Yksin uskosta * By faith alone

Kun joku jättää taakseen jonkun uskonnollisen yhteisön, saatetaan kuvitella, että hän luopui omasta uskostaan. Näin ei kuitenkaan ole, tiedän sen omasta kokemuksestani. Voi nimittäin tapahtua juuri päinvastoin, sillä henkilökohtainen usko ja jumalasuhde pääsee kasvamaan paremmin, kun Jumalan ja oman uskon välissä ei ole enää inhimillisiä auktoriteetteja.

When someone leaves behind a religious community, it can be imagined that he/she renounced his/her own faith. However, this is not the case, I know that from my own experience. In fact, the exact opposite can happen, because personal faith and relationship with God can grow better when there are no longer human authorities between God and one's own faith.

Mikään uskonto ei takaa yksilöllistä uskoa. Aito usko ja henkilökohtainen jumalasuhde johtaa ulos erilaisista tavoista ja palvontamenoista, joista voi joskus kehittyä jopa oikean uskon korvike.

No religion guarantees individual faith. Genuine faith and a personal relationship with God leads out of different customs, habbits and ways of worshiping, which can sometimes even develop into a substitute for saving faith.

Uskontojen ja erilaisten ismien määrä maailmassa on valtava. Jokainen ihminen maan päällä voidaan luokitella johonkin kuppikuntaan, varsinkin kun uskonnoiksi luetaan myös sellaiset aatesuunnat, joissa ei tunnusteta Jumalan laatimaa pelastussuunnitelmaa Pojassaan Jeshuassa.

The number of religions and different isms in the world is enormous. Every person on earth can be classified into one of the sects, especially when religions also include those schools of thought that do not recognize God's plan of salvation in his Son Yeshua.

Uskonto määritellään seuraavaan tapaan: Uskonto tarkoittaa USKOA ja siihen liittyvää PYHYYDEN KOKEMUSTA, joka on muotoutunut OPPIJÄRJESTELMÄKSI ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä TAPOINA ja PALVONTAMENOINA.

Religion is defined in the following way: Religion means FAITH and the associated EXPERIENCE OF HOLYNESS, which has been shaped into a DOCTRINE SYSTEM and manifests itself in various community CUSTOMS and WAYS of WORSHIP.

Kun oppijärjestelmät, tavat ja palvontamenot karsitaan tuosta määritelmästä pois, jäljelle jäävät usko ja pyhyyden kokemus. Mutta nämä molemmat ovat ilmeisiä elementtejä myös ns. Stendhalin syndroomassa, joka on hurmioitumista taiteen äärellä. Kaikki taide on kuitenkin aina ihmis-lähtöistä, eikä sellainen voi korvata pyhää kokemusta Jumalasta, joka on luonut maailmamme ja koko universumin. Siksi ei edes pyhyyden kokemus ei ole täysin luotettava tienviitta Isän luo. Jäljelle jää siis kaikkein tärkein asia: USKO, joka ei voi olla uskontoa.

When doctrines, customs and worship are removed from that definition, what remains is faith and the experience of holiness. But both of these are obvious elements also in the so-called In Stendhal syndrome, which is ecstasy at art. However, all art is always human-oriented, and such thing cannot replace the sacred experience of God, who has created our world and the entire universe. Therefore, not even the experience of holiness is a completely reliable signpost to the Father. So what remains is the most important thing: FAITH, which cannot be any religion.

Vanhassa Testamentissa on ainoastaan yksi teksti, joka löytyy hakusanalla ’usko’, ja se on Habakukin 2: 4:

There is only one text in the Old Testament that can be found with the search term 'faith', and that is Habakkuk 2:4:

1542/1776: ”Mutta joka sitä (ennustus pelastuksesta) vastaan on, ei hänen sielunsa pidä menestymän; sillä vanhurskas on elävä uskosta.”

1938: Katso, sen kansan sielu on kopea  eikä ole suora, mutta vanhurskas on elävä uskostansa.”

1992: ”Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena.”

2012: ”Mitä tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.”

KJV: ”Behold, his soul which is lifted up is not upright in him: but the just shall live by his faith.”

Saksa/German: ”Siehe, wer halsstarrig ist, der wird keine Ruhe in seinem Herzen haben, de Gerechte aber wird durch seinen Glauben leben.” (Katso, joka on itsepäinen, hänen sydämessä ei ole lepoa, mutta vanhurskas elää uskostaan.)

Hebrea/Hebrew: הנב עבלב לא ישרב נפשו בו וצדיק באמונתו יהיה katso, hän on sielussaan pöyhkeä, ei suora, mutta vanhurskas on (suom. elää) uskostaan... behold, he is proud in his soul, not upright, but the righteous is (transalted lives in Finnish) by faith

Kreikka (LXX) jakeen loppuosan käännös: Mutta vanhurskas elää minun uskollisuudestani. 

Greek (LXX) translation of the rest of the verse: "But the righteous shall live by my faithfulness."

Uudessa Testamentissa uskosta ja uskomisesta on satoja tekstejä, ja niiden joukossa on myös kolme siteerausta em. Habakukin tekstistä: Room. 1: 17; Gal. 3: 11 ja Hepr. 10: 38.

There are hundreds of texts about faith and believing in the New Testament, and among them there are also three quotations from the aforementioned text of Habakkuk: Rom. 1:17; Gal. 3:11 and Heb. 10:38.

Heprealaiskirjeen 11. luvussa, ns."uskon luvussa”, usko määritellään seuraavin sanoin: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”. Vuoden 2012 käännöksessä ’ojentautuminen’ on korvattu sanalla varmuus. Uskoon sisältyy siis varmuus, vaikka uskon kohde tai päämäärää ei näkyisi.

In the 11th chapter of Hebrews, the so-called "faith chapter", faith is defined with the following words: Faith is a firm confidence in what is hoped for, reaching out for what is not seen. In the Finnish translation 2012, 'stretching' has been replaced by the word certainty. So faith includes certainty, even if the object or goal of faith is not visible.

Evankeliumeissa voimme lukea siitä, miten Jeshua ihmetteli opetuslasten uskon vähyyttä (Mark. 4: 40; Luuk. 8: 25) ja nosti roomalaisen sadanpäämiehen uskon (Matt. 8: 19; Luuk. 7: 9) ja kanaanilaisen vaimon uskon (Matt. 15: 28) esimerkiksi opetuslapsille ja jokaiselle israelilaiselle.

In the Gospels we can read about how Yeshua marveled at the lack of faith of the disciples (Mark 4: 40; Luke 8: 25) and raised the faith of the Roman centurion (Matthew 8: 19; Luke 7: 9) and the faith of the Canaanite woman (Matthew 15 : 28) for example to the disciples and to every Israelite.

Usko on yksilöllinen asia. Se nähdään jokaisessa parantamistapauksessa, joista meille on kerrottu: mm. verenvuodosta parantunut nainen (Matt. 9: 22) ja halvaantunut mies (Matt. 9: 2). Jeshua toisti sanoja ”tapahtukoon sinulle uskosi mukaan.”

Faith is an individual matter. It is seen in every case of healing that we have been told about: e.g. the woman healed of bleeding (Matthew 9: 22) and the paralyzed man (Matthew 9: 2). Yeshua repeated the words "may it be done to you according to your faith."

Jeshua vertasi uskon määrää sinapinsiemeneen (Matt. 17: 20; Luuk. 17: 6), joka on varsin pieni siemen. Mutta sillä määrällä voitaisiin jo siirtää vuoria eli tehdä suuria ja ihmeellisiä tekoja.

Yeshua compared the amount of faith to a mustard seed (Matthew 17: 20; Luke 17: 6), which is quite a small seed. But with that amount, mountains could be moved, that is, great and wonderful deeds could be done.

Jeshuan sanojen mukaan maailman lopussa uskon määrä näyttää käyvän entistäkin vähäisemmäksi, sillä Hän lausui ”... kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä” (Luuk. 18: 8).

According to Yeshua's words, at the end of the world, the amount of faith seems to become even less, because He said, "...when the Son of Man comes, will he find faith on the earth" (Luk. 18: 8).

Maailman katastrofaalisesta tilasta päätellen elämme nyt aivan Ihmisen Pojan paluun edellä. Yhtykäämme koko sydämestämme pyytämään apostolien tavoin: ”lisää meille uskoa” (Luuk. 17: 5). 

Judging by the catastrophic state of the world, we are now living right before the return of the Son of Man. Let us join with all our hearts in asking like the apostles: "increase our faith" (Luke 17: 5).

Uskon siemen on Jumalan Sanassa (Room. 10: 17), joka on Jeshua (Joh. 1: 1- 3, 14), ja yksin Hän voi hoitaa ja kasvattaa heikkoa ja horjuvaa uskoamme. Elämä on taattu meille uskon kautta Jumalan Pojan, Messias Jeshuan, nimeen (Joh. 20: 31).

The seed of faith is in the Word of God (Rom. 10: 17), which is Yeshua (John 1: 1-3, 14), and He alone can nurture and grow our weak and shaky faith. Life is guaranteed to us through faith in the name of the Son of God, Messiah Yeshua (John 20: 31).

Heprealaiskirjeen 11. luvun 6 jakeessa on tiivistetty uskon olemus ja sen välttämättömyys: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen (Jumalan mielen mukainen), sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että JUMALA ON ja HÄN PALKITSEE ne, jotka häntä etsivät.”

Hebrews 11, verse 6 summarizes the essence of faith and its necessity: "But without faith it is impossible to be acceptable (according to God's mind), for whoever comes to God must believe that GOD IS and HE REWARDS those who seek him .”

Uskon keskiössä on siis JUMALA, joka ON. Jälleen kerran päädymme palavasta pensaasta Moosekselle  ilmoitettuun nimeen אהיה EHJEE, Minä Olen.

So the center of faith is GOD, who IS. Once again we end up in the name revealed to Moses from the burning bush אהיה EHYEH, I Am.

Tämän Heprealaiskirjeen jakeen kohdalla on ihmetelty, mitä Jumalan olemisella mahdetaan tarkoittaa, ja miten se tulisi kääntää englanniksi, jossa on verbit ’to be’ = olla ja ’to exist' = olla olemassa.  

Regarding this verse of Hebrews, some people have wondered what God's being can mean, and how it should be translated into English, which has the verbs 'to be' and ’to exist.'

Jumaluuden kohdalla pitäisi olla täysin selvää, että jumalallinen oleminen (being) on ikuista, eikä kuolema pysty katkaisemaan sitä, niin kuin käy ihmisen olemiselle (existence), kun sydän ja aivot lopettavat toimintansa. Ihmisen olemassaolo on vain väliaikaista tässä maailmassa.

In the case of divinity, it should be perfectly clear that divine existence is eternal, and death cannot interrupt it, as it happens to human being when the heart and brain cease to function. Human existence is only temporary in this world.

Ihmisen olemas

 

But God has arranged through His Son for every person who believes in His name the opportunity to divine existence.

Siitä meitä vakuuttaa Habakukin teksti (2:4), jonka loppusanat kuuluvat hepreaksi: וצדיק באמונתי יהיה (ve-zadiq be-amunati jihje) mutta vanhurskas ON uskostaan.

We are convinced of this by the text of Habakkuk (2:4), for its final words are in Hebrew: וצדיק באמונתי יהיה (ve-zadiq be-amunati jihje) but the righteous IS by faith.

יהיה jihje on hepran olla-verbin muoto yksikön kolmannessa persoonassa, ja אהיה ehjee on heprean olla-verbin muoto yksikön ensimmäisessä persoonassa.

יהיה jihje is the form of the Hebrew verb to be in the third person in singular , and אהיה ehje/ehyeh is the form of the Hebrew verb to be in the first person in singular.

Ikuinen oleminen, ikuinen elämä, on mahdollista Jeshuassa uskon kautta Hänen nimeensä!

Eternal being, eternal life, is possible in Yeshua through faith in His name!

******************************************************

☞ Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että tetragrammi, יהוה (Jahve/Jehova), EI MERKITSE ”hän on”, sillä ’hän on’ on hepreaksi יהיה jihje! יהוה ei ole יהיה!

☞ In this context, it is good to remember that the Tetragrammaton יהוה, (Yahweh/Jehovah), DOES NOT MEAN "he is", because 'he is' is יהיה jihje in Hebrew! יהוה is not יהיה!

******************************************************

Jumalan Pojan pre-eksistenssi UT:ssa * The pre-existence of the Son of God in the NT

Muodonmuuttajia tunnetaan mytologiassa ja fiktiossa, kansantaruissa ja saduissa. Pidetään täysin sopivana lukea lapsille esim. Grimmin veljesten satua rupikonnaksi muuttuneesta prinssistä, mutta sopiiko heille kertoa Raamatun tekstien pohjalta Jumalan Pojan syntymisestä ihmiseksi.

Shapeshifters are known in mythology and fiction, folktales and fairy tales. It is considered perfectly appropriate to read to children, for example, the Grimm brothers' fairy tale about the prince who turned into a toad, but is it appropriate to tell them about the birth of the Son of God as a human based on the texts of the Bible.

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliseen kirjoitukseeni; olen koonnut tähän kirjoitukseen Uuden Testamentin tekstejä, joiden pohjalta voidaan ajatella A) Jeshuan olleen olemassa taivaassa jo ennen ihmiseksi syntymistään ja B) Jeshuan olleen olemassa jo maailman luomisessa ja C) Jeshuan olleen olemassa jo sitäkin aikaisemmin.

This article is a continuation of my previous article; I have collected in this writing texts from the New Testament, on the basis of which it can be thought that A) Yeshua existed in heaven even before he was born as a man and B) Yeshua already existed at the creation of the world and C) Yeshua existed even earlier.

A) Jumalan Poika oli olemassa taivaassa jo ennen ihmiseksi tulemistaan:

Joh. 1: 15: ”Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ’Tämä on se, josta minä sanoin: se joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.’”

Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen serkkuaan, mutta hän tiesi Jeshuan olleen olemassa jo ennen hänen syntymäänsä.

Joh. 3: 13: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.”

Näissä Johanneksen evankeliumiin tallennetuissa Jeshuan sanoissa Nikodeemukselle on viittaus 1. maan luomiseen ja Jeshuan/Sanan nousemiseen ylös taivaaseen sen jälkeen, 2. Jeshuan ihmiseksi tulemiseen ja sen yhteydessä taivaasta alas astumiseen/tulemiseen, 3. Jeshuan taivaaseen nousemiseen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, 4. Jeshuan ikuiseen olemiseen, Hänen taivaalliseen sukujuuriinsa.

Joh. 3: 31: ”Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntynyt maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka on taivaasta, on yli kaikkien.”

Joh. 6: 33: ”Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”

Joh. 6: 38: ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.”

Joh. 6: 62: ”Mitä  sitten, jos te saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!”

Joh. 8: 14: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.”

Joh. 8: 23: ”Ja hän (Jehsua) sanoi heille: ’Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.’”

Joh. 8: 58: ”Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut.’”

Ihmisen oleminen on väliaikaista, sillä ihmisen elämä rajoittuu syntymän ja kuoleman välille. Jumalan Pojan oleminen on yhtä ikuista kuin Isän. Hän on aina, Hän on EHJEE.

Joh. 13: 3: ”niin Jeesus tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,”

Joh. 16: 28: ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.”

1. Kor. 15: 47: ”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.”

1. Joh. 1: 2: ”ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.”

A) The Son of God already existed in heaven before becoming a man:

John 1: 15: John bare witness of him, and cried, saying, This was he of whom I spake, He that cometh after me is preferred before me: for he was before me.”

Johannes the Baptist was born half a year before his cousin, but he knew that Yeshua existed even before he was born.

John 3: 13: ”And no man hath ascended up to heaven, but he that came down from heaven, even the Son of man which is in heaven.”

In these words of Yeshua to Nicodemus recorded in the Gospel of John, there is a reference to 1. the creation of the earth and the ascension of Yeshua/the Word to heaven after that, 2. Yeshua's becoming a man and His coming down from heaven, 3. Yeshua's ascension to heaven after His death and resurrection, 4. to Yeshua as an eternal being, to His heavenly lineage.

John 3: 31: ”He that comet from above is above all: he that is of the earth is earthly, and speaketh of the earth: he that cometh from heaven is above all.”

John 6: 33: For the bread of God is he which cometh down from heaven, and giveth life into the world.”

John. 6: 38: ”For I came down from heaven, not to do mine own will, but the will of him that sent me.

John 6: 62: "What and if ye shall see the Son of man ascend up where he was before.”

John 8: 14: ”Jesus answered and said unto them, Though I bear record of myself, yet my record is true: for I know whence I came, and whither I go; but ye cannot tell whence I come, and whither I go.”

John 8: 23: ”And he (Yeshua) said unto them, Ye are from beneath; I am from above: ye are of this world; I am not of this world.”

John 8: 58: ”Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Before Abraham was, I am.

Being human is temporary, because human life is limited between birth and death. Being the Son of God is as eternal as the Father's. He is always, He is EHYEH.

John 13: 3: ”Jesus knowing that the Father had given all things into his hands, and that he was come from God, and went to God”

John 16: 28: ”I came forth from the Father, and am come into the world: again, I leave the world, and go to the Father.”

1. Cor. 15: 47: ”The first man is of the earth, earthly: the second man is the Lord from heaven.”

1. John 1: 2: ”For the life was manifested, and we have seen it, and bear witness, and shew unto you that eternal life, which was with the Father, and was manifested unto us."

 

B) Jumalan Poika oli olemassa jo maailman luomisessa:

Joh. 1: 10: ”Maailmassa hän (Totinen valkeus) oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut”

1. Kor. 8: 6: ”niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.”

Kol 1: 16: ”Sillä hänessä (Pojassa) luotiin kaikki, mikä taivaassa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen."

Hepr. 1: 2: ”on hän (Jumala) näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän on myös maailman luonut.”

Ilm. 3: 14: ”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”

B) The Son of God already existed at the creation of the world:

John 1: 10: ”He ( the True Light) was in the world, and the world was made by him, and the world knew him not.”

1. Cor. 8: 6: ”But to us there is but one God, the Father, of whom are all things, and we in him; and one Lord Jesus Christ, by whom are all things, and we by him.”

Col. 1: 16: ”For by him (the Son) were all things created, that are in heaven, and that are in earth, visible and invisible, whether they be thrones, or dominions, or principalities, or powers: all things were created by him, and for him.”

Hebrews 1: 2: ”(God) Hath in these last days spoken unto us by his Son, whom he hath appointed heir of all things, by whom also he made the worlds,”

Rev. 3: 14: ”And unto the angel of the church of the Laodiceans write: These things saith the Amen, the faithful and true witness, the beginning of the creation of God."

C) Jumalan Poika oli olemassa jo ennen maailman luomista:

Joh. 17: 5: ”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut  tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.”

Joh. 17: 24: ”Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.”

Kol. 1: 15, 17: ”ja hän (Poika) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen kaikkea luomakuntaa... ja hän on ennen kaikkea, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”

1. Piet. 1: 20: ”hänen (Kristuksen), joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten.”

C) The Son of God already existed before the creation of the world:

John 17: 5: ”And now, O Father, glorify thou me with thine own self with the glory which I had with thee before the world was.”

John 17: 24: ”Father, I will that they also, whom thou hast given me, be with me where I am; that they may behold my glory, which thou hast given me: for thou lovedst me before the foundation of the world.”

Col. 1: 15, 17: ”Who (the Son) is the image of the invisible God, the firstborn of every creature... And he is before all things, and by him all things consist.”

1. Peter 1: 20: ”Who (Christ) verily was foreordained before the foundation of the world, but was manifest in these last times for you."