Isältä Pojalle * From the Father to the Son

Heprealaiskirjeen kirjoittaja mainitsee kirjeensä alkupuolella, että Jeesus on niin paljon enkeleitä korkeampi kuin hänen PERIMÄNSÄ nimi on heidän nimiään jalompi (Hepr. 1: 4).

The author of the Hebrews writes that Jesus is as much higher to the angels as the name he has inherited  is more excellent than the names of the angels (Hebrews 1: 4).

Saksalainen teologi Franz Delitzsch (1813 - 1890), joka on kääntänyt Uuden Testamentin hepreaksi seuraten Peshittan sanavalintoja, on käyttänyt kyseisessä jakeessa heprean verbiä נחל (nachal), joka merkitsee mm. pitää omanaan, ottaa omakseen, jakaa perintöosaksi, saada osakseen, periä.

A German theologian Franz Delitzsch (1813 - 1890) who has translated the New testament into Hebrew following Peshitta's diction has used in the this verse a Hebrew verb נחל (nachal) meaning own, have, get, inherit.

Mistä nimestä voisi olla kysymys?

What name it might be?

Jumalan nimi on pyhä, ja Jeesus opetti Isä meidän rukouksessa rukoilemaan "pyhitetty olkoon sinun nimesi". Matt. 6: 9:ssä oleva verbi on קדש (qadash), joka merkitsee yleisestä käytöstä eristämistä, Jumalan käyttöön omistamista.

God's name is holy and even Jesus taught to pray "hallowed be thy name". The Hebrew verb in Matthew 6: 9 is קדש (qadash) meaning to isolate from the general use, to limit to the use of God.

Mikä nimi on onnistuttu säilyttämään poissa yleisestä käytöstä, mutta kuitenkin omistamaan Jumalan käyttöön ja ilmoitukseen?

What is the name which has successfully been isolated from the general use but however limited to God's own use and information?

Sellaisia nimiä on vain yksi. Se löytyy 2. Moos. 3: 14:sta. Nimi on "MINÄ OLEN" eli hepreaksi אהיה Ehjee.

There is only one such name. It's informed in Gen. 3: 14. The name is "I AM" or in Hebrew אהיה Ehyeh.

Nimi esiintyy Vanhassa Testamentissa noin 40 kertaa, mutta kuitenkin niin ettei siihen monikaan ole kiinnittänyt mitään huomiota. Nimen merkittävin julkaiseminen tapahtui Siinailla palavassa pensaassa Mooseksen kasvojen edessä.

The name occurs in the Old Testament about 40 times but in a way that very few readers have noticed it. The most significant publication of the name happened at Sinai in the burning bush before Moses.

Jumala on soluttanut tuon nimensä viisaasti Vanhan Testamentin muuhun tekstiin niin, ettei siitä ole tehty koskaan mitään matraa yleiseen käyttöön. Sama koskee Jeesuksen tapaa käyttää tuota samaa nimeä. Kaikki kerrat, jolloin Jeesus käytti Isän arvovaltaista nimeä löytyvät Johanneksen evankeliumista.

Very wisely God has infiltrated his name among other text in the Old Testament so that nobody has ever made a mantra of it for the general use. It's the same thing with Jesus how he used Father's name. Every time he used that name is mentioned in John's gospel.

Joh./John 4: 26; 6: 20, 35, 48; 8: 12, 18, 24, 28, 58; 9: 5; 10: 9, 11, 14, 36; 11: 25; 14: 6; 15: 1; 18: 5, 6, 37

Tämä pyhä nimi periytyy Isältä Pojalle sillä perusteella, että Poika voitti Kuoleman, ja saattoi näin ollen sanoa "minä olen ylösnousemus ja elämä". Pojan elämä on yhtä ikuista kuin Isän! EHJEE... MINÄ OLEN!

The reason why this holy name has been inherited from the Father to the Son is that the Son defeated the Death and so he could say "I am the resurrection and the life". The
life of the Son is as everlasting as the life of the Father! EHYEH... I AM!

ABC * ABC

Alla olevassa taulukossa on kolmet heprean aakkoset (klikkaa kuva suuremmaksi). Ylimmällä rivillä näkyvät varhaisimmat seemiläiset kirjainmerkit, toisella rivillä paleo-heprean merkit ja kolmannella rivillä ns. neliöfontti, jolla hepreaa kirjoitetaan nykyään. Neljännellä rivillä on merkkien nimet ja viidennellä rivillä puolestaan merkkien ääntyminen/ääntämys. 

In the table below there are three Hebrew Alphabets (make the picture bigger by a click). On the first row there are the earliest Semitic bookmarks, on the second row the paleo-Hebrew marks and on the third row the square font, which is used nowadays. On the fourth row you can see the names of the written characters and on the fifth row their transcriptions.

Ylimmällä rivillä vanhimpien seemiläisten aakkosten rivissä näkyy kaksi täysin samanlaista merkkiä... istuvaa ihmishahmoa. Nämä merkit näyttävät myöhemmin eriytyneen kahdeksi eri h-kirjaimeksi (He ja Het). Mutta mikäli laskemme nuo kaksi samanlaista varhaisinta seemiläistä merkkiä yhdeksi ja samaksi, seemiläisiä kirjoitusmerkkejä on ollut alunperin vain 21 kappaletta.

On the first row among the earliest Semitic Alphabet we can see two similar marks... sitting human figures. It seems that later these marks have diverged to He and Het. But if we take these two similar marks as one and same figure there have originally been only 21 Semitic writing characters.

Tämä onkin minusta mielenkiintoinen seikka siksi, että nimen אהיה (Ehjee) lukuarvo on myös 21. Sanat "minä olen ensimmäinen ja viimeinen" (Ilm. 1: 17) ja "... alku ja loppu" (Ilm. 21: 6; 22: 13) viittaavat siis mitä ilmeisimmin heprean aakkosiin. Kokonaisuudessaan ne muodostavat ikään kuin Jumalan koko "nimen". Näistä 21 kirjoitusmerkistä koostuvat kaikki Jumalan puhumat sanat.

I think this is a most interesting thing because the numeral value of the word אהיה (Ehyeh) is also 21. The words "I am the first and the last" (Rev. 1: 17) and "... the beginning and the end" (Rev. 21: 6; 22: 13) refer most obviously to the Hebrew Alphabet. All of them form like the whole "name" of God. Every word God has ever spoken have been consisted of these consonants.

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin ja miksi kaksi h-kirjoitusmerkkiä ovat eriytyneet. Niiden eriytymiskehitys näkyy selvästi jo paleo-heprean merkeissä, mutta neliöfonteissa ne muistuttavat taas erehdyttävästi toisiaan. Kuitenkin kaksi eri h-kirjainta on kasvattanut heprean aakkosten lukumäärän 22:een. 

It would bee nice to know when and why these two h-conconants have been diverged. The process is well seen already in the paleo-Hebrew marks, but in the square font they look very similar again. However two h-consonants instead of one means 22 consonants all together.

Nykyisin heprean aakkosten lopussa on myös kaksi samannäköistä s-merkkiä; sin (piste vasemman sakaran päällä) ja shin (piste oikean sakaran päällä). Näin ollen heprean aakkosia on nykyisin 23 kappaletta. (taulukossa vain yksi ש- kirjain)

Nowadays in the end of the Hebrew Alphabet there are also two s-marks; sin (dot on the left horn) and shin (dot on the right horn). Therefore there are 23 Hebrew consonants nowadays. (only one ש in the table)

Kuten voimme huomata yllä olevasta taulukosta hepreassa on myös useampi s ja t. Näin ollen kaksi h:ta luulisi menevän siinä samassa. Kuitenkin minä olen ihmetellyt noita kahta h-merkkiä, ja olen arvellut, että nimi Eeva on johdettu "tulla joksikin"-verbistä (havah = הוה) eikä elää-verbistä (chajah = חיה). Havah-verbin ja Eeva-nimen samankaltaisuus näkyy selvästi alla olevassa taulukossa. 

As we can see in the table above there are more than one s and t in Hebrew, too. Therefore no wonder with two h-consonats. But I have been wondering them and I have supposed that the name Eve has been derived from the verb "to become to something" (havah = הוה) not from the verb "to live" (chajah = חיה). The similarity of the verb "havah" and the name "Eve" can be seen in the table below.

Ellei Jumala olisi luonut Eevaa, ei olisi koko ihmiskuntaa, sillä yksinäinen Aadam ei olisi saanut jälkeläisiä aikaan. Eevan luominen ja ihmisparin syntiinlankeemus (Eeva + Adam) johti "viimeisen Adamin", Jeesuksen, kärsimyksiin ja uhriin. Ne huipentuivat hänen riippuessa ristillä naulojen varassa. Eevan nimi varhaisimmilla seemiläisillä aakkosilla kirjoitettuna on vaikuttava näky; kaksi naulaa kahden ihmishahmon välissä.

If God hadn't created Eve, there would be no mankind, for Adam alone were not able to get offsprings. But the creation of Eve and the Fall of the human couple (Eve + Adam) led to the sufferings and the sacrifice of the "last Adam" Jesus. They culminated when he was hanging from the nails on the cross. Eve's name written in the earliest Semitic Alphabet looks impressive; two nails between two human images.


P.S. Kiitokset taiteilija Kauko Allénille selkeistä tekstauksista!