Johanneksen todistus * John's testimony

Meille on opetettu, että tetragrammin oikea lausumistapa unohtui Israelin ja Juudan ollessa pakkosiirtolaisuudessa. On totta, että 70 vuotta vastaa ihmisen ikää, ja että tärkeätkin asiat voivat unohtua, jos yksikin sukupolvi jää väliin.

We have been taught that the correct way of reciting the Tetragrammaton was forgotten when Israel and Judah were in exile. It is true that 70 years equals the human age, and that even important things can be forgotten if even one generation is missed.

Tiedetään, että Babylonian joukot hyökkäsivät kuningas Nebukadnessarin johdolla Jerusalemiin kaksi kertaa (597 eaa. ja 586 eaa.) ja ryöstivät sekä temppelin että kuninkaan linnan aarteet ja lopulta tuhosivat koko kaupungin (2. Kun. 24: 11 - 17; 25: 1 - 21; 2. Aik. 36: 11 - 23). Uuden temppelin valmistumista juhlittiin Esran johdolla vuonna 515 eea. (Esra 6: 15). Seitsemäänkymmeneen vuoteen juutalaisilla ei siis ollut temppeliä, eikä ylipappi voinut mennä Suurena Sovituspäivänä Kaikkein Pyhinpään, missä Jumalan nimi kuulemma lausuttiin kerran vuodessa.

It is known that the Babylonian forces led by King Nebuchadnezzar attacked Jerusalem twice (597 BC and 586 BC) and looted the treasures of both the temple and the king's palace and finally destroyed the entire city (2 Kings 24: 11 - 17; 25: 1 - 21 ; 2 Chron. 36: 11 - 23). The completion of the new temple was celebrated under the leadership of Ezra in 515 BC (Ezra 6:15). So for seventy years, the Jews did not have a temple, and the high priest could not go to the Holy of Holies on the Great Day of Atonement, where the name of God is said to be recited once a year.

On varsin kummallista, että tetragrammi näyttää kuitenkin vahvistaneen asemansa juutalaisten Jumalan nimenä juuri pakkosiirtolaisuuden aikana. Tästä voi tehdä sen päätelmän, että se Jumalan nimi, joka juutalaisilta pääsi unohtumaan pakkosiirtolaisuuden aikana, olikin אהיה EHJEE eikä יהוה JHWH.

It is quite strange that the Tetragrammaton seems to have strengthened its position as the name of the Jewish God precisely during the exile. From this we can conclude that the name of God, which the Jews forget during the exile, was indeed אהיה EHYEH and not יהוה YHWH.

70 vuoden pakkosiirtolaisuudesta huolimatta on suorastaan absurdia selittää, että Jumalan nimen oikea lausumistapa olisi päässyt unohtumaan, kun kuitenkin 500 vuotta myöhemmin Israelin maaperällä asteli HÄN, joka tuli Isän helmasta, ja jolla on kaikki valta ja tieto ja joka tuli ilmoittamaan ihmiskunnalle Isän, Jumalan (Joh. 1: 18).

Despite 70 years of forced exile, it is downright absurd to explain that the correct way of pronouncing God's name would have been forgotten, when 500 years later HE, who came from the bosom of the Father, who has all power and knowledge, and who came to reveal to mankind the Father, God (John 1:18) walked on the soil of Israel.

Heprean sana שם shem merkitsee nimeä, mainetta, muistoa. Jeshua korjasi Isänsä maineen tarttumalla kovalla kädellä juutalaisen uskonnon epäkohtiin ja vääristymiin. Hän puhdisti temppelin kaatamalla rahanvaihtajien pöydät ja ajamalla kaupustelijat eläimineen sieltä Jumalan huoneesta (Matt. 21: 12; Mark 11: 15). Hän asetti lapsen esimerkiksi kansan korkeille johtajille (Matt. 18: 3). Hän moitti kovasanisesti fariseuksia ja kirjanoppineita ulkokultaisuudesta ja laittomuudesta (Matt. 23: 26, 27). Korjatessaan Isänsä maineen ja muiston, olisiko Jeshua jättänyt korjaamatta Isänsä nimen! Ei totisesti. 

The Hebrew word שם shem means name, fame, memory. Yeshua repaired his Father's fame by taking a hard hand at the shortcomings and distortions of the Jewish religion. He cleansed the temple by overturning the tables of the money changers and driving the merchants and their animals out of the house of God (Matthew 21: 12; Mark 11: 15). He set a child as an example to the high leaders of the people (Matthew 18: 3). He harshly rebuked the Pharisees and scribes for extortion and lawlessness (Matthew 23: 26, 27). While correcting his Father's fame and memory, would Yeshua have left his Father's name uncorrected! Not really.

Miten Jehsua sitten korjasi Jumalan, oman Isäsnsä, nimen? Siten, että Hän ei käyttänyt koskaan Jumalasta puhuessaan tetragrammia יהוה JHWH. Sensijaan Hän puhui aina ISÄSTÄ. Hän käytti toistuvasti sanoja ”Minä olen”!

How then did Jeshua correct the name of God, his own Father? So that He never used the Tetragrammaton יהוה YHWH when speaking of God. Instead, He always talked of the FATHER. He repeatedly used the words “I Am”!

Vaikka tetragrammi esiintyy hepreaksi käännetyissä evankeliumeissa, se ei todista sen puolesta, että Jeshua olisi käyttänyt tetragrammia, sillä evankeliumitekstit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamia ja muiden ihmisten kääntämiä. Franz Delitzschin käännöksessä tetragrammeja esiintyy eniten Luukkaalla ja vähiten Johanneksella. 

Although the Tetragrammaton appears in the Gospels translated into Hebrew, it does not prove that Yeshua used the Tetragrammaton, because the texts were written by Matthew, Mark, Luke and John and translated by other people. In Franz Delitzsch's translation, Tetragrammatons occur most in Luke and least in John.

Franz Delitzschin käännöksessä tetragrammi esiintyy Johanneksen evankeliumissa neljässä jakeessa, jotka ovat 1: 23; 6: 45; 12: 13; 12: 38. Niissä kaikissa on lainaus Vanhasta Testamentista. Näistä jakeista ainoastaan 6: 45 liittyy Jeshuan puheeseen. Siinä viitataan Vanhan Testamentin profeettojen kirjoituksiin (Jes. 54: 13; Jer. 31: 34; Miika 4: 2), joissa tetragrammi esiintyy. Kuitenkin Joh. 6: 45:n suomennoksissa puhutaan 'Jumalan opettamaksi tulemisesta’ eikä ’Herran opettamaksi tulemisesta’. Myös kreikassa käytetään sanaa θεος Theos (Jumala) eikä Κυριος Kyrios (Herra).

In Franz Delitzsch's translation, the Tetragrammaton appears in the Gospel of John in four verses, which are 1: 23; 6:45; 12:13; 12: 38. All of them have quotations from the Old Testament. Of these verses, only 6:45 is related to Yeshua's speech. It refers to the writings of the prophets of the Old Testament (Isa. 54: 13; Jer. 31: 34; Micah 4: 2), in which the Tetragrammaton appears. However, the translations of John 6: 45 speak of 'being taught by God' and not 'being taught by the Lord'. Also in Greece, the word θεος Theos (God) is used instead of Κυριος Kyrios (Lord). 

Johannes kuvasi itseään Jeshuan rakastamaksi, ja on selvää, että myös hän itse rakasti Mestariaan syvästi. Sen tähden on luonnollista, että Jeshuan käyttämä kieli tarttui Johannekseen. Opettajan antama malli juurtui rakkaaseen opetuslapseen. Onkin mielenkiintoista panna merkille, että kolmessa kirjeessään Johannes ei käytä ainuttakaan tetragrammia. Kiivaan ja kostonhaluisen Jahven sijasta Johannes kirjoittaa ihanasti Jumalasta, joka on rakkaus.

John described himself as loved by Yeshua, and it is clear that he himself loved his Master deeply. Therefore, it is natural that the language used by Yeshua caught John. The model given by the teacher took root in the beloved disciple. It is interesting to note that in his three letters John does not use a single Tetragrammaton. Instead of a fierce and vengeful Yahweh, John writes beautifully about the God who is love.

Sekä Jeshuan että Johanneksen vahvin todistus on siinä, minkä he jättivät lausumatta/kirjoittamatta! Joskus kivetkin voivat huutaa! Heidän todistuksensa on tosin äänetön, mutta se on kaikkein voimakkain osoitus Jumalan väärästä nimestä! Totuuden löytävät ne, jotka etsivät sitä koko sydämestään.

The strongest testimony of both Yeshua and John is in what they left unsaid/unwritten! Sometimes even rocks can scream! Although their testimony is silent, it is the most powerful evidence of God's false name! Truth is found by those who seek it with all their heart.

 

Ajankohtaista

 

Isä ja Poika yhteistyössä kaikessa * Father and Son cooperate in everything

Saksalaisen teologin ja heprean kielen tuntijan, Franz Delitzsch’in (1813 - 1890), käännös Joh. 1: 1:sta on hepreaksi seuraavanlainen

The translation of John 1:1 in Hebrew by Franz Delitzsch (1813 - 1890), a German theologian and expert on the Hebrew language, is as follows

Be-reshit haja ha-davar

ve-ha-davar haja et ha-elohim

ve-elohim haja ha-davar

Alussa oli sana

ja sana oli ha-elohimin luona

ja elohim oli sana

(hepreassa ei ole isoja alkukirjaimia)

In the beginning there was the word

and the word was with ha-elohim

and elohim was the word

(hebrew does not have capital letters)

Siis alussa sanaksi kutsuttu elohim oli ha-elohimin luona. Kuka sitten on tuo elohim, joka oli ha-elohimin luona? 

So in the beginning elohim, called the word, was with ha-elohim. Who then is that elohim that was with ha-elohim?

Johannes antaa tähän kysymykseen selvän vastauksen, kun hän kirjoittaa ainokaisesta Pojasta, joka on Isän helmassa (Joh. 1: 18). Siis: Poika on elohim, ja Isä on ha-elohim.

John gives a clear answer to this question when he writes about the only Son who is in the bosom of the Father (John 1: 18). So: The Son is elohim, and the Father is ha-elohim.

Myös Jeshua itse todisti tulleensa maan päälle Isän luota, ja että Isä oli Hänet lähettänyt tänne (Joh. 7: 28, 29; 13: 3; 17: 3). 

Yeshua himself also testified that he came to earth from the Father, and that the Father had sent Him here (John 7: 28, 29; 13: 3; 17: 3). 

Isän helmassa/Isän luona ollut Poika on ainoa, joka todella tuntee Isän (Matt. 11: 27).

The Son who was in the Father's bosom/with the Father is the only one who truly knows the Father (Matt. 11: 27).

Johannes kirjoittaa muutama jae myöhemmin (Joh. 1: 14) hiukan lisää tuosta ha-elohimin luona olleesta elohimista eli sanasta näin:

John writes a few verses later (John 1: 14) a little more about that elohim or the word that was with ha-elohim like this:

והדבר נהיה בשר

Ve-ha-davar nihja be-sar 

Ja sana tuli lihaksi

And the word became flesh

Sana tuli lihaksi eli elohim tuli ihmiseksi, kun Miriam (väännetty Mariaksi) synnytti pojan Beetlehemissä. 

The Word became flesh, that is, elohim became a man, when Miriam (twisted to Mary) gave birth to a son in Bethlehem.

Isä-Jumala, ha-elohim, lähetti Poikansa, elohimin, puhumaan ihmisille Jumalan sanoja (Joh. 3: 34), ja ne sanat olivat ”henki ja elämä” (Joh. 6: 63). 

Father God, ha-elohim, sent his Son, elohim, to speak God's words to people (John 3: 34), and those words were "spirit and life" (John 6: 63).

Simon Pietari tunnusti Jeshualle avoimesti: ”Sinulla on iankaikkisen elämän sanat” (Joh. 6: 68). 

Simon Peter openly confessed to Yeshua: "You have the words of eternal life" (John 6: 68).

Koska Jeshua on Jumalasta, Hän voi kuulla Jumalan sanat (Joh. 8: 47).

Because Yeshua is from God, He can hear God's words (John 8: 47).

Jumalalliset sanat liittävät Isän ja Pojan yhteen. Jeshua sanoi olevansa Isän kanssa yksi. 

Divine words connect the Father and the Son together. Yeshua said he was one with the Father.

Joh. 10: 30/John 10: 30: 

אני ואבי אחד אנחנו 

ani ve-avi echad anachenu 

Minä ja Isä olemme yksi.  

I and the Father are one.

Jeshua sanoi myös näin: ”Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni” (Joh. 14: 10/1938) - ”Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni” (Joh. 14: 10/1992).

Yeshua also said this: ”the words that I speak unto you I speak not of myself” (John 10: 14).

Ylimmäispapillisessa rukouksessa juuri ennen ristiinanulitsemista Jeshua summasi Isälle omaa elämäänsä ja sanoi: ”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt” (Joh. 17: 8/1992).

In the high priestly prayer just before the crucifixion, Yeshua summed up his own life to the Father and said: ”For I have given unto them the words which thou gavest me; and they have received them, and have known surely that I came out from thee, and they have believed that thou didst send me” (John 17: 8).

Mutta Jumalan sanan vastaanottaminen johtaa vaikeuksiin tässä maailmassa. Jeshua ilmaisi tämän asian näin: ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska he eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu” (Joh. 17: 14/1992).

But receiving God's word leads to trouble in this world. Yeshua put it this way:”I have given them thy word; and the world hath hated them, because they are not of the world, even as I am not of the world” (John 17: 14).

Jumalan sanan tehtävä on erottaa ihminen tästä maailmasta ja liittää hänet Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Tämän tehtävän Isä, ha-elohim, antoi Sanalle, elohimille, jo aivan alussa.

The task of God's word is to separate man from this world and join him as a citizen of God's kingdom. This task was given by the Father, ha-elohim, to the Word, elohim, at the very beginning.

Ei ole lunastusta ilman luomista, eikä luomista ilman lunastusta.

There is no redemption without creation, and no creation without redemption.

Sana ברשית be-reshit, joka aloittaa Johanneksen evankeliumin, aloittaa myös ensimmäisen luomiskertomuksen. Ja siinähän (1. Moos. 1: 1 - 2: 3) juuri elohim esitellään meille luojana.

The word ברשית be-reshit, which begins the Gospel of John, also begins the first account of creation. And in that (Genesis 1: 1 - 2: 3) it is elohim who is introduced to us as the creator.

Sekä luominen että lunastus on toteutettu Pojan (elohimin) kautta. Paavali kirjoitta tästä asiasta näin: ”Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät  pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on , näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkea, ja hänessä pysyy kaikki voimassa” (Kol. 1: 12 - 17).

Both creation and redemption are accomplished through the Son (elohim). Paul writes about this matter like this:”Giving thanks unto the Father, which hath made us meet to be partakers  of the inheritance of the saints in light: Who hath delivered us from the power of darkness, and hath translated us into the kingdom of his dear Son: In whom we have redemption trough his blood, even the forgiveness of sins: Who is the image of the invisible God, the firstborn of every creature: For by him were all things created, that are in heaven, and that are in earth, visible and invisible, whether they be thrones, or domonions, or principalities, or powers: all things were created by him, and for him: And he is before all things, and by him all things consist” (Col. 1: 12 - 17).

Poika/elohim sanoi ensimmäisenä päivä ”tulkoon valkeus”. Toisena päivänä Hän sanoi ”tulkoon taivaanvahvuus vetten välille”. Kolmantena päivänä elohim kohotti sanoillaan kuivan maan vesien sylistä ja kasvatti sen pinnalle rehevän kasvillisuuden. Neljäntenä päivänä Pojan sanat kaikuivat auringolle, kuulle ja tähdille. Viidentenä päivänä elohimin sanat täytti vedet elävillä olennoilla ja ilman siivekkäillä lentäjillä. Kuudentena päivänä Pojan sanat kutsui maan pinnalle lajiensa mukaan kaikki karjaeläimet, matelijat ja metsäeläimet.

The Son/elohim said on the first day "let there be light". On the second day He said "let the firmament come between the waters". On the third day, Elohim raised the dry land from the lap of the waters with his words and grew lush vegetation on its surface. On the fourth day, the Son's words echoed to the sun, moon and stars. On the fifth day the words of Elohim filled the waters with living creatures and the air with winged birds. On the sixth day, the Son's words called all the livestock, reptiles and forest animals according to their species to the surface of the earth.

Mutta kuudenteen päivään ajoittui myös luomisen vaikuttavin hetki, kun elohim ehdotti ha-elohimille eli kun Poika sanoi Isälle: ”tehkäämme ihminen”. Näillä sanoilla on spekuloitu jos jotakin, mutta kaikki sellaiset puheet kannattaa nyt unohtaa ja katsoa kirjoitettuja sanoja loogisesti. 

But the sixth day also saw the most impressive moment of creation, when elohim proposed to ha-elohim, that is, when the Son said to the Father: "let us make man". There has been some speculation with these words, but all such talk should now be forgotten and look at the written words logically.

Elohim = Poika. Raamatun ensimmäisessä luvussa ei mainita mitään muuta toimijaa/tekijää kuin ELOHIM. Sana אלהים elohim esiintyy 1. Moos 1. luvussa 32 kertaa, ja sen lisäksi vielä 3 kertaa toisen luvun kolmessa jakeessa, jotka kuuluvat kiinteästi Elohistiseen luomiskertomukseen, ennen kuin heti perään on liitetty Jahvistinen luomiskertomus toisen luvun neljännestä jakeesta alkaen.

Elohim = the Son. The first chapter of the Bible does not mention any other actor/author than ELOHIM. The word אלהים elohim appears 32 times in Genesis 1, and in addition 3 more times in the three verses of the second chapter, which are integral to the Elohist creation story, before the Yahwistic creation story is added right after, starting with the fourth verse of the second chapter.

Kun ymmärrämme, että Poika on se ELOHIM, joka sanoi: "tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme”, ja että siinä Poika puhuu Isälle, koko jae saa aivan uuden sisällön ja merkityksen!

When we understand that the Son is the ELOHIM who said, "let us make man, let us make him in our image, after our likeness," and that in it the Son speaks to the Father, the whole verse takes on a totally new content and meaning!

Tuo jae on todistus siitä, että Poika lupautui itse Lunastajaksemme ja palauttamaan Luciferin rikkoman rauhan takaisin Jumalan valtakuntaan. Mitä kaikkea nuo sanat merkitsevät? Sitä emme voi tietää emmekä saata edes kuvitella! Noiden sanojen merkitys on mittaamattoman suuri! Avatkoon Jumalan henki sen meidän ymmärryksellemme!

That verse is a testimony that the Son promised himself to be our Redeemer and to restore the peace broken by Lucifer back to God's kingdom. What do all those words mean? We can't know that and we can't even imagine! The meaning of those words is immeasurably great! May the spirit of God open it to our understanding!

Johannes kirjoittaa, että Jumala on rakastanut maailmaa niin, että Hän antoi Ainokaisen Poikansa (Joh. 3: 16). Mutta huomatkaamme, että aloite tuli itse Pojalta, joka alentui vapaaehtoisesti ”enkeleitä halvemmaksi”. Isä ei siis käyttänyt minkäänlaista pakkoa tai ylivaltaa lähettäessään/antaessaan Ainokaisen Poikansa tähän maailmaan. Mutta Pojan aloite edellytti Isän hyväksyntää, ja hyväksyttyään Pojan ehdotuksen, Isä "antoi ainokaisen Poikansa”. 

John writes that God so loved the world that He gave His only Son (John 3: 16). But let's note that the initiative came from the Son himself, who voluntarily lowered himself "lower than the angels". So the Father did not use any kind of coercion or supremacy when sending/giving His Only Begotten Son into this world. But the Son's initiative required the Father's approval, and after accepting the Son's proposal, the Father "gave his only Son."

Poika ja Isä loivat ihmisen. Isä ja Poika lunastivat ihmisen. Isä ja Poika toimivat aina täydellisessä sovussa ja yhteistyössä!

The Son and the Father created man. Father and Son redeemed man. Father and Son always work in perfect harmony and cooperation!

Ihmisen luominen merkitsi Pojalle sitoutumista ihmisyyteen. Kun Hän syntyi tähän maailmaan ”vaimon siemenenä”, Hänen sukuluettelossa oli sillä hetkellä jo 42 ihmis-sukupolvea (Matt. 1: 17). 

For the Son, the creation of man meant a commitment to humanity. When He was born into this world as the "seed of the woman", there were already 42 human generations in His genealogy at that moment (Matthew 1: 17).

Evankeliumi lunastuksesta on suuri salaisuus, jota lankeamattomat enkelitkin haluavat tutkia (1. Piet. 1: 12). Pelastetut pääsevät toden teolla tutkimaan sitä Taivasten Valtakunnassa, jossa ei ole enää mitään kirousta. Kaiken keskiössä tulee olemaan Jumalan ja Karitsan valtaistuin (Ilm. 22: 3). Isän ja Pojan yhteistyö on tuonut silloin lopullisen voiton Saatanasta ja hänen enkeleistään.

The gospel of redemption is a great mystery that even the unfallen angels want to explore (1 Pet. 1: 12). The saved can really explore it in the Kingdom of Heaven, where there is no longer any curse. At the center of everything will be the throne of God and the Lamb (Rev. 22: 3). The cooperation of the Father and the Son has then brought a final victory over Satan and his angels.

🙏 Ikuinen kiitos ja ylistys Isälle ja Pojalle 🎵🎶

🙏 Eternal thanks and praise to the Father and the Son 🎵🎶