Jahven tekosia * Acts of Yahweh

Nimi יהוה Jahve/Jehova liitetään sekä Isä-Jumalaan että Hänen Poikaansa Jeshuaan. Mutta kumpaako tuo nimi oikein tarkoittaa, vai viittaako se todellisesti kumpaankaan heistä?

The name יהוה Yahweh/Jehovah is associated with both God the Father and His Son Yeshua. But which one does that name really mean, or does it actually refer to neither of them at all?

Jesajan kirjan 53. luku kertoo Jumalan kärsivästä Palvelijasta eli Jeshuasta. Luvussa on 12 jaetta, ja niissä esiintyy neljä tetragrammia (suomalaisessa tekstissä on kuitenkin 5 Herra-sanaa, sillä 2. jakeessa ”hän” on käännetty sanalla ”Herra"). Heprean tekstissä tetragrammit ovat jakeissa 1, 6 ja 10 (kaksi kertaa).

The 53rd chapter of the book of Isaiah tells about the suffering Servant of God, or Yeshua. There are 12 verses in the chapter, and four Tetragrammatons appear in them. In the Hebrew text, the Tetragrammatons are in verses 1, 6 and 10 (twice).

Näissä kaikissa jakeissa sana Jahve/Jehova/Herra ei voi mitenkään viitata Jeshuaan, vaan johonkin Häntä ohjailevaan, piinaavaan, runtelevaan tekijään. Jeshua ei siis ole Jahve/Jehova! Mutta voisiko tuo runteleva ja piinaava tekijä olla ISÄ?

In all these verses, the word Yahweh/Jehovah/Lord cannot possibly refer to Yeshua, but to some controlling, tormenting, destroying one. So Yeshua is not Yahweh/Jehovah! But could that ravaging and tormenting one be the FATHER?

Koska Isän luonne ei sovi Jeshuan opetuksen mukaan siihen kuvaan, joka tässäkin Jesajan tekstissä annetaan Jahvesta/Jehovasta ainoaksi mahdollisuudeksi jää se, että יהוה/Jahve/Jehova/Herra on itse Pahuuden Ruhtinas, Lucifer-Saatana, joka on noussut Jumalan paikalle (Jes. 14: 13, 13), ja jonka tavoitteena on tuhota Jumalan Poika, Jeshua.

Since the nature of the Father does not fit, according to Yeshua's teaching, to the image that is also given of Yahweh/Jehovah in this text of Isaiah, the only possibility is that יהוה/Yahweh/Jehovah/Lord is the Prince of Evil himself, Lucifer-Satan, who has taken the place of God (Isa. 14 : 13, 13), and whose goal is to destroy the Son of God, Yeshua.

Isän luonne on ilmaistu Raamatussa hyvin selkeästi yhdellä sanalla, ja se sana on RAKKAUS (1. Joh. 4: 8). Taivaallisen Isämme luonteeseen ei sovi Poikansa lyöminen, runteleminen, sillä ”rakkaus on lempeä”, ”rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti”, ”rakkaus ei iloitse vääryydestä” (1. Kor. 13: 4, 5, 6). Jumalassa ei ole pahuutta eikä vääryyttä! Isä-Jumala ei ole paha Hyvä eikä hyvä Paha, sillä Hän on Rakkaus!

The Father's nature is expressed very clearly in the Bible with one word, and that word is LOVE (1 John 4:8). It does not suit the nature of our Heavenly Father to beat and tear his Son, because "love is gentle", "love does not behave inappropriately", "love does not rejoice in unrighteousness" (1 Cor. 13: 4, 5, 6). There is no evil or injustice in God! God the Father is neither evil Good nor good Evil, for He is Love!

Salomo on kirjoittanut: ”Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä” (Snl. 17: 26). Tuollaiseen pahuuteen Isä ei ole sotkeutunut! Mutta hänen Vastustanjansa, Saatanan, kädet ovat verta täynnä! 

Solomon has written: Evil is done if the innocent are fined, justice is violated if a man of honor is whipped” (KJV: Also to punish the just is not good, nor to strike princes for equity" Prov. 17: 26). Father is not involved in such evil! But the hands of his Adversary, Satan, are full of blood!

Kun ajattelemme Jeshuan viimeisiä hetkiä, tiedämme varsin hyvin, että todellisuudessa Jeshuaa ruoskivat raivostuneet ihmiset eikä Isä (Matt. 26: 67, 68; 27: 30; Luuk. 10: 30; Joh. 18: 23). Saatana, joka on henkiolento, loi kiihtyneen ja vihaa täynnä olevan ilmapiirin, ja hän yllytti ihmisjoukot silmittömän raivon valtaan. Saatanan vaikutuksesta kansalta katosi lopulta todellisuuden taju ja selkeä järki, kun he vaativat ryöväri-Barabbasta vapautettavaksi ja Jeshuaa, syytöntä miestä, ristiinnaulittavaksi.

When we think of Yeshua's last moments, we know very well that in reality Yeshua was whipped by enraged people and not by the Father (Matthew 26: 67, 68; 27: 30; Luke 10: 30; John 18: 23). Satan, who is a spirit, created an agitated and anger-filled atmosphere, and he incited the multitudes to blind rage. Under the influence of Satan, the people finally lost their sense of reality and clear reason as they demanded the release of the robber Barabbas and the crucifixion of Yeshua, the innocent man.

יהוה/Jahve/Jehova esitetään Vanhassa Testamentissa säälimättömänä lyöjänä (Hes. 7: 9) jopa lauman pienimpien tuhoajana (Sak. 13: 7), lyöjänä ja parantajana (5. Moos. 32: 39). Huomatkaamme, että Jahve/Jehova esitetään myös ”parantajana”! Olemmehan me saaneet kuulla ihmeparantumisista, jotka eivät kuitenkaan olleet todellisia parantumisia. Selvää on sekin, että jos Saatana ensin lyö ihmistä sairaudella, ei hänen ole mahdotonta myös parantaa ja poistaa sitä vaivaa!

יהוה/Yahweh/Jehovah is presented in the Old Testament as a merciless slayer (Ezek. 7: 9), even the destroyer of the smallest of the flock (Zech. 13: 7), a slayer and a healer (Deuteronomy 32: 39). Let's note that Yahweh/Jehovah is also presented as a "healer"! After all, we have heard of miraculous healings, which were not real healings. It is also clear that if Satan first strikes a person with an illness, it is not impossible for him to also heal and remove that affliction!

Mutta Jeshua ei alistunut tuollaisen Parantajan käsiin! Jeshua sanoi Isän rakastavan Häntä siksi, että Hän ANTAA henkensä, ja SAA sen jälleen takaisin (Joh. 10: 17). Jumalan Poika antoi henkensä Isän käsiin (Luuk. 23: 46). Isä, joka on ikuinen אהיה/Ehjee/Minä Olen valvoi Poikaansa tiiviisti ja katkeamattomasti joka hetki ja antoi Hänelle elämän hengen takaisin herättäessään Jeshuan kuolleista (Ap.t. 2: 24; Room. 4: 24; 6: 4; 8: 11; 10: 9; 1. Kor. 6: 14; Gal. 1: 1; 1. Piet. 1: 21).

But Yeshua did not submit to the hands of such Healer! Yeshua said that the Father loves Him because He GIVES his life, and GETS it back again (John 10: 17). The Son of God gave his life into the hands of the Father (Luke 23: 46). The Father, who is eternal אהיה/Ehyeh/I Am, watched over His Son closely at every moment and gave Him the breath of life back when He raised Yeshua from the dead (Acts 2: 24; Rom. 4: 24; 6: 4; 8: 11; 10: 9; 1. Cor. 6: 14; Gal. 1: 1; 1. Pet. 1: 21).

Tuossa Johanneksen evankeliumin tekstissä (Joh. 10: 17) Jeshua kertoo vain muutamalla sanalla, mikä on Isän osuus Hänen kuolemassaan, kun taas Jesajan 53. luvussa kuvaillaan monisanaisesti sitä, miten Herra/Jahve/Jehova alias Saatana piinaasi ja runteli Jumalan Poikaa ihmisjoukkojen kautta. Saatana on aina Tuhoaja ja tuhon tuoja.

In that text of the Gospel of John (John 10: 17), Yeshua tells with just a few words what the Father's part is in His death, while in the 53rd chapter of Isaiah, it is described in many words how the Lord/Yahweh/Jehovah alias Satan torments and destroys the Son of God through the multitude of people. Satan is always the Destroyer and the bringer of destruction.

Uhkauksensa mukaisesti Saatana on todella noussut Jumalan paikalle (Jes. 14: 13, 14). Valheen mestarina Hän on saanut  ihmiset sekoittamaan itsensä Isään ja kuvittelemaan taivaallisen Isän lyövän Poikaansa. Kun Jesaja kirjoittaa ”Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella....”, meidän on ymmärrettävä, että kysymyksessä on Herra/Jahve/Jehova, joka on Isän-Jumalan vastustaja alias Saatana (שטן satan = vastustaja, estäjä, saatana). Rakastava Isä ei lyö Poikaansa.

In accordance with his threat, Satan has really taken the place of God (Isa. 14: 13, 14). As the master of lies, he has made people confuse himself with the Father and imagine the heavenly Father beating His Son. When Isaiah writes ”Yet it pleased the Lord to bruise him” (Isa 53: 10), we must understand that it is the Lord/Yahweh/Jehovah who is the adversary of God the Father aka Satan (שטן satan = adversary, hinderer, satan) in question. Loving Father does not beat his Son.

Painakaamme mieleen, että Isä pelastaa, Hän on aina Pelastaja! Poika alistui vapaaehtoisesti syntiemme ja rangaistuksemme kantajaksi, kansan ruoskittavaksi ja Saatanan surmattavaksi. Jeshua luotti Isään, jolla kuolemattomana on valta pelastaa Pahan käsistä ("päästä meidät pahasta” Matt. 6: 13). Isä ja Poika tietävät ja ymmärtävät "Herran/Jahven/Jehovan käsivarren voiman” (Jes. 53: 1), ja he tietävät, mikä on "Herran/Jahven/Jehovan tahto” (Jes. 53: 10), sillä he kokivat yhdessä pahuuden käsivarren voiman ja Pahan tahdon. Kaikki Jeshuan saamat lyönnit kohdistuivat myös Isään. He olivat samalla puolella järjestämässä ihmiskunnan pelastusta, sillä Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30).

Let's remember that the Father saves, He is always the Savior! The Son voluntarily submitted to be the bearer of our sins and penalties, to be scourged by the people, and to be killed by Satan. Yeshua trusted in the Father, who, because of his immortality, has the power to save from the hands of the Evil One ("deliver us from the evil one" Matt. 6: 13). The Father and the Son know and understand the "strength of the arm of the Lord/Yahweh/Jehovah" (Isa. 53: 1), and they know what is "the will of the Lord/Yahweh/Jehovah" (Isa. 53: 10), for they experienced together the power of the arm of evil and the will of the Evil One. All the beats Yeshua received were also aimed at the Father. They were on the same side organising the salvation of humanity, for the Father and the Son are one (John 10: 30).

Tetragrammi יהוה on suomennettu sanalla "Herra". Tetragrammia on yritetty väenväkisin vääntää merkitsemään samaa kuin Ehjee/ אהיה/ Minä Olen. Mutta kaksi eri tavoin kirjoitettavaa sanaa eivät  merkitse samaa asiaa, varsinkaan jos niiden luonteet ovat vastakkaiset. Ehjee אהיה on Ikuinen Oleva, ja Jahve/Jehova יהוה on tuhon tuoja/Tuhoaja.

The Tetragrammaton יהוה is translated as "Lord". Attempts have been made to twist the Tetragrammaton to mean the same as Ehyeh/ אהיה/ I Am. But two words spelled differently do not mean the same thing, especially if their traits and characteristics are opposite. Ehyeh אהיה is the Eternal Being, and Yahweh/Jehovah יהוה is the Destroyer.

Isän tahto on pelastaa luotunsa, Jeshuan tahto on antaa henkensä jokaisen puolesta, ja Saatanan tahto on lyödä Jeshua lopullisesti, sillä Jeshuan paluu merkitsee Luciferin loppua. 

The Father's will is to save his creatures, Yeshua's will is to give his life for everyone, and Satan's will is to beat Yeshua once and for all, for Yeshua's return marks the end of Lucifer.

Saatanan tavoite on ollut sekoittaa käsitteet ja tekstit niin, että Isää pidetään sekä hyvänä että pahana. Näin hän on onnistunut piilottamaan itsensä ja kiipeämään samalla Jumalan paikalle ihmisten silmissä. Mutta totuus tulee vielä pudottamaan tuon Valheen Isän alas (Joh. 8: 44), ja hän tulee olemaan kuin "tallattu raato" (Jes. 14: 19).

Satan's goal has been to interpret the concepts and texts in such a way that the Father seems to be both good and bad. He has managed to hide himself and at the same time climb on God’s position before human eyes. But the truth will yet cast down that Father of Lies (John 8:44), and he will be like ”trampled/trodden carcase" (Isa. 14:19).

Ilmiselvä ristiriita * Clear contradiction

JESHUAN  OPETUKSIA  RUKOUKSESTA:

YESHUA’S  TEACHINGS  ON  PRAYER:

Matt. 6: 7, 8: ”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat... älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä TEIDÄN  ISÄNNE  KYLLÄ TIETÄÄ, MITÄ TE TARVITSETTE, ENNENKUIN  HÄNELTÄ  ANOTTEKAAN.”

Matthew 6: 7, 8: ”But when ye pray, use not vain repetitions, as the heathen do... Be not ye therefore like unto them: for YOUR  FATHER  KNOWETH  WHAT  THINGS  YE  HAVE  NEED OF, BEFORE  YE  ASK  HIM." 

Matt. 7: 7, 8, 11: ”Anokaa, niin TEILLE  ANNETAAN; etsikää, niin  TE  LÖYDÄTTE; kolkuttakaa, niin TEILLE AVATAAN. 

Sillä JOKAINEN anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, KUINKA  PALJON  ENNEMMIN TEIDÄN  ISÄNNE, JOKA  ON  TAIVAISSA, ANTAA sitä, mikä hyvää on, NIILLE, JOTKA sitä häneltä ANOVAT.”

Matthew 7: 7, 8, 11: ”Ask, and IT  SHALL BE  GIVEN  YOU; seek, and YE SHALL FIND; knock, and IT  SHALL  BE  OPENED  UNTO  YOU.

For EVERY  ONE that asketh receiveth, and he that seeketh findeth; and to him that knocketh it shall be opened.

If ye then, being evil, know how to give good things unto your children, HOW  MUCH  MORE  SHALL  YOUR  FATHER  WHICH  IS  IN  HEAVEN  GIVE good things TO  THEM  THAT  ASK him?”

Matt. 18: 19: ”Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii MISTÄ  ASIASTA  TAHANSA, ETTÄ  HE  SITÄ  ANOVAT, NIIN  HE  SAAVAT  SEN  MINUN  ISÄLTÄNI, joka on taivaissa.”

Matthew 18: 19: ”Again I say unto you, That if two  of you shall agree on earth AS  TOUCHING  ANY  THING  THAT  THEY  SHALL  ASK, IT  SHALL  BE  DONE  FOR  THEM  OF  MY  FATHER which is in heaven."  

Matt. 21: 22: ”ja KAIKEN, mitä te ANOTTE  RUKOUKSESSA, uskoen, te SAATTE.”

Matthew 21: 22: ”And ALL  THINGS, whatsoever YE  SHALL  ASK in prayer, BELIEVING, YE  SHALL  RECEIVE."

Mark. 11: 24: ”Sentähden minä sanon teille: KAIKKI, mitä te rukoilette ja anotte, USKOKAA saaneenne, niin se on teille TULEVA.”

Mark 11: 24: ”Therefore I say unto you, WHAT  THINGS  SOEVER  ye desire, when ye pray, BELIEVE that ye receive them, and YE  SHALL  HAVE  THEM."

Joh. 11: 22: (Jeshua Marttalle) ”Mutta nytkin minä tiedän, että JUMALA  ANTAA  SINULLE  KAIKEN, MITÄ sinä Jumalalta ANOT.”

John 11: 22: (Yeshua to Martha) ”But I know, that even now, WHATSOEVER  THOY  WILST  ASK  OF GOD, GOD  WILL GIVE  it thee."

Joh. 14: 13, 14: ”ja MITÄ  HYVÄNSÄ te anotte MINUN  NIMESSÄNI, sen MINÄ TEEN, että Isä kirkastettaisiin POJASSA.

Jos te anotte minulta jotakin MINUN NIMESSÄNI, niin minä sen teen.”

John 14: 13, 14: ”And WHATSOEVER ye shall ask IN  MY  NAME,  that WILL  I  DO, that the Father may be glorified in the SON.

If ye shall ask any thing  IN  MY  NAME,  I will do it."

Joh. 15: 16: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että MITÄ  IKINÄ  TE  ANOTTE  ISÄLTÄ  MINUN  NIMESSÄNI, HÄN  SEN  TEILLE  ANTAISI.”

John 15: 16: ”Ye have not chosen me, but I have chosen you, and ordained you, that ye should go and bring forth fruit, and that your fruit should remain: that  WHATSOEVER  YE  SHALL  ASK  OF  THE  FATHER IN  MY  NAME, HE  MAY GIVE  IT  YOU."

Joh. 16: 23b: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte JOTAKIN  ISÄLTÄ, ON  HÄN  SEN  TEILLE  ANTAVA  MINUN  NIMESSÄNI.”

John 16: 23b: ”WHATSOEVER ye shall ask  THE  FATHER  IN  MY  NAME, HE  WILL GIVE it to you."

Näiden Jeshuan sanojen mukaan rukous on luottavaa anomista Isältä Pojan nimessä. Kaikissa Jeshuan rukouksesta esittämissä sanoissa huokuu Isän ja Pojan LÄHEINEN ja HOITAVA  SUHDE rukouksen esittäjään. Sitä voidaan vallan hyvin kuvata sanoilla: Isä-lapsi-suhde. Siinä usko tarttuu kaikkiin Isän lahjoihin, ja rakkaus on kaiken siteenä.

According to these words of Yeshua, prayer is a confident request from the Father in the name of the Son. In all of Yeshua's words about the prayer, the CLOSE and NURTURING  RELATIONSHIP of the Father and the Son to the person offering the prayer is evident. It can be described quite well with the words: Father-child relationship. In it faith clings to all the gifts of the Father, and love is the bond of all.

JAHVEN  HUUTAJAT  VANHASSA  TESTAMENTISSA:

CRIERS OF YAHWEH IN THE OLD TESTAMENT:

Jeshuan suloisen opetuksen täydellisenä vastakohtana esiintyy Vanhassa Testamentissa "Jahven puoleen huutaminen”. Mitä se tarkoittaa, ja miten se sai alkunsa?

The complete opposite of Yeshua's sweet teaching occurs in the Old Testament, "Crying to Yahweh". What does it mean, and how did it begin?

Hepreassa on kolme verbiä, jotka merkitsevät ”huutamista”:

1.  לצעק litsoq = huutaa, valittaa äänekkäästi, huutaa apua

2. לזעק lizoq = valittaa, huutaa apaua, huutaa avuksi Jahvea

3. לקרא liqro = huomion herättämistä huutamalla, kutsua jotakuta nimeltä, rukoilla Jahvea nimeltä mainiten

Kaikkia kolmea verbiä on käytetty Vanhan Testamentin jakeissa, joissa puhutaan Jahven huutamisesta/rukoilemisesta.

There are three verbs in Hebrew that mean "to cry out”:

1. לצעק litsoq = to shout, complain loudly, cry for help

2. לזעק lizoq = to complain, to cry out for help, to cry out to Yahweh for help

3. לקרא liqro = waking attention by shouting, calling someone by name, praying by mentioning Yahweh by name

All three verbs are used in Old Testament verses that talk about calling/praying to Yahweh.

Moni varmaan muistaa, että Jahven huutaminen/Jahven nimen käyttäminen alkoi kolmannen patriarkan, Enoksen (235 - 1140 jälkeen luomisen), aikana ja hänen johdollaan. Nimi Enos kirjoitetaan hepreaksi אנוש: sillä viitataan useissa Raamatun jakeissa ihmiseen/ihmisiin/ihmiskuntaa, ja adjektiivina tuo sana merkitsee ”parantumatonta/tuhoa tuottavaa”.

1. Moos. 4: 26b hepreaksi: אז הוחל לקרא בשם יהוה = niin alettiin huutaa nimessä Jahve

Tässä jakeessa esiintyy verbi numero 3. ”huomion herättämistä huutamalla, rukoilla Jahvea nimeltä mainiten”.

Edellä olevan heprean lauseen toisesta sanasta הוחל huchal on käyty monenlaista väittelyä. Kuitenkin esim. Seppo Seppälän heprea-suomi-sanakirjassa tuo sana on suomennettu yksiselitteisesti sanalla ”alkaa”. 

Many probably remember, that the calling of Yahweh/using the name of Yahweh began during and under the leadership of the third patriarch, Enos (235 - 1140 after creation). The name Enos is spelled אנוש in Hebrew: it refers to man/people/mankind in several verses of the Bible, and as an adjective that word means "incorrigible/destroying".

Genesis 4: 26b in Hebrew: אז הוחל לקרא בשם יהוה = so they began to cry in the name of Yahweh 

In this verse there is verb number 3. "calling attention by shouting, praying by mentioning Yahweh by name".

There has been a lot of debate about the second word of the Hebrew sentence, הוחל huchal. However, for example, in Seppo Seppälä's Hebrew-Finnish dictionary, that word is unequivocally translated into Finnish with the word ”alkaa” (begin).

Huutaa-verbin 1. muoto, לצעק, esiintyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 4: 10:ssä lauseessa 

קול דמי אחיך צעקים אלי מן האדמה = veljesi verinen ääni huutaa minulle (= Jahvelle) maasta

Aabelin kuoltua hänen tuskainen valituksensa ja avunhuutonsa lakkasivat kuulumasta, mutta hänen verensä tahrasi maanpinnan.

The first form of the verb to shout, לצעק, appears for the first time in Genesis 4:10 

קול דמי אחיך צעקים אלי מן האדמה = the bloody voice of your brother cries out to me (= Yahweh) from the ground

When Abel died, his cries of pain and for help ceased to be heard, but his blood stained the earth.

Veri ja uhraaminen on liittynyt aina kaikkiin tämän maailman pakanauskontoihin. Eikä pakanajumalille ole riittänyt eläinten veri, vaan uhrin on pitänyt olla ihminen; lapsi tai elämänsä kukoistuksessa oleva nuori.

Blood and sacrifice have always been associated with all the pagan religions of this world. And the blood of animals was not enough for the pagan gods, but the victim had to be human; a child or a young person in the prime of life.

Israelilaisten ilmestysmajassa ja Jerusalemin temppelissä eläinten veri juoksi jatkuvana punaisena virtana yhdessä Jahven nimen huutamisen kanssa. Jo heidän esi-isänsä, Abrahamin, kerrotaan huutaneen avuksi Herran/Jahven nimeä (1. Moos. 12: 8).

In the tabernacle of the Israelites and in the temple of Jerusalem, the blood of the animals ran in a continuous red stream together with the shouting of Yahweh's name. Even their ancestor, Abraham, is said to have called out the name of the Lord/Yahweh (Genesis 12:8).

Tuomarien kirjassa (10: 6 - 16) Jahvesta annetaan käsittämätön... suorastaan ruma... kuva. Jahve näyttää kilpailevan israelilaisten suosiosta heidän naapurikansojensa jumalien kanssa. Kun Israelilaiset kokivat vainoa ja sortoa noiden vieraiden jumalien taholta 18 vuoden ajan, he lopulta kääntyivät Jahven puoleen (ויזעקו) huutaen häntä avuksi (10:10). Mutta Jahve kehoitti heitä (וזעקו) edelleen huutamaan noita valitsemiaan vieraita jumalia (10: 14). Toimisiko Taivaallinen Isämme tällä tavalla?

In the book of Judges (10: 6 - 16) Yahweh is given an incomprehensible... downright ugly... picture. Yahweh seems to be competing for favor with the Israelites with the gods of their neighboring nations. When the Israelites experienced persecution and oppression from those foreign gods for 18 years, they finally turned to Yahweh and (ויזעקו) cried out to him for help (10:10). But Yahweh urged them (וזעקו) to continue calling on those foreign gods of their choice (10: 14). Would our Heavenly Father work this way?

Samuelin aikana israelilaiset vetosivat profeettaansa: אל תחרש ממנו מזעק אל יהוה = älä kieltäydy huutamasta meidän puolestamme Herraa/Jahvea (1. Sam. 7: 8). Voiko avun pyytäminen Taivaan Isältä olla yhtä hankalaa? Mitä Jeshua opetti!

During the time of Samuel, the Israelites appealed to their prophet: אל תחרש משנו מזעק אל יהוה = do not refuse to call on the Lord/Yahweh for us (1. Sam. 7: 8). Can asking Heavenly Father for help be as difficult? What Yeshua taught!

Vanhasta Testamentista löytyy useita tekstejä ”tyhjästä huutamisesta”, jolloinka apua ei tullut, ei vastausta eikä vaarinottoa: Job 5: 1; 9: 16; 30: 20; Ps. 22: 3; 69: 4; 86: 3; 88: 2, 10, 14; Jer. 11: 11, Vlt. 3: 8; Hes. 8: 18; Miika 3: 4; Sak. 7: 12.

In the Old Testament, there are several texts about "empty crying" when no help was found, no answer and no attention: Job 5: 1; 9:16; 30: 20; Psalm 22:2; 69: 3; 86: 3; 88: 2, 9, 13; Jer. 11: 11, Lam. 3:8; Hez. 8:18; Micah 3:4; Zak. 7:12.

Oman kokemukseni mukaan Taivaallinen Isämme ei toimi Jahven tavoin, vaan Hän toimii juuri niin, kuin Jeshua opetti!

In my own experience, our Heavenly Father does not work like Yahweh, but He works exactly as Yeshua taught!

VANHAN  JA  UUDEN  TESTAMENTIN  RISTIRIITA:

OLD AND NEW TESTAMENT CONFLICT:

Evankeliumi-teksteistä voimme selvästi ymmärtää, että Jeshuan ja juutalaisten johtajien välillä oli vahva erimielisyys, sillä Jeshuan opetus poikkesi suuresti siitä, mitä kansalle oli aikaisemmin opetettu. Jeshua tuli tuomaan maailmaan Isän tahdon, Isän ajatukset ja sanat, ja ne eivät kelvanneet Israelin johtajille. Se nähdään siitä, mitä tapahtui Pilatuksen pihassa ja Golgatalla. Juutalaisten johtajien oppien täytyi pohjautua pakanuuteen, joka oli saanut alkunsa jo maailman alussa.

From the Gospel texts, we can clearly understand that there was a strong disagreement between Yeshua and the Jewish leaders, because Yeshua's teaching differed greatly from what the people had been taught before. Yeshua came to bring into the world the will of the Father, the thoughts and words of the Father, and they did not suit the leaders of Israel. It can be seen from what happened in Pilate's courtyard and at Calvary. The teachings of the Jewish leaders had to be based on paganism, which had already begun at the beginning of the world.

Roger Hathaway on tutkinut pakanuuden historiaa, ja hän kertoo, että se sai alkunsa jo Adamin ja Eevan aikaan. Pakanalliset tavat lähtivät kehittymään siis jo ennen Eenosta! 

Pakanallisten rituaalien ja oppien kehittäjänä toimi alkuun ensisijaisesti Kain, joka ensimmäisenä vuodatti ihmisen veren. Kain eli 730 vuotta, joten hän ehti keksi yhtä jos toistakin jumalattomuutta elämänsä aikana. 

Kainin perustama uskonto tunnetaan nimellä valitus-uskonto. Ja kuinka ollakaan: heprean huutaa-sanojen merkitykset liittyvät juuri valittamiseen. 

Poikansa menettäneestä Eevasta luotiin äitijumala (Ea), ja Abelista tehtiin Tammus, ja näin syntyi ikiaikainen äiti-lapsi-myytti.

Adamista tehtiin ankara jumala (Anu), jota ei voinut lähestyä. Siksi hänen edessään piti huutaa ja valittaa.

Kainin uskonto ei edellyttänyt todellista katumusta ja elämänmuutosta, ja siksi se voitti Taivaan Jumalan etsimisen. 

Kainin jälkeen löytyi uusia innokkaita pakanuuden kehittäjiä. Yksi mainitsemisen arvoinen nimi on Nimrod, joka oli ”mahtava metsämies Herran/Jahven edessä” (1. Moos. 10: 9). Nimrod ja Semiramis (poika ja äiti) jatkoivat äiti-lapsi-myyttiä omana aikanaan. Kansalle syötettiin oppia Nimrodin inkarnoitumisesta Tammukseksi. 

Juutalaisessa kalenterissa 4. kuukauden nimi on Tammuz, jonka 17. päivänä paastotaan ja valitetaan. Heskielin aikana (597 - 575) naiset itkivät Tammusta Jerusalemin temppelissä (Hes. 8: 14).

Pakanalliset aihelmat ovat kulkeutuneet siis aikakausien läpi juutalaisuuteen, siitä edelleen kristillisyyteen ja aina meidän päiviimme saakka.

Roger Hathaway has studied the history of paganism, and he says that it started as early as the time of Adam and Eve. Pagan customs began to develop even before Enos!

Cain, who was the first to shed human blood, was the developer of pagan rituals and doctrines. Cain lived 730 years, so he had time to invent many wickedness during his life.

The religion founded by Cain is known as the religion of lamentation. And lo: the meanings of the Hebrew words "cry" are precisely related to complaining and lamentation.

Eve, who lost her son, was created as the mother god (Ea), and Abel was made into Tammus, and thus the ancient mother-child myth was born.

Adam was made a harsh god (Anu) who could not be approached. That's why you had to shout and complain in front of him.

Cain's religion did not require true repentance and change of life, and therefore defeated the search for the God of Heaven.

After Cain, new zealous developers of paganism were found. One name worth mentioning is Nimrod, who was "a mighty hunter before the Lord/Yahweh" (Genesis 10:9). Nimrod and Semiramis (son and mother) continued the mother-child myth in their own time. The people were taught about Nimrod's incarnation as Tammus.

In the Jewish calendar, the name of the 4th month is Tammuz, and the 17th day of it is the day of fasting and mourning. During Ezekiel's time (597 - 575), women wept for Tammuz in the Jerusalem temple (Ezek. 8: 14).

Pagan motifs have passed through the ages to Judaism, from there to Christianity and all the way to our days.

Paavali kirjoittaa Room. 10: 10:ssä: ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Paavalin usko on yksinkertaista ja henkilökohtaista, vailla rituaaleja, riittejä ja huutamista, ja hän ymmärsi Jumalan kiittämisen merkityksen ja voiman.

Paul writes in Rom. 10: 10: ”For with the heart man believeth unto righteousness; and with the mouth confession is made unto salvation." Paul's faith is simple and personal, without rituals, rites and shouting, and he understood the meaning and power of thanksgiving to God.