Meille kaikille lienee varsin tuttua se, miten lujasti me pidämme kiinni omasta tunnustuksestamme ja puolustamme omaa näkemystämme toisinajattelevien argumentteja vastaan. Mutta joskus tunnustuksemme menee kyllä komiikan puolelle.
Everyone knows how firmly we stick to our own confession and defend our own view of the dissenting arguments. But you see, sometimes our confession goes to the comic side.
Ajatellaan nyt esim. Luuk. 23: 43:n tulkintaa!
Kyseinen jae kuuluu 1938-version mukaan:
"Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'."
Ja 1992-version mukaan:
"Jeesus vastasi: ' Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa'."
Let's think for example the interpretation of Luke 23: 43!
According to KJV:
"And Jesus said unto him, Verily I say unto thee, to day shalt thou be with me in paradise."
Kuka on valinnut välimerkkien paikat? Alkutekstissähän ei ole minkäänlaisia välimerkkejä! On siis kääntäjän vallassa, laitetaanko kaksoispiste ennen sanoja "tänä päivänä" vai niiden jälkeen. Ajatushan muuttuu täysin toiseksi, kun siirrämme kaksoispisteen noiden sanojen jälkeen.
Who has chosen punctuation locations? There is no punctuation in the original text! Therefore a translator can choose the location of the colon; either before or after the words "to day." The idea is completely different, if we set the colon after those words.
Viittaavatko sanat "tänä päivänä" siihen päivään, jolloin Jeesus antoi tuon lupauksen ryövärille, vai siihen päivään, joilloin paratiisi toteutuu käytännössä uudelleen?
Do those words "to day" refer to that day Jesus gave the promise to the robber or to the day, when the paradise becomes reality again?
Täysin varmaa on, ettei paratiisi toteutunut vielä tuona kyseisenä päivänä kenenkään kohdalla; ei Jeesuksen, ei ryövärin eikä tämän maailman kohdalla.
It's absolutely certain that the paradise didn't yet happen to anyone; not to Jesus, not to the robber and not to this world.
Uskontunnustuksessa sanomme uskovamme, että Jeesus viipyi haudassa aina kolmanteen päivään saakka ja nousi kuolleista vasta "kolmantena päivänä" ristiinnaulitsemispäivästä lukien. On siis sula mahdottomuus, että edes Jeesus olisi ollut ristiinnaulitsemispäivänään paratiisissa, ryöväristä puhumattakaan.
We say in our creed that Jesus stayed in the tomb until the third day, and that it was "the third day" after the crucifixion when He resurrected. Thus it's a mere impossibility that Jesus were in paradise in that same day, not to mention the robber.
Ryövärin ylösnousemus tulee tapahtumaan "viimeisen pasuunan soidessa" Jeesuksen paluun yhteydessä (Joh. 5: 28, 29; 14: 1 - 3;1. Tess. 4: 13 - 18).
The resurrection of the robber will happen when Jesus comes back "with the voice of the trump of God" (Joh. 5: 28, 29, 14: 1 - 3; 1. Thess. 4: 13 - 18).
Jeesus korotettiin ylösnousemuksensa jälkeen Kuninkaaksi, sillä Jumala hyväksyi hänen suorittaman lunastustekonsa. Välittömästi ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kuitenkaan sallinut Marian koskettaa itseään, sillä hän ei ollut vielä sillon käynyt Isän luona (Joh. 20: 17). Danielin kirjassa kuvattu Pojan ja Vanhanikäisen kohtaaminen (Dan. 7: 13, 14) toteutui kuitenkin pian tämän jälkeen, koska jonkun ajan kuluttua Tuomas sai Jeesukselta luvan koskettaa hänen käsiään ja kylkeään (Joh. 20: 27, 28).
Jesus was raised to be the King after his resurrection, for God accepted his perfect salvation mission. But immediately after his resurrection Jesus didn't allow Mary to touch him, for he had nor yet visit Father (John 20: 17). The meeting of the Son and the Ancient (as Daniel describes in 7: 13, 14) happened very soon after that, for we see that a little later Jesus allowed Thomas to touch his hands and side (John 20: 27, 28).
Palatessaan noutamaan omiaan Jeesus saapuu taivaan pilvissä Kunnian Kuninkaana ja herrain Herrana (Ilm. 19: 11 - 16). Jumalan ja Karitsan Vanhurskauden valtakunta, josta ryöväri puhui Jeesukselle (Luuk. 23: 42), toteutuu sinä hetkenä, kun Jeesus herättää seuraajansa kuolleista ja muuttaa heidät ja elossa olevat pyhät kuolemattomiksi ja katoamattomiksi (1. Kor. 15: 51 - 55). Vanhurskauden Valtakunta on olemassa kansalaistensa myötä! Jeesuksen lupaus koski siis tulevaa päivää... sitä päivää, jolloin hän itse istuu vanhurskauden valtaistuimella ikuisena Kuninkaana, ja jolloin hänen valtakuntansa kansalaiset saavat ikuisen perintönsä.
When Jesus returns to receive his children he will come as the King of kings and the Lord of lords (Rev. 19: 11 - 16). The kingdom of God and the Lamb, the robber referred to (Luke 23: 42), will be fulfilled at the moment when Jesus raises his followers from the dead and puts them with the living holy ones on immortality and incorruption (1. Cor. 15: 51 - 55).
The Righteous Kingdom of the will be true with it's citizens! Therefore Jesus' promise referred to the coming day... the day, when He'll sit on the righteous throne as the eternal King and when the citizens of this kingdom will get their everlasting heritage.
