Kasteensa jälkeen Jeshua jäi Juudeaan julistamaan taivasten valtakunnan evankeliumia ja parantamaan ihmisten sairauksia. Ilmeisesti Jeshua toimi yhdessä Johannes Kastajan kanssa, sillä heillä molemmilla oli sama parannuksen kehoitus kansalle, ja he molemmat kastoivat ihmisiä, kun nämä tunnustivat syntinsä.
After his baptism Yeshua stayed in Judea and remained preaching the gospel of the kingdom of heaven and healing the diseases of men. Apparently Yeshua and John the Baptist worked together, for both of them had the same message of repentance to the people, and they both baptised men, when they confessed their sins.
Jeshuan Juudeassa tapahtuneesta lähetystyöstä kirjoittaa oikeastaan vain Johannes. Kolme muuta evankelistaa jättävät sen kokonaan mainitsematta. Matteus ja Markus kertovat kyllä, että Jeshua lähti Galileaan siinä vaiheessa, kun Jeshua sai kuulla, että Johannes Kastaja oli joutunut vankeuteen (Matt. 4: 12; Mark 1: 14, 15). Molemmista evankeliumeista saa kuitenkin sen käsityksen, kuin tämä olisi tapahtunut välittömästi Jeshuan kasteen jälkeen. Johanneksen evankeliumi täydentää toisten evankelistojen kerrontaa. Johannes paljastaa, että Jeshuan suosio Juudeassa nousi yli Johanneksen suosion, sillä "kaikki menevät hänen tykönsä" kastettavaksi (Joh. 3: 26). On selvää, ettei tuollainen suosio voi syntyä yhdessä päivässä. Jeshua toimi Juudeassa hyvän aikaa ennen lähtöään Galileaan.
But only John writes about Yeshua's ministry in Judea. The other three evangelists do not mention it at all. Matthew and Mark mention only that Yeshua left for Galilee at that point when John the Baptist was cast into prison (Matthew 4: 12; Mark 1: 14, 15). However, both evangelists get the impression that it would have happen immediately after Yeshua's baptism. John's gospel complements the narrative of other evangelists. John reveals that Yeshua's popularity in Judea rose above John's favor, for "all men came to him" to have baptism (John 3: 26). It's clear that such popularity can't arise in one day. Yeshua worked in Judea a good time before leaving to Galilee.
On outoa, että evankelistat vaikenevat Juudean ajan tapahtumista. Mutta tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4: 17), ja sieltä Jeshuan aloitti myös evankeliumin julistamisen, ja niinhän opetuslastenkin tuli tehdä (Ap.t. 1: 8). Näin Israelin kansan johtajille annettiin ensimmäiseksi oikeus kuulla Jeshuan opetuksia.
It's strange that the evangelists are silent about the events of Judea. But the judgment begins with the house of God (1. Peter 4. 17), and there Yeshua began also to preach the gospel, and even the disciples had to do the same thing (Acts 1: 8). In this way the leaders of Israel were first given the privilege of hearing Yeshua's teaching.
Johanneksen vangitseminen oli Jeshualle viesti johtajien tekemästä valinnasta. He olivat kuulleet taivasten valtakunnan evankeliumia sekä Johannekselta että Jeshualta mutta kovettaneet sydämensä ja alkaneet vainota näitä molempia. On ilmeistä, että Jeshuan ihmeparantamiset ja varsinkin sapattina tapahtuneet ihmeet ärsyttivät kansanjohtajien mieliä (Joh. 5: 1 - 18). Jeshua näki heidän valintansa suunnan ja katsoi parhaaksi lähteä etsimään uusia kuulijoita Galileasta.
The imprisonment of John was a message to Yeshua about the choice made by the leaders. They had heard the gospel of the kingdom of heaven both from John and Yeshua but hardened their heart and begun to persecute both of them. It's obvious that Yeshua's miracles and especially the healings on Sabbath irritated the minds of the leaders (John. 5: 1 - 18). Yeshua saw the direction of their choice and He considered it best to go looking for new listeners in Galilee.
Jeshua ei kuitenkaan asettunut asumaan lapsuutensa maisemiin Nasaretiin vaan suuntasi pohjoisemmaksi Galileanjärven rannalla olevaan Kapernaumiin. Evankelistat näkivät tässä Jesajan ennustuksen. "Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten/pakanain Galilea, kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus (Jes. 8: 23; 9: 1 vrt. Matt. 4: 15, 16).
Yeshua, however, didn't settle for his childhood landscapes in Nazareth but headed north to Capernaum on the shores of Lake Galilee. The evangelists saw here Isaiah's prophecy. "The land of Zabulon, and the land of Naphthalim, by the way of the sea, beyond Jordan, Galilee of the Gentiles; the people which sat in darkness saw great light; and to them which sat in the region and shadow of death light is sprung up" (Isa 9: 1, 2 compare Matthew 4: 15, 16).
Millä perusteella erityisesti Sebulonin ja Naftalin alueella elävien ihmisten voitiin sanoa elävä Kuoleman maassa ja varjossa? Emmekö me kaikki ihmiset ole saman kohtalon alaisia, sillä kuolema on meidän jokaisen osa! Voisiko kaupungin nimi antaa jotakin valaistusta tähän kysymykseen? Kapernaum on hepreaksi כפר נחום (keper-nachum) eli Naahumin kylä. Hyvin samankaltainen nimi on myös קבר נחום (qeber-nachum) eli Naahumin hauta.
On what bases could people, especially in the area of Zabulon and Naphthalim, be told to live in the land and shadow of death? Are we not all subject to the same fate, for death is part of every one of us! Could the city name give some light to this question? Capernaum is in Hebrew כפר נחום (keper-nachum) or the village of Nahum. Very much similar name is also קבר נחום (qeber-nachum) or the tomb of Nahum.
Profeetta Naahumin lyhyt kolme lukua sisältävä kirja löytyy Vanhasta Testamentista. Kirjan alussa Naahumin kerrotaan olevan Elkosilainen (Naah. 1: 1). Elkosin/Alkoshin tiedetään sijainneen n. 20 km Jerusalemista lounaaseen, ja Naahumin tiedetään toimineen profeettana Juudan kuningaskunnan puolella n. 640 eKr., sekä kirjoittaneen kirjansa juuri ennen Niiniven tuhoa 615 - 612 eKr. Miksi kuitenkin Kapernaumia kutsutaan Naahumin kyläksi tai Naahumin haudaksi?
A short three-capture book of the prophet Nahum can be found in the Old Testament. In the beginning of the book it's told that Nahum came from Elkosh (Nahum 1: 1). It's known that Elkosh/Alkosh was located 20 km southwest of Jerusalem, and that Nahum worked in the kingdom of Judea about 640 B.C., and that he wrote his book just before the destruction of Niniveh 615 - 612 B.C. But why is Capernaum called the village of Nahum or the tomb of Nahum?
Naahum lienee haudattu Kapernaumiin, sillä koko kylän tiedetään rakentuneen Naahumin haudan ja hautamuistomerkin ympärille. Saattaa olla myös niin, että profeetta Naahumin julistama sanoma on jättänyt Kapernaumin ylle kuoleman leiman. Naahumin kirja sisältää nimittäin kahta jaetta lukuunottamatta pelkkää kuoleman ja tuomion julistusta Niiniven kaupungille.
Nahum is probably buried in Capernaum, for the whole village is known to have been built around the tomb of Nahum and the memorial. It's also possible that even Nahum's message/proclamation has left Capernaum with a stamp of death. Namely there are only two light verses in Nahum's book telling just about the declaration of death and judgement to the city of Niniveh.
Pari sataa vuotta ennen Naahumia myös profeetta Joona oli julistanut tuomionsanomaa Niiniven kaupungille (n. 800 eKr), mutta hänen julistuksensa oli herättänyt kansan tekemään parannuksen, ja niin kaupunki armahdettiin silloin. Mutta sama vanha jumalaton meno palasi, ja Niiniven kaupunki tuhoutui vuonna 612 eKr. Tuho oli niin täydellinen, että kaupungin sijaintikin unohdettiin, eikä esim. Konstantinus Suuri tiennyt sotiessaan Arbelassa 331 eKr., että muinainen Niiniven kaupunki oli hautautunut viereisen kukkulan alle. Niiniven kaupunki löydettiin 1842.
Even about 200 years before Nahum the prophet Jonah had declared judgment to Niniveh (800 B.C.), but his declaration raised the people to repent, and the city was pardoned and saved. But the same wicked thing returned and the city of Niniveh was destroyed in 612 B.C. The destruction was so perfect that even the location of the city was forgotten, and for example Alexander the Great in the battle of Arbela 331 B.C. didn't know that the ancient city of Niniveh was buried under the adjacent hill. Niniveh was found in 1842.
Tuomio ja tuho kohtasivat Niiniven kaupunkia, kun se oli ylenkatsonut sille Joonan aikana osoitetun armon ja paaduttanut itsensä Naahumin varoituksille. Samoin Jerusalemin yllä leijui jo tuomion odotus, kun Jeshuan poistui sieltä Galilean alueelle.
Niniveh faced judgment and destruction, when it had forgotten God's grace it got in the time of Jonah and hardened it's heart against the warnings of Nahum. Likewise the expectation of judgment was hovering above Jerusalem, when Yeshua left to Galilee.
Meidän jokaisen on syytä tuntea armonaika omalla kohdallamme (Joh. 3: 16 - 18). Jumalan armo on ilmoitettu Jeshuassa, ja vain hänen henkilökohtainen tunteminen voi pelastaa meidät Jumalan tuomionpäivänä ja avata meille tien pois kuoleman varjosta ikuiseen elämään.
Everyone of us have a good reason to know our own time of grace (John 3: 16 - 18). God's grace is revealed in Yeshua, and only our personal relationship with Him can save us in the judgment day and open for us the way out from the shadow of death to the eternal life.
Jeshuan sanoma galilealaisille oli: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 4: 17). Sama sanoma on ajankohtainen vielä tänäänkin!
Yeshua's message to the Galileans was: "Repent: for the kingdom of heaven is at hand" (Matthew 4: 17). The same message is actual even today!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti