Rakkain nimi * Dearest name

Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten kuvittelin/luulin olevani erästä ystävääni lukuunottamatta ainoa, joka ajatteli, että tetragrammi, JHWH (Jahve/Jehova) ei voi olla Jumalan, Taivaallisen Isämme nimi, eikä se ei ole myöskään hänen Poikansa, Jeshuan, nimi. Kuluneiden vuosien aikana olen kuitenkin todennut suureksi ilokseni, että olin tuon luuloni kanssa väärässä. 

Until a good ten years ago, I imagined/thought that I was the only one, apart from one of my friends, who thought that the Tetragrammaton, YHWH (Yahweh/Jehovah) could not be the name of God, our Heavenly Father, nor is it the name of his Son, Yeshua. Over the years, however, I have found to my great joy that I was wrong with that belief.

Samaan ajatukseen ovat tulleet hyvin monet ihmiset eri puolilla maailmaa. Jokaisen tie lienee erilainen, mutta heitä näyttää yhdistävän ajatus siitä, että Jumala ei edusta mitään pahuutta, sillä Isämme on absoluuttisen hyvyys!

Many people around the world have come to the same idea. Everyone's path must be different, but they seem to be united by the idea that God does not represent any evil, because our Father is absolute goodness!

Tällaisen uuden ajatuksen perusteleminen Raamatulla tuntui ensin alkuun lähes mahdottomalta, esiintyyhän tetragrammi Vanhassa Testamentissa perätä 6828 kertaa, ja aivopesu sen puolesta on ollut tehokasta. Niinpä ensimmäinen reaktio uuden ja ennenkuulumattoman ajatuksen esittäjää vastaan on täydellinen tyrmistys ja vahva tuomio harhaoppisuudesta.

At first, justifying such a new idea with the Bible seemed almost impossible, after all, the Tetragrammaton appears in the Old Testament 6,828 times, and the brainwashing for it has been effective. Thus, the first reaction against the presenter of a new and unheard idea is complete consternation and a strong conviction of heresy.

Mutta onko Isä tai hänen Poikansa murhaaja? Ei, ei tietenkään! Mutta JAHVE on!

But is the Father or his Son the murderer? No, of course not! But YAHWEH is!

Jahven nimi on myös kymmenen käskyn laissa, ja se on niin kuin meille on opetettu neljännen käskyn keskellä eli lain sydämessä. Mutta minä näen laissa toisen nimen.

Yahweh's name is also in the law of the ten commandments, and it is as we have been taught in the middle of the fourth commandment, that is, in the heart of the law. But I see another name in the law.

Löytääkseni tuon nimen minun ei tarvitse lukea kahta ensimmäistä sanaa enempää. Ensimmäinen käsky avaa eteeni näyn palavasta pensaasta, josta Mooses kuuli Jumalan nimen ”Minä olen”, ja jonka luona hän sai Jumalalta kutsun lähteä johtamaan Israelin kansa pois ”Egyptin maasta, orjuuden pesästä”.

To find that name, I don't need to read more than the first two words. The first commandment opens before me a vision of a burning bush, from which Moses heard God's name "I am", and where he received an invitation from God to lead the people of Israel out of "the land of Egypt, the nest of slavery".

Kymmenen käskyn laki ilmaisee Jumalan tahdon koko ihmiskunnalle, vaikka ensimmäinen käsky tuntuu liittyvän pelkästään Israelin kansan historiaan. Kaikki kansat eivät ole kirjaimellisesti olleet orjina Egyptissä, mutta aivan jokainen ihminen on synnin orjana tässä maailmassa. Ensimmäinen käsky on ymmärrettävä metaforana, kielikuvana, joka koskee jokaista luotua, meitä kaikkia ihmisiä kansallisuudestamme riippumatta.

The Law of the Ten Commandments expresses God's will for all of humanity, although the first commandment seems to relate only to the history of the nation of Israel. Not all nations were literally enslaved in Egypt, but absolutely every person is enslaved to sin in this world. The first commandment must be understood as a metaphor, a figure of speech that applies to every creature, to all of us, regardless of our nationality.

Ensimmäisessä käskyssä esitellään Isä-Jumala, joka johtaa lapsensa pois Saatanan orjuudesta, hengellisestä Egyptistä. Siksi ensimmäinen käsky linkittyy vahvasti Moosekseen, joka johti heprealaiset pois Egyptistä. Mooses puolestaan on esikuva Jeshuasta (5. Moos. 18: 15, 18), joka johtaa jokaisen halukkaan pois Saatanan orjuudesta (Joh. 3: 16).

The first commandment introduces God the Father leading His children out of Satan’s slavery, spiritual Egypt. Therefore, the first commandment is strongly linked to Moses, who led the Hebrews out of Egypt. Moses, on the other hand, is an example of Yeshua (Deuteronomy 18: 15, 18), who leads everyone who is willing away from Satan's slavery (John 3: 16).

”Minä olen” voidaan sanoa hepreaksi kahdella tavalla: 1. pelkällä persoonapronominilla אני ani = minä, ja 2. pelkällä verbi-muodolla אהיה ehjee = olen. Ensimmäinen vaihtoehto esiintyy ensimmäisessä käskyssä (2. Moos. 20: 2, 3), ja jälkimmäinen vaihtoehto kertomuksessa palavasta pensaasta (2. Moos. 3: 14).

"I am" can be said in Hebrew in two ways: 1. with only the personal pronoun אני ani = I/me, and 2. with only the verbal form אהיה ehyeh = (I) am. The first option appears in the first commandment (Exodus 20: 2, 3), and the latter option in the story of the burning bush (Exodus 3: 14).

Ehjee kutsui Mooseksen viemään israelilaiset pois Egyptistä, ja Ehjee on se Jumala, joka antoi Moosekselle Siinailla lain, ja Ehjee on myös se Jumala, joka sanoo ensimmäisessä käskyssä ”älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (2. Moos. 20: 3). 

Ehyeh called Moses to take the Israelites out of Egypt, and Ehyeh is the God who gave Moses the law in Sinai, and Ehyeh is also the God who says in the first commandment "you shall not have other gods beside me" (Exodus 20:3).

Ehjee on ainoa todellinen Jumala, Hän on jumala, joka ON, joka on olemassa, joka on olemassa ikuisesti, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Mikään muu inhimillisen palvonnan kohde ei vastaa Häntä, joka on EHJEE!

Ehyeh is the only true God, He is the god who IS, who exists, who will exist forever, who will never cease to exist. No other object of human worship equals Him who is EHYEH!

Ehjee on myös universumin ensimmäinen ”MINÄ, sillä Hän oli ennen Poikaa, ennen enkeleitä, ennen ihmiskuntaa, ennen kaikkea muuta.

Ehyeh is also the first ”I/Me" of the universe, because He was before the Son, before the angels, before humanity, before everything else.

Ehjee on kaiken Elämän lähde. Ehjee on kaiken Alku. Kaiken alkuna ja kaiken lähteenä Ehjee on kaiken Isä. 

Ehyeh is the source of all Life. Ehyeh is the beginning of everything. As the beginning and source of everything, Ehyeh is the Father of everything.

Jeshua ei käyttänyt nimeä Jahve, vaan Hän kutsui Jumalaa nimellä ”ISÄ". Suurimman tuskansa hetkellä taistellessaan yksin Getsemanessa Jeshua huusi apua ja sanoi arameaksi, joka oli juutalaisten puhekieli tuohon aikaan, אבא אבי Abba, Avi = Abba, Isäni (Mark. 14: 36).

Yeshua did not use the name Yahweh, but He called God by the name "FATHER". In the moment of his greatest pain, fighting alone in Gethsemane, Yeshua cried out for help and said in Aramaic, which was the colloquial language of the Jews at that time, אבא אבי Abba, Avi = Abba, My Father (Mark 14: 36 ).

Omasta kokemuksestani voi kertoa, että mitä enemmän olen oppinut tuntemaan Jumalaa, sitä rakkaammaksi nimi ”Isä” on tullut minulle. Uskon, että sama tapahtuu jokaisen Jumalan lapsen kohdalla. Siitä todistavat myös Paavalin tekstit.

From my own experience, I can tell you that the more I have gotten to know God, the dearer the name "Father" has become to me. I believe the same happens with every child of God. Paul's texts also testify to that.

Room. 8: 15: ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba, Isä’!”

Rom. 8: 15: ”For ye have not received the spirit of bondage again to fear; but ye have received the Spirit of adoption, whereby we cry, Abba, Father."

Gal. 4: 6: ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba, Isä’!”

Gal. 4: 6: ”And because ye are sons, God hath sent forth the Spirit of his Son into your hearts, crying, Abba, Father."

Jeshua halusi omistaa isä-nimen yksin taivaalliselle Isälle: Matt. 23: 9: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa”. Lauseen alku arameaksi: ואבא לא תקרון - Abbaksi älkää kutsuko.

Yeshua wanted to dedicate the name father to the heavenly Father alone: Matthew 23: 9:And call no man your father upon the earth: for one is your Father, which is in heaven." The beginning of the sentence in Aramaic: ואבא לא תקרון - You shall not call Abba.

Jeshuan päivitys Isästä * Yeshua's update about the Father

Minkä Raamatun kirjan valitsisit suosikiksesi? Ellet ole lukenut koko kirjaa, et luultavasti pysty vastaamaan tähän kysymykseen, tai sitten ehkä valitsisit sen kirjan, jonka olet lukenut. Raamattu lienee kuitenkin lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Näin ollen ei ole mahdotonta tutustua myös koko Kirjaan. Mutta kenellä riittäisi aikaa ja mielenkiintoa sellaiseen urakkaan.

Which book of the Bible would you choose as your favorite? Unless you've read the whole book, you probably won't be able to answer this question, or maybe you'd pick the book you've read. However, the Bible is probably in almost every Finnish home. Therefore, it is not impossible to familiarize yourself with the entire Book. But who would have enough time and interest for such a job.

Minä olen lukenut Raamatun muutaman kerran kannesta kanteen, ja vuosien myötä Kirjaa on tullut luettua ja tutkittua milloin minkäkin teeman merkeissä. Minulle Johanneksen evankeliumi on noussut kaikkein rakkaimmaksi kirjaksi. Arvostan kuitenkin kaikkia Uuden Testamentin neljää evankeliumia, koska niissä kerrotaan Jumalan Pojasta, hänen toiminnastaan ja opetuksistaan, jotka korjaavat ihmisten siihen mennessä pahasti vinoutunutta käsitystä Jumalasta ja muodotavat siten Jeshuan päivityksen Isästä.

I have read the Bible from cover to cover a few times, and over the years the Book has been read and studied following many different themes. For me, the Gospel of John has become the most beloved book. However, I appreciate all the four gospels of the New Testament, because they tell about the Son of God, his activities and teachings, which correct people's until then badly distorted understanding of God and thus form Yeshua's update about the Father.

Avatessani Raamattuni tänä aamuna eteeni aukeni teema, jonka parissa kului monta tuntia tarkastellessani, vastaako suomennokset heprean tekstiä kyseisessä asiassa, vai onko Jumalasta annettu kuva tässäkin teemassa inhimillisen vajavaista. 

When I opened my Bible this morning, a theme opened up in front of me, which I spent many hours looking at, whether the translations correspond to the Hebrew text in that matter, or whether the image of God given in this theme is also humanly deficient.

Voiko olla, että Jumala nauraa maailman tuholle ja ihmisten nälänhädälle? Asennoituuko Jumala vastustajiaan kohtaan ylimielisesti ivaten ja nauraen heitä? Nauttiiko Jumala siitä, että jumalattomat ja pakanat ihmiset tuhoutuvat? Eikö kääntymättömien ihmisten ahdinko kosketa Jumalan sydäntä? Onko Jumala kostamisesta nauttiva hirmuvaltias?

Could it be that God laughs at the destruction of the world and the starvation of people? Does God behave arrogantly toward his opponents, laughing and sneering at them? Does God enjoy the destruction of wicked and heathen people? Doesn't the plight of unconverted people touch God's heart? Is God a tyrant who enjoys revenge?

Verbi צחק (tsachaq) merkitsee (eri taivutusmuodoissa): nauraa, naurahtaa, pilailla, laskea leikkiä, naureskella, pitää hauskaa, juhlia, pitää pilkkanaan. Substantiivi ’nauru, pilkka’ on צחק (tsechoq).

The verb צחק (tsachaq) means (in different conjugations): to laugh, to joke, to make fun of, to celebrate. The noun 'laughter, mockery' is צזק (tsechoq).

Tämä verbi esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran kertomuksessa Saaran raskaudesta (1. Moos. 18: 12, 13, 15; 21: 6). Kaikissa jakeissa, joissa puhutaan Saaran nauramisesta ja hänen naurunalaiseksi tulemisen pelosta, juurikirjaimet ovat צחק, mutta muissa teksteissä, joissa puhutaan nauramisesta juurikirjaimet ovat שחק. Seppälän sanakirjan mukaan myös שחק (sachaq) merkitsee ’naurua’.

This verb appears in the Old Testament for the first time in the account of Sarah's pregnancy (Gen. 18: 12, 13, 15; 21: 6). In all the verses that talk about Sarah laughing and her fear of being laughed at, the root letters are צזק, but in other texts that talk about laughing, the root letters are שחק. According to Seppälä's dictionary, shahak (sachaq) also means 'laughter'.

Jobin kirjassa Elifas sanoo Kaikkivaltiaan Jumalan nauravan (תשחק) sodalle ja nälälle (Job 5: 22). Psalmissa sanotaan Herran/Adonain nauravan (ישחק) maan kuninkaille ja ruhtinaille (Ps. 2: 4). Sananlaskuissa Viisauden sanotaan nauravan (אשחק) kääntymättömien hädälle (Snl. 1: 26). Habakukin kirjassa kerrotaan, miten Jumala vastaa vääryydelle käyttämällä kaldealaista kansaa tuhoaseenaan, kansaa, ”joka nauraa (ישחק) kaikille varustuksille” (Hab. 1: 10).

In the book of Job, Eliphaz says that Almighty God laughs (תשחק) at war and famine (Job 5: 22). The psalm says that the Lord/Adonai laughs (ישחק) at the kings and princes of the earth (Ps. 2: 4). In Proverbs, Wisdom is said to laugh (אשחק) at the plight of the unconverted (Prov. 1: 26). The book of Habakkuk tells how God responds to injustice by using the Chaldean nation as a weapon of destruction, a nation "that laughs (ישחק) at all devices" (Hab. 1: 10).

Näiden tekstien lisäksi kahdessa Daavidin kirjoittamassa psalmissa (52 ja 59) puhutaan Jumalan nauramisesta. Daavid on kirjoittanut molemmat psalmit ollessaan ahdistettunan ja kuningas Saulin vihan kohteena. Psalmi 59 on kirjoitettu siitä tilanteesta, kun Saulin miehet tunkeutuivat Daavidin kotiin tehtävänään surmata hänet, mutta Miikal-vaimo onnistui pelastamaan Daavidin hengen (1. Sam. 19: 9 ->). Psalmissa 59 Daavid rinnastaa Saulin julmureihin ja ulvoviin koiriin ja sanoo jakeessa 9: ”Mutta sinä, HERRA/Jahve, naurat (תשחק) heille, sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.”

In addition to these texts, two psalms written by David (52 and 59) talk about God laughing. David wrote both Psalms when he was oppressed and under the wrath of King Saul. Psalm 59 was written about the situation when Saul's men broke into David's home with the mission to kill him, but his wife, Michal, managed to save David's life (1. Sam. 19: 9 ->). In Psalm 59, David compares Saul to cruel and howling dogs and says in verse 8: "But you, O LORD/YAHWEH, shalt laugh (תשאחק) at them, thou shalt have all the heathen in derision."

Daavid joutui elämään pitkän ajan Juudean ja Mooabin alueella pakolaisena piileskellen mm. Adullamin luolassa. Pakolaisena ja nälkiintyneenä Daavid kääntyi Noobissa asuvan pappi Ahimelekin puoleen, joka antoi hänelle leipää/ruokaa, Jumalan neuvoja ja Goljatin miekan (1. Sam. 22: 1 ->). Edomilainen Dooeg sai vihiä Daavidin liikkeistä ja kertoi tietonsa kuninkaalle. Saul määräsi Dooegin kostamaan Daavidin Noobissa saaman avun tappamalla koko Ahimelekin suvun, 85 pappia sekä hävittämään kaikki Noobin asukkaat; miehet, naiset ja lapset.

David had to live for a long time in Judea and Moab as a refugee, hiding for example in the cave of Adullam. As a refugee and starving, David turned to Ahimelech, a priest living in Noob, who gave him bread/food, God's advice and Goliath's sword (1. Sam. 22: 1 ->). Dooeg the Edomite got a tip about David's movements and told the king his knews. Saul ordered Dooeg to avenge David's help in Noob by killing the entire family of Ahimelech, 85 priests, and exterminating all the inhabitants of Noob; men, women and children.

Psalmi 52 kertoo Daavidin ajatuksista ja tunnoista tuossa tilanteessa. Daavidin viha ja kostonhalu Saulia kohtaan purkautuu esiin tässä psalmissa. Daavid kuvailee psalmin yhdeksässä jakeessa Saulia pahuuden ja väkivallan mieheksi, jonka Jumala (אל El) tulee tuhoamaan ainiaaksi ja repimään juurineen elävien maasta. Kun vanhurskaat näkevät Saulin tuhon, ”he nauravat (ישחקו) häntä” (52: 8). Psalmin loppuosassa Daavid kuvaa itseään ”viheriöiväksi oljypuuksi Jumalan (אלהים Elohim) huoneessa” ja ylistää Hänen hyvyyttään. ”Jumala” on siis El jakeissa 3 ja 7, mutta Elohim jakeissa 9 ja 10.

Psalm 52 tells about David's thoughts and feelings in that situation. David's anger and desire for revenge against Saul is revealed in this psalm. In the nine verses of the psalm, David describes Saul as a man of evil and violence, whom God (אל El) will destroy forever and uproot from the land of the living. When the righteous see the destruction of Saul, “they laugh (ישחקו) at him” (52: 8). In the last part of the Psalm, David describes himself as "a green olive tree in the house of God (אלהים Elohim)" and praises His goodness. So "God" is El in verses 3 and 7, but Elohim in verses 9 and 10.

On selvää, että Saulin viha herätti Daavidissa negatiivisia tunteita ja sai hänet toivomaan Jumalan kostoa Saulille. Mutta on halpamaista alentaa Jumala omaksi palvelijakseen ja oikeuttaa oma vihansa kuvittelemalla, että Jumala tekisi samoin kuin langennut ihminen.

It is clear that Saul's anger aroused negative feelings in David and made him wish for God's vengeance on Saul. But it is cheap to lower God into one's own servant and justify one's anger by imagining that God would do the same as fallen man.

Se, mitä Jeshua opetti Vuorisaarnassaan noin 1000 vuotta myöhemmin, kumoaa täysin Daavidin mielikuvat Jumalan luonteesta ja toimintatavoista. Lukekaamme siis Jeshuan opetus vihollisten rakastamisesta, ja antakaamme Hänen kirskastaa Isänsä toimintamalli.

What Yeshua taught in his Sermon on the Mount about 1,000 years later completely refutes David's ideas about God's character and ways of working. So let's read Yeshua's teaching about loving enemies, and let Him brighten His Father's model of action (Matthew 5: 38 - 48).

”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta’ (Juuri niin kuin Daavid ajatteli). MUTTA MINÄ SANON teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin, ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hännen saada vaippasikin, ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’ (vrt. Daavid ja Saul). MUTTA MINÄ SANON teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on” (Matt. 5: 38 - 48).

”Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa (תשחקו)” (Luuk. 6: 21).

”Voi teitä, jotka nyt nauratte (התשחקים), sillä te saatte murehtia ja itkeä” (Luuk. 6: 25).

”Ye have heard that it hath been said, An eye for an eye, and a tooth for a tooth: BUT I SAY unto you, That ye resist not evil: but whosoever shall smite thee on thy right cheek, turn to him the other also. And if any man will sue thee at the law, and take away thy coat, let him have thy cloke also. And whosoever shall compel thee to go a mile, go with him twain. Give to him that asketh thee, and from him that would borrow of thee turn not thou away. Ye have heard that it hath been said, Thou shalt love thy neighbour, and hate thine enemy. BUT I SAY unto you, Love your enemies,  bless them that curse you, do good to them that hate you, and pray for them which despitefully use you, and persecute you; That you may be the children of your Father which is in heaven: for he maketh his sun to rise on the evil and on the good, and sendeth rain on the just and on the unjust. For if ye love them which love you, what reward have ye? do not even the publicans the same? And if ye salute your brethren only, what do ye more than others? do not even the publicans so? Be ye therefore perfect, even as your Father, which is in heaven is perfect"(Matthew 5: 38 - 48).

”Blessed are ye that weep now: for ye shall laugh (תשחקו)” (Luke 6: 21).

”Woe unto you that laugh (התשחקים) now! for ye shall mourn and weep” (Luke 6: 25).

Raamatun punainen lanka * The red thread of the Bible

Se punainen lanka, joka alkaa aivan Raamatun ensimmäisistä jakeista ja jatkuu Ilmestyskirjan loppuun saakka muodostaa äärimmäisen kauniin ja rohkaisevan kertomuksen juuri nyt tässä kärsimysten, tuskan, ahdistuksen, epätoivon ja sotien maailmassa, jonka saatanalliset voimat ovat pimentäneet hyökätessään Jumalaa, hänen luomistekojaan ja ihmiskunnan lunastusta vastaan Pojassaan, Jeshuassa.

Seurataksemme tätä Jumalan antamaa punaista lankaa, opettelemme samalla kuusi heprean sanaa:

Jumala - אלהים - elohim

taivas/taivaat -  שמים - shamajim

pimeys - חשך - choshek/hoshek

valkeus  - אור - oor

yö - לילה - laila

päivä - יום - jom

Jeshuan opettaman rukouksen mukaan Isämme on ”taivaissa”... בשמים ba-shamajim (Matt. 6: 9). Heprean sana shamajim on ns. duaalimuoto, jota käytetään silloin, kun jotakin on kaksi, sillä monikkomuoto alkaa vasta, kun jotakin on kolme tai sitä enemmän. Tämä sama duaalimuoto esiintyy myös Raamatun ensimmäisessä jakeessa.

Voimme siis ajatella, että shamajim viittaa kahteen mutta myös yhteen taivaaseen, samoin kuin מצרים mizrajim viittaa kahteen Egyptiin (ylä- ja ala- Egypti), jotka muodostavat yhden valtion. Kun Jumala sanoo vievänsä kansansa pois Egyptin orjuudesta (2. Moos. 20: 2), Taivas ja Egypti muodostavat mielenkiintoisen vastaparin.

Ennen luomista maa oli PIMEYDEN (חשך hoshek) vallassa oleva vesipallo. Siksi Jumala aloitti taivaan ja maan luomisen kutsumalla VALKEUDEN (אור oor) esiin. Tämä VALKEUS toi päivän ja yön rytmin maapallolle jo kolme vuorokautta ennen auringon luomista. Tämä VALKEUS puolitti pimeyden; jokaisesta vuorokaudesta puolet oli valoisaa aikaa, jota kutsutaan päiväksi (יום  jom), ja toinen puolikas oli pimeyttä nimeltään yö (לילה laila).

Mikä tuo VALKEUS on, VALKEUS, joka on suurempi ja mahtavampi kuin aurinko. Koska ihmiset ovat tehneet auringosta kaikkien uskontojen keskipisteen ja pääkohteen tässä Jumalan Vastustajan hallinnoimassa maailmassa, on selvää, että ensimmäisenä luomispäivänä esiin tullut VALKEUS edustaa itse Jumalaa?

Apostoli Paavali ymmärsi luomisen alussa annetun viestin, sillä hän kirjoitti Tessalonikalaisille näin: ”sillä kaikki te olette VALKEUDEN lapsia ja PÄIVÄN lapsia; me emme ole YÖN emmekä PIMEYDEN lapsia” (1. Tess. 5: 5).

VALKEUS on Jumalan ominaisuus!

Ps. 36: 8 -10: ”Jumala... sinun tykönäsi on elämän lähde, sinun VALKEUDESSASI me näemme valkeuden”...   באורך נראה אור be-ooreka niree oor

Ps. 44: 1 - 4: "Jumala... sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi VALKEUS"... auttoi heitä/isiämme... ואור פניך ve-oor panieka

VALKEUS, joka tuli esiin ensimmäisenä luomispäivänä loisti suoraan Isän kasvoista. Koska Isä ja Poika ovat Jeshuan sanojen mukaan ”yksi” אחד echad (Joh. 10: 30),  myös Poika on tuo ensimmäisen luomispäivän VALKEUS. 

Myös Isä-Jumalan "oikea käsi” psalmissa 44 viittaa hänen oikeaan puoleensa ja hänen oikealla puolellaan istuvaan Poikaan (Matt. 26: 64; Mark 14: 62; 16: 19; Luuk. 22: 69; Ap.t. 2: 33; 7: 55; Ef. 1: 20; Hepr. 1: 3).

Aurinko asetettiin osoittamaan aikoja ja huolehtimaan päivän valoisuudesta, ja ihmiset eri puolilla maailmaa lankesivat tottelemattomuudessaan palvomaan taivaan joukkoja; aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Seurauksena tällaisesta epäjumalanpalveluksesta on ollut ihmiskunnan henkinen PIMEYS.

Kun luomisesta oli kulunut runsaat 3000 vuotta profeetta Jesaja (750 - 690) ennusti ja kirjoitti: ”Kansa, joka PIMEYDESSÄ vaeltaa, näkee suuren VALKEUDEN”... העם ההלכים בחשך ראו אור גדול ha-am ha-holkin ba-hoshek raau oor gadol (Jes. 9: 1).

Johannes Kastajan isä, pappi Sakarias, siteerasi tätä Jesajan ennustusta omassa kiitosvirressään noin puoli vuotta ennen kuin ennustus käytännössä toteutui Jeshuan syntymässä.

Sakarias lausui: ”meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle” (Luuk. 1: 78, 79).

Tuskinpa Sakarias tarkoitti "aamun koitolla" auringon nousua, niin kuin ihmiset sen yleisimmin ymmärtävät. Sakarias lienee sielunsa silmillä nähnyt sen valtavan VALKEUDEN, joka koitti ensimmäisenä luomispäivänä katkaisten pimeyden, ja hän varmasti ymmärsi Luojan todellisen sanoman Pelastajasta/Lunastajasta, joka tulisi maailmaan, kun Jumalan määräämä aika täyttyisi.

Jehsuan opetuslapset saivat elää Jesajan ennustuksen toteutumisen ajassa, ja he pääsivät kokemaan omassa elämässään, mitä todellinen VALKEUS saa aikaan ihmisen sydämessä. 

Opetuslapsista Johannes kirjoitti evankeliuminsa alussa: ”Totinen valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan”... האור האמתי ha-oor ha-emitti (Joh. 1: 9).

Ja ensimmäisen kirjeensä alussa Johannes kirjoittaa: ”Mikä on alusta (luomisesta) ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille - minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on VALKEUS ja ettei hänessä ole mitään PIMEYTTÄ” ... שהאלהים אור she-ha-elohim oor... הוא וכל חשך אין בו huu ve-kal-hoshek ein bo (1. Joh. 1: 1 - 5)

Myös Jaakob, Jeshuan veli, tunsi ja tiesi, mikä se VALKEUS oli, joka luomisessa tuli maailmaan: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä VALKEUKSIEN ISÄLTÄ, jonka tykönä ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa.” (Jaak. 1: 17)

Suomalaisessa vuoden 1992-käännöksessä edellisen jakeen loppuosa on käännetty hienosti: ”jonka luona ei mikään muutu, EI VALO VAIHDU VARJOKSI"... puhumattakaan siitä, että valo muuttuisi takaisin pimeydeksi. 

Uudessa Maassa tulee tapahtumaan juuri P Ä I N V A S T O I N!

Johanneksen näky VALKEUDESTA ja PIMEYDESTÄ huipentuu Ilmestyskirjan kahdessa viimeisessä luvussa. 

Johannes kirjoittaa Uudesta Jerusalemista: ”eikä sen portteja suljeta PÄIVÄllä, ja YÖTÄ ei siellä ole”...כי לילה לא יהיה שם... kii laila lo jihjee sham (Ilm. 21: 25). Päivä tulee tarkoittamaan 24 tunnin jaksoa, sillä vuorokaudessa ei ole enää pimeää puolikasta.

Luomisessa pimeän aika puolitettiin, ja lunastuksen kautta pimeys poistetaan kokonaan ja lopullisesti!

Johannes vahvistaa valtavan näkynsä VALKEUDEN voitosta sanoihin ”eikä YÖTÄ ole enää oleva”... ולילה לא יהיה עוד... ve-laila lo jihjee ood (Ilm. 22: 5).

Yö on pimeimmillään juuri ennen aamun koittoa. Maailman yö on juuri nyt saavuttamassa pimeimmän hetkensä. Mutta kohta koittaa IKUINEN VALKEUS!

Ylistys olkoon Isälle ja Pojalle! Tule Jeshua, TOTINEN VALKEUS, ja näytä kunniasi kaikessa VALKEUKSIEN  Isän kirkkaudessa! Tule Rauhanruhtinas!

❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️  ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️

That red thread, which starts from the very first verses of the Bible and continues to the end of the Book of Revelation, forms an extremely beautiful and encouraging story right now in this world of suffering, pain, anxiety, despair and wars, which satanic forces have darkened by attacking God, his creations and the redemption of mankind in his Son, in Yeshua.

To follow this God-given red thread, we learn at the same time six Hebrew words:

God - אלהים - Elohim

heaven/heavens - שמים - shamajim

darkness - חשך - choshek/hoshek

light - אור - oor

night - לילה - Laila

day - יום - jom

According to the prayer taught by Yeshua, our Father is "in heavens"... בשמים ba-shamajim (Matthew 6:9). The Hebrew word shamajim is so-called a dual form used when there are two of something, as the plural form only begins when something is three or more. This same dual form also occurs in the first verse of the Bible.

So we can think that shamajim refers to two but also one heaven, just as מצרים mizrajim refers to two Egypts (Upper and Lower Egypt) that form one state. When God says he will take his people out of slavery in Egypt (Exodus 20:2), Heaven and Egypt form an interesting contrast.

Before creation, the earth was a ball of water under DARKNESS (חשך hoshek). That is why God began the creation of the heavens and the earth by calling forth the LIGHT (אור oor). This LIGHT brought the rhythm of day and night to the earth already three days before the creation of the sun. This LIGHT halved the darkness; in each day (24 hours) half was a light period called day (יום jom), and the other half was darkness called night (לילה laila).

What is that LIGHT, the LIGHT, which is greater and mightier than the sun. Since humans have made the sun the center and main focus of all religions in this world administered by God's Adversary, it stands to reason that the LIGHT that emerged on the first day of creation represents God himself?

The apostle Paul understood the message given at the beginning of creation, for he wrote to the Thessalonians thus: “Ye are all the children of LIGHT and children of the DAY; we are not of the NIGHT nor of DARKNESS" (1 Thess. 5: 5).

LIGHT is an attribute of God!

Ps. 36: 7 - 9: ”God... For with thee is the fountain of LIFE: in thy LIGHT shall we see light”... באורך נראה אור be-ooreka niree oor

Ps. 44: 1 - 3: ”God... thy right hand, and thine arm, and the LIGHT of thy countenance... helped them/Our fathers”... ואור פניך ve-oor panieka

The LIGHT that came forth on the first day shone directly from the face of the Father. Since the Father and the Son, according to Yeshua's words, are "one" אחד echad (John 10: 30), the Son is also that LIGHT of the first day.

Also the "right hand" of God the Father in Psalm 44 refers to his right hand and the Son sitting on his right (Matthew 26: 64; Mark 14: 62; 16: 19; Luke 22: 69; Acts 2: 33; 7 : 55; Eph. 1: 20; Heb. 1: 3).

The sun was set to rule the times and provide for the brightness of the day, and disobedient people in different parts of the world fell down to worship the hosts of heaven; sun, moon and stars. The result of such idolatry has been the spiritual DARKNESS of mankind.

When more than 3,000 years had passed since creation, the prophet Isaiah (750 - 690) prophesied and wrote: "The people that walked in DARKNESS have seen a great LIGHT"... (Isaiah 9:2).

John the Baptist's father, the priest Zacharias, quoted this prophecy of Isaiah in his own hymn of praise about half a year before the prophecy was practically fulfilled in the birth of Yeshua.

Zechariah said: ”Through the tender mercy of our God; whereby the dayspring from the high hath visited us, to give light to them that sit in darkness and in the shadow of death, to guide our feet into the way of peace” (Luke 1: 78, 79)

It is unlikely that Zacharias meant by ”the dayspring from the hight” the rising of the sun, as people generally understand it. Zechariah must have seen with the eyes of his soul the enormous LIGHT that broke the darkness on the first day of creation, and he certainly understood the Creator's true message about the Savior/Redeemer who would come into the world when God's appointed time was fulfilled.

Yeshua’s disciples got to live in the time of the fulfillment of Isaiah's prophecy, and they got to experience in their own lives what true LIGHT brings about in a person's heart.

About the disciples, John wrote at the beginning of his Gospel: ”That was the true Light, which lighteth  every man that cometh into the world"... הואר אחורטי ha-oor ha-emitti (John 1: 9).

And at the beginning of his first letter John writes: ”That which was from the beginning, which we have heard, which we have seen with our eyes, which we have looked upon, and our hands have handled, of the Word of life. For the life was manifested, and we have seen it, and bear witness, and shew unto you that eternal life, which was with the Father, and was manifested unto us, That which we have seen and heard declare we unto you, that ye also may have fellowship with us: and truly our fellowship is with the Father, and with his Son Jesus Christ. And these things write we unto you, that your jot may be full. This then is the message which we have heard of him, and declare unto you, that God is LIGHT, and in him is no DARKNESS at all”... שהאלהים אור she-ha-elohim oor... הוא וכל חשך אין בו huu ve-kal-hoshek ein bo (1. John 1: 1 - 5).

Jacob, Yeshua's brother, also felt and knew what the LIGHT was that came into the world in creation: ”Every good gift and every perfect gift is from above, and cometh down from the FATHER OF LIGHTS, with whom is no variableness, neither shadow of turning” (James 1: 17).

In the Finnish translation of 1992, the last part of the previous verse is nicely translated: "with whom nothing changes, LIGHT DOES NOT CHANGE TO SHADOW... not to mention that the light would turn back into darkness. 

In the New Earth, exactly the OPPOSITE will happen!

Johannes' vision of LIGHT and DARKNESS culminates in the last two chapters of the Book of Revelation.

John writes about the New Jerusalem: ”And the gates of it shall not be shut at all by DAY: for there shall be no NIGHT there”...כי לילה לא יהיה שם... kii laila lo jihjee sham (Rev. 21: 25).  A day will mean a period of 24 hours, because there is no longer a dark half.

In creation, the time of darkness was halved, and through redemption, darkness is completely and permanently removed!

John confirms his huge vision of the victory of the LIGHT with the words "and there shall be no NIGHT there"... ולילה לא יהיה אוד... ve-laila lo jihjee ood (Rev. 22: 5).

The night is at its darkest just before dawn. The night of the world is just now reaching its darkest hour. But ETERNAL LIGHT is about to come!

Praise be to the Father and the Son! Come Yeshua, TRUE LIGHT, and show your glory in all the glory of the Father of LIGHTS! Come Prince of Peace!