, see and acknowledge that all idol worship has always been and still is connected to an element of demonic sex. False gods succeed only because people go along with their plot.

Nyt takaisin psalmiin 82: Kysymyksessä on siis kokous, jossa ovat mukana ainakin Raamatussa mainitut El ja Jahve, vaikka psalmissa ei esiinny lainkaan nimeä יהוה Jahve/Jehova.

Now back to the psalm 82: So we are talking about a meeting that includes at least El and Yahweh mentioned in the Bible, even though the name יהוה Yahweh/Jehovah does not appear at all in the psalm.

Toisessa jakeessa valhe-jumalille esitetään vakava kysymys, miten kauan he aikovat jatkaa vääryyttä ja jumalattomuutta, jatkaa vääriä tuomioita ja jumalattomien suosimista Korkeimman kasvojen edessä.

In verse two, a serious question is made to the false gods, how long will they continue to practice injustice and wickedness, to continue to pervert justice and to favour the wicked before the face of the Most High.

Toinen jae päättyy sanaan ”Sela”, jonka merkitys ei ole täysin selvä, mutta jotkut ovat kääntäneet sen sanalla ’välisoitto'. Vakavan kysymyksen jälkeen on siis tuumaustauko.

The second verse ends with the word “Selah,” the meaning of which is not entirely clear, but some have translated it as ’interlude’. So after the serious question, there is a pause.

Jakeissa 3 ja 4 valhe-jumalille annetaan ankaria kehoituksia, ja siksi molemmat jakeet voisivat päättyä huutomerkiin. Korkeimman nuhdesaarna koskee heikommassa olevien ihmisten oikeudenmukaista kohtelua, minkä valhe-jumalten joukko säännöllisesti laiminlyö.

In verses 3 and 4, the false gods are given stern admonitions, and therefore both verses could end with an exclamation point. The Most High's rebuke concerns the fair treatment of weaker people, which the group of false gods regularly neglects.

Jakeessa 5 valhejumalista todetaan loogisesti: "ei heillä ole älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä”. Jumalaton hallintatapa ja siihen liittyvät vääryydet johtavat väistämättä siihen, että ”maan perustukset horjuvat”. Elohimin saatua luomisen valmiiksi kaikki oli toisin, sillä kaikki oli siinä vaiheessa ”sangen hyvää” (1. Moos. 1: 31).

Verse 5 logically states about false gods: they have no wisdom, no understanding; they walk in darkness. The ungodly way of ruling and the injustices associated with it inevitably lead to the foundations of the earth being shaken. When Elohim completed creation, everything was different, for at that point everything was very good (Genesis 1:31).

Sitten jakeissa 6 ja 7 on vetoomuksen ja järkipuheen osuus. Sanat 'te olette jumalia (elohim) ja kaikki tyynni Korkeimman poikia' viittaavat siihen, että kaikki, jotka tekeytyvät Korkeimmaksi (El, Jahve...) ovat alunperin Korkeimman luomia. Vanhassa Testamentissa käytetään sanaa אלהים, elohim, myös ihmisistä mm. Mooseksesta (2. Moos. 7: 1). Olihan Elohimin päämäärä luomisessa tehdä ihmisestä oma kuvansa (1. Moos. 1: 27).

Then in verses 6 and 7 there is the part of the appeal and the argument. The words 'you are gods (elohim) and all of you are sons of the Most High' indicate that all who pretend to be the Most High (El, Yahweh...) are originally created by the Most High. In the Old Testament the word אלהים, elohim, is also used of humans, e.g. Moses (Exodus 7:1). After all, Elohim's goal in creation was to make man in his own image (Genesis 1:27).

Mutta valhe-jumalten inhimillisyys paljastuu siinä, että he kuolevat niin kuin kaikki ihmiset kuolevat. Jumala, Korkein, on ainoa, joka ei kuole! 

But the humanity of false gods is revealed in the fact that they'll die as all humans do. God, the Most High, is the only one who does not die!

Minä kääntäisin seitsemännen jakeen lopussa olevat sanat ('kuolette niin kuin kuka ruhtinas tahansa’): putoatte alas niin kuin eräs enkeliruhtinas. 

I would translate the words at the end of verse seven (you die like any prince): you fall down like an angel prince.

Nuo sanat ovat hepreaksi: וכאחד השרים תפלו ve-ca-echad ha-sarim tiplu. Heprean lukusana אחד merkitsee mm. yksi/sama/eräs/joku, ja maskuliini שר merkitsee johtajaa/kuninkaan virkamiestä/päällikköä/ruhtinasta mutta myös enkeliruhtinasta (Dan. 10: 20), ja verbimuoto תפלו voidaan kääntää myös (he) putoavat. 

Those words are in Hebrew: וכאחד השרים תפלו ve-ca-echad ha-sarim tiplu. The Hebrew numeral אחד means one/same/someone, and the masculine שר means leader/king's official/chief/prince but also angelic prince (Dan. 10: 20), and the verb form תפלו can also be translated (they) fall.

Jesajan kirjassa kerrotaan Kointähdestä, aamuruskon pojasta, joka halusi nousta Jumalan tähtiä korkeammalle ja tehdä itsensä Korkeimman vertaiseksi. Mutta hän putosi taivaalta ja tuli syöstyksi maahan, missä hän lopulta makaa kuin tallattu raato kaikkien kiviseen kuoppaan suistuneitten alla (Jes. 14: 14 - 19). Myös Ilmestyskirjan kirjoittaja tuntee tämän saman tapauksen. Johannes kirjoittaa: Vanha Käärme, jota Saatanaksi ja Perkeleeksi kutsutaan, heitettiin enkeleidensä kanssa taivaasta maan päälle (Ilm. 12: 9). Siinä putosi alas melkoinen joukko ex-enkeliruhtinaita.

The book of Isaiah tells of the son of the morning star, who wanted to rise higher than the stars of God and make himself equal to the Most High. But he fell from heaven and was cast down to the earth, where he finally lies like a trampled corpse under all those who have fallen into the rocky pit (Isaiah 14:14-19). The writer of the Book of Revelation also knows this same incident. John writes: The original serpent, called Satan and Devil, was cast out of heaven to the earth with his angels (Revelation 12:9). In that incident, quite a number of ex-angelic princes fell down.

Aasafin virren sanoma on se, että kaikille valhe-jumalille tulee käymään samoin kuin Lucifer-Saatanalle on tapahtunut ja lopulta tulee tapahtumaan.

The message of Asaph's psalm is that all false gods will suffer the same fate that has befallen Lucifer-Satan and will eventually suffer.

Psalmin 82 viimeisessä jakeessa Aasaf kiteyttää kaikkien niiden hartaan rukouksen, jotka odottavat Jumalan valtakuntaa ja Elohimin ennallistetun Eedenin paluuta: nouse, Jumala/Elohim, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki kansat/pakanat. Maailman todellisena Luojana ja Lunastajana tuomio on yksin Elohimin käsissä. 

In the last verse of Psalm 82, Asaph summarizes the fervent prayer of all who await the kingdom of God and the return of Elohim’s restored Eden: Arise, O God/Elohim, judge the earth, for you inherit all the nations/heathens. As the true Creator and Redeemer of the world, judgment lies solely in the hands of Elohim.

Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle (Joh. 5: 22). Franz Delitzsch käyttää Pojasta Johanneksen evankeliumissa heprean sanaa אלהים ELOHIM.

The apostle John writes: The Father himself judges no one, but has given all judgment to the Son (John 5:22). Franz Delitzsch uses the Hebrew word אלהים ELOHIM for the Son in the Gospel of John.

🙏 Rakas Jeshua, suuri Elohim, tule jo pian lopettamaan kaikki valheellinen uskonnollisuus ja palauta ainoan oikean Jumalan tuntemus!

🙏 Dear Yeshua, the great Elohim, come soon to end all false religiosity and restore the knowledge of the one true God!

Jahven viha ei ole Isän eikä Pojan vihaa * The wrath of Yahweh is not the wrath of the Father or the Son

Vanhaa Testamenttia lukiessa ei voi välttyä tiuhaan toistuvilta sanoilta ”Jahven viha”" (suomeksi: Herran viha). Vanhassa Testamentissa Jahven vihasta kertovia tekstejä on niin paljon, että Vilho Vuorelan toimittamassa Raamatun hakusanakirjassa viha-sanaan liittyviä tekstejä löytyy kolmen sivun verran VT:ssa, kun niitä Uuden Testamentin puolella on ainoastaan puoli sivua. Jo tämän seikan pitäisi kertoa meille, mitä viestiä Jeshua tuli tuomaan Isän helmasta tämän maailman pimeyteen!

When reading the Old Testament, one cannot avoid the frequently repeated words "Yahweh's wrath" (Finnish: Herran viha). There are so many texts in the Old Testament about Yahweh's wrath that in the Bible Dictionary edited by Vilho Vuorela, there are three pages of texts related to the word "wrath" in the OT, while there are only half a page of them in the New Testament. This fact alone should tell us what message Yeshua came to bring from the bosom of the Father into the darkness of this world!

Suomenkielinen sana ”viha” on käännetty useasta heprean sanasta, jotka merkitsevät alakuloa, kiihtymistä, suuttumista, kiukkua, raivoa ja vihaa. Niitä ovat esimerkiksi: כעס (ka’as) loukkaantuminen, paha mieli, suuttuminen, vihastuminen, זעם (za’am) olla vihainen, vihata, purkaa raivoa, kirota, suuttua, vihastua, olla alakuloinen, olla kalpea, חמה (chema) kiihtyminen, viha, kiukku, raivo, myrkky, שנאה (sina) viha, קצף (qezef) paha mieli, murhe, אף (af) nenä, kasvot, viha, זעף (za’af) viha, raivo ja (zaaef- samat konsonantit mutta eri vokaalit) olla alakuloinen.

The Finnish word "viha" is translated from several Hebrew words that mean sadness, agitation, anger, rage, fury and hatred. These include: כעס (ka’as) hurt, bad mood, anger, rage, זעם (za’am) to be angry, hate, vent anger, curse, get angry, be sad, be pale, חמה (chema) agitation, anger, rage, poison, שנאה (sina) hatred, קצפ (qezef) bad mood, sorrow, אף (af) nose, face, hatred, זעף (za’af) anger, rage and (zaaef- same consonants but different vowels) to be sad.

Suurin osa Vanhan Testamentin ’viha'-teksteistä on  käännetty sanasta אף (af), jonka pääasiallinen merkitys on ”nenä”. Nenän anatominen paikka on kasvoissa, ja nenän ja kasvojen väritys reagoi ihmisen psyykkisiin tuntemuksiin. Senhän me ihmiset tiedämme itsestämme. 

Most of the Old Testament 'anger' texts are translated from the word אף (af), whose main meaning is "nose." The anatomical location of the nose is on the face, and the coloring of the nose and face responds to a person's psychological feelings. After all, we humans know that about ourselves.

Koska "Jumala on henki” (Joh. 4: 24), tällaiset psykofyysiset kasvojen reaktiot ja värivaihtelut eivät koske häntä. Mutta Jahvehan on toinen juttu; hän on tämän maailman omavaltainen jumaluus, jonka voima ja toiminta rajoittuvat siihen, mitä Kaikkivaltias Jumala sallii hänen tehdä. Jahve Elohim esittää sekä kärsimätöntä (lyhytnenäistä) että pitkämielistä ja armollista (pitkämielistä) Jumalaa.

Since “God is spirit” (John 4:24), such psychophysical facial reactions and colour changes do not concern him. But Yahweh is another author; he is an arbitrary deity of this world, whose power and action are limited to what Almighty God allows him to do. Yahweh Elohim presents himself both an impatient (short of nose) God and a long-suffering and merciful (long of nose) God.

Jahve Elohim (Herra Jumala) hankki kannuksensa jo heti alkuun uhkailemalla kuolemalla (1. Moos. 2: 16, 17), ja sen jälkeen hän on jatkanut samaan malliin pelottelulla, vihan pidolla, kansojen ja yksilöiden alistamisella ja tuhoamisella. Hänen hallituksensa perustana ovat valhe ja murha (Joh. 8: 44). Tunkeutumalla Hyvän Paimenen lammastarhaan mistä tahansa muualta kuin Ovesta (Joh. 10. luku), joka on itse Jeshua, Jahve Elohim on valitettavasti onnistunut pettämään suuren osan Isä-Jumalan valtakuntaansa kutsumia yksilöitä.

Yahweh Elohim (the Lord God) gained his impetus from the very beginning by threatening with death (Genesis 2:16, 17), and he has continued in the same way by intimidation, hatred, subjugation, and destruction of nations and individuals. His government is based on lies and murder (John 8:44). By entering the sheepfold of the Good Shepherd from anywhere other than the Door (John 10), which is Yeshua Himself, Yahweh Elohim has unfortunately succeeded in deceiving a large portion of the individuals called by God the Father to His kingdom.

Kuten jo mainitsin Uudessa Testamentissa viha-jakeita on huomattavasti vähemmän kuin Vanhassa Testamentissa. Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjassa manitaan ainoastaan kuusi tekstiä, jotka löytyvät evankeliumeista, ja näistä vain kaksi jaetta näyttää liittyvän Jeshuan toimintaan. Katsotaanpa niitä nyt tarkemmin.

As I already mentioned, there are considerably fewer verses of hatred in the New Testament than in the Old Testament. Vilho Vuorela's Bible Dictionary only mentions six texts found in the Gospels, and of these, only two verses seem to be related to Yeshua's activities. Let's take a closer look at them.

📖 Mark 3: 4, 5: ”Ja hän sanoi heille (fariseuksille): ’Kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?’ Mutta he olivat vaiti. Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: ’Ojenna kätesi’. Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi.”

Kahdesta lihavoidusta lauseesta jälkimmäinen (myös allaviivattu) todistaa edellistä vastaan. Jeshua ei ollut vihainen vaan alakuloinen/murheellinen/surullinen fariseusten sydämen kovuuden tähden. Tässä tekstissä ovat sekoittuneet זעף (zaaef) olla alakuloinen, murheellinen ja  זעף (za’af) viha, raivo. Kuka jaksaisi murheellisena ja alakuloisena ryhtyä raivoamaan? Kenenkään sydämen kovuus ei pehmene vihalla eikä raivoamalla, ja sen Jeshua kyllä tiesi. 

📖 Mark 3: 4, 5: ”And he saith unto them (Pharisees), Is it lawful to do good on the sabbath days, or to do evil? to safe life, or to kill? But they held their peace. And when he had looked round about on them with anger, being grieved for the hardness of their hearts, he saith unto the man, Stretch forth thine hand. And he stretched it out: and his hand was restored whole as the other.”

Of the two bolded sentences, the latter (also underlined) proves against the former. Yeshua was not angry but rather grieved/sorrowful/sad because of the hardness of the Pharisees’ hearts. In this text, זעף (zaaef) to be sad, sorrowful and זעף (za’af) anger, rage are mixed up. Who would be able to rage when grieving or being sad? No one’s hardness of heart is softened by anger or rage, and Yeshua did know that.

📖 Joh. 3: 36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

”Jumalan viha” on hepreaksi אף אלהים af elohim. Kuten edellä kerroin ’af’ tarkoittaa nenää ja kasvoja. Jahve Elohimin kasvot ja erityisesti hänen nenänsä näyttää siis punoittavan. 

Kysymyksessä ei voi mitenkään olla Isä-Jumala eikä Poika, sillä he molemmat tarjoavat jokaiselle ihmiselle iankaikkista elämää vapaaehtoisena lahjana (Joh. 3: 16). Ellemme huoli Isän ja Pojan lahjaa, joudumme automaattisesti tyytymään siihen, mitä Jahve Elohim tarjoaa. Ja Jahve Elohim käyttää pakkoa!

Jahve Elohim on Isän ja Pojan täydellinen vastakohta kaikessa. Hänen lahjansa (= rangaistuksensa) on kuolema jokaiselle Adamin ja Eevan jälkeläiselle. Me kaikki ihmiset olemme esivanhempiemme kautta osallisia hyvän- ja pahan tiedonpuun hedelmään, jonka syömisestä seurasi kuolema, aivan niin kuin Jahve Elohim sanoi. 

Ellemme usko Poikaan, meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada iankaikkista elämää, vaan me pysymme Jahve Elohimin, Herra Jumalan, vihan alla, ja Jahve Elohimin viha pysyy päällämme.

📖 John 3: 36: ”He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.”

“The wrath of God” is in Hebrew אף אלהים af elohim. As I said above, ‘af’ means nose and face. So Yahweh Elohim’s face, and especially his nose, appears to be reddening.

This cannot possibly be God the Father or the Son, for they both offer eternal life to every person as a voluntary gift (John 3:16). If we do not care about the gift of the Father and the Son, we will automatically have to be content with what Yahweh Elohim offers. And Yahweh Elohim uses coercion!

Yahweh Elohim is the complete opposite of the Father and the Son in everything. His gift (= punishment) is death for every descendant of Adam and Eve. All of us humans, through our ancestors, are partakers of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil, which resulted in death if eaten, just as Yahweh Elohim said.

If we do not believe in the Son, we have no chance of eternal life, but we remain under the wrath of Yahweh Elohim, the Lord God, and the wrath of Yahweh Elohim remains upon us.

Otan tarkastelun kohteeksi vielä temppelin puhdistamisen, jonka perusteella jotkut puhuvat Jeshuan vihasta.

📖 Joh. 2: 13 - 25: Lue itse Raamatustasi.

On selvää, että kun karjaa ajetaan paikasta toiseen, siinä tarvitaan jotakin kättä pidempää. Siihen tarkoitukseen Jeshua teki itselleen naruista ruoskan. Ruoskaa tarvittiin härkien ja lampaiden ajamiseen pois temppelialueelta.

Pöytiensä ääressä istuvat rahanvaihtajat saatiin aktivoitua sillä, että heidän pöytänsä kaadettiin kumoon. Kyyhkysten myyjille Jeshua antoi kehoituksen viedä koreissa säilytettävät linnut pois.

Jos olisimme olleet Jeshuan paikalla, olisimme toimineet aivan varmasti hyvin samalla tavalla! Missä se vihainen Jeshua nähdään? Vain ihmisten mielikuvituksessa!

Tapahtumassa mukana olleiden opetuslasten mieleen muistui teksti psalmista 69, jonka 10. jakeessa sanotaan:  כי קנאת ביתך אכלתני (ki qinat beitka akalatni).

כי = sillä

קנאת = into, kiihko, kiivaus, mustasukkaisuus, kateus

ביתך = huoneesi

אכלתני = vie tilaa minussa, syö/ahmii/kuluttaa/tuhoaa minut

Juutalaisten reaktiosta voimme ymmärtää, että he näkivät temppelin puhdistamisessa symboliikkaa. Ja sitähän siinä nimenomaan olikin, koska Jeshua halusi antaa seuraajilleen mieliinpainuvan viestin häntä pian kohtaavasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta. 

Maallinen Jerusalemin temppeli ei liikuttanut Jeshuan sydäntä läheskään yhtä paljon kuin se hengellinen temppeli, jonka rakentaminen ja puhdistaminen oli Isän ja Pojan yhteinen hanke. Siihen kuului tärkeimpänä tapahtumana Jeshuan sijaiskuolema ihmiskunnan puolesta, joka merkitsi hänen itsensä tuhoamista (vertaa heprean verbi אכל) ja uudelleen rakentamista.

Jumalan hengellinen temppeli rakentuu Jeshuan seuraajista, jotka ovat siinä rakennuksessa ”eläviä kiviä" (1. Piet. 2: 5). Jeshuan seuraajien puhdistaminen on tämän symbolisen Jerusalemin temppelin puhdistamisen keskiössä, sillä Jumalan asuu henkensä kautta heissä (1. Kor. 3: 16, 17). Tässä tehtävässä Jeshua tietää, mitä pitää tehtä, sillä Hän jos kuka tietää ”mitä ihmisessä on”, eikä Hän ihmisen Luojana tarvitse kenenkään todistusta ihmisestä (Joh. 2: 25).

Tämä hengellinen puhdistus-toimenpide on Jeshuan mission päämäärä, sillä ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa (האדון ha-adon - Hepr. 12: 14). Tämän tehtävän täyttämiseen Jeshualla on into, kiihko ja kiivaus, sillä tämän mission suorittaminen pohjautuu Jumalan rakkauteen, joka on verrattavissa mustasukkaisuuteen ja kateuteen. Hän halajaa ”kateuteen asti” sitä henkeä, jonka Hän itse on asettanut seuraajiinsa asumaan (Jaak. 4: 5).

I will also examine the cleansing of the temple, on the basis of which some speak of Yeshua's wrath.

📖 John 2: 13 - 25: Read it yourself in your Bible.

It is clear that when driving cattle from one place to another, something longer than an arm is needed. For this purpose, Yeshua made himself a whip out of ropes. The whip was needed to drive oxen and sheep out of the temple area.

The money changers sitting at their tables were activated by having their tables overturned. Jesus told those selling doves to take away the birds that were kept in their baskets.

If we had been in Yeshua's place, we would have certainly acted in the same way! Where is that angry Yeshua seen? Only in people's imagination!

The disciples who were present at the event were reminded of a text from Psalm 69, verse 10 of which says: כי קנאת ביתך אכלתני (ki qinat beitka akalatni).

כי = for

קנאת = zeal, passion, jealousy, envy

ביתך = your house

אכלתני = takes up space in me, eats/devours/consumes/destroys me

From the reaction of the Jews, we can understand that they saw symbolism in the cleansing of the temple. And that is precisely what it was, because Yeshua wanted to give his followers a memorable message about his imminent death and resurrection.

The earthly temple in Jerusalem did not move Yeshua's heart nearly as much as the spiritual temple, the construction and cleansing of which was a joint project of the Father and the Son. It included, most importantly, Yeshua's vicarious death for humanity, which meant Yeshua's destruction (compare the Hebrew verb אכל) and rebuilding.

God's spiritual temple is built of Yeshua's followers, who are "living stones" in that building (1 Pet. 2:5). The cleansing of Yeshua's followers is at the center of this cleansing of the symbolic Jerusalem temple, for God dwells in them through His Spirit (1 Cor. 3:16, 17). In this task, Yeshua knows what must be done, for He, if anyone, knows "what is in man," and as the Creator of man, He does not need anyone's testimony about man (John 2:25).

This spiritual cleansing process is the goal of Yeshua’s mission, for without holiness no one will see the Lord (האדון ha-adon - Heb. 12:14). Yeshua has a zeal, passion for fulfilling this task, for the fulfilment of this mission is based on the love of God, which is comparable to jealousy and envy. He desires “to the point of jealousy” the spirit that He Himself has placed in His followers to dwell (James 4:5).

Kun "Jumalan viha” kohtaa kerran maan asukkaita, se tulee olemaan Jahve Elohimin eli Herra Jumalan vihaa. Hänen raivonsa tulee olemaan hirveä oman loppunsa edellä, sillä hänen valheellinen näytelmänsä ja teeskentelynsä ’Jumalana' tullaan paljastamaan koko ihmiskunnalle koko universumin lankeamattomien olentojen todistaessa tapahtumaa.

When the "wrath of God" once strikes the inhabitants of the earth, it will be the wrath of Yahweh Elohim, or the Lord God. His fury will be terrible before his own end, for his false show and pretense as 'God' will be exposed to all mankind, with the unfallen beings of the entire universe witnessing the event.