Mitä ikinä mahtoikaan Enoksen syntymän aikoihin tapahtua tai alkaa (1. Moos. 4: 26) näen ja koen sen hyvin erilaisena verrattuna siihen, mitä Vanhassa Testamentissa kerrotaan Israelin Jumalasta (2. Moos. 24: 10). Hän nimittäin lähestyy ihmisiä, liittoutuu heidän kanssaan ja sitoutuu olemaan kaikessa heidän kanssaan. Enoksen aikoihin ruvettiin huutamaan avuksi tetragrammia, mutta Israelin Jumala lähestyy yksilöitä ilman kenenkään huutoa. Katsokaamme Israelin Jumalan historiaa.
Whatever happened or began in the time when Enos was born (Gen. 4: 26) I think it's far from Old Testament's description of the God of Israel (Ex. 24: 10). He is namely approaching people, making union with them and pledging to be with them in all. In the time of Enos people began to call upon the Tetragrammaton, but the God of Israel is approaching individuals without anyone's calling. Let's look at the history of the God of Israel.
Aivan ensimmäiseksi Israelin Jumala esittäytyi nimellä Kaikkivaltias eli El-Shaddai. Hän ilmestyi Abramille Ismaelin syntymän jälkeen (1. Moos. 17. luku) ja halusi halusi solmia liiton hänen kanssaan. Liiton seurauksena sekä Abramin että hänen vaimonsa nimet vaihtuivat. Abramista (korkea isä) tuli Aabraham (paljouden isä) ja Saaraista Saara (ruhtinatar). Nimien muutoksen tarkoitus lienee ollut vahvistaa Jumalan lupausta siunata Aabrahamia jälkeläisten paljoudella. Maa jossa he jo asuivat luvattiin perinnöksi heille ja heidän lapsilleen. Liiton merkiksi asetetiin ympärileikkaus, joka koski perheen miesväkeä. Liiton tärkein lupaus koski kuitenkin heille syntyvää poikalasta, Iisakia.
First of all the God of Israel introduced himself by the name Almighty or El-Shaddai. He appeared to Abram after Ismael was born (Gen. 17) and wanted to enter into a covenant with him. As a result of the covenant both the name of Abram and his wife were changed. Abram became Abraham and Sarai became Sarah. Possibly the change of the names was set to ratify God's promise to give Abraham plenty of descendants. The land they were already living in was their and their descendants' heritage. The sign of the covenant was men's circumcise. But the most important promise of the covenant concerned their coming son, Isaac.
Voiko Jumala tulla enää läheisemmäksi tai konkreettisemmaksi? Aabraham oli etuoikeutettu kutsumaan Jumalaa nimellä minun Jumalani!
Is it possible that God could come still closer or more concrete? Abraham was privileged and allowed to call God my God!
Aabrahamin ja Jumalan ystävyys ei ollut mikään salaisuus, sillä sen tiesivät kaikki, jotka olivat tekemisissä Abrahamin kanssa. Niinpä esimerkiksi Gerarin kuningas Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol paljastivat Aabrahamille oman näkemyksensä tämän Jumalasta: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet" (1. Moos. 21: 22). Ajatelkaa, mikä todistus! Yleensä me yritämme todistella toisille, kuinka Jumala on meitä johdattanut, mutta olemmeko tulleet ajatelleeksi, ovatko kuulijamme millään tavalla vakuuttuneita siitä!
The friendship of God and Abraham was not any secret, for everybody dealing with Abraham knew about it. For example Abimelech, the king of Gerar, and Phichol, his chief captain, unveiled to Abraham what they thought about his God: "God is with thee in all that thou doest" (Gen. 21: 22). Think about what a confession! Generally we try to give our witness how God has led us, but have we ever thought about whether the audience is convinced!
Iisakin asuessa Beersebassa sama Kaikkivaltias esittäytyi hänelle sanoin: "Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala, älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi" (1. Moos. 26: 24). Myös Jaakobille Kaikkivaltias esittäytyi Beersebassa sanoen: "Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala" (1. Moos. 46: 3). Sama henkilökohtainen jumal-suhde jatkui siis Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.
When Isaac was dwelling in Beersheba the Almighty introduced himself and said: "I am the God of Abraham thy father: fear not, for I am with thee" (Gen. 26: 24). The Almighty appeared even to Jacob in Beersheba and said: "I am God, the God of thy father" (Gen. 46: 3). The same personal relationship with God continued with Abraham, Isaac and Jacob.
Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta, että sana Ehjee esiintyy sekä Jumalan esittäytymisessä Iisakille (1. Moos. 26. 3) että Jaakobille (1. Moos. 31: 3). Siksi voin kirjoittaa: Kaikkivaltias = Ehjee!
In this context, I can't fail to mention that the word Ehyeh occurs in God's introduction both to Isaac (Gen. 26: 3) and to Jacob (Gen. 31: 3). Therefore I can write the Almighty = Ehyeh!
Tällainen jumalsuhde perustuu kokemukseen, ja se luo vahvan turvan ja luottamuksen. Jaakob/Israel sanoi siunatessaan Joosefin poikia Efraimia ja Manassea Egyptissä: "Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti... siunatkoon näitä nuorukaisia" (1. Moos. 48: 15, 16).
This kind of relationship with God is based on experience and it creates safety and confidence. Jacob/Israel said in his blessing to Ephraim and Manasseh in Egypt: "God, before whom my fathers Abraham and Isaac did walk, the God which fed me all my life long unto this day... bless the lads" (Gen. 48: 15, 16).
Kun Kaikkivaltias ilmestyi Moosekselle Midianin erämaassa nimellä MinäOlen eli Ehjee, hän esittäytyi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana (2. Moos. 3: 15; Ap.t. 7: 32).
When the Almighty appeared to Moses in the wilderness by the name I AM or Ehyeh he introduced himself as the God of Abraham, Isaac and Jacob (Ex. 3: 15; Acts 7: 32).
Ensimmäisellä käynnillään faaraon edessä Mooses ja Aaron puhuivat hiukan etäisesti heprealaisten Jumalasta (2. Moos. 5: 3), mutta henkilökohtaisen kokemuksen karttuessa ja uskon vahvistuessa Mooseskin alkoi pian puhua Jumalasta tuttavallisemmin meidän Jumalamme (2. Moos. 8: 10).
When Moses and Aaron visited the pharaoh the first time they spoke a little impersonally about God using the expression the God of the Hebrews (Ex. 5: 3), but when Moses got more personal experiences of God and his faith was strengthened he began to speak familiarly of our God (Ex. 8: 10).
Israelilaisten vapauduttua egyptiläisten takaa-ajosta heillä oli tuore kokemus Jumalan voimasta ja johdatuksesta, ja se kuului myös heidän kiitosvirressään: "Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä" (2. Moos. 15: 2).
When the Israelis were free from the Egyptians on the banks of the Red Sea they had a fresh experience of God's power and guidance, and we can read it in their song: "he is my God, and I will prepare him a habitation; my father's God, and I will exalt him" (Ex. 15: 2).
Jumala ei katso henkilöön eikä valikoi suojattejaan puolueellisin perustein, sillä hän sanoo jokaiselle: minä olen... sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (2. Moos. 20: 2) = minä olen sinun Jumalasi, joka vein sinut pois synnin maailmasta ja sen orjuudesta. Kaikki, jotka vastaavat hänen rakkauteensa ja kutsuunsa, voivat kuulua hengelliseen Israeliin (Israel = hän taisteli Jumalan kanssa - 1. Moos. 32: 28) ja nähdä Israelin Jumalan Mooseksen, Aaronin, Naadabib ja Abihun sekä 70 vanhimman tavoin (2. Moos. 24: 9, 10).
God doesn't choose partially his proteges, for is saying to everyone: I am... thy God, which have brought thee out of the land of Egypt (Ex. 20: 2) = I am your God, which have brought you out from the world of sin and it's slavery. Everyone who responds to his love and call can belong to the spiritual Israel (Israel = the one who did fight with God - Gen. 32: 28) and see the God of Israel like Moses and Aaron, Nadab and Abihu and the seventy elders of Israel (Ex. 24: 9, 10).
Kaikkivaltias on ollut monien patriarkkojen ja edesmenneiden miesten ja naisten henkilökohtainen Jumala, mutta hän ei rajoitu vain heihin, sillä Jeesus sanoi: "ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien" (Matt. 22: 32). Se tarkoittaa, että jokainen ihminen... jokainen, joka elää... voi saada saman kokemuksen henkilökohtaisesta Jumalasta... että Jumala voi olla jokaiselle ihmiselle "minun Jumalani".
The Almighty has been a personal God for many patriarchs and passed men and women, but he is not limited only with them. for Jesus said: "God is not the God of the dead, but of the living" (Matthew 22: 32). It means that every human being... everybody who lives... is allowed to get the same experience of the personal God... that God may be for everyone "my God".
Miten tuollaiseen kokemukseen voi päästä? Heprealaiskirjeestä löytyy vastaus: pyrkimällä parempaan... taivaallisiin (Hepr. 11: 16). Kaikkivaltias, El-Shaddai, Ehjee "on valmistanut heille kaupungin eikä häpeä kutsua itseään heidän Jumalaksensa."
How to get this kind of experience?
The author of the Hebrews gives the answer: by desiring the better country (Hebrews 11: 16). The Almighty, El-Shaddai, Ehyeh "hath prepared for them a city" and he "is not ashamed to be called their God."
Kuka hyvänsä voi päästä liittosuhteeseen Israelin Jumalan kanssa ympärileikkauttamalla oman sydämensä (5. Moos. 10: 16) eli hylkäämällä itsekkyytensä ja alistamalla oman tahtonsa Jumalan johdatukseen, mikä käytännössä kulminoituu oman syntisyytensä tunnustamiseen ja Jeesuksen hankkiman pelastuksen vastaanottamiseen. Liiton siunauksena jokainen saa uuden nimen, ja perintönä luvatun maan. Tämä kaikki on mahdollista meille syntyneen poikalapsen, Jeesuksen, ansiosta!
Any person is allowed to open the covenant with the God of Israel by circumcising his own heart (Deut. 10: 16) or by rejecting his selfishness and subjecting his will under God's guidance, which means in practice to confess one's sins and receive the salvation Jesus has given for us. As a blessing of the covenant everyone will get a new name and a heritage of the promised land. All these blessings are possible for us through Jesus, the son given to us.
