Erotammeko hyvyyden pahuudesta * Do we separate good from evil?

Pahuuden Ruhtinas, Saatana, johtaa maailmaa kohti täydellistä kaaosta yllyttämällä ja johtamalla pahan toista pahaa vastaan. Näin hän pakottaa ihmiset valitsemaan puolensa kahdesta pahasta, ja johtaa maailman asteittain kohti täydellistä sekamelskaa ja kaaosta, koska lopulta ihmisten on mahdotonta erottaa oikeaa väärästä ja totuutta valheesta. Hänen johtamismetodinsa on ollut aina sama. Esimerkkejä löytyy jopa Raamatusta. Eräs sellainen on 1. Kuningaskirjeen 16. luvussa.

The Prince of Evil, Satan, leads the world toward complete chaos by inciting and leading one evil against another. In this way, he forces people to choose between two evil things, and gradually leads the world toward complete confusion and chaos, because eventually it becomes impossible for people to distinguish right from wrong and truth from falsehood. His method of leadership has always been the same. Examples can even be found in the Bible. One such is in the 16th chapter of the First Book of the Kings.

Enemmistö Israelin kuninkaista olivat sellaisia, joita Raamatussa kuvataan sanoilla ”hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä”. Kenties pahin kaikista heistä oli kuningas Ahab (874 - 853). Lause, jolla Ahab ja muut Israelin tottelemattomat kuninkaat määritellään pahuuden edustajaksi, nostaa ja määrittää Herran eli Jahven hyväksi lukijoiden mielissä. Täytyyhän Jahven olla hyvä, koska hän on ”Jumala”, ainakin  "Israelin Jumala”. Asiaa lienee syytä miettiä hiukan pintaa syvemmälle!

The majority of the kings of Israel were those described in the Bible as “he did what was evil in the eyes of the Lord.” Perhaps the worst of them all was King Ahab (874 - 853). The phrase that defines Ahab and the other disobedient kings of Israel as representatives of evil also defines the Lord, or Yahweh, as good in the minds of the readers. Surely Yahweh must be good, since he is “God”, at least “the God of Israel.” It might be worth thinking a little deeper about this!

Ahabista kerrotaan, että hänelle ei riittänyt Jerobeam, Nebatin pojan, esimerkin seuraaminen. Hän otti vaimokseen Siidonin kuninkaan, Etbaalin, tyttären, Iisebelin, ja ryhtyi palvomaan siidonilaisten jumalaa Baalia. Ahab kunnioitti Baalia rakentamalla Samariaan Baalin temppelin ja pystytti myös ”aseran”. Nykyiset arkeologit pitävät Asheraa joko Baalin vaimona tai tyttärenä. Näillä toimillaan Ahab herätti Jahven vihan.

It is said of Ahab that he was not satisfied with following the example of Jeroboam, son of Nebat. He took as his wife Jezebel, the daughter of Ethbaal, king of Sidon, and began to worship the Sidonian god Baal. Ahab honored Baal by building a temple to Baal in Samaria and also erected an “asherah.” Modern archaeologists consider Asherah to be either the wife or daughter of Baal. By these actions, Ahab raised the wrath of Yahweh.

Ahabin aikana Jerikon muurit rakennettiin uudelleen, ja Betelistä kotoisin olleen Hiielin kerrotaan ryhtyneen sen rakentajaksi. Rakennusurakan yhteydessä Hiiel menetti molemmat poikansa; Abiramin, joka oli hänen esikoisensa, ja Segubin, joka oli hänen nuorin poikansa (1. Kun. 16: 34). Tämän kerrotaan tapahtuneen Jahven sanan mukaan, sanan, jonka Jahve oli välittänyt Joosuan kautta.

During Ahab’s reign, the walls of Jericho were rebuilt, and Hiel, a native of Bethel, is said to have undertaken the work. In the course of the building work, Hiel lost both of his sons; Abiram, his firstborn, and Segub, his youngest (1 Kings 16:34). This is said to have happened according to the word of Yahweh, which Yahweh had spoken through Joshua.

Jerikon valloituksen yhteydessä Joosua oli todella vannottanut kansalla valan ja sanonut näin: ”Kirottu olkoon Jahven edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa” (Joos. 6: 26).

At the time of the conquest of Jericho, Joshua had actually sworn an oath to the people and said this: ”Cursed be the man before the Lord, that riseth up and buildeth this city of Jericho: he shall lay the foundation  thereof in his firstborn, and in his youngest son shall he set up the gates of it.” (Josh. 6: 26).

Myös Septuagintan (LXX) tekstissä on lisäys, jossa kerrotaan tuon KIROUKSEN toteutuneen Betelistä kotoisin olleelle Ozalle ja hänen esikoiselleen ja nuorimmalle pojalleen. Miehen nimi on hiukan erilainen, mutta beteliläisestä miehestä on kuitenkin kysymys.

The Septuagint (LXX) also has an addition that tells us that the CURSE came upon Ozah, a man from Bethel, and his firstborn and youngest son. The man's name is slightly different, but it is still a man from Bethel.

Jahven kirous siis toteutui tuon miehen kohdalla! TODISTAAKO tämä tapaus mielestäsi sen puolesta, että Jahve on Jumala, että hän on hyvä Taivaan Jumala, että hän on Jeshuan Isä, joka ei tuomitse ketään, vaan  haluaa jokaisen ihmisen pelastuvan (Joh. 3: 14, 15). Minun mielestäni EI TODISTA! Kiroaminen ja kiroukset kuuluvat pakanuuteen!

So Yahweh's curse came true for that man! DOES this incident PROVE in your opinion that Yahweh is God, that he is the good God of Heaven, that he is the Father of Yeshua, who judges no one, but wants every person to be saved (John 3:14, 15). In my opinion, it DOES NOT PROVE! Cursing and curses belong to paganism!

Levantin alueen historian tuntijat tietävät kertoa meille, että ”kanaanilaisilla oli tapana uhrata ihmisuhri kaupungin perustusta laskettaessa.” (Ralph Gower: Raamatun ihmisten maailma s.191). 

Experts in the history of the Levant tell us that “the Canaanites used to offer a human sacrifice when laying the foundation of a city.” (Ralph Gower: The World of the People of the Bible, p.191).

Tahtooko Jeshuan Isä ihmisuhreja? Ei todellakaan! Kuitenkin jopa kirjoittaja R. Gower tekee sen päätelmän, että JUMALA olisi sallinut tuon Joosuan kautta annetun kirouksen toteutua Hiielin perheen kohdalla. Ihmisuhrit kuuluvat pakanuuteen! Kirouksen antajana ja ihmisuhrin vaatijana Jahve edustaa pakanuutta ja on yksi pakanajumalista!

Do Yeshua's Father want human sacrifices? However, even author R. Gower concludes that GOD would have allowed that curse given through Joshua to come true on the family of Hiel. Absolutely not! Human sacrifices belong to paganism! As the giver of curses and the demander of human sacrifice, Yahweh represents paganism and is one of the pagan gods!

Jahve ei ole Taivaan Jumala, Jeshuan Isä?

Yahweh is not the God of Heaven, the Father of Yeshua?

Ok. Jahve on kyllä  j u m a l a, Jahve on "Israelin Jumala, Jahve Sebaot" (mm. Jes. 37: 16; 54: 5; Jer 7: 3, 21; 13: 12; 19: 3). MUTTA  Jahve ei ole pyhyyden ja puhtauden, hyvyyden eikä siunauksen Jumala, JAHVE  EI  OLE  JESHUAN  ISÄ! 

Ok. Yes, Yahweh is  a  g o d, Yahweh is "the God of Israel, Yahweh Sebaoth" (among others Isa. 37: 16; 54: 5 Jer 7: 3, 21; 13: 12; 19: 3). BUT Yahweh is not the God of holiness and purity, goodness or blessing, YAHWEH IS NOT THE FATHER OF YESHUA!

Varmin todistus tästä on Jeshuan omat sanat: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut..."(Joh. 8: 42 - 44). 

The surest proof of this is Yeshua's own words: ”If God were your Father, ye would love me: for I proceeded forth and came from God... ” (John 8: 42 - 44).

Huutaessaan Pilatuksen edessä ”ristiinnaulittakoon” (Matt. 27: 23; Mark. 15: 13, 14; Luuk. 23: 21, 23; Joh. 19: 6, 15) juutalaiset osoittivat vihansa kohdistuvan Jeshuaan ja Hänen Isään, ainoaan todelliseen Jumalaan (Joh. 17: 3; 1. Kor. 8: 6)!

When crying out before Pilate, “Crucify him” (Matt. 27:23; Mark 15:13, 14; Luke 23:21, 23; John 19:6, 15), the Jews showed that their hatred was directed against Yeshua and His Father, the only true God (John 17:3; 1 Cor. 8:6)!

Isä... Isä meidän... niin kuin Jeshua opetti... on kaiken hyvyyden ja siunauksen Jumala. Jahve on Isän vastustaja alias Saatana/Perkele, ja hän tuo maailmaan kirouksen, kuoleman ja kaaoksen!

The Father... Our Father... as Yeshua taught... is the God of all goodness and blessing. Yahweh is the Father's adversary aka Satan/Devil, and he brings curses, death and chaos into the world!

Jahven ja Isä-Jumalan sekoittaminen yhdeksi ja samaksi jumaluudeksi alkaa jo Raamatun alkulehdillä. Kaksi erilaista luomiskertomusta liitettyinä peräkkäin kuin yhdeksi kertomukseksi on saatanallisen petoksen ja kaaoksen siemen.

The confusion of Yahweh and God the Father into one and the same deity begins in the early pages of the Bible. Two different creation stories connected one after the other as if one story is the seed of satanic deception and chaos.

Käärme - Nachash - Serpent

Käärme (hepreaksi נחש nachash) on Jahven (יהוה אלהים) luoma eläin, niin kerrotaan 1.Moos. 3: 1:ssa. Nachash oli ovela ja viisas sekoittaessaan Jahven sanat Elohimin sanoiksi, sillä Käärme kysyi Eevalta ”onko Jumala/ELOHIM todella sanonut”, vaikka Herra Jumala/Jahve Elohim oli nimenomaan se, joka oli kieltänyt syömästä paratiisin keskellä olevasta puusta (1. Moos. 2: 16, 17). Käärme/Nachas kumosi Jahven itsensä antaman uhkauksen kielletyn hedelmän syömisen seurauksista väittäessään "ette suinkaan kuole" (1. Moos. 3: 4). Käärme asettui näin Jahven yläpuolelle. Käärme on siis suurempi tekijä kuin Jahve Elohim.

Ilmestyskirjassa Käärmeen/Lohikäärmeen kerrotaan antavan maasta nousevalle pedolle ”voimansa, valtaistuimensa ja suuren vallan” (Ilm. 13: 2). Myös maasta nouseva peto on tekemisissä Käärmeen/Lohikäärmeen vallan kanssa, sillä siitä sanotaan, että ”se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon (= maasta nouseva peto) valtaa sen nähden” (Ilm. 13: 12). Molemmat Ilmestyskirjan 13. luvun pedot ovat siis samassa valta-asemassa Käärmeeseen/Lohikäärmeeseen nähden kuin Herra Jumala/Jahve Elohim, ja ne molemmat edustavat Jahven jumaluutta ihmiskunnalle.

On siis pantava merkille, että vaikka nämä uskonnollis-poliittiset vallat antavat itsestään uskonnollisen kuvan puhumalla Jumalasta, siteeraamalla Raamatun tekstejä ja korostamalla uskonnon tärkeyttä ja kansakuntien herätyksen tarvetta, ne eivät edusta Jumalaa/Elohimia, joka on yksi ainoa Jumala ja Jeshuan Isä (Joh. 17: 3; 1. Kor. 8: 6).

Erämaassa Jahve kehoitti Moosesta tekemään SARAF'in (שרף merkitsee SERAFI), mutta Mooses teki kansalle valetun käärmeen kuvan (נחש נחשת nachsh nechoshet - 4. Moos. 21. 8, 9), josta tuli Israelin palvoma epäjumala aina Hiskian päiviin saakka (2. Kun. 18: 4).

SERAFI kuvaa Luciferin kuuliaisuuden aikaa Elohimin palveluksessa, ja KÄÄRME puolestaan kuvaa langennutta Saatanaa, joka halusi korottaa itsensä Jumalaksi. Mooses siis tiesi Luciferin historian Serafista Käärmeeksi.

Mooses ymmärsi, että Käärme (langennut enkeli) oli kuolemaa aiheuttavien puremien aiheuttaja eikä Serafi (Jumalalle kuuliainen enkeli), ja muovasi sen tähden Käärmeen kuvan eikä Serafin kuvaa. Kun ymmärtämätön kansa huomasi pantuvansa katsomalla Käärmeen kuvaa, Nehustania, he alkoivat pitää sitä jumalanaan. Näin tapahtui Käärmeen ylentäminen jumalaksi Jumalan/Elohimin yläpuolelle.

Luciferin lankeaminen toi mukanaan kuoleman, mutta Jeshuan ylentäminen (ristille) merkitsi voittoa kuolemasta ja Käärmeestä jokaiselle, joka uskoo HÄNEEN, Jumalan ainokaiseen Poikaan (Joh. 3: 14- 16).

Jeshua ylennettiin ristille meidän syntiemme puolesta, mutta tuo ylentäminen ei oikeuta rinnastamaan Häntä Käärmeeseen, joka on itse kaiken synnin aiheuttaja. Golgatan keskimmäisellä ristillä uhrattiin SERAFI, täydellisen viaton ja puhdas Jumalan/Elohimin Poika.

Lucifer-Saatana ja Jeshua-Messias ovat täydelliset vastakohdat! Lucifer ylensi itsensä (Jes. 14: 13, 14). Jumalan Poika alensi itsensä ihmiseksi, enkeleitä halvemmaksi, ottaen ”orjan muodon" (Joh. 1: 14; Fil. 2: 5- 8). Lucifer-Käärme heitettiin alas taivaasta (Ilm. 12: 9), ja hänen loppunsa on ikuinen tuho (Jes. 12: 19; Hes. 28: 18). Jeshua-Serafi korotettiin Isän eli 

”Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa” (Hepr. 1: 3, 4) ja Hän, Karitsa, joka on tullut teurastetuksi, tulee hallitsemaan Isän kanssa Uudessa Maassa aina ja iankaikkisesti (Ilm. 22: 3).

The serpent (Hebrew: נחש nachash) is an animal created by Yahweh (יהוה אלהים ), so it is said in Genesis 3:1. Nachash was cunning and wise in confusing the words of Yahweh with the words of Elohim, for the Serpent asked Eve “has God/ELOHIM really said so,” even though the Lord God/Yahweh Elohim was the one who had forbidden eating from the tree in the middle of paradise (Genesis 2:16, 17). The Serpent/Nachash refuted Yahweh's own threat about the consequences of eating the forbidden fruit by claiming "you will not surely die" (Genesis 3:4). The Serpent thus placed himself above Yahweh. The Serpent is therefore a greater authority than Yahweh Elohim.

In the Book of Revelation, the Serpent/Dragon is said to give the beast rising from the earth “its power, its throne, and great authority” (Rev. 13:2). Also the beast rising from the earth is associated with the power of the Serpent/Dragon, for it is said that “it exercises all the power of the first beast (= the beast rising from the earth) before him” (Rev. 13:12). Both beasts of Revelation chapter 13 are therefore in the same position of authority in relation to the Serpent/Dragon as the Lord God/Yahweh Elohim, and they both represent the divinity of Yahweh to humanity.

It should therefore be noted that although these religious-political powers present themselves as religious by speaking of God, quoting biblical texts, and emphasizing the importance of religion and the need for the revival of the nations, they do not represent God/Elohim, who is the one and only God and the Father of Yeshua (John 17:3; 1 Cor. 8:6).

In the wilderness, Yahweh instructed Moses to make a SARAF (שרף means SERAPH), but Moses made a molten image of a serpent for the people (נחש נחשת nachsh nechoshet - Num. 21: 8, 9), which became an idol worshipped by Israel until the days of Hezekiah (2 Kings 18:4).

The SERAPH represents Lucifer's time of obedience in the service of Elohim, and the SERPENT, in turn, represents the fallen Satan, who wanted to exalt himself as God. So Moses knew the history of Lucifer from Seraphim to Serpent.

Moses understood that the Serpent (a fallen angel) was the cause of the deadly bites and not the Seraphim (an angel obedient to God), and therefore made an image of the Serpent and not of the Seraphim. When the unwise people realised that they were healed by looking at the image of the Serpent, Nehushtan, they began to regard it as their god. This was the exaltation of the Serpent as a god above God/Elohim.

Lucifer's fall brought death, but Yeshua's exaltation (on the cross) meant victory over death and the Serpent for everyone who believes in HIM, the only Son of God (John 3:14-16).

Yeshua was exalted to the cross for our sins, but that exaltation does not justify equating Him with the Serpent, who is himself the cause of all sin. On the central cross of Calvary, the SERAPH, the perfectly innocent and pure Son of God/Elohim, was sacrificed.

Lucifer-Satan and Yeshua-Messiah are complete opposites! Lucifer exalted himself (Isa. 14:13, 14). The Son of God humbled himself as a man, lower than the angels, taking the "form of a servant" (John 1:14; Phil. 2:5-8). Lucifer-Serpent was cast down from heaven (Rev. 12:9), and his end is eternal destruction (Isa. 12:19; Ezek. 28:18). Yeshua-Seraph was exalted to the right hand of the Father, or “the Majesty on high” (Heb. 1:3, 4), and He, the Lamb who was slain, will reign with the Father in the New Earth forever and ever (Rev. 22:3).

Maailma seisoo nyt Lucifer-Saatanan eli Käärmeen viimeisten suurten petosten keskellä, ja hänen vihansa kohdistuu raivokkaana Jumalan lapsiin, mutta Jeshua antoi opetuslapsilleen lupauksen riemullisesta voitosta: ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vanhingoittava.” (Luuk. 10: 19)

The world now stands in the midst of the last great deceptions of Lucifer-Satan, or the Serpent, and his wrath is fiercely directed against the children of God, but Yeshua gave His disciples the promise of a triumphant victory: ”Behold, I give unto you power to tread on serpents and scorpions, and over all the power of the enemy; and nothing shall by any means hurt you.” (Luke 10: 19)