Matt. 16: 13 - 20 * Matthew 16: 13 - 20

Note to my English readers: The English translation follows as a whole after the Finnish text.

Uuden Testamentin neljästä evankeliumista Matteuksen evankeliumia pidetään kirkon pääevankeliumina. Tällaiseen arvostukseen on useita syitä, mutta yksi niistä on se, että Matteuksen mukaan Jeesus (Jeshua) sanoo rakentavansa seurakuntansa apostoli Pietarin varaan ja lupaa antaa tälle vallan kieltää ja sallia, sitoa ja päästää. Tämä oikeuttaa Pietarin käyttämään taivasten valtakunnan lukkoja ja avaimia.

Suomalaisessa tekstissä puhutaan vain ”avaimista”, mutta aramean sana קלידא kelida merkitsee sekä avainta että lukkoa. Kreikan κλειδας kleidas muistuttaa aramean sanaa, mutta sekin käännetään sanalla ”avaimet”.

Mutta voisiko joku ihminen tai inhimillinen valta olla todellakin Jumalan valtakunnan ovenvartijana sulkemassa ja vapauttamassa asioita taivaassa ja maan päällä? Eikö Jumala taivaassa hallitse henkensä kautta kaikkia ihmisiä ja kaikkea inhimillistä tekemistä maan päällä eikä päinvastoin?

Matt. 16: 13 - 20:ssa kuvattu Jeshuan ja opetuslasten välinen keskustelu lähtee liikkeelle Jeshuan kysymyksestä: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen pojan olevan?” (16: 13). 

Opetuslasten vastauksissa tulivat esille sellaiset nimet kuin Johannes Kastaja, Elia, Jeremia ja joku muu profeetta (16: 14). Kansa oli siis huomannut Jeshuan olevan erilainen kuin heidän hengelliset johtajansa, ”sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla on valta, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa” (Matt. 7: 29).

Matteus ei kerro Jeshuan kommentoineen noita opetuslasten esiin nostamia ehdokkaita mitenkään. Sen sijaan Häntä kiinnosti tietää, miten hyvin hänen omat opetuslapset tunsivat opettajansa. Niinpä Hän kysyi seuraavaksi: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” (16: 15).

Aina valmiilla Pietarilla oli heti myös vastaus valmiina, ja hän sanoi ilman minkäänlaista perustelua: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” (16: 16). Mutta Pietari osasi yhdistää Ihmisen pojan elävän Jumalan Pojaksi!

Tässä vaiheessa meidän on hyvä huomioida, että Matt. 16: 13 - 20:ssa muodostuu keskustelukaari alun ja lopun välille. Kun Pietari antoi Jeshuan alussa esittämään kysymykseen vastauksen, joka todennäköisesti palautti toistenkin opetuslasten mieliin heidän kuulemiaan ennustuksia Messiaasta, Jeshua pyysi opetuslapsia vaikenemaan keskustelusta ja sen aiheesta. Tämä oli muutenkin Jeshuan tapa toimia. Esim. Hän kielsi kaikkia parantamiaan ihmisiä kertomasta siitä, kuka heidät oli parantanut. Ja siihen oli painava syy.

Tuossa vaiheessa ennen ristiinnaulitsemista oli vielä liian aikaista puhua kuoleman voittamisesta ja ylösnousemuksesta, mikä kuitenkin oli Jeshuan missio. Jeshuan messiaanisuus selvisi ihmisille vasta, kun Hän nousi kuolleista. Jeshuan Isältään saama voitelu tähtäsi kuoleman vallan voittamiseen; Voideltu, Messias, on kuoleman voittaja, Hän on noussut ylös! 

Mutta Jeshuaa varmaan rohkaisi tieto siitä, että edes jotkut ihmiset olivat lukeneet tai kuulleet ennustuksia Messiaasta ja osasivat sovittaa ennustusten sanoja Häneen, Jeesus Nasaretilaiseen.

Ennustukset Messiaasta eivät avaudu jokaiselle ihmiselle, sillä liha ja veri ei voi niitä selittää. Vanhan Testamentin messias-ennustuksia on kaikkiaan 41 kappaletta, ja hyvin monet niistä koskevat tavallisia voideltuja kuninkaita esim. Saulia, Daavidia ja Kyyrosta. Kreikankielisessä Septuagintassa (LXX) heprean Messias-sanan paikalla lukee kreikan Χριστος Kristos -> Kristus, vaikka teksti koskisi maallisia kuninkaita. Isän voitelema Messias on siis sekoitettu melko hyvin jo ns. pyhissä kirjoituksissa tavallisten kuninkaallisten joukkoon! Kuinka paljon Septuaginta mahtoi vaikuttaa siihen, että juutalaiset luulivat Messiaan olevan maallinen kuningas ja pelastavan heidät Rooman vallan alta? Itsepä olivat Septuagintansa kääntäneet!

Kreikankielisessä Uudessa Testamentissa (Nestle - Aland NOVUM TESTAMENTUM GRAECE) löytyy ainoastaan kaksi heprean mukaan translitteroitua Messias-sanaa (Μεσσιας), ja ne ovat Johanneksen evankeliumissa (1: 42 ja 4: 25). Sana Kristus (Χριστος) esiintyy kuusi kertaa useammin kuin nimi Jeesus (Ιεσους). Eipä siis ole mikään ihme, että Rooman kirkkoa kutsutaan ”Kristuksen kirkoksi."

Näiden Messias-ennustusten ymmärtämiseen tarvitaan siis Isän ilmoitusta. Ja sellaisen Pietari oli saanut. Tällä perusteella Jeshua julisti hänet ”autuaaksi” (16: 17). Kreikan  μακαριος makarios merkitsee ’onnekas, onnellinen, autuas, autuaallinen, ylistettävä’.

Matt. 16: 17:ssa Jeshua puhutteli Pietaria nimellä Simon, Joonaan poika, mikä oli hänen varsinainen nimensä. Johanneksen evankeliumin alussa kerrotaan Jeshuan ensimmäisistä opetuslapsista (Joh. 1: 51). Kaksi miestä oli kuulemassa, kun Johannes Kastaja kutsui Jeshuaa nimellä ”Jumalan Karitsa”. Nuo kaksi miestä lähtivät seuraamaan Jeshuaa, ja toinen heistä oli Andreas, Simonin veli. Tavatessaan veljensä Simonin, Andreas sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet Messiaan.” Sitten Andreas vei hänet Jeshuan luo. Tässä ensimmäisessä kohtaamisessa Jeshua sanoi Simonille: ”Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas, joka käännettynä on Pietari” (Joh. 1: 42).

Andreaan ja Simonin isästä käytetään siis vaihtelevasti kahta nimeä; Joona ja Johannes. Mutta Simon sai tuossa yhteydessä nimiä, joista seuraavaksi otan selvää.

Jeshua puhui mitä ilmeisimmin arameaa, koska heprea oli aikavälillä 200eaa. - 200jaa. ainoastaan oppineiden käyttämä kieli. Keefas on muotoiltu aramean sanata כאפא Keefa, joka merkitsee ’kivi, kallio’. Keefas-nimen s-pääte lienee kreikan vaikutusta, sillä kreikkalaiset miesten nimet päättyvät yleensä s-kirjaimeen. Nimi Keefas esiintyy suomalaisessa Uudessa Testamentissa ainoastaan viisi kertaa (Joh. 1: 42, 1. Kor. 3: 22; 9: 5; 15: 5; Gal. 2: 11). Arameankielisissä teksteissä Andreaksen veljestä käytetään joko Keefa- tai Simon-nimeä.

Suomalaisessa tekstissä Andreaan veljestä käytetään yleisimmin nimeä Pietari, mikä on johdos kreikankielisestä nimestä Πετρος Petros, mikä on suora käännös arameankieliselle nimelle Keefa ja merkitsee ’kivi’, ainoastaan ’kivi’, ei ’kallio'. Kreikankielinen sana πετρα Petra taas on tullut kaikkien tietoisuuteen Jordaniassa sijaitsevasta muinaisten nabatealaisten kaupungista, joka on louhittu kallioon. ’Petra’ tarkoittaa ’kallio’.

Mutta lupasiko Jeshua perustaa oman seurakuntansa nabatealaisten mallin mukaan KALLIOLLE eli petralle vai KIVELLE  eli petrokselle? Saamme selvän vastauksen, kun käymme Matt. 16: 18:n läpi arameaksi, kreikaksi ja hepreaksi.

Mainittakoon, että tässä tekstissä esiintyvällä konjunktiolla on arameassa, kreikassa ja hepreassa useampia merkityksiä. Kyseinen konjunktio on käännetty suomeksi ja-sanalla, mutta  aramean ו merkitsee ’ja, mutta...’, kreikan και merkitsee ’ja, mutta, sen sijaan...’ ja heprean ו merkitsee ’ja, mutta, tai, niin, ja sitten...’ Nämä vaihtoehdot kannattaa pitää nyt mielessä!

Matt. 16: 18 arameasta suomeksi:

Sinä olet כאפא KEEFA, ja/mutta tälle כאפא keefalle minä rakennan seurakuntani.

Aramean lauseessa esiintyy siis kaksi כאפא-sanaa, joista ensimmäinen on Jeshuan Simon Joonaan pojalle antama nimi, Keefas, ja toinen on symbolinen כאפא ’kallio’. Jälkimmäisen keefan edessä on vielä demonstratiivipronomini ’tämä’. Jälkimmäinen keefa ei voi siis mitenkään viitata ensimmäiseen, ne ovat kaksi eri asiaa.

Jälkimmäisen ’keefan’ merkitys selviää aramean teksteistä 1. Kor. 10: 4:stä, jossa kerrotaan israelilaisten janosta ja vedentarpeesta huolehtineesta ’kalliosta’ כאפא keefasta, joka oli ”Kristus” eli Pietarin tunnistama MESSIAS. Aramean tekstissä ovat siis vastakkain Simon Joonaan poika, KEEFA, KIVI ja Jeshua MESSIAS, symbolinen keefa, kallio.

Jeshua ei perustanut kirkkoa vaan seurakunnan.

Matt. 16: 18 kreikasta suomeksi:

Sinä olet πετρος PETROS, ja/mutta/sen sijaan tälle petralle (πετρα) minä rakennan seurakuntani.

Kreikan tekstissä on selvästi kaksi eri sanaa; Petros ja Petra. ’Petros' on Simon Joonaan pojan kreikkalainen muunnos siitä aramealaisesta nimestä, jonka Jeshua antoi hänelle heidän ensi tapaamisella.  ’Petra’ on kreikaksi se ’kallio’, josta israelilaiset saivat juoda 1. Kor. 10: 4: n mukaan. ’Petros’ on kivi, Simon Pietari, ja ’petra’ on Kallio, Jeshua Messias.

Matt. 16: 18 hepreasta suomeksi:

Sinä olet פטרוס PETROS, ja/mutta tälle HaZurille (הצור) minä rakennan seurakuntani.

Heprean tekstissä on translitteroitu Simon Joonaan pojan kreikankielinen nimi Petros (= kivi). צור zur ja sen määreinen muoto הצור HaZur merkitsee ’ kallio, linnoitus, Jumala’. Vastakkain ovat siis tässäkin Petros-KIVI ja jumalallinen KALLIO. Heprean tekstissä jakeessa 1. Kor. 10: 4 on sana מן-הצור min-HaZur, joka merkitsee ’kalliosta’. Siis kaikissa kolmessa kielessä tuosta Paavalin tekstistä löytyy täydellinen ’avain’ Jeshuan sanojen ymmärtämiseen Matt. 16: 18:ssa!

Jeshua perusti oman seurakuntansa Isän varaan ja sille voitelulle, jonka Hän oli saanut Isältään omaa tehtäväänsä varten. Hänen seurakuntansa perustuksen tuli olla niin vahva ja luja, etteivät ”tuonelan portit sitä voita”! Tuonela (aramean ja heprean Sheol ja kreikan Haades) merkitsee kuoleman valtakuntaa. Tiedämme varsin hyvin, että Jeshua MESSIAS on ensimmäinen kuollesta nousseitten joukossa, ja Hän on Isän Esikoinen (Ps. 2: 7; Ap.t. 13: 33, 34; Room. 1: 4; Kol. 1: 18; Hepr. 1: 5; 5: 5).

Jeshuan seurakunta on perustettu Isän toimesta Hänen rakkaan Poikansa kuolemasta saaman voiton varaan. ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1. Kor. 3: 11). Jeshua Messias on seurakuntansa perustus ja pää!

Matt. 16: 13 - 20:n perusteella tapahtunut Matteuksen evankeliumin arvostus pääevankeliumina ja Pietarin nostaminen seurakunnan perustaksi ja Jumalan valtakunnan lukkojen ja avainten haltijaksi on epäonnistuneinta Raamatun tulkintaa, suorastaan saatanallista touhua, sillä kaikki valhe on Saatanasta.

Pietarista on tehty paavi tai vähintäinkin Rooman piispa, vaikka vasta ensimmäinen paavi, Leo 1 (paavina 440 - 461), kehitti ajatuksen ”primus inter pares”, joka tarkoitti Rooman piispan ylivertaisuutta muiden piispojen suhteen. Mutta paavinistuimen edustajille ei vielä tämäkään asema ole riittänyt, vaan paavista on tehty myös Vicarius Filii Fei eli Jumalan pojan sijainen, ja hänen katsotaan edustavan itse Jumalaa maan päällä.

Matteuksen evankeliumin jae 16: 19 vaikuttaakin suorastaan paavin asemaa tukevalta lisäykseltä Matteuksen evankeliumiin! (Sellainenhan on ihan helppo juttu toteuttaa - vertaa Comma Johanneum 1. Joh. 5: 7, 8 / 1642 ja 1938). Sitominen ja päästäminen, kieltäminen ja salliminen sopivat tarkalleen kuvaamaan paavinvallan toimintaperiaatteita. Historia osittaa sen, samoin ihmiskunnan lähitulevaisuus (Ilm. 13 luku).

Mutta inhimillinen valtakoneisto ei voi päättää taivasten valtakunnan asioista! Valtakunta, voima ja kunnia kuuluvat yksin Isälle (Matt. 6: 9 - 13), ja tuomiovalta taivaassa ja maan päällä kuuluu yksin Pojalle (Joh. 5: 22)!

Matteuksen 16. luvussa vain muutamaa jaetta myöhemmin tuon Jeshuan ja opetuslasten käymän keskustelun jälkeen Jeshua joutui nuhtelemaan Simon Joonaan poikaa, Keefasta, Petrosta, Pietaria, käyttämällä nimeä ”Saatana” ja kehoittamaan häntä väistymään edestään (Matt. 16: 23). Tuo sama nuhde tulee kaikumaan vielä viimeisellä tuomiollakin kaikille niille, jotka yrittävät sivuuttaa Isä-Jumalan asettaman pelastuksen perustuksen Jeshuassa Messiaassa!

****************************************************

IN ENGLISH:

Of the four Gospels in the New Testament, the Gospel of Matthew is considered the main gospel of the church. There are several reasons for this appreciation, but one of them is that according to Matthew, Jesus (Yeshua) says that he will build his church on the apostle Peter and promises to give him the authority to forbid and permit, to bind and to loose. This entitles Peter to use the locks and keys of the kingdom of heaven.

The English text only speaks of “keys”, but the Aramaic word קלידא kelida means both key and lock. The Greek word κλείδας kleidas resembles the Aramaic word, but is also translated as “keys”.

But could any man or human power really be the gatekeeper of God’s kingdom, closing and releasing things in heaven and on earth? Does not God in heaven rule through his spirit all men and all human doings on earth, and not vice versa?

The conversation between Yeshua and the disciples described in Matthew 16:13-20 begins with Yeshua's question: Who do people say the Son of Man is? (16:13).

The disciples’ answers included names such as John the Baptist, Elijah, Jeremiah, and some other prophet (16:14). The people had thus noticed that Yeshua was different from their spiritual leaders, for he taught them as one having authority, and not as their scribes (Matt. 7:29).

Matthew does not record that Yeshua commented on the candidates the disciples had put forward. Instead, He was interested in knowing how well His own disciples knew their teacher. So He next asked, Who do you say that I am? (16:15).

Peter, always ready, immediately had an answer ready, and without any justification, he said: You are the Christ, the Son of the living God (16:16). But Peter knew to connect the Son of Man with the Son of the living God!

At this point, it is good for us to note that in Matt. 16: 13 - 20, a conversational arc is formed between the beginning and the end. When Peter gave an answer to the question posed by Yeshua at the beginning, which probably rose to the minds of the other disciples the prophecies they had heard about the Messiah, Yeshua asked the disciples to be silent about the discussion and its topic. This was Yeshua's way of doing things anyway. For example, He forbade all the people he healed from telling who had healed them. And there was a good reason for that.

At that stage before the crucifixion, it was still too early to talk about overcoming death and resurrection, which was Yeshua's mission. Yeshua's messianism became clear to people only when He rose from the dead. Yeshua's anointing from His Father was aimed at overcoming the power of death; The Anointed One, the Messiah, is the conqueror of death, He has risen!

But Yeshua must have been encouraged by the knowledge that at least some people had read or heard prophecies about the Messiah and were able to relate the words of the prophecies to Him, Jesus of Nazareth.

The prophecies about the Messiah are not revealed to every person, because flesh and blood cannot explain them. There are 41 Messianic prophecies in the Old Testament, and many of them concern ordinary anointed kings, such as Saul, David, and Cyrus. In the Greek Septuagint (LXX), the Hebrew word for Messiah is replaced by the Greek word Χριστος Kristos -> Christ, even though the text refers to earthly kings. The Messiah anointed by the Father is therefore quite well mixed up with ordinary royalty already in the so-called holy scriptures! How much influence did the Septuagint have on the Jews believing that the Messiah would be an earthly king and would save them from Roman rule? They had themselves translated the Septuagint!

In the Greek New Testament (Nestle - Aland NOVUM TESTAMENTUM GRAECE) there are only two transliterated Hebrew words for Messiah (Μεσσιας), and they are in the Gospel of John (1:42 and 4:25). The word Christ (Χριστος) occurs six times more often than the name Jesus (Ιεσους). It is therefore no wonder that the Church of Rome is called "the Church of Christ."

Therefore, to understand these prophecies about the Messiah, a revelation from the Father is needed. And such a revelation Peter had received. On this basis, Yeshua declared him “blessed” (16:17). The Greek μακαριος makarios means ‘fortunate, happy, blessed, praised’.

In Matthew 16: 17 Yeshua addressed Peter as Simon, son of Jonah, which was his real name. The beginning of the Gospel of John tells of Yeshua’s first disciples (John 1:51). Two men were there when John the Baptist called Yeshua the Lamb of God. Those two men followed Yeshua, and one of them was Andrew, Simon’s brother. When Andrew found his brother Simon, he said to him, We have found the Messiah. Then Andrew took him to Yeshua. At this first meeting, Yeshua said to Simon, You are Simon, son of Jonah; your name will be Cephas, which is translated Peter (John 1:42).

So, two names are used interchangeably for Andrew and Simon's father: Jonah and Johannes. But Simon was given names in that context, which I will find out about next.

Yeshua most likely spoke Aramaic, since Hebrew was the language of scholars only between 200 BCE and 200 CE. Cephas is a form of the Aramaic word כאפא Keefa, which means ’stone, rock’. The s-ending of the name Cephas is probably a Greek influence, as Greek male names usually end in the letter s. The name Cephas appears in the Finnish New Testament only five times (John 1:42, 1 Cor. 3:22; 9:5; 15:5; Gal. 2:11). In Aramaic texts, the name Cephas or Simon is used for Andrew’s brother.

In the Finnish text, the name Peter is most commonly used for Andrew's brother, which is a derivative of the Greek name Πετρος Petros, which is a direct translation of the Aramaic name Keefa and means ’stone’, only ’stone', not ’rock’. The Greek word πετρα Petra has come to everyone's attention from the ancient Nabataean city in Jordan, which was carved into the rock. 'Petra' means 'rock’.

But did Yeshua promise according to the Nabataean model to establish his own congregation on the ROCK or petra or on the STONE or petros? We get a clear answer when we go through Matthew 16:18 in Aramaic, Greek and Hebrew.

It should be noted that the conjunction in this text has several meanings in Aramaic, Greek and Hebrew. The conjunction in question has been translated into English with the word ”and", but the Aramaic ו means 'and, but...', the Greek και means 'and, but, instead of...' and the Hebrew ו means 'and, but, or, so, and then...' It is worth keeping these options in mind now!

Matt. 16: 18 from Aramaic to English:

You are כאפא KEFA, and/or on this כאפא kefa I will build my congregation.

In the Aramaic sentence, there are two כאפא words, the first of which is the name given by Yeshua to Simon the son of Jonah, Cephas, and the second is the symbolic כאפא ’rock’.  Even a demonstrative pronoun ’this’ precedes  the latter ’kefa'. The latter kefa cannot therefore refer to the first, they are two different things.

The meaning of the latter ’kefa’ is clear from the Aramaic texts of 1 Cor. 10: 4, which tells of the ‘rock’ כאפא kefa that took care of the Israelites’ thirst and need for water, who was “Christ” or the MESSIAH identified by Peter. In the Aramaic text there are, therefore, Simon the son of Jonah, KEFA, the STONE, and Yeshua the MESSIAH, the symbolic kefa, the rock.

Yeshua did not found a church, but a congregation.

Matt. 16:18 from Greek to English:

You are πετρος PETROS, and/but/instead of on this petra (πετρα) I will build my congregation.

The Greek text clearly has two different words; Petros and Petra. 'Petros' is the Greek version of the name Simon son of Jonah, the Aramaic name that Yeshua gave him at their first meeting. 'Petra' is the Greek for the 'rock' from which the Israelites were given to drink according to 1 Cor. 10:4. 'Petros' is a stone, Simon Peter, and 'petra' is the Rock, Yeshua the Messiah.

Yeshua did not found a church, but a congregation.

Matt. 16: 18 from Hebrew to English:

You are פטרוס PETROS, and/but on this HaZur (הצור) I will build my congregation.

The Hebrew text transliterates the Greek name of Simon Jonah's son Petros (= stone). צור zur and its definite form הצור HaZur mean 'rock, fortress, God'. So here too, Petros-STONE and the divine ROCK are opposed. In the Hebrew text there is in the verse 1. Cor. 10: 4 the word מן-הצור min-HaZur, which means 'from the rock’. So in all three languages, Paul's text contains the perfect 'key' to understanding Yeshua's words in Matt. 16: 18!

Yeshua did not found a church, but a congregation.

Yeshua founded His own congregation on the Father and on the anointing He had received from His Father for His own mission. The foundation of His congregation had to be so strong and firm that the gates of hell shall not prevail against it! Hell (Aramaic and Hebrew Sheol and Greek Hades) means the kingdom of death. We know very well that Yeshua the MESSIAH is the first among those who rose from the dead, and He is the Firstborn of the Father (Ps. 2:7; Acts 13:33, 34; Rom. 1:4; Col. 1:18; Heb. 1:5; 5:5).

Yeshua's congregation is founded by the Father on the victory gained through the death of His beloved Son. Paul wrote: For no other foundation can anyone lay than that which is laid, which is Jesus Christ (1 Cor. 3:11). Yeshua the Messiah is the foundation and head of His congregation!

The appreciation of the Gospel of Matthew as the main gospel and the elevation of Peter as the foundation of the congregation and the holder of the locks and keys of the kingdom of God, based on Matthew 16:13-20, is the most unsuccessful interpretation of the Bible, a downright satanic endeavor, for all lies are of Satan.

Peter has been made pope or at least bishop of Rome, although it was only the first pope, Leo I (pope 440 - 461), who developed the idea of ​​"primus inter pares", which meant the supremacy of the bishop of Rome over other bishops. But this position is not enough for the representatives of the papacy, as the pope has also been made Vicarius Filii Fei, or vicar of the son of God, and he is considered to represent God himself on earth.

The verse 16:19 in Matthew seems to be an addition to Matthew's Gospel that supports the position of the pope! (It is quite easy to do that - compare Comma Johanneum 1 John 5:7, 8 / 1642 and 1938). Binding and loosing, forbidding and permitting, exactly describe the principles of the papacy. History divides it, as does the near future of humanity (Rev. 13).

But human power cannot decide the affairs of the kingdom of heaven! The kingdom, power, and glory belong to the Father alone (Matthew 6:9-13), and the power of judgment in heaven and on earth belongs to the Son alone (John 5:22)!

In the verse 16:23 of Matthew, just a few verses later after that conversation by Yeshua and the disciples, Yeshua had to rebuke Simon the son of Jonah, Cephas, Petros, Peter, using the name “Satan” and telling him to get away from before Him (Matthew 16:23). That same rebuke will echo even at the final judgment to all those who try to ignore the foundation of salvation laid by God the Father in Yeshua the Messiah!

Vihan Jumala vai Rakkauden Jumala * A God of Wrath or a God of Love

Vanha Testamentti antaa varsin selvän kuvan tuomiosta ja tuomion Jumalasta. Tuomiosta kertovia tekstejä on VT:ssa todella runsaasti, mutta minulle riittävät seuraavat kaksi tekstiä.

The Old Testament gives a very clear picture of judgment and the God of judgment. There are many texts in the OT that talk about judgment, but the following two texts are enough for me.

Ps. 7: 9: ”Herra (Jahve/Jehova) tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra (Jahve/Jehova), minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.”

Ps. 7: 8: ”The LORD (Yahweh/Jehovah) shall judge the people: judge me, O LORD (Yahweh/Jehovah), according to my righteousness, and according to mine integrity that is in me."

 Naah. 1: 2: ”Kiivas Jumala ja kostaja on Herra (Jahve/Jehova). Herra (Jahve/Jehova) on kostaja ja vihastuvainen. Herra (Jahve/Jehova) kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä.”

Nah. 1: 2: ”God is jealous, and the LORD (Yahweh/Jehovah) revengeth; the LORD (Yahweh/Jehovah) revengeth, and is furious; the LORD (Yahweh/Jehovah) will take vengeance on his adversaries, and he reserveth wrath for his enemies."

Jeshuan seurassa ja opetuksessa Johannes, yksi opetuslapsista, oppi tuntemaan Jumalan, joka on RAKKAUS (1. Joh. 4: 8). Vanhassa Testamentissa esitelty "Koston Jumala" ei ole se Isä, jonka kanssa Jeshua sanoi olevansa ”yksi” (Joh. 10: 30). Jeshua puhui ainoastaan Isän hänelle antamia sanoja (Joh. 14: 10; 17: 8, 14) ja Hän teki kaiken seuraten Isänsä antamaa mallia (Joh. 5: 19).

Through Yeshua’s companionship and teaching, John, one of the disciples, came to know the God who is LOVE (1 John 4:8). The “God of Vengeance” presented in the Old Testament is not the Father with whom Yeshua said He was “one” (John 10:30). Yeshua spoke only the words the Father gave Him (John 14:10; 17:8, 14) and He did everything following the pattern set by His Father (John 5:19).

Isä ei lähettänyt Poikaa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan niin paljon ihmisiä kuin mahdollista (Joh. 3: 17). Isä ei tuomitse ketään (Joh. 5: 22), mutta koska Poika tuli ihmiseksi/lihaksi (Joh. 1: 14; Fil. 2: 7, 8), Isä antoi Hänelle tuomiovallan ihmisten maailmassa (Joh. 5: 22, 27). 

The Father did not send the Son to condemn the world but to save as many people as possible (John 3:17). The Father judges no one (Joh. 5: 22), but because the Son became man/flesh (John 1:14; Phil. 2:7, 8), the Father gave Him the authority to judge the world of men (John 5:22, 27).

Kuitenkaan sitä, joka uskoo Poikaan, ei tuomita lainkaan, mutta se, joka ei usko Häneen, on jo tuomittu (Joh. 3: 18). Tämä ihmiskunnan kahteen leiriin jakautuminen tapahtuu automaattisesti ihmisille annetun vapaan valinnan perusteella.

However, he who believes in the Son is not condemned at all, but he who does not believe in Him is condemned already (John 3:18). This division of humanity into two camps occurs automatically based on the free choice given to people.

Tuomio alkaa siis ihmisen omista valinnoista ja vastaa niitä. Niin kuin valitsemme tienviittojen osoittaman reitin pyrkiessämme valitsemaamme määränpäähän, samalla tavalla oma asennoitumisemme Jumalan antamaan pelastuksen lahjaan Jeshuassa vaikuttaa ikuiseen kohtaloomme/tuomioomme. Jos valitsemme Jeshuan henkilökohtaiseksi Pelastajaksemme, päädymme ”lampaiden leiriin”, mutta jos emme katso tarvitsevamme Pelastajaa, matkamme päättyy ”vuohien joukkoon” (Matt. 25: 32).

Judgment begins with and corresponds a person’s own choices. Just as we choose the route indicated by road signs as we strive towards our chosen destination, in the same way our own attitude towards God’s gift of salvation in Yeshua affects our eternal destiny/judgment. If we choose Yeshua as our personal Savior, we will end up in the “sheep’s camp,” but if we do not see our need for a Savior, our journey will end in the “goats’ camp” (Matthew 25:32).

Isän Pojalle antama tuomiovalta tulee toteutumaan, kun taivaallinen kirjanpito avataan Jeshuan paluun yhteydessä (Ilm. 20: 11 - 15). Jeshua, joka on voittanut kuoleman vallan, on kykenevä herättämään kaikki kuolleet. Hän tekee sen kahdessa eri vaiheessa (Joh. 5: 28, 29) sen mukaan kuin taivaan kirjoihin on merkitty. Sen, joka on itse valinnut elämän, Jeshua ( Elämä ja Elämänruhtinas) herättää elämän ylösnousemuksessa. Kaikki muut herätetään tuomion ylösnousemuksessa. Isä on antanut jokaiselle ihmiselle ainoastaan kaksi vaihtoehtoa ja valinnan mahdollisuutta!

The authority to judge the Father gave to the Son will be fulfilled when the heavenly books are opened at the return of Yeshua (Rev. 20:11-15). Yeshua, who has conquered death, is able to raise all the dead. He will do this in two stages (John 5:28, 29) according to what is recorded in the heavenly books. Those who have chosen life, Yeshua (the Life and the Prince of Life) will raise in the resurrection of life. All others will be raised in the resurrection of judgment. The Father has given every person only two options and the opportunity to choose!

Tuomion hetki on Isän päätöksen alainen asia, sillä Hän päättää sen myös sen, milloin aika loppuu ja Jeshua saapuu (Matt. 24: 36).

The moment of judgment is a subject to the Father's decision, for He also decides when time will end and Yeshua will arrive (Matthew 24:36).

Vanhan Testamentin יהוה Jahve/Jehova kostaa ja tuomitsee, mutta Uuden Testamentin Isä ja Poika eivät tee kumpaakaan; he antavat jokaisen ihmisen valita oman kohtalonsa. Kuitenkin sama pelastuksen mahdollisuus on tarjolla kaikille niin vanhan liiton kuin uuden liitonkin puolella.

The יהוה Yahweh/Jehovah of the Old Testament avenges and judges, but the Father and Son of the New Testament do neither; they let each person choose their own destiny. However, the same opportunity for salvation is available to all under both the old and new covenants.

Jeshua ei käyttänyt koskaan nimeä יהוה Jahve/Jehova taivaallisesta Isästään! Eikä Jeshua sanonut milloinkaan olevansa itse tuo mystinen יהוה Jahve/Jehova! Sen sijaan Jeshuan useat minä olen-lausunnot viittaavat aivan selvästi nimeen אהיה Ehjee, MinäOlen.

Yeshua never used the name יהוה Yahweh/Jehovah for his heavenly Father! And Yeshua never said that he himself was that mysterious יהוה Yahweh/Jehovah! Instead, Yeshua's many "I am" statements clearly refer to the name אהיה Ehyeh, I Am.

Kiitos taivaalliselle Isällemme, että Hän antoi ainokaisen Poikansa (Joh. 3: 16) tulla tämän maailman pimeyteen tuomaan taivaallista valoa (Joh. 1: 1 - 5) ja viisautta ja korjaamaan uskonnollisten johtajien valheelliset opetukset Jumalasta. Korjausta ja oikaisua tarvittiin todella myös psalmistan ajatuksiin ihmisen vanhurskaudesta ja viattomuudesta!

Thanks to our heavenly Father for sending the only begotten Son (John 3:16) into the darkness of this world to bring heavenly light (John 1:1-5) and wisdom and to correct the false teachings of religious leaders about God. The psalmist’s thoughts on righteousness and innocence were also in need of correction!

Turhauttavaa * Frustrating

Nyt on pakko kirjoittaa muutama sana. Olen mielestäni kirjoittanut jo ihan tarpeeksi Jumalan nimistä; erityisesti nimistä אהיה Ehjee ja יהוה Jahve /Jehova, mutta sallikaa minun kirjoittaa vielä tämä lyhyt teksti.

On surullista, turhauttavaa ja jopa raivostuttavaa kuulla tai lukea väitteitä, että אהיה Ehjee on sama kuin יהוה Jahve/Jehova.

ONKO  21 = 26?

Jokaisella heprean kirjaimella on oma lukuarvonsa

א on  1

ה on  5

ו on  6

י on 10

VAIN JOS  21 = 26, silloin  voidaan sanoa, että אהיה  Ehjee on sama kuin יהוה Jahve/Jehova!

Now I have to write a few words. I think I have already written enough about the names of God; especially of the names אהיה Ehyeh and יהוה Yahweh /Jehovah, but let me write this short text.

It is sad, frustrating and even infuriating to hear or read the claims that אהיה Ehyeh is the same as יהוה Yahweh/Jehovah.

IS 21 = 26?

In Hebrew, each letter has its own numerical value

א is 1

ה is 5

ו is 6

י is 10

Everyone can check for themselves whether אהיה is the same as יהוה!

ONLY IF 21 = 26, it can be said that אהיה Ehyeh is the same as יהוה Yahweh /Jehovah!

Ettemme eksyisi * Lest we be led astray

Edellisessä kirjoituksessani suuntasin katseeni ajassa taaksepäin ja totesin, että ihmiskunta on elänyt Pahan hallitusaikaa jo yli 6000 vuotta laskettuna maailman luomisesta ja Adamin päivistä.

In my previous article, I looked back in time and stated that humanity has been living the time of the reign of Evil briskly for over 6,000 years, counting since the creation of the world and the days of Adam.

En tiedä, mihin tulkinta ihmiskunnalle annetusta 6000 vuodesta tarkalleen ottaen perustuu, mutta arvelen, että siihen on osaltaan vaikuttanut luomisviikon 6 + 1 päivää ja Pietarin sanat, että Jumalan edessä yksi päivä on kuin 1000 vuotta ja tuhat vuotta kuin 1 päivä (2. Piet. 3: 8). 

I don't know what the interpretation of the 6,000 years given to humanity is based on exactly, but I suspect that it was partly influenced by the 6 + 1 days of the creation week and Peter's words that with God one day is as a thousand years and a thousand years as 1 day (2. Pet. 3:8).

Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa 1000 vuodesta, jotka ajoittuvat välittömästi Jeshuan/Jeesuksen kuninkaallisen ja voitokkaan paluun jälkeen (Ilm. 19: 11 -16). Kun Jeshua saapuu ”tuhannen tuhansine enkeleineen” (Juuda 14) ja Isänsä suunnattomassa kirkkaudessa (Matt. 16: 27), mikään synti ja vääryys ei kestä Hänen pyhien kasvojensa edessä. Kaikki jumalattomat, olkootpa ne kuninkaita, orjia tai vapaita, ylhäisiä tai alhaisia, vallan käyttäjiä tai vallan alle alistettuja, saavat surmansa Jumalan Pojan kirkkaudesta. Sen tähden auringossa seisova enkeli kutsuu kaikki taivaan linnut ”suurelle aterialle” syömään kuningasten, sotapäälliköiden, mahtimiesten, ratsujen, ratsastajien, orjien, vapaiden, pienten ja suurten lihaa (Ilm. 19: 17 - 21).

John writes in the Book of Revelation about the 1,000 years that will immediately follow the royal and triumphant return of Yeshua/Jesus (Rev. 19:11-16). When Yeshua arrives with “thousands of angels” (Jude 14) and in the glory of his Father (Matt. 16:27), no sin or unrighteousness will stand before His holy face. All the wicked, whether kings, slaves or free, high or low, rulers or subjects, will be killed by the glory of the Son of God. Therefore, the angel standing in the sun calls all the birds of the air to the “great supper” to eat the flesh of kings, generals, mighty men, horses, riders, slaves, free, small and great (Rev. 19:17-21).

Ainoastaan ne, jotka eivät tule kuolemaan Jumalan Pojan ilmestymisessä, saavat istua valtaistuimille hallitsemaan Messiaan/Kristuksen kanssa (Ilm. 19: 21 -> 20: 4). Tuosta hetkestä alkaa 1000 vuoden jakso, jolloin pyhät hallitsevat taivaassa, Isän kodissa, jonne Jeshua on lupauksensa mukaan valmistanut omilleen sijoja/valtaistuimia (Joh. 14: 1 - 3).

Only those who do not die at the appearing of the Son of God will sit on thrones to rule with the Messiah/Christ (Rev. 19:21 -> 20:4). From that moment begins a 1000 year period when the saints will reign in heaven, in the Father's house, where Yeshua has, according to his promise, prepared places/thrones for his own (John 14:1 - 3).

Ihmiskunnan Saatanan johdolla tuhoama Maa-planeetta tulee olemaan levossa tuon 1000 vuoden ajan. Kun  kaikki jumalattomat ovat kuolleet ja kaikki pyhät (sekä Jeshuan kuolleista herättämät että hänen palatessa elossa olleet 1. Tess. 4: 14 - 17) ovat nousseet Isän kotiin, Saatanalla ei ole ainuttakaan ihmistä ”kiusattavana”. Siksi tuota 1000 vuoden aikaa kutsutaan myös Saatanan vankeudeksi (Ilm. 20: 1, 2).

The planet Earth, destroyed by mankind under Satan’s leadership, will be at rest for that 1,000 years. When all the wicked have died and all the saints (both those raised by Yeshua and those alive when he returns 1 Thess. 4:14-17) have ascended to the Father’s house, Satan will not have a single person to “tempt.” That is why that 1,000-year period is also called Satan’s captivity (Rev. 20:1, 2).

Tuhannen vuoden loputtua Jeshua herättää jumalattomat ”tuomion ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29). Jumalattomien herättyä henkiin Saatanan vankeus päättyy (Ilm. 20: 5, 7), kun hän pääsee jälleen toteuttamaan omia juoniaan heidän kanssaan. Saatanan viimeinen super-operaatio on ns. "Googin ja Maagogin sota” (Ilm. 20: 7, 8, 9), joka tulee päättymään pahuuden joukkojen häviöön. 

After the thousand years, Yeshua will raise the wicked in the "resurrection of judgment" (John 5:29). With the resurrection of the wicked, Satan's imprisonment will end (Rev. 20:5, 7), when he will once again be able to carry out his own schemes with them. Satan's last super-operation is the so-called "war of Gog and Magog" (Rev. 20:7, 8, 9), which will end in the defeat of the forces of evil.

Seuraavaksi maan kansat, sekä voittajat että häviäjät, kootaan yhteiseen tuomion hetkeen, jossa taivaalliset kirjat avataan, ja jokainen tuomitaan tekojensa mukaan (Ilm. 20: 11- 15; Matt. 25: 31 - 46).

Next, the nations of the earth, both victors and vanquished, will be gathered together for a common hour of judgment, where the heavenly books will be opened, and each will be judged according to the deeds (Rev. 20: 11-15; Matt. 25: 31-46).

Maailman ensimmäisen viikon 6 ensimmäistä päivää vastannee näin ollen 6000 vuotta ihmiskunnan historiassa ja luomisviikon sapatti tuota 1000 vuoden jaksoa. Viimeinen tuomio tulee puhdistamaan Maan kaikesta pahasta, synnistä, jumalattomista ja synnin seurauksista sekä synnin aiheuttajasta, vanhasta Lohikäärmeestä alias Saatanasta. 

The first 6 days of the first week of the world would therefore correspond to 6000 years in human history and the Sabbath of the creation week to that period of 1000 years. The final judgment will cleanse the Earth of all evil, sin, the wicked and the consequences of sin, as well as the cause of sin, the old Dragon aka Satan. 

Elämme parhaillaan merkittävässä ajassa! Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, me ihmiset emme voi kuitenkaan tietää Jumalan aikataulua, mutta me voimme tarkata ajan merkkejä ja tiedostaa niiden perusteella, missä hetkessä elämme.

We are currently living in a very significant time!As I stated in my previous article, however we humans cannot know God's timetable, but we can observe the signs of the times and, based on them, realise in which moment we are living.

Kun korviini on viime päivinä kantautunut 'lohikäärmeen ääntä’, Ilmestyskirjan 13. luku on tullut minulle hyvin ajankohtaiseksi.

As the ’voice of the dragon' has reached my ears in recent days, Revelation 13 has become very relevant to me.

Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan kahdesta merkittävästä pedosta (uskonnollis-poliittisesta vallasta/mahdista), jotka pystyvät johtamaan koko ihmiskuntaa. Ensimmäinen peto nousee merestä ja toinen peto maasta. Merestä nouseva peto (13: 1 - 10) on tuttu jo Danielin kirjasta, jossa tuon vallan nousu, sen tekemiset ja luonne ennustettiin etukäteen. 

Revelation 13 tells of two significant beasts (religious-political powers) that are capable of leading all of humanity. The first beast rises from the sea and the second beast from the earth. The beast rising from the sea (13:1-10) is already familiar from the book of Daniel, where the rise of that power, its actions and nature were foretold in advance.

Danielille ei näytetty vielä ”maasta nousevaa” petoa, jonka Johannes sai nähdä (Ilm. 13: 11 - 18). Tämä ”toinen peto” ryhtyy yhteistyöhön ensimmäisen pedon kanssa ja saa pakkoa käyttäen koko maailman kumartamaan ensimmäistä petoa. Molemmat pedot ovat Jumalan tahtoa vastaan taistelevia saatanallisia voimia, joille Lohikäärme antaa voimansa. Niinpä jos haluamme totella Jumalan tahtoa, on tärkeää tunnistaa nuo molemmat pedot ja olla kumartamatta niitä!

Daniel was not yet shown the beast that “came out of the earth” that John saw (Rev. 13:11-18). This “second beast” will join forces with the first beast and force the entire world to worship the first beast. Both beasts are satanic forces that fight against God’s will and are empowered by the Dragon. So if we want to obey God’s will, it is important to identify both beasts and not to bow down to them!

Jesaja paljastaa, että Saatana alias Lucifer halusi nousta Jumalaa korkeammalle (Jes. 14: 12 - 14) ja hän myös teki niin. Onnistuminen tuossa tavoitteessa edellyttää häneltä valheellista toimintaa; hänen on peitettävä oma pahuutensa ja teeskenneltävä olevansa hyvä jumala ja itse pelastaja. On selvää että myös nuo kaksi maailmanvaltaa/petoa toimivat samalla tavalla kuin Lohikäärme ja peittävät oman todellisen luonteensa ja näytelevät jumalallista ja hyvää voimaa! Ja ne osaavat tehdä sen langennutta ihmiskuntaa miellyttävällä tavalla!

Isaiah reveals that Satan, alias Lucifer, wanted to rise higher than God (Isa. 14:12-14) and he did so too. To succeed in that goal, he must act falsely; he must cover up his own wickedness and pretend to be a good god and a savior himself. It is clear that those two world powers/beasts also act in the same way as the Dragon and hide their true nature and act as divine and good power! And they know how to do it in a way that is pleasing to fallen mankind!

Mutta sekä Daniel että Johannes ovat antaneet meille riittävästi vihjeitä, joiden perusteella voimme tunnistaa nuo teeskentelevät pahuuden voimat.

But both Daniel and John have given us enough clues to identify those pretending forces of evil.

Koska jo uskonpuhdistajat 1500-luvulta alkaen ovat avanneet ensimmäisen pedon olemuksen, ja koska se on edelleen sama, en puutu tässä kirjoituksessa siihen valtaan.

Since the Reformers from the 16th century onwards have revealed the nature of the first beast, and since it is still the same, I will not address that power in this article.

Johannes kuvaa maasta nousevaa petoa sanoilla 'sillä on kaksi sarvea, kuin karitsan sarvet” ja se puhuu kuin lohikäärme’ (Ilm. 13: 11). Johannes vahvistaa lohikäärmeen tarkoittavan Saatanaa/Perkelettä  (Ilm. 12: 9). 

John describes the beast rising from the earth as having ‘two horns like a lamb’ and ‘speaking like a dragon’ (Rev. 13: 11). John confirms that the dragon represents Satan/Devil (Rev. 12:9).

Ja Jeshuan kuvaus lohikäärmeestä on Joh. 8: 44: ssa.

käännös 1938: ”... ja touudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä” 

käännös 1992: ”... Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.”

And Yeshua's description of the dragon is in John 8:44.

”... He was a murderer from the beginning, and abode not in the truth, because there is no truth in him. When he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar, and the father of it."

Lohikäärme alias Saatana puhuu valhetta, ja samoin tekee myös maasta nouseva peto! Jos heidän valheellinen puheensa koskisi ainoastaan uskoa ja Raamattua, vain harvat ihmiset tunnistaisivat valheen, koska suhteellisen harvat uskovat Jumalaan ja lukevat Raamattua. Mutta näyttää siltä, että ”maasta nouseva” peto lankeaa muissakin asioissa valheeseen niin avoimen törkeästi, että hänet saa valheesta kiinni kuka tahansa.

The dragon, alias Satan, speaks lies, and so does the beast that rises from the earth! If their lying speech were only about faith and the Bible, only a few men would recognise the lie, because relatively few believe in God and read the Bible. But it seems that the beast ”rising from the earth” also lies in other matters so openly and blatantly that anyone can catch him in a lie.

On mielenkiintoista seurata, miten ”karitsansarvinen peto” tulee valheilla pakottamaan ihmisille ensimmäisen pedon kuvaa, nimeä ja merkkiä, ja miten suuren osan siinä kaikessa tulee saamaan Saatanan suurin valhe ja petos Jumalan nimestä!

It is interesting to watch how the “lamb-horned beast” will force with lies the image, name, and mark of the first beast on people, and how much of a role Satan’s greatest lie and deception about God’s name will play in all of this!

Tetragrammia יהוה väitetään... jopa Raamatussa... Jumalan nimeksi. Tetragrammin tunnetuimmat ääntämismuodot ovat JAHVE ja JEHOVA. Se on käännetty englanniksi sanalla LORD ja suomeksi sanalla Herra (1642, 1776, 1933, 1938), HERRA (2012).

The Tetragrammaton יהוה is claimed... even in the Bible... to be the name of God. The most well-known pronunciations of the Tetragrammaton are YAHWE and JEHOVAH. It is translated into English as LORD and into Finnish as Herra (1642, 1776, 1933, 1938), HERRA (2012).

On syytä muistaa, mitä Jeshua sanoi puhuessaan vääristä profeetoista (Matt. 7: 15 - 23): ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (jae 21).

It is worth remembering what Yeshua said when speaking about false prophets (Matthew 7:15-23): ”Not every one that saith unto me, Lord, Lord, shall enter into the kingdom of heaven; but he that doeth the will of my Father which is in heaven."

Jumala ilmoitti Moosekselle todellisen nimensä Siinain erämaassa palavan pensaan luona. Jumalan pyhä nimi on hepreaksi אהיה EHJEE (2. Moos. 3: 14). Tämä heprean sana אהיה on olla-verbin muoto yksikön 1. persoonassa, ja se tarkoittaa OLEN. Kyseinen sana esiintyy Vanhassa Testamentissa noin 40 kertaa. Nimeen אהיה EHJEE liittyy vahva ja ikuinen sitoutuminen OLLA  LÄSNÄ yksilön elämässä ja antaa hänelle taivaallinen siunaus. Jumala vahva lupaus oli Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille, Daavidille: EHJEE kanssasi... MINÄ OLEN sinun kanssasi.

God revealed His true name to Moses in the wilderness of Sinai at the burning bush. God’s holy name in Hebrew is אהיה EHYEH (Exodus 3:14). This Hebrew word אהיה is the form of the verb to be in the first person singular and it means I AM. The word occurs about 40 times in the Old Testament. The name אהיה EHYEH carries a strong and eternal commitment to BE PRESENT in the life of an individual and to give him heavenly blessing. God’s strong promise was to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon, David: EHYEH with you... I AM with you.

Mutta Jumalan sitoutuminen ei ole koskaan yksipuolista, sillä Hän ON  LIITTOSUHTEESSA lastensa kanssa. Vaikka Jumala valitsi Israelin omaksi kansaksi, Israel oli tämän tästä uskoton Jumalalle. Esim. profeetta Hosean aikana (700-luvun loppupuolella eaa.) kansan uskottomuus muistutti symbolisesti jo haureutta. Herättääkseen uskottoman kansan tajuamaan oman tilansa Jumala kehotti Hoseaa varsin erikoiseen toimintaan, joka oli julkinen metafora kansan uskottomuudesta.

But God's commitment is never one-sided, for He IS IN A COVENANT RELATIONSHIP with His children. Although God chose Israel to be His people, again and again Israel was unfaithful to God. For example, during the time of the prophet Hosea (late 7th century BCE), the people's unfaithfulness symbolically resembled fornication. In order to awaken the unfaithful people to realise their own condition, God called upon Hosea to do a very special thing, which was a public metaphor for the people's unfaithfulness.

Hosean tuli ottaa vaimokseen portto (Hoos. 1: 2). Kun sitten Gomer, Diblaimin tytär, synnytti Hosealle pojan, hänen nimeksi tuli antaa יזרעאל Jisreel ennustukseksi siitä, että Jeehun Jisreelissä tekemät verityöt kostetaan Jeehun suvulle ja  Israelin kuningaskunnasta tulee loppu (Hoos. 1: 3 - 5). 

Hosea was to take a harlot as his wife (Hos. 1:2). Then, when Gomer, the daughter of Diblaim, bore Hosea a son, he was to be named יזרעאל Jezreel, a prophecy that the bloodshed committed by Jehu in Jezreel would be avenged on the house of Jehu and the kingdom of Israel would come to an end (Hos. 1:3-5). 

Gomerin toiselle pojalle tuli antaa nimi לא רחמה Lo-Ruhama (= hän ei saa armoa) merkiksi siitä, että Jumala ei enää armahda Israelin heimoa (Hoos. 1: 6, 7).

Gomer's second son was to be named לא רחמה Lo-Ruhamah (= he will not receive mercy) as a sign that God would no longer have mercy on the tribe of Israel (Hos. 1: 6, 7)

Ja Gomerin kolmannelle pojalle tuli antaa nimi לא עמי Lo-Ammi (= ei minun kansani). Mutta silloin myös Jumalan nimi muuttui: nimi אהיה EHJEE muuttui nimeksi לא אהיה Lo-EHJEE, Ei-EHJEE     = > Minä en ole Jumalasi, Minä en ole sinun kanssasi. Jumalan läsnäolo ja siunaus loppui Israelissa. Ja Israelin kuningaskunta loppui todellakin 722 eaa.

And Gomer's third son was to be named לא עמי Lo-Ammi (= not my people). But then the name of God also changed: the name אהיה EHYEH changed to the name לא אהיה Lo-EHYEH, Not-EHYEH => I am not Your God, I am not with You. God’s presence and blessing ceased in Israel. And the kingdom of Israel did indeed end in 722 BCE.

Ihmiskunta on käyttänyt tetragrammia יהוה Jumalan nimenä Enoksen ajoista lähtien (1. Moos. 4: 26). Enoksen johdolla ihmiset alkoivat palvoa taivaankappaleita. Ja Tetrgrammi יהוה on aktiivisessa käytössä vieläkin eri uskontojen piirissä samoin kuin okkultismissa. 

Mankind has used the Tetragrammaton יהוה as the name of God since the time of Enosh (Gen. 4:26). Under Enosh’s leadership, people began to worship the heavenly bodies. And the Tetragrammaton יהוה is still actively used in various religions and occultism.

Koska nimi אהיה EHJEE on säilynyt lähes tuntemattomana, eikä sitä käytetä pakanallisissa menoissa niin kuin tetragrammia, Jeshuan rukous ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” (Matt. 6: 9) on toteutunut kirjaimellisesti. ’Pyhittää’ on hepreaksi קדש qadash, ja se merkitsee ’omistamista Jumalan omaan käyttöön’. 

Because the name אהיה EHYEH has remained almost unknown and is not used in pagan ceremonies like the Tetragrammaton, Yeshua's prayer "hallowed be your name" (Matthew 6:9) has been fulfilled literally.  ’To sanctify' is in Hebrew קדש qadash, and it means 'to dedicate to God's own use’.

Vaikka merestä ja erityisesti maasta nouseva peto puhuisi Jumalasta, Jumalan nimestä, Jumalan laista, Jumalan kunnioittamisesta jne., muistakaamme, että maasta nouseva peto puhuu kuin Lohikäärme. Se puhe on valhetta, disinfomaatiota, taivaan ja maan Luojan tahdon vastustamista ja ihmiskunnan Lunastajan hylkäämistä! Tutkikaamme sen tähden Jeshuan opetusta, sillä Jeshua on todellinen JUMALAN  SANA (Joh. 1: 1 - 3, 14) ja HÄN uskollinen ja totinen todistaja (Ilm. 3: 14), eikä Hänessä ole mitään valhetta!

Even if the beast rising from the sea and especially the beast rising from the earth speaks about God, God's name, God's law, honoring God, etc., let us remember that the beast rising from the earth speaks like a Dragon. That speech is a lie, disinformation, opposition to the will of the Creator of heaven and earth, and rejection of the Redeemer of mankind! Let us therefore study the teaching of Yeshua, for Yeshua is the true WORD OF GOD (John 1:1-3, 14) and HE is the faithful and true witness (Rev. 3:14), and in Him there are no lies!

Ihmisen aika * Human time

Ilmestyskirjan 10. luvussa Johannes esittelee väkevän enkelin, joka laskeutuu alas taivaasta ja asettuu seisomaan toinen jalka meren ja toinen maan päälle ja vannoo taivaan ja maan Luojan, ikuisesti elävän Jumalan (Ehjeen) kautta, että aika loppuu silloin, kun seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaan. Ihmiskunnalle annettu aika tulee siis päättymään tuona hetkenä! Ajan loppuminen tarkoittaa Jumalan armon päättymistä. Aika siis mittaa Jumalan armon pituuden kestämistä, sitä miten pitkään Hän kutsuu lapsiaan takaisin Kotiin.

In Revelation 10, John presents a strong angel descending from heaven and standing with one foot on the sea and the other on the land, swearing by the Creator of heaven and earth, the eternally living God (Ehyeh), that time will end when the seventh angel blows his trumpet. So the time given to humanity will end at that moment! The end of time means the end of God's grace. So time measures the length of God's grace, how long He calls His children back Home.

Seitsemännen enkelin puhaltaessa pasuunaan tämän maailman Ruhtinaan herruus loppuu, ja koko maailman kuninkuus siirtyy Jumalan Voidellulle, Jeshualle, jonka hallinto tulee jatkumaan ikuisesti (Ilm. 10: 15). Sinä hetkenä aika vaihtuu ikuisuudeksi.

When the seventh angel blows his trumpet, the dominion of the Prince of this world will end, and the kingdom of the whole world will pass to God’s Anointed One, Yeshua, whose reign will continue forever (Rev. 10:15). At that moment, time will change to eternity.

Sitä milloin tuo tärkeä hetki koittaa, on yritetty laskea ja ennustaa huolimatta siitä, että itse Jeshua sanoi: ”... siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24: 36). 

There have been attempts to calculate and predict when that important moment will come, despite the fact that Yeshua himself said: "... of that day and hour no one knows, not even the angels in heaven, nor the Son, but only the Father" (Matthew 24:36).

Jostakin syystä Kuningas Jaakon Käännöksessä (KJV) tuosta jakeesta puuttuu maininta Pojasta, vaikka se on kuitenkin kreikankielisessä Novum Testamentum Graece’ssa. Mutta koska Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30) tavoitteissaan ja toimissaan, Poika kyllä saa tietää Isältä, milloin Hänen Kuninkuutensa hetki koittaa. Koska tuota hetkeä ei ole etukäteen ilmoitettu ihmiskunnalle eikä edes enkeleille, sen laskeminen ja ennustaminen on meille ihmisille täysin turhaa ajanhukkaa. Sen sijaan voimme kyllä laskea, kuinka pitkä Jumalan armonaika on ollut ihmiskuntaa kohtaan tähän mennessä.

For some reason, the King James Version (KJV) omits the mention of the Son from that verse, although it is in the Greek Novum Testamentum Graece. But since the Father and the Son are one (John 10:30) in purpose and action, the Son does know from the Father when the time for His Kingdom will come. Since that time has not been announced in advance to mankind, or even to angels, calculating and predicting it is a complete waste of time for us humans. Instead, we can calculate how long God’s grace has been toward mankind up to now.

Koska Vanhan Testamentin kirjoitukset ovat Tanakin tekstejä, luulisi juutalaisten tietävän ihan tarkalleen, paljonko aikaa on kulunut maailman luomisesta. Mutta heidän ajanlaskunsa hämmästyttää minua suuresti! Juutalaisen ajanlaskun lähtökohta on vuosi 3760 eaa., jolloin maailman luominen tapahtui heidän mukaansa. 

Since the Old Testament writings are Tanakh texts, you would think that the Jews would know exactly how much time has passed since the creation of the world. But their calendar amazes me greatly! The starting point of the Jewish calendar is the year 3760 BCE, when the creation of the world took place according to them.

Kun tuohon lukuun 3760 lisätään kulloinkin meneillään oleva vuosi, saadaan summaksi maailman luomisesta kulunut aika. Näin ollen maailman luomisesta olisi kulunut nyt 5785 vuotta (3760 + 2025 = 5785). Ei voi pitää paikkaansa! On ryhdyttävä tarkistamaan Vanhan Testamentin tekstejä ja laskemaan kulunutta aikaa! Eikä tehtävä ole loppujen lopuksi edes vaikea.

When the current year is added to that number 3760, the total is the time that has passed since the creation of the world. Therefore, 5785 years have now passed since the creation of the world (3760 + 2025 = 5785). This cannot be true! We must start checking the texts of the Old Testament and calculating the time that has passed! And the task is not even difficult after all.

Näin etenin tehtävän kanssa: Ensiksi tarkistin pari kymmentä vuotta aikaisemmin tekemäni aikajanan Aadamista Abrahamiin ja jatkoin siitä eteenpäin. Totesin, että jos Raamatussa annetut tiedot pitävät paikkansa Jaakob alias Israel kuoli vuonna 2255 luomisen jälkeen. Siihen saakka ei ole pienintäkään epäilyksen häivää koskien kulunutta aikaa. 

This is how I proceeded with the task: First, I checked the timeline I had made a couple of decades earlier from Adam to Abraham and continued from there. I concluded that if the information given in the Bible is correct, Jacob, aka Israel, died in the year 2255 after creation. Until then, there is not the slightest doubt about the time that has passed.

Sitten seuraa ajanjakso, josta ei voi olla yhtä varma kuin Jaakobin kuolinvuoteen saakka. Vastauksetta jää eräitä kysymyksiä: Milloin Joosef syntyi? Tiedetään kyllä, että hän eli 110 vuotta. Miten pitkään heprealaiset/israelilaiset saivat elää rauhassa Egyptissä ennen kuin heidät alistettiin orjatyöhön? Aabrahamille ilmoitettiin, että hänen jälkeläisensä joutuvat elämään muukalaisina maassa, jossa heitä sorrettaisiin 400 vuotta (1. Moos. 15: 13; Ap.t. 7: 6). 

Then follows a period of time that cannot be as certain as the year of Jacob’s death. Some questions remain unanswered: When was Joseph born? It is known that he lived for 110 years. How long were the Hebrews/Israelites allowed to live in peace in Egypt before they were subjected to slave labor? Abraham was told that his descendants would have to live as strangers in a land where they would be oppressed for 400 years (Gen. 15:13; Acts 7: 6).

Mutta israelilaisten kerrotaan asuneen Egyptissä 430 vuotta (2. Moos. 12: 40). Sisältyykö noihin 430 vuoteen sekä orjuuden aika että se rauhan aika, joka vallitsi niin kauan, kun Joosef eli ja kun vallassa oleva Egyptin farao tiesi/muisti Joosefin ansiot?

But the Israelites are said to have lived in Egypt for 430 years (Ex. 12:40). Does that 430 years include both the time of slavery and the time of peace that existed while Joseph was alive and the ruling Pharaoh of Egypt knew/remembered Joseph's merits?

Okei, mutta kun Jaakobin kuolinvuoteen 2255 lisätään 430 vuotta, päädymme vuoteen 2686 luomisesta. Exoduksen vuosi oli vuosi 2686 luomisen jälkeen... mahdollisesti.

Okay, but when we add 430 years to Jacob's death year of 2255, we end up with the year 2686 from creation. The year of the Exodus was the year 2686 after creation... possibly.

Kuningas Salomo aloitti neljäntenä hallitusvuotenaan Jerusalemin temppelin rakentamisen 480 vuotta Egyptistä lähtemisen jälkeen (1. Kun 6: 1). Jos pitää paikkansa, että Salomo nousi kuninkaaksi 971 eaa., hänen neljäs hallitusvuotensa oli 967 eaa.

King Solomon began building the temple in Jerusalem in the fourth year of his reign, 480 years after the Exodus from Egypt (1. Kings 6: 1). If it is correct that Solomon became king in 971 B.C.E., his fourth year of reign was 967 B.C.E.

Selvittääksemme kuinka pitkä aika kului "ensimmäisestä Adamista viimeiseen Adamiin” (1. Kor. 15: 45) eli Adamista Jeshuaan, tarvitsee vain laskea yhteen luvut: 2255, 430, 480 ja 967. Vastaus on 4132 vuotta. Epätarkkuutta saattaa olla jonkin verran, mutta ei kuitenkaan 300 - 400 vuotta, niin kuin juutalaisten tulkinnassa on. Juutalaisten ja minun aikalaskut eroavat 375 vuodella.

To find out how long it took from “the first Adam to the last Adam” (1 Cor. 15:45), that is, from Adam to Yeshua, we only need to add up the numbers: 2255, 430, 480 and 967. The answer is 4132 years. There may be some inaccuracy, but it is not 300 - 400 years, as the Jewish interpretation has it. The Jewish and my chronologies differ by 375 years.

Kannattaa muuten huomioida Paavalin käyttämät sanat ”ensimmäinen ja viimeinen Adam” eikä ensimmäinen ja toinen. Tuntuu siltä, että Paavali tiesi jostakin kolmannesta Adamista noiden kahden välissä.

By the way, it’s worth noting that Paul used the words “the first and the last Adam” rather than the first and the second. It seems that Paul knew of a third Adam between those two.

On huomioitava myös Danielin pitkä aikaprofetia (Dan. 9. luku), joka alkaa Persian kuninkaan Artakserkses I:n vuonna 457 eaa. antamasta käskystä rakentaa Jerusalemin temppeli, ja joka jatkuu ajanlaskun taitteen tälle puolelle aina vuoteen 1844, ja joka vahvistaa Jeshuan syntymä-, kaste- ja kuolinvuoden.  

We must note also Daniel's long time prophecy (Dan. 9), which begins with the order given by Persian King Artaxerxes I in 457 BCE to build the temple in Jerusalem, and which continues on this side of the timeline until 1844, and which confirms the year of Yeshua's birth, baptism, and death.

Mutta juutalaiset eivät pidä Danielia edes profeettana, sillä hänen kirjansa on sijoitettu Tanak’issa kirjoitusten (Ketuvim) eikä profeettakirjojen (Nevi’im) joukkoon.

But the Jews do not even consider Daniel a prophet, because her book is placed in the Tanakh among the writings (Ketuvim) and not among the prophets (Nevi’im).

Mitkä vuodet tai ajanjaksot juutalaiset jättävät pois laskuista, ja poistetaanko ne alkupäästä heti luomisen jälkeen vai eaa-jakson loppupäästä ennen Jeshuan syntymää?

What years or periods do Jews leave out of their calculations, and are they removed from the beginning immediately after creation or from the end of the BCE period before the birth of Yeshua?

Perinteisesti on ajateltu, että ihmiskunnalle annettu aika olisi yhteensä 6000 vuotta, ja että se jakautuisi 4000 vuoteen eaa. ja 2000 vuoteen jaa. Verratessani juutalaista ajanlaskua tähän malliin, juutalaisesta ajanlaskusta näyttää puuttuvan 240 vuotta. Genesiksen viidennen luvun antamien tietojen mukaan 240 vuotta Adamista vie Enoksen aikaan, sillä Enos eli vuosina 235 - 1140 luomisen jälkeen. Ja Enoksen aikaan alettiin huutaa avuksi Jahven nimeä (1. Moos. 4: 26).

Traditionally, it has been thought that the total time allotted to mankind would be 6,000 years, and that this would be divided into 4,000 years B.C. and 2,000 years C.E. When I compare the Jewish calendar with this model, the Jewish calendar seems to be missing 240 years. According to the information given in Genesis chapter five, 240 years from Adam takes us to the time of Enosh, for Enosh lived from 235 to 1140 years after creation. And in the time of Enosh people began to call on the name of Yahweh (Gen. 4:26).

Nimi יהוה Jahve on juutalaisille tärkeä, se tiedetään! Mutta juutalaisissa lähteissä ja Targumeissa kerrotaan myös, että Enoksen aikana ihmiset alkoivat erehtyä, ja että Enos oli epäjumalanpalvelija, joka johti ihmiset palvomaan taivaankappaleita; aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Jahven huutaminen liittyy näin ollen pakanuuteen. Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä olevan אהיה Ehjee (2. Moos. 3: 14).

The name יהוה Yahweh is important to the Jews, it is known! But Jewish sources and Targums also tell us that during the time of Enosh, people began to err, and that Enosh was an idolater who led people to worship celestial bodies; the sun, moon and stars. The cry of Yahweh is therefore associated with paganism. God revealed to Moses his name as אהיה Ehyeh (Exodus 3:14).

Selittäneekö vuodesta 3760 eaa. alkava ajanlasku myös sen, miksi Genesiksen alussa on kaksi erilaista luomiskertomusta? Mahtavatko juutalaiset sijoittaa Jahvistisen luomiskertomuksen (1. Moos. 2: 4 - 25) ajanlaskunsa alkuun, ja korvata Adamin Enoksella? Vanhassa Testamentissa Enos אנוש näyttää olevan synonyymi nimelle Adam אדם merkityksessä ihminen/ihmiskunta. Tekstejä, joissa enosh אנוש korvaa nimen adam אדם löytyy Vanhasta Testamentista yli neljäkymmentä.

Does the chronology starting from 3760 BCE also explain why there are two different creation stories at the beginning of Genesis? Could the Jews place the Yahwistic creation story (Genesis 2:4-25) at the beginning of their chronology, and replace Adam with Enos? In the Old Testament, Enos אנוש seems to be synonymous with the name Adam אדם in the sense of man/humanity. There are over forty texts in the Old Testament where enosh replaces אנוש the name adam אדם.

Olen kysynyt juutalaisesta ajanlaskusta parilta asiantuntijalta; henkilöiltä, joiden arvelin tuntevan juutalaisuutta ja tietävän mahdollisen selityksen juutalaiselle tavalle laskea kulunutta aikaa, mutta en ole saanut vastauksia. Vastauksia odotellessani tein oman aikajanani, ja totesin, että ihmiskunta on saanut Isältä armoa armon päälle. Mutta näin ei tule jatkumaan loputtomasti!

I have asked a couple of experts about Jewish chronology; people I thought were familiar with Judaism and might have a possible explanation for the Jewish way of counting time, but I have not received  answers. While waiting for answers, I made my own timeline, and concluded that humanity has received grace upon grace from the Father. But this will not continue indefinitely!

Ihminen /ihmiskunta on ylittänyt perinteisen tulkinnan mukaisen 6000 vuoden rajan jo yli sadalla vuodella, sillä 4132 + 2025 = 6157. Maailma on ajautunut äärimmäiseen hulluuteen, josta sen voi pelastaa ainoastaan Jeshuan eli Ihmisen Pojan paluu.

Man/humanity has already exceeded the traditional 6000-year limit by over a hundred years, as 4132 + 2025 = 6157. The world has descended into extreme madness, from which only the return of Yeshua, the Son of Man, can save it.

TULE JO PIAN, JESHUA! TULE, HERRAMME JEESUS!

COME SOON, YESHUA! COME, OUR LORD JESUS!

*****************************************

Aikaa eaa. voidaan laskea arviolta myös Jeshuan /Jeesuksen sukuluetteloiden pohjalta, jotka ovat Uudessa Testamentissa (Matt. 1: 1 - 17 ja Luuk. 3: 23 - 38). Luettelot poikkevat kyllä toisistaan merkittävästi, sillä Matteuksessa luetellaan vain 42 sukupolvea (Abrahamista Jeshuaan) ja Luukkaassa 77 sukupolvea (Jeshuasta Adamiin). 

Kysymys kuuluu: montako vuotta lasketaan yhden sukupolven iäksi? Ennen vedenpaisumusta ihmiset elivät huomattavasti pidempään kuin sen jälkeen. Jos oletusarvo on 100 - 120v. ennen vedenpaisumusta ja 50 vuotta sen jälkeen, saadaan molemmista sukuluettelosta tulokseksi vähintäinkin 4000 vuotta.

The time BC can also be calculated approximately based on the genealogies of Yeshua/Jesus, which are in the New Testament (Matt. 1: 1 - 17 and Luke 3: 23 - 38). The lists differ significantly from each other, as Matthew lists only 42 generations (from Abraham to Yeshua) and Luke lists 77 generations (from Yeshua to Adam).

The question is: how many years are counted as the age of one generation? Before the flood, people lived considerably longer than after it. If the default value is 100 - 120 years before the flood and 50 years after, both genealogies give a result of at least 4000 years.

Kiista Danielista ja hänen kirjastaan * The controversy over Daniel and his book

Sitaatti kirjasta Johdatus Raamattuun (Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen): ”Vanhan Testamentin synty kesti useita vuosisatoja. Sen Vanhimmat osat ajoitetaan ensimmäisen vuosituhannen eKr. alkupuoliskolle, kun taas nuorin kirja, Danielin kirja, on peräisin vasta 160-luvulta eKr. Ratkaisevin ajanjakso Vanhan Testamentin synnyssä on Babylonian pakkosiirtolaisuus (587 -538 eKr.) ja sitä seuraava aika aina 200-luvulle eKr. saakka.”

Quote from the book Johdatus Raamattuun (Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen): "The creation of the Old Testament took several centuries. Its oldest parts are dated to the first half of the first millennium BC, while the youngest book, the Book of Daniel, is only from the 160s BC. The most crucial time problem in the creation of the Old Testament is the Babylonian Exile (587-538 BC) and the period that followed it until the 2nd century BC."

Lainaus sisältänee oikeitakin seikkoja, mutta Danielin kirjasta siinä lasketaan minun mielestä täyttä luikuria.

The quote probably contains some truth, but in my opinion it is a complete misrepresentation of the book of Daniel.

Aivan ensimmäiseksi mieleeni nousee vastakysymys: Jos Danielin kirja on kirjoitettu vasta 160-luvulla eKr., miten se voi sitten sisältyä Septuagintaan, jonka käännös tehtiin noin 250 eKr. Egyptin silloisen faraon Ptolemaios II Filadelfoksen (285- 247eKr.) pyynnöstä?

The very first thing that comes to mind is a counter-question: If the Book of Daniel was only written in the 160s BC, how can it be included in the Septuagint, which was translated around 250 BC at the request of the then Egyptian pharaoh Ptolemy II Philadelphus (285-247 BC)?

Daniel kuului niihin juutalaisiin nuorukaisiin, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessarin ylimmäinen hoviherra, Aspenas, toi Israelista. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan, Joojakimin, kolmantena hallitusvuotena (606/605 eKr.), jolloin Nebukadnessarin toimesta Jerusalemin temppelistä vietiin ensimmäisen kerran kallisarvoisia astioita Sinearin maahan (seur. kerrat 597eKr. Joojakinin aikaan ja 586 eKr. Sidkian aikaan).

Daniel was among the Jewish youths whom Ashpenaz, the chief eunuch of Nebuchadnezzar, king of Babylon, brought from Israel. This happened in the third year of the reign of Jehoiakim, king of Judah (606/605 BC), when Nebuchadnezzar first took the precious vessels from the temple in Jerusalem to the land of Shinar (the second time was in 597 BC under Jehoiachin and 586 BC under Zedekiah).

Daniel ja hänen kolme ystäväänsä, Hananja, Miisael ja Asarja, läpäisivät Aspenaan testit, ja heidät katsottiin kelvollisiksi palvelemaan Nebukadnessarin hovissa. Aspenas piti heitä terävä-älyisinä ja hyväoppisina nuorukaisina. Heille opetettiin Baabelin hovissa Kaldean kirjoitusta ja kieltä, joka oli aramea.

Daniel and his three friends, Hananiah, Mishael, and Azariah, passed Ashpenaz’s tests and were deemed fit to serve in Nebuchadnezzar’s court. Ashpenaz considered them to be intelligent and well-educated young men. They were taught the Chaldean script and the language, which was Aramaic, in the Babylonian court.

Vanhan Testamentin kirjat on käännetty meille hepreasta, mutta Danielin kirja sisältää myös aramean kieltä (2: 4 - 7: 28). Näin ollen Danielin kirjan kirjoittaja on hallinnut sekä heprean että aramean.

The Old Testament books were translated to us from Hebrew, but the book of Daniel also contains Aramaic (2:4 - 7:28). Thus, the writer of the book of Daniel was fluent in both Hebrew and Aramaic.

Jeshua viittasi "profeetta Danieliin" puhuessaan opetuslapsille ”suuresta ahdingosta” ja vastatessaan heidän kysymykseen maailman lopusta ja hänen paluunsa merkeistä (Matt. 24: 15 -> Dan. 11: 31; 12: 11).

Yeshua referred to "the prophet Daniel" when speaking to the disciples about the "great tribulation" and answering their question about the end of the world and the signs of his return (Matt. 24:15 -> Dan. 11:31; 12:11).

Jeshua, joka tunsi ihmisten salaisimmat ajatuksetkin, olisi varmasti tiennyt myös sen, jos ”profeetta Daniel” ei olisi ollutkaan profeetta eikä edes Daniel. Antakaamme kunnia Jumalan Voidellulle, sillä Hänen suusta ei löydy pienintäkään valhetta!

Yeshua, who knew even the most secret thoughts of men, would surely have known that too, if “the prophet Daniel” had not been a prophet, nor even Daniel. Let us give glory to God’s Anointed One, for in His mouth no lie is found!

Kuningas Herodeksen aikana Itämailta Jeshuaa kumartamaan saapuneet ”tietäjät” olivat saaneet tietonsa juutalaisista kirjoituksista, joita oli jäänyt Baabeliin heidän pakkosiirtolaisuutensa ajalta. On loogista ajatella, että Baabelin ja Persian kuninkaiden hoveista löytyneet juutalaiset kirjoitukset olivat kaikkein arvostetuimpia. Tiedämme, että Daniel sai profeetallisia näkyjä palvellessaan sekä Baabelin että Persian kuninkaita. Danielin kirjan yhdeksänteen lukuun kirjattu näky koskee nimenomaan uutta Voideltua (papit ja kuninkaat voideltiin tehtäväänsä). Tuossa näyssä annetut aikamäärät täsmäävät täydellisesti Jeshuan kasteeseen ja ristiinnaulitsemiseen. Daniel siis tunsi Voidellun ja Voideltu tunsi Danielin.

During the time of King Herod, the “wise men” who came from the East to worship Yeshua had obtained their knowledge from Jewish writings that had been left in Babylon during their exile. It is logical to think that the Jewish writings found in the courts of the kings of Babylon and Persia were the most highly regarded. We know that Daniel received prophetic visions while serving both the kings of Babylon and Persia. The vision recorded in the ninth chapter of the book of Daniel specifically concerns the new Anointed One (priests and kings were anointed for their office). The time periods given in that vision match perfectly with the baptism and crucifixion of Yeshua. So Daniel knew the Anointed One and the Anointed One knew Daniel.

Danielin kirjan myöhempää syntyaikaa (160-luku eKr.) perustellaan mielestäni hyvin keveillä näkökannoilla (ei edes mainita kyseisessä kirjassa):

The later date of the Book of Daniel (160s BC) is, in my opinion, justified by very light points of view (not even mentioned in the book in question):

☞  Sanotaan, että Danielin kirjan viittaukset Antiokhos Epifaneen (175 - 164 eKr.) valtakuntaan täsmäävät vuoteen 167 eKr. saakka, mutta että kirjoittaja ei tiedä mitään hänen kuolemastaan.

It is said that the references in the Book of Daniel to the reign of Antiochus Epiphanes (175 - 164 BC) match up to 167 BC, but that the author knows nothing about his death.

☞ Baabelin kuninkaan nimen vanhempana kirjoitustapana pidetään muotoa ”Nebukadressar”, ja Danielin kirjassa on nuorempi muoto ”Nebukadnessar”.

The older spelling of the name of the king of Babylon is considered to be “Nebuchadrezzar,” and the Book of Daniel has a younger form, “Nebuchadnezzar.”

☞ Danielin kirjassa mainitut instrumentit ovat kreikankielisiä nimityksiä eikä hepreankielisiä.

The instruments mentioned in the book of Daniel are Greek names, not Hebrew ones.

Merkittävin tekijä Danielin kirjan väitettyyn myöhäisempään syntyyn lienee itse juutalaisuudessa. Tiedämme varsin hyvin, että juutalaisten enemmistö ei lue Uutta Testamenttia eikä Danielin kirjaa. Syy tähän on ilmeinen; he eivät usko, että Jeshua on Messias, Jumalan Voideltu, Isän lähettämä maailman Vapahtaja.

The most significant factor in the alleged later origin of the book of Daniel is probably Judaism itself. We know very well that the majority of Jews do not read the New Testament or the book of Daniel. The reason for this is obvious; they do not believe that Yeshua is the Messiah, the Anointed One of God, the Savior of the world sent by the Father.

Danielin kirja ei kuulu juutalaisessa Tanakissa (Vanha Testamentti) profeetta-kirjojen (Nevi’im) joukkoon, vaan se on laitettu kirjoitusten (Ketuvim) joukkoon, johon kuuluu mm. runoutta, kertomuksia, viisauskirjallisuutta, ja itkuvirsiä. Juutalaiset eivät pidä Danielia siis lainkaan profeettana.

The Book of Daniel is not included in the Jewish Tanakh (Old Testament) among the prophetic books (Nevi’im), but is placed among the writings (Ketuvim), which include poetry, narratives, wisdom literature, and lamentations. Jews therefore do not consider Daniel to be a prophet at all.

Konstailua konsonanteilla * Tricks with consonants

Raamatun yksiselitteinen ilmoitus maailman luomisesta:

Hepr. 11: 3/1992 ”Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Hepr. 11: 3/1938 ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”

Hepr. 11: 3/1642 ja 1776 ”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt.”

Hebrews 11: 3 ”Through faith we understand that the worlds were framed by the word of God, so that things which are seen were not made of things which do appear."

2. Piet. 3: 5/1992 ”Tieten tahtoen he (pilkkaajat) unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa.”

2. Piet. 3: 5/1938 ”Sillä tietensä he (pilkkaajat) eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta.

2. Piet. 3: 5/1642 ja 1776 ”Mutta tietäen ei he (pilkkaajat) tahdo tietää, että taivaat muinen olivat, ja maa vedestä, joka vedessä Jumalan sanan kautta seisoo.”

2. Peter 3: 5 ”For this they willingly are ignorant of, that by the word of God the heavens were of old, and the earth standing out of the water and in the water."

Ilm. 19: 13/1992 ”Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana.”

Ilm. 19: 13/1938 ”ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.”

Ilm. 19: 13/1642 ja 1776 ”Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.”

Rev. 19: 13 ”And he was clothed with a vesture dipped in blood: and his name is called The Word of God."

Kol. 1: 16/1992 ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mikä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.”

Kol. 1: 16/1938 ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen.”

Kol. 1: 16/1642 ja 1776 ”Sillä hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut.”

Col. 1: 16 ”For by him were all things created, that are in heaven, and that are in earth, visible and invisible, whether they be thrones, or dominions, or principalities, or powers: all things were created by him, and for him."

Nämä neljä Uuden Testamentin jaetta todistavat vakuuttavasti, että

☞ kaikki on luotu näkymättömästä... ennen olemattomasta... ikään kuin tyhjästä... eikä mistään valmiista materiasta (kuten maa-aines ja kylkiluu)

☞ kaikki on luotu Jumalan sanan voimalla... luomiseen ei tarvittu Luojan käsien tahrimista savella tai verisillä toimenpiteiteillä

☞ kaiken tekijä on Jumalan Sana, joka on                                                                                ❤️”näkymättömän Jumalan kuva” ja ”esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa" (Kol. 1: 15)                       ❤️”Uskollinen ja Totinen” (Ilm. 19: 11)                                                                                                         ❤️”meidän lunastuksemme” (Kol. 1: 14/1992)                                                                                                       ❤️”syntiemme anteeksianto (Kol. 1: 14/1992)                                                                                            ❤️”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh. 1: 29)                                                           ❤️ Jeshua, jonka Jumala lähetti maailmaan (Joh. 17. 3)

These four New Testament verses convincingly testify that

☞ all things were created from the invisible... from what did not exist before... as if from nothing... and not from any ready-made matter (such as soil and rib)

☞ all things were created by the power of the word of God... creation did not require the hands of the Creator to be stained with clay or by bloody procedures

☞ the author of all things is the Word of God, who is                                                                                  ❤️ the image of the invisible God and the firstborn of all creation (Col. 1: 15)                                         ❤️ Faithful and True (Rev. 19: 11)                                                                                                              ❤️our redemption (Col. 1: 14/1992)                                                                                                              ❤️forgiveness of our sins (Col. 1: 14/1992)                                                                                                  ❤️the Lamb of God who takes away the sin of the world (John 1: 29)                                                        ❤️ Yeshua, whom God sent into the world (John 17. 3)

Juutalainen kyseenalainen selitys maailman luomisesta:

Sitaatti: ”Esimerkiksi juutalaisuudessa opetettiin ajanlaskun taitteessa, että Jumala käytti Tooraa apunaan maailmaa luodessaan. Moderni juutalainen teologia ei enää esitä asiaa näin yksioikoisesti.” (Wille Riekkinen - Kari Kuula - Martti Nissinen: Johdatus Raamattuun, 2003)

Olen törmännyt samanlaiseen selitykseen monta kertaa myös internetissä. Ihmettelen, miten kummallista satuilua juutalaisten rabbien ’valaistunut’ tekstien analysointi ja heidän kirjallisuutensa on tuottanut tähän maailmaan. Vai onko kysymyksessä Kabbalan ja okkultismin edustajien ideointi tai myöhempien uskonnollisten liikkeiden viisastelu!

Ymmärtääkseni juutalaisten Toora (Vanhan Testamentin 5 Mooseksen kirjaa) ei ole voinut syntyä ennen Moosesta, jonka sanotaan kirjoittaneen kaikki Tooran tekstit. Mooses eli yli 400 vuotta myöhemmin kuin juutalaisten esi-isä, Aabraham. Ja maailman luominen tapahtui jo Adamin aikaan, joka puolestaan eli noin 2000 vuotta ennen Abrahamia? 

Juutalaiset laskevat aikaa nimenomaan maailman luomisesta alkaen, ja maailman luominen tapahtui heidän mukaansa vuonna 3760 eaa. Siitä laskettuna elämme parhaillaan vuotta 5784 luomisen jälkeen. 

On kysyttävä: miten Mooseksen kirjoittama Toora olisi voinut olla mukana maailman luomisessa?

A Jewish questionable explanation of the creation of the world:

Quote: For example, in Judaism, at the turn of the millennium, it was taught that God used the Torah as his aid in creating the world. Modern Jewish theology no longer presents the matter in such a straightforward manner. (Wille Riekkinen - Kari Kuula - Martti Nissinen: Introduction to the Bible, 2003)

I have come across a similar explanation many times on the internet. I wonder what strange fairy tales the ‘enlightened’ analysis of Jewish rabbis’ texts and their literature has produced in this world. Or is it the brainchild of Kabbalah and occultists or the wisdom of later religious movements!

As I understand it, the Jewish Torah (the first five books the Old Testament) could not have been written before Moses, who is said to have written all the Torah texts. Moses lived more than 400 years later than the Jewish ancestor, Abraham. And the creation of the world already happened during the time of Adam, who in turn lived about 2000 years before Abraham?

The Jews count time precisely from the creation of the world, and according to them the creation of the world took place in 3760 BCE. From that date, we are currently living in the year 5784 after the creation.

The question must be asked: how could the Torah written by Moses have been involved in the creation of the world?

Historian tietojen valossa tiedetään, että ns. ”seemiläinen kirjaimisto” kehittyi Lähi-Idässä 1900-luvulla eaa. Arabian kirjaimiston tavoin myös heprea on ns. abjad/abgad, mikä tarkoittaa sitä, että kirjaimisto koostuu ainoastaan konsonanteista. Sekä heprean että arabian kirjaimiston juuret ovat aramealaisessa kursiivikirjoituksessa ja foinikialaisessa paleo-hepreassa. 

Heprea kehittyi persialaisajan (400 eaa.) aramealaisesta kirjoitustyylistä, jota edelsi varhaisin seemiläinen kirjaimisto, jossa konsonantit olivat pelkistettyjä kuvia; esim. Alef oli härän pää, Jod käsivarsi, Resh ihmisen pää, Gimel kameli jne.

Paleo-heprea vaihtui neliökirjaimistoon pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Juutalaiset toivat neliön muotoja seuraavat kirjaimensa Mesopotamiasta palatessaan Babyloniasta 500-luvulla eaa., ja heidän 22 konsonanttinsa nykyinen neliöfontti vakiintui 300-luvulla eaa.

Liekö kirjaintyypin vaihtuminen vai kansan muutto vaikuttanut siihen, että tavallinen kansa ei osannut  hepreaa enää 200-luvulla eaa., jolloin aramea syrjäytti heprean. Aramea säilyi kansan kielenä aina 200-luvulle jKr., ja näin ollen aramea oli myös Jeshuan käyttämä kieli. Kansan vaihdettua kielensä hepreasta arameaan, heprea säilyi kuitenkin kirjallisena ja liturgisena kielenä. Heprean kielen elvytys alkoi 1700-luvulla jKr.

Neliökirjoituksen konsonantit vakiintuivat nykyisenlaisiksi siis 300-luvulla eKr., ja toisella vuosisadalla (100-200) jKr. neliökirjoitus sai kanonisen aseman pyhien kirjoitusten ainoana hyväksyttynä kirjoitustapana. 

Historical evidence suggests that the so-called “Semitic alphabet” developed in the Middle East in the 19th century BCE. Like the Arabic alphabet, Hebrew is also an abjad/abgad alphabet, which means that the alphabet consists only of consonants. Both the Hebrew and Arabic alphabets have their roots in Aramaic cursive script and Phoenician Paleo-Hebrew.

Hebrew developed from the Aramaic writing style of the Persian period (400 BCE), which was preceded by the earliest Semitic alphabet, in which the consonants were reduced images; e.g. Aleph was the head of a bull, Yod the arm, Resh the head of a human, Gimel the camel, etc.

Paleo-Hebrew switched to a square script after the Exile. The Jews brought their square letters from Mesopotamia upon their return from Babylonia in the 5th century BCE, and their current square font of 22 consonants became established by the 4th century BCE.

Was it the change in the script or the migration of the people that caused the common people to no longer know Hebrew in the 3rd century BCE, when Aramaic replaced Hebrew? Aramaic remained the language of the people until the 3rd century CE, and thus Aramaic was also the language used by Yeshua. After the people changed their language from Hebrew to Aramaic, Hebrew remained the literary and liturgical language. The revival of the Hebrew language began in the 18th century CE.

The consonants of the square script became established as they are today in the 4th century BC, and in the second century (100-200) AD, the square script gained canonical status as the only accepted way of writing the Holy Scriptures.

Edellä lainaamassani sitaatissa sanotaan: "Moderni juutalainen teologia ei enää esitä asiaa näin yksioikoisesti.” 

Mitä tuo lause mahtaa todellisuudessa tarkoittaa? Liekö juutalainen teologia muutettu vastaamaan paremmin juutalaisten omaa ajanlaskua? 

Sen perusteella, mitä olen viime aikoina lukenut ja nähnyt, näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että tässä asiassa on sekoiltu entistä enemmän. Heprean aakkosia kutsutaan jopa ”luomisen dna:ksi”.

Useasti lukemani väite kuuluu, että Jumala loi ensimmäisenä luomistekonaan heprean aakkoset (22 kpl) ja samalla myös numerot nollasta (0) yhdeksään (9), ja että Hän suoritti kaiken muun luomisen heprean aakkosten avulla. 

Satuin hiljattain näkemään myös videon, jossa heprean neliökirjaimiston ensimmäinen konsonantti (א) pilkottiin kolmeen osaan, kolmeksi eri konsonantiksi (י ו י), ja kyseisen konsonantin alkuperäinen lukuarvo 1 saatiin tälläisella konstailulla muutettua 26:ksi.

Jos ihminen voi muuttaa yksittäisen heprean konsonantin muiksi konsonanteiksi, mitkä kirjaimet mahtoivat olla niitä heprean konsonantteja, jotka Jumala loi ensitöikseen?

The quote above says: "Modern Jewish theology no longer presents the matter in such a straightforward manner.”

What does that phrase actually mean? Has Jewish theology been changed to better reflect the Jewish calendar?

Based on what I have read and seen recently, however, it unfortunately seems that there has been more confusion on this issue. The Hebrew alphabet is called even the “DNA of creation.”

A claim I have often read is that God created the Hebrew alphabet (22 letters) as His first act of creation, along with the numbers from zero (0) to nine (9), and that He accomplished all other creation using the Hebrew alphabet.

I also recently happened to see a video in which the first consonant (א) of the Hebrew square alphabet was split into three parts, into three different consonants (י ו י), and the original numerical value of that consonant, 1, was changed to 26 with this trick.

If a human can change a single Hebrew consonant into other consonants, what letters could have been the Hebrew consonants that God created as his first work?

Tiedämme varsin hyvin, että juutalainen teologia on tarjonnut meille Jumalan nimenä tetragrammia, יהוה. Kuitenkaan Jeshua ei käyttänyt tuota nimeä milloinkaan, ei itsestään eikä Isästään! 

Jumalan nimi, joka ilmoitettiin Moosekselle palavasta pensaasta, on אהיה, EHJEE. Tuon nimen ensimmäinen kirjain (א) on ensimmäinen myös heprean aakkosissa, ja kirjaimen nimi on Alef. Koska Alefin lukuarvo on yksi (1), sitä käytetään esim. juutalaisessa Raamatussa jokaisen ensimmäisen luvun ja ensimmäisen jakeen merkkinä. 

Alef-kirjaimen jakaminen kolmeen osaan ja luvun 26 ’taikominen’ siitä on mielestäni mielenkiintoinen mutta epätoivonen yritys korottaa Jahven/Jehovan nimi (יהוה) EHJEEN vertaiseksi. Koska tetragrammin lukuarvo on 26, Alef-kirjaimella konstailu on sen tähden varsin ymmärrettävää. Todellisuudessa se on kuitenkin valheellista ja harhaanjohtavaa konstailua.

Lieneekö neliökirjoituksen kirjaimet jo alunperin suunniteltu sillä tarkoituksella, että tetragrammi-valhe voitaisiin peittää ja Jahven jumaluus muuttaa (näennäiseksi) totuudeksi? 

Alef-konsonantin muoto on sellainen, että siinä voi nähdä (niin haluttaessa) yhden Wau-kirjaimen ja kaksi Jod-kirjainta. Mutta Alefin lukuarvoa ei voi konstailemallakaan muuttaa yhdestä kahdeksikymmeneksi kuudeksi! 

Tulee väistämättä mieleen, että samantapaista konstailua on harrastettu myös kolminaisuusopin kohdalla, kun kansalle opetetaan, että yksi on kolme ja kolme on yksi.

Opit on tehty näköjään totuuden muuttamiseksi! Ja oppeja voidaan keksiä aina lisää kulloisenkin tarpeen ja tilanteen mukaan!

Mieltäni askarruttaa vielä eräs kysymys: miten Jumala mahtoi maailmaa luodessaan lausui tuon ensimmäisen kirjaimen, Alefin, joka on ns. ”ääntymätön kirjain” aivan samoin kuin on myös Ajin (ע). Sekä Alef että Ajin ääntyvät vain niihin liittyvien vokaalien mukaan. Heprean kielen vokalisointi tapahtui vasta ns. Masoreettien toimesta (700 - 1100 jKr.). Myönnän, että tällainen kysymys on täysin naurettava, mutta sitä on myös kaikki sellainen konstailu, mikä johtaa tähän kysymykseen!

Varhaisin seemiläinen Alefin merkki oli härän pää. Mielestäni se sopii todella hyvin kuvaamaan taivaan ja maan (huomaa sanojen järjestys) luojana toiminutta Jumalan Sanaa, Jeshuaa, joka on myös Jumalan Karitsa, jonka uhrikuolemaa myös härkä symboloi. Eikö neliökirjoituksen Alefissa (א) ole jäljellä härän kaksi sarvea!

We know very well that Jewish theology has offered us the Tetragrammaton, יהוה, as the name of God. Yet Yeshua never used that name, neither for himself nor for his Father!

The name of God, which was revealed to Moses from the burning bush, is אהיה, EHYEH. The first letter of that name (א) is also the first in the Hebrew alphabet, and the name of the letter is Aleph. Since Aleph has the numerical value of one (1), it is used, for example, in the Jewish Bible as the symbol for the first chapter and first verse of each chapter.

Dividing the letter Aleph into three parts and ‘conjuring’ the number 26 from it is, in my opinion, an interesting but desperate attempt to elevate the name Yahweh/Jehovah (יהוה) to the level of the name EHYEH. Since the numerical value of the Tetragrammaton is 26, the trick with the letter Aleph is therefore quite understandable. However, in reality it is a false and misleading trick.

Were the letters of the square script originally designed with the intention of covering up the lie of the Tetragrammaton and turning the divinity of Yahweh into (apparent) truth?

The shape of the consonant Alef is such that one can see in it (if one so desires) one Wau and two Yods. But the numerical value of Alef cannot be changed from one to twenty-six in any way!

It inevitably comes to mind that a similar trick has also been practiced with the doctrine of the Trinity, when the people are taught that one is three and three is one.

Doctrines are apparently made to change the truth! And more doctrines can always be invented according to the current need and situation!

Still another question that puzzles me is: when God creating the world, how pronounced He that first letter, Aleph, which is a so-called “voiceless letter” just like Ajin (ע). Both Aleph and Ajin are pronounced only according to the vowels associated with them. The vocalization of the Hebrew language was done by the so-called Masoretes (700 - 1100 AD). I admit that such a question is completely ridiculous, but so is all the trickery that leads to this question!

The earliest Semitic Aleph sign was the head of a bull. I think it really fits well to describe the Word of God, Yeshua, who created heaven and earth (note the order of the words), who is also the Lamb of God, and whose sacrificial death is also symbolised by the bull. Isn't the two horns of the bull left in the Aleph (א) of the square script?

Jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) Jahve/Jehova/יהוה esitetään maan ja taivaan luojana (huomaa sanojen järjestys), mutta hän ei ole se luoja, josta kirjoitukseni alussa olevissa Uuden Testamentin jakeissa kirjoitetaan, sillä Jeshua ei ole milloinkaan esittänyt tetragrammia, יהוה, omaksi nimekseen eikä Isänsä nimeksi!

Jahven eli Herran Jumalan (יהוה אלהים = Jahve Elohim) luomiseen ja tekemiseen voi vallan hyvin liittyä konstailua, sillä onhan hänen epätoivoinen päämääränsä nousta Jumalan yläpuolelle (Jes. 14: 13, 14). Luonteensa ja toimintansa perusteella voimme päätellä, että Jahve/Jehova/יהוה on sama kuin Jesajan esittelemä ”kointähti, aamuruskonpoika" eli Lucifer, ”kansojen kukistaja” (Jes. 14: 12).

Tällaiset satuilut ja konstailut heprean aakkosilla luomisesta varastavat kunnian todelliselta Luojalta, Jumalan Sanalta, joka Jeshua, maailman Vapahtaja, Messias, joka on tullut ilmestynyt tähän maailmaan jo runsaat 2000 vuotta sitten!

”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen”... ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylsitys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti” (Ilm. 5: 12, 13).

In the Yahwistic creation story (Genesis 2:4-25), Yahweh/Jehovah/יהוה is presented as the creator of the earth and heaven (note the word order), but he is not the creator of whom the New Testament verses at the beginning of my article write, for Yeshua never presented the Tetragrammaton, יהוה, as his own name or as the name of his Father!

The creation and working of Yahweh, or the Lord God (יהוה אלהים = Yahweh Elohim), may well involve some artifice, for his desperate goal is to rise above God (Isa. 14:13, 14). Based on his nature and actions, we can conclude that Yahweh/Jehovah/יהוה is the same as the “morning star, the son of the morning” or Lucifer, “the one who subdues the nations” (Isa. 14:12).

Such stories and tricks about creation in the Hebrew alphabet steal the glory from the true Creator, the Word of God, who is Yeshua, the Savior of the world, the Messiah, who appeared in this world over 2000 years ago!

”Worthy is the Lamb that was slain to receive power, and riches, and wisdom, and strength, and honour, and glory, and blessing”... ”Blessing, and honour, and glory, and power be unto him that sitteth upon the throne, and unto the Lamb for ever and ever ” (Rev. 5: 12, 13).