Shabath oneg * Sapatin iloa * Sabbath delight

Ihmisten esittämät kysymykset jonkun Raamatun kohdan merkityksestä on tuonut minulle niitä selvitellessäni monia ilonaiheita ja Jumalan suuria siunauksia. Niin kävi myös tällä kuluneella viikolla. Ensin eräs ystäväni esitti kysymyksen sapatin levosta, ja sitten viikon loppupuolella silmäni osuivat ihan sattumalta Jesajan tekstiin, jonka tarkempi tutkistelu liittyi samaan teemaan.

The questions asked by people about the meaning of a passage in the Bible have brought me many joys and great blessings from God when I was investigating them. The same thing happened this past week. First, a friend of mine asked a question about Sabbath rest, and then towards the end of the week, my eyes fell by chance on the text of Isaiah, the more detailed study of which was related to the same theme.

Koska 'kertaus on opintojen äiti’ en kainostele kirjoittaa uudelleen heprean sanasta שבת. Kyseinen sana esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran 1. Moos. 2: 2:ssa, joka menee hepreaksi näin:

Since 'repetition is the mother of studies' I don't hesitate to rewrite the Hebrew word שבת. The word in question appears in the Bible for the first time in Genesis 2: 2, which goes into Hebrew like this:

ויכל אלהים ביום השביעי מלאכתו אשר עשה וישבת ביום השביעי מכל מלאכתו אשר עשה

Kolme konsonanttia שבת (Shin, Bet, Tav) erottuvat heprean tekstissä osana sanaa וישבת = ja Hän (Jumala) lepäsi. Jumala lakkasi seitsemäntenä päivänä luomistyöstään, Hän lopetti sinä päivänä työn tekemisen ja lepäsi toimettomana. Tätä kaikkea heprean verbi שבת (shabath) ensisijaisesti tarkoittaa. 

The three consonants שבת (Shin, Bet, Taw) stand out in the Hebrew text as part of the word וישבת = and He (God) rested. On the seventh day, God stopped his work of creation, He ceased from doing work on that day and rested idle. This is what the Hebrew verb שבת (shabath) primarily means.

Kuutena edellisenä päivänä tämä meidän kotipaikkamme, Maa, oli noussut vesien syvyyksistä, saanut pinnalleen rehevän kasvillisuuden, ympärilleen kaikelle elämälle välttämättömän ilmakehän ja auringon valon. Sekä maa, vedet että ilma kuhisivat ennen näkemättömiä eläviä olentoja. Kaiken tämän ihanuuden Luojamme valmisti etukäteen syntymälahjaksi ensimmäiselle ihmisparille, Adamille ja Eevalle. Kuuden luomispäivän ihmeitä seuratessaan kaikki taivaiden joukot iloitsivat ja riemuitsivat suuresti (Job 38: 7).

In the previous six days, this place of ours, the Earth, had risen from the depths of the waters, gained its surface with lush vegetation, surrounded by the atmosphere necessary for all life, and the light of the sun. The earth, the waters, and the air were teeming with living creatures never seen before. All this loveliness was prepared in advance by our Creator as a birth gift for the first human couple, Adam and Eve. Following the wonders of the six days of creation, all the hosts of heaven delighted and rejoiced greatly (Job 38: 7).

Kuuden päivän ajan päivä toisensa jälkeen taivaan enkelit olivat saaneet seurata uusia ja ihmeellisiä tapahtumia. Mutta seitsemäntenä päivänä tapahtui jotakin täysin erilaista. Jumala istuutui. Uskallan sanoa näin, vaikka en ollut näkemässä maailman seitsemättä päivää, sillä heprean sana שבת (shebeth) merkitsee lopettamisen/toimettomuuden lisäksi istuinta/istumista. Kun Ilmestyskirjassa puhutaan’valtaistuimella istujasta’ (ישב על הכסא, jisba al ha-kisse), istuja-sanasta tunnistaa tutut juurikirjaimet. Jumala siis istuutui, ja  mitä ilmeisimmin Hän istui omalle valtaistuimelleen ja levähti kaikesta luomistyöstään.

For six days, day after day, the angels of heaven had been allowed to watch new and wonderful events. But on the seventh day, something completely different happened. God sat down. I dare to say this, even though I was not about to see the seventh day of the world, because the Hebrew word שבת (shebeth) means, in addition to cessation/inactivity, seat/sitting. When the book of Revelation talks about 'the one sitting on the throne' (ישב על הכסא, jisba al ha-kisse), the familiar root letters are recognisable from the word. So God sat down, and most obviously He sat down on His own throne and rested from all His work of creation.

Mutta se, mitä Jumala seuraavaksi teki ei ollut enää työntekoa vaan siunaamista (ברל barak) ja pyhittämistä (קדש qadash). Siunaushetki on yleensä arvokas ja pyhä hetki. Enkelit saivat olla Adamin ja Eevan kanssa todistamassa tätä Maatamme koskevaa ensimmäistä siunaushetkeä. Tuona arvokkaana hetkenä näen Jumalan nousevan valtaistuimeltaan ja polvistuvan siunaukseen, sillä heprean sana ברל barak merkitsee myös ’polvistumista’. Tuossa taivaallisessa siunaustilaisuudessa viikon seitsemäs päivä sai nimekseen שבת shabaath, sapatti. 

But what God did next was no longer work but blessing (ברל barak) and sanctification (קדש qadash). The moment of blessing is usually a precious and holy moment. Angels were allowed to be with Adam and Eve to witness this first moment of blessing concerning our Earth. In that precious moment, I see God rising from his throne and kneeling in blessing, because the Hebrew word ברל Barak also means 'kneeling'. In that heavenly blessing, the seventh day of the week was named שבת shabath, the Sabbath.

Voin vain yrittää kuvitella sitä ilon, ylistyksen ja riemun määrää, joka tuona pyhänä päivänä täytti taivaan salit! Ehkä myös profeetta Jesaja on asetettu samojen ajatusten eteen, sillä hän kehoittaa kutsumaan sapattia nimellä ענג oneg = ILO (Jes. 58: 13).

I can only try to imagine the amount of joy, praise and rejoicing that filled the halls of heaven on that holy day! Perhaps the prophet Isaiah is also put in front of the same thoughts, because he urges to call the Sabbath by the name ענג oneg = JOY (Isa. 58: 13).

Sana ענג oneg esiintyy Vanhassa Testamentissa ainoastaan kaksi kertaa, sillä sen synonyymia שמחה simcha = ilo/riemu käytetään paljon runsaammin (94 kertaa). Myös toinen oneg-teksti esiintyy Jesajan kirjassa, Jes. 13: 22, ja siinä puhutaan babylonialaisten tuhoutuneista ’huvilinnoista’, joissa sakaalit ja aavikkosudet ulvovat. 

The word ענג oneg occurs only twice in the Old Testament, as its synonym שמחה simcha = joy is used much more abundantly (94 times). Another oneg text also appears in the book of Isaiah, Isa. 13: 22, and it talks about the destroyed ’pleasant palaces' of the Babylonians, where jackals and desert wolves howl.

Pakanalliset huvilinnat muodostavat täydellisen vastakohdan sille ilolle ja riemulle, jota taivaan joukot kokivat sydämissään Maan seitsemäntenä päivänä Sapatin siunaustilaisuudessa. Ehkäpä tuo kontrasti kahden oneg-sanan välillä Jesajan teksteissä on suorastaan tarkoituksellista, jotta ymmärtäisimme paremmin sitä rauhaa, iloa, rakkautta ja pyhyyttä, minkä Luojamme liitti sapatinpäivään.

The pagan mansions/pleasant palaces form a perfect contrast to the joy and rejoicing that the hosts of heaven felt in their hearts on Earth's seventh day Sabbath blessing ceremony. Perhaps that contrast between the two oneg-words in Isaiah's texts is downright intentional, so that we would better understand the peace, joy, love and holiness that our Creator associated with the Sabbath day.

Johannes kirjoittaa "Jumala on Henki” (Joh. 4: 24). Niinpä katson, että kaikki Häneen liitetyt verbit (kuten istua, polvistua), jotka viittaavat ruumiilliseen toimintaan, ovat symbolisia ilmauksia, jotta me ihmiset fyysisinä olentoina ymmärtäisimme paremmin taivaallisten tapahtumien merkityksen.

John writes "God is a Spirit" (John 4: 24). Therefore, I consider that all the verbs attached to Him (such as sit, kneel) that refer to bodily action are symbolic expressions so that we humans, as physical beings, would better understand the meaning of heavenly events.

Oikea Karitsa * The true Lamb

Ilmestyskirjassa Johannes esittelee Jumalan Pojan monilla eri nimillä. Nimi Jeesus/Jeshua esiintyy vain muutaman kerran; sekä kirjeen alussa että lopussa (1: 1, 2, 5; 22: 16, 20). Sen sijaan Jeshua esitellään toistuvasti nimellä ’Karitsa’ (5: 6, 12, 13; 6: 1, 3, 16; 7: 9, 10, 14, 17; 12: 11; 13: 8; 14: 1, 4, 10; 15: 3; 17: 14; 19: 7, 9; 21: 14, 22, 23, 27; 22: 1, 3).

In the Book of Revelation, John introduces the Son of God with many different names. The name Jesus/Yeshua appears only a few times; both at the beginning and at the end of the letter (1: 1, 2, 5; 22: 16, 20). Instead, Yeshua is repeatedly introduced as 'the Lamb' (5:6, 12, 13; 6:1, 3, 16; 7: 9, 10, 14, 17; 12: 11; 13: 8; 14: 1, 4, 10; 15: 3; 17: 14; 19: 7, 9; 21: 14, 22, 23, 27; 22: 1, 3).

Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, esitteli Jumalan Pojan, Jeshuan, juuri tuolla nimellä myös aivan työnsä alkuvaiheessa kutsuessaan kansaa parannuksen kasteelle Jordanilla (Joh. 1: 29, 36). Johannes oli ymmärtänyt, että profeetta Jesajan kautta annettu ennustus Messiaasta (Jes. 53. luku) toteutui sinä miehessä, joka ei tullut parannuksen eikä kasteen tarpeessa Jordanille, mutta joka tuli hänen kastettavakseen Jumalan vanhurskaan tahdon mukaan (Matt. 3: 15).

John, the author of the Book of Revelation, introduced the Son of God, Yeshua, by that very name also at the very beginning of his work when he called the people to the baptism of repentance in the Jordan (John 1: 29, 36). John had understood that the prophecy about the Messiah given through the prophet Isaiah (Isa. 53 chapter) was fulfilled in the man who did not come to the Jordan in need of repentance or baptism, but who came to be baptized by him according to the righteous will of God (Matthew 3: 15).

Ehkä nimi ”Jumalan Karitsa” oli Johannekselle erityisen rakas. Mutta varmaan tuolla nimellä on suuri merkitys myös meille Ilmestyskirjan lukijoille. 

Perhaps the name "Lamb of God" was especially dear to John. But that name probably also has a great meaning for us readers of the Book of Revelation.

Kun Jumala teki Aadamille ja Eevalle syntiinlankeemuksen jälkeen nahkavaatteet (1. Moos. 3: 21), karitsa/uhrieläin teurastettiin ja uhrattiin silloin ensimmäisen kerran. Kun roomalainen sadanpäämies, Manlius, tunnisti ristillä henkensä antavassa miehessä Jumalan Karitsan (Matt. 27: 54), todellinen uhri jokaisen ihmisen puolesta oli juuri annettu.

When God made leather clothes for Adam and Eve after the Fall (Genesis 3: 21), the lamb/sacrificial animal was slaughtered and sacrificed for the first time. When the Roman centurion, Manlius, identified the man who gave his life on the cross as the Lamb of God (Matthew 27: 54), the true sacrifice for each person had just been given.

Eedenissä tapahtunut esivanhempiemme vaatettaminen lienee jättänyt muiston jopa heprean kieleen. Sana בגד beged merkitsee ’vaate/puku’, mutta sama sana ’beged’ merkitsee myös ’uskottomuutta/luopumusta', ja sana גדי gedi merkitsee ’ nuori vuohi/kili/vohla’. Molemmissa sanoissa on kaksi yhteistä konsonanttia; ג Gimel ja ד Dalet.

The clothing of our ancestors that happened in Eden must have left a memory even in the Hebrew language. The word בגד beged means 'garment/dress', but the same word 'beged' also means 'unfaithfulness/apostasy', and the word גדי gedi means 'young goat'. Both words share two consonants; ג Gimel and ד Dalet.

Laodikean seurakunnalle annetuista neuvoista yksi koskee valkoisiin vaatteisiin pukeutumista ja oman alastomuuden peittämistä niillä. Vain valkoisiin vaatteisiin puetut ovat arvolliset kulkemaan Jeshuan kanssa (Ilm. 3: 4), ja vain voittajat puetaan valkoisiin vaatteisiin (Ilm. 3: 5). Johannes näki valkoisissa vaatteissa sekä pelastetut (Ilm. 7: 13) että 24 vanhinta (Ilm. 4: 4). Pelastuakseen sekä vanhat että nuoret tarvitsevat alastomuutensa peitteeksi Jumalan Karitsan valkoisia vaatteita. Johannes kirjoittaa: ”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin” (Ilm. 22: 14).

One of the advice given to the Laodicean church concerns dressing in white clothes and covering one's own nakedness with them. Only those clothed in white are worthy to walk with Yeshua (Rev. 3: 4), and only the overcomers will be clothed in white (Rev. 3: 5). John saw in white clothes both the saved (Rev. 7: 13) and the 24 elders (Rev. 4: 4). In order to be saved, both the old and the young need the white garments of the Lamb of God to cover their nakedness. John writes: "Blessed are those who wash their clothes: they will be able to eat from the tree of life and will be able to enter through the gates into the city" (Rev. 22: 14 - translated according to the Finnish verse).

Johannes käyttää Jeshuasta siis eniten nimeä Karitsa. Mutta Laodikean seurakunnalle Hänet esitellään nimellä Amen. Hepreassa substantiivi אמן amen merkitsee ’tosi/todellinen/oikea’, ja vastaava verbi merkitsee ’olla luotettava/vahvistua todeksi/pysyä uskollisena/kestää’. 

So John uses the name Lamb the most for Yeshua. But to the Laodicean church He is introduced as Amen. In Hebrew, the noun אמן amen means 'true/real/right', and the corresponding verb means 'to be reliable/confirm true/stay faithful/endure'.

Olemme tottuneet käyttämään amen-sanaa toivomuksena ja vahvistuksena. Mutta nimi Amen näyttää liittyvän Jumalaan jo Vanhassa Testamentissa  Jes. 65: 16:ssa. Tekstissä puhutaan itsensä siunaamisesta ja maassa vannomisesta ’totisen Jumalan nimeen’ באלהי אמן, be-elohei amen. Totinen/tosi Jumala on siis 'elohei amen’.

We are used to using the word amen as a wish and affirmation. But the name Amen seems to be associated with God already in the Old Testament in Isa. 65:16. The text talks about blessing oneself and swearing on the earth in the name of the true God, באלהי אמן, be-elohei amen. The real/true God is therefore 'elohei amen'.

Ihmiskunnan syntien poistaminen ja pelastettujen vanhurskauttaminen, alastomuuden peittäminen valkoisilla vaatteissa on mahdollista vain Jeshuan, Totisen Jumalan, ansioiden perusteella, sillä yksin Hänessä pelastus 'vahvistuu todeksi'.

Removing the sins of humanity and justifying the saved, covering the nakedness with white clothes is possible only based on the merits of Yeshua, the True God, because only in Him the salvation is ’confirmed to be true’.

אמן באה נא האדון ישוע, amen boa-na ha-adon jeshua... Amen, tule Herra Jeesus (Ilm. 22. 20).

אמן באה נא האדון ישוע, amen boa-na ha-adon yeshua... Amen, come Lord Jesus (Rev. 22. 20).